Viisurinpoisto vaihtui norovirukseen

(Kuvituskuva viikonlopun ulkoiluista)

Tämän viikon liikunnat piti mennä plörinäksi tiistaisen viisurinpoiston vuoksi. No maanantain ja tiistain välisenä yönä tulikin pari muuttujaa kehiin. Heräilin siinä yhden-kahden aikaan yöllä todella kummalliseen oloon. Olen kova reagoimaan vatsalla ja huonovointisuudella kaikenlaisiin tilanteisiin, mutta en ihan niin kovasti. Aika pian rupesin kuuntelemaan kuinka nuoriso yläkerrassa vetää vessaa yhtenään ja tajusin, että ne ehkäpä oksentaa. Kömmin ylös ja niinhän ne teki. Sen sileän tien piti itsekin juosta vessaan.

Yö ja aamupäivä meni sohvan ja vessan välillä juostessa. Eikä pelkkä pahointi riittänyt, vaan riesaksi nousi myös 38 tuntumaan noussut kuume. Eilispäivänä täällä oli yksi aikuinen ihmisraunio ja kaksi nuorisoihmisrauniota, joista toinen tässä tilanteessa ihan lapsi. Norovirusta on ollut liikenteessä ja luulisin kyseessä olleen sen. Valehtelematta elämäni kovin vatsatauti. Tänään ei ole enää kuumetta, eikä pahoinvointiakaan. Olo on kuitenkin edelleen ihan käsittämättömän voipunut. Aamuisella puntarikäynnillä huomasin, että painokin alhaisempi kuin vuosikausiin. Luulen, että tästä toipuminen vie huomattavasti kauemmin kuin viisurinpoistosta toipuminen olisi vienyt. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siitä, että tauti iski juuri ja juuri ennen toimenpidettä. En nimittäin uskalla edes ajatella mitkä olisivat olleet mahdolliset seurakset siitä, että tartunta olisi tullut vielä avonaisen haavan ollessa suussa.

Tästä ei nyt kuitenkaan ole suunta kuin ylöspäin. Huomenna loppuu tämä "leuanvetoleiri" (jonka tulokset nyt valitettavasti jäi viimeisiltä päiviltä vetämättä) ja pääsee kotiin toipumaan. Koti-ikävä on kyllä kieltämättä kova ja luulen, että myös nuoriso potee ikävää. Toivottavasti te pysytte terveinä!

edit: kerrottakoon vielä, että myöhemmin keskiviikkona mun vatsataudista juontanut äärinmäisen heikko olo sai kunnon adrenaalipläjäyksen Jarpan soittaessa ja kertoessa, että JOKU VITUN IDIOOTTI oli puhkonut meidän autosta renkaat! Äkkiseltään ajattelin, että tää on vissiin se hetki kun voi heittää pyyhkeen kehään, mutta ei, TÄÄ ON SE HETKI KUN NOUSET ITTE SINNE KEHÄÄN! Hitto mitä idiootteja. Tää renkaanpuhkonta oli siis loppuvuonna ihan epidemia Köhniö-Kypärämäki -akselilla. Luulen, että sama idiootti nyt meidän kulmilla. Toivon todella, että tää tyyppi potee vähintään yhtä kovaa vatsatautia ja vähintään kaks kuukautta! Ei mulla muuta.

Kiikun kaakun kipeenä...

...meinaa pukata syysflunssaa siis. Aika usein flunssa alkaa kurkkukipuna ja menee myös ohi samoin tein menojaan taikka sitten ei. Eilispäivän oli kurkku aika kipeenä ja nyt mennä olla nokka ihan tukossa. Ylimääräisiä lepopäiviä tai hyvin kevyttä ulkoiluahan se tietää. Uimahallit sekä rapputreenit on näiltä päiviltä saanut skipata kokonaan pois.

Innostuin myös tsekkailemaan blogista sairasteluhistoriani. Aloitin blogin syksyllä lähes kolme vuotta sitten. Vuosi 2012 näyttää sairastelujen osalta seuraavaa: olen ollut kipeänä lokakuun lopusta lähes marraskuun loppuun ja joulukuussa taas uudestaan (kursivoitu osio suoraan lainausta):

Kipeänä ei saa treenata, tiedän! Mutta kun en nyt varsinaisesti ole kipeä, olen vain yskässä ja nuhassa. (okei!) Tällä viikolla kyllä mietin, että ensi viikolla tilaan lääkäriajan, jos ei ala helpottaa. (aha, minkäköhän takia oot sitten tilaamassa ihan lääkäriaikaa???) Tää on nyt ollut vähän sellasta kaks askelta eteen, yksi taakse päin -meininkiä tän flunssasta toipumisen kanssa. (no onko ihme!) Juoksu on tästä flunssailusta ehkä eniten kärsinyt, tuonne märkään ja kylmään ei kyllä viitsi lähteä, jos vähääkään tuntuu kurkussa. Että iisimmin olen kyllä ottanut, mitä normaalioloissa. (ooh, mikä uhraus!)

Öööö. No ei ihme, että toipuminen vie aikaa tuolla asenteella. Joo, seuraava flunssa iskikin sitten näköjään heti tammikuussa:

 Mä todella toivon, että huomenna olo olis vähän parempi. Nimittäin tää viikko näyttää jo terveellekin ihmiselle aika toivottomalta; täydet päivät koulua, muutama iltavuoro siihen päälle ja sitten viikonloppuna yövuorot! (anna palaa vaan!)

Tämä keissi päättyikin sitten keuhkokuumeeseen ja siitä toipuminen otti aikaa, voin kertoa!

Tämän jälkeen olen ilmeisesti tehnyt jonkin perustavanlaatuisen oivalluksen siitä, että joo, ehkei sairaana tosiaan kannata urheilla taikka muutenkaan leikkiä työn sankaria voimien tai kunnon ylitse. Tuon koettelemuksen jälkeen sairastin loppuvuodesta ainoastaan yhden räkätaudin. 2014 oli näemmä huhtikuussa jonkinlainen flunssa, toukokuussa vähän sitkeämpi sellainen ja syyskuussa kolmas. Tälle vuodelle sairastettuna on sekä kevät- että kesäflunssa. Katsotaan nyt iskeekö tämä syysversiokin vielä kunnolla päälle. Aikalailla keskivertoihmisen sairastelutahti siis nämä viime vuodet.

Ihminenhän sairastaa sen yhdestä viiteen flunssaa per vuosi. Mikäli ihminen tällä selviää ja on muutoinkin perusterve, niin ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuus ei mun mielestä ole äärinmäisen kohtuuton rangaistus, vaikka huonoltahan sekin kuulostaa. Mutta entäpä sitten tapaturmat? Pelkästään ajatus siitä, että taannoinen nilkkamurtuma olisi kaiken muun ketutuksen lisäksi tuonut tullessaan taloudellisen taakan, ärsyttää. Saatika sitten sellaisten ihmisten puolesta, joilla on diagnosoitu jokin pitkäaikaissairaus, joka vaihtelevasti vaikuttaa työkuntoisuuteen. Näin kiteytettynä voisin sanoa, että sairaslomakarenssi on ihan ookoo koskiessaan lyhyitä, mahdollisesti esimiehen luvan perusteella olleita poissaoloja infektiosairauksien vuoksi. Ylipäänsä esimiehen pitäisi olla velvollinen antamaan infektion perusteella sairaslomaa, joka sitten olisi sen ensimmäisen päivän osalta palkallinen. Lisäksi puuttumisen toistuviin poissaoloihin pitäisi olla huomattavasti tehokkaampaa, että edellistä ei väärinkäytettäisi. Toistuvat poissaolot ja sairastelut ei toki ainoastaan väärinkäytöksestä johdu, mutta toki täytyy selvittää miksi näin on, johtuu se sitten mistä hyvänsä.

Mitä mieltä te ootte? Onko vaan hyvä, ettei sairaslomalta saa palkkaa vai onko idea ihan tyhmä?

(kuva: weheartit)

Flunssassa

Reilu viikko töissä ja flunssaperkele. Pyöreästi vuoden sisällä kolmas flunssa ja jokainen on mennyt saman kaavan mukaan: paluu opintovapaalta "kotityöpaikkaan" ja viikon sisällä flunssa. Tiedä sitten onko sattumaa vai löytyykö asialle ihan selityskin. Yleensä mua ei jaksa just harmittaa eteen tulevat flunssat, mutta nyt tällä kertaa on kyllä ottanut pattiin ja huolella. Oon ollut tämän viikon itekseen kotona ja ajatuksena oli nauttia "yksinäisestä" viikosta, liikkua paljon, käydä melomassa sekä pyöräilemässä ja viettää kaverin 25v. -juhlia. No joka ikisen asian oon joutunut skippaamaan ja illat oon nyhjännyt kotona kohtuu ikävin fiiliksin. Tiistai-iltana alkoi kurkkukipu ja siitä eteenpäin torstaina ihan karmea nuha ja nyt tappoyskä. Töihin olen kuitenkin kyennyt (vaikkei ehkä olisi pitänyt, koska nyt nämä kolme vapaapäivää taitaakin mennä painiessa tämän kanssa). Kuumetta ei edelleenkään ole noussut, mutta olo on karmeampi, kuin monessakaan kuumeisessa flunssassa on ollut.

Eihän se sairastaminen koskaan mukavaa ole, mutta erityisen paskaa se on silloin, kun a) on yksin, b) on kesä ja c) olisi jotain normaalia spesiaalimpaa ohjelmaa. Nyt on siis ollut kaikki komponentit erityisen paskaan sairastamiseen kohdallaan ja viimeistä sorttiakin olisi ollut useammanlaista! Onneksi Jarppa palaa pian Lapin reissultaan ja luulen, että mieltäkin piristää kuulla kalastustarinoita ja katsella lapin kuvia enemmänkin, kuin muutaman postauksessakin olevan kuvaterveisen verran. Omat terveiset kuleneelta viikolta on tosiaan melko vaisut. Liikuntaakin tuli harrastettua tasan 55min. lenkin ja 30min. core-treenin verran, jotka alkuviikolla ennen räkätautia höntsäilin. Mutta ehkä tämä tästä!

P.S. Onneksi nuo 25v. -juhlat on TAAS ensi vuonna, hah!

Kolmen koon keittiö

Flunssa alkaa pikkuhiljaa päästää otteestaan. Huomenna menen töihin. Jee. Tänään on ollut järjestyksessään viides päivä käytännössä neljän seinän sisällä. Ihan vähäsen tuossa meinasi jo alkaa hajottamaan. Ehkä jo pian pääsisi kevyesti liikkumaankin. Koska liikunnasta ei ole kerrottavaa, niin kerrotaampa syömisestä. Illalla oli jo sen verran parempi olo, että ihan jaksoin kokkaillakin. Pyöryköitä nimittäin.

Kasvispyörykät:

• yksi kesäkurpitsa
• vähän bataattia (mitä jättibataatista jäi keittoa tehdessä yli), yhden normibataatin verran
• yksi porkkana
• yksi sipuli
• neljä valkosipulin kynttä
• kaksi kananmunaa
• vajaa herkkusienikeittopussi

Kasvikset raastoin tosi pieneksi, ehkä vähän liian vetiseksi. Vaihtoehtoisesti mukana olisi saanut olla esim. korppujauhoja. Herkkusienikeittopussi oli jostain syystä jäänyt vajaaksi, johonkin vastaavaan oon varmaan sitä käyttänyt joskus. Sopi hyvin maustamaan kasvispyöryköitä. Tuosta taikinasta väsättyjä pyöryköitä paistelin uunissa jotakuinkin puoli tuntia ja lopputulos oli ainakin maukas, vaikka vähän löysä.

Naudanlihapyörykät

• 400g naudanlihaa
• cevapcici -maustetta reilulla kädellä
• yksi kananmuna

Tuollaisen mausteen ostin Wieniläiseltä torilta ja kvg-tyylillä selvittelin cevapcicin olevan Balkanilainen lihapullien tyylinen ruokalaji. Kyseessä lienee siis mausteseos, joka varsin hyviin sopii jauhelihan maustamiseen ja erityisen hyvin just lihapullien. Musta lihapullat on ihan jees, jos niihin ei juuri laita lihan lisäksi muuta.

Kanapyörykät:

• 400g kanan jauhelihaa
• paprikamaustetta
• mustapippuria
• suolaa
• yksi kananmuna

Jarpan toive oli, etten laita muuta. Hyvänä tyttöystävänä tietty kuuntelin hänen toivettaan. Oikeastaan ihan sama mitä noihin laitan, koska en varmaan niitä kuitenkaan syö. Olin reilun vuoden oikeastaan täysin syömättä kanaa, mutta nyt vuoden vaihteen jälkeen olen sitä vähän taas ottanut mukaan syömisiini. En kyllä ymmärrä miksi. Ensinnäkään kana ei ole mun mielestä mitenkään hyvää, ainakaan enää. Toisennakin mua vaan jotenkin ällöttää se. Jostain syystä kuvittelen, että kanoja kohdellaan jotenkin erityisen huonosti, enkä usko että sellainen liha joka on elänyt huonon elämän voisi olla erityisen terveellistä. Mutta ei siitä sen enempää. Se olkoon mun ja kanan välinen kriisi.

Mun kokkailut on aina enempi vähempi sovelluksia jostain resepteistä taikka yleensä ihan vaan päästä lennossa keksittyjä juttuja. Juuri koskaan en tee ruokaa suoraan reseptistä ja reseptejä selailen lähinnä löytääkseni uusia ideoita ruoka-aineisiin liittyen. Usein myös paistoaikoja selvitellessä tulee linkki johonkin reseptiin. Kerran jos toisenkin mulle on käynyt myös niin, että olen onnistunut jossain ruoassa mielestäni hyvin, mutta en todellakaan muista mitä olin ruokaan laittanut. En käytä desimittoja, enkä kellontarkkoja paistoaikoja. Aika mutu-tuntuma sapuskaa siis. Yleensä. Meillä tekee kumpikin ruokaa ja aika samalla tyylillä toimitaan. Jarppa on ehkä vielä taitavampi, se osaa nimittäin keittää täydellisen riisin ihan vaan laittamalla silmämääräisesti vettä ja riisiä. Siinä mä joudun vähän mittojen kanssa pelaamaan.

Ruuanlaitto on musta ihan ookoo ja kivaakin, jos on inspiraatiota. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään superintohimoisena ruuanlaittajana, aina ei inspiraatiota ole. Silloin tulee tehtyä helppoja ja tuttuja juttuja. Eineksiä syödään aika minimalistisesti, jos ei esim. pakastekasviksia lasketa einekseksi. Aikaa ruuanlaittoon on toisinaan myös rajallisesti: vaikka inspiraatiota olisikin, on turha kuvitella laittavansa ruokaa pitkän kaavan mukaan arki-iltana työpäivän päälle. Ruuanlaittajana oon varmaan aika keskitasoa, ihan hyviä ruokia yleensä teen sekä omasta että Jarpan mielestä. Hyviä ja pääsääntöisesti terveellisiä kanssa. Monet on varmana mua taitavampia ja myös monipuolisempia, se on ihan varma!

Joskus nimettiin meidän keittiö kolmen koon keittiöki. Kokoajan kehittyvä kokeileva keittiö. Sellainen se on.

Nuhanenän bataattisosekeitto

Aamun lehdellä oli teemaan sopiva juttu. Flunssa jatkuu siis edelleen. Tämän ja huomisen päivän sairaslomailen. Jos torstaina sitten aamuvuoroon. Viikonloppuna olisi luvassa yövuoroja, joten toivottavasti tämä flunssa selättyy ennen sitä täysin, sillä yövuorot on omalla kohdalla melkoinen infektioportti. Vähän harmittaa, koska treeneissä oli hyvä buusti meneillään, mutta minkäs teet. Mulla tahtoo tuo nuha mennä silmiin aina aika pahasti ja niistämisestä aukiolevan nenänpään lisäksi ruvella on nyt myös silmäkulmat. Se on pirullinen tunne se.

Eilen keräsin kaikki voimanrippeet (sekä ruokatähteet) ja värkkäsin bataattisosekeiton. Ainoa ruoka, jota kuvittelin voivani syödä ja sillä elelinkin aamupuuron jälkeen koko päivän. Suurinpiirtein sama kadenssi jatkuu tänäänkin, keittoa tuli sen verran runsaasti. Tällä kertaa bataattisosekeitto sisälsi seuraavaa:

• yksi jättiläisbataatti
• kaksi sipulia
• kolme valkosipulin kynttä
• tilkka oliiviöljyä
• ripaus suolaa
• parasta ennen päiväykset ylittänyt ranskankerma
• yrtti-ruohosipuli koskenlaskijan jämät

Helppoo kun mikä. Senkun keittelee kasvikset kypsäksi, soseuttaa, heittelee loput jutut joukkoon ja keittelee vielä hetken. Sosekeitot on yksi niistä sapuskoista, jonne voi työntää parhaat päivänsä nähneitä juttuja ja ruoka on silti ihan superhyvää.

Nyt on selkeesti menossa bataattikausi. Siis meikäläisellä, kasvukaudesta en mene sanomaa, kun suoraansanoen en tiedä. Syön kyllä kasviksia ja vihanneksia monipuolisesti, mutta aika usein on joku suosikkikasvis meneillään, mistä tekee mieli kokkailla. Milloin kesäkurpitsa, milloin ruusukaali ja nyt se taitaa olla bataatti. Palatakseni tähän kasvukautaan, perus kurkku-tomaatithan kannattaisi jättää tällä hetkellä hyllyyn, maku ei todellakaan ole parhaimmillaan ja hinnat hipoo pilviä. Silti ihan perus salaattisalaatti kuuluu mun päivittäiseen ruokaan, enkä ole osannut siitä luopua. Yksi ihan mielenkiintoinen (ja ennen kaikkea järkevä) näkökulma ruokailuihin voisikin olla enemmän sesongin mukaan syöminen.

Viikonloppu flunssalle, huominen meitsille?

Järeästä aseistuksesta huolimatta se pirulainen selätti meitsit eikä meitsi sitä, niinkuin perjantai-iltana vielä uskoin. Viikonlopulle tehdyt suunnitelmat mahtipontisista maastavedoista ja keveistä hiihtokilometreistä sai heittää siis romukoppaan ja oon keskittynyt lähinnä makamaan vällyjen välissä, niistämään nenää ja levittämään paksua rasvaa rohtuneeseen nenän päähän ja huuliin.

Aiemmin tapahtunutta:

ma: sali 50min.
ti: hiihto 1h40min ja jumppa (steppi tai sllanen) alvarilla 55min.
ke: hiihto 40min. + vatsat 15min.
to: ---
pe: hölkkä 35min. + sali 1h
yht: 5h 55min.

Jep. Kuumetta se pirulainen ei justkaan ole nostanut, ihan hitonmoinen nuha vaan. Toivo nopeesta toipumisesta elää edelleen. Mä lähen tästä vaihtaan kalsariasun yöasuun. Mukavaa viikon alkua ja pysykäähän terveinä!

Sekalaista diipadaapaa

Uhmasin tuota flunssaani olemalla vastoin kaikkia periaatteitani töissä sekä perjantain että lauantain. Tyhmää, tiedän. En vaan jotenkin kehdannut taikka voinut kolmen työssäolopäivän jälkeen jäädä sairaslomalle. Tyhmää, silti. No nuo päivät on nyt puristettu ja tämä päivä onkin sitten vietetty puhtaasti yökkärilinjalla makoillen milloin milläkin sohvalla taikka sängyssä. Huoh. Kurkkukipu alkaa helpottaa, kuten myös nuha. yskä sen sijaan alkaa muistuttamaan vajaan kahdenvuoden takaista keuhkokuumeyskää, joten huominen ainakin lienee ollaan urheilematta.

Iso kuva: Kakkosmakkarin eli perhohuoneen lipasto. Joku halpa. Taulu on jäänyt laittamatta seinälle ja varmaan jääkin. Oikealla ylhäältä: Taulu lipaston päällä on ostettu Alavuden kirpparilta. Kuva valistuksen historiallisesta kuvastosta vuodelta 1908. Siinä on käsityövälineitä kivikaudelta ja sopii hyvin perhohuoneeseen, koska siellä tehdään paljon käsillä asioita, mm. niitä perhoja. Kello hand made by Jara, joku punk-bändi. En tiedä punkista mitään. Purkit Ikeasta ja siellä on nyt kaikki tilpehööri, mikä ennen lojusi tuossa päällä. Valokatkaisijat tilattu jostain ulkomailta. Koko kodissa samanlaiset, tykkään niistä paljon.

Aikani kuluksi olen muunmuassa väsäillyt näitä kuvakollaaseja meidän kotsan sisustusjutuista, itkeskellyt parit itkut lukien estonialta selvinneiden kertomuksia ja katsomalla kadonneen jäljillä, seurannut urheiluviikonloppua ja todennut jälleen kerran voimistelun olevan yksi siisteimpiä urheilulajeja, näykkinyt Jaran tekemää ruokaa (joka oli ihan hyvää, mutta kun ei vain oikein mikään maistu), puhunut äitin kanssa puhelimessa, katsonut tanssii tähtien kanssa (Kaj Kunnas on mun favorite, kestosuosikki tietty Uotinen ja sen kommentit) ja siirtynyt järjettömän köhäni kanssa tänne kakkosmakkariin eli perhohuoneeseen nukkumaan yöksi, että edes toinen meistä saisi ehjän yön.

Eteiskäytävä. Tykkään siitä tosi paljon, vaikka käytävämallinen eteinen onkin tosi epäkäytännöllinen. Mutta tää on sellainen koti, mitä siihen aikaan usein kai tehtiin. Eteiskäytävä jonka vasemmalla puolen on keittiö ja kaks makkaria, päässä vessa ja vaatehuone ja oikealle aukeaa iso olkkari sekä parveke.

Kaarnakipossa säilytetään meidän avaimia. Mulla on iso nalleavaimenperä, koska isosta laukusta pitää löytää avaimet heti. Jos on tarve pienemmälle laukulle, otan avainnipusta irti pienemmän version. Kynttilöitä tulee poltettua paljon näin syysaikaan. Samanlaisia koreja löytyy myös hattuhyllyltä, mitä tuo lehtikori on. Lehtikori tosiaan täytyy olla, koska meille tulee paperilehti. Ihan parasta aamiaisseuraa on se.

Huomenna olisi iltavuoroa tarjolla. Tiistaina aamua. Katsotaan, mikä aamulla on vointi. Kovasti toivoisin, että hyvä ja mahdollisesti tiistaina pääsisi jo jotain pientä puuhaamaan. Muutakin kuin työtä. Tuossa lomalla mulla oli melkoinen sisustusvimma meneillään. Pitkästä aikaa, koska moneen vuoteen en moista olekaan kokenut. Ehkä se kertoo siitä, että energiaa oli sellaisinkiin juttuihin, joihin ei normaalisti ole. Maalailin sen edellisessä postauksessa olevan puuhepan sekä myös meille keittiöön uusvanhat tuolit ja yhden antiikkituolin makkariin. Kaikenlaista visiota olis, vaikka innoilu tai muukaan sisustaminen ei niin oma juttu olekaan.

Joku mikälie kaappi. Varmaan viinaksille, mutta meillä DVD-levyjä. Hieno on. En ole mitenkään erityisen paljoa trendien tai design-tavaran perään, mutta aaltomaljan halusin hankkia. Onhan se kaunis. Kukkia ei juuri tule osteltua, eikä myöskään saatua. Hah.

Ihan offtopic-meni tämä postaus, mutta kuten blogin sivupalkissakin on sanottu,teen paljon muutakin kun juoksen. Ja saatan haluta kirjoittaa myös siitä. Tällä hetkellä teen melkein kaikkea muuta kuin juoksen, mutta anyway, ymmärtänette pointin. Nytpä mä lähden yrittämään unta ennen kuin yskin keuhkoni pihalle, hyvää yötä ja hyvää alkavaa viikkoa!

Nenäkannu kehiin!

Niimpä se on taas hetkeksi palattu takaisin lähihoitajan työhön (josta saan muuten hitusen parempaa palkkaa, kuin kesätyöstäni saikkarina, oi tätä hoitoalan uranostetta!). Kuusi viikkoa on nyt normia työelämää edessä, joista puolet saikkarina. Jokin väliaikaisuuden tuntu tässä kaikessa on.

Niin. Olikos se silleen, että kunnon työntekijät sairastaa lomalla? Entäpä nyt kun kolmannen työpäivän aamuna heräsin kaktus kurkussa? Olin jotenkin onnistunut potkimaan peiton lattialle asti ja heräsin aika kylmissäni ja ajattelin mokoman johtuvan vain siitä. No tuo kaktus on päivän mittaan vaan kasvanut ja nuha on tehnyt tuloaan. Äääh. Jos sais yhden flunssan ohittaa muutaman kerran elämässään, niin tää olis varmaan se. Oon niin täynnä intoa urheiluista, pitkästä pitkästä aikaa. Haluaisin myös tän ajan olla ihan normaalisti ja normaalivoimissa töissä, pitkästä pitkästä aikaa.

Optimistisena ihmisenä elättelen kuitenkin toivoa, että yliannostus c-vitamiinia, hunajaa, valkosipulia, (pahoittelut kanssaeläjille!) ja auringonhattu-uutetta auttaa saamaan tilanteen normaali tasapainoon. Illan jumpat on kuitenkin vaihtunut lepuutteluun, samaten kuin huomisaamun uimahalli.

P.S. Nenäkannu kehiin kanssa. Elikkä sarvikuono. Ootteko kokeillut? Ihan superhyvä juttu ja länsimaalaistenkin lääkäreiden suosittelema. Tiesittekö, että tietous nenähuuhtelusta on joogan myötä tullut tänne länsimaihin Intiasta. Siellä kait huuhdellaan nenä siinä missä pestään hampaat.

Kuulumiset

Nonnin. Jos nää flunssat olis nyt tässä ja rasitusvammat kans. Aion nyt juosta vaan ja mietin asioita sitten, jos juoksussa tulee sellaisia tuntemuksia, että tekniikka hajoaa. Onneks on juoksukunto niin paska just nyt, että vauhdit ei ainakaan pääse kasvaan kovin suuriksi. Vähän olis myös kiva päästä kisaamaan tulevana kesänä.

Oon nyt muutaman kerran päässyt lenkkeilemään ja salilla oon kanssa kerran käynyt. Jälkimmäisestä sainkin mojovat domssit riesaksi, vaikka kuinka kevyesti yritin puntteja nostella. Muutama lenkura on kanssa ollut kevyenlaista menoa, varmaan tuo pitkä sairastelu vielä painaa.

Kesä on tullut ja pari päivää on ollut jo ihan hellettä. Ihanaa, mua ei haittaa yhtään vaikka on kuinka kuuma. Opiskeluissa on nyt sellainen tilanne, että harkka, siihen liittyvät tehtävät sekä kasa kesäkurssien tehtäviä painaa päälle ja siitä syystä täällä blogissa saattaa olla vähän hiljaista. Tai sitten ei, kun eksyn tänne aina kun mun pitäis tehdä jotain muuta. Pari viikkoa vielä ja sitten on kaikella todennäköisyydellä tää suma saatu purettua.

SHORTSIKELI, JEIJ!

Flunssailua edelleen ja muutama blogitärppi

Tervepä terve. Tai eipä sittenkään, vaan sairas. Kaksi viikkoa täynnä flunssaa, enkä vieläkään ole päässyt normisti liikkumaan. Poskiontelotulehdusta pukkaa, oireet ainakin on vahvasti sellaiset. Viikonlopun alla on varmaan haettava anbioottia, mikäli tämä tehostettu nenäkannuilu ei ala tehoamaan. Vointi kyllä sinällään nylon beat -ääntä, räkäistä nenää ja ajoittain juilivaa poskea lukuunottamatta on ihan hyvä, joten mikään hätä ei tässä ole. Tuo antibiootin teho kyseiseen vaivaan on vähän kyseenalainen ja mielellään en niitä kuureja söisi, joten mun mielestä on ihan fiksua katsella ensin meniskö homma ihan itsellään ohitse.

Blogimaailmassa sen sijaan tapahtuu ja tahdonkin suositella teille muutamaa mielenkiintoista meneillään olevaa projektia. Ensinnäkin täytyy mainita ultrajuoksija Pasi Koskisen juoksu halki Suomen. Pasi on siis lähtenyt liikenteeseen eilen ja hänen blogistaan voi seurata matkan tekoa. Ylipäänsä mielenkiintoinen blogi ja selviytymistarina kaikenkaikkiaan. Näiden ultrajuoksijoiden kirjoituksissa huokuu tietynlaista seesteisyyttä, mitä ei kaikilla ole.

Toinen milenkiintoinen juoksuprojekti on menossa Mikalla. Nimittäin Giro -juoksuhaaste. Penkkiurheilun yhdistäminen harjoitteluun saldona 345 juoksukilometriä 24 päivässä. Mulla on vähän sellainen fiilinki, että vielä jonain päivänä samainen kaveri tulee juoksemaan yhdessä jos toisessa ultrajuoksutapahtumassa. Mikan etenemistä haasteessaan voipi seurata myöskin hänen blogissaan.

P.S. Laitoin Jaran tulostamaan mulle karttoja. Ostin myöskin kompassin. Olen suunnitellut kesän tulevia kisoja, haaveillut kaikennäköistä. Hyvä tästä tulee. Ehkä tämä flunssa onkin vain ollut vain siksi, että pysähdyn.

Välitilinteko

Räkätauti jatkuu yskän ja nuhan muodossa edelleen, mutta vointi sinänsä on kyllä jo kohenemaan päin. Mitään hiki- ja hengästymisurheiluja en kuitenkaan ole uskaltanut aloittaa, joskaan en ehkä tiistaisen osteopaatin käsittelyn jälkeen ainakaan juoksulenkillä olisi voinut käydäkään. Tai ainakaan se ei olisi ollut suositeltavaa, mikäli hoidosta haluaa täyden tehon irti. Työharkan olen kuitenkin voinut aloittaa, vaikka tokihan siitä lähinnä koulun puolelta tuli ongelmia, kun tänään olisi pitänyt olla alkuviikon sairastelujen vuoksi sekä harkassa että koulussa yhtäaikaa.

Tässä opiskelussa en oikein aina jaksa ymmärtää sitä, että osa tuosta opettajakunnasta pitää meitä aikuisia ihmisiä ihan lapsina ja kohtelu sekä kommunikointi on sen mukaista. Joskus jopa ilkeämielistä. Toinen juttu mikä harmittaa, on se että eri erikoisalojen opettajat ajaa vain ja ainoastaan sitä omaa agendaa aukaisematta silmiä kokonaisuudelle. Eikö keskiössä pitäisi kuitenkin olla opiskelija, hänen oppiminen ja se mikä hänen tilanteessaan milloinkin olisi se järkevin ratkaisu. Nämä ajatukset on viime päivinä aiheuttanut muutaman harmaan hiuksen ja roppakaupalla mielipahaa jo valmiiksi alavireiseen olotilaan, mutta ei siitä sen enempiä.

Tiistaina tosiaan kävin siellä osteopaatin käsittelyssä. Kaikennäköisiä pyörittelyjä siellä tapahtui ja krits, lonkkalukko aukesi vasemmalta. Lisää pyörittelyjä ja kritskräts, kaksi nilkkalukkoa aukesi. En oikein tiedä mikä on lopputulos, mutta kyllä se käsittely ainakin hyvän olon sai aikaiseksi. Jotenkin myös pakaranseutu tuntuu rennommalta verrattaen aiempaan, mutta ihan täydellistä mielikuvaa en hoidosta vielä osaa tehdä, sillä oon tosiaan huilaillut tuon flunssan vuoksi ja liikunnat ei ole normaalilla tasolla. Palaan tuohon asiaan varmasti vielä blogissani, kunhan pääsen tästä juoksentelemaan ja normaali arkeen kiinni.

Ja jotta tästä postauksesta saataisiin mahdollisimman sekava ja pitkä, niin otetaanpa kehiin vielä yksi aihe. Nimittäin bloggaus. Kirjoittelun rytmi on ollut mulla kateissa jo jonkin aikaa, kuten varmaan osa lukijoista on saattanut huomatakin. Siihen on tasantarkkaan kaksi syytä. Ensinnäkin paikallaan junnaava treeni tämän vammatilanteen vuoksi. Joskus tuntuu, ettei vain jaksa toistaa itseään tässä asiassa. hyvästä flowsta on lisäksi myös paljon mukavampi kirjoittaa. Tavallaan myös totuinkin siihen, sillä hyvin pitkään kirjoittelin voittokulkua satunnaisine vaikeuksineen. Tämän vammakierteen vuoksi on ollut opettelemista ilmaista vaikeuksia satunnaisine voittoineen. Nyt kuitenkin, vihdoin ja viimein, uskon itsekin tämän asian olevan kääntymässä. Pikkuhiljaa.

Toinen syy on stressi. Opiskelun ja työn yhdistäminen on viimeisen vuoden aikana ollut ajoittain todellakin stressaavaa. Etenkin viime kuukaudet on välillä ollut todella raskaita ja ajatukset on olleet paljon niissä asioissa. Myös ihan konkreettinen aika on ollut kortilla. Tämä on ollut myös asia, mitä on ollut vaikea ilmaista tänne, vaikka usein olen halunnutkin. Ylipäänsä koko stressin huomioonottaminen ja myöntäminen on toisinaan haastavaa, vaikka itseä pyrinkin kuuntelemaan. Oman jaksamisen arvioiminen ei ole mitään hellpoa hommaa, vaikka itsetutkiskelua tuleekin harrastettua melkoisen paljon. Itsetutkiskelun kautta olen kuitenkin kehittynyt siinä paljon, joten siihen käytetty aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Tämä pohdiskelu ei kuitenkaan ollut alustus uutiselle lopettaa blogi. Ehei. Tämä oli eräänlainen välitilinteko. Ajatuksista, kuinka toisinaan on tuntunut naurettavalta pitää juoksublogia, vaikka ei edes ole pystynyt juoksemaan. Välitilinteko siitä, että vaikka viime syksynä opiskelujen taas alkaessa tein ihan tässä blogissakin päätöksen olla antamatta liikaa tilaa suorituspaineille ja stressille, niin tänäkin lukuvuonna menin sen tekemään. Ja tämän välitilinteon symbolina on tuo jokusen vuotta vanha kuva. Sinne on kuumailmapalloon laitettu menemään kaikenmaailman stressit. Rasitusvammasta en voi olla ihan varma, mutta vielä sekin lähtee ja tämä blogi kyllä kestää sen. Toivottavasti myös tämän blogin lukijat.

Terveisiä nenäliinavuoren keskeltä..

Hei. Ensinnäkin, kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Vaikka tässä blogissa ei ole maatajärisyttävää verkkoliikennettä eikä satoja jakoja ympäri somea, niin teidän arvokkaat kommentit järisyttävät kyllä lämpöisesti mun mieltä! Paljon paljon enemmän kuin mikään muu täällä sosiaalisessa mediassa voisi. Kiitos.

Hyvinalkanut viime viikko päättyi vähän vähemmän hyvin. Vapusta alkaen olen flunssaillut ja nyt on käytännössä ensimmäinen päivä, kun nousen vatupassiasennosta ylös tähän koneelle. Enää tätä ei kiintiöflunssaksi voi kutsua, sillä edellisestä flunssasta on aikaa vajaa kuukausi. "Syökö se nyt riittävästi? Onko se juonut? Ettei sillä nyt ole jotain stressiä, kun se on taas noin kipeenä?" , oli anoppi kuulemma kysellyt. Ihanaa, kun ympärillä on välittäviä ihmisiä. Toivon, että tämä tästä nyt alkaisi taas helpottamaan. Tänään olisi nimittäin ollut eka päivä mun uudessa harkassa ja on ihan supernoloa olla soittamassa ja kertomassa flunssapoissaolosta ennen kuin on edes kättäpäivää sanottu. Ääh.

Vanha kuva, tunnelma sama!

Viime päivät olen siis ollut totally aivottomassa tilassa. Nukkunut. Sängyssä. Sohvalla. Ja taas sängyssä. Ollut puolihereillä, kanavasurffannut. Avaa, Liviä, Jimiä, Yleä. Kolmosta, nelosta, vitosta, mitä näitä nyt on. Oon katsonut, välillä lähinnä kuunnellut, kun koko Suomi leipoo. Välillä koko Ruotsi. Viisi tähteä on milloin illallisella ja milloin talkoissa. Uuteen uskoon on laitettu kotia, puutarhaa, ruokavaliota, liikuntatottumuksia ja pukeutumista. Mitä kaikkea tuo televisio voikaan ihmisille suoltaa? Hassua, kun sitä niin vähän normaalisti tulee katsottua.

Jotenkin on sellainen fiilis, että vastustuskyky ei ole mikään maailmankattava just nyt. Kaksi flunssaa kuukauden sisään ja kumpikin tosi rajuna. Täytyy palailla normaaliarkeen hissuksiin, että välttyy jälkitaudeilta. Nuutunella olemuksellani alkaa kyllä olla melko ikävä normaaliolotilaa. Sellaista reipasta ja vähän vähemmän rikkonaista ihan kaikenkaikkiaan. Mutta kyllä se sieltä tulee. Aikanaan.

Kiintiöflunssa

Noin mukavissa merkeissä alkoi viikonloppu viime perjantaina. Repäisin ja illaksi lähdin ystäväpariskunnan luokse Muuratsaloon istumaan iltaa. Suunnitelmissa oli myös lauantai-illalle keikkaa sekä hyvinvointimessuja Paviljongilla. Toisin kuitenkin kävi, sillä lauantai-aamuna olo oli kuin jyrän alle jäänyt; kuumetta ja kurkussa sellainen kevyt raastinrautafiilis. Lauantaina en päässyt sängystä ylös oikeastaan juuri lainkaan ja sunnuntaina sen verran, että vaihdoin nenäliinojen ympäröivän pesäni sohvalle, jossa pötköttelin koko päivän. Edelleen tuo flunssa jatkuu. Kuumeesta en tiedä, mutta nenä ja silmät vuotaa solkenaan.

Mitään tilastotappiota liikuntoihinhan tämä lenssu ei aiheuta, sillä olin jo ennakkoon suunnitellut täydellistä lepoviikkoa näiden vammailujen vuoksi. Joten tää kiintiöflunssa valitsikin paikkansa just hyvin tällä kertaa. Pitkään aikaan en olekaan ollut kipeänä, joten turhapa tässä on marista.

Tässä tällainen pikainen kuuluminen vaivaisentalosta. Parannellaan nyt rauhassa. Reipasta ja tervettä viikkoa teille muille!

Pikainen vammapäivitys

Eilen soitteli sitten lääkäri RTG-kuvista, jotka viime viikolla otettiin. Jalkaterästä sekä kantapäästä. Pottuvarpaan tyvinivelessä on kuulemma artroosia, eli nivelrikkoa sekä mitä ilmeisimmin siitä johtuva luupiikki/luunokka, eli osteofyytti. Kiva. Se onkin suurinpiirtein ainoa kohta koko jalassa johon EI satu, eli eiköhän tuokin tule sitten pikkuhiljaa korjaantumaan, hah. No lääkäri oli kuitenkin ihan asiansa hoitava, sanoi että jos kävisin siellä fysioterapeutilla ja sitten mahdollisesti aikaa fysiatrille ja tarvittaessa magneettiin, jos fysiatri näkee asiakseen sen. Hassulta tuntuu, jos tuo muka kaikki kivut jalkaterässä/kantapäässä/akilleessa aiheuttaa. En oikein jaksa uskoa ja toivottavasti myös ei, sillä nivelrikko ei ole mitään paranevaa sorttia. Katsotaan. Pitkissä kantimissa on asiat. Tosinaan on myös huoli, että onko tuolla jalkaterällä isokin yhteys tuohon epämääräiseen pakara/lonkkasärkyyn.. Issiasta/piriformista/alaselkää, mitä lie. Sitäkään ei koskaan ole saatu kiinni. Itsehän ei itseään pidä ikinä diagnosoida, mutta kieltämättä toisinaan tulee kauhukuvia mieleen.

Yritän kuitenkin olla murehtimatta ja yleensä siinä onnistunkin. Toisinaan mielessä on myös sellaisia ajatuksia, että kykenenköhän esimerkiksi koskaan enää juoksemaan (tai lähinnä harjoittelemaan) maratonille. Monen monituista vuotta tulikin juostua pitäen sitä aivan täysin itsestään selvyytenä. Nyt tuntuu hassulta ostaa Juoksija -lehteä vaikka ei käytännössä ole herran aikaan päässyt kunnolla harjoittelemaan. Toisinaan tuntuu surulliselta katsella ohi juoksevia lenkkeilijöitä tai joskus on käynyt mielessä esimerkiksi piilottaa juoksuun liittyviä julkaisuja Facebookista, joita ennen niin mielellään seurasin. Kaipaan niin pirusti sitä tavoitekeskeisyyttä ja kilpailuviettiä, joka juoksemisessa oli.

Toisaalta, tykkään liikkua monipuolisesti ja moni siihen liittyvä oivallus olisi jäänyt tekemättä mikäli olisin vain juoksennellut. Muutakin elämää on. Vaikka tämä postaus on sävyltään tumma, niin mieli ei sellainen kovin usein kuitenkaan ole.

Nyt lähden venyttelytunnille. Ja kynttiläkutsuille, jotka on ehkä vielä vähemmän mun juttu, kun venyttelytunnit. Mutta mitäpä ei ystävien eteen, eli yritän nyt tyttöillä muutaman tunnin, heh.

Hyvää viikonloppua!

Wannabe Neuloja

Urheilurintamalta ei ole tältä viikolta tuulenhäivää. Toivotaan kuitenkin, että loppuviikosta pääsisi vähän jotain touhuamaan. Tänään oli kolmen kuumeilupäivän jälkeen ensimmäinen kuumeeton päivä ja kun tuota köhää riittää, paras on vielä huomennakin pitää järjestyksessään viides kotoilupäivä. Mulla on nyt pari päivää vapaata, joten ei tarvitse edes käydä sitä perinteistä kamppailua että oonkohan mä vielä kipee vai enköhän mä oo ja meenköhän mä nyt töihin vai enköhän mä mee. Typerää ajattelua, johon sorrun itsekin. Myönnän. Vaikka kun vähän järkeä tuohon ajatukseen jalostaa, niin hommanhan pitäis olla kohtuu selvä. Kipeenä ei mennä töihin ja piste. Kuten ei myöskään urheilla ja piste.

Alkuviikosta olo oli aika kanttuvei, mutta nyt on vähän saanut jotain puuhasteltuakin. Lähes jokavuosi joululahjaostoshelvetissä oon kelannut, että miten mä en tänäkään vuonna saanut neulottua yhden yksiäkään sukkia. Pienestä (tai pienistä) on hyvä aloittaa ja huilailun lomassa sain valmiiksi joululahjasukat mun veljen pojalle sekä parhaan ystäväni tytölle. Siskon tytön sukat on vielä tehtaalla ja tähtäimessä on allaolevat apinasukat hieman erilaisella värityksellä ja pienemmässä koossa. Tuo neulominen on sellainen juttu, jonka oon opetellut vasta aikuisena. Lapsena en jaksanut yhtään keskittyä "rättikässään" ja valitsinkin puutyöt heti kun lapsen ääntä kuunneltiin. Lopputuloksena oli aikuinen joka ei osannut oikeastaan yhtään mitään käsitöitä. Neulomisentaitoa rupesin opettelemaan vasta sitten, kun ymmärsin miten järkevästä taidosta on kyse. (Varmaan pitää se suunnistuskin ottaa haltuun joku päivä). Se taisi olla jotakuinkin samoja aikoja kun päätin juosta maratonin ja neuloa tilkkupeiton. Tilkkupeitto on edelleen kesken, maratoneja on takana kolme. Varmaan ei tämän enempää tarvitse avata minne se veri enemmän kuitenkin vetää, vaikka neulominen mukavaa puuhaa onkin.

(kuva: novita.fi)

Tänään aukesi myös valtakunnallinen Jobsteb -harjoittelupaikkojenvarausjärjestelmä. Typerääkin typerämpi systeemi. Toimii vähän samalla tavoin kun lippupisteen lipunvarausjärjestelmä maailmankuulun artistin keikalle. Sanomattakin selvää, että mä en aivan käsittänyt opiskelijoiden määrää suhteessa tarjollaoleviin harkkapaikkoihin. Pienen tuskailun ja hienosäädän jälkeen onnistuin kuitenkin jonkinnäköistä harkkaa varaamaan tulevalle vuodelle. Jännää. Sen lisäksi varailin myös melkoisen määrän opintoja keväälle. En ilmeisesti sairastelultani muista, mitä on työn, opiskelun, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen. Ei vaan, tottapuhuen haaveet ja tavoitteet myös opiskelu- ja työelämänsuhteen alkavat olla päiväpäivältä selvemmillä vesillä.

Mukavaa viikkoa, liikkukaahan te :).

Viime viikon liikunnoista tämän viikon flunssaan..

En tiedä pahentaako flunssa DOMSseja vai DOMSsit flunssaa, olo on jokatapauksessa kuin ylitse olisi viimeyönä vyörynyt katujyrä. Tai oikeastaan se oli sitä jo eilen. Liikunnat on siis enemmän tai vähemmän aikaa jäissä. Vähän höntsä olo oli jo lauantaina, mutta epäilin sen johtuvan lähinnä perjantaisesta kyykkytreenistä. Väärässä olin ja eilen iltana nousi kuume, joka jatkuu edelleen. Joudun siis olemaan pois töistä.

Ulkona näyttäis olevan harmaatakin harmaampaa, eli olotila on aika kokonaisvaltainen just nyt. Oikeastaan kohtalaisen helppoa hautautua tänne villasukkien, vilttien ja kuumien juomien maailmaan. Jos jaksan, aion vähän neuluoa. Jos jaksan, aion vähän lukea. Ennenkaikkea aion parannella tätä flunssaa ihan kaikessa rauhassa potematta huonoa omaatuntoa (tyypillistä naisille. Potea huonoa omaatuntoa asiasta, jolle ei mitään voi!).

Palataanpa vielä hetkeksi viime viikkoon treenipäiväkirjan merkeissä:

Ma: Juoksu 30min.
Ti: Aamupäivällä: Juoksumatto 30min. + Uinti 45min. Illalla: Core-treeni 20min.
Ke: Aamupäivällä: Sulkapallo 60min. + Illalla: Spinning 60min.
To: Juoksu 40min. + Core-treeni 15min.
Pe: Juoksu 20min.+Kuntosali 1h + Juoksu 20min.
La: Sauvakävely/-hölkkä/-hyppely 1h40min.

Yht. 8h20min.

Ihan hyvä liikuntaviikko siis takana. Toivottavasti tää flunssa hellittäisi, että pääsisin tuleva lauantaina osallistumaan tänne:

(kuva killerinliikunta.fi)

But I'm Still Fine

Heipparallaa, pitkästäaikaa! Edellisessä postauksessa kertoilin orastavasta flunssasta, jonka kanssa yritin sinnitellä starttiviikkoa ammattikorkealla. Se orastava flunssa äityi sitten loppuviimein yli 39 asteen kuumeeksi, jota kesti yhteensä lähes viikon päivät. Jossain vaiheessa sain raahattua itseni päivystykseen, josta poistuin kotiin diagnoosilla alkava keuhkokuume ja popsittavaksi sain kohtuu vahvan ja pitkän antibioottikuurin. Keuhkokuvissa näkyi "jotain huttua", CRP semisti koholla ja happisaturaatio arvot vähän alakanttiin. Antibiootti rupesi kuitenkin aika nopeasti kohentamaan oloa ja muutaman päivän päähän ohjelmoidussa kontrollissa oli tuo tulehdusarvo ja happisaturaatio jo korjaantuneet. Sairaslomaa tuli ennätyspäivät ja urheilutaukoakin olen pitänyt käytännössä tähän viikkoon asti.

Ei taida olla kovin kauaa siitäkään, kun kirjoitteilin täällä jälkitaudeista ja valittelin olleeni elämäni flunssassa :D. No, onneksi en tiennyt silloin, että vielä ne kumpikin kolahtaa omalle kohdalle :D. Mutta niin vain tuokin flunssa helpotti ja nyt tuntuu, että se vei mennessään kaikenlaiset puolitukkoiset ja puolikipeät olot ja pitkästäaikaa tuntuu, että oon oikeasti tosi terve nyt! Toivottavasti tällä fiiliksellä mennään (öö.. taas seuraavat seitsemän vuotta?) eteenpäin. Epätavallisen paljon oon kyllä nyt loppuvuodesta/vuodenvaihteessa sairastellut, kun on sellaista pikkuyskää, -nuhaa ja -kurkkukipua ollut vähänväliä ja muutaman kerran ihan kuumekin. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että jotain neljään-viiteen vuoteen en esim. flunssan takia ole joutunut jäämään pois töistä. No, ehkä tää sjysäys sitten teki tuloa ja ne on nyt historiaa.

Tää blogi on kyllä aika vahvasti sidoksissa urheiluun, joten kun sen saralla ei ole mitään annettavaa, niin tolleen sairastaessa päivitykset jää näköjään uupumaan. Kirjoittamisesta katoaa sellainen voima tai jotan.. Siitä huolimatta oon aina säännöllisin väliajoin miettinyt, että pitäisipä yrittää saada tekstiä kasaan siitä, että missä mennään. Vähän niinkun, että  jos ne siellä odottais. Tosi jännä ilmiö. Mut ihanaa, jos te ootte pystynyt treenaamaan! Tällä viikolla luvassa tulee olemaan ainakin tekstiä työntekijöiden liikuntaeduista Se on tässä mun arvon kollegoiden keskuudessa aika pinnalla oleva asia just. Myöhemmin kuulette miksi!

Kivaa (keski)viikkoa!

(weheartit.com)

07/01/13 (<-omaperäistä!)

Viime viikko lähti kuin lähtikin joulunajan ja vuodenvaihteen löysäilyjen jälkeen mukavasti liikkeelle bodypumpin ja juoksulenkkien merkeissä. Tästä viikosta ei sitten voi sanoa samaa.. Nimittäin heti aamulla heräsin jäätävään kurkkukipuun ja niin on koko (eka) koulupäivä röhitty ja niiskutettu menemään. Olo on melkoisen kehno, vaikkakaan kovaa kuumetta se nyt ei tähän ole lyönyt. Meillä töissä on aika kovasti sairasteltu, sekä kollegat, että asiakkaat. Tälle päivälle suunniteltu treeni oli siis passattava ja ilta otettava levon kannalta.

Mä todella toivon, että huomenna olo olis vähän parempi. Nimittäin tää viikko näyttää jo terveellekin ihmiselle aika toivottomalta; täydet päivät koulua, muutama iltavuoro siihen päälle ja sitten viikonloppuna yövuorot! Oon yrittänyt korjata tätä tilannetta juomalla kuumaa ja vetämällä yliannostukseen verrattavan määrän vitamiineja, auringonhattu-uutetta ja valkosipulia. Näin muuten sitten päässä pyörii kaikenmaailman optimat, hopsit ja asiot. Ne on jotain opiskeluun liittyviä juttuja, huhheijaa! Kunnon hikitreeni olis siis nollauksenkin kannalta tullut todellakin tarpeeseen, mutta nyt näin.

P.S. Viikon menotärppinä Jyväskyläläisille: Killerin liikuntakeskuksessa on tulevana lauantaina avoimet ovet. Ilmaisen kuntosalin lisäksi tarjolla olisi seuraavanlaista settiä...

Sali 1
Klo 10.00 KilleriSumba/Henna
Klo 10.30 Kahvakuula/Henna
Klo 11.00 KilleriSelkä/Heidi N.
Klo 11.30 KilleriLeidi/Heidi N.
Klo 12.00 Diva´s Dance/Elina
Klo 12.30 Salsa/Elina
Klo 13.00 HotDance/Elina
Klo 13.30 JYP-Training/Elina
Klo 14.00 Jooga Fitness/Elina

Cycling 30´
Klo 09.45 What a Wonderful Day/Saara-Sofia
Klo 10.45 Hits of 90´s/Elina
Klo 11.30 Rock/Juha
Klo 12.15 Iskelmä/Juha
Klo 13.00 Best Party in Town/Saara-Sofia

Sali 2
Klo  9.00 Taapero 2-4v. 45´/Johanna (ILMOITTAUTUMINEN)
Klo 10.30 Bodypump 40´/Saara-Sofia
Klo 11.15 Bodyattack/Saara-Sofia&Nora
Klo 11.45 Les Mills Sh´bam/Loviisa
Klo 12.15 Bodycombat/Loviisa
Klo 12.45 Bodystep/Nora
Klo 13.20 Bodypump 40´/Tiina
Klo 14.05 Bodybalance/Tiina&Nora
Klo 14.30 Venyttely/Tiina

Palloilu 30´ - ohjatut palloilutunnit, taso alkeet
ILMOITTAUTUMINEN palloilutunneille ryhmäliikuntakalenterin kautta -> Ilmoittaudu
Pelivälineet saat lainaan meiltä!
Klo  9.45 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 10.15 TaaperoTennis 3-6v./Mikko
Klo 12.00 TaaperoSähly 4-6v./Juha
Klo 12.15 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 13.00 Lapsi 3-6v.& Vanhempi - Tennis/Timo
Klo 10-14 Lapsi 5-10v.& Vanhempi - Sulkapallo (omatoimista pelailua)
Klo 10-12 ja klo 12.45-15 Lapsi & Vanhempi - Salibandy (omatoimista pelailua Salibandykentällä)

Muut palvelut
Klo 11-12.30 Killeriä Kiloille - esittely/Henna
Klo 12.30-14 Ohjaaja kuntosalilla/Henna
Klo 12.30-14 InBody-kehonkoostumusmittaus (29€)/Heidi N.
Klo 10-15.00 Aktiivinen Lapsiparkki (ILMOITTAUTUMINEN)

Käykäähän tsekkaamassa :)

Viikko 48

Viikko se on taas vierähtänyt ja (apua :O) jälleen aika kevyin liikunnoin, nimittäin punttisalia 2 x 60min. ja spinningiä 2 x 60min. sekä hieman juoksentelua sisäradalla "loikkatreenin" (30min. + 15min.) yhteydessä. Tuo viimeisin on siis uusin tuttavuus mun treeneissä ja täytyypä sanoa, että varsin mukavaa puhaa :). Loikkaharjoittelu olisi tarkoitus ottaa osaksi ympärivuotisia treenejä, joko juoksulenkkien yhteydessä ulkona tai salitreenin yhteydessä sisäradalla. Olen siis vielä aika noviisi tuon loikkaharjoittelun suhteen, mutta ehkäpä kirjoittelen kokemuksiani siitä tuonnempana.

Eilen sekä viime yönä oli taas kurkku ja korvat niin tuhannen kipeät ja päätin, että nyt tulevana aamuna (maanantaina) varailen kyllä työterveyteen aikaa. No, kas kas, illalla ei sitten tuntunut kurkussa juuri mitään. Täytyy nyt vähän pohtia miten toimin. Mä vaan niin kovasti toivon, että tulisi jo ihan "100 prosenttisen terve fiilis"! Tää blogikin alkaa muistuttaa yhtä valitusvirttä (no ei kai sentään!) joka on kaikkea muuta kun mun tapaista :D.

Mutta tässäpä pientä päivitystä täältä yövuorosta (voin kirjoittaa tuon, koska työnantajani ei lue tätä blogia :D). Ehkäpä aikani kuluksi valmistelen loppuun myös jonkin aiemmin aloitetuista teksteistäni. Mukavaa viikkoa!

P.S. Kirjoittelin tuossa taannoin postauksen maratonohjelmista. Kyseisessä tekstissä oli linkki Janne Holmenin maratonohjelmiin kohti vaihtoehtoisia loppuaikatavoitteita. J (huomattavasti näppärämpänä tyyppinä) laskeskeli noista ajoista 3.30 loppuaikaan tähtäävän ohjelman, joka on mulla tulostettuna versiona sekä linkkinä sähköpostissa. Oon siitä aika liekeissä nyt ja yritän saada sen tässä joku päivä liitettyä tänne blogiin.. Tiedosto on vaan vähän sellaista mallia jota en oikein kovin hallitse, mutta yritetään!

Sairaanhoitaja -ko?

Jahah, se on taas näköjään blogihiljaisuutta viikonpäivät takana. Lienee voi päätellä, että ainakin se kirjoitusflow on nyt hieman hukkateillä. Myönnetään myös, että samaa tahtoo olla myös liikunnan kanssa. Siitä on nyt kuukauden päivät kun olin siinä vuosituhannen flunssassa ja tuntuu, että edelleen on vähän puolikuntoinen olo. Yskää, pientä nuhaa ja vkonvaihteessa jälleen kerran hitonmoinen kurkkukipu, joka sittemmin kyllä helpotti. Töissä olen kyllä ollut normaaliin tapaan ja liikuntaakin tuli harrastettua viime viikolla reilut viisi tuntia juoksun, punttisalin sekä spinningin muodossa.

Kipeänä ei saa treenata, tiedän! Mutta kun en nyt varsinaisesti ole kipeä, olen vain yskässä ja nuhassa. Tällä viikolla kyllä mietin, että ensi viikolla tilaan lääkäriajan, jos ei ala helpottaa. Tää on nyt ollut vähän sellasta kaks askelta eteen, yksi taakse päin -meininkiä tän flunssasta toipumisen kanssa. Juoksu on tästä flunssailusta ehkä eniten kärsinyt, tuonne märkään ja kylmään ei kyllä viitsi lähteä, jos vähääkään tuntuu kurkussa. Että iisimmin olen kyllä ottanut, mitä normaalioloissa.

Sitten viime viikon ehkä suurimpaan uutiseen.. Tiesittekö, että jos oikein kovasti haluaa jotain ja yrittää, niin sen voi saada? Joo, mäkin tiesin. Mutta sitä en tiennyt, että jos nyt vähän vaan ihan huvikseen haluaa jotain, eikä edes tiedä haluaako, niin senkin voi saada. Jep. Pääsin nimittäin sinne ammattikorkeaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Huhhuh! Mä olin niin varma, etten todellakaan pääse ja jos mä olisin ollut valitsemassa, niin en todellakaan olisi valinnut mua :D. Pitäiskö tästä nyt olla iloinen sitten? Joo, kyllä mä vähän olenkin.

Ainoa ISO miinus tossa nyt on sitten se, että tuo opiskelu tapahtuu a) töiden, b) harrastusten, c) parisuhteen ja b) ystävien ohella. Ja ainoastakaan noista ei ole halua ottaa yhtään aikaa pois! Paitsi tietty töistä, mutta ei taida olla varaa siihen. Jännää tulee olemaan miten noi hommat lähtee tulille. Jotenkin tuli fiilis, että onkohan musta nyt tähän sittenkään. Etenkään kun tuo sairaanhoitajan tutkinto ei mulle mikään maailman suurin haave ole.. Oon siis tälläinen ikuinen mitä haluan tehdä isona -haihattelija, joka kyllä työstään tykkää! Yks mun kaveri sanoikin mulle, että hain siihen kouluun kriisipäissään, että saa illuusion siitä, että NYT menee elämä eteenpäin. Ehkä se oli vähän oikeassakin :D. No, katsotaan!

Lopuksi voikin laittaa tän hetken suurimman treenimotivaattoribiisin.. Tai oikeastaan videon. Ties kuinka monta paskaa tai puolipaskaa biisiä on tää artisti suoltanut, mutta tän jälkeen se saa anteeksi ne kaikki :D. Niin huikea biisi ja huikea video!

Ja sama livenä!

Oijoi, miten voimakasta ja notkeaa. Voittaa ihan kuus nolla kaikki musiikkiteollisuuden tissimimmit! Ja toi mies...... Mitäs mieltä arvon lukijat?