keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Talvi tulee!

Edellisessä postauksessa kertomastani onnettomuudesta taidettiin todella selvitä vain säikähdyksellä. Niskat oli nimittäin tänä aamuna jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Flunssa sensijaan jyllää itsepintaisesti edelleen. Tämä ja huominen menee siis sairastuvalla, mutta toivottavasti perjantaina pääsisi töihin ja mahdollisimman pian jo liikkumaankin. Viikonvaihteessa sai Jyväskylä aika reippaasti lunta niskaan ja tuo lumipeite on itsepintaisesti pysynyt maassa ainakin tähän päivään saakka.


Talvi se on siis vääjämättä tulossa. Tuo talveen orientoituminen on vaan omalla kohdalla aina aika hidasta. Olen nyt parina viime vuonna juossut maratonin myöhään syksyllä ja jotenkin päässäni kuvittelen olevan kesän aina siihen saakka. Mun kesä on siis loppunut reilu kolme viikkoa sitten ja nyt on jo lunta! Monet juoksua harrastavat siirtyvät talvella hiihdon pariin. Mä en ole tuosta hiihdosta innostunut, paitsi ajatuksen tasolla. Haluaisin siis haluta hiihtää, mutta kun en vaan halua!


Junnuna olen kyllä hiihtänyt paljonkin, joten väitän ettei se nyt ihan ennakkoluuloakaan ole. En sitäpaitsi pitänyt siitä silloinkaan, vaikka olin jopa keskitasoa parempi hiihtäjä. Taidan siis pysytellä tämänkin talven tuon juoksemisen ja sisäliikunnan parissa. Muutamana keväänä olen kyllä katsellut suksia ihan mielenkiinnosta, mutta näin syyspuolella talvea tuntuu vaan, ettei mikään talvitouhu innosta sitten pätkän vertaa. Ehkä tuokin kertoo jotain tästä mun hitaasta orientoitumisesta. Mites te lukijat? Mulla on kuitenkin voimassa yksi haaste liittyen talviliikuntaan.


Oon nimittäin luvannut mun pikkusiskolle laskea lumilaudalla mikäli hän juoksee puolimaratonin. Mun sisko on sellainen talviliikuntahörhö, että oksat pois. Jostain ihmeen syystä se nyt luulee että tuo episodi tapahtuu tulevana talvena, mutta jos puolimaraton on vasta toukokuussa, niin tietääkseni ja toivoakseni ei silloin kyllä yksikään laskettelukeskus ole enää auki! Joten kaiken järjen mukaan tuokin talviliikuntatapahtuma saa odottaa ensi talveen.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Jalankulkija vs. tila-auto

Tässä on lähes viikon päivät oltu blogihiljaisuudessa. On vaan ollut niin tolkuttoman kiire, ettei ole kerinnyt päivittelemään tänne. Viikonloppu meni niin haipakkaan miehen ystävän häitä sekä heidän pienen tyttövauvan ristiäisiä juhlien, että nyt kun yrittää palautella mieleen viime viikon liikuntoja, niin tuntuu että siitä ompi ikuisuus. Jokatapauksessa viime viikko (taisi?) sisältää pari salitreeniä, yhden kahvakuulan ja muutaman juoksulenkin.

Tämä viikko tuleekin sitten olemaan todella hiljainen, kahdestakin syystä. Ensimmäinen on flunssa, joka eilen iltana jo muutenkin niin kurjaan oloon työnsi itsensä. Toinen on sunnuntaina sattunut pieni onnettomuus. Kävin siis sunnuntai-iltana totteuttamassa kansalaisvelvoitettani (toisin kuin lähes puolet "lajitovereista") ja palasin äänestysreissultani kaupungista Laajavuoreen bussilla. Siinä sitten bussia odotellessani mun päälle peruutti tilataksi.

Kyllä, siinä bussipysäkillä kävelytiellä paikallaan seistessä jysähti suoraan selkään/takaraivoon. Ei se kovaa tullut, kun en edes kaatunut. Hetken kyllä kelasin asentoa, et mitä ihmettä, heittikö joku mut kenttään vai mitä tässä tapahtuu?? Säikähdin tietty ihan sikana ja koko kroppa meni ihan veltoksi. Eipä siinä juuri tullut mitään ajateltua, mutta eipä ajatellut kuskikaan, kun se vaan kysy että sattuko, hyppäs takas autoon ja jatkoi peruuttamista. No ilta meni ihan ok, mutta seuraavana päivänä olikin sitten tuo niska/kaula/yläselkä niin pirun jumissa ja kipeä.

No olihan se sitten lääkäriin mentävä eilen ja eilisillan sekä tämän aamun oon nyt sitten pois töistä, huominen ja torstai on ihan virallisia vapaapäiviä. Tokihan se flunssakin sitten tähän vielä itseään työntää.. Toivottavasti tää niskasärky nyt helpottaisi kohtalaisen pian, mitään erityistä halua mulla ei ole passailla jumppia taikka lenkkejä, varsinkaan noin typerän jutun tähden. Silti täytyy olla tyytyväinen, ettei siinä sen kummemmin käynyt. Jalankulkija vs. tila-auto tilanteessa tuo ensimmäinen on kyllä aika heikoissa asemissa... Jos ei satu olemaan Pelicansin jäkispelaaja: (:D)


Olkaahan varovaisia!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kohti kahvakuulatuntia!

Eilen aamulla kävin vetämässä monitoimitalolla tässä taannoin suunnitellun salitreenin. Kroppa tuntui aika tuoreelta ja kävi jopa mielessä, että kohtapuoliin voisi hieman kokeilla nostaa harjoituspainoja. Eilen en sitä kuitenkaan tehnyt, sillä tälle aamulle on varattuna kahvakuulatunti Killerin liikuntakeskukseen. Ja hyvä, etten tehnytkään, sillä pieniä domsseja tässä on siitä huolimatta nyt ilmoilla! Ajattelin siis hommata kymmenen kerran kortin tuonne Killerille. Siitäkin huolimatta, etten mikään ryhmäliikuntaihminen olekaan. Ja vastoin aiempia kokemuksia, aion kokeilla myös muita jumppia, kuin spinningiä.

Periaattessa tuo ryhmäliikunta on ihan kivaa, mutta oon silti selkeesti sellainen yksinäisiä lajeja harrastava ihmistyyppi. Tykkään touhuta ja suunnitella kaiken itse. Toiset kaipaa ohjaajasta tsempparia, musta taas tuntuu, että tuo tsemppari saattaa joskus jopa sotkea oman pään sisällä käytyä tsemppausta. Lisäksi kavahdan vähän sitä, että täytyisi vapaa-ajalla olla menossa johonkin tiettyyn kellon aikaan. Mulle sopii se, että lähden lenkille heti kun siltä tuntuu, tai vaihtoehtoisesti vasta kun siltä tuntuu. Jokatapauksessa tulen lenkille lähtemään, vaikkei sille ole tiettyä kellonaikaa määriteltykään.

Miksi siis salikortti? No tuo salikortin hankinta sovittiin parin työkaverin kanssa ja kyllä musta tuntuu, että se voisi olla hyvää vaihtelua tähän yksin puurtamiseen. Meillä oli suunnitelmissa käydä kerran viikossa jollakin ohjatulla tunnilla. Näin tuo kortti kestää sopivasti sinne vuodenvaihteeseen. Salitouhuni aion hoitaa jatkossakin monnarilla. Lenkilläkin on tarkoitus käydä. Liikuntamääriä on tarkoitus pitää yhtä korkeina kuin Vaarojen maratonin alla, mutta vuodenvaihteeseen saakka aion tehdä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kaikkein mielekkäimmältä.

Ensi vuoden alusta on tarkoitus taas suunnitelmallisemmin ruveta juoksemaan. Tuon lihaskuntotreenin toivon kyllä jäävän osaksi liikuntaviikkoja vaikka viikottaiset juoksukilometrit nousisivatkin korkealle. Ajatuksena olisi myös tässä talven aikana katsoa vähän syömisten perään. En ole ylipainoinen eikä mulla ole mitään laihduttamisen tarvetta, mutta ei lienee haittaa olisi, jos paino muutaman kilon tippuisi. Tuo pieni painonpudotus voisi tälläiseen syys-/talvihöntsäilyyn sopiakin. Varsinaiseen maraton treenaukseen ei kuitenkaan (ainakaan itsellä) sovi minkäänlaiset painonpudotus -ajatukset. Siinä saattaa helposti mennä ojasta allikkoon ja kehitys ottaakin takapakkia.

Mutta nyt tää lähtis sinne kahvakuulatreeniin, heippa!

P.S. Oon tosiaan joskus sitä painoa tiputtanutkin, siitä jonkin verran Taustaa -välilehdellä blogini yläreunassa. Käykäähän lukaisemassa, jos kiinnostaa :).

maanantai 22. lokakuuta 2012

Oih, mikä viikonloppu!

Viime viikon liikunnat jäi nyt kyllä aika vähäisiksi; salitreenejä 2x n. 60min, juoksukilometrejä 16 n. 90 min., yhdellä lenkillä porrastreenit Harjulla, n.15min. Nopealla laskutoimiksulle liikuntaa siis viime viikolle 3h 45min. Tuota viimeistä treeniä täytyy kyllä hieman avata, perjantaina juoksin n. 5km harjulle, jossa tamppasin portaita kolme kertaa huipulle. Askelmia noilla portailla on n. 115 ja melko hapottavalta tuntui viimeinen nousu. Kävelypalautuksilla alas ja sitä rataa. Varmaan edellisiltainen salitreenikin painoi sen verran, että kun noilta portailta lähti takaisin himaan sitä vitosta hölkkäämään, niin tuntui kuin olisi jalat vaihtunut porrastreenin aikana.

Tässä on vielä kesä Neron portailla!

Jos tuo liikunnan harrastaminen jäi viime viikolla vähiin, niin loppuviikon muuta tarjontaa oli sitten sitäkin enemmän! Viikonvaihde meni aika lennokkaasti alkaen jo torstaisesta Jypin pelistä n. 2h. Perjantai-iltana lähdettiin sitten työkaverin kanssa extempore Cheekin ja Kuningasidean keikalle, n. 2h ja lauantai-iltana tiedossa oli stand uppia Ilokivessä (a´la Zaani, J-P Kangas, Niko Kivelä ja Heikki Multanen) n. 90 min. Tän muun tarjonnan osuus oli siis huikeat 5.5h ja tuohon päälle vielä kaikennäköistä muuta ajanviettoa ihanien ihmisten kanssa hyvän ruoan ja juoman parissa!


Niinkuin nyt arvata saattaa, niin Cheekille olin tottakai ihan myyty. Tuo Kuningasidean keikka oli kuitenkin illan yllätypläjäys. Oon aika vähän bändiä kuunnellut, eikä ne biisit levyltä niin hyvin aukeakaan. Livenä bändi oli kuitenkin huikea; hyvä ja iloinen meininki lavalla. Suosittelen kyllä kaikkia vierailemaan kyseisen orkesterin keikalla. Etenkin Suurmiehet -biisin kajahtaessa ilmoille, melkein kylmät väreet meni.


Huhheijaa, takana on siis sellainen viikonloppu, että arkeen palaaminen on aika vaikeaa. Lauantaista sunnuntaihin meillä kyläili mun rakkain lapsuuden ystävä miehensä (sekä vielä vatsassa majailevan vauvansa :) ) kanssa. Ja on se niinkin, että aina kun mä lähden Rinskulta taikka ne meiltä, tulee mulle niin haikea fiilis. Olis niin huippukivaa asua samassa kaupungissa! Töiden suhteen aluilla olevasta viikosta on tulossa aika raskas.. Tai en mä tiedä raskas, mutta ainakin aikaa vievä. Edessä on nimittäin tästä illasta alkaen kolme iltaa, yksi aamu ja vielä perjantaina iltavuoro. Huoh. Nyt on kuitenkin lähdettävä veivaamaan pieni lenkura tonne purtsille. Se on mun apukeino tässä arkeen palaamisessa!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Alustavia tavoitteita vuodelle 2013..

Ensi vuoden tavoitteiden suuret suuntaviivat alkaa olla aikalailla selvillä.. Oikeastaan ne on ollut sitä jo pidemmän aikaa, mutta ennen Vaaroja en kauheasti niihin voinut ajatuksia suunnata. Ennen yhtä tuollaista isoa tavoitetta pitää huomioida myös se, että sen täytyttyä tai vaihtoehtoisesti tavoitteessa epäonnistuttua, saattaa kaikki ajatukset ja suunnitelmat heittää ympäri! Tälläkertaa ei kuitenkaan niin ole käynyt.

Elikkäs vuoden 2013 tavoitteena on katsoa mihin sitä potentiaalia oikeasti on, ihan tulosten valossa. Ajatuksena olisi osallistua kokomittaiselle maratonille kesäkuussa. Vaikka tässä nyt elellään jonkinlaista ylimenokautta, niin tekemisen paloa löytyy. Miksi siis odottaa loppukesään/syksyyn? Tie maratonille kulkee kympin kisan sekä puolimaratonin kautta.

Tapahtumia olen pohtinut sen verran, että ainakin tähän saakka Jyväskylässä on ollut huhtikuussa kympin kisa nimeltä Pentin pinkaisu. Tähän olisi ajatus ensimmäistä kertaa osallistua. Vuoden 2013 tapahtumasta ei vielä tietoa löytynyt, mutta luotan siihen, että kyseinen kilpailu elää ja voi hyvin! Samaisella reitillä juostaan kyllä keväällä myös Keski-Suomen Testijuoksusarjaa, joka näin alustavana ajatuksena olisi kelpo vaihtoehto.

Tämän vuoden puolimaraton tuloksesta olisi huikeaa kiristää vähän aikaa pois. Töitähän siihen vaaditaan! On tosiaan ollut sen mun (surullisen kuuluisan :D) pikkusiskon kanssa puhetta osallistua ensi keväänä jollekin puolimaratonille. Myös yksi mun ihanainen työkaveri on innostunut juoksemisesta ja haluaisi lähteä ensi keväänä Helsinki City Runiin. Heidän kanssaan on ollut alustavaa puhetta lähteä mukaan tuonne tapahtumaan. Mikäli tuo nyt jostain syystä kariutuu, niin itse valitsisin kyllä ihan jonkun muun tapahtuman, kuten esimerkiksi Jyväskylän katujuoksu tai Joensuu Maraton. Kaikki nämä tapahtumat ovat samaisena viikonloppuna.

Varsinaista kokomaratonia olen kaavaillut esimerkiksi Forssan Suvi-iltaan tai Paavo Nurmi Maratonille Turkuun. Vuoden takainen katumaratonhan oli puolimaraton tulokseen nähden lähestulkoon luokaton ja tuo epäkohta olis tarkoitus laittaa kuntoon ensi vuonna. No joo, ehkä tuo luokaton on vähän liiottelua.. Epätyydyttävä on ehkä kuvaavampi sana. Tässä joku päivä postailen sitten miten noihin tavoitteisiin olisi tarkoitus päästä.. Ylimenokausi jatkuu ja tuossa vuodenvaihteen jälkeen olisi sitten ruvettava tositoimiin. Toivottavasti tässä nyt sitten pysyy kunnossa ja terveenä!

P.S. Koska mitään päivänmääriä ei ole vielä lyöty lukkoon (ja koska olen nainen!) pidätän oikeuden aikataulumuutoksiin.

Saliohjelma

Se on sitten rankkakin rankempi ilta takana; Iltaisen punttitreenin jälkeen olo on yhtä hakattu kuin Jypillä tänään HPK:n jäljiltä! Olen siis harrastanut tänään urheilun lisäksi penkkiurheilua. Pikkuveljen kanssa oltiin tänään katsomassa aika montaa hasardisyöttöä Hippoksella ja pelin päälle kävin rakennuksen toisessa päädyssä hoitamassa salitreenin. Päivän huvittava tilanne sattui järjestysmiehen kanssa ovella, sillä tottakai olin epähuomiossa täyttänyt vesipulloni valmiiksi.. :D.

Jep, sitten siihen saliohjelmaan..

Askelkyykky (2x8kg lisäpainot), molemmille jaloille 3x10
Voimapyörä 3x10
Alatalja 35kg 3x10
Penkkipunnerrus 20kg (pelkkä tanko)  3x10
Selän ojennus (penkissä) 3x10
Maastaveto 30kg 3x10
Kyykky 20kg 3x10
Jalkojen nosto/vatsarutistus (sellaisessa dippilaitteen tyylisessä, kyynärpäiden varassa) 3x10
Vipunostot 2x7kg 3x10
Dippi penkkiä vasten 3x10

Mä luulen, että toi vois olla aikalailla se juttu, mitä rupean siellä salilla tekemään. Viimeiset sarjat tuntuivat kyllä aika raskailta, ei niinkään ensimmäisten sarjojen viimeiset toistot. Palautteluvälit oli tosi lyhyitä, lienee sillä osuutta asiaan.  Aikanaan kävin paljonkin salilla. Silloisessa työpaikassa oli aivan huippu kuntosali, jossa sai usein treenailla ihan itsekseenkin. Siellä pystyi tehdä kiertävästi eri lihaksia ja palautteluväli tuli siten hoidettua. Vaatii kyllä tottumista siihen, että on ihmisiä ympärillä. Monet ihmiset näyttää rauhassa palauttelevan laitteen ympärillä, itsestä tuntuu niinkuin olisi koko ajan vähän kiire. Ehkäpä sitä ajan kanssa oppii hyvät ajankohdat, milloin salilla on mahdollisimman rauhallista. Vuorotyössä kun on varaa valita :).

Ja tavoitteet tälle salitouhulle ovat..

Mahdollisimman "monipuolinen ja tehokas" lihaskuntotreeni muutaman kerran viikossa.
Kiinteyttää kroppaa ja saada varteen ryhtiä, miksei vähän voimaakin.
Vaihtelua juoksemiselle tähän syksyyn/alkutalveen.
Lisätä juoksuvoimaa sekä saada ryhtiä myös juoksemiseen.

Paljonhan sitä jauhetaan ja kirjoitetaan, kuinka kestävyysurheilu ja painonnosto ei sovi yhteen.. Jompikumpi kärsii aina ja plaa plaa. Mä en kuitenkaan usko, että ihan tavallisen kuntourheilijan tarvitsee tuollaisista asioista kovin äkkiä älähtää. Saa nyt nähdä miten nää mun kuntosalitouhut saa tulta alleen. Mitään isoa stressiä en siitä aio ottaa, jos mieli halajaa salin sijasta lenkille, niin lenkille on silloin mentävä. Juoksukuntoa aion pitää myös säännöllisellä lenkkeilyllä yllä. Vuodenvaihteessa/sen jälkeen tulee varmaan taas halu panostaa enemmän (juuri tuon kuntosalin kustannuksella :D) juoksemiseen. Näin on ainakin yleensä käynyt!

P.S. Siitäkin huomaa, että tää kuntosali on aika kauan ollut pois kuvioista, kun näin kirjoittaessakin tuntuu, että nyt liikutaan vähän epämukavuusalueella.. Alueella, joka on oikeastaan aika vieras.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syyspäivä

Kaikennäköistä pientä vastustusta on taas ilmoilla! Täältä suunnalta ei ole juuri mitään positiivista kerrottavaa tänään, mutta tilitän silti! Ihan ensimmäinen valituksen aihe on tää kurjaakin kurjempi keli. Tänään oli ajatuksena lähteä pienelle juoksulenkille, mutta ilta/aamuvuoroyhdistelmän vuoksi huonosti nukutun yön (joka ei tänään ole päiväksi vaihtunutkaan) ja taukoamattoman syyssateen vuoksi päätin hylätä ajatuksen juoksulenkistä. Yleensä en kyllä anna kelin vaikuttaa, mutta nyt myönnän niin tapahtuneen.. Päällimmäisenä kuitenkin painoi armoton väsymys, jota syysaurinko olisi varmaan hieman helpottanut. Sulkapallopelit käväisi mielessä, mutta sen idean sai hylätä pelikaverin puuttessa ennen kuin oli syttynytkään. Eipä ole uutta sekään!


Tällaista tänään!

Tästä syksystä olisi ajatuksentasolla ihan mukava tykätä.. Ja jonkin verran pidänkin. Aina siihen asti, kun on kaunis ruskaja kohtalaisen lämmin. Nyt se ruska alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla. Pimeä tulee jo aikaisin ja se pimeä on sitten todella pimeä! Myös nää taukoattoman sateiset päivät on ihan kamalia. Ehkä typerintä, mitä tiedän. Täytynee heti ensitilassa kaivaa kirkasvalolamppu esiin, jos saisi siitä vähän helpotusta. Syksy ja alkutalvi on ollut mulle aina jotenkin vaikeampaa aikaa (kuinkahan monennen kerran totean tuon täälläkin.. :D). Alakulo ei kuitenkaan saa yliotetta, kun sen asian tiedostaa.

Syksy kauniinpi puoli!
  

Mulla on ollut suunnitteilla tehdä kuvapostausta Kolilta. Ongelmia on siinäkin tullut vastaan, nimittäin mun miehen luona oleva tietokone on päättänyt olla lukematta minkäänlaisia USB-piuhoja. Nice. Siellä kun suurin osa ajasta tulee oleiltua, niin se postaus on vain siirtynyt. No nyt kun olen täällä omalla asunnollani, niin tokihan ne piuhat on sitten just siellä toisessa asunnossa... Kuten se ainokainen Core Tex -ulkoilupukukin! Ehkä tuohon(kin) asiaan täytyisi ruveta jotain ratkaisua rakentamaan, mikäli se vielä jatkossa nyppii siinä määrin kun tänään.

...ja se (todella) ruma puoli!
 
Tottahan toki laitoin taannoin myös hakupaperit ammattikorkeaan. Kyllä, siitä huolimatta vaikkein edes tiedä haluanko olla ammatiltani sairaanhoitaja. Tänään sitten tsekkasin sähköpostista pääsykoemateriaalit ja se(kin) rupesi jotenkin mietityttämään. Vuosi sitten oli sama homma (ei, en päässyt sisään!) ja jotenkin tuntuu, että tuskinpa pääsen tänäkään vuonna. Jyväskylään on kuitenkin paljon hakijoita, etenkin tuonne aikuispuolelle. Ihmettelen kyllä omaa toimintaani kyseisen asian ympärillä; ärsyttää se, että opiskelemaan on niin vaikea päästä, vaikken edes tiedä haluanko opiskelemaan :D. Hitto mikä idiootti! Loppuviikoksi on kuitenkin kaikkea hauskaa tiedossa; huomenna pikkuveljen kanssa Jypin peliin ja viikonloppuna tulee ystäväpariskunta Seinäjoelta kylään. Yhtenä viikonlopun ohjelmanumerona stand up -ilta Ilokivessä. NAURATTAA JO VALMIIKSI!

(kuvat: office.microsoft.com)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Juostako maraton?

Tämä postaus käsittelee päätöksiäni sekä motiivejani osallistua erilaisiin juoksutapahtumiin ja toivonkin, että joku jotakin juoksutapahtumaa harkitseva saisi tästä kirjoituksesta jotain itselleen. Sinänsä mulla on mennyt kaikki aika "väärinpäin", sillä olen juossut ensimmäisen kokomaratonin ennen, kuin olin juossut ensimmäistäkään puolimaratonia.

Ensimmäinen juoksutapahtuma oli 12,67 km:n rantaraitin kierros vuoden 2008 Finlandia maratonin yhteydessä. Silloiset työkaverit innostivat mukaan, yhtenä heistä J. Tuolloin olin enemmänkin kuntosaliharrastaja ja juoksulenkkini tukivat enemmän sitä harrastusta. Noin vuoden verran olin juoksutossuja vetänyt jalkaan, mutta juoksumatkat olivat maltillisia; lenkkien pituus oli n. 6-10km ja juoksukertoja muutama viikossa. Toki lähellä tapahtumaa vähän enemmän yritin kunnostautua juoksemisessa! Tapahtumassa oli mahtava fiilis ja kaikenkaikkiaan suoriuduin kisasta kaikinpuolin yli odotusten. Tuolloin minulla oli kirkas tavoite juosta maraton ennenkuin täytän 30 vuotta.

Vuosi 2009 jäi juoksutapahtumien osalta väliin. Elämässä tapahtui isoja muutoksia, jotka eivät kaikki niin mieltä ylentäviä olleet. Juoksin kyllä paljon, säännöllisesti jälkeenpäin ajateltuna myös aivan liian lujaa. Työpaikanvaihdoksen myötä kuntosali jäi ja näin juoksu sai aina isompaa roolia elämässä. Tuon vuoden syksyllä J puheli Tukholman maratonista juostuaan onnistuneesti puolikkaan. Itse ajattelin, että no miksi ei, koskaan en ole puolikasta juossut, mutta mitäpä se haittaa, koska nyt ruvetaan treenaamaan maratonille.

Tukholman maratonin juoksin keväällä 2010, huomattavasti ennen alkuperäistä ajatustani. Miksi viivyttää asiaa, jonka voi hoitaa jo aiemmin. Maratonissa on paljon "mystiikkaa", henkinen valmistautuminen täytyy hoitaa! Silti ensimmäinen maraton oli huomattavasti helpompi, kuin alunperin olin ajatellut. Ensimmäisen maratonin juostuani ajattelin, että minä haluan juosta alle neljän tunnin loppuajan maratonilla. Ensimmäisen puolikkaan juoksin vuonna 2011 syksyllä, joka myös loppuajallisesti meni yli odotusten. Töiden suhteen kesä oli raskas ja vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani osallistuin kuitenkin syksyllä myös kokomaratonille, josta neljän tunnin alitus jäi noin neljän minuutin päähän. Puolimaraton aikaa ajatellen suoritus oli heikko. Toinen maraton, se aikatavoitteinen, oli huomattavasti vaikeampi kuin olin kuvitellut. Tämän vuoden puolikas meni hyvin, mutta muistan tuon juoksun jälkeen ajatelleeni, että 21,1 kilometriä näin kovaa vauhtia on paljon raaempaa, kuin 42,2 kilometriä vähän hitaampaa vauhtia. 

Vaarojen Maraton oli minulle osaltaan nollausta aikatavoitteisesta juoksemisesta. Onnistuin siinä täydellisesti. Reitti oli todella raskas ja suoritus vaativa. Olen kerran jos toisenkin pohdiskellut täällä blogissa reittiä, loppuaikaa ym. Vaikka se oli fyysisesti; sekä haastavilta oloiltaan, että pitkäkestoiselta suoritukseltaan rankka juoksu, niin se ei ollut yhtään sen rankempi kuin olin kuvitellut. Ilmeisesti olin siis onnistunut harjoittelussa.

Olen kuntomaratoonarina todella noviisi. Ajattelen kuitenkin aikalailla niin, että maratonin juokseminen vaatii todella paljon, se on hemmetin kova juttu. Sekä henkisesti että fyysisesti. Toisilla on korkea kynnys sen takia lähteä maratonille, mutta kun tuon kaiken tiedostaa, niin sen kynnyksen pienuuden huomaa vasta jälkeenpäin. Kaikesta mystisyydestä huolimatta se on kuitenkin vain maraton, ei sen kummempaa. En tietenkään tarkoita sitä, että jokaisen maailman ihmisen tulisi juosta maraton. Tai ylipäänsä juosta alkuunkaan! Sehän on ihan hullunhommaa muutenkin :D. Mutta jos jollakulla juoksua harrastavalla ihmisellä on haaveena juosta maraton, niin asia on ihan eri! Sellaisen ihmisen täytyisi yrittää juosta maraton, sellainen ihminen pystyy siihen!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet!

Nyt täytyy heti ensitöikseen tulla tänne kirjaamaan vähän tämän päivän aamutreeniä. Ehkä aikalailla mukavin treeni miesmuistiin.. (TAAS tuntuu siltä!). Sen lisäksi, että oon hoitanut päivän treenit, olen siivonnut ja pyykännyt. Kyllä, vaikka kello ei ole vielä puoli yhtäkään! Heräsin nimittäin puoli seiskan aikaan, kun mies lähti töihin. Vähän harmitti, kun uni ei tullut uudestaan, mutta nyt on mukava fiilis, kun päivän "to do -listalta" on kaikki ylivedetty ja edessä on vielä kokonainen VAPAApäivä!

No mutta siihen treeniin, aamun kuviot oli siis seuraavanlaiset:

-2.5 km juoksua salille
- Salitreeni n. 40min.
  • Alatalja 35kg 10x4
  • Voimapyörä 8x4
  • Askelkyykyt 8kg painot molemmin puolin 10x4 molemmille jaloille
  • Penkkipunnerrus 20kg (kai se tanko sen verran painoi?) 10x4
  • Vatsarutistus 10x  Selänojennus 10x Etunojapunnerrus 10x, tuota kokonaisuutta 4x
-3.5km juoksua himaan

Salitreeneistä enemmän tietävä saapi vapaasti kommentoida :). Mieli tekis kauheasti kokeilla maastavetoja, kyykkäämistä jne. Mutta jälleen kerran monnarilla oli sen verran porukkaa, etten noviisina uskaltanut mennä kyseisiä juttuja testailemaan. Hitto mikä arkajalka! Tää aloittelu on hieman vaikeaa.. Ajattelin ehkäpä metsästää jotakuta salitietoista kaveria joku päivä mulle mukaan tuonne, joka vois sitten olla "tukena ja turvana" sekä tsiigata vähän liikeratoja ja muuta!

HYVÄÄ VIIKKOA!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Palautumisviikon pohdintaa

Palautumisviikon liikuntamäärät on kyllä olleet todella kevyttä settiä;

  • To salitreeni 1h15min
  • La juoksulenkki 8km 48min

Alkuviikollahan mulla oli melkoiset viivästyneet lihaskivut muistona kuuden ja puolen tunnin suorituksesta vaaroilla. Se ei sitten vissiin riittänyt, kun loppu viikko on kärvistelty salitreeni aiheuttamissa lihaskivuissa :D. Kyllä varmaan jokainen lihas mun kropassa muistaa nyt hetken, mitä on DOMS, eli viivästynyt lihaskipu.

Mun blogi on saanut Vaarojen maratonin jälkeen muutaman uuden lukijan, kivaa :). Äsken kyllä juttelin tuossa mun miehelle, että nyt tuntuu ettei tänne blogiinkaan ole oikein mitään annettavaa. Että aikalailla tässä elellään nyt sellaista "maratontyhjiötä". Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tuo asia tulee muuttumaan, joten olkaahan arvon lukijat kärsivällisiä :).

Mä oon ihan tavallinen kuntoilija, mutta siitä huolimatta viime kuukaudet on menty aika pitkälle juoksulenkkien ehdolla. Sitä ei välttämättä aina kaikki ole ymmärtänyt, jos oon vaikka sanonut, että en mä nyt lähde illalla kaupungille, kun huomenaamuna on ainoa mahdollisuus hoitaa pitkä lenkki. Vuorotyö on antanut omat haasteensa treenien rytmittämiselle. Se on jännä tunne, kun nyt yhtä-äkkiä ei olekaan tuota rytmiä, mitä pitäisi toteuttaa. Kuntoa on toki pidettävä yllä, mutta treenit ei tarvitse niin päivän ja kellon päälle olla. Vaikea edes kuvitella, miltä jostakusta "oikeasta juoksijasta" tuntuu sen jälkeen, kun kauden päätavoite on takana.

Uudet tavoitteet toki muhivat jo päässä, mutta niille täytyy antaa rauha kypsyä omaan tahtiin. Toiset päättävät jo heti, mikä on seuraava juttu. Monia ajatuksia minullakin on jo nyt, mutta en kirjoita niistä ennen kuin ne ajatukset ovat ns. "valmiita". Tiedän kokemuksesta, että homma tulee jatkumaan, Wannabe Juoksija ei muuksi muutu. Toisille sopii ehkä toinen tapa luoda tavoitteita, itselleni sopii sellainen hitaammanpuoleinen.

Ensi kesälle on jokatapauksessa tarkoitus taas keksiä jonkinsortin "päätapahtuma", jota kohti sitten mennään välitavotteiden kautta. Olen kirjoittanut halustani kehittyä jo aiemmin ja tuo liekki palaa edelleen, jos mahdollista, niin vieläkin vahvempana.

Laitetaanpa teille vielä YouTube -pätkää Vaarojen Maratonista. Tapahtumassahan oli sellainen hauska sivutempaus, että eniten YouTubessa peukutetun maratonvideon tekijä saa ensi vuodelle ilmaisen osallistumisoikeuden juoksuun ja hotelliyön kaupan päälle. Vielä en ole päätöstäni tehnyt, mutta täytyy ehkä peukuttaa tätä videota, jonka intro osassa itsekin vilahdan :D.





torstai 11. lokakuuta 2012

Wannabe Juoksija punttisalilla!

Jahah. Vaarojen maraton on ohi ja nyt elellään jonkinsortin maratontyhjiötä. En tiedä miten muilla, mutta itselle sellainen on kyllä iskenyt jokaisen maratonin jälkeen. Tunnelmat on vieläkin korkealla lauantaisesta tapahtumasta, mutta vähän on myös ilmoilla sellaista mitäs ihmettä nyt -fiilistä.

Sunnuntai-iltasella iski kyllä aikamoiset lihaskivut, jotka oli pahimmillaan maanantaipäivän. Voin kertoa, että ei mitenkään hieno tunne ollut autella asiakkaita heidän päivittäisissä toimissaan, kun itsekin sai pöntön reunasta ottaa tukea, että pääsi istumaan. Siitäkin huolimatta, että olin buranan vetässyt naamariin ennen työiltaa. Tiistai-aamuna vähän helpotti, mutta aikamoista ankan menoa kyllä oli edelleen. Tiistai-iltana oli sitten ohjelmassa yhden sortin urheilunumero, nimittäin saunailta työporukan kesken. Keskiviikko meni sitten toipuessa, mutta tänään on Wannabe Juoksija palannut liikunnan pariin, joskaan ei juoksemisen.

Kävinpä nimittäin tänään punttisalilla sitten miesmuistiin. Aikanaan tuli salilla käytyä paljonkin ja tällöin harjoittelin 4-5xvko kiertävästi. Nyt ei tuollainen jaksa kiinnostaa ja ajatuksena olisi muutaman kerran viikossa käydä tekemässä kuntosalilla mahdollisimman monimuotoinen ja kokonaisvaltainen treeni. Liikkeitä, jotka samaan aikaan harjoittavat useampaa lihasryhmää. Tosiasia vain on se, etten oikein vielä tiedä, miten tuollaista treeniä alkaisin toteuttamaan.

Tää mun neitsytkerta tuolla monitoimitalon salilla oli kyllä varmaan todellisen noviisin näköistä hommaa. ensinnäkin porukkaa, enimmäkseen miespuolista, oli kuin pipoa! edellisestä salitreenistä kun alkaa olla aikaa, niin olo oli melkoisen tukala. Tämänpäiväinen oli sellainen tarkkailukerta tuonne salille. Siihen tulokseen tulin, että jatkossa pyrin kyllä ajoittamaan treenit aamuihin. Mutta eiköhän tää tästä lähde kulkemaan, kunhan muutaman kerran tulee lähdettyä! Tämän päivän harjoitteet, vailla minkäänlaista suunnitelmaa oli seuraavanlaiset:

Alkulämmöt soutulaitteella ja kuntopyörällä n. 10min
Kahvakuulaa rinnalleveto+punnerrus ja heilautus n. 25min
Penkkipunnerrukset
Alatalja
Vatsalihakset rullalla (onkohan se nyt nimeltään sitten voimapyörä?)
Etunojapunnerrukset
Lopuksi radalla 1000 metriä juoksua, sisältäen rentoja lyhyitä vetoja

Olisikohan teillä minkäänlaisia ideoita taikka ajatuksia Wannabe Juoksijan orastavaan lihasharjoitteluun?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hienoja hetkiä ja hienoja ihmisiä!

Ikimuistoisimmat hetket @ Koli 5.-7.10.2012

Vesistönylitys Kiviniemessä

Sattuneista syistä tää tilanne on yksi mieleenpainuvin kohtaus! Käytiin nimittäin niin syvissä vesissä ja pohjalla (kirjaimellisesti :D) ettei ole tosikaan. Vesi oli varmasti korkeammalla, kuin aiempina vuosina. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että tuossa voisi tulla ongelmia. Niin nyt kuitenkin kävi ja reppuselässä sinne järveen lennettiin! Jälkeenpäin on kyllä naurattanut, varmaan oli näky kun yritin ottaa tukea siitä löysästä vetolossin hihnasta. Itse en muista, mutta Jltä kuulin, että kaksi järjestäjää mut sieltä järvestä auttoi laiturille. Kiitos siis heille, joille kiitos kuuluu! Lisäksi tuo kiitos kuuluu mua siinä tilanteessa tsempanneille. Jos siinä joku olisi ruvennut sääliä antamaan, niin matka olisi jäänyt varmaan siihen. Pelkästään jo tuon kannustuksen vuoksi oli pakko jatkaa maaliin saakka. Erityiskiitos kuuluu myös herralle, joka kaivoi repustaan oman takkinsa mulle. Ilman sitä tuskin myöskään olisin maaliin asti selvinnyt. Vaarojen maraton kerää ympärilleen hienoja ihmisiä!

Lasku Ryläykseltä

Se oli vaan jotenkin niin siistiä. Niin sekä voimaa, että keskittymistä vaativaa hommaa! Tuolla liittyi juoksuseuraan myös Kuopiolainen. Ihminen voi juosta tuntemattoman tyypin seurassa ja kun tilanne on kummallakin suurinpiirtein sama, sitä ei vain voi olla muuta kuin samalla aaltopituudella. Vaikea selittää tuota asiaa. Siinä sitten mennään ja kun toinen jatkaa matkaa kovempaa, ei sen jälkeen varmasti nähdä enää! Tuollaisia kohtaamisia tuli toki muitakin. Kuten eräs Tamperelainen. Kohtaamisia ikimuistoisessa tilanteessa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ja näin myös näistä kohtaamisista muodostuu ikimuistoisia. Uskomatonta!

Se viimeinen mäki

Osasin odottaan jotain todella hapottavaa settiä. Ja sitä se oli. Ehkä suurin työosuus, mitä mun lihakset on koskaan tehnyt! Ihmiset, jotka tuossa mäessä kannusti. Koko kolme kilometriä oli yhtä mäkeä pienin välein, ihmiset kannusti tyyliin "jaksaa, jaksaa, viimeinen nousu..." Ton huudon kuulin kyllä kolmesti ja aina oli kuitenkin uusi jyrkennys edessä, muistan että sanoin sen viimeisessä nousussa olevalle jätkälle, joka vannoi nyt olevan sen viimeisen rutistuksen. Vaikka jalat ja koko kroppa oli kyllä niin hapoilla, että tajusinkohan edes mikä on mäki!

Maaliin tulo

Jotenkin sekava tunnevyöry. Tuntui jotenkin erityisen hienolta, sillä mulla kai katosi Kiviniemessä/sen jälkeisillä kilometreillä jossain määrin usko siihen, että välttämättä pystyn tuota maaliviivaa ylittämään.

Viimeisten ultrajuoksijoiden saapuminen maaliin 

Se oli kanssa melkoinen hetki. Ihmiset oli jo juhlatuulella (minä mukaan lukien) ja kerääntyivät sisätiloista ulos ottamaan kannustaen vastaan maaliin tulevat ultrajuoksijat n. klo 22.40. Mitähän näillä juoksijoilla liikkui mielessä? Itse näin väkijoukosta vain, kun kolme otsalamppua nousee ylös mäkeä pimeydestä, ihan kylmät väreet menee vieläkin!

Lisäksi haluaisin erityisesti mainita myös sen, että en olisi arvannutkaan kuinka paljon merkitsi se, että mun mies oli reissussa mukana ja maalissa vastassa. Se oli nyt ekaa kertaa mukana mun juoksureissulla, eikä sekään varmaan olisi voinut kuvitella herkistyvänsä :D. Yksi merkittävä ihminen tässä projektissa on tietysti ollut myös J. Aikamoista tietä ollaan taivallettu ja siitä palkintomme saatu. Mahtava tsemppari oli myös Jn vaimo. Meillä oli kyllä paras porukka, mitä vaan voi pieni ihminen kuvitella :). Tänään vein myös töihin ison kasan pähkinöitä naposteltavaksi, siellä on muutamia samanhenkisiä kavereita, jotka on kyllä jaksanut tsempata... Ja kuunnella mun juttuja, vaikkei samanhenkisiä olisikaan!

Suuren suuret kiitokset myös jokaiselle blogin lukijalle ja kommentoijalle! Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että tulet saamaan blogin kirjoittamisesta ja sitä kautta sen lukijoilta ihan mielettömästi lämmintä mieltä sekä hyvää energiaa, en olisi koskaan uskonut. Nyt tuo ei ole enää uskon asia, se on tosi juttu! Ootte ihan parhaita :). Blogi tulee jatkumaan edelleen. Ylätunniste varmaan pitäisi vaihtaa, sillä enää ei olla matkalla kohti Vaarojen maratonia. Nyt ollaan perillä.

Vaarojen maraton on ehdottomasti hienoimpia kokemuksia tässä mun tähänastisessa elämässä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Vaarojen Maraton

Kolilta on palattu kotiin, vaarat on selätetty ja sen "vapauttava tuska" koettu kaikissa muodoissaan. Tän postauksen kuvaajana on toiminut Jn vaimo Katja. Omia kuvia laitan blogiin myöhemmin, kun meidän perheen tietokoneet tunteva saa windowsin taas kunnolla toimimaan. En nimittäin saa niitä nyt siirrettyä koneelle. Tämä postaus käsitelköön oikeastaan vain tuota juoksumatkaa, muusta ehkä sitten myöhemmin.

Lähtö
Lähdettiin Jn kanssa liikkeelle klo 09.20, tuon lähtöryhmän loppuaikatavoitteena  oli 6-7 tuntia. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, niinkuin nyt kuvitella saattaa.



0-10 km
Ensimmäiset viisi kilometriä oli kohtalaisen helppoa juostavaa, pääosin leveää polkua ja laskuvoittoista. Pätkä mentiin jopa hiekkatietä. Tunnelma oli passaileva. Tuon jälkeen siirryttiinkin metsään ja juoksualusta muuttui kokoajan teknisemmäksi, sai todella keskittyä katselemaan jalkoihin. Ensimmäiset jyrkemmät nousutkin koettiin, kun noustiin kohti Jauholanvaaraa, josta oli komeat näkymät vasemmalle Pieliselle sekä oikealla puolella näkyvälle Herajärvelle. Porukassa mentiin, J juoksi edellä, perässä tuli pari tyyppiä Keski-Suomesta. Juttua riitti ja juoksu tuntui hyvälle. Ajoittain polulle muodostui pientä ruuhkaa, jota sitten tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ohiteltiin. Geelien ottamiseen täytyi myös keskittyä.

10-17 km
Jauholanvaaralta laskeutuessa alkoi olla jo kunnon lämmötkin päällä. Maasto oli edelleen todella teknistä ja kaikenlisäksi kokoajan haastavampaa myös liukkauden vuoksi. Mutaisia paikkoja oli paljon ja lahkeet oli kyllä polvia myöten siinä kurassa. Alkumatkassa samassa porukassa juossut Jyväskyläläistyyppi jäi toviksi jonnekkin, mutta ilmestyi kantaan ennen Kiviniemen vesistön ylitystä. Tämän sekä toisen jätkän kanssa tuli jutusteltua ja taitettua matkaa kohti Kiviniemeä. J meni siinä ehkä sata metriä edellä. Fiilis oli mitä parhain.


Kiviniemen vesistön ylitys
17 km kohdassa oli pieni vesistön ylitys, joka tapahtui joko vetolossilla tai soutuveneellä. Kumminkin puolin lossia oli soutajat, jotka soutivat kolmea henkeä vastarannalle, lossiin taisi mahtua kymmenisen tyyppiä. Itse pääsin heti vasemman puoleiseen veneeseen Jyväskyläläisjätkän ja sen toisen kaverin kanssa, J oli lossissa puolivälissä. No tässäpä sitten sattui tilanne, johon en todellakaan ollut varautunut; Veneestä noustessa tipuin nimittäin laiturilta järveen! Sinne niin, reppuselässä selkä edellä ihan uppeluksiin! Ilmeisesti järjestäjätkään eivät tätä olleet huomioineet, vesi oli korkeammalla kuin aiempina vuosina ja jälkeenpäin kuulin, että olin kolmas tyyppi joka tuosta kohdalta lensi järveen. Niin kuulemma puhuttiin, itse en muista. Kuulemma myös kaksi järjestäjää auttoivat minut ylös laiturille, itselläni on sukelluksen jälkeinen muistikuva vain siitä kun seison märissä kamppeissa laiturilla. Tyypit kannusti mielettömästi, itseä harmitti niin paljon, että olin itkeä. Puhelin jotain, että jos tän takia joutuu keskeyttään ja sitä rataa. Siirryttiin juomapisteelle, jossa ihmiset tsemppaili ja kannusti. Taisin olla jonkinlaisessa hädässä, kun neuvottiin puristamaan paidat kuivaksi. Siinä sitten rintsikat päällä puristelin kamoja kuivaksi, joku antoi repustaan takkinsa ja J työnsi mun märän pitkähihasen reppuuni. Sanoin Jlle, että jatkaa matkaa, tuun kyllä perässä. Kaikilta noilta sai voimia ihan mielettömästi!

17-25km
Kisan vaikeimmat kilometrit, itketti ja suututti vuoronperään. Energiaa ei vaan voinut tuhlata itkemiseen. Yritin pitää lippua korkealla, housut oli märät ja jalat todella kylmät! Ei ollut juuri juttukaveriakaan, koska itsellä oli niin kurja olla enkä jaksanut olla se aktiivisempi osapuoli juttelussa. Muutaman eka kilometri tuosta pätkästä oli todella hidas. Jostain sitä vain sai sitä voimaa kuitenkin koko ajan enenevässä määrin. Ja uskoa, en tiedä. Vaikeaa oli, vaikka maastoltaan tuo kohta ei lainkaan ollut vaikein. Lähdettiin kohti ryläystä ja ohitinkin aikalailla tyyppejä, sekin antoi energiaa. Pelotti kyllä ja lujaa, että tilanne menee sellaiseksi että joutuu keskeyttämään. Kokoajan oli kuitenkin vahva ajatus, että periksi en anna. Miehelle naputtelin viestin tuosta tapahtumasta ja tunteista. Se ei kuulemma tiennyt olisiko sen pitänyt kannustaa mua jatkamaan vai keskeyttämään, laittoi sitten sellaisen välimallin tsemppiviestin tyyliin; taistele, mutta elämä ei keskeyttämiseen lopu! Jossain vaiheessa tajusin, että pitkien trikoiden päällä olevat lyhyet trikoot ei tule kuivumaan koskaan, sillä ne ei ole ihoa vasten. Tajusin vasta n. 25 km kohdalla heittää ne reppuun!

25-29km
Rankkaa nousua kohti Ryläystä. Edellä tehty toimenpide housuosastoon helpotti kylmettymistilannetta ja aloin saada pikkuhiljaa lämpöä takaisin lihaksiin. Kuulostaa hassulta, mutta aika hyvällä energialla vetelin ryläystä ylös. Lasku oli myös jyrkkä ja tekninen. En tiedä kuinka krampissa kaikki kanssajuoksijat olivat, mutta ohittelin aika paljon ihmisiä sekä nousussa että laskussa. Siitä tuli hyvä fiilis; Laajavuori on koulinut reisiä, tunsin itseni oikeastaan aika voimakkaaksi ja ketteräksi. Just sellaista treeniä on vedetty, kun pitää. Ryläyksen laskussa kantaan iskeytyi Kuopiolainen jätkä, jonka kanssa laskun jälkeen vuorovedoin jatkettiin matkaa.

29-40km
Kuopiolaisen kanssa taitettiin matkaa kohti maalia, vaihdettiin juoksukokemuksia ja höpöteltiin sen mitä nyt jaksoi! Tuon osan alkukilometrit sujui aika hyvinkin ja vedettiin Kuopiolaisen kanssa ihan hyvää vauhtia. Loppu pätkässä joutui välillä juoksemaan hiekkatietä, joka oli alustaltaan todella kova. Oli oikein myrkkyä, kun lihakset täräji joka askeleella. Askel alkoi tuntumaan kyllä jo melkoisen raskaalta!

40-43km
Jäätävä loppunousu. Kolme kilometriä pelkkää nousua Kolin satamasta Ukko-Kolin huipulle. Jalat hapoilla, aivot pehmeinä päässä takoi yks, kaks, yks, kaks... Tai vaihtoehtoisesti jaksa, jaksa, jaksa...
Se oli kuulkaa hieno tunne, kun alkoi kuulua ihmisten ääniä. Että kohta tää loppuu. Viimeisissä mäissä oli paljon kannustajia ja mikä parasta, myös mun mies ja Katja!



Maali
Maaliin päästyä sai tunteet vallan, tärisin puolittain väsymyksestä, ilosta, mistä lie. Hoin vaan, että mua itkettää ja mä en ikinä olisi uskonut siellä laiturilla märissä kamppeissa, että mä pääsen tänne asti! Ehkä tuli kyynel, ehkä ei. En tiedä. Valtavien tunteiden vallassa kuitenkin olin, jopa niin että mun mieskin kuulemma herkistyi! J oli tullut maaliin jo 18 min. aiemmin, hienoa! Järjestäjät otti maalissa vastaan jotenkin hirveän huolehtivaisesti.

Loppuaika 6.33.35. Sinänsä sivuseikka, mutta että kaiken tuon jälkeen pääsin vielä tavoiteltuun aikaankin. Mäkijuoksun loppuaika 23min 45s. Palailen varmasti vielä Kolin tunnelmiin myöhemmissä postauksissani, mutta halusin tulla tänne pikapuoliin kertomaan näin pääpiirteittäin miten juoksuni kulki.



USKOMATON KOKEMUS!

torstai 4. lokakuuta 2012

Nice to be nainen!

Mä oon just tänään niin jyrän alle jäänyt, kun nainen naistenvaivojensa kanssa vaan voi olla! Eli kyse on siis menkoista, joten miespuoliset lukijat voi halutessaan siirtyä lukemaan vaikka urheilutuloksi teksti tv:stä. Toki voitte myös jatkaa lukemista ja eläytyä mukana :D.

No niin, lopetin e-pillerit joku parisen vuotta sitten, kun mikään ei oikein tuntunut toimivan. Vaihtokauppana sain kyllä säännöllisen ja kaikin puolin normaalin kuukautiskierron, mutta myös ihan helvetin kipeät menkat. Kirosana on tuossa juuri oikealla paikalla, pahoittelen. Kaksi ensimmäistä päivää on siis oikeasti ihan kamalaa tuskaa! Buranasta ei ole ollut mihinkään. Päiviä laskiessa menkkojen ekan päivän olisi pitänyt olla sunnuntai ja tuumailin sitten, että pyydän lääkäriltä reseptin hormoniin kauppanimeltään Primolut, jolla voisi kuukautisia siirtää. Että ihan niinkun varmuuden vuoksi olisin niitä siirtänyt, jos nyt jostain syystä ne oliskin päättänyt alkaa kipuineen ja vatsakramppeineen kesken maratonjuoksun.

Eilen illalla kävin tuota Primolutia hakemassa ja suunnittelin tänä aamuna aloittaa tuon siirtovalmisteen käytön. Kuinka ollakkaan menkat alkoi viime yönä! Koko yön nukkumiset meni ihan pilalle, sen verran kipeä olin. Tiedä sitten reagoiko se jännitykseen vai tähän hiilarin vetämiseen vai mitä, muuten vaan v**tuilee... mutta yritän nyt pitää uskoa yllä, että lauantai aamuna on jo helpompi olla :O. Voin kertoa, että nyt on melkoisen kipeä ja tukala olo...

Mutta minäpä häivyn tästä pakkaamaan!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Vielä vähän tankkausjaarittelua.. -Plaah!

Vatsa on täynnä ja lenkille tekis mieli, asiat on siis suurinpiirtein just niinkuin pitääkin nyt olla! Elimistö on sitten kummallinen kokonaisuus; nyt kun olisi suotavaa vetää sitä sapuskaa naamariin, niin sitä ei sitten olevinaan teekkään mieli. Eilen mulla oli iltavuoro, illalla syöttelin sitten huvinvuoksi päivän sapuskat kalorilaskuriin ja tuloksena oli vaajaa 300 grammaa hiilaria. Tukevan iltapalan päälle sitten vähän Fazerin tuttifruttihässäkkää naamariin! Tämän päivän tankkausmeininki on seuraavanlaista:
  • Aamupalaksi kaurapuuroa (n. 300g) kera aprikoosikiisselin (n. 50g)
  • Välipalaksi Valion Olo -luumujogurtti (150g)
  • Lounaaksi broikkupastaa (n. 350g)
  • Välipalaksi RisiFrutti (175g)
  • Ruokajuomina maitoa ja vettä (ehkä jonkin verran normaalia enemmän)
  • Lisäjuominkina Fastin urkkajuomaa (0.75l, 45g jauhetta)
  • Tuoremehua kohta litran verran
Voin kertoa, että tässä on aika täyteläinen olo. Hiilareita tuo edellämainittu lista sisältää n. 323 grammaa.. Että emmää nyt tiiä onko tää tankkaus nyt hirveen mukavaakaan hommaa! Normaalisti mulla on kyllä aamuvuoron jälkeen se "hirvee nälkä", mutta kas vain, tänäänpä ei ollut. Ei ollut nälkä sitten yhtään! Johtunee lienee siitä, että a) en kyllä normisti syö töissä noin raskaasti ja b) en myöskään juo noin paljoa! Mutta eiköhän tässä illan mittaan päästä sinne noin viiteensataan grammaan. Mutta kylläpä sen eteen työtä saa tehdä!

Ja tässäpä vielä päivän teemabiisi, olkaa hyvät!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tankkausta

Maratonia edeltävä hiilihydraattitankkaus tulisi kestää 3-4 päivää, tällöin energiasta suurin osa saadaan hiilihydraateista. Hiilihydraattia tankkaamalla voidaan jopa tuplata lihaksen varastot ja harjoitettu lihas kykeneekin varastoimaan enemmän hiilihydraattia, kuin harjoittamaton lihas. Ilman tankkausta hiilihydraattivarastot hupenevat pitkäkestoisen suorituksen aikana liian nopeasti ja maratonin aikana on hiilihydraattivajetta vaikea korjata. Maratonia edeltävänä päivänä ruokavalio tulisi normalisoida ja tankkaus tulisi tähän mennessä olla hoidettu. Hiilihydraatteja tulisi nauttia päivässä n. 500g (8-10g/painokilo). On hyvä kuitenkin muistaaa, että elimistön kyky ottaa vastaan hiilihydraatteja loppuu 500-600 gramman välissä, joten tämän suuremmasta määrästä ei ole hyötyä.

500 grammaa hiilihydraattia on mielestäni kuitenkin melkoinen kasa ruokaa, jopa tällaiselle "suursyömärille".. Listataanpa muutama esimerkki:

  • 4 desiä keitettyä tummaa makaronia sisältää 52,5 grammaa hiilareita.
  • n. 2,5 desiä keittämättömiä kaurahiutaleita sisältää 56 grammaa hiilareita.
  • Yksi ruispalan puolisko sisältää 11 grammaa hiilareita.

Juoksija -lehden sivuilla taas on seuraavanlainen esimerkki ruokakokonaisuudesta, joka sisältää 400 grammaa hiilihydraattia:

  • Kauraleipää 180 g (3 "eväsleipää") 72 g
  • Keitettyä makaronia 165 g (3 dl) 26 g
  • Peruna, keitetty 180 g (3 kpl) 28 g
  • Banaani 200 g (1 kpl) 25 g
  • Omena 200 g (1 kpl) 14 g
  • Marjajogurttia 200 g (purkillinen) 28 g
  • Mysliä 40 g (1 dl) 22 g
  • Mustikkakiisseliä 300 g (lautasellinen) 25 g
  • Täysmehua 1 litra (5 lasillista) 100 g
  • Urheilujuomaa 1 litra (6 % hiilihydr.) 60 g

Tuo jälkimmäinen ei nyt niin kamalan pahalta näytä! Tankkaamalla hiilihydraattia lisätään myös elimistön nestevarastoja. Yksi hiilihydraatti sitoo itseensä 2-3 grammaa vettä. Ilman hiilihydraattia tuo ei elimistö pysty varastoimaan läheskään niin paljoa nestettä. Onneksi hiilihydraattipitoiset juomat, sekä juomiin lisättävä hiilihydraatti, esim. malto auttaa täydentämään sekä neste- että hiilihydraattivarastoja. Nesteiden nauttimisesta tulisi muistaa seuraavat ohjeet:

  • On juotava enemmän, kuin on janon tunne.
  • Muutama litra ns. ylimääräistä "juopottelua" on yleensä hyvä määrä.
  • Virtsan tulisi olla väriltään normaaliakin vaaleampaa.

On erilaisia näkemyksiä siitä tulisiko tankkauksessa suosia pitkä- vai lyhytkestoisia hiilihydraatteja ja jokaisen lienee löydettävä itselle parhain tapa tankata. Selvää on kuitenkin se, että ainoastaan hiilihydraatista päätynyt energia voi varastoitua lihakseen, joten on aivan turha vetää rasvaista pizzaa mielinmäärin naamariin. Halutessaan lihan, kalan ja kasvikset voi vaikka jättää muutamaksi päiväksi kokonaan pois ruokavaliosta. Toiset tekevät tankkausvaihetta edeltävästi (toisten kritisoiman) ns. tyhjennyksen, kovan harjoitteen noin viikkoa ennen suoritusta, jolla hiilihydraattivarastot tyhjennetään. Tyhjennykseen kuuluu myös normaalia niukempi hiilihydraattien nauttiminen.

Itse en laske mitenkään orjallisesti nauttimiani hiilihydraattimääriä, mutta tarvitsemani hiilarit olen kyllä kahdella aiemmalla maratonillani varmasti onnistunut nauttimaan. Tyhjennystä en ole kokeillut, en oikeastaan ole kokenut sitä tarpeelliseksi ja taidan uskoa sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Kahdella edellisellä maratonilla tankkaus meni omasta mielestä putkeen, joskin jälkimmäisen osalta ongelmia olikin sitten maratonin aikaisessa hiilareiden nauttimisessa. En myöskään ole mikään kovin herkkävatsainen tyyppi, etu sekin! Tankkausvaiheessa syön jonkin verran normaalia suurempia annoksia ja valmistan ruoat juurikin edellämainituista paljon hiilihydraattia sisältävistä aineista. Ruokavaliosta jätän pois pihvit ja lihat (lukuunottamatta tyyliin spagettikastikeen jauheliha jne.). Maltoa sekä urheilujuomia käytän täydentämään tankkausta ja nauttimiani nesteitä kyllä lasken, voi olla että riittävä määrä ylimääräistä jäisi muuten juomatta. Hyvä ruoka ja nesteet varmasti riittäisivät, mutta käytän kyllä tilaisuuden hyväkseni ja herkuttelen kohtuudella! Että ei siinä iltasella telkkaria katsoessa välttämättä marjoja napsita. Se karkkipussi ja löhöily sohvalla on sitäpaitsi palkinto hyvin vedetystä kesästä :).

maanantai 1. lokakuuta 2012

Eräs maanantai

What a day! Puuhaa on riittänyt ja oon ollut suurinpiirtein koko ajan liikkeessä. Ei siis ole ollut ongelmaa nimeltä miten käytän yhden vapaapäivän! Voi että miten mä odotankaan sitä päivää, että on useampi vapaa peräjälkeen.. Tässä tulee nyt paiskittua lähes kuukausi noilla ykkösvapailla. Aamulla tuli siis käytyä työkaverin kanssa lenkillä. Itse hölkkäilin sen seitsemän kilometriä ja työkaverilla oli suunnitelmissa kymppi, joten hän sitten jokusen kilometrin lenkkiään jatkoi. Muutoin päivä meni taas niissä peruskotihommissa.. Miten tuota pyykkiä vaan tulee ja tulee!


Iltapäivällä oli sitten aika hierojalle.. Alunperinhän mun piti mennä hierottavaksi erään ystäväni siskolle, mutta sairastapauksen vuoksi tuo perjantainen aika sitten peruuntui. Sain kuin sainkin järjestettyä tälle maanantaille uuden ajan, joskaan ei samalta hierojalta jolle ensiksi oli tarkoitus mennä. Vasen pakara ja etureidet olivat melkoisen jumissa, kuulemma. Varsin pätevänoloinen tapaus tämä hieroja ja varmasti varaan aikaa kyseiselle tyypille vielä uudemman kerran. Siinä kaupungilla hoitelin sitten muutamat muutkin juoksevat asiat ennen iltaa. Muutama "puoliurheilullinen"/"arkiurheilullinen" (ihan oikealta nimeltään varmaankin vapaa-ajanvaate :D) hankintakin tuli tehtyä, nimittäin Paul Frankin niiiiiin ihana huppari!



Loput karderopista onkin sitten Keskisen kyläkauppa -tennareita ja DKNYn kelloa lukkunottamatta jo aika päiviä sitten hankittua vaatetta Piecesiltä. Iltaa tuli sitten vietettyä eräänlaisen hyötyliikunnan parissa; nimittäin muuttolaatikoiden kantamisen. Velipoika (se Zlatan Ibrahimovic) on nyt muuttanut kamansa väliaikaisesti mun kaupungin kämppään ja tätä hommaa tuli sitten tuusattua koko ilta. Nyt on semisti rätti fiilis ja luulis unen maistuvan paremmin kuin hyvin! Nyt suunnitelmissa on vielä virkistää vähän muistia maratonia edeltävästä tankkauksesta ja lukea vähän kirjaa. Tällä hetkellä menossa on Katja Kallion Syntikirja, ihan ok iltalukemista!

Mun motivaattorit

Hiluvitku kirjoitti blogissaan pistePISTEpiste varsin hyvän ja tyhjentävän postauksen motivaattoreista. Sen luettua minullakin heräsi juuri se motivaatio kirjoittaa niistä motivaattoreista, jotka laittaa itseä liikkeelle. Sanasta motivaattori tulee mieleen moottori, eikös se olekin melkein sama asia.. :D.

1. Hyvänolontunne
Liikunta tuottaa endorfiinia, "hyvänolonhormonia". Kunnon hikilenkistä tulee vain yksinkertaisesti hyvälle mielelle. Jos esimerkiksi aamulla heittää lenkin, tarvitaan päivän aikana melko isoja asioita, että se päivä olisi pilalla! Mikäli en liikkuisi, pienetkin asiat saisivat ns. V-käyrän nousuun.

2. Tavoitteet
 Edessä oleva kisa on hyvä motivaattori. Tahto antaa parasta. Tavoitteet tulee olla sellaisia, joiden eteen joutuu pääsee tekemään ajoittain rankkaakin työtä, mutta sillä työllä on mahdollisuus nuo tavoitteet saavuttaa. Onnistuneet tavoitteet tietenkin tuovat sitä onnistumisen iloa ja ovat siten motivaattoreita. Epäonnistumiset ovat myös olennainen osa tavoitteellisuutta, sellaisen sattuessa se käännetään voimaksi. Tavoitteiden tulee olla kovia, mutta realistisia.

3. Arkielämä
Hyvä kunto antaa etuja arkielämään. Ensiksi mainitun henkisen hyvinvoinnin lisäksi, liikunta lisää luonnollisesti myös fyysistä hyvinvointia. On vain yksinkertaisesti helpompaa vaikka nyt käydä kaupassa hyväkuntoisena. Selviytyminen arkielämän vaatimasta fyysisyydestä vaatii jonkinlaista kuntoa. On ihanaa, että mattojen puistelu ei ole viikon rankin suoritus. Se ei oikeastaan ole suoritus lainkaan. Pelkkä arkinen toimiminen vie varmasti liikkumattomalta ihmiseltä valtavasti voimia ja ajatus siitä on oikeastaan aika surullinen.

4. Terveys
Liikunta lisää terveysvaikutuksia. Ihan konkreettisesti ehkäisee, jopa parantaa sairauksia. Niin fyysisellä-, psyykkisellä- kuin sosiaalisella saralla. Jokainen haluaa olla terve. Onko siihen mitään lisättävää? 

5. Kanssaihmiset
Toiset liikkujat siis. Huolimatta siitä, että tekemiseni on kieltämättä aika yksinäistä puurtamista, saan voimaa muista liikkujista. Tämä osio on korostunut aloitettuani bloggaamaan sekä lukemaan muiden kirjoituksia. Tätä motivaattoria toivoisin ajoittain olevan enemmänkin, lenkkiseuraa ja sen sellaista. Ehkä rupeankin panostamaan sellaisen hankkimiseen. Erilaisissa tapahtumissa on myös mukava katsella muiden ihmisten liikkumisen iloa, täysin tuntemattomien ihmisten.

6. Ulkonäkö
En todellakaan ole mikään kauneusihannefriikki, että ihmisellä pitää olla tietynlainen kroppa ollakseen kaunis ja pälä pälä plaa plaa! Mutta en todellakaan myöskään väitä, että minulle on ihan sama miltä näytän ja paljonko painan ja sitä rataa. Liikunta on hyvä tapa hallita painoa... Koska syöminen on niin pirun kivaa :D.

7. Tauko!
Juoksulenkki on tauko kaikesta! Se on sitä mun meditaatiota :).

Siinäpä mun tärkeimmät motivaattorit... Moottorit :D.