keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Toinen puolivuotta 2014

Toisen puolen vuoden koonti jäi viimeisteltäväksi ihan sinne viime tinkaan. Kuvastaa hyvin tätä vuotta. Kerkesimpä silti:

Heinäkuussa...
  • ...olin onnellinen, että tein töiden suhteen haastavan ratkaisun, vaikka ratkaisu ei ollut helppo siinä kevään jälkeisessä uupumuksessa.
  • ...olin vähän virkeämpi.
  • ...tein pitkän lenkin, jota jalkani ei todellakaan kestänyt ja hautasin maratonhaaveet tältä(kin) vuodelta.
  • ...kävin Jarpan kanssa Suomipop -festareilla.
  • ...olin paljon pikkusiskoni kanssa, joka vietti suuren osan kesälomastaan Jyväskylässä.
  • ...meillä oli lapsuuden ystävä miehensä kanssa jälleen, käytiin mm. asuntomessuilla.
  • ...vietin kolmekymppisiä, mutta en saanut aikaiseksi järjestää juhlia.

Festariheilat
Elokuussa...
  • ...nautin kesästä ja helteestä.
  • ...touhusin paljon ulkona erinäisiä juttuja. Käytiin mm. seikkailuradalla kiipeilemässä, uin paljon, meloin, pelasin frisbeetä ym.
  • ...urheilin systemaattisesti ihmeellisen vähän kesäksi, mutta olin kuitenkin aktiivinen.
  • ...vietettiin Jarpan äidin pyöreitä synttäreitä.
  • ...jäin vihdoin ja viimein ihan oikealle lomalle.
  • ...vietin viikon Kuusamossa Rukalla Jarpan kanssa.
Päijänne <3
Syyskuussa...
  • ...kävin pikkusiskoni kanssa Tukhomassa ja olin edelleen paljon hänen kanssaan, hän nimittäin joutui lomansa jälkeen pitkälle sairaslomalle rantalentiksessä sattuneen sormimurtuman vuoksi.
  • ...treenasin taas ahkerasti.
  • ...tein päiväreissun Kuopioon erään ystäväni kanssa.
  • ...kävin katsomassa StandUppia, jonka jälkeen vietettiin Jarpan sekä sisarusten kesken lautapeli-iltama.
  • ...juhlittiin siskoni pojan ristiäisiä.
  • ...palasin vakkarityöhöni pitkän tauon jälkeen.
  • ...käytiin viikonloppua Etelä-Pohjanmaalla. Oltiin sekä Seinäjoella (taikka oikeastaan Ilmajoella) ystäväpariskunnan luona ja sitten tietty mamalla Alavudella.
Kuninkaallisia hevosia ja niiden ratsastajia.
Lokakuussa...
  • ...sekä oman että muiden loman jälkeinen arki vakiintui ja se tuntui hyvältä.
  • ...olin edelleenkin kevääseen nähden virkeä, joskin hieman podin sitä "epänormaalia" väsymystä.
  • ...tapasin jonkin verran ystäviäni, mutta palattuani vuorotyöhön, huomasin, että siinä tosiaan on omat haasteensa.
  • ...liikuin reippaasti.
  • ...sisustettiin kotia.
  • ...kävin pikkuveljeni kanssa Jypin pelissä.
#kuudespelaaja
Marraskuussa...
  • ...harrastuksissa jatkui sama suhdanne: uintia, salia, sauvailua, hieman jopa hölkkää.
  • ...jalka oli edelleen kipeä, samaan malliin, kuin jo pitkään.
  • ...opiskelin, mutta opintoja oli vain vähän koko syksylle.
  • ...jäin taas opintovapaalle ja aloitin harjoittelun uudessa paikassa: jo kuudes "työyhteisön" vaihto tälle vuodelle. Kieltämättä uuvuttavaa, mutta tavallaan siihen turtuu.
  • ...vietin pikkujouluja vakkaripaikan työkamujen kanssa.
  • ...ystäväni sai vauvan, niin kävi kyllä useampana kuukautena tänä vuonna, että joku kohtalaisen läheinen sai vauvan. Iloisia uutisia siis, koska edeltävänä vuonna hyvin moni erosi.
Yksi aamulenkki.
Joulukuussa...
  • ...jäin lomalle, joka taisi tällä kertaa tulla riittävän ajoissa.
  • ...sain perusopintoni (170+2op) suoritettua. Siihen meni kaksi vuotta ja minulla on edelleen mies.
  • ...jalkavammaani alettiin vihdoin hoitamaan spesialistin johdolla.
  • ...olin neljä ihanaa päivää niin ihanassa Wienissä.
  • ...vietin viikonlopun myös ystäväni luona Oulussa.
  • ...olin joulun kotona Jarpan ja osin hänen äitinsä kanssa. Vuodenvaihdetta lähdemme juhlistamaan Etelä-Pohjanmaalle.

Schönbrunnin puistossa.






























Toisen puolenvuoden bonuskuva:



Summasummarum:

Mun elämässä on kohtalaisen paljon se, jos juhlamekon vetää päällensä kaksi kertaa puoleen vuoteen ja tekee kaksi reissua jonnekin kauaksi kotoa. Sitten vielä lisäksi jokunen reissu vähän lähemmäksi, vain joidenkin satojen kilometrien päähän. Kuvia katsellessa tajusin, että olen aika paljon viettänyt aikaa läheisteni, elikkä sisarusten kanssa. Myös Jarpan kanssa ollaan tehty kaikkea mukavaa. Olen myös tullut vähän enemmän ulos kaapista tämän blogin kanssa ja tavannut ihan livenäkin ihmisiä, kuten suunnitellusti nioben ja sattumalta Kauramoottorin.

Liikunnallisesti vuosi ei ollut mikään kovin helppo. Jalkavammaisena koko vuosi. Liikuttua on kuitenkin tullut, enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän tai ainakin riittävästi. Haastaviakin aikoja on ollut. Kiitollinen olen kuitenkin monesta.

Ja nyt, ihan kohta, kohti uutta ja parempaa vuotta... Jolloin toivottavasti Wammabe Juoksija olisi taas vähän enemmän Wannabe Juoksija. Toiveista, haasteista ja ennen kaikkea lupauksista, sitten myöhemmin, ehkä.

Nyt, hyvää seuraavaakin vuotta!

3 kommenttia:

  1. Parempaa uutta vuotta sinnekin! Paljon touhua on sunkin vuoteen mahtunut. Työyhteisöön sopeutuminen vie aina voimavaroja, eli onhan tuo varmasti uuvuttavaa, kuten itsekin totesit. Mutta varmasti kokemuksen kannalta hyvä juttu. :)

    Mä niin toivon, että jalka antaisi sun juosta ensi vuonna, mieluummin mahdollisimman pian! Onneksi sitä nyt tutkitaan. Olispa myös kiva nähdä joskus jossain! Viimeistään sit jossain juoksutapahtumassa, kun molemmat sellaiseen kyetään! :D (Omalla kohdalla siihen tosin saattaa mennä tovi jos toinenkin..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja pidä hei mut mielessä jos jostain (kumman :D) syystä tuut Jyväskylään, kuten myös mä kun aina silloin tällöin tulee pk-seudulla käytyä :).

      Poista
    2. Pidän varmasti! Tosin en nyt ihan juuri keksi, mitä asiaa mulla sinne suunnalle olisi, mutta ilmoittelen kyllä, jos sellaista tulee! :) Mut jos sä vaikka jossain vaiheessa keksisit syyn tulla tänne. ;-)

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3