Wannabe Juoksija: Tilastoja

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tilastoja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Raskausaika pähkinänkuoressa liikuntojen suhteen

Nyt 40. raskausviikolla voi oikeastaan sanoa, että mun raskausajan liikunnat on liikuttu ja voisin tehdä pientä yhteenvetoa niistä. 39. viikon lopuilla alkoi aikamoiset liitoskivut ja siihen loppui päivittäiset kävelylenkit mitaltaan 5-10km. Toki kävelyvauhti oli jo tuolloin normaalia verkkaisempaa, mutta nyt liikkuminen kotonakin muistuttaa etenkin iltaa kohden hiipimistä. Ulkoilen edelleen muutaman kilometrin verran per päivä, mutta sitä liikkumista ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua lenkkeilyksi. Ulkoilujen lisäksi edelleen tulee maleksittua kaupoilla ja kaupungilla.

Mutta nyt, siihen liikuntaan. Viimeisimmän juoksulenkin olen näemmä tehnyt 24. syyskuuta eli 16. raskausviikon lopuilla. Tuon jälkeen löytyy vielä tietoja juoksu-kävely -yhdistelmälenkeiltä, mutta viimeisin juoksu siis tuolloin. Juoksu siis loppui kohtalaisen aikaisessa vaiheessa. Luulen, että paljon oli taustalla myös sitä, että olin edelleen kuntoutumisvaiheessa alkuvuoden nilkkaoperaatiosta, niinkuin oon kertonutkin. Tämän jälkeen kävelylenkkeily jatkui, aluksi haastavassa maastossa sauvojen kanssa ja sittemmin vähän tasaisemmissa maastoissa.

Samoihin aikoihin olen tehnyt myös viimeisen maantiepyöräilylenkin. Maantiepyöräily kausi taisi kutakuinkin tuolloin loppua. Pyöräiltyä tuli, mutta ei kuitenkaan edelliskesän kaltaisia määriä. Haastavinta pyöräilyn suhteen oli se, että pyöräilylenkit on omalla kohdalla kestoltaan pitkiä ja aina pahoinvointi ei pitkiin treeneihin antanut myöten. Talvipyöräilyä en tänä talvena ole hyötyliikuntanakaan harrastanut.

Pumpissa olen käynyt viimeisimmän kerran 10. tammikuuta eli 32. raskausviikolla. Toki monia muita ryhmäliikuntoja lopettelin huomattavasti aiemmin (niinkuin nyt niitä niin kovin harrastaisinkaan). Jokatapauksessa pumppi tuntui hyvältä pitkälle, enkä muista sitä jättäneeni pois sen vuoksi, että se tuolloinkaan olisi tuntunut huonolle. Siinä taisi käydä niin, että meidän tiistain sosialisointi -uimahallilla tuo jumppa vaihtui vauhdikkaaseen ja mä siirryin ryhmäliikuntaosioksi treenaamaan salille. Uimassa olen käynyt viimeksi 31.tammikuuta eli 36. raskausviikon alussa. Uintia tai vesijuoksua tuli harrastettu läpi raskauden juuri tuon sosialisointiuimahallin nimissä. Viime metreillä vesijuoksu kyllä vaihtui silloin tällöin porealtaaksi, myönnetään! Uinti jäi, kun neuvolassa sanottiin heillä olevan kanta, että uiminen olisi hyvä lopettaa noin neljä viikkoa ennen laskettua päivää.

Vauvavatsa vuodenvaihteessa

Viimeisin salitreeni on tehty 6. helmikuuta, eli 37. raskausviikon alussa. Sitten tulikin tuo flunssa, jonka vuoksi loppuviikon salit jäi täysin pois, eikä sinne tuon jälkeen enää huvittanut palata. Salitreeniä lähinnä yläkropan osalta pystyi jatkamaan yllättävänkin hyvin. Toki painot keveni ja eniten taisi kärsiä selkätreeni, mutta kaikenkaikkiaan uskon säilyttäneeni yläkropan voimatasoja kohtalaisen hyvin. Jalkoja tuli treenailtua vähemmänlaisesti, mutta eiköhän nekin saa osansa jo pelkästään tätä nykyistä elopainoa kantaessa.

Kaikenkaikkiaan liikuntaa on tullut harrastettua aika tasaisesti keskimäärin 7h/viikko läpi raskauden. Hassua, että tuo määrä ei lainkaan ole vähentynyt! sinänsä data on hieman harhaanjohtavaa, sillä loppuajasta löytyy kyllä lenkkejä, joita aiemmin en varmasti ole millään tapaa "kellotellut". Alkuraskaudesta tuo 7h on siis puhtaasti intesiivistä liikuntaa, eikä sisällä esimerkiksi kävelyä, kun taas loppuraskaudesta sisältää. Tokikaan en silloin varmasti samanlaisia määriä kävellytkään, mutta jonkun verran kuitenkin. Toisaalta taas myös loppuraskaudessa on varmasti kävelty tunti jos toinenkin ns. "hyötyliikuntana", joka ei statseissa näy edelleenkään.

Kokonaisuudessaan raskausaika liikunnan suhteen meni todellakin hyvin ja jokaisesta päivästä oon jaksanut olla kiitollinen. Edelleen ajattelen, että muutamatkin kilometrit siellä täällä on vaan ja ainoastaan kotiinpäin. Paljon on näihin yhdeksään kuukauteen mahtunut myös liikunnan osalta, puhumattakaan muusta. Ai niin, lehteenkin, itseasiassa useampaankin, pääsin silloin isoksi ajattelemani vatsan kanssa, heh.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Hiihtokausi paketissa..

...kirjaimellisesti :D. En vaan mahda sille mitään, että keksi(tään) tuollasia suoraansanoen aika paskoja vitsejä tästä tilanteesta. Kuten esimerkiksi tämä:

mä: Arvaas montako kilsaa tuli hiihdettyä tälle talvelle?
Jarppa: No en kyllä yhtään tiedä, mutta ainakin yks liikaa...

En tiedä oonko sairas, koska ne jopa naurattaa. Hoitajana oon ehkä tottunut mustaan huumoriin, jota jaksamisen kannalta on ihan pakko viljellä. Tää on ehkä vähän sama tilanne.

Mutta siihen hiihtoon. Marraskuun puolessa välin kävin muutaman hassun kilometrin testaamassa suksia ensilumen ladulla. Ihan vaan siltä varalta, jos lunta ei ikinä tulekaan. Toisin kävi ja varsinainen hiihtokausi pääsi starttaamaan jouluna. Tämän vuotinen (ja toistaiseksi tähän astisen aikuiselämäni ainoa, eli ensimmäinen) hiihtokausi oli siis välillä 22.12.-7.3. Mitä siitä nyt tulee, pari kuukautta ja pari viikkoa. Jokusen viikon olisi vielä täällä Keski-Suomessakin voinut hiihtelyä jatkaa, mutta tosiaan, mun hiihtokausi on paketissa. Hiihtokilometrejä kertyi yhteensä reilut 450.

Tavoitteena ollut 50km hiihto jäi tuon tapaturman vuoksi toteutumatta. Harjoittelun varaa jäi myös tekniikkaan, etenkin siihen wassberg -tyyliin, jota en millään oppinut luontaisesti etenemään. Harjoittelin kyllä rallipolun suoralla sitä ahkerasti. Kaikenkaikkiaan täytyy kyllä olla tyytyväinen. Loppua kohti sykkeetkin pysyi inhimillisissä lukemissa ja matkavauhtikin pääsääntöisesti siinä 12km/h. Vauhti liikkeellä oli lähes sen jopa viimeisellä pitkällä lenkillä, josta kaksi kolmasosaa tuli hiihdeltyä murtuneella jalalla. Sen sijaan opin kyllä hiihtämään ilman, että jatkuvasti olen keskittynyt itse hiihtoon (ööö.. ehkä olisi kuitenkin pitänyt keskittyä enemmän?). Anyway, ajatukset pääsi sellaisen flow -tilaan, miten juostessakin. Opin kuokkimaan linjan (tuon paikallisen murhamäen) yhtäsoittoa ylös, opin säätelemään vauhtia. Paljon siis jäi vielä tämänkin vuoden tavoitteista ensivuodelle hampaankoloon, mutta ihan hirmuisesti tuli myös saavutettua. Vaikka tuo hiihtokausi ei järin pitkä ollutkaan, niin palatessani ensimmäisten hiihtolenkkien tunnelmiin ja tuntemuksiin, niin loppua kohti meininki hiihdellessä oli kuin eri ihmisellä.

Ihan järjettömän tyytyväinen olen, että sukset tuli hankittua. Ei varmaan jää epäselväksi, että hiihto meni kyllä ihan TOP-lajeihin. Tykkään salista ja uimisesta, monista muistakin jutuista, mutta selkeästi olen kyllä ulkoilmaliikkuja. Ja kestävyysliikkuja myös. Oon myös ihan tyytyväinen siitä, että jos kerran nilkka piti murtaa, niin onneksi se tapahtui vaarattomassa paikassa. Ei siis missään jyrkässä laskussa, josta voisi vielä saada kammon. Ihan loiva lasku, huono keskittyminen, vieras latu (joka loppui kesken mutka edeltävästi), suistuminen ulos ladulta ja edessä oli kivi jota piti väistää, ettei sukset mene paskaksi. Näköjään se sitten kävi nilka kustannuksella. Jotenkin se väänty ja luulen, että kaaduin vähän myös jalan päälle.

Toivottavasti lunta riittäisi vielä enemmän myös ensi talvena! Haaveissa olisi myös ihan oikea hiihtoloma. Siis loma keväällä pohjoisessa, hiihtoloma! Ketkä arpoo suksien hankinnan kanssa, niin en voi sanoo, kun mars kauppaan. Nyt saa huokeaan hintaan hyviä välineitä, sillein mäkin mun sukset hankin. Hyvästä alennuksesta ja vaikka se jonkinlainen sijoitus oli siltikin, niin on kyllä hyvät sekä joka senttinsä väärti ja vielä enemmän. Ensi kevään alennuksista viimeistään aion hankkia itselleni sukset myös pertsan hiihtoon. On se vaan hieno laji!

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Toinen puolivuotta 2014

Toisen puolen vuoden koonti jäi viimeisteltäväksi ihan sinne viime tinkaan. Kuvastaa hyvin tätä vuotta. Kerkesimpä silti:

Heinäkuussa...

...olin onnellinen, että tein töiden suhteen haastavan ratkaisun, vaikka ratkaisu ei ollut helppo siinä kevään jälkeisessä uupumuksessa.
...olin vähän virkeämpi.
...tein pitkän lenkin, jota jalkani ei todellakaan kestänyt ja hautasin maratonhaaveet tältä(kin) vuodelta.
...kävin Jarpan kanssa Suomipop -festareilla.
...olin paljon pikkusiskoni kanssa, joka vietti suuren osan kesälomastaan Jyväskylässä.
...meillä oli lapsuuden ystävä miehensä kanssa jälleen, käytiin mm. asuntomessuilla.
...vietin kolmekymppisiä, mutta en saanut aikaiseksi järjestää juhlia.

Festariheilat

Elokuussa...

...nautin kesästä ja helteestä.
...touhusin paljon ulkona erinäisiä juttuja. Käytiin mm. seikkailuradalla kiipeilemässä, uin paljon, meloin, pelasin frisbeetä ym.
...urheilin systemaattisesti ihmeellisen vähän kesäksi, mutta olin kuitenkin aktiivinen.
...vietettiin Jarpan äidin pyöreitä synttäreitä.
...jäin vihdoin ja viimein ihan oikealle lomalle.
...vietin viikon Kuusamossa Rukalla Jarpan kanssa.

Päijänne <3

Syyskuussa...

...kävin pikkusiskoni kanssa Tukhomassa ja olin edelleen paljon hänen kanssaan, hän nimittäin joutui lomansa jälkeen pitkälle sairaslomalle rantalentiksessä sattuneen sormimurtuman vuoksi.
...treenasin taas ahkerasti.
...tein päiväreissun Kuopioon erään ystäväni kanssa.
...kävin katsomassa StandUppia, jonka jälkeen vietettiin Jarpan sekä sisarusten kesken lautapeli-iltama.
...juhlittiin siskoni pojan ristiäisiä.
...palasin vakkarityöhöni pitkän tauon jälkeen.
...käytiin viikonloppua Etelä-Pohjanmaalla. Oltiin sekä Seinäjoella (taikka oikeastaan Ilmajoella) ystäväpariskunnan luona ja sitten tietty mamalla Alavudella.

Kuninkaallisia hevosia ja niiden ratsastajia.

Lokakuussa...

...sekä oman että muiden loman jälkeinen arki vakiintui ja se tuntui hyvältä.
...olin edelleenkin kevääseen nähden virkeä, joskin hieman podin sitä "epänormaalia" väsymystä.
...tapasin jonkin verran ystäviäni, mutta palattuani vuorotyöhön, huomasin, että siinä tosiaan on omat haasteensa.
...liikuin reippaasti.
...sisustettiin kotia.
...kävin pikkuveljeni kanssa Jypin pelissä.

#kuudespelaaja

Marraskuussa...

...harrastuksissa jatkui sama suhdanne: uintia, salia, sauvailua, hieman jopa hölkkää.
...jalka oli edelleen kipeä, samaan malliin, kuin jo pitkään.
...opiskelin, mutta opintoja oli vain vähän koko syksylle.
...jäin taas opintovapaalle ja aloitin harjoittelun uudessa paikassa: jo kuudes "työyhteisön" vaihto tälle vuodelle. Kieltämättä uuvuttavaa, mutta tavallaan siihen turtuu.
...vietin pikkujouluja vakkaripaikan työkamujen kanssa.
...ystäväni sai vauvan, niin kävi kyllä useampana kuukautena tänä vuonna, että joku kohtalaisen läheinen sai vauvan. Iloisia uutisia siis, koska edeltävänä vuonna hyvin moni erosi.

Yksi aamulenkki.

Joulukuussa...

...jäin lomalle, joka taisi tällä kertaa tulla riittävän ajoissa.
...sain perusopintoni (170+2op) suoritettua. Siihen meni kaksi vuotta ja minulla on edelleen mies.
...jalkavammaani alettiin vihdoin hoitamaan spesialistin johdolla.
...olin neljä ihanaa päivää niin ihanassa Wienissä.
...vietin viikonlopun myös ystäväni luona Oulussa.
...olin joulun kotona Jarpan ja osin hänen äitinsä kanssa. Vuodenvaihdetta lähdemme juhlistamaan Etelä-Pohjanmaalle.

Schönbrunnin puistossa.

Toisen puolenvuoden bonuskuva:

Summasummarum:

Mun elämässä on kohtalaisen paljon se, jos juhlamekon vetää päällensä kaksi kertaa puoleen vuoteen ja tekee kaksi reissua jonnekin kauaksi kotoa. Sitten vielä lisäksi jokunen reissu vähän lähemmäksi, vain joidenkin satojen kilometrien päähän. Kuvia katsellessa tajusin, että olen aika paljon viettänyt aikaa läheisteni, elikkä sisarusten kanssa. Myös Jarpan kanssa ollaan tehty kaikkea mukavaa. Olen myös tullut vähän enemmän ulos kaapista tämän blogin kanssa ja tavannut ihan livenäkin ihmisiä, kuten suunnitellusti nioben ja sattumalta Kauramoottorin.

Liikunnallisesti vuosi ei ollut mikään kovin helppo. Jalkavammaisena koko vuosi. Liikuttua on kuitenkin tullut, enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän tai ainakin riittävästi. Haastaviakin aikoja on ollut. Kiitollinen olen kuitenkin monesta.

Ja nyt, ihan kohta, kohti uutta ja parempaa vuotta... Jolloin toivottavasti Wammabe Juoksija olisi taas vähän enemmän Wannabe Juoksija. Toiveista, haasteista ja ennen kaikkea lupauksista, sitten myöhemmin, ehkä.

Nyt, hyvää seuraavaakin vuotta!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Ensimmäinen puolivuotta 2014

Tammikuussa...

...vuosi vaihtui rakkaimpien kanssa. Kokoonpanona oli ensin minä, Jarppa, kaksi veljeäni ja loppujen lopuksi myös äiti ja siskoni mies liittyi seuraan. Harvoin on kaikki koossa ja tällä kertaa oli tälläinen porukka.
...jatkoin opintojani sekä töitäni.
...olin melko väsynyt.
...kävin ahkerasti korkeakoululiikunnan ryhmäliikuntatunneilla sekä salilla.
...kykenin juoksemaan 15-30/min kerrallansa ja tuskailin rasitusvamman kanssa.

Tammikuun kuvatkin oli aika vähissä. Ilmeisesti rötväsin myös paljon kotona ja join vihreää teetä.

Helmikuussa...

...liikuntojen suhteen oli sama mood.
...hankin luistelusukset, mutta hiihtämään en juuri päässyt, sillä lumitilanne oli erittäin huono.
...vietin paljon aikaa siskojen (sekä muiden perheenjäsenten) kanssa.
...jäin opintovapaalle palkkatyöstä ja aloitin sisätautien harkan.
...seurasin ahkerasti olympialaisia.

Vas. ylhäältä: minä, kummityttö, jääkiekkoilija ja Enni (Rukajärvi). Kuukauden tsemppihuuto oli "hyppikää olympialaiset!"

Maaliskuussa...

...olin kai edelleen aika väsynyt.
...sain ensimmäisen harkan päätökseen ja vaihdoin toiseen harkkaan, poliklinikalle.
...juoksin himpun verran pidempiä lenkkejä, jumppasin ja saleilin. Ja uin.
...tuskailin vammaa ja sain (taas) lähetteen fysioterapiaan, jossa kävin.
...meillä oli parina viikonloppuna vieraita, eräs ystäväpariskunta ja Jarpan kavereita Helsingistä. Oli hauskoja viikonloppuja. Kävin myös seuraamassa SM-hiihtoja.
...puhelimeni pimeni yllättäen ja ostin hätäisesti uuden.

Vanhan puhelimeni vihonviimeinen valokuva.

Huhtikuussa...

...hoitelin tuota vammaa, edelleen, ja väsymystäkin podin. Sairastin myös flunssan.
...vaihdoin taas työharjoittelupaikkaa. Neljäs työyhteisö tälle vuodelle. Ajattelin paljon kaikkea oppimaani ja kokemaani.
...kykenin juoksemaan jopa lähemmäksi tuntia ja kerran ylikin. Muutoin liikunnat jatkuivat samaan malliin.
...kävin pikalomalla Peurungassa, viikonloppua Pohjanmaalla lapsuuden kodissa, lenkkeilin veljeni kanssa ja olin paljon kotona.

Lapsuuden kotsani seinältä. Onhan meitä.

Toukokuussa...

...olin jälleen kerran flunssassa. Pohdin myös mahdollisuutta kilpparin vajaatoimintaan (pohdin sitä edelleen, mutta seurantalinja), paino oli noussut, väsymystä ym. Olo oli toisinaan tosi kamala.
...sain päätökseen kolmannen harkan ja tein tehtäviä ja projekteja ihan hirveellä hönnyllä. Lopulta koitti parin viikon mittainen lomantapainen aika.
...vietin viikonloppua Tampereella.
...hengasin paljon pikkuveljen kanssa, mm. heiteltiin frisbeetä ja lenkkeiltiin.
...juhlin Jarpan suvusta kahdet ylppärit. Oli hauskat juhlat.

Frisbeegolf. Niin mukavaa!

Kesäkuussa...

...mun piti palata omaan työhön, mutta sain kesätyötarjouksen polilta. Otin tuon työn vastaan (sain siis virkavapaata heti opintovapaan perään). Uudet kuviot jännitti ihan sikana ja vastoin odotuksia en päässyt "rentoutumaan" tuttuun ja turvalliseen työhöni.
...vietin viikonlopun yhden pikkuveljen luona Espoossa.
...seurasin futiksen MM-kisoja.
...kävin vaeltamassa Evolla.
...minusta tuli kolmannen kerran täti toisen siskoni toiselle lapselle.
...kävin juhannusaattona juoksemassa kympin kisassa enkat, vaikka en ollut kymppiä kyennyt juoksemaan viimeiseen vuoteen kun kerran taikka pari. Olin superonnellinen osallistumisesta. Tuolloin olin toivoa täynnä, että syksystä saattaisi vielä kehkeytyä maraton syksy. Jalka oireili todella kevyesti.
...vietettiin perinteinen kaupunkijuhannus kera kavereiden.

Valjenpoika ihmettelee fasaania Korkeasaaressa.

Ensimmäisen puolenvuoden bonuskuva:

Mää ja Jii juhannuksena. Maailmankaikkeuden paras lenkkikaveri :).

Summasummarum:

Elän ilmeisesti vain valoisampina kuukausina, sillä muistellessani alkuvuotta, ei juuri mitään ole mielessä. Tai sitten siitä on liian kauan aikaa. Vaikka uupumus oli aika-ajoin hyvinkin kovasti päällä, paljon mukaviakin sattumuksia ja juttuja kyseiseen aikaan liittyy. Jälkeenpäin ajateltuna olen hyvinkin saattanut olla jonkinasteisen burn outin ovilla tuolloin alkuvuonna. Vakaasti uskon, että sekin on saattanut olla viemässä kilppariarvoja sinne lähelle rajaa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Hei vanha vuosi, mä sanon sulle hei hei!

Vuosi 2013 on kaikesta huolimatta ollut hyvä vuosi. Oikeastaan ihan todella hyvä ja opettavainen, vaikkakin samalla myös monintavoin raskain vuosi mitä mulla on aikoihin ollut. Ehkä koskaan ollut. Mitäs siis vuodesta 2013 jää päällimmäisenä käteen?

Juoksu:

2013 ei todellakaan ollut armollinen mun rakkaimmalle harrastukselle. Tammi- ja helmikuu tuli lenkkeiltyä kohtalaisen kevyesti. Maaliskuukin oli vielä puolikevyttä menoa ja siihen nähden huhtikuun alussa vuoden ainoaksi jäänyt juoksutapahtuma (raportti täällä) Pentin pinkaisu kulki hyvään tahtiin. Vielä tuolloin olinkin täynnä uskoa kaikkien aikojen juoksuvuodesta, miksipä en olisi ollut? Tuon jälkeen rasitusvamma näytti kuitenkin ensimmäisen kerran merkkiä, mutta kokemattomana vammautujana en varmaan osannut riittävän hyvin noita merkkejä tulkita. Juoksu loppui kuin seinään toukokuussa ja vähä vähältä jouduin luopumaan tavoitteistani muiden kilpailujen suhteen.

Rasitusvamman ollessa epämääräistäkin epämääräisempi ja ilmeisen sitkeää laatua vuodesta muodostuikin mulle kaikkien aikojen juoksemattomuusvuosi. Tuon toukokuun jälkeen olen juossut vasta joitain kertoja nyt syksyllä. Niin vähän, että vuoden kilometrit on käytännössä kerätty noilta muutamalta kuukaudelta. Sports trackerin mukaan juoksukilometrejä on tälle vuodelle kertynyt 547. Sen käytön olen loppenut samalla, kun juoksemisenkin ja loppuvuoden lenkkikokeiluista en ole pitänyt tarkkaa kirjaa. Mukana on ollut Garmin (89,5 km:n verran) tai sitten ei mitään. HeiaHeiaan olen kuitenkin pitänyt kirjaa liikunnoistani heinäkuun alusta alkaen, jonka mukaan olen juossut 20h 40min. Loppuvuoden juoksut siis lienee jotakuinkin 200km.

Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tuo asia olisi ottanut välillä todella koville. Yhtään liioittelematta olen tämän vuoden aikana käynyt tuon vamman kanssa varmasti kaikki tunteet läpi katkeruudesta ja silkasta raivosta itsesääliin. Alkuvuoden mahtipontisia suunnitelmia lukiessa tulee väistämättä edelleen olo, että on tämä epäreilua. Ja aika-ajoin edelleen iskee ajatus, että voinkohan enää ikinä juosta maratonia. Elämä on kuitenkin onneksi sellaista, ettei tulevaa voi tietää. Ja nuo mahtipontiset suunnitelmat kytevät sisällä edelleen. Ajatukset on kuitenkin muuttuneet siten, että enää en kyttää paranemista vihaisin tuntein valmiina hyökkäämään, vaan kylmän viileästi ja tyynen rauhallisesti valmiina iskemään.

Muu liikunta:

Oikeastaan vuodesta 2010 on juoksutapahtumien tavoitteet ohjannut mun liikkumista. Tavoitteet ja niiden täyttyminen on aika korkealla mun motivaatiolistalla, joten kun pöytä oli sillä saralla putsattu, on motivaatiota pitänyt etsiä uusin silmin. HeiaHeian mukaan heinäkuun alusta alkaen olen liikkunut kaikkiaan 156h, mikä on mielestäni kohtalaisen hyvin. Saleilu on tehnyt hyvää juoksuvoimalle sekä -ryhdille. Ne pienet kokeilut, mitä olen päässyt tekemään, on tuntunut ihan superhyville. Vaikka hyvästä juoksuasennosta mukana on varmasti myös optista harhaa siitä, kun en pitkään aikaan ole juossut, niin salilla on kuitenkin enempi vähempi merkitystä asiaan. Aerobinen kunto on myös jotenkuten säilynyt, kiitos ah niin kamalien cardiolaitteiden ja ah niin ihanan spinningin.

Uskaltaisin väittää, että juoksukuntoni ei alle kymmenen kilometrin matkoilla ole juurikaan laskenut ja cooperin tulos saattaisi olla jopa parempi, kuin 2012 juostu 2800 metriä. Kokonaisvaltaisella ajattelulla olen ehdottomasti paremmassa kunnossa, kun olen ollut aikoihin. Siinä riittävästi motivaatioajattelua.

Elämä yleensä:

Tammikuussa aloitetut sairaanhoitajaopinnot ovat tuoneet oman haasteen tähän vuoteen. Opinnoissa olen menestynyt yllättävänkin hyvin. Tavoitteena ei ole ollut kiitettävät arvosanat, mutta melko paljon olen niitä kuitenkin saanut. Joko olen ylipanostanut, oon sittenkin ihan fiksu tai korkeakouluopiskelu on helpompaa, kuin olen kuvitellut sen olevan. Varmaan kaikkia noita. Työssä on ollut myös meneillään olevissa säästöpaineissa omat haasteensa. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että kyllä minä voisin antaa omaiseni itseni ja kollegoideni hoidettavaksi. Olisin voinut, tämänkin vuoden jokaisena päivänä.

Eniten stressiä on aiheuttanut puhdas ajankäyttölogistiikka. Kuin ihmeenkaupalla olen kuitenkin onnistunut järjestelyissäni niin, että vuoden lopussa en juuri pode huonoa omaatuntoa mistään, vaikka matkanvarrella sitä aika-ajoin podinkin. Lähinnä eniten ihmissuhteiden osalta: kun olin anopin luona kahvilla ajattelin, että pitäisi olla samaanaikaan myös kummitytön luona jne. Tiedän kuitenkin omaavani taipumusta siihen, vaikkei aihetta olisikaan. Illanvietot ystävien kanssa on ollut kieltämättä todella vähissä verrattaen edelliseen vuoteen, mutta se lienee kuuluu asiaan. Erityisesti tässä asiassa on täytynyt välillä keskittyä carpe diem -ajatukseen.

Kuluneen vuoden jälkeen voin entistä enemmän alleviivata Stubbmaista ajattelua siitä, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää energiaa. Juuri silloin, kuin ei millään kerkeäisi liikkua, on tärkeää liikkua. Liikunnan lisäksi terveellinen ravinto on ollut avainasemassa jaksamisen suhteen. Sekä tietysti hyvinvoiva parisuhde ja hyvinvoivat muut ihmissuhteet.

On hyvä siirtyä vuoteen 2014.

Toivon myös teille arvon lukijat paljon onnea ja menestystä, sekä tietysti myös sopivasti haasteita ja vastusta (mutta ei yhtään rasitusvammaa!), tulevaan vuoteen. Niin ja tietysti terveyttä! Onnea, terveyttä ja menestystä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Viikko 27

Oon aina mieltänyt heia heia -palvelun jotenkin turhanpäiväiseksi. Nyt oon kuitenkin kääntänyt kelkkani sen suhteen ja rekisteröitynyt itsekin palvelun käyttäjäksi. Lähinnä siksi, että kaipuuseeni räplätä tilastoja tekemisistäni on tähän saakka vastannut vain juokseminen ja Sports Tracker. Nyt tilanne on kuitenkin tää ja johonkin tekee mieli kirjata tekemisiä myös ajalta kun en voi juosta. Kulunut viikko näyttää heia heian näkökulmasta tältä:

Tää mun viikko näyttää tossa paljon aktiivisemmalta, mitä se todellisuudessa on ollut.

Ma: CrossTrainer 45min. + Lihaskunto 30min. + Venyttely 30min. (monnarilla)

Ti: Käytännössä ihan lungia Frisbeen heittelyä ja kävelyä sekä fyssarin ohjeiden mukaiset jutskat!

Ke: Lihaskunto 45min. + Venyttely 30min. (sisältäen tuon terapeuttisen harjoittelun)

To: Rapputreeni 30min. + Tekniikkatreeni 30min. (Harjulla) + Illalla nuo fysiterapia jutskat!

Pe: Ainoastaa terapeuttiset "pakolliset" jutskat..

La: Sauvakävely maastossa 60min. + Rapputreeni 30min. (Laajavuori) + Keskivartalo 15min. ja Venyttelyt 30min. Illalla kävin saunan alle vesijuoksemassa 30min.

Su: Tänään aion tehdä vaan ne pakolliset jutskat..

On oikeastaan ihan järkevää seurata myös noita muita juttuja. Eniten se järki tulee esille ehkä just sitten, kun pääsen juoksemaan. Jos pitää kirjaa noista jutuista, niin asiat tulee ehkä paremmin tehtyä. Se on sitten ihan kirjallinen muistutus siitä, jos ei hoida keskivartaloajutskia ja venyttelyitä lenkin päälle! Myös tekniikka-, liikkuvuus- ja rapputreeneissä aion olla reippaampi jatkossa myös juoksemisen ohessa.

Mitäs mieltä oon sitten ollut noista?

Crosstraining: Asensin crossariin ajaksi 45min. ja asennoiduin hiton pitkäveteiseen kolmevarttiseen. Tein homman silleen, että ekaksi 5 min. lämpöjä ja sitten lähdin veivaamaan 3min. kaks pykälää plussaa, 2min. pykälä pois ja taas vastusta 2 lisää ja 3min. jne. Ihan jees nousujohteinen treeni ja hiki tuli kun juostessa. Oli ihanaa päästää jaloista pois niitä juoksemattomuuden tuomia tyhjiä energioita. Napit korvilla tuo kolmevarttinen meni paljon nopeammin, mitä ennakkoon uumoilin. Hassuahan se on lyödä euroja tiskiin päästäkseen "lenkille". Ajattelin myös nyt viikonlopuksi crossaritreeniä, mutta monnari on keskikesällä auki näköjään vaan arkisin.

Rapputreenit: Ah, miten ihanaa! Hapottavaa! Kantapäätä täytyy kuunnella tarkkaan, mutta se on kyllä hyvin ollut mukana nää kaks treenikertaa rappusissa. Oon ennenkin lenkillä sillointällöin käynyt rappusissa, mutta en koskaan näin intessiivisesti ja ajatuksella! Enempi on tullut tehtyä vetoja mäkiin jne. Rapputreeni on ihan lempparijuttu! Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen myöhemmin.

Sauvakävely: Ihan kivaa kanssa. Tarpeeksi haastava maasto, niin hengästymistä tapahtuu kyllä enemmän, kun tasamaalla hölkötellessä. Tätä voisin tehdä enempikin, oon ehkä turhan varovainen ollut tän kävelyn kanssa, kantapää nimittäin on ihan hyvä kävellessä. Juostessa eteenpäin vievä kävelyyn nähden kova ponnistus taitaa olla se pahin juttu tälle mun jalalle. Alussa oli kyllä sellanen tunne jaloissa, että hitto vieköön, mun pitäis juosta niillä. Tiiättekö, sellanen palava halu laittaa juoksuksi. Vartti kävelyä ja kun tikkaili Laajavuoren hyppyrimäessä puolituntia rappusia, niin kylläpä sen jälkeen 45min. sauvakävellenkin maistui :).

Musta tuntuu, että tän viikon jälkeen tää homma on taas vähän parempi. Kävellessä ei ole kipua, paitsi yhtenä yövuorona alkuviikosta. Se otti nokkinsa, kun ponnistin paljain varpain tosi korkeelle jakkaralle. Mut ei se kauaa jaksanut murjottaa. Edellisestä juoksukokeilusta on reilu viikko. Silloin juostu matka oli n. 400 metriä. Ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona, käyn taas kokeilemassa. Fyssarin mukaan on myös tapauksia, jossa plantaarifaskiitti toimenpitein rauhoittuu vaikka kipujen kanssa juoksisi ohella. Toinen vaihtoehto on se, että se menee todella paljon pahemmaksi. Mun kohdalla tuo tie on kuulemma käyty nähty ja lopputulos on ollut tuo jälkimmäinen. Väkisin, edes puoliväkisin, ei siis kannata runtata.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pohdintaa

Tästä päivästä on aikalailla tasan 15 viikkoa kesän päätapahtumaan, eli Helsinki City Maratoniin. Näin aamuseltaan tuli vertailtua omaa tämänhetkistä tekemistä aiempien vuosien harjoitteluun. Tavoitteenahan mulla on parantaa kahden vuoden takaista maratonaikaa (4.04) enemmän tai vähemmän reilusti. Vuoden 2011 kisastatistiikkahan oli mulla sellainen, että syyskuussa juoksin puolikkaan aikaan 1.48 ja sitten lokakuussa tuon 4.04 maratonin. Mun mielestä siinä on aika kohtalainen tulostason lasku verraten kokomatkaa puolikkaaseen. Viime vuoden "katukunto" oli puolikkaalla 1.42 syyskuussa ja (ylimittaisella) kokomatkalla sitten tuli selville vain extremekunto Kolin Vaaroilla.

Vuonna 2011 päätin osallistua myös kokomatkalle aika myöhään kesällä. Kevät ja alkukesä oli tuolloin täynnä mullistuksia. Tasan kahden vuoden takaista Sports Tracker tilastoa ei multa löydy, mutta esimerkiksi tuon vuoden kesäkuussakin olin juossut näköjään vain vaivaiset kuutisen kymmentä kilometriä. Ensimmäiset "kunnon kuukaudet" olivat vasta Heinäkuusta alkaen. Yhtenä kompastuskivenä on varmasti ollut treenin vähyys ja liian myöhään (ja näinollen liian vähäiset) aloitetut pitkät lenkit. Tämän sekä viime vuoden huhtikuut näyttää aikalailla samanlaisilta. Lenkkejä kumpanakin vuonna tasan 13, kilometrejäkin melkein samanverran. Vauhdista löytyy sellainen ero, että vuosi sitten nuo lenkit tuli vedettyä keskivauhdilla 6.11min@km ja nyt tämän vuoden huhtikuun treenivauhti oli keskimäärin 5:44@km.

Toukokuu näytti vuosi sitten aikalailla huhtikuun kaltaiselta. Nyt kun maraton on edessä jo elokuun puolivälissä, on toukokuun näytettävä jo huomattavasti paremmalta, mikäli ennätysaikoja mielii paukutella. Avain kysymyksenä uskoisin mun harjoittelussa olevan juuri nuo pitkät lenkit. Toinen juttu on sitten vauhtireservin kasvattaminen. Mulle on aina ollut vähän vaikeaa juosta ihan oikeita VK-lenkkejä, kuten myös ihan oikeita palauttavia lenkkejä. Varmaan pitäisi myös oppia ajatteluun tyyliin kolme kilometriä verkkaa, vitonen kovaa ja kolme kilometriä höntsää päälle.

En tiedä auttaisiko sykemittari tuohon? Mitä mieltä ootte te, etenkin kokeneemmat juoksijat?

lauantai 1. syyskuuta 2012

Elokuun saldo

Elokuu 2012 on sitten siirtynyt historiaan ja eletään jo syyskuuta. Tänään iltavuorosta lähtiessä klo 21 oli jo hämärää! Viime kuun juoksukilometrit oli 232. Aika hullua ajatella, että oon liikkunut kuukaudessa yhden vuorokauden juosten :D. Koskaan aiemmin en ole miettinyt liikuntoja vuositasolla, mutta nyt ihan huvikseni katselin. Tänä vuonna oon juossut 990 kilometriä.. Noin sata tuntia. Suomen pituus on n. 1160 km. Hullua. Hullun hauskaa! Ei ole kyllä mitään hajua paljonko oon aiempina vuosina juossut.

Tänään on pidetty lepopäivää ja toivottu, ettei tulla kipeeksi. Mulla on nimittäin nyt pari viikkoa ollut (etenkin yövuorojen jälkeen) sellaista pientä kurkkukipua, yskää, tukkoisuutta. Ei mitään isoa, mutta nyt täytyy jo myöntää että jännitysmomentti on ilmoilla. Jos flunssan on tänä syksynä pakko tulla, niin tulkoon se 8.9. illalla, kiitos! Epäilen kyllä, että tää on jotain pientä yövuorojen jälkeistä oireilua. Tai jotain? Ja ehkei tästä nyt mitään kunnon flunssaa kehkeydykkään! (Toivottavasti mä en nyt sit oikeasti tule kipeäksi, oon tässä(kin) asiassa aika naurettava tyyppi ja ajattelin tuossa aiemmin, että mikäli sanoo arpoo ääneen tuleeko kipeeksi vai ei, niin varmasti tulee :D).

Huomiselle on suunnitteilla työmatkajuoksua mennen tullen. Olis siis tarkoitus kiertää pienen lenkin kautta kahdeksitoista työpaikalle ja kahdeksalta sitten lenkin kautta takaisin kotiin. Tää kahdesti päivässä juokseminen on mulle ihan uus juttu. Ihan ajankäytöllisistä syistä aion sitä huomenna testata. Nyt taas unten maille, mukavaa viikonloppua teille, jotka sitä vapaalla vietätte! Ja teille jotka ette, mukavaa työpäivää!

tiistai 7. elokuuta 2012

Tänään on se päivä...

...kun ryhdistäydyn tästä kriiseilystäni! Viime viikon kilometrit 50+ ja heinäkuun kilometrit 200+. Treenattua on siis tullut, vaikka blogipostaukset on jäänyt. Treenin laatu on kylläkin suoraansanoen ollut sen sorttista, että siitä ei paljon jälkipolville ole kirjoitettavaa.

Kesäloman viimeinen viikko on käynnissä, sen odotetun kesäloman, jolloin piti aikaa ja energiaa riittää lenkkeilyyn! Ja miten sitten kävikään? Ensiksi sairastelua ja sitten maksimaalista vitutusta!Nyt alkaa jo syksyn tuntua olla ilmassa, koivutkin on osin jo kellertäviä. Jokapäiväisistä sateista päätellen ei ne ainakaan kuivuudesta kärsi!

Kuten jo aiemmin mainitsin, tää kriiseily saa nyt loppua. Ensimmäinen askel siihen on se, että eilisestä viisastuneena tämänpäiväistä lenkkiä en siirrä iltaan, vaan starttaan hetimmiten tämän uhopäivityksen jälkeen. 15km perushöntsää ja siihen tyyliin, että kerkeää kotiin ennen kuin Sanni Utriainen karsii keihäässä klo 13.35 ja Jonathan Åstrand juoksee 200m alkuerissä klo 14.30.

Kahvit aion kyllä vielä keittää. Kiitti moi!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kuka näitä otsikoita jaksaa aina keksiä?

Bloggailin tuossa kolmisen viikkoa sitten lisäravinteista. Mä siis todella olen nyt killittänyt palautusjuomaa menemään lähes jokaisen 10+ lenkin sekä vähänkään rasitustasoltaan kovemman treenin jälkeen. No myönnetään, vitamiinit on pääsääntöisesti jäänyt purkkiin! Mutta niistä palkkareista.. Ne siis todella toimii! Harvemmin mitään kunnon lihaskipuilua juoksun jäljiltä saan itselleni aikaiseksi (versus nyt esim. salitreeneihin), mutta ne jalat.. Ne on paljon kevyemmät seuraavana päivänä.

Kerrottakoon nyt myös, että mitä kuuluu leuanvedolle ja painonpudotukselle. Leuanveto on nopeasti käyty läpi; ei mitään! Elopainoa on mulla tällä hetkellä sen 67kg, toisinaan vähän päälle. Mitään ongelmaahan mulla ei siis 171cm pitkään varteen nähden ole, mutta en mä mikään höyhenen kevyt juoksija ole :D. No se paino siis on tullut jotain kilon verran alaspäin ja toivoisin sen vielä tippuvan sinne 65 kiloon. Lähinnä siksi, että silloin painaisin Kolilla Camelbakkeineni sen saman kun tuossa kuukausi takaperin. Mitään stressiä en kyllä tuosta aio ottaa!

Perehdyin tuossa myöskin Sports Trackerin tallennettuihin datoihin (ai että, mä tykkään tilastoida näitä juttuja!).. Treeni on kulkenut ihan mukavan nousujohteisesti viime kuukaudet; Huhtikuussa juoksukilometrejä 130, toukokuussa 140 ja kesäkuussa 210. Oon myös tässä vaiheessa kesää juossut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan ja siitä huolimatta olen paljon "terveempänä" (lue: vasemman sääriluun rasitusvamma), kuin vuosi sitten! Viime syksyinen käynti fysiatrilla ja sieltä saadut ohjeet korottaa hieman toista kengän pohjaa on ehkä auttanut. Ihan niin suurta (5mm) korotusta, mitä neuvottiin, en ole uskaltanut tehdä. En koska se tuntui huonolta ja tuo 2-3mm tuntuu just hyvältä!

Kaikki tämä lähinnä tiedoksi itselle, että voin sitten vuoden kuluttua kelata kaikkea tätä, kun hikipäässä treenaan katumaratonia alle neljään tuntiin ja funtsin, että mikä hitto siellä Vantaalla 2011 meni pieleen.. :D.

P.S. On perjantai ja oon himassa.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Bad News, Good News

Bad news. Eilinen lepo- sekä vapaapäivä meni sängynpohjalla, migreenissä. Nice. Olo on vielä tänä aamunakin mitä väsynein, kuten yleensä on kovan migreenin jälkeen. Johtuen varmaan itse migreenistä sekä myös sitä talttuvasti dropeista. Plaah. En vaan jaksanut startata tälle aamulle suunnitellulle lenkille. No, se nyt ei tarkoita mitään muuta, kun sitä että on iltavuoron päälle hölkättävä kotiin. Bad news numero kaksi on se, että J laittoi eilen viestiä loukanneensa jalkansa. Nivelsiteet. Tosi kurja juttu ja harmittaa ihan vietävästi sen puolesta. Kuukauden päivät juoksutaukoa, huomenna oleva pirkanpyöräily jäihin ja sitä rataa. No, onneks on lokakuuhun aikaa ja se on sitkeä sissi!

Katselin tuossa tilastoja Sports Trackerin sivuilta. Good news on se, että oon treeneissäni huomattavasti edellä viime vuotta. Lasken säännölliseksi lenkkeilyksi sen, jos lenkkejä on vähintään sen kolme viikossa ja kilometrit ylittää 30, nyt niin on menty jo maaliskuusta alkaen ja ilmeisesti viimevuonna sama homma alkoi oikeastaan vasta kesäkuussa. Se on nice oikeasti.

Tää mun bloggailunkin salaperäisyys alkaa hälvetä. Ajattelin laittaa linkin tänne muutamalle läheiselle, jos ne haluaa käydä lueskelemassa. Tää aihe nyt ei varmaan monen mun läheisen mielestä kovin mielenkiintoinen ole, mutta mukavaa jos jaksavat silti seurailla tätä projektin etenemistä, niin juoksu- kun blogiprojektin :). Mieskin tuumaili omalaatuisella (ja hurjan hyvällä!) huumorillaan tästä kirjoittamisesta, että oon mä joskus hölmömpääkin hommaillut.. Nyt lähden ihmettelemään tuota kohtuu tyhjää jääkaappia, sitten duuniin.. Joka ei nyt tällä erää jaksaisi innostaa. Mutta kyllä se siitä lähtee, kun rupeaa touhuamaan. Niinkun aina.

Sivut