Meitsi ja Focus = hyvä pari!

Pyöristä on niin monta mielipidettä kuin on pyöräilijää, eli tämäkin on vain yksi mielipide muiden joukossa. Sen kunniaksi, että meitsin ja Focuksen tiimityö on kestänyt aika tasan vuoden, ajattelin vähän avata kuinka tämä vuosi on mennyt. Mun pyörähän on Focus Mares AX  2.0 Ultegra ja vuosimalli 2014. Siihen, että pitkällisen arpomisen päätteeksi päädyin hankkimaan cyclon on oikeastaan vain yksi syy. Halusin pyörän, jolla voi ajaa sekä maantieajoa että hyötyajoa. Hankintaan olen edelleen erittäin tyytyväinen. Oikeastaan päivä päivältä tyytyväisempi. Hankkiessani tuota pyörää konsultoin osasarjoista sun muista Jtä, jolla on kokemusta maantiepyöräilystä. Tai oikeastaan pyöräilystä ylipäätään. Konsultoin häntä edelleen, sen verran huollossa ynnä muussa on tekemistä.

Pyörän lisäksi samoihin aikoihin hankin tai puhuin kauppaan mukaan:

• kaksipuoleiset polkimet
• satulanaluslaukun, työkalusarjan, vaihto sisureita
• pari juomapullotelinettä
• uuden pyöräilykypärän
• 2x lukkoja (Abuksen rautaisen taiteltavan ja Bilteman testivoittajan)
• pumpun pyörään

Ennestään omistin:

• ns. "ison" pumpun, joka näyttää barit
• kengät (spinningiin hankitut)

Aika nopeasti lisähankintoina tuli:

• jotain vaatteita
• maantierenkaat
• ketjuöljyjä ja jotain pesuaineita ja sen sellaista

Myöhemmin oon hankkinut:

• nastarenkaat
• etu- ja takavalon
• jotain heijastimia, heijastinliivin
• pikalokasuojan
• lisää vaatteita ja jotain "krääsää", esim. tuulensuojuksen kypärään
• toiset vanteet pakkoineen ja renkaineen (viimeisin hankinta fillaritorilta)

Hintaahan tuossa kertyy, mutta onneksi asioita voi hankkia pikkuhiljaa. Toiset vanteet on kyllä ollut hyvä hankinta. Nekin hankin Jn avustuksella ja hyvään hintaan yksityiseltä myyjältä. Kieltämättä helpottaa saamaan pyörästä enemmän irti, kun hyötypyöräilyt voi heittää cyclon renkailla ja lenkit maantierenkailla helpolla vanteiden vaihdolla. Luulen, että hankinta lisää myös ihan sitä itseään eli cyclo crossailua hiekkapätkillä. Viime kesänä kun nuo maantierenkaat roikkui läpi kesän siinä pyörässä. Talveksi ajattelin maantierenkaat vaihtaa nastoihin, eli nastoja ei sitten tarvi vältämättä kuluttaa, kun kuukauden pakkasten jälkeen on kaksi kuukautta sulaa, kunnes taas alkaa pakkanen ja talvi. Omaan käyttöön cyclo nastarenkailla oli ihan riittävä myös talvikeleillä, eli ei valittamisen sanaa siitäkään. Varsinaisessa kaupunkiajossa pystympiajoasento olis tietysti näppärämpi, mutta Jyväskylässä on onneksi kohtalaiset , jopa kohtalaista paremmat (joitain lapsuksia lukuunottamatta) pyöräilyreitit, joten puhdasta kaupunkiajoa omassa käytössä on melko vähän.

Peruslenkit oli tuossa viime kesänä sellainen 40-50km ja vapaapäivinä sitten satasen molemminpuolin. Liikun, edelleenkin, pääsääntöisesti pyörällä. Salimatka (2,5km) ja työmatka (3km) sais mun puolesta olla vähän pidempikin. Hyötypyöräilyä tulee toki muuallekin. Ainoita miinuksia onkin ehkä se, että pyörä on liian mukava lyhyelle työmatkalle, heh! Toinen miinus on se, kun pyörää saa olla hirttämässä kahdella lukolla kiinni telineisiin ja silti välillä ahdistaa ajatus, että joku paskapää sen varastaa. Kaupunkiin en mielelläni pyörää jätä ja usein vienkin sen veljen kämpälle. Tai no, usein ja usein, kun aika harvoin käyn siellä keskustassa ylipäätään.

Vertailukohtiahan mulla ei käytännössä ole. Jos nyt ei milloin mistäkin vuosikymmeneltä olevia romupyöriä lasketa. Siitä huolimatta fiilis on tällä hetkellä erittäinkin tyytyväinen, enkä usko, että se hetkeen tulee muuttumaan. Taannoisella parilla vapaalla tuli poljettua eka pitkä lenkki. 117km/4h45min.+ yksi evästauko ja pari pienempää pysähdystä ja suuntana Etelä-Pohjanmaa. Postauksen kuvat kyseiseltä pyöräilyltä. Illalla vaihdoin nopsaan maantiekiekot alle ja seuraavana päivänä cyclon kiekot takaisin ja niin odottaa fillari työmatkapyöräilijäänsä. On se(kin) siisti laji. Pyöräily nimittäin!

After work -mäkitempo ja varustelusuunnitelmia

Torstaina tyrkättiin pyöräilykausi käyntiin Pn kanssa. Neljän kympin after work -pyöräily lenkillä, joka paikallisen pyöräilyseuran sivuilla on nimetty mäkitempoksi etenkin lenkin alkupäässä olevien pitkien ja tiukkojen nousujen vuoksi. Garmin Connect kertoo noususummaksi 273m. Tottapuhuen mulla ei ole hajuakaan miten tuo sykemittari (Forerunner 610) korkeutta mittaa ja kuinka luotettavasti. Aika vähän korkeuseroja seuraan, enkä asiaan ole toistaiseksi jaksanut perehtyä. Kyllä ihmisenlapsi tien päällä tietää, onko mäki iso vai pieni. Mutta kertokaa silti, jos tiedätte?

Mulle kyseessä oli vuoden eka "pyöräilypyöräily". Lisäksi kyseessä oli myös after work -lenkki cyclon renkailla ja paaaljon toimitettavaa asiaa, niin chillisti mentiin ja käytiin ihan muuramen uudella ostarilla kahvilla. Tai tottapuhuen toiseksi uusimmalla, koska samana päivänä aukaistiin myös se ihan uusin ostari. Siellä oli kuitenkin niin paljon "ilmaisen ämpärin hakijoita", kuten P tuumaili, ettei menty sinne ollenkaan.

Vaikka siis yritti tosiaan ihan rentoa pyöräilyä, niin kyllä sen huomasi, että kyseessä oli eka pyöräily. Vähän myös kaipailin maantierenkaita pyörään. Oon nyt kuitenkin kulkenut työmatkaa ja muutakin matkaa tuolla cyclolla ja tienpientareillakin ja kävelyteillä näyttää aika huolella olevan hiekkaa edelleen, niin renkaat taidan vaihtaa vasta myöhemmin. Sitten, kun päähän ei enää käy kova kylmä viima radiomäeltä laskettaessa, puissa on vihreää ja vaatteita saa reippaasti vähentää.

Vielä ei ole ihan optimikelit (eikä maisemat)!

Edelleen olen ihan supertyytyväinen pyörävalintaani. Muutamia isompia lisähankintoja mulla on kuitenkin mielessä. Ensinnäkin toiset vanteet, joihin voisi vaihtaa kesäksi maantiekumit ja näin ollen olisi iisimpää ajella sekä cyclon renkailla ihan sitä itseänä, eli hiekkapätkiä ja muuta. Myös hyötypyöräilyssä nämä renkaat olisi käytössä. No sitten maantielenkeille ne omat vanteensa renkaineen vaan alle. Talveksi vaihtaisin nastarenkaat niihin vanteisiin ja niimpä näissä tämänpäivän viikon liukkaiden jälkeisellä lumettomalla plussakelillä voisi nastat vaihtaa helposti takaisin cycloon ja sitä rataa.

Toinen juttu mitä oon miettinyt, oon yhtä lyhyempi stemmi. Ei mulla mitään varsinaista valittamista ole ajoasennossa, mutta toisaalta ei myöskään ole muutakaan kokemusta. Mieleen on kuitenkin tullut, että saisiko sillä kuitenkin ajoasentoa himpan verran paremmaksi. Ja intuitiota kannattaa aina kuunnella, varsinkin kun ei mistään mitään oikeasti ymmärrä! Niinpä jos tätä lukee ihan oikeat pyöräilijät, niin esimerkiksi hyviä kauppoja, mistä edellä mainittuja osia saa, voi vinkata ja muutenkin ottaa kantaa näisihn ajatuksiin.

Pikkusiskon kanssa lenkillä (ja hänen elämäntapamuutoksestaan..)

"Kattele niitä kantapäitä sitte vaa!"

Oli kuulemma mun pikkuveli sanonut tyttöystävälleen, kun he yhdessä lenkkeilevät. Ei ehkä kantapäitä, mutta niskaa. Pysyy juoksuasento vähän paremmin, sanoin mä pikkusiskolle, kun lähdettiin yhteiselle lenkille eilen. Pikkusisko on useamman rötväysvuoden jälkeen löytänyt liikunnan ja terveemmät elämäntavat. Se aloitti elämänmuutoksensa helmi-maaliskuun vaihteessa ja on painoa on pudonnut nyt reilu kymppikilon verran. Pari viikkoa sitten hän otti ja rykäisi 18K pitkiksen ja eilen aamuna olin vetämässä vitosen lenkkiä alle puoleen tuntiin. Hällä on tavoite juosta valon kymppi (Finlandia Marathonin yhteydessä) alle tuntiin. Alkaa likka olla kohta mun idoli mitä juoksuun tulee!

Juoksin kypärä päässä...

Hyvin tuli vitonen aikaan 28 minuuttia ja jotain. Kuulemma välillä teki mieli haistatella veetä tsemppailuille, kuten mun veljen tyttöystäväkin on todennut. Toimii siis, tsemppaus nimittäin. Angrella jos jollain löytyy se viiminenkin vaihde! Tehtiin ihan tarkoituksella tuollainen "vetolenkki", jossa toinen (tässä tapauksessa minä) pitää vauhtia. Onnellinen oon myös omasta juoksusta. Tuo vitonen on ihan maksimi, mitä arvaa tai kykenee tällä hetkellä juoksemaan korkeintaan kerran viikossa. Juoksukuntokaan ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ihan nollissa ole, kun se vihellellen tulee alle puoleen tuntiin. Kattotaan sitte vuoden päästä, niin pikkusisko vetää mulle niitä VK-lenkkejä alle viiden minuutin keskareilla. Thats the way it goes!

Ei vaa. Oma treeni oli pyörä+juoksu+pyörä.

Luulen, että "Titi" selviää kyllä kympin omaan aikatavoitteeseensa (joka on musta tosi kova) ja vaikkei selviäis, niin on se voittaja silti! Siisteintä on ollut huomata, että koko juttu käy ilon kautta: säännöllinen liikunta ja liikunnan ilo, joka johtaa automaattisesti myös parempaan ravintoon. Ittensä lisäksi voittajia on myös hänen mukulat. Lapset kun imee itseensä sen elämäntavan mitä vanhemmat elää. Kolmas voittaja on sitte minä itte tietysti, koska saan treenikaverin! Parhaani mukaan oon häntä yrittänyt tsempata, mutta loppujen lopuksi tosi vähän mitään tsemppejä hän on tarvinnut. Sekin kertoo omaa kieltään se.

TSEMPPIÄ TITI!
(ja kaikki muutkin!)

Tytöt jotka pyöräilee: Pohjois-Päijänteen kierros

Lauantai oli taas pyöräilypäivä ja hyvä päivä olikin. Kierrettiin kaverini Pn kanssa niin sanottu Pohjois-Päijänteen kierros. P oli mun ohjaajanani ekassa työharkassani ja siellä tutustuttiin. Onneksi tutustuttiin, sillä aikuisena on musta tosi hankalaa tutustua ihmisiin ja olenkin enempi kuin onnellinen siitä, että oon löytänyt niin samanhenkisen (ja muutenkin mukavan!) tyypin tähän elämään.

Idea tähänkin lenkkiin on JYPSin sivuilta. Hauska olisi kahlailla kaikki reitit läpi. Startattiin taas vanhasta tutusta paikasta, eli satamasta ja suuntana oli Kanavuori. Kanavuoresta suunnattiin pyörät kohti Toivakkaa. Koskaan aiemmin tuolla vanhalla tiellä kohti etelää en ole pyöräillyt. Moni kyllä sitä kehuu, enkä ihmettele ollenkaan: todella vähäinen liikenne ja maisematkin tosi miellyttävät. Tien varrelle jää Laajarannan ja Oravasaaren kylät. Toivakan keskustaan johtavan tien ristey tuli vastaan noin 37km:n kohdassa.

Vanhan Toivakan tien maisemaa. Taustalla Leppävettä.

E75:n pääsi näppärästi ylittämään (tai itseasiassa alittamaan) kevyen liikenteen väyliä pitkin. Matka jatkui kohti Rutalahtea, joka on kahteen otteeseen valittu vuoden kyläksi Keski-Suomessa ja myös valtakunnallista tunnustusta on pokkailtu. Yhtään en tuota kunniaa ihmettele, olipahan se aika idyllinen paikka. Kahvitaukoilua pidettiin Rutalahden Letkaliiterillä. Mainio paikka, jopa laastaria löytyi. Sille oli tarvetta, koska aiemmin ihmetellessämme taukopaikan sijaintia sattui tällä kertaa Plle pikku könähdys. Onneksi sen kummempaa vammaa ei kuitenkaan sattunut! Rutalahdesta suunta kohti Leivonmäen kansallispuiston maisemia. Kuten arvata saattaa, maisemat senkun parani ja tie oli edelleen todella hiljainen. Reitti kulki Leivonmäen kansallispuiston viertä ja tie jatkui aina Hollan ohi seututi 610 risteykseen.

Ei varmaan tarvitse mainita mistä.

Nää maitolaiturit on vaan niin hienoja!

Rutalahti-Seututie 610 -väliltä. Tautalla Leivonmäen kansallispuiston maisemia sekä Rutajärveä.

Mäkeä oli hyvänlaisesti jo aiemmin, mutta tästä alkoi varsinainen koetinosuus, joka vain paheni Päijänteen läntisen rannan lähestyessä. Seututie 610 on toinen Päijänteen ylittävistä teistä, jolla on kaksi erityistä ominaisuutta: tieltä löytyy Suomen oloihin erityisen jyrkkä mäki (ja monta muuta jyrkkää mäkeä) ja Suomen kolmanneksi pisin silta. Lisää voi lukea täältä. Tien varrella oli Keski-Suomalaisia kyliä, joista erityisesti jäi mieleen Putkilahti ja sen, sanotaanko mielenkiintoinen, kyläkauppa. Putkilahdesta lähti hiljalleen kiipeäminen kohti Vaarunvuorta. Nimen omaan tuo Vaarunvuoren mäki on tunnettu jyrkkyydestään. Korkeimmillaan tie on 120 metriä päijänteen pintaa ylempänä ja joissain kohdissa nousumetrejä kertyy 70 puolen kilometrin matkalla. Onneksi ylhäältä pääsee kuitenkin alaskin. Jotain tiestä kertoo sekin, että korkein vauhti alamäessä oli 61,4km/h jarrutellen ja varovaisesti. Kovasti ei uskaltanut tuohon mäkeen ajaa, sillä näkymä Vaarunvuorella oli yksi kysymysmerkki.

Putkilahti ja Ylisjärvi, josta eteläiselle Päijänteellekin pääsee.

Vaarunvuoret.

Vaarunvuoren jälkeen normaalit mäet tuntuikin pikkumäiltä, mutta jaloissa silti. Laskuvoittoisesti edettiin kuitenkin kohti Kärkisten salmea, jossa on tuo Suomen kolmanneksi pisin siltä. Komea silta, mutta en kiellä etteikö mukava olisi ollut salmea lossillakin ylittää. Kärkisten sillalla mietittiin, että vieläkö olisi tauon paikka ja onneksi päätettiin pysähtyä kahville Korpilahden nesteelle, sillä mitään aakeeta laakeeta tuo Korpilahti-Jyväskylä välikään ei ollut. Vähän jouduttiin sompailemaan hiekkatiellä ja taluttelemaan pyöriä, koska päällystetyksi tieksi luulemamme Punamäentie olikin hiekkatietä ja työmaasellaista. Pian pääsimme kuitenkin ysitieltä koukkaamaan Punakankaantielle, josta matka jatkui Muuramen teollisuuskylän ja keskustan läpi kohti Jyväskylää.

Kärkisten silta

Reitti oli siis todellakin mahtava, eikä juurikaan tarvinnut ajella tiellä, missä oli vähääkään enempää liikennettä. Se on aika paljon se, kun lenkin kokonaismitaksi kertyi 130km. Sykemittari irtisanoi itsensä 120km kohdalla, mutta Googlemaps (ja aiempi pyörälenkkeily) kertoi loppumatkan pituudeksi 10km. Ajoaika oli 4h55min. + viimeisen kympin 20min, eli lopputulema oli 130km ja 5h15min. Keskivauhti tuonne 120km kohdille oli se reilu 24km/h ja vika kymppi alamäkineen tuli reippaammin tuota keskaria. Vartti kotiinpääsyn jälkeen alkoi sataa vettä. Tällä kertaa siis ilmojen haltiakin oli puolella, koska vettä ei tullut yhtään, vaikka loppumatkalla alkoi pilviä kerääntyäkin.

P.S. Vaarunvuoret ja Päijänne sai valtoihin niin, että tänään käytiin Jarpan ja pikkuveljen kanssa kulkemassa vespuolenvaellus, eli patikoimassa tuolla luonnonsuojelualueella. Siitä lisää myöhemmin.

P.P.S. Mainittakoon vielä, että samaanaikaan, kun mä fiilistelin pyöräilyä, mun opiskelukaveri fiilisteli Facebookissa seututien varrella olevaa Mäkitupalaismuseota. Hän suositteli vierailemaan kyseisessä paikassa, eli varmaan on lenkki uudemman kerran ajettava ja evästettävä siellä. Sen verran kuulosti mielenkiintoiselta!

Paras päivä: Keitele-Päijänne -kanavapyöräily

Aamuinen satama

Eilen käytiin kaverin Pn kanssa pyöräilemässä Kanavaristeily -lenkin. Idea saatiin JYPSin pyöräreiteistä. Originalli reittikartta löytyy ensimmäisestä linkistä ja toisesta linkistä taas löytyy sekä tuosta reitistä että muista reiteistä lisää infoa. Lenkkihän siis kiertää siten, että pyörällään Jyväskylästä Suolahteen vieraillen viidellä Keitele-Päijänne -kanavan sululla ja samat mestat katsellaan palatessa vesiltä käsin. Itse modifioimme reittiä siten, että poljimme n. 10km lisää Äijälän kautta. Pari sulkua jäi siis Kuusan jälkeen katseltavaksi vain vesiltä ja vastineeksi saimme julmettuja hellenousuja jossain Konneveden ja Äänekosken rajamailla.
Startattiin kello 10 samaan aikaan Suomen Suvi -paatin kanssa Jyväskylän satamasta.

Ensimmäinen sulku sijaitsi Vaajakoskella yhdistäen Päijänteen Leppäveteen (n. 2,5m korkeuserolla). Tämän jätimme myös välistä, siellä kun on tullut vierailtua kerran, jos toisenkin. Ensimmäinen tauko pidettiin Kuhankosken sululla n. 30K Jyväskylästä. Kuhankosken sulku yhdistää Leppäveden Saraaveteen n. 4m:n korkeuserolla. Kuhankoskelta lähdettiin jatkamaan lenkkiä kohti Kuusaata. Kuusaalla n. 40K Jyväskylästä pidimme kahvittelutauon ja kävimme katsastamassa Kuusaankosken komeita maisemia. Koskikalastaja-Jarpalta olen kyllä kuullut yhdestä ja toisesta koskesta, mutta koskaan en itse ole paikoilla vieraillut. Mikä toisaalta on ihme, koska siellä on kaikennäköistä aktiviteettia muutakin ja rannalla sijaitsevalla Varjolan tilalla järjestetään myös paljon juhlia. Nytkin oli häät menossa. Kuusaan sulku yhdistää Saraaveden Valtianjärveen n. 4m:n korkeuserolla.

Kuusankoski

Jokin järvi Keitelekanavan varrella Päijännettä kohti mennessä.

Tässä vaiheessa päätimme muuttaa reittiä, koska aikaa oli jäljellä paljon ja matkaa jäljellä vähän. Ajelimme Äijälän kylän läpi jonnekin Konneveden rajoille. Helle ja siihen nähden riittämätön energia oli ainaskin omalla kohdallani tehnyt tehtävänsä ja etenkin Konneveden rajamailta Äänekoskelle, eli Suolahteen, tuleva eniten mäkinen osuus oli melko hapokasta kyytiä. Mutta on se hauskaa, myös kieli vyön alla ylämäkeen polkeminen! Maitse meiltä jäi siis katsastamatta Kapeenkosken sulku, joka yhdistää n.3m:n korkeuserolla Valtianjärven Kuhnamoon ja Paatelan sulku, joka yhdistää n. 8m:n korkeuserolla Kuhnamon Keiteleeseen. Etenkin viimeisessä (taikka laivalla ensimmäisessä) sulussa oli kyllä jämerät tunnelmat, kun korkeusero oli niinkin iso ja vettä juoksutettiin siten, että paatti pääsi Keiteleeltä alas kohti Päijännettä.

Ja sitte uimaan!

Keitele.

Meidän lenkki päättyi Suolahtelaiselle uimarannalle, jonne jäi myös talviturkit. P heivas omansa tyylikkäästi pommilla laiturin päästä järveen ja minä vähemmän tyylikkäästi askel kerrallaan niitä rappusia! Vesi oli kyllä vielä aika tosi kylmää. Uimarantsussa syötiin vähän evästä ja kolmen jälkeen hilauduttiin Suolahden satamaan, josta puoli neljältä alkoi sisävesiristeily edellä mainittujen sulkujen ja järvien läpi kohti Päijännettä ja kotia. Suomen suvi oli paatin nimi. Henkilökunta siellä oli ystävällistä, ruoka ihan tosi hyvää ja tunnelma muutenkin tosi kiva. Hinta ehkä hieman tyyris, mutta niinhän monesti Suomalaisilla yrittäjillä joutuu olemaan. Risteilymaisemat oli mukavaa vaihtelua usein koetuille Päijänne -risteilyille, jotka hienoja nekin!

Oli se hyvää!

Ajoaika 2h50min/70km. Sisävesiristeily 4h30min. Pulahdus järveen. Ulkoilua ihan superupeissa helteisissä maisemissa. Hyvä ruoka ja hyvä seura! Yhtään enempää ei voisi täydellisen onnistuneelta päivältä odottaa! Kuinka lähellä onkaan paljon, paljon kauniita vierailemisen arvoisia paikkoja.

Iltainen satama.


PÄIJÄNNE KUITTAA!

Juhannus(viikon liikunnat)

Alavus. Jos ei sielunmaisema, niin ainakin lähellä sitä.

Juhannus on vietetty ja mukavasti onkin. Poikain kanssa (eli kolmen veljen ja Jarpan) ja tietty äireen. Juhannuskeli oli kyllä perinteinen eli sateinen. Mukava olis ollut pyöräillä lapsuudenmaisemissa, eli Alavuden ja Ähtärin seutua, enemmänkin. Perjantai meni kuitenkin palautellessa torstain pyöräilystä sinne seudulle, lauantain pyöräily jäi lyhyemmänpuoleiseksi, koska alkoi niin jäätävä sade ja sunnuntai oli sitten täynnä muuta ohjelmaa, eli perus kyläkauppavierailut ynnä muuta. Oli siinä kuitenkin välillä ihan hyvääkin keliä. Jonkin verran kävelylenkkeiltiin ja rentoilupyöräiltiin. Sitten tietty saunottiin, pelailtiin kelistä riippuen sisä- ja pihapelejä, makoiltiin kelistä riippuen sohvalla tai takapihalla ja syötiin, syötiin ja syötiin! sellainen juhannus. Ihan leppoisa. Paljon naurua.

Ihmeen mukavasti tuosta 138km pyöräilystä kuitenkin toipui. Ihan hyvin olisi jo seuraavana päivänä voinut jotain treenailla. Fiksua oli kuitenkin pitää lepopäivä, koska alkuviikolla oli joka päivä jotain liikuntaohjelmaa ollut. Positiivinen yllätys oli myöskin se, että sen kummempia tuntemuksia ei myöskään ajon aikana tullut. Kertoo ehkä siitä, että ajoasento on ainakin sinne päin! Ehdottomasti täytyy vastaava reissu tehdä vielä toiseenkin otteeseen. Vaikka Virtain kautta pelipaikalle ja Multian kautta takaisin himaan. Mukava olisi ollut pyöräillä takaisin nytkin, mutta koska sitä ohjelmaa oli ja velvollisuudet kutsui maanantaiaamuna, oli pyörän matkustettava Maseratissa Mitsussa.¨

Alavus by night. Me poikain kanssa!

Juhannusviikon liikunnat:

ma: sali 1h5min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h25min.
to: pyöräily 5h30min.
pe: ---
la: pyöräily 45min.
su: ---
yht: 8h40min.

Tämä viikko otetaankin tuon opparin kanssa vähän löysemmin. Se on oikeastaan aika tervetullutta, koska 1.7. mulla alkais työt. Huh. Ihan nasta mennä tuttuun paikkaan, vaikkakin saikkarin saappaisiin, koska tää kevät on ollut niin rikkonainen. Tuon rikkonaisen kevään takiahan jouduin sanomaan ei yhdelle mielenkiintoiselle kesätyötarjoukselle. En vaan kertakaikkiaan uskaltanut anoa virkavapaata vailla mitään kontrollia nilkkamurtumasta. Isolla kysymysmerkillä oli, olisinko voinut aloittaa kyseisessä paikassa ja jos jotain olisi tullut vaikka myöhemminkin, niin sairaslomaoikeudet uutena työntekijänä ei ole juuri minkäänlaiset. Lisäksi tällaiselle turhankin tunnolliselle kuntoutumispaineet olisi varmasti kasvanut kohtuuttoman suuriksi, mikäli pohjalla olisi ollut lupaus olla käytettävissä tietyn ajan. Jossain vaiheessa vähän asiaa harmittelin, mutta enää en, sillä kesäkuu opparin parissa oli enemmän kuin tervetullut ja mielelläni meen vanhaankin duuniin!

Pyörällä Etelä-Pohjanmaalle: yksi tavoite saavutettu!

Juhannus (kirjaimellisesti) polkaistiin käyntiin jo aattoa edeltävänä päivänä pyörälenkillä syntymäseuduille Etelä-Pohjanmaalle. Sinne, missä juhannuskokko on lähinnä vitsi ja trullit käy pääsiäislauantaina. Mun ja ainoan sopivan sääraon painostamana pidettiin opparikamun kanssa (ansaittu) vapaapäivä. Jos olisin meteorologi, en tiettykään olisi polkenut edeltävänä päivänä puolentoistatunnin lenkkiä ja käynyt kahtena sitä edeltävänä päivänä salilla.

Jyväskylä-Petäjävesi -väli (n. 30km) on kohtuu vilkasliikenteinen, mutta hyvillä pientareilla. Vähän manailin sitä, että buffi jäi laitamatta kypärän alle. Sen verran oli viileä keli. Kuoritakki lens reppuun aika nopsaan. Liian hiostava Lidlin laatua (-> hankintalistalle sellainen). Päälle vedin repussa olleen vesitiiviisti pakatun pitkähiaisen. Kaksi pitkähiaista paitaa + lyhyt pyöräilypaita olikin sopiva kombo.

Petäjävesi- Multia (Palsankoski) väli (n. 40km) sisälsi pitkät pätkät tietä, joka näytti tasaiselta, mutta oli oikeasti ylämäkeä. Jalat tuntui välillä vähän tukkoisilta, mutta jossain vaiheessa se meni ohi. Varmaan yritin myös liikaa pitää vauhtia yllä, ajoinhan "tasaisella". Aurinkokin näyttäytyi ja aamuiset pelonsekaiset fiilikset kelistä katosi. Palsankoskella pidin evästelytauon ja fiilis oli kyllä huipussaan.

Multia (Palsankoski) - Myllymäki -väli (n. 30km) tie muuttui niin paljon maisemiltaan mielenkiintoisemmaksi ja muutenkin mielenkiintoiseksi. Tuossa välillä ylitettiin myös oikeiden ja väärien perinteiden raja, eli saavuttiin Etelä-Pohjanmaalle. Jotenkin niin huippuhyvät fiilikset saapua Ähtäriin ja Myllymäen seudulle: siellä oon syntynyt ja myös lapsuuteni kesät Rämälänkylän möksällä viettänyt. Meininki oli poiketa Ähtärissä asuvalla iskällä kahvilla. Myllymäen Siwasta hain pizzanpalat kahvin kanssa. Samaisesta kaupasta, jossa lapsena haettiin vauhti ja voima -karkkeja reilu 15km/siivu -mittaiselle tallimatkalle, jota kuljettiin, milläpä muulla kuin pyörällä...(niitä ruskeita lakumatoja, toisista sai voimaa ja toisista vauhtia).

Myllymäki - Ähtäri -välillä (n. 10km) sattuikin sitten se, mitä aamulla manailin. Samantein, kun starttasin pyörän kaupalta, huomasin jostain hiipineen mustan pilven. Ja sitä vettä tuli! Tokikin päällä oli myös se vesitiiviisti pakattu paita. Poljin tuon kympin matkan niin kovaa kuin jaloistani vastatuuleen pääsin. <olis ollut vauhti- ja voimakarkeille tilausta.  Mielessäni jo asettelin lotomärkiä kamppeitani iskän sähköpatterille kuivahtamaan. Iskällä tulikin sitten pidettyä suunniteltua pidempi tauko, jotta sain kamppeita vähän vähemmän märäksi. Tekniset kamppeet yhdistettynä hyvään mielikuvitukseen, saatiin nuo kamat kuitenkin kohtuu nopeesti kuivumaan.

Ähtäri - Alavus -väli (n. 30km) sujuikin haipakkaalla keskivauhdilla. Reitti on alamäkivoittoinen ja kulki tunnissa. Pätkällä oli (luojan kiitos!) melko paljon myös pyörätietä missä ajeli samaan malliin, kun maantielläkin. Pohjalaiset autot ja autoilijat yhdistettynä vilkasliikenteiseen ja pientareeltaan kapeaan tiehen ei nimittäin ole pyöräilijän näkökulmasta mikään maailman paras yhdistelmä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti selviää myös kaikki muutkin tämän juhannuksen.

Kilometrejä yhteensä 138km ja joitain satoja metrejä päälle. Ajoaika 5h30min. ja joitain sekunteja päälle. Vauhdista oon kyllä aika yllättynyt, mutta ilmeisesti oli kiire syömään äitin perunamuusia.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Stepperipyörällä steppailua.... Ehkä oudoin pyöräkokemus koskaan.

Kun nyt ei vaan....

Viime viikko ei liikuntojen suhteen mennyt ihan originallin suunnitelman mukaan, mutta sellaista se on aina välillä. Oppari sen sijaan valmistuu originallia suunnitelmaa nopeampaa vauhtia, enkä tässä vaiheessa keksi yhtään syytä miksi se stressaisi tai muutenkaan ärsyttäisi mua. Päin vastoin, kovin on mukavaa ollut sen puuhastelu ja oon jo nyt vähän ylpeä meidän raakileesta. Vielä on kuitenkin jobia edessä silläkin saralla.

.....mitään sattuisi!

Lauantai ja sunnuntai meni Tampereella kaveripariskunnan luona ja hauskaa oli. Maistoin pitkästä aikaa mustaa makkaraa (oli pahaa!) ja ajoin ensimmäistä kertaa stepperipyörällä (oli hauskaa!). Kyseinen pyörä on myöskin postauksen kuvissa ja halutessaan sen voi jopa ostaa omaksi. Allekirjoittaneelta voi kysellä asiasta lisää, mikäli kiinnostus heräsi. Itse en kauppoihin ruvennut, koska en ihan täysin ole toipunut Focuksen (jolle en toistaiseksi ole keksinyt järkevämpää nimeä) aiheuttamasta lovesta opiskelijabudjetissani. Lisäksi sitä mukaa kun toipumista tapahtuu, on uusia menoja. Mutta on se vaan sen rahansa väärti, jos joku sitä vielä epäilee! (Toki kauppamiehenä olisin tuon stepperin lunastanut omakseni ja myynyt pienellä voitolla eteenpäin, mutta kun en ole niitä kauppamiehiä..)

Kun vielä ilman kypärääkin tätä testailee..!

Viime viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 55min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: sali 40min.
la: pyöräily 1h50min.

su: ---
yht: 6h

Steppipyörällä siis poljetaan kuten stepperillä, whaaat???

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jokaisen liikuntasuorituksen oon tehnyt ennen aamu yhdeksää. toistan, aamu yhdeksää! Opparin tekemisen hyvä puoli on ehdottomasti joustava aikataulu: me ollaan aloitettu hommat joka arkiaamu klo 8.30-9.00. Ihan päällikköaika aamuihmiselle, joka tykkää treenata ja mennä sitten muihin hommiin.

Jarppakin koklaili...

Ja nyt sitten kaikki peukut ja varpaat ainakin pystyyn juhannuskelien suhteen. Ihan sama montako astetta, mutta kun nyt edes ei niin kovin sataisi. Aion nimittäin polkea sinne Etelä-Pohjanmaalle, jos suinkin suunnilleen olisi sellaista keliä. Luulen myös, että aika moni tulee polkemaan myös Ratareisi -pyöräilytapahtumassa. Jos et tiedä mistä puhun tai vielä harkitset juhannustekemisien kanssa, niin tsekkaa edellinen linkki!

...ja handlas homman ku paraski pyöräilijä!

Jos tuo stepperi vielä vuoden päästä olisi myytävänä, niin tiedä vaikka sillä iskisi just Ratareiteen!

Nää päivät ollu tuulisii.....(+ viikon liikunnat ja villiruokamenu!)

(Postauksen kuvat viikolla olleelta Resurssiviisaus -tosilta, jossa siskon ja sen nuorimmaisen kanssa pyörähdettiin. Elämän eka villiruoka-ateria! Pakko jakaa!)

Oli herkkua!

Huhheijjaa. Ompa ollut tuulinen viikko ja etenkin nyt tämä viikonloppu. Ja joka ikinen päivä katson säätiedotusta, joka lupaa seuraavalle päivälle poutaa, mutta aamulla sinne ilmestyy aina jokin sadepilvi, jonka todellinen kohdalle osuminen onkin sitten sattuman kauppaa. Pääsääntöisesti liikunnan näkökulmasta mulle on ihan yks ja hailee millainen keli on, mutta kieltämättä eilisesta myrskytuulien ja sadekuuron värittämästä loppulenkistä viisastuin ja lyhensin tämän päivän reittisuunnitelmaa muutaman kymmentä kilometriä. Olihan kuitenkin Jyväskylässä varoitukset sekä kovista tuulista ja ukkospuuskista. Kokemattomana pyöräilijänä mun mielestä on kohtuu haastavaa ihan jo se pyörän hallintakin!

Menu

Haasteista huolimatta lauantaina tuli poljettua tähän astisen elämäni pisin lenkki, 80 km. Lisäksi iltapyöräilyt pikkusiskon grilliruokien ääreltä kotiin. Tänään taas sain maistaa ensimmäistä kertaa peesipyöräilyä tuntemattoman ihmisen kanssa. Jonkin matkaa herrashenkilön kanssa yhtämatkaa pyöräilin ja muutamat jutut vaihdoin, mutta Ronsuntaipaleentien mäkiin meikäläisen kuntotasolla ei pystynyt mitenkäänpäin vastaamaan. Aika hauskaa kyllä tuollainen meininki, J mua taannoin valistikin, että pyöräilymaailmassa niin saattaa käydä.

Tulevan viikon aion aloittaa huomisaamuna salitreenillä, josta seuraava etappi on Rajakadun kampuksen kellariluokka. Siellä väännetään taas opparia ihan viimeistä päivää.

Viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 50min.
ke: pyöräily 1h50min.
to: ---
pe: ---
la: pyöräily 3h20min. + 40min.
su: pyöräily 1h45min. + corejumppa 30min.
yht: 8h55min.

Ja sitten vielä vähän itsensä ja oman blogin markkinointia Blogilistahan taitaa olla nyt sulkeutunut lopullisesti. Sieltä tuli kohtalaisen paljon klikkauksia ja toivonkin, että joukossa olleet lukijat löytäisivät tiensä blogiin jatkossakin. Myös uusista lukijoista olen onnellinen ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Blogiahan voi seurata esimerkiksi seuraavissa  blogilistaan verrattavissa sivustoissa:

Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku

Lisäksi on Facebook

Ja sitten ne kaikki syöttenlukijat sun muut, joista en ite ymmärrä hölynpölyä (olipas varsin hyvä markkinointi).

Ittestäni voisin kertoa sen verran, että oon juoksuun (ja punttisaleiluun) hurahtanut sekä entinen että tuleva maratonharrastaja. Sekä maastosellaisten että maantiesellaisten. Muutenkin liikunnan (suur)kuluttaja. Tällä hetkellä parantelen itseäni pitkästä jalkapöytä/PF-ongelmasta, jonka kruunasi lateraalimalleolin murtuma kevättalvella. Sitä myöten uusina hurahduksina on ilmennyt ainakin hiihto ja pyöräily. Niistä siis paljon lätinää, mutta myös muusta. Mitä tämä elämä nyt eteensä tuo.

Vähä väsähtäneet kaverukset :D

Pyörällä Lakeuden portista sisään?

Mulla ei ole sen kummempia tavoitteita tälle kesällä. Kunhan ensinnäkin kuntoudun ja toisennakin pysyisin kunnossa. Siinä on tähän tilanteeseen tavoitetta ihan riittämiin. Yksi missio kuitenkin on. Nimittäin pyöräillen Lakeuden portista sisä(h)än. Eli fillarireissu täältä omasta kotoani Jyväskylästä Etelä-Pohojammaalle Alavurelle. Ennen ainakin aika lähellä lapsuuden (tai oikeastaan nuoruuden) kotiani oli iso mainosplakaatti, missä luki Alavus -Lakeuden portti. En tiedä onko enää, mutta sinne aion kuitenkin pyörällä mennä. Ei tuo matka mitään kovin ihmeitä ole, 137km Google Mapsin mukaan. Oliskohan ihan hullu ajatus polkea se edes takaisin yhden yön yöpymisellä? Oikein jos olisi seikkailumieltä, niin jompaan kumpaan suuntaan saisi vajaan kymppikilsan verran oikaistua ja noin 50 km olisi hiekkatietä maalaismaisemineen. Katsotaan.

(Kuvat tämänpäiväiseltä pyöräilylenkuralta)

Tänään otin kuitenkin vähän suuntaa ja ajelin Kyläsepälle kahville ja reissumiehelle. Matkaa edestakaisin tuli reilu 60km ja se on tähänasti pisin (ja taisi olla myös nopein) pyörälenkkini. Aikalailla pyöräilyn ja voimaharjoittelun merkeissä on viikko kulunut. Perjantaina oli vika työharkkapäivä ja nyt kun vielä saisi tuon tehtävän puserrettua, voisi täysiä keskittyyä opinnäytetyöhön kuukauden ajan. Kesäkuussa on myös pientä reissua tiedossa. Ihan vaan päivä Tallinnassa ja pari päivää Tampereella agendalla mennään. Hyvin helposti mulla tuli kuluneen kuukauden aikana fiilis, että hei, ensi kuussahan olen lomalla, kunnes tuo opparikatastrofi iski tajuntaan. Täytyy malttaa pitää lomaileva mieli kurissa ja ruodussa. Edes jotenkuten. Onnellinen kuitenkin oon jo pelkästään siitä, että nyt on tulevan kuukauden ajan kohtalaisen joustavat aikataulut.

Viikon liikunnat:
ma: sali 55min.
ti: pyöräily 1h10min.
ke: street work out + core -jumppa ulkona 40min.
to: pyöräily 1h50min.
pe: sali 55min.
la: ---
su: pyöräily 2h30min.
yht: 8h

Uuden harrastuksen huumaa!

Tämän toistaiseksi vielä varsin lyhyen pyöräilyharrastukseni myötä olen erityisen hämmentynyt parista jutusta eniten. Jotain ihmellistä vapauden tuntua siinä on, kun varsin lyhyessä ajassa pääsee porhaltamaan maisemiin, jotka lähes maalta kotoisin olevasta tuntuu niin kovin kotoisilta. Eli tietysti sinne missä kakka haisee ja ihmiset liikkuu traktoreilla! Vielä vähän kauemmaksi pitäisi polkea, niin muuttuisi ne pellot aakeeksi laakeeksi millaisia olivat ne lapsuuteni pellot. Mun mielestä ihan kohtalaisen hyvä vastine sille, etten pääsee omin jaloin juoksemaan lähimetsään.Toinen hämmentävä juttu on pyöräilijöiden tapa nostaa toisillee kättä. En vaan mahda sille mitään, että se hymyilyttää mua noviisia. Harmillista, että juoksijoiden keskuudessa tapaan törmää vain harvoin, sillä kyllä siitä hyvä mieli tulee. Toki juostessakin tulee tsemppaavia ilmeitä ja hymyjä saatua ja jaettua itsekin, mutta harvemmin niin rehtiä ja reilua morjestamista kuin pyöräilijöillä (näemmä) on tapana.

Vaikka tässä vuoden sisällä olen kärsinyt mm. PF/jalkateräkipuilun huipennuksen sekä operatiivista hoitoa vaatineen nilkkamurtuman, on tässä vuoden sisään nautittu myös kuherruskuukausia uusien harrastusten parissa. Ei lainkaan huono siis. Ensinnä tuo hiihto ja nyt taas pyöräily. Eletään siis vaihetta kun joka ikinen lenkki menee paremmin kuin edeltävä ja pikkuhiljaa oppii lisää asioita. Joka kerta jotain uutta. Ihan sairaan hienoa! Vaikka ikävä lenkkipoluille ja maratonharjoittelunkin pariin on välillä kova, niin kyllähän nämä uudet ulkailmassa tehtävät kestävyysurheilulajit tuota tuskaa on helpottaneet ja paljon. Enkä epäile hetkeäkään etteikö nämä uudet lajit olisi juoksun rinnalla hamaan tulevaisuuteen saakka, kun näistä vastutuksista tämä jalka toipuu.

Kuntoutuvalla nilkalla pyöräily sujuu hyvin. Lukkopolkimien käyttöönottoa arkailin, mutta kun sen vasemman lukon sääti kaikkein löysimmällä, saa tuon kipeän jalan helposti irti. Joskus saattaa vähän tuntua, jos huolimattomasti irrottelee. Toki myös tunnen sen nilkan olevan paljon jäykempi ja pyörityksen olevan erilaista verratten oikeaan. Luulen, että siitä syystä Kovasti yritän kuitenkin keskittyä pyörittämään polkimia samaan malliin ja pyöräily lienet mitä parhainta kuntoutusta. Pikkuhiljaa myös lihakset alkaa tottumaan uuteen harrastukseen. Niin ja kansankielellä perse myös. Jn kanssa myös vähän säädettiin satulan paikkaa, joka helpotti alussa tuntuneisiin polvitaipeisiin ja nyt polvitaipeessa tuntuu lähinnä joskus tuossa vammaisessa jalassa. Nuo ajoasennon säädöt lienee ikuisuuskysymys ja todellisuus avautuu ehkä vasta sitten, kun tulee poljettua jotain ihan tosi pitkiä matkoja.

Sellaisia pyöräilykuulumisia tällä kertaa. Nyt lähden kävelylenkille kävelylle (hohhoijaa!) ja kyseisen kuolettavan tylsän puuhan aion hyödyntää käymällä tutustumassa läheiseen street workout -paikkaan. Jos vaikka saisi jonkinlaisen treeninkin tehtyä. Kertokaahan muuten te kaikki Keski-Suomalaiset pyöräilyharrastajat kivoja pyöräilyreittejä ja -lenkkejä. Ilolla otan vinkkejä vastaan!

Sekalaisia kuulumisia

Jn kanssa pyöräiltiin tänään Leppäveden ympäri. Lisäksi pyöräilin vielä illalla Vaajakoskelta kotsaan,
kun rötväsin siskon mukuloiden kanssa alkuillan heillä.

Viikon liikunnat:

ma: sali 1h10min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h5min. + core 25min.
to: core+muuta -kotijumppa 30min.
pe: pyöräily 1h20min.
la: ---
su: 1h50min. + 50min.
yht: 8h5min.

Jn ja vaimonsa luona oltiin safkaamassa perjantaina. Herkutellessa meni kyllä tällä kertaa myös lauantai
ja vähän sunnuntaikin. Huh.

Arkipäivät meni taas tosi nopsaan ja niin meni viikonloppukin. Huomenna alkais viimeinen viikko harkkaa ja kesäkuussa olisikin aika pakertaa opparia joka ikinen päivä ja monen monta tuntia. Heinäkuussa menen vanhaan työpaikkaani sairaanhoitajaksi ja syyskuun puolen välin tietämillä alkaa sitten se harkka, joka tältä keväältä jäi tuon murtuman vuoksi suorittamatta. Jouluun mennessä paperit kouraan ja marraskuun töistä ei ole vielä minkäänlaista hajua. Eniten jännittää se, kuinka tuota opparia jaksan puskea. Jotenkin nimittäin tuntuu, että jonkinlainen vastareaktio on ollut meneillään koko kevään. Ensin tahkoin pari vuotta hullun lailla opintopisteitä (85op/vuosi) ja nyt nuo viimeiset 40 pinnaa vie sitten varmaan kolmannen vuoden.

Juotiin maanantaina opiskelukaveri Mksen kanssa tsufeet ja tavattiin oppariohjaajat. Tuo smoothie on kyllä hyvä,
vaikken yleensä välitä banaanin mausta missään vastaavassa.

Nilkan eteen on taas tehty kovasti töitä ja tulokset kyllä myös näkyy. Mainosikkunoiden ohi kävellessä se näyttää ihan normaalilta, kävely nimittäin. Tuntemus kyllä on sellainen, että tuo kipeä jalka tekee ihan hurjasti töitä. Etenkin jalkaterän pienet lihakset väsyvät ja käyvät helläksi. Täytyy kyllä myöntää, että jos vaihtoehtona on hikitreeni salilla ja onneton kävely, niin kyllä se mieli vetää hypätä siihen pyörän selkään ja hikitreenin pariin. Olen kuitenkin yrittänyt kävellä töihin, kauppaan ja mihin milloinkin tuon kävelyn voi yhdistää siten, että sitä ei erikseen niin tarvitse tehdä. Onnekseni myös siellä töissä tulee jonkin verran kävelyä.

Sellaista sekalaista löpinää tällä kertaa.

Päivitin tuossa viikolla blogin seurantamahdollisuudet. Blogi siis löytyy seuraavilta sivustoilta:

Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku

Nämä ovat siis kuun lopussa sulkeutuvaan Blogilistaan verrainnollisia mahdollisuuksia seurata blogeja. Kahden jälkimmäisen sivuston blogeja pääsee etsimään ja selailemaan ilman rekisteröitymistä, mutta Bloglovin vaatii rekisteröitymisen. Lisäksi blogia voi seurata

Facebookissa

Sitten on nämä syötteen lukijat ynnä muut, joista en osaa kertoa sen ihmeemmin.

Pyöräilyä ja muuta liikuntaa

(kuvat viikon varrelta)

Eka satamapatsastelu

Viime vuosina on tosiaan juoksijapoloa, eli mua, koeteltu välillä enemmän välillä vähemmän. Kaksi vuotta sitkasta plantaarifaskiitti/jalkateräongelmaa, jonka jälkeen nilkkamurtuma ja -operaatio. Kaikissa jutuissa on aina jotain positiivista ja ilman näitä vastutuksia tuskin olisin ainakaan näin intessiivisesti löytänyt uusia harrastuksia. Etenkin viime talven hiihto ja nyt tämä pyöräily on kyllä juttuja, mistä olen ihan todella onnellinen. Oikeastaan tunnen itseni multisporttaajaksi. Heiveröisesti, mutta tunnen. Enkä ole siitä ollenkaan pahoillaan!

Viikonloppuna otettiin pikkusiskon kanssa parit lasit viiniä

Oon kyllä kertakaikkisen rakastunut pyöräilyyn. Alkuviikosta kiersin tuttua ja turvallista Ruokkeen lenkkiä, jota on lenkkareilla kulutettu kerran jos toisenkin. Keskellä viikkoa uskalsin Ruokkeen lenkiltä ihan ison tien varteen, nimittäin Keuruun tielle. Eikä se ollut paha ollenkaan. Leveä baana ja hyvä alusta, mitä polkea. Jarpan tuella virittelin edeltävästi juomapullotelineen, pumpun, lukon ja satulanaluspussukan pyörään. Oon harjoitellut juomaan ajaessa ja kerran yksi kippurasarvisella ajava nosti mulle kättäkin. Ihan tuli hei mä pyöräilen -fiilis! Tänään kävin osittain uusissa maisemissa, Säynätsalon ja Muuramen suunnalla. Lisäksi lauantaina höntsäpyöräilin Jyväsjärvellä Yläkaupungin yön kautta kotiin ja tänään lähdin Jn mukaan vielä sen juoksulenkille just Ruokkeelle. Lenkin päätteeksi katottiin vähän juttuja tuosta pyörästä ja kokeiltiin myös lukkopolkimia. Täytyy ruuvailla sitä löysemmäksi, nimittäin tuota kipeää jalkaa ei saanut mitenkään siihen lukkoon saatika pois.

Yläkaupungilla

Maantien laidassa ajaminen ei tunnu musta ollenkaan pahalta. Olenhan koko pienen lapsuuteni ajanut pitkin kyliä ja mantuja, jossa kevyen liikenteen väyliä oli hyvin hintsusti tai ei ollenkaan. Sen sijaan alamäet tahtoo vähän jännittää. Etenkin silloin, jos pohja on heikkoa asfalttia, kuten tänään vanhalla nelostiellä Muuramesta kotia kohti ajellessa. Sen lisäksi, että olen lapsuudessa ajanut paljon maantiellä, olen myös lentänyt kohtuu pahasti alamäessä pyörän selästä yli sarvien pöpelikköön. (Jep. mulle tapahtui näitä jo lapsena).

Säynätsalossa

Yhtään en ole jaksanut tai kerinnytkään tutustua tuohon pyörän mukana tulleeseen opukseen. Pikkuhiljaa tulee kuitenkin asioita selville ja J on infonnut aika paljon. Onneksi se on olemassa, tässäkin asiassa! Jarppakin handlaa ainakin ruuvimeisselin käytön, etten mä nyt ihan oman onneni nojassa ole. Perjantaina aiotaan porukalla mä ja Jarppa sekä J vaimoineen istua iltaa. Menen sinne pyörällä ja opiskellaan lisää noita juttuja. Ainakin se kumin vaihto ja kutjujen laitto täytyy treenata. Ettei heti ensimmäisen ongelman eteen tullessa tarvitsis soittaa Jarppaa hakemaan. Etenkin, jos se sattuu olemaan veneellä jossain huitsin nevadassa.

Aikaisen aamun salitreeni

Viikon kaikki liikunnat:

ma: pyöräily 45min. + core 20min.
ti: sali 50min.
ke: ---
to: pyöräily 1h35min. + core 25min.
pe: sali 1h + vesijuoksu 20min.
la: ---
su: pyöräily 1h50min.
yht: 7h5min.

Sellainen oli mennyt viikko. Pieniä haasteita pukkaa, että mihinkä näitä harrastamisia oikein asettais. Ennen töitä vai töiden jälkeen? Suoraan töistä vai vasta illalla? 8-16 olen joka päivä työharkassani ja äkkiseltään tuntuu, että päivät menee tosi nopsaan. Ilta on lyhyt ja aamu tulee äkkiä. Tästä ehkä pohdintaa seuraavissa postauksissa.

Mukavaa viikkoa!