sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Monta kilsaa on takana!

Viime viikon juoksukilometrit yhteensä 28, sisältäen neljä lyhyttä lenkkiä; 9+5+6+8. Huomenna viimeinen lenkki ennen vaaroja, kevyttä höntsää työkaverin kanssa tiedossa, kivaa :). Syyskuun kilometrit yhteensä 181 ja tänä vuonna on tullut juostua yli Suomen maan pituuden verran, 1171 km. Hassua. Nyt kun treenit kohti Vaaroja alkaa olla ohi, ajattelin tehdä pientä koontia ajanjaksolta kesäkuu-tämä päivä.

Kesäkuun... (209km)
...pitkät lenkit: 3 kpl
...peruslenkit: 12 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4kpl
Keskivauhti 6.13/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 8kpl.

Heinäkuun... (201)
...pitkät lenkit: 2 kpl
...peruslenkit: 13 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5 kpl
Keskivauhti 6.16/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 10 kpl.

Elokuun... (232km)
...pitkät lenkit: 4 kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5kpl
...kisat: 1kpl
Keskivauhti 6.18/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 11kpl.

Syyskuun... (181km)
...pitkät lenkit: 2kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4 kpl
...kisat: 1kpl
keskivauhti 6.23/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 7 kpl.

Voipi olla, että tuosta jotain uupuu.. Ihan kaikilta lenkeiltä ei dataa ole ja kun tässä silmät ristissä niitä katselee, niin on voinut joku "lyhyt", mutta pitkäkestoinen pitkis eksyä väärään kategoriaan jne. Keskivauhti on kyllä tippunut alkukesästä, mutta se lienee selvää kun maasto on vaikeutunut! Kisoista ei myös mitään vauhtidataa ole, niistä on sitten ne tulokset.

Viimeinen treeniviikko, kevyt sellainen, on saatu nyt jokatapauksessa pakettiin! Kaikenkaikkiaan on kohtalaisen varma olo, ainakin pääsääntöisesti. Tulevaa juoksua en ole viime päivinä miettinyt juuri lainkaan.. Johtuen ehkä siitä, että mun perheessä on sattunut hieman ikäviä, joskaan ei ylitsepääsemättömiä (tai no mikä olisi? sanotaan sittenkin kuolemanvakavia!) juttuja. Ne on kuitenkin saanut olon tuntumaan jotenkin uupuuneeksi.. Tilauksessa olisi iloisempia hetkiä ja juttuja!

Ensi viikko on ihan varmasti valoisampi taas :).

perjantai 28. syyskuuta 2012

Voihan syksy!

"Miten voi väsyttää taas näin.. Valitankohan mää koko ajan? Siis anteeks, jos valitan. Emmää tahallaan, mut kun en jaksa tätä sadetta, pimeetä ja harmaata.  Sanokaa mulle sit, et turpa kiinni jo!"

Edellä mainittu on mun suusta eilen töissä. Onneksi mulla on ihanat työkaverit ja työpaikalla hyvä sekä kannustava ilmapiiri.. Se kestää yhden syksyyn väsyneen heikon lenkin :D. Tuskin mä edes niin paljon valitan, mitä väsyneenä kuvittelee valittavansa (enhän?! enpä..?!) Anyway, mitä te pidätte syksystä? Tyypit päivittelee facebookin kynttilöistä ja mun tekis mieli vaan kommentoida, että kynttilät on perseestä, -mä haluan auringon! Oon jopa bongannut päivityksiä joululehden tilaamisesta, siis what? Itse taidan lähteä hakemaan juhannussiiderit kaupasta.. No joo, kuulun kyllä jossainmäärin kynttilöitä ja joulua fiilisteleviin ihmisiin (joululehti, jotain rajaa :D), mutta kynttilät ja joulu nyt ei ihan riitä. Muutamana syksynä mulle on iskenyt vimma neuloa ja sen jalon taidon olenkin opetellut.






Oon tosi huono hankkimaan mitään syysvaatteita, saati sitten talvivaatteita! Jokaikinen syksy herään siihen, että vaikka oon kesällä laittanut vaatteisiin kuinka ja paljon rahaa, niin syksyä saati talvea ajatellen mulla ei ole (muka) juuri mitään. Kivat vaatteet ja asusteet varmasti kyllä piristäisi tätäkin harmaata aikaa. Ompelusta en kyllä tiedä hevonkukkua, mutta työkaverin sisko on siinä varsin haka, kuten allaolevista kuvista voi päätellä! Ihanan värinen hand made -kääntöpipo suojaa korvia kylmältä ja mieltä melankolialta. Kumpparit on tietysti olennainen varuste syksyyn myös!












Liikunta tietty kuuluu olennaisena osana jokaiseen vuodenaikaan. Juoksun lisäksi suunnitelmissa kunnostautua työkaveri Kristin kanssa Killerin ryhmäliikuntatunneilla kerran viikossa. Wannabe Juoksijasta on siis tulossa myös Wannabe Jumppaaja. Ootan sitä jotenkin tosi paljon, sillä itsellä ainakin myös tuo sosiaalinen elämä on kesällä paljon pirteämpää, on siis mukava tehdä jotain kaverin kanssa. Punttiksena toimikoon talvella monnarin punttisali, jossa suunnitelmissa on vähän Crossfit -tyylistä treeniä kokeilla. Myös sulkapalloa olisi kiva päästä pelaamaan ja pariksi aion nakittaa joko mun miehen taikka sen mut Cooperissa rökittäneen työkaveri AKn. Jälkimmäisen kanssa viime talvena käytiinkin jokusen kerran pelaamassa, mutta nyt täytyy vakavasti miettiä kestänkö enempää häviämistä, heh :D. Ei vaan, tosiasiassa kolmivuorotyössä on joskus vaikea löytää aikaa.



Wannabe Juoksijan lisäksi liikkuu myös JYP.  Puolifanaattisena penkkiurheilijana sekin on yksi mukava asia. Puolifanaattinen tarkoittaa sitä, että kun täysifanaattinen mies katselee peliä telkkarista, niin puolifanaattinen nainen neuloo siinä vieressä sukkaa :D. Pikkuveljen kanssa on tullut myös käytyä katselemassa pelejä hallilla.

Eli kyllä tässä edessä olevassa ajanjaksossa on myös mukavia asioita. Siitä huolimatta valon vähetessä allekirjoittanut kyllä tunnistaa itsessään jos nyt ei kaamosmasennuksen, niin ainakin kaamosväsymyksen ja kaamosmelankolian oireita. Mutta eiköhän tämä tästä :).

P.S. Ei syytä huoleen, tästä blogista ei ole talvella (kuvista huolimatta) kehkeytymässä a) neuleblogi, b) vaateblogi ja c) jääkiekkoblogi... Eikä myöskään elämä potkii päähän ja mulla on murheita -blogi :D.

torstai 27. syyskuuta 2012

Jaarittelua

Lähtöryhmä ja -ajat ovat Vaarojen maratonilla seuraavanlaiset:
  • Klo 09.00 tavoitteena viiden tunnin alitus.
  • Klo 09.10 tavoite 5-6h
  • Klo 09.20 tavoite 6-7h
  • Ja klo 09.30 tavoite seitsemän tuntia ja siitä eteenpäin.
Minä ja J ajateltiin lähteä liikkeelle siinä n. klo 09.20. Ennen ohjeena oli, että liikkeelle voi lähteä omaan tahtiiin, esim. klo 09.15 tms. Karkea arvio loppuajasta oli 1,5xsileän maratonin loppuaika. Väittäisin olevani alle neljän tunnin maratonkunnossa, joten kuusi tuntia vaaroilla olisi aika optimi suoritus.

Varsinaista tavoiteaikaa en kuitenkaan itselleni ole tehnyt verrattuna esimerkiksi viime syksyiseen katumaratoniin. Tietämättömänä tulevasta voi matkalla sattua vaikka ja mitä, mutta jos sinne yli kuuden ja puolen tunnin mennään niin...... Niin sitten on kyllä tapahtunut jossain paha kanttaus! Ei "sen kummempaa". Siitäkään stressiä ota, tää on nyt tällänen kisa jossa voi sattua mitä vaan. Mutta mikäli onnistun (tuurilla :D) jakamaan voimani oikein, sinne kuuden tunnin pintaan on mahdollisuudet.

Yks jännättävä (ja tietysti myös loppuaikaan jossainmäärin vaikuttava) asia on myös tuo reitin kunto, joka on nyt huonompi kuin aiempina vuosina. Etenkin reitin eteläpäässä n. viiden kilometrin pätkä on todella sateessa uinutta. Vähän on ruvennut ajatteluttamaan hiertymät sun muut.. Jos (vai kun?) lähtee sukat vaihtoon, niin mitenhän se kenkien takaisinlaitto tulee onnistumaan... Sen sijaan hiilareiden loppuminen ei oo mun kauhuskenaarioissa ollut lainkaan mukana, krampit kylläkin on.

Oon aika kova jännittelemään ja sitä myöten rupeaa ajatuksetkin pyörimään paljon tapahtumassa. Että tää oli taas tällänen jaarittelupostaus, saan purettua tuntojani :D.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Alustavaa listausta Kolille

Käytiin eilen mun miehen kanssa Jn ja Koon luona iltakahvilla, tekemässä vähän plania edessä olevaan Kolin reissua varten. Illalla taas kotona jännitteli mukavasta.. Huhheijaa! Lähdetään siis ensi viikon perjantai-aamuna ajelemaan kohti mökkeröistä. Sunnuntaina saadaan olla mökillä kaikessa rauhassa, ts. kaikki neljä voi juhlia kaikessa rauhassa, kivaa :). Väsäiltiin vähän kauppalistaa ja sen sellasta, tuota samaa listaamista jatkoin sitten kotona, kun en muutakaan osannut touhuta!

  • Safkat pääosin yhteiskauppareissulta matkan varrelta. Sellanen peruskauppasetti, lauantai aamuun saakka kaikkee terveellistä ja sunnuntaiaamuna saakin syödä kunnon kananmunat pekonilla aamiaiseksi, omnom.
  • Omat ostokset jäänee sitten aikalailla saunaolut-irtokarkki akselille..
  • Kotoa täytyy muistaa ottaa mukaan suola, suodatinpussejä, kahvi ja veskipaperia.
  • Kaikkein tärkeimmät on tietysti geelit, snickersit, karkea merisuola, hedelmäsokeri ja malto!
 Siinäpä statistiikkaa energiasta. Vaatepolitiikka on iisi listata: Juoksuvaatteet, bilevaatteet, yövaatteet, olovaatteet ja normivaatteet. Laukkuineen, kenkineen ja alus- ja päällysvaatteineen. Normaalireissusta poiketen juoksuvaatteet vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua kun nuo bilevaatteet :D. Osioon muut menee sitten kaikki loput;
  • Hygieniakamat pesuvehkeineen,hammasharjoineen, rasvoineen ja tuoksuineen.
  • Meikit
  • Tena suojavoide!!!
  • Puhelimen laturi sekä vesitiivis pussi (Järjestäjä vaatii osallistujilla olevan mukana täyteen ladattu puhelin vesitiiviisti pakattuna. Järjestäjien puhelinnumerot on tallennettava puhelimeen ja mikäli siltä taholta soitetaan juoksun aikana on puheluun vastattava.)
  • Kello juoksun aikaisen ajankulun seuraamiseksi. Pitäisköhän kaivaa tuo Garminin gps kello esiin.. Sykevyötä ei siinä kapistuksessa ole.
  • Lääkearsenaali.. Tietty Burana huiviin lauantai aamuna. Ja migreenilääkkeet!
  • Piilolinssit, silmälasit ja silmätipat
  • Pitäisköhän ottaa Mp3-soitin.. Koskaan en oo kyllä kisassa sellasta käyttänyt.
  • Pakastepusseja
  • Järjestäjän vaatimissa juoksuvarusteissa on myös listattuna ensiside.
  • Kynää ja paperia. Tietysti siks, että voi pyytää Mikko "Peltsi" Peltoselta nimmarin, kun painelee sen ohi siinä kolmenkympin hujakoilla :D. No ei vaan, ei varmasti ohitus eikä myöskään nimmari.
  • Petivaatteet ja pyyhkeet

Yksi projekti tulee olemaan lahjakori, joka jätetään mökin omistajille siitä hyvästä, että mökkerönsä meille puoli-ilmaiseksi vuokrasivat; kahvi, suklaata, teetä, hedelmiä jne. härpäkettä koriin ja sellofaaniin. Mukaan tietty kiitoskortti. Aikaa on se puolitoista viikkoa, joten jos tuosta listasta nyt jotain unohtui, niin varsin hyvin sen kerkeää siihen lisätä..

tiistai 25. syyskuuta 2012

Jypinkylä

Aamulla kävin vajaan kympin juoksemassa vauhtia vaihdellen. Vauhtia piti jo silläkin vaihdella, kun juoksin ison osan kaupunkialueella. Hannikaisenkatu, Tourulantie, Tourujoen ympäristö, Puistokatu, Rajakatu, Harjukatu, Harjun pururata, Yliopistonkatu, Vaasankatu ja sitten taas Hannikaisenkadulle. Siinäpä se mun lenkki, mukavaa vaihtelua! Fiilistelin sekä kaupunkia että kaupungin ihmisiä. Tää postaus tulee olemaankin kerrontaa Jyväskylästä ja oheen liitetyt biisit on Jyväskyläläisen kaveriporukan tekosia; kertoo sekä urheilusta että joukkuehengestä. Videoilla mahtavaa kuvaa Jyväskyläläisistä maisemista ja paikoista, aika pitkälle liikuntaan liittyen. Valitettavan vähän yksilöurheilijoita, mutta sitäkin enemmän mahtavaa ja tervettä tekemisen meininkiä nuorilta pojilta. I<3FP. I<3JKL.


Kaupungin kupeessa, Hippoksen alueella jossain määrin treenaavat varmasti kaikki Jyväskyläläiset urheilijat; niin harrastajat kuin ammattilaiset juonioreista senioreihin! Alueella on kilpajäähalli sekä harjoitushalli. Monitoimitalo telinevoimistelu- ja kuntosaleineen, palloilukentät varmasti jokaiselle palloilulajille, sisähalli ratoineen sekä tällähetkellä remontissa oleva uimahalli kunto- sekä ryhmäliikuntasaleineen. Ulkoalueella on jalkapallokenttiä, tenniskenttiä pesäpallostadion sekä Köyhälammen ulkoilualue. Rakennuksista löytyy mm. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn sekä Keski-Suomen Liikunta KESLIn toimitiloja. Myös useiden eri urheiluseurojen sekä järjestöjen toimistot sijaitsevat Hippoksen alueella. Tuolla siis liikkuu valtava määrä urheilijoita, harrastajia sekä jollaintavalla urheilun tai liikunnan kanssa temisissä olevia ihmisiä. Lienee siis täysin luonnollista, että siellä alueella on jollain tavalla erityinen tunnelma!


Harju taas on sekä jalkapalloilijoiden että yleisurheilijoiden kesänäyttämö! Sekä tietysti pururatoineen, portaineen ja tankoineen/telineineen jokaisen Jyväskyläläisen liikkujan kesänäyttämö. Mukava mesta oikeastaan kaupungissa. Harjun alueesta olen aiemmin (ja tarkemmin) kirjoittanut täällä! Laajavuoren alue noin kolmen kilometrin päässä keskustasta on varmasti myös tuttua seutua Jyväskyläläisille liikkujille, niin talvella kuin kesälläkin. Kuntokympistä olenkin kertonut jo aiemmin, mutta Laajavuori on paljon enemmän. Useita kilometrejä ulkoilureittejä laavuineen ja talvisin reitit ovat hiihtäjien käytössä. Varsinaisessa Laajavuoressa sijaitsee paikallinen laskettelukeskus rinteineen sekä hyppyrimäkineen. Rinteitä voi päästellä myös pyörällä. Varusteita saa kyllä Laajiksesta vuokrattua, niin kesällä kuin talvellakin. Maininnan Laajavuoren yhteydessä ansaitsee myös aivan vieressä sijaitseva Vuorilampi sekä ulkoilureittien kupeessa oleva Killerin Liikuntakeskus, jossa on tarjolla monipuolista liikuntaa aina sulkapallosta punttisaliin!


Kunniamaininnan ansaitsee myös Jyväskyläläiset uimarannat sekä niiden ympäristö, parhainpana ehkäpä Tuomiojärvi. Rantaa pitkin kulkee hiekkatie aina Schildtinpellolta Viitaniemen kautta Saarijärventielle saakka. Hiekkatien alkupäästä lähtee polku haukanniemeen. Viitaniemen kohdalla on isoja nurmialueita sekä uimaranta. Siitä edelleen kun jatkaa saavutaan varsinaiselle Tuomiojärven uimarannalle. Siinä main alkaa nurmialueiden lisäksi hiekkatien varrella olla useita rantalentopallokenttiä. Siellä pelataan biitsiä sekä lentopallon, että futiksen merkeissä. Jyväsjärven rantoja pitkin kulkee taas kaupungin suosituin päällystetty ulkoilureitti nimeltään rantaraitti. Mainio paikka kävelyyn, juoksuun, pyöräilyyn sekä rullaluisteluun ja -hiihtoon. Lutakon kohdalla on uimaranta aaltopuistoineen, jossa myös on tilaa pelata.

Tässäpä pientä tekstiä Jyväskylän mahdollisuuksista. Suurinpiirtein kaikki nuo edellämainitut paikat näkyvät ja kuuluvat enemmän tai vähemmän linkittämissäni videoissa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Maanantai on mulle melkein perjantai!

Viime viikon juoksulenkit meni seuraavanlaisesti; 13+23+13+7=56km. Ensimmäinen hölkkä arvioltaan tuota luokkaa, sillä menin hölmö laittamaan tärkeään puheluun vastatessa mittarit tauolle ja siihen tilaan ne sitten unohdinkin. Viimeiseen lenkkiin sisältyy cooperin testi, muuten aika peruskamaa. Tässä muutaman viikon kuluttua aionkin keksiä jonkun muunlaisen tavan seurata viikon treenejä. Talvella varmaan tulee tehtyä paljon muutakin, kun juostua ja tää on ehkä muutenkin tylsä tapa! Aika sisällötön, etten sanoisi. Tämäntapaiset raportit jääkööt siis kolille, mutta älkää pelätkö, en mä teille jokaista työmatkakilometriä tule raportoimaan :D.

Tänään Vaarojen Maratonin facebooksivuilta kantautui tietoa, että sateisten viime kuukausien vuoksi reitti tulee olemaan huomattavasti haastavammassa kunnossa kuin aiemmin. Että voiskohan tässä nyt sitten toivoa edes sitä, että silloin ei sada? Täällä Jyväskylässä on tosiaan jälleen kerran tullut vettä kuin Esterin sieltä. Ja monta päivää. Ja edes vesi ei ole ollut riittävä, sillä viikonloppuna satoi niin hurjasti rakeita, ettei edes omaa ajatusta kuullut työpaikan peltikaton ryminältä!

Aika moni on tänään käynnistellyt työviikkoaan, mutta minäpä se olen aloittanut iltapäivällä vapaan vieton! Tosin edessä on taas vain yksi päivä sitä sorttia, vaikka myönnettävä on, että kaksikin vapaata tekisi nyt kyllä oikeasti terää. En anna sen ajatuksen kuitenkaan häiritä. Tää ilta on vapaata myös juoksemisesta ja kokonaisuudessaankin edessä tulee nyt olemaan asteittaista keventelyä. On se jännä, miten mieli halajaa punttisalille, spinningiin ja sulkapalloa pelaamaan. Taidan kuitenkin malttaa pidättäytyä noista edellämainituista sen vajaan kaksi viikkoa. Kun en nyt hirveästi ole noihin asioihin panostanut muutenkaan koko kesänä!

Tällaista maanantailöpinää tällä kertaa. Päivä jatkuu niinkin mukavan puuhan parissa, kun pyykkäys. Sitä nimittäin riittää, vaikkei ole edes lapsia!




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Cooperin testi: Loppuspekulointi

Sade piiskasi ja tuuli tuiversi kuin viimeistä päivää Harjun urheilukenttää, kun kolme kaveria leikki urheilijaa; vähätteli kuntoaan ja manaili olosuhteita aina kelistä huonosti nukuttuihin öihin. Keli oli kyllä mitä kamalin edessä olevaan koitokseen nimeltä Cooperin testi, josta ennakko spekulointia oli aiemmassa postauksessani. Nyt on sitten loppuspekulointien aika. Omalta kannalta ajateltuna, ikävä kyllä, sekin on kirjoitettava:

L. Kyseinen kaveri edelleen yhtä epäselvä kuin ennakkospekuloinnissa. Toisin sanoen syystä tai toisesta L ei lähtöviivalle päässyt.

Minä. Todistettavasti erinomaisessa kunnossa tuloksella 2790. Joka nyt on kyllä suoraansanottuna ihan paska tulos. Olisin kyllä halunnut pärjätä paremmin jätkille. Etenkin kaverille, joka vei nyt koko potin. Ja kuvittelin kyllä juoksevani paremmin.. 2900 tai jotain sellasta. Lohduttaudun kuitenkin ensinnäkin sillä, että edes mcMillan puolimaratontuloksellani ei jälkeenpäin katsottuna olisi lupaillut toivomiani tuloksia (että kovin kauaa mun ei tarvinnut rääkätä itseäni ajatuksella, että kuinka ihminen voi juosta puolimaran 1.42 ja Cooperissa noin paskasti??) ja toisena sillä, että keli ja päivä oli oikeasti huono.. (Ok, ok. Keli oli kaikille sama ja päiväkin oli yhtä huono ainakin voittajalle.. Mutta jos nyt vaan tota omaa lopputulosta miettii..). Ja siis kyllähän mua nyt sapettaa se kymmenen metriä.. ja ja ja.. :D.

J. Todistettavasti erinomaisessa kunnossa tuloksella 2850. Ennakkosuosikkini jäi siis kakkostilalle. Juoksi paremmille satasille versus tuohon edelliseen tyyppiin... Juoksi kärjessä lähestulkoon koko 12 minuuttia.

AK. Todistettavasti erinomaisessa kunnossa tuloksellaan 2880 tai 2890. En nyt ole ihan varma. AK siis jätti juoksijat soittamaan sitä viulua. Aika huikeaa, etenkin tuo edellä mainitun kaverin päihitys. Ja siis itsellänihän oli vakaa pyrkimys olla kovempi vastus. Loppua kohti kiihtyvä juoksu, oli jokusen kymmenen metriä takana kunnes nousi. Respect.

Yksissä tuumin päätettiin keväällä juosta 3000, jokaikinen. Kaikki on siis vakaasti päättänyt parantaa tulosta, juuri niin kuin siihen urheiluhenkeen kuuluu. Ennakkospekulointiin viitaten oluelle lähtijä olisi todennäköisesti ollut minä, mutta hitto kun huomenna on töitä! Siinä sitten lopuksi höntsäsin vähän harjun pururataa ympäri päälle, että sai lenkkikilometrit kasaan. J lähti kuskaamaan ajanottajaa kotiin ja AK futikseen. Jotenkin nauratti ja sapetti yhtäaikaa, varmaan olin näky siellä sateessa juostessani. Ei vaan, siis tosi hienojahan nää tälläset jutut on! Juoksuseuran lisäksi allekirjoittanut kiittää myös virallista ajanottajaa, joka on lupautunut mukaan myös seuraavalle kerralle. Ja tottapuhuen hän suoriutui tehtävästään kaikkein parhaiten :D. Ei muuta kun hyviä treenejä minkä tahansa lajin parissa, niin kaikille edellämainituille kuin kaikille tämän tekstin lukeneille.

P.S. Tuli tossa mieleen, että oon joskus johonkin AKn kuittailuun jostain juoksujutusta heittänyt, että "Juokse itte kovempaa!".. Ööööö. Toivottavasti se ei muista sitä :D.



lauantai 22. syyskuuta 2012

Cooperin testin ennakkospekulointi

Meillä on siis sunnuntai-iltapäivän ratoksi suunnitteilla Cooperin testi. Aiotaan juosta tää testi ihan urheilukentällä ja just niin leikkimielisesti, kuin näin kilpailuhenkiset tyypit voi 12 minuuttia juosta! Eli varmaan minuutti täysiä ja 11 minuuttia niin kovaa kun jaksaa :D. Meihin kuuluu näillä näkymin minä, (lenkki)kaverini J, (työ)kaverini AK ja sen kaveri L. Kunnon (leikkimieliseen) urheiluhenkeenhän kuuluu (huvittava) ennakkospekulointi, joka on sunnuntain suhteen seuraavanlainen:

Minä. Oon juossut Cooperin testin joskus yläasteella, eikä mitään hajua paljonko oli tulos tuolloin. Eipä kyllä väliäkään, ei sillä. 28 -vuotiaalle naiselle 2700 metriä on erinomainen tulos. Se nyt pitäisi mennä heittämällä. Ja jos ei mene, niin.... Tavoitteena sinne kolmen tonnin hujakoille. Mielellään myös pientä rökitystä jätkille. Jaloissa todennäköisesti vähän painaa viikolla juostut kilometrit ja duuniputki ilta-aamu huipentumineen, siitä vähän vastustajille eteen ja itselle seliseliä. Mikä on Wannabe Juoksijan kunto? Onko ryhmän ainoasta tytöstä vastusta jätkille?

J. Myös Jn olisi juostava 2700 ollakseen taulukkojen mukaan erinomaisessa kunnossa. Helppoa hänelle. Ehdoton ennakkosuosikki 1.39.xx puolikkaan ajallaan. Flunssa vähän verottanut kaveria. Allekirjoittaneella ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa Jn tämän viikon lenkeistä. Vieläkö flunssa painaa vai onko tämä viikko treenattu kovaa? Onko alla mahdollisesti tuoreet jalat? Pääseekö ennakkosuosikki vastustuksesta huolimatta lähtöviivalle? Mikäli Cooper olisi veikkauksen vedonlyönnissä sunnuntaina, vinkkaisin kaveria pelaamaan tätä kohdetta. Tosin kertoimet saattaisivat olla aika pienet.

AK. Kyseessä minua joku nelisen vuotta nuorempi mies, hänen olisi siis erinomaiseen tulokseen juostava 2800 metriä. Monipuolinen kaveri, varmasti löytyy voimaa ja juoksukuntoa. Muistaakseni on ollut joskus puhetta, että inttiaikojen Coopertulos on kolmen tonnin paremmalla puolella. Puhtaita leukojakin tyyppi vetelee tosta noin vaan parikymmentä kappaletta. Pelailee futista ja sählyä, varsinaista juoksua takana kuitenkin viime aikoina vähän. Takana myös samanlaiset duunirupeamat kuin itsellä, siitä vähän siimaa myös. Jättääkö AK juoksijat soittelemaan viulua? Pystyy AK entisaikojen huipputuloksiin vai onko kunto mennyt alaspäin?

L. Edellämainitulta saatujen tietojen mukaan ainakin salia harrastava mieshenkilö. Epäilisin alle kolmekymppiseksi. Puutteellisten esitietojen vuoksi kertoimet aika korkealla. Rökittääkö kyseinen kaveri kaikkia edellämainittuja? Mikäli sunnuntain kierroksella olisi Cooperia tarjolla, voittaisiko joku ison potin pelaamalla vielä tuntematonta suurutta?

Kuka on siis iskussa sunnuntaina? Ketä hymyilyttää ja kuka päättää ruveta tekemään armotonta duunia parantaakseen tulostaan? Onko joku niin tyytymätön, että päättää lähteä suoraan urheilukentältä oluelle? Kaikkiin näihin kysymyksiin saamme vastauksen sunnuntai-iltaan mennessä.

P.S. Uusintaotosta tulossa keväällä. Mikä on kunto pitkän ja kylmän talven jälkeen? Ehkä silloin kohde löytyy myös Veikkauksen listoilta. Myös televisioyhtiöt voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen lupien hankkimiseksi.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Perjantaipostaus

Eilen: Pitkä lenkki, muuttujien vuoksi yksin. 23 km, 7:04 km, tosi metsässä. Vuoroin ylämäkeä vuoroin alamäkeä. Reilu kolmen kilon camelbak selässä. Aika pitkät oli kilometrit ja montaa asiaa tuli ajateltua. Myös sitä mitähän ajattelisi. Sinne en palaa ennen seuraavaa kevättä. Tänään: PK-lätkytystä n. 13 km. Uupunut olo. Kovia viikkoja takana. Töitäkin aika paljon ykkösvapailla. Maraton osui kolmen viikon työvuorolistan viimeiseen viikonloppuun ja siihen meni kolme vapaata. Niillä jäljellä olevalla kolmella ei paljon pelivaraa ole. Onneksi sentään maratonviikosta sain rakennettua kevyen; ti, ke ja to töitä. Ja tuo torstaikin koulutuspäivä koskien diabetespotilaan haavahoitoa. Uupumus johtunee osittain varmaan myös siitä, että nyt siihen on lupa. Ollaan loppusuoralla ja on jollain tapaa huojentunut olo.

Sunnuntaille on tiedossa Cooperin testi porukalla; minä, J, mun työkaveri sekä joku sen kaveri. Ihan hauskaa. Mulla on tietysti joukon ainoana tyttönä tarkoitus kyykyttää jätkiä :D. Ensi viikon kilometrit aion laskea varmaan sinne kolmenkymmenen hujakoille. Pelkkä ajattelukin siitä tuntuu jotenkin helpolle! Vasemman puolen piriformis (suomeksi perse, noin niinkuin suurinpiirtein) on jumitellut tässä jo aika tovin. Lihashuoltoa olen kyllä laiminlyönyt.. Aika pahastikin, myönnän. Pitäisköhän tänäiltana ihan ottaa ja venytellä? Oon varannut hieroja-ajan, tosin sain sen vasta ensi viikon perjantaille. Tiedossa on mulle hierojana tuntematon tyyppi. Nimittäin mun ystävän sisko, joka on koulutukseltaan urheiluhieroja. Tähän saakka oon aina (tosin tänä kesänä todella laiskasti!) käynyt yhdellä toisella tyypillä. Moitetta ei siitä kyllä ole, joten sillä en todellakaan hierojaa vaihtanut!

Eilisellä pitkällä testailin myös noita geelejä. Kahdenkymmenen minuutin välein yksi geeli naamaan ja vettä päälle. Mitään vatsaoireita ei ollut, mutta olo oli.. sanotaanko jotenkin ehkä täyteläinen. Armahtaisinkohan itseäni ja laittaisin geelien ottovälit 20-30 min.? Vai tuleeko se armahdus käymään niin sanotusti omaan nilkkaan? No sitten tein myös sellaisen päätöksen, että sen veden tarpeen kyllä lasken! Että se mitä juomapisteelle vettä kuluu, siellä täyttö jne. Nestehukka tuskin näillä keleillä uhkaa ja kantamukset oli alkumatkasta senverran heavya sorttia, etten yhtään ylimääräistä mielellään mukana pitäisi!

Hyvää viikonloppua kaikille teille, joilla sellainen alkaa! Tämän tytön yksi vapaa on historiaa ja iltavuoro kutsuu!

P.S. Tosi mielikuvituksellinen tuo otsikko... Jälleen kerran :D.

torstai 20. syyskuuta 2012

Palavaa halua kehittyä..

Uuden juoksijalehden myötä ja muutenkin on taas tullut pohdiskeltua omaa harjoittelua ja tekemistä tulevaisuutta ajatellen. Mun harjoittelussa on kyllä erilaisia lenkkejä, kuten kuuluukin olla. Pitkät lenkit on oma lukunsa. Oikeastaan tänä kesänä oon vasta pikkuhiljaa oppinut juoksemaan PK-lenkkejä. Aiempina vuosina olen varmasti juossut PK-lenkkini liian kovaa ja sehän johtaa siihen, että vauhdikkaista lenkeistä ei saa läheskään sitä irti, mitä olisi mahdollista. VK-lenkit on varmaan mulla edelleen se, missä voisin kehittyä. Monipuolistua! Hyvin usein juoksen nuo lenkit tasavauhtisina. Kymppi kovaa ja sitä rataa. Mäkijuoksu ja mäkivedot tuo näihin lenkkeihin onneksi automaattisesti intervallityylistä harjoittelua. Loppujen lopuksi aika harvoin teen mitään vetotreenejä. Joskus tyyliin tonni kovaa, 500m palautusta. Tänä vuonna oon jonkin verran juossut myös kiihtyvävauhtisia lenkkejä ja lyhyitä kovia lenkkejä.

Kuinkahan paljon esim. puolikkaan ajasta pystyisi nipistämään pois, jos pyrkisi harjoittelussa vähän enemmän systemaattisuuteen? Voisikohan sitä kehittyä jopa niin, että pystyisi tavoittelemaan esim. 1.35 loppuaikaa? Entäpä ensi kesän maraton? Mikä nyt sitten tuleekan olemaan ensi kesän Suuri Päämäärä. Kehittäisi siis noita edellämainittuja treenejä ja pohtisi vähän tarkemmin niiden ajoittamista. Yksi apukeino voisi olla sykemittari. Mullahan ei sellaista ole käytössä. Joskus aikanaa juoksua aloitellessa sitä käytin.. Jotain vanhaa romua, jota ei ole enää olemassakaan. Tänä päivänä olen kuitenkin huomattavasti enemmän tietoinen juoksuharjoittelusta ja saisin varmasti sykemittarista apua vauhtiskaalan kehittämiseen. Onnistuisin varmasti myös pitämään helpommin palauttavan lenkin tosiaan palauttavana.

Toinen juttu, mitä oon miettinyt, on erilaiset maratonkerhot ja maratonkoulut. Oon aina suunnitellut lenkkini ja tekemiseni itse, enkä oikeastaan ole saanut niistä mitään muuta palautetta, oman tunteen kuntoni kehittymisestä ja loppuaika maalissa. Se sitten kertoo, että jossain on onnistuttu tai vaihtoehtoisesti jossain olisi voinut onnistua paremmin. Siinä sitten olen itsekseen selvittelemällä, pohtimalla ja perehtymällä rankentanut itse itselleni palautetta. Varsinkin viimeaikoina olen kuitenkin ruvennut kaipaamaan palautetta jostain muualta. Mitä joku viisaampi ja kokeneempi sanoisi tekemisistäni? Myös tuo edellämainittu sykemittari on varmasti oiva palautteenantaja. Mitä kaikkea tuollaiset maratonkoulut tarjoaisivat juoksijalle, jolla on jo harjoitustaustaa? Pidän kuitenkin tavoitteitani ja tekemisiäni kohtalaisina ihan tällaiselle tavalliselle kuntoilijalle. Ainakin useinmiten. Halu kehittyäkin on suuri.

Ja vielä kolmas juttu voisi olla osallistuminen erilaisiin kisoihin ja tapahtumiin. Läheltäkin löytyy paljon mielenkiintoisia pieniä juoksutapahtumia. Niinsanotut alimittaiset matkat toisivat varmasti paljon harjoitteluun! Lisäksi osallistuminen edesauttaisi näiden pienten tapahtumien elossapysymistä sekä niitä järjestäviä seuroja tai järjestöjä. Tuon edellämainitun näen kyllä todella tärkeänä, että mielelläni maksan osallistumismaksuja noihin tapahtumiin. Maksut ovat yleensä todella pieniä, vaikea sanoa kilahtaako niistä seuran kassaan yhtään mitään. Toivottavasti kuitenkin jotain, sillä yksilöurheiluseurojen (onko tollasta sanaa olemassa?) talous voisi olla huomattavasti paremmalla tasolla!

Tälläistä pohdintaa tälläkertaa. Onko lukijoilla kokemuksia erilaisista juoksukouluista? Mistä itse olette saaneet palautetta harjoittelusta? Kuulisin kovin mielelläni erilaisia kokemuksia ja tarinoita :). Sitten vielä lopuksi täytyy suositella teille Zero Pointin kompressiosukkia. Oon omistanut sellaiset jo jonkin aikaa, mutta vasta tänä kesänä ottanut ne käyttöön! Oonkin aiemmin kirjoittanut, kuinka pienen epäröinnin jälkeen noihin sukkiin todella tykästyin ja nyt kyllä suosittelen niitä ihan must -hankintana. Nyt niiden hankkimiseen onkin oiva tilaisuus! Ajatuksia lenkkipoluilta -blogin Mog on yrityksensä kautta hankkimassa erän sukkia. Käyppä katsomassa hyvä tarjous!!! Mainittakoon vielä noista sukista sellainen, että meillä töissä mm. juuri noita sukkia käyttää moni ei urheileva -ihminen. Hoitotyössä (niinkuin monessa muussakin työssä) joutuu olemaan paljon jaloillaan ja omastakin kokemuksesta voin kertoa, että kyllä on duunipäivän jälkeen jalat huomattavasti kevyemmät!

Omat sukkani

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

V***ttaako???

Luin tänään artikkelin, otsikoltaan Vitutukseen voi kuolla. Siitä sitten surffailin Elämä pelissä -ohjelman sitelle. Aiempi tuotantokausi meni mulla täysin ohi, mutta tulevaa en aio missata! Syksyn sunnuntai-illat tulee siis toivottavasti olemaan pyhitetty televisiolle, jota hyvin vähän katselen. Elämä pelissä ja Tanssii tähtien kanssa, kivaa.

Jokaista lienee vituttaa joskus enemmän ja joskus vähemmän. Jopa ihan pienet asiat, kuten nyt esimerkiksi polkupyörät jotka on parkkeerattu jalustimella pyörätelineen eteen suurinpiirtein poikittain... On hyviä ja huonoja päiviä. Tein Elämä pelissä -testin, jossa mun vitutuskäyrä oli aika alhainen, 16/100 ja positiivisuuskäyräkin oli 80/100. Aionkin miettiä tuon testin tulosta aina, kun tulavaisuudessa valitan paskasta kelistä ja niistä pyöristä!

Sinänsä tuo testin tulos ei ollut yllättävä, kyllä mä pidänkin itseäni pohjimmiltaan kohtalaisen positiivisena ihmisenä. Enkä myös ole niissä vitutuksissani yleensä kovinkaan pitkään. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ei juuri koskaan sano mitään negatiivista mistään. Sitten on niitä ihmisiä, jotka on suurinpiirtein aina huonolla tuulella. Tuo viimeksi mainittu ihmistyyppi on kyllä todella raskassoutuista sorttia, imee kanssaeläjiltään kaiken energian, mikäli sen vaan antaa tapahtua. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään, todellakaan!

Kyllä kai vitutuksen voi ilmaista. Ei tietenkään siten, että loukkaa toista ihmistä. On ihan turha purkaa omia parisuhdehuolia työyhteisössä tai työvitutuksia parisuhteessa. Tosin varmasti lähes kaikille sattuu virhearviointeja. Epäoikeudenmukaisuudesta on tervettä olla vittuuntunut! Lähes jokaista ajoittain myös vituttaa ihan hölmöt pikkujutut. Jopa huvittavat sellaiset! Ja tää on mun mielestä se jälkimmäisessä pointti, osaako ihminen nauraa omalle vituttuuntuneisuudelle? Jokaisen täytyisi osata! On siis olemassa ihmisiä, joita vituttaa pikkuasiat ja joita "vituttaa" pikkuasiat. En tietenkään tarkoita sitä, että epäoikeudenmukaisuudelle pitäisi nauraa!

P.S. Pitäis lähteä hoitamaan tää elimistö yövuorojen jäljiltä parempaan kuosiin ja se tapahtuu mm. lenkillä. Laitoin seuraavan statuspäivityksen aamulla Facebookiin: "Jos joku olis myöhemmin tänään innokas lähtemään vähän ja iisisti hölkkälenkille (mieli olis tehnyt kirjoittaa että baariin, mutta enpä kirjoittanut! hahhahhaa), niin vois laittaa mulle viestiä. Mää en nyt jaksais, ainaskaan ittekseen.. (voin vaan kuvitella sitä viestitulvaa joka on tullut sillä aikaa, kun vähän nukun tätä yövuorokoomaa :D). Oon laittanut merkille, että muutkin hakee tolleen seuraa esim. leffaan taikka sinne baariin. Siis elämäni ensimmäinen lenkkiseuranruinausstatus ja nolla ilmottautujaa... Sinne lenkille.

P.P.S. Pahoittelen tuota toistuvaa vittu -sanaa tässä postauksessa, mutta kuten olen jo blogini alkutaipaleella todennut, rehellistä vitutusta ei muulla sanalla vaan voi kuvata. Ja nyt se on sitten todettu myös Yleä myöten. Näin kerrotaan tuolla aiemmin linkittämässäni artikkelissa, ihan oikean kirjoittajan toimesta!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Wannabe Juoksijan Niksinurkka

Tiesittekö, että vanhojen rintaliivien kuppiosasta voi tehdä pesäpalloräpylän??? On jäänyt elävästi mieleen tuo monta monta vuotta sitten lukemani vinkki Niksi Pirkasta ja vieläkin se jaksaa naurattaa :D. Tuollaisesta vinkistä oli joku saanut 50 markkaa ja ei, se joku en ollut minä! Myöskään tämän postauksen niksit (niksit... jotenkin niin ällöttävä sanakin!) ei välttämättä ole kaikki ihan omakeksimiäni, mutta siitä huolimatta ajattelin jakaa teille muutaman juoksemiseen liittyvän "pielavetisen" (...joo, ei yhtään parempi tuokaan sana!), jota käytän...
  • Elmukelmu. Mulla on usein puhelin mukana lenkillä, sillä kuuntelen sillä musiikkia ja käytän Sports Tracker -sovellusta ajan, vauhdin ja matkan mittaamisen. Puhelin elmukelmuun ja taskuun. Ei tarvi miettiä kastumista ja kosketusnäyttö toimii!
  • Hakaneulat. Niillä sitten kotiavain kiinni trikoiden vyötäröön!
  • Kaksi juoksusukkaa päällekkäin. Mulla on korkea jalkaholvi ja etenkin päkiät ison varpaan kohdalta saattaa hiertyä/kovettua helposti. Kahta juoksusukkaa päällekkäin käytän aina lenkillä ja se on kyllä toiminut.
  • Vaseliiniakin (huomattavasti) parempi vaihtoehto on Tena Barrier Cream (suojavoide). Kyllä, juuri se jota käytetään vanhuksilla ehkäisemään painaumia. Toimii siis sekä maratoonarilla sekä vuodepotilaalla :D.
  • Juoksijan solmu (ohje tässä). Ei ole kyllä kertaakaan vielä tällä systeemillä auennut edes Adidas Aegisten nauhat!
Ei mitään huimia niksejä siis, mutta ainakin turvallisempia, kun rintaliivipesäpalloräpylä!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Energiaa Energiaa..

Tänään tämä tyttö kävi täydentämässä energiavarastojaan Budged Sportin hyllystä ja pohti vähän Vaarojen Maratonin energiahuoltoa. Tapahtuma itsessäänhän tarjoaa ne kaikki kaksi vesipistettä, että suunniteltavaa on! Oon sen verran tutkiskellut Vaarojen Maratoniin liittyviä keskusteluja, tuloslistoja yms., että arviolta sen 1,5-3 tuntia voi katumaratonin tulokseen verrattuna laittaa lisää aikaa eteen (jos jollakulla on toisenlaista tietoa tai varsinkin kokemusta, niin jakakaa se mielellään kanssani :)). Tämä sitten riippunee erinäisistä tekijöistä, joista itse pidän tärkeimpänä takana olevia treenejä (ts. riittävästi pitkiä ja kokemusta haastavasta maastosta) sekä "taktiikkaa" itse juoksun aikana (ts. hapotatko itsesi heti ensimmäiseen tai toiseen nousuun). Ja miten tämä energiaan liittyy? No siten, että kai tässä nyt vähän pitää sitten miettiä monelleko tunnille tuota roinaa otat mukaasi..



Juomareppunahan mulla on Camelbak Octane XCT jonka vesisäiliö vetää sen reilu kolme litraa. Reppu on testattu monilla pitkiksillä ja hyväksi havaittu. Vielä on vähän harkinnassa tuleeko tuo vesisäiliö olemaan täynnä lähtöviivalla ja tankkaus sitten tarpeen mukaan vesipisteellä vai laskeskelenko paljonko tuota vettä kannattaa reppuun ladata ennen vesipistettä ja paljonko sitten pitää täyttää jne. McMillanin mukaan puolimaratonin loppuaikani ennustaisi minulle 3.35.xx loppuaikaa maratonille (joskin vuoden takaisiin laskelmiin sai sitten lyödä vähän reilu kymmnen minuuttia lisää todelliseen maran loppuaikaan, aina ei ole oikeassa McMillankaan! Ja tuskimpa olisi tuonkaan ennusteen kanssa, se nyt vaan jää selvittämättä tänä vuonna.). Jokatapauksessa uskon kyllä olevani alle neljän tunnin kunnossa nyt. (no joo, joo. Niin uskoin viime vuonnakin.. Huomaatteko, että mua edelleen sillen sopivasti kaivaa se neljä minuuttia :D). Vielä toistaiseksi tulevasta maastosta tietämättömänä voi myös kuvitella treenanneeni sitä maastojuoksua. Toivottavasti myös pitkiksiä on riittävästi tullut juostua.



Aion kuitenkin pelata varman päälle (vai voiko mistään olla varma, jos kyseessä on Vaarojen Maraton?) tuon energian suhteen ja suunnitelmissa on ottaa geeliä mukaan seitsemälle tunnille ja oppikirjan mukaan kolme annosta per tunti. Ensi perjantaina juostavalla viimeisellä pitkiksellä on tarkoitus ihan tosissaan harjoitella tuotakin asiaa; alusta asti siis parinkymmenen minsan välein tollanen ällöttävä geeli naamariin ja sitä rataa. Lisäksi suunnitelmissa on ottaa völjyyn joku energiapatukka/snickers tms., vähän glukoosipastilleja sekä merisuolaa/suolatabletteja. Maratonia edeltävän tankkauksen aion varmasti suorittaa samaan tyyliin kuin aiemminkin. Siitä ehkä sitten lisää, kun aika on.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Viikkoraportti: "En vaihtais sekuntiakaan..."

Viikon viimeinen päivä. Vaikka tää viikko on ollut tosi työntäyteinen johtuen neljästä iltavuorosta ja kahdesta aamuvuorosta, niin tää viikonloppu töissä oli jotenkin nasta eikä nyt oo yhtään väsähtänyt olo! Oon vähän sitä mieltä, että ihminen on hyvä luomaan itselleen kiireen ja moni asia on priorisoinnista kiinni. Silti siitä ei pääse mihinkään, että toiset päivät on vaan huomattavasti hektisempiä kun toiset. Nyt nää viikonlopun työvuorot on ollut sellaisia, että on tosissaan ollut sitä aikaa antaa asiakkaalle. Ja silloin sitä tulee kotiin kyllä niin huippuhyvällä ja levollisella fiiliksellä, eikä työpäivästä ole kotona mitään muuta kelattavaa, kun että olipas mukava työpäivä.

Ulkona on nyt syyskeli parhaimmillaan. Jopa ihan terdekeli ja töiden puitteissa jopa terdemahdollisuus! Piti tuosta terdekelistä oikein statuspäivitys kirjoittaa, ihan vaan ollakseni edes kuvitelma-asteella villimpi ja viriilimpi kuin olenkaan :D. Vaarojen maraton on nyt kuitenkin niin lähellä, että eipä tässä mihinkään terassille.. Ja todellisuudessa railakas kesänviettokin alkaa olla historiaa ja se vanha, tylsä, kotona rötväävä puoleni on taas (ainakin vähän, ainakin tänään) noussut pintaan. Että ihan tässä ajattelin käydä keräilemässä vähän tyrnimarjoja anopilla ja katsoa Tanssii tähtien kanssa -kisaa kotona miehen kanssa. Nauttia sunnuntai-illasta kotona.. Voi hyvää päivää, kun kuulostaakin tylsälle :D. Kivaa, siis oikeasti kivaa!

Viikon kilometrit on ollut aikalailla samat, mitä on maratonin pituus. Kolme PK-lenkkiä, yks mäkilenkki.. Pitkän skippasin, sen verran kova oli tuo puolikas viikko sitten. Lisäksi sitten tietty hyöty- ja hengailuliikunnat, kuten pyöräily paikasta a) paikkaan b) tai jokusen kilometrin kävelylenkki chillailuvauhtia. Liikuntaahan sekin on, jos vaihtoehtona on liikkumattomuus. En mä niitä kyllä juuri mieti.. Kerrottakoon vielä, että koin tuossa äsken aika itseironisen hetken! Tulin töistä kotiin ja joku vei mun nenän edestä hissin; Siinä sitten katselin pari sekuntia tosi närkästyneenä ja tuli mieleen ajatus, et Voi, voi.. täällä se juoksija reppana vaan hissiä kyttää! Joutuuko raukkaparka nyt ihan kävelemään raput ylimpään kerrokseen?? Vai ihanko jäät nyt tähän seisomaan ja odottamaan omaa vuoroa?? Voin kertoa, että vähän huvitti! Ja joo, kyllä mä sit kävelin ne rappuset :D. Ton ajatuksen jälkeen ei vaan voinut olla kävelemättä!

Lopuksi vielä viikon biisi. Oon niin paljon tekemisissä omaishoitajien ja niiden hoidettavien kanssa.. Sekä muidenkin iäkkäiden ihmisten.. Että tää biisi ei vaan voi olla herkistämättä! Ei varmaan kyllä voisi muutenkaan.. Kuunnelkaapa :).


'Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt'

perjantai 14. syyskuuta 2012

Mäkijuoksu: Jäätävää hommaa!

Tänään olikin sitten fiilis jotenkin pirteä heti aamusta ja päätin vetää pienen mäkitreenin. En siis mitään hard core -hommaa, missä juostaan rinnettä ylösalas, joka on mäkitreenistä toinen versio. Se hard core -versio! Teemana oli sekä kropan tuntemusten että luonnon tarkkailu, josta jälkimmäisestä tässä postauksessa kuvien muodossa. Vaikka niin kovin on jo syksy, niin ei tässä vielä mikään ruska ole! Tosiasiassahan nuo mäet kuuluu mun ihan peruslenkkeihin. Varsinainen mäkilenkki eroaa perusmaastolenkistä siinä suhteessa, että silloin ihan suunnitellusti mietin sellaisen reitin, jossa säännöllisin välein tulee pitkähköjä ja jyrkähköjä nousuja.

04.06.2012
Tänään

Palautuminen noista nousuista tapahtuu juosten normaalimaastossa pienine nousuineen ja laskuineen. Kuitenkin niin, että ollaan ehkä piirun verran lähempänä merenpintaa mitä edellisen nousun jälkeen. Sitten onkin edessä taas uusi nousu ja sitä rataa, kunnes ollaan siellä kaikkein korkeimmalla kohdalla. Mun tapauksessa Laajavuoren päällä. "Järkevinpään" reittiin kuuluu neljä hyvää nousua ilman, että tarvitsee juosta välillä jyrkästi alas taikka juosta pidempää palautuspätkää. Tuolla lenkillä yritän sitten pitää vauhdin mahdollisimman tasaisena kokoajan.

20.06.2012
Tänään

Mäkijuoksu on kyllä jäätävää hommaa. Ensiksi on se tunne, kun alkaa ns. valmistella edessä olevaan nousuun. Jalat, koko kroppa ja mieli. Tuntuu vähän kuin keräisi enegiaa jopa ympäriltään! Sitten tulee se varsinainen työosuus, nousu. Jokainen lihas pyrkii tekemään juoksun mahdollisimman helpoksi. Mieli myös, se hokee loppumetreillä vaan että yks, kaks, yks, kaks.. Jalat hapottaa ja syke nousee kohinalla. Ja huhheijaa, viimeisenä palautuminen. Syke tasaantuu, hengitys tasaantuu ja hapotus jaloissa helpottaa! Kropan tuntemusten tarkkailulta ei siis vaan voi välttyä!

torstai 13. syyskuuta 2012

Kenkätestausta ja palautumista..

Salomon Speedcoss kolmoset on niin sanotusti puhunut. Tänään kävin reilu kolmetoista kilometriä hölkkäämässä mm. Laajavuoren kuntokymppiä. Kyseisellä reitillä kulkee kyllä talvisin ladut, mutta mistään helposta latupohjajuoksusta ei kyllä ole kyse. Nousua ja laskua reitillä on.. Heinikkoista, kivikkoista, juurakkoista, mutaista ja paikoin jopa suomaastoa. Toki helpompaakin pätkää löytyy. Tämä kokolailla sateinen kesä ei reittiä kyllä ole helpompikulkuiseksi tehnyt!

Nuo Salomonin maastotossut oli kyllä kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys, miks mä en tosiaan aiemmin ole hommannut kunnon maastojuoksukenkiä?? Juoksutuntuma oli hyvä, ketterät kengät ainakin noihin maastoihin. Ihmeellisin asia oli kuitenkin kenkien pito! Jopa ihan mutalillussa askel kävi lähes kuin hiekkatiellä olisi painellut. Nuo mun kengät ei ole mitkään Gore Tex -versiot, joten jossain vaiheessa kenkä kyllä kastui. Todennäköisesti olisi kastunut Gore Texitkin, jotka sitten märkänä olisi ollut melkoisen raskaat ja epämiellyttävät juosta! Mukavasti nuo kuitenkin vettä hylki, toisin kun tavalliset juoksutossut. Ainoastaan märät pitkospuut ja pitkät kallio-osuudet tuolta lenkiltä puuttuu, joten niistä en osaa teille kertoa. Sen verran sitä kuitenkin kivien päällä tuli paineltua, että veikkaisin pidon olevan kalliolla hyvä.


Muutaman lenkuran jälkeen nää alkaa jo näyttämäänkin omilta kengiltä!


Kertoilin tuossa aiemmin, kuinka palautuminen puolimaratonilta on hyvässä vauhdissa. No nyt täytyy kyllä myöntää, että aika väsyneillä jaloilla sitä on tämän viikon lenkit tullut tehtyä. Ja tilannetta ei kyllä pätkääkään helpota se, että mulla on tällä viikolla kuusi minimissään kahdeksan tuntista työpäivää miksattuna näppärästi sekä ilta- että aamuvuoroilla! Nice. Täytyy yrittää siis pitää sekä kilometrit että vauhdit maltillisina ja satsata ensiviikkoon, jonka jälkeen voikin ruveta keventelemään. Yritän muistaa sen, että kovilla VK-vedoilla ja liian rasittavilla kilometrimäärillä palautumisen ollessa kesken voin lähinnä sössiä koko homman ennen kuin kehittyä!

Sellaisia tunnelmia tänään vapaapäivänä. Loppupäivä tuleekin olemaan sellaista peruskotisettiä; vähän siivoilua, pyykkäilyä, kaupassakäyntiä ja kokkailua. Sekä mahdollisimman pitkälle ihan vaan rötväillessä ja huilaillessa. Kirjastossakin vois kauppareissulla pyörähtää, vielä kun noita pienempiä sivukirjastoja täällä Jyväskylässä on!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Vastakohtamaratonit!

Tuon hienosti menneen puolimaratonin jälkeen kieltämättä rupesi taas kutkuttamaan ajatus ihan tuikitavallisesta katumaratonista kolmosella alkavaan aikaan! Se nyt ei tämän syksyn ohjelmaan mahdu, että niin on maltettava odottaa Juoksijalehden uutta kalenteria.

Mä oon juossut kokomaratonin kaksi kertaa; vuonna 2010 Tukholmassa ja vuonna 2011 Vantaalla. Kaksi aivan täysin erilaista maratonia. Tukholman päätavoite oli päästä maaliin tasaisella juoksulla, loppuaikoja en tällöin suuremmin pohtinut. Tavoite täyttyi täydellisesti ja olo aikalailla euforinen, kun maali viiva olympiastadionilla ylittyi ajassa 4.28.34. Juoksu kulki kuin unelma ja mielessäni ajattelin, että näinkö "helppoa" se on ohitella yli kolmenkymmenen kylttejä? Mistä ihmeen seinästä ne puhuu? Viimeinen vitonen kulki reilun minuutin kovempaa kilometrivauhtia, muutoin väliajat oli jälkeenpäin katsottuna oikeastaan identtisiä!

Vuonna 2011 keväällä kaikki juoksusuunnitelmat oli syyskyyn puolimaratonia lukuunottamatta auki. Jouduin tämän kesän olemaan työpaikan vaihdon vuoksi täysin ilman kesälomia ja epäilin, että näinkö energiaa riittää kokomatkaan treenaamiseen. J treenasi tällöin kohti Kolia, lähdin kaveriksi pitkille lenkeille ja kuinka ollakkaan omakin kesä meni ilman väsymyksen häivää. Alitajuisesti lenkkeilin kokoajan kuin olisin maratonille osallistumassa, mutta lopullisen osallistumispäätöksen tein vasta loppukesästä/alkusyksystä. Tavoitteeksi muodostui Vantaan Maraton joka juostiin samana viikonloppuna kuin J olisi juossut Kolilla.

Kuinka kävi Vantaalla? Syyskuussa 2011 hienosti 1.48 juostu puolimaraton antoi odottaa neljän tunnin alitusta ja se olikin selkeä aikatavoitteeni koko ajan. Vaikka juoksu tuntui alusta asti hieman tukkoiselta, olin noin kolmeenkymppiin asti siinä 3.50 vauhdissa. Kolmenkympin jälkeen alkoi sitten ongelmat; krampit ja energiavajeet! Kyllä tuolla viimeisellä kympillä kävi mielessä jos jonkinlaista ajatusta. Maaliviiva ylittyi aikaan 4.04. Loppufiilikset oli vitutuksen ja euforian sekoitusta, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli täydellinen oppikoulu a) parhaaseen pyrkimisestä kaikesta huolimatta ja b) siitä että maraton alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen.

J joutui perumaan sairastumisen vuoksi viime vuotisen Vaarojen Maratonin ja siinä euforian sekä vitutuksen sekaisissa tunteissa mä ilmoitin lähteväni seuraavana vuonna mukaan. Ajattelin, että nyt joku extremeprojekti tekee hyvää. Nyt ollaan tässä; muutaman viikon kuluttua lähtöviivalla Kolilla. Tää extremeprojekti on tehnyt mulle kaikin puolin hyvää! Vantaan maratonista on otettu opiksi (niin treeneihin ja maratonin aikaiseen tankkaamiseen liittyen) ja nyt tuntuu, että tekee mieli ruveta suunnittelemaan jotain katumaratoniakin. Neljän tunnin selkeää alitusta! Hyviä katumaratonkokemuksia meillä ja maailmalla siis otetaan erittäin mielellään vastaan kommenttiboksiin :).

P.S. Ketään tuskin enää keskiviikkona kiinnostaa viime viikko, mutta ihan jos nyt joskus itseäni sattuu tulevaisuudessa kiinnostamaan miten on hölkätty niin mainittakoon, että viimeviikon lenkit oli 13km+8km+puolimaraton=42km. Kiitti moi.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Flowfiiliksiä!

Vieläkin meinaa olla suupielet korvissa lauantaisen kisan jälkeen. Palautuminen (mukaan lukien myös palautuminen puolimaratonin jälkeisestä illanvietosta :D) on hyvässä vauhdissa; aamulla kävin tosi hissukseen hölkkäilemässä 9km mun uusilla Salomoneilla, joista ei kyllä ole huonoa sanaa sanottavana. Lihaksissa (ja nivelissä) pikkasen tuntuu että juostu on, mutta ei läheskään yhtä kovaa kun Xtreme Runin jälkeen. Kuona-aineet lähti lihaksissa liikkeelle ja sai hikoiltua lauantai-illan saunaoluet sekä sunnuntain vähän vähemmän terveelliset syömiset veks!

Oon tänään mm. pohtinut kaiken suhteellisuutta. Mun yks tuttu laittoi tsemppiviestiä puolikkaasta; juoksin kuulemma yli puolituntia kovempaa kuin hän omansa. Tuolla puolikkaallahan 1.45.00:n tavoiteaikajuoksijana taisi olla JKU:n Henri Manninen (tai ainakin mun mielestä kyseessä oli sama kaveri, korjatkaa mikäli olen väärässä!), jonka puolimaraton aika tältä vuodelta on 1.04.13. Kovan luokan kaveri siis kyseessä ja pohdinkin, että tuo puolikkaan veto ei taida riittää hänelle edes minkäänsortin palauttavaksi lenkiksi :D. Sankareita silti kaikki! (No joo, Henri Manninen "ehkä vähän" enemmän :D). Keskisuomalaisen paperiversiossa olikin tapahtumasta hienosti kirjoitettu juttu otsikolla "Mä vain tykkään juosta!", joka oli maratonin voittaja Rodion Zudinin kommentti. Sen saman olisi voinut varmasti allekirjoittaa moni muukin ja pienempänä otsikkona olikin "2803 juoksijaa ja yhtä monta tarinaa"!

Mistähän lie sekin johtuu, että joku hurahtaa juoksuun ja joku toinen johonkin ihan muuhun? Hienoja uheilulajeja on maailma täynnä, mutta mulle tää juoksu on kyllä sitä kaikkein hienointa! Se on kyllä antanut enemmän, kuin mikään. Tuun sitten lukeen tätä kirjoitusta, kun oon valmis heittään lenkkareilla vesilintua ja kaikki v***ttaa :D. Ehkä just kaikki se tekeekin tästä niin siistiä. En mä tiedä voiko joskus tulla päivä, kun ei enää saa samanlaisia fiiliksiä. Kai se voi, kyllä mä tiedän sellaisia tyyppejä. Sitten täytyy ruveta puuhaamaan jotain muuta. Mutta sen mä tiedän, että sitä päivää ei tule, etten jaksaisi välittää mistään liikunnasta eikä minkäänlaiset tavoitteet kiinnosta! Mä haluan olla ja pysyä hyvässä kunnossa. Nauttia endorfiinista ja kaikista niistä tunteista mitä liikkuminen saa ihmisellä aikaan!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kisaraporttia :)

No niin, aika pistää eilen juostu puolimaraton pakettiin myös tänne blogiin! Tavoitteet täyttyi odotettua paremmin ja maaliviiva ylittyi ajassa 1.42.11. Jeij! Nyt fiilikset on aikalailla huikeat :).

Kuten isoissa juoksutapahtumissa yleensäkin, ensimmäinen kilometri oli melkoista nykimistä. Moni kahden tunnin juoksija oli ryhmittäytynyt 1.45 tavoiteaikajuoksijan taakse ja ohiteltavia riitti. Kilometrin jälkeen olin 1.45 tavoiteaikajuoksijan kannassa ja siinä tuumailin, että pitäisköhän tästä nyt vaan lähteä menemään vähän kovempaa. Johonkin vajaaseen kolmeen kilometriin saakka sitä tuumailin, kunnes hivuttauduin ohi. 4-7km oli oikeastaan koko juoksun hankalin osuus. Olin varmaan juonut vähän liikaa; vessahätä vaivasi ja vatsassa hölskyi. Oli oikeastaan vähän jopa paha olo. Funtsailin vaan, että kyllä se kai kohta ohi menee ja yritin olla ajattelematta koko asiaa. Ja niinhän se meni.

Seitsemän kilometrin jälkeen alkoi juoksu rullata koko ajan paremmin, kympin kohdalla otin muutaman kulauksen urkkajuomaa. Kelloa (sitä ihan tavallista rannekelloa!) katsoessa laitoin merkille, että pari minuuttia oon tavoitettani edellä. Ajattelin vaan, että tällä tahdilla maalin saakka. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Kahdentoista kilometrin kohdassa oli mun ihanainen työkaveri ystävänsä kanssa kannustamassa, siitä sai ihan mielettömästi virtaa. 12,66km väliaikapiste ohitettiin ajassa 1.00.49. Kilometrikylttien kohdalla tuli kelloa vilkultua, vaikka tuntemus oli kokoajan se, että huolta ei ole.

Siinä 16km:n jälkeen alkoi ajoittain tulla pieniä tuntemuksia, että matkaa on tultu ja kovaa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, vaan just sellasta mitä pitääkin tuntea! Perinteinen herkkyyskohtaus tuli siinä 18km:n hujakoilla, mietin kuinka hieno laji tää on ja kuinka tän eteen on töitä tehty! Reitillä oli mukavasti kannustajia (mm. mun veli tyttöystävänsä kanssa, joita en kuitenkaan bongannut! Silti tuli hyvä mieli, että ne oli kuitenkin paikalle tullut :)). Tuntemattomat tyypit tsemppas, kuten myös kanssajuoksijat (jotka muuten olivat pääsääntöisesti miespuolista porukkaa..).

Kaikenkaikkiaan sain tuosta juoksusta mielettömästi itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Juoksukunto on kohdallaan, mun mittapuulla 1.42.11 puolikkaalla on kova juttu. Neljästä ja puolesta sadasta naisesta 23 ylitti maaliviivan ennen itseä. Oon yhtä kokemusta rikkaampi, haastanut itseni ja voittanut. Nyt on se hetki, kun voi olla reilusti itsestään ylpeä ja se hetki pitää osata käyttää :). Tänään siis fiilistelyä ja huomenna sitten...... lenkille!

Tsemppiä kaikille siihen omaan tekemiseen! Se vaan on niin, että "..mitä ikinä, kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää!"



lauantai 8. syyskuuta 2012

Jännän äärellä

Tän viikon treenit on tähän aamuun saakka mennyt siten, että tiistaina juoksin 13km sellasta 5:25/km vauhtia ja torstaina sitten kävin päästämässä mun äidin ystävättären yöpymään mun keskustan kämpälle ja matkaa tuli 4km suuntaansa. Mennessä 5:02/km ja paluu sitten verkkaisemmin. Torstai-iltana tuumailin, että olikohan tuo 8km vähän turhan paljon, oli sen verran väsyneet fiilikset. Tilauksessa kun oli levänneet jalat tälle päivälle. No eiliset tuntemukset oli ihan ok. Ilmeisesti takana olleet yövuorot vähän hämäsivät, joten no hätä! Pientä flunssanpoikasta on edelleen, toisinsanoen siis yskää ja aamutukkoisuutta. Kurkkukipuilu on onneksi historiaa, joten summasummarum; parempaan suuntaan! On se kumma, miten aina rupeaa jännittelemään, kun saa numerolapun laittaa rintaansa.. Kuitenkin tää on vasta seitsemäs juoksutapahtuma, mihin olen osallistumassa.


En tiedä voiko siitä joskus tulla rutiinia (?). Toivottavasti ei, sillä tää tunne on mukava :). Olenkin miettinyt, että ensi kesänä voisi osallistua useampiinkin tapahtumiin (hyviä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan!). Keli on aika kolea ja pilvinen, ilmatieteenlaitos lupailee iltapäiväksi kymmentä lämpöastetta. Sadepisarat on sääennusteesta yön aikana otettu pois. Se otetaan, mikä vastaan tulee. Jos huonoa juoksukeliä kaihtaisi, niin kesän päätavoitteeksi olisi pitänyt valita ihan joku muu, kun lokakuussa juostava maastojuoksu :D. Puolikkaan lähtölaukaus on klo 15.15, silloin kokomatkan maratoonarit on taittanut matkaansa jo kolme tuntia! J on hakenut meidän kummankin numerot jo eilisiltana. Onhan sitä siitä huolimatta mentävä ajoissa aistimaan kisatunnelmaa.

Palataan kisaraportin merkeissä :).

perjantai 7. syyskuuta 2012

Juoksukenkäpostaus, osa II

(osa I aiemmassa postauksessa, kannattaa vilkaista sitäkin!) Olen siis harrastanut juoksua aktiivisesti viitisen vuotta. Oon ollut aina aika "kenkäuskollinen" tyyppi niin harrastuskenkien kuin arkikenkienkin suhteen. Itku meinaa tulla kun hyväksi havaitut ja kauniit kävelykengät (jotka hätätapauksessa käy myös bilekenkinä) alkaa sanoa sopimustaan irti! Viime kesään asti pelasin kenkien kanssa aikalailla niin, että juoksin kesät, talvet, treenit ja kisat samoilla kengillä aina siihen n. tuhanteen kilometriin saakka kunnes ostin uudet. Mukaan on mahtunut Brooksia, Adidasta ja Nikeä sekä yhdet New Balancet, jotka sittemmin osoittautui hasardiostokseksi. Vasta joku vuosi sitten havahduin tähän "useamman kenkäparin taktiikkaan" ja se on kyllä ollut järkevintä koskaan!

Tällä hetkellä omistan neljät parit (sisältää kuva-arvoituksen: etsi käyttämätön kenkäpari!!! :D) käyttökelpoisia, eli alle sen 1000km juostuja kenkiä (linkit Juoksija lehden kenkäklinikkaan, mikäli kyseiset tossut sieltä löytyy):

(olen kyllä pessyt näitä.. eikä nää oo edes kovin vanhoja :D)



Adidas adizero Aegis 2. Sopii sekä neutraalille että lievästi ylipronatoivalle juoksijalle, ei siis ole vahvasti tuetut. Kiertojäykkyys normaali, ei siis vahva eikä löysä. Täysvaimennettu, mutta kevyt ja rullaava kenkä. Käyttöön ottaessa epäilin onko vaimennusta riittävästi pidempiin lenkkeihin, mutta olin väärässä! Suositellaan aina puolimaratonille saakka, mutta mikäli juoksisin katumaratonin nyt, nää olis ehdottomasti mun jalassa. Huippu ostos, vaikka nauhat on kyllä ihan paskat.

Nike Air Pegasus. Neutraali peruslenkkari. Tämänkaltaisilla painelin monta vuotta. On kyllä nyt jäänyt edellä mainittujen tossujen varjoon, tosi pienellä käytöllä ollut tämän kesän. Hyvä ostos tämäkin kenkä, mutta oon nyt vaan sittemmin tykästynyt noihin kevympiin versioihin. Vaikka ei nämäkään mitkään jytkyt ole! Suosittelen kyllä, sopii monelle ja on aika varma valinta. Näillä tuli viime syksynä juostua maraton neljän tunnin rajoille.

Adidas Aegikset ja Nike Pegasukset


Adidas CC Chill. Minimalistinen kenkä. Vaimennusta ei nimeksikään ja todella kiertolöysä. Aloittelijana en lähtisi näillä juoksemaan, mutta kokeneemmälle juoksijalle mukavaa vaihtelua. Lyhyisiin vauhtilenkkeihin. Oon tykännyt juosta myös maastossa, vaikka pohja kerää kiviä aikalailla. Varmaan aika lähellä paljasjalkajuoksua, vaikkei kai mikään paljasjalkakenkä olekaan. Ei jokapäiväiseen käyttöön!

Salomon Speedcross 3. Uusinpaan malliin on pronaatiotuki (onneksi) poistettu ja kenkä käy neutraalillekin askeleelle. Täysvaimennettu maastoon suunniteltu tossu. Näppärä myös talvikäytössä. Saa nähdä, omakohtaista kokemusta kun ei vielä ole. Kyseessä on siis se käyttämätön kenkäpari, jos nyt joku ei tuota kuva-arvoitusta ratkaissut! Heh.

Salomon Speedcrossit ja Adidas Chillit


Itselläni on tiettävästi neutraali askel. Suhtaudun kyllä vähän kriittisesti noihin voimakkaasti tuettuihin kenkiin. Oon vähän sitä mieltä, että mikäli hankkii voimakkaasti tuetut kengät  jotka ohjaa askelta, niin kannattaa kyllä asia tarkistuttaa ihan jollain asiantuntevalla askelklinikalla. Siis sellaisella, jolla ei ole mitään tarkoitusperää myydä sulle kenkää :D. Tai ylipäänsä jos on jotain ongelmia, niin apua kyllä saa vaikka nyt fysiatrilta! Vähän se ehkä maksaa, mutta kerran se kirpaisee ja eipähän ainakaan joudu ojasta allikkoon.



Paljasjalkajuoksua en ole ikinä kokeillut. Varmasti se on jollekulle hyvä ja toimiva juttu. Aika vähän oon sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta edes lukenut. Suinpäin ja paneutumatta asiaan ei kenenkään kannata kenkiä jättää komeron pohjalle! Paljasjalkajuoksuhan on tosi hypetettyä hommaa tänä päivänä. Paljon kirjoitetaan, että kenkä on niin uusi keksintö jne. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kenkä on ihan tosi hyvä keksintö! Ja eiköhän se ole keksitty kutakuinkin samaan aikaan, kun keksittiin se, että ihminen voi kulkea maantietä pitkin. Joten varmaan suhtautumiseni kenkiin (kunnes toisin ilmoitan :D) on sellainen keskiverto; ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen!

Juoksukenkäpostaus, osa I

Ajattelinpa tässä vapaapäivän aamun ratoksi tehdä pari postausta kengistä. Siis lenkkikengistä, ei korkokengistä.. :D. Ensimmäiseen postaukseen ajattelin kirjoitella ihan yleistä tietoa juoksukengistä ja toiseen osioon sitten niitä omia kokemuksia. Juoksukenkien valinta on hyvin henkilökohtainen juttu, mikä sopii toiselle ei välttämättä toiselle käy.

Kenkien valintaan kannattaa uhrata aikaa ja niin, myös rahaa. Ihan hyvän tuntuisten ja ihan hiton hyvän tuntuisten kenkien välillä kannattaa ehdottomasti valita jälkimmäinen ilman hintalapun katsomista. Toki kallein kenkä ei aina ole se paras kenkä! Yleisenä neuvona pidetään myös sitä, että kengät kannattaa laittaa vaihtoon n. 1000 kilometrin välein. Aloitteleva juoksija pärjää kyllä hyvin yksillä kengillä, mutta ei useammasta parista haittaa ole. Erilaiset kengät antavat jalalle erilaisia ärsykkeitä, näin harjoittelu on monipuolisempaa. Paljon juoksua treenaavan kannattaa hankkia erilaisiin käyttötarkoituksiin sopivia kenkiä.

Pronaatio on jalan luonnollinen iskunvaimennusmekanismi. Kaikki meistä pronatoivat. Ongelmia saattaa tulla, mikäli pronaatio on liiallista. Tällöin askellusta kutsutaan ylipronatoivaksi. Ylipronaatiossa nilkat kääntyvät askelluksen aikana liikaa sisäänpäin. Kengänpohjien sisäsyrjien voimakas kuluminen voi olla merkki ylipronatoivasta askeleesta.

Supinointi kuuluu myös jokaisen askellukseen; Supinaatio jäykistää nilkan askelluksen loppuvaiheessa ja mahdollistaa varvastyöntövaiheen. Mikäli puhutaan supinoivasta askeleesta tarkoittaa se yleensä liiallista supinointia ts. alipronatoivaa askelta, vasta tällöin supinointi saattaa olla haitallista. Kengänpohjien ulkosyrjien voimakas kuluminen voi olla merkki liiallisesta supinaatiosta.

Neutraalissa askelluksessa paino jakautuu tasaisesti koko jalkapohjalle. Jalka siis pronatoi vaimentaakseen iskua ja supinoi mahdollistaakseen askeleen varvastyöntövaiheen. Kengät kuluvat yleensä tasaisesti koko pohjalta. Footbalancen verkkosivujen mukaan yleisin askeltyyppi on ylipronatoiva askel, harvinaisin supinoiva (alipronatoiva) askel ja noin neljäsosa askeltaa neutraalisti. Kenkiä hankkiessa askeltyyppi kannattaa aina tarkistuttaa ulkopuolisella asiantuntijalla (asiantuntevissa urheilukaupoissa on kyllä asiaan perehtyneitä myyjiä/vierailevia asiantuntijoita varsinaiselle askelklinikalle ei välttämättä tarvitse mennä)! Itse kysyisin ennen ostopäätöstä useammastakin liikkeestä mitä kenkiä suosittelisivat.

Myynnissä on pronaatiotuettuja sekä neutraaleja kenkiä. On hyvä muistaa, että sekä yli- että alipronaatiolle on syytä tehdä jotain vasta kun ne aiheuttavat oikeasti ongelmia! Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että mikäli ongelmat eivät tutkitusti johdu liiallisesta pronaatiosta, on neutraali kenkä järkevin vaihtoehto. Lievästi ylitse pronatoivan askeleen omaavan ilman ongelmia juoksevan kaverin kannattaa ehkä tarkkaan harkita onko pronaatiotuelle tarvetta. Neutraali kenkä tuskin aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin se, jos puolihuolimattomasti määritellään askel ylipronatoivaksi ja vedetään tuetut kengät jalkaan! Tämän on myös kenkäsuunnittelijat huomanneet ja neutraalien kenkien markkinat ovat nyt huomattavasti paremmat, kuin reilu viisi vuotta sitten juoksuharrastuksen aloittaessani.

Myös kenkien kiertojäykkyys vaihtelee. Nimensä mukaan kiertojäykyys on sitä kuinka paljon kenkä antaa periksi kun sitä kääntää päkiä- ja kantaosasta eri suuntiin. Kiertojäykkyys ei ole sama asia kuin pronaatiotuki, vaikka se usein siihen yhdistetään! Kiertojäykkyyttä tarvitaan silloin, kun askel kääntyy sisäänpäin askeleen aikana. Ylipronaatiossa jalka on sisäänkääntynyt jo maahaniskuvaiheessa. Ylipronatoiva askel kuitenkin tarvitsee enemmän kiertojäykkyyttä kuin neutraali tai supinoiva askel. Yliprotoivalle juoksijalle kiertojäykkä neutraali kenkä voi olla parempi vaihtoehto kuin pienellä pronaatiotuella varustettu kiertolöysä kenkä.

Iskunvaimennus vaihtelee kengissä. Kevyissä kisakengissä iskunvaimennusta on vähemmän kuin harjoituskengissä. Iskunvaimennusta mietittäessä on otettava huomioon kenkien käyttötarkoitus. Esim. maastossa tarvitsee vähemmän iskunvaimennusta, kuin asfaltilla juostessa. Myös juoksijan paino ja nilkan oma iskunvaimennus vaikuttaa tähän. Iskunvaimennuksen määrä siis vaihtelee täysvaimennetuista kengistä aina paljasjalkatossuihin saakka!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Mun kengät!

Jipii. Kenkäkommellukset on historiaa ja tämä Wannabe Juoksija on nyt Salomon Speedcrossien omistaja. Ensimmäiset kunnon maastotossut.. Myöskin ekat kengät, joissa on pikalukitus. Kävelytuntumaltaan just mulle tehdyt. Huomenna on olosuhteiden pakosta juostava lenkki maantiellä ja lauantaina on puolimaraton, mutta ei taida malttaa odottaa ens viikkoon.. Että ehkä mun on kuitenkin pakko jossain välissä käydä edes muutaman kilometrin verran metsässä noilla hölkkäämässä. Ehdottomasti mun on "ehkä" myös "pakko" laittaa jotain limenvihreää urheiluvaatetta hankintalistalle..






Oon niin hyvällä mielellä noista kengistä sekä ulkoilukauppa.comin ystävällisestä ja tehokkaasta palvelusta ettei jaksa v***ttaa tämä edelleen jatkuva yskä ja tukkoisuus eikä edes yövuorojen välipäivänä neljään tuntiin jääneet unet!

Nyt on jokatapauksessa pakko lähtee yrittämään vielä unta palloon. Muuten tulevasta yöstä tulee niiiiiin pitkä ja niiiiiiin vaikea.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Maratonjännittyneisyyttä..

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee kuntosalilla jotain toistosarjoja ja enää kaksi viimeistä toistoa on jäljellä? Tai sen tunteen, kun juoksee kovavauhtista lenkkiä loppusuoralla? Pitkää lenkkiä, kaksi viimeistä kilometriä on jäljellä ja antaa luvan jo ajatella "maalia"? Maratonprojekti on yksi tuollainen sarja, mutta vaan hieman isommassa mittakaavassa. Nyt elellään puolimaratonviikkoa, jonka jälkeen on kaksi kovaa viikkoa jäljellä, jonka jälkeen voi ruveta keventelemään. Että nyt jos joku tulisi mulle kertomaan, että -hei, sä oot nyt käsittänyt ihan väärin, se Vaarojen Maraton on vasta 6.11., niin mä saisin varmaan sydärin. Tai vähintään joutuisin psykoosiin.

Raasto.comin Maraton-Z sanakirjan (kannattaa käydä lukemassa :D) mukaan mulla on nyt tila nimeltä "maratonjännittyneisyys" ("Ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen"). Tää maratonjännittyneisyys ilmenee nyt yllättävänkin aikaisin, johtuen lienee tulevan suorituksen vaativuudesta. Tunne on aikalailla sama, kuin ennen ensimmäistä katumaratonia kun ei ollut minkäänlaista hajuakaan siitä miltä tuntuu ohitella yli kolmenkymmenen kilometrikylttejä! Ja aika noviisi mä tässä maratonjuoksussa kuitenkin olen.

Viime viikon kilometrit on 65 (14+7+18+13+8 ja 5, vauhteja ja maastoa vaihdellen, lenkkejä siis kuusi, mutta juoksupäivi viisi). Tälle viikolle on suunnitelmissa pari lenkuraa ja puolimaraton. Jälkimmäisestä aion palautua ystävän luona saunoen, uiden ja ottaen muutaman oluen. Ei ehkä järkevää, mutta mä tarvitsen nyt pienen välinollauksen ennen viimeistä neljän viikon rutistusta. Tuskin se hallaakaan tekee.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Mitä kuuluu mun siskolle?

No sille kuuluu ihan hyvää, mutta sen puolimaraton projektille ei. Blogini alkutaipaleella mä kirjoitin mun pikkusiskosta, joka oli kovaa kyytiä menossa kohti puolimaratonia. Kuinka kävikään? Ei, mun siskoa ei tulla näkemään tulevana viikonloppuna lähtöviivalla. Se ilmoitti mulle unohtaneensa, että ennen syksyä on se niin kovin mainostettu hektinen kesä! Tämä tarkoittanee sitä, että myöskään minua ei tulla näkemään lumilautailun parissa tulevana talvena.

Ja koska tämä rakas pikkusisko oli niin kovin kiukkuinen taannoisessa puhelussamme (kuulemma itselleen, kun tästä huomautin), niin minä hyväsydäminen isosisko olen päättänyt antaa pikkusiskolle uuden mahdollisuuden. Täten siis haastan pikkusiskoni puolimaratonille 2013 (ja koska olen hyväsydäminen, pidättäydyn halustani jättää tuo puoli -sana kirjoittamatta :D).

Vaihtoehtona olisi alustavasti HCR Helsingissä 4.5., todennäköisesti samaan aikaan juostava Joensuun maratonin puolikas tai puolikas Paavo Nurmi maratonilla Turussa 29.6. Allekirjoittanut pidättää oikeuden ohjelmamuutoksiin, luvassa siis voisi olla jotain muutakin. Hyväsydämisenä (<- vielä kerran!) ihmisenä aion kuitenkin kuunnella myös pikkusiskon mielipidettä asiaan, mikäli hän päättää ottaa haasteen vastaan. Eikä vähiten siksi, ettei sitten tuu mitään "yllätyksiä vuodenaikojen suhteen" tai jotain.

Joten, miten on???

Vuorotyö ja liikunta

Vuorotyössä on omat haasteet myös kuntoilun suhteen. Liikkumattomuutta on kuitenkin turha selittää vuorotyöllä. Liikuntaa suositellaan vuorotyöläiselle vähintään siinä missä tyypillistä työaikaa toteuttavalle päivätyöläiselle. Omaa kroppaa on hyvä kuunnella ja muistaa riittävä aika levolle. Mikä on hyvä toiselle, ei välttämättä itsellä toimi. Työterveyslaitoksen sivuilla on muutama vinkki liikunnan ja vuorotyön yhdistämisestä:

  • liikunta on parasta sijoittaa aamu- ja päivävuorojen jälkeen
  • on syytä välttää liikuntaa juuri ennen yövuoroa
  • jos liikutaan yövuorojen välissä, on parasta ottaa nokoset ennen seuraavan yövuoron alkua
  • raskasta liikuntaa kannattaa välttää 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa: elimistö tarvitsee aikaa rauhoittuakseen rasituksen jälkeen 

Hyviä vinkkejä varmasti jollekulle toiselle, itse allekirjoitan näistä ainoastaan viimeisen! Kovatehoiset lenkit teen joko vapaapäivinä tai ennen iltavuoroa. Paras tapa hoitaa yövuorokoomaa on liikkua voimien mukaan yövuorojen välissä/jälkeisenä päivänä. Ennen yövuorojen alkua (ns. "piilovapaana") voin hyvinkin tehdä kovan/pitkän treenin. Tällöin saatan kyllä ottaa nokoset ennen duuniin menoa. Aamuvuorojen jälkeen en yleensä tee kovaa/pitkää treeniä.


Päivätyötä tekevät voivat viikosta toiseen toteuttaa lenkkirytmiä samalla tavoin. Tietyt päivät lepoa, sunnuntaina pitkä jne. Vuorotyössä tämä on mahdoton yhtälö. Itse suunnittelen lenkkejäni n. viikon kaksi kerrallaan, työvuorolista kädessä. Tiedän sudenkuopat; esim. jos maanantaina on iltavuoro ja tiistaina aamu, on tiistai-illalle turha suunnitella PK-lenkkiä kummempaa. Tosiasia on myös se, että herätyskello on oltava käytössä! Tässäpä muutama vinkki vuorotyöläiselle:

  • Liikunta ennen iltavuoroa käynnistää päivän parhaalla tavalla!
  • Työmatkaliikunta! Siis todellinen panostaminen siihen. Lähes jokaisella työpaikalla on mahdollisuus peseytyä, joten tarvittavat kamat juoksureppuun/edellisenä päivänä työpaikalle ja menoksi.
  • Edellä mainittu myös ennen aamuvuoroa. Ilman lenkkiä herään aamuvuoropäivänä klo 6.00, mikäli juoksen 5-6km lenkin töihin soi herätyskello 5.35-5.40. Uskaltaisin väittää, samainen lenkki valmistautumisineen ja peseytymisineen aamuvuoron jälkeen veisi minulta ainakin kaksi kertaa kauemmin aikaa.. (Niin, työmatkani ilman lenkkiä on n. 600 metriä, että lenkinhän voi suunnitella ihan minkä mittaiseksi haluaa. Tuo 5-6km on aivan riittävä minulle ennen aamuvuoroa, iltavuoroihin harvemmin tulee mentyä juosten, sillä lenkki on yleensä hoidettu jo aamulla..)
  • Juoksureppu tuo uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia lenkkeilyyn. Suosittelen hankintalistalle. Itse käytän Camelbak -juomareppua siten, että jätän vesisäiliön pois.
  • Omaa kroppaa kannattaa todella kuunnella ja opetella ns. "sudenkuopat" työvuorosuunnittelussa, joita nyt ei parhaalla tahdollakaan voi työvuorolistoissa täysin välttää.
  • Myös ruokailujen suunnitteluun kannattaa panostaa.
  • Erilaisia asioita kannattaa testata; Ei voi sanoa inhoavansa aamuliikuntaa, mikäli ei ole koskaan aamulla liikkunut. Eikä sitä oikeastaan voi sanoa yhden kerrankaan perusteella.

Mutta kuten sanottu, mikä sopii toiselle ei välttämättä käy itselle. Uskon silti, että mikäli ihminen ei vuorotyön vuoksi kerkeä/jaksa tms. liikkua, ei hän sitä tekisi päivätyöläisenäkään! Vuorotyössä on myös mahdollisuuksia, aamuvirkeä päivätyöläinen voi vain haaveilla aamulenkeistä keskiviikkoisin :). Jos hän ei sitten ole todella aikaisten aamujen ystävä! Minäpä lähden tästä nyt töihin. Juosten. Sateessa.

"Kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä" UKK

lauantai 1. syyskuuta 2012

Elokuun saldo

Elokuu 2012 on sitten siirtynyt historiaan ja eletään jo syyskuuta. Tänään iltavuorosta lähtiessä klo 21 oli jo hämärää! Viime kuun juoksukilometrit oli 232. Aika hullua ajatella, että oon liikkunut kuukaudessa yhden vuorokauden juosten :D. Koskaan aiemmin en ole miettinyt liikuntoja vuositasolla, mutta nyt ihan huvikseni katselin. Tänä vuonna oon juossut 990 kilometriä.. Noin sata tuntia. Suomen pituus on n. 1160 km. Hullua. Hullun hauskaa! Ei ole kyllä mitään hajua paljonko oon aiempina vuosina juossut.

Tänään on pidetty lepopäivää ja toivottu, ettei tulla kipeeksi. Mulla on nimittäin nyt pari viikkoa ollut (etenkin yövuorojen jälkeen) sellaista pientä kurkkukipua, yskää, tukkoisuutta. Ei mitään isoa, mutta nyt täytyy jo myöntää että jännitysmomentti on ilmoilla. Jos flunssan on tänä syksynä pakko tulla, niin tulkoon se 8.9. illalla, kiitos! Epäilen kyllä, että tää on jotain pientä yövuorojen jälkeistä oireilua. Tai jotain? Ja ehkei tästä nyt mitään kunnon flunssaa kehkeydykkään! (Toivottavasti mä en nyt sit oikeasti tule kipeäksi, oon tässä(kin) asiassa aika naurettava tyyppi ja ajattelin tuossa aiemmin, että mikäli sanoo arpoo ääneen tuleeko kipeeksi vai ei, niin varmasti tulee :D).

Huomiselle on suunnitteilla työmatkajuoksua mennen tullen. Olis siis tarkoitus kiertää pienen lenkin kautta kahdeksitoista työpaikalle ja kahdeksalta sitten lenkin kautta takaisin kotiin. Tää kahdesti päivässä juokseminen on mulle ihan uus juttu. Ihan ajankäytöllisistä syistä aion sitä huomenna testata. Nyt taas unten maille, mukavaa viikonloppua teille, jotka sitä vapaalla vietätte! Ja teille jotka ette, mukavaa työpäivää!