Pallopeleistä

13. luukku: pallopelit

Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka harrastaa joko ihan höntsästi, tosissaan tai puolitosissaan jotain pallopelejä. Oma jalkapallon taikka salibandyn pelaaminen on hauskaa, mutta vain ajatuksen tasolla. Tosiasissa mulla on fyysisesti etäinen suhde kaikkiin peleihin, missä joutuu olemaan fyysisesti kosketuksessa toisen ihmisen kanssa. Ollut aina. Silloin lapsenakin, kun mikä vaan oli harrastusten suhteen mahdollista. Olen kyllä kokeillut, jopa jääkiekkoa, en innostunut. Sen sijaan pelasin kyllä pesistä ja lentopalloa, ihan sarjassakin. Nyt aikuisena on sulkapallo lähentä sydäntä.

Mä en tiedä johtuuko se just tuosta takalusten ynnämuun fyysisen kosketuksen kammosta vai mistä. Olen kyllä myös varmasti enemmän ittekseen tekijä, vaikka kieltämättä joukkuetoiminta ainakin aika-ajoin kiehtoo. Olisihan siinä erilainen tekemisen meininki, niissä porukkatreeneissä nimittäin. Toisaalta, yksilöjuttuja, kuten vaikka juoksua, voi myös treenata porukassa ja ollakseen hyvä joukkuepelaaja on varmasti myös treenattava itekseenkin.

Sen ainoan pallopelin, mitä mielelläni pelaan, eli sulkapallon suhteen kärsin kroonisesta pelikaveripulasta. Viime vuosina oikeastaan mun veli on ollut ainoa potentiaalinen, mutta sekin on nyt arkisin poissa kaupungista ja viikonloppuisin niin kamalan kiireinen. Saadakseen aikaan hyvän pelin, on vastustajan oltava edes suurinpiirtein samantasoinen. Omaa tasoa on kohtuu vaikea arvoida, en niin kovin monen eri-ihmisen kanssa ole sulkapalloa pelannut. Pesistä ja lentistä lähtisin kyllä myös mielellään kokeilemaan, jos jossain olisi paikka mihin mennä. Miksei sitä sählyä tai jalkapalloakin. Ehkä. Joskus.

Sulkapalloa sisko vs. sen veli!

Käytiin eilen pelailemassa sulkapalloa mun pikkuveljen kanssa. Ai että se olikin taas pitkästä aikaa kivaa. Vähän jännäilin, että mitä sanoo jalka, mutta se ei sanonut mitään. Tai ainakaan mä en kuullut. Junnuna olen pelaillut sekä pesäpalloa että lentopalloa ja tuo sulis on aika-ajoin ollut mukana sitten aikuisiässä. Muita pelejä en juurikaan ole koululiikuntaa lukuunottamatta pelaillut. Ajatuksena joku sähly ja futis on ihan mukavia, mutta vähän vierastan sitä kontaktia, mitä useimmissa joukkuepeleissä tulee.

Sulkapallossa oon aikalailla itseoppinut. Aikanaan kyllä heilastelin ihan oikean kilpailuhistorian omaavan sulkapallonpelaajan kanssa ja se vähän antoi siihen aikaan vinkkejä mulle. Karkeasti voisi jaotella, että tyttöamatöörien sarjassa olisin aika hyvä, mutta jätkäamatööreiltä saisin kuitenkin pääosin pataan. Niin kävi myös mun veljen kanssa, mutta koska silläkin oli pirun hiki, sydän hakkas ja myös mä sain pisteitä, niin se lienet kertoo että ollaan kuitenkin kohtuu samantasoisia pelaajia.

Sovittiin tosiaan Tompan kanssa, että nyt ruvetaan about kerta viikkoon ottamaan geimejä. Siitä on joku kolimisen vuotta, kun ollaan viimeksi pelailtu ja silloin tulikin säännölliseen käytyä. Alkuunsa homma oli taas melko hakemista ja kerittiin jopa neljä erää pelaamaan tunnin vuoroon. Kunhan tässä taas saa tatsia tuohon peliin, niin pallot lienee pitenee, sykkeet nousee ja sitä rataa.

Tänään homma kulki näin: