Leuanvetoleirin finaali ja mopsihaaveita

Kahden viikon leuanvetoleiri päättyi ciime viikolla ja lopputulos oli edellisviikonloppuna tehty maksimi, eli 13 kappaletta. Viimeistely jäi ihan puolitiehen sen penteleen vatsataudin vuoksi. Ennätykset jokatapauksessa paukkuu! Kohta voin pitää itse itselleni seremonian ja julistaa itseni meidän perheen leuanvetokuningattareksi. Jarppa jo joutuu puuttumaan mm. siihen, että nousen liian nopeesti ala-asennosta, jalat heijaa liikaa, ei menis kisoissa läpi ja muuta, mikä on lähinnä hyttysen ininää ja hivelee mun leuanveto-itsetuntoa entistä enemmän. Oon kokeillut täällä myös lisäpainoleuanvetoa. Ja tällä kertaa tarkoitan ihan oikeaa vyötäröllä roikkuvaa kiekkoa, en joulukiloja. Ihanan turvallista rakentaa uskottavuutta lisäpainoleuanvetoon omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Tulosten paranemista selittää kyllä pitkälle myös se, että paino on (yllätäen taas) laskusuuntainen immobilisaation aikana. Nyt vatsataudin jäljiltä vielä ihan superalhainen, mutta no can do, koska voimat on vaan edelleen niin vähäiset enkä halua pilata rehvakasta tulostani totaalipaskalla yrityksellä.

Leuanvetoa ja voimistelurenkaita

Leuanvetoa enemmän oon kuitenkin oppinut 13-vuotiaiden mielenmaisemasta. Vai pitäisköhän sanoa, että 31-vuotiaiden mielenmaisemasta!? En todellakaan tiedä. Oon nimittäin aina tähän päivään saakka kuvitellut, että kyllä mä oon niiiiin nuorekas ja ymmärrän teini-ikäisiä, koska eihän siitä nyt niiiiin kauaa ole, kun itse olin teini ja sitä rataa. No kyllä on romuttunut ne ajatukset. Oon oppinut mm. että...

• ...oon todellakin vanha! Katsottiin jotain Youtube-videota, jonka tekijää (eli tubettajaa) luulin suunnilleen oman ikäisekseni. No hän nauroi, että ehei, tuo tyyppi on 21. Okei! Edes 13-vuotias ei kuvittele mua nuoreksi, vaikka mä itse kuvittelen.

• ...on siis olemassa tubettajia, jotka tienaa ihan sairaan paljon rahaa siitä, että ne tubettaa. Eli pitää kai vähän niinkuin videoblogia.

• ...tämän päivän nuoret myös oppii paljon tubettajilta, peleistä ynnä muusta,
• eli on aika vaikeaa ajatella millainen määrä pelejä (ja mitä näitä nyt on) on ookoo, koska kyllä teknologiaa pitää hallita ja monien tämän päivän 13-vuotiaiden ura saattaa olla näissä peleissä!

• ..."ennen oli kaikki paremmin, kun ei ollut pelejä" -skeida on on turhinta ikinä.
• ja huolissaan kannattaa olla, jos ne haluu vaan tehdä käpylehmiä ulkona!

• ...on todella kaksinaismoralistista sanoo, et pelit loppu nyt jos sun itse pitää kuitenkin tsekkailla someja kännykällä.

• ...on myös todella idioottia, että sun päähän tulee ajatus, kuinka turhaa on tubevideoiden katselu ja sit sä itse kirjoittelet ja seuraat blogeja, joita pidät niin tärkeänäja kaikinpuolin järkevänä.

• ...ruotsin opiskelu ei edelleenkään kiinnosta. Maailma ei siis, luojan kiitos, ole ihan täysin muuttunut ja jotain ymmärrän edelleenkin,
• mutta siitä huolimatta joudun vääntämään siitä, että ne läksyt pitää tehdä. Tee niinkun mä sanon ja esitän tässä, ei niinkun mä todellisuudessa ajattelen teidän ymmärrettävästi ihan sairaan paskoista ruotsin tehtävistä.

• ...jonkun asian suorittamisesta voidaan käydä keskustelua aika monta kertaa kauemmin, kun sen asian suorittamiseen menisi aikaa.

• ...nykypäivän opettajat kyllä tiedottaa sekä hyvässä että pahassa kaiken mahdollisen. Ei mun ruotsin läksyjen tekemättä jättämisestä tai oppitunnilla onnistumisesta saletisti tullut mitään viestiä koskaan
• ja kaikenlainen nimikirjoitusten väärentäminen on siis historiaa! (itsehän osaan edelleen väärentää äitin nimmarin, ainaskin etunimen, heh!)

Seuraavien kuukausien agebda tulee olemaan se, että a) yritän puhua mun kälyä hommaamaan heille pienen mopsin pennun ja b) yritän puhua Jarppaa hommaamaan meille pienen mopsin pennun. Kertakaikkiaan niin houkuttava ajatus, ettei sitä voi millään feilata! Menneen kaksiviikkoisen aikana musta tuli myös kertalaakista PewDiePien mopsikaksikon fani. Mä(kin) haluun niin sellaisen!

Arki

Hetimmiten suoraan leuanvetoleiriltä lähdettiin Jarpan kanssa lakeuksille, eli arki omassa kodissa on vasta lähtökuopissaan. Sitä onkin ollut ikävä! Sairasloma loppui sunnuntaina ja nyt olisi viikon verran lomapäiviä ennen uuden työn aloittamista. Ne aion viettää rennosti kotona, harrastaen ja ulkoillen. Tiedän, että seuraavat pari kuukautta tulee olemaan aivoille rankkaa: paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä. Niinpä yritän nyt olla sen kummemmin ajattelematta asiaa.

Treeniä ja kreiseilyä..

Ensin oli kuvaustreeni ja sitten se ihan oikea treeni. Esimerkiksi tämmöstä.

Aivot on kovasti siinä moodissa että treenit on täysin nollassa. Tarkemmin tarkasteltuna kahden edellisen viikon aikana treenattua on tullut tilanteeseen nähden ihan kiitettävästi. Kaksi selkään, rintaan ja olkapäihin painottuvaa salitreeniä ja kaksi vatsoihin ja käsiin painottuvaa kotitreeniä. Per viikko siis. Kaikki on tosiaan aika suhteellista. Näiden varsinaisten treenien ulkopuolellakin on kivasti tullut heiluteltua koipia kuminauhojen kanssa ja sitä rataa. Vaikka reisilihasten puoliero on varausluvasta, hyvästä yrityksestä ja uskosta huolimatta kolme senttiä, niin ehkä saan jonkinlaisen palkkion sitten kun voi taas ruveta kävelemään ja kyykkäämään. Sitä paitsi, viimeksi puhuttiin jostain kuudesta sentistä eli siihen nähden reisi on kuin työhevosella! Teknisesti voisin varmaan polkea kuntopyörääkin kevyellä vastuksella, mutta kokeilkaapa itse harrastaa sitä sisälämpötiloissa polvitaipeeseen ulottuva huopatossu (+tukiraudat) jalassa. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun se sama kapistus tulee pitää vaihtamatta ympäri vuorokauden jalassa. Ei kiitos, oon ihan riittävästi haistellut pikkuveljen lätkäkamoja penskana. Ehkä sitä aerobista kerkeää vielä ja nyt on vaan aika taputella itseä selkään siitä, että eilen meni edelleen 11 leukaa.

11 on tosiaan yhden vähemmän kun jokusen viikon (vai jo kuukauden?) takainen 12. Mutta arvatkaapa mitä? Mulla alkaa ylihuomenna kahden viikon mittainen leuanvetoleiri. Jarpan veli vaimoineen lennähtää kahden viikon lomalle aika monen meren yli ja YYA-sopimuksen mukaan mä sitten lennähdän järven väärälle puolelle asumaan kahdeksi viikoksi. Heiltä tosiaan löytyy alakerrasta ihan kelpo "kuntosali" leuanvetotankoineen ja aion todellakin käyttää tilaisuuden hyödyksi. Bonuksena tulee vielä voimistelurenkaat. En tiedä kuuluko tähän kohtaan nyt se kuuluisa sanonta "ku ny ei vaa sattuus mitää"... Jarppa jää tänne kotiin ainakin suurimmaksi osaksi aikaa (hyvä, koska aion vihdoin ja viimein päihittää sen leuanvedossa :D). Jarpan seesteinen seura vaihtuu siis liian terveellisellä ruoalla ärsytettyyn teiniin (no ei nyt vaiskaan, hänhän haluaa aikuisena perustaa kasvisravintolan!) eikä mun tarvii enää keksiä tekemistä itselle, koska aina voin kysellä mantsaa tai terveystietoo ja televisiostakaan tuskin tulee jalkapalloa...

Loppuun vielä videokevennys. Ihan vaan jos joku luuli, etteikö jalkapallo olis tosi ookoo:

Hullu(i)lla on siis todellakin halvat huvit. Tässä on lopputulos, kun toisella on jalka paketissa, hölmöjä juttuja ja aivot kierroksilla ja toinen on muuten vaan lomalla ja himppasen pöllö kanssa. Välillä tuntuu, että oonko aikuinen ollenkaan. Että silleen varmaan tullaan ihan hyvin juttuun sen teenagen kanssa.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Haussa uusia blogeja lukulistalle!

Mun mielestä mukavat sunnuntait on tehty urheilusta, kotoilusta, perheestä ja hyvästä ruoasta ja sunnuntaissa on kieltämättä oma fiiliksensä. Luulen, että aika moni päivätyötä tekevä ei ehkä osaa nähdä sitä asiaa kuinka pieni korvaus kaikesta edellämainitusta on tuplapalkka. Toki sunnuntaissa on myös oma fiilis työpaikalla, ei sillä. Joka tapauksessa mun mielestä ei ole yhtään hyvä idea se, että sunnuntaikorvauksia leikattaisiin. Muutenkin sunnuntaikorvaus on ainoa edes vähän tuntuva lisä siitä, että ollaan töissä ympäri vuorokauden jokaisena viikon päivänä. Valmis olen toki vaikka ja minkälaisiin säästöihin, mutta toivoisin, että ne rakennettaisiin tasapuolisesti kaikille. Sitä mieltä olen.

No se siittä. Jopa näin sairaslomalla onnistuin saamaan aikaiseksi sunnuntaifiiliksen ja sisällytettyä siihen kaikki edellämainitut. Nyt sunnuntai on erityisen hyvä salipäivä, koska yhdistettyjen bussivuorojen vuoksi pääsen sunnuntai-aamuisin bussilla salille. Voimatasoissa kyllä tuntuu, että raskaammat raudat on viime viikkoina ollut hieman kevyempiä. Siitä huolimatta sain sen kymmenen leukaa vedettyä tänäänkin ja todellakin haluan, että kymmenen leukaa on pysyvä tila tästä eteenpäin aina! Liikkeiden "keksiminen" on kieltämättä haasteellista, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että siittä vaan yläkroppaa treenaamaan. Niin vaan on ihmiskeho kokonaisuus, eikä sitä niin tajuakaan ennen kuin on yksi raaja poissa pelistä. Toki tässä ihan hyviä treenejä saa yläkropalle aikaiseksi ja siitä olen todellakin iloinen!

Päivällä kokkailtiin uunilohta sweetchilisoossissa, kukkakaalia, riisi-kauraseosta ja salaattia. On se vaan hyvää, kala nimittäin. Melkein kaikesta muusta lihasta voi luopua, mutta kalasta ei. Ensin syötiin Jarpan kanssa kaksin ja vähän päästä tuli ruokailemaan myös kolme kossia, eli mun pikkuveljet yhtä lukuunottamatta. Muuten päivä onkin mennyt kotosalla salppurin kisoja seuraillessa. Ovat puhuneet asiaa kisastudiossa esimerkiksi siitä, kuinka suomalaisten kansallinen itsetunto on rakennettu urheilumenestyksen varaan. Oon ihan samaa mieltä, enkä tosiaankaan ymmärrä kuinka keskustelupalstoilla moititaan urheilijaa epäonnistuessa. Suorastaan näen punaista, kun sellaista luen! Salpausselälle kaivattiin myös lisää katsojia etenkin mäkihyppyyn, vaikka suomalaismenestys onkin vaisua. Ihan totta, että kyllä todellisen urheilukansan luulisi syttyvän siitä, kun maailman huiput on paikalla! Kaikkia ei toki tarvitse urheilu kiinnostaa, mutta silti musta olis hyvä, että vaikka nyt lapsille soisi elämyksiä myös katsojana jossain isossa urheilutapahtumassa.

Tässä sairaslomaillessa oon enemmän ja vähemmän etsiskellyt uusia blogeja luettavaksi. Olen tässä blogimaailmassa hieman outsider, enkä todellakaan tiedä mikä on pinnalla ja mitä uutta on tullut blogimaailmaan. Mun seuraamaat blogit on ollut lukulistalla ties kuinka kauan ja ne on ne, mitä seuraan. Aika ajoin olen etsiskellyt uutta luettavaa, mutta ilmeisesti mun "ruutuaika" sitten aina vaan loppuu kesken, sillä lukulistalla ei juuri ole päivitystä käynyt. Se kuitenkin ottaa hetken ennen kuin lukijana pääsee niin sanotusti juonesta kiinni.

Niimpä pyydänkin teitä lukijat suosittelemaan mulle teidän lemppariblogia/-blogeja taikka omaa blogia... joka tietysti on myös se lempiblogi, vai mitä?

Heitäpä siis kehiin sun lukusuositukset! Blogi saa olla sisällöltään millainen vaan, eikä ole pakko olla edes urheilu- tai harrastusblogi.

P.S. Käykäähän nostamassa peukku Wannabe Juoksijalle Facebookissa. En ole ollut siellä niin aktiivinen kuin ajattelin (jakaa liikunta-/elämäntapa-aiheisia artikkeleita jne. jne.), mutta sivu on kuitenkin olemassa. Enkä edelleenkään ole osannut edes luoda sitä banneria tuonne sivupalkkiin, ehkä huomenna?

Painonnostokoulussa

Muistatte ehkä, kun taannoin manailin paikallaan junnaavaa punttisaleilua? Sekä sen, että monen muunkin asian suhteen, on tässä vuoden vaihteessa ollut fiilis, että nyt tarttis jotain uutta tatsia tähän hommaan! Viime viikolla oltiin mun kaveri P:n kanssa tutustumassa painonnostoon. Tutustuin tähän mun kaveriin, kun olin ekassa työharkassani saikkarikoulussa (jonka tutkintotodistus tuli by the way joku aika sitten postissa, jee!). Onneksi hän oli ohjaajani, koska sain tosi hyvän ohjauksen lisäksi myös kaverin kaikenlaisiin juttuihin! Aikuisena ei ole niin helppoa tutustua uusiin tyyppeihin ja onkin ollut hauska tutustua ihmiseen, johon ei oikeastaan tarvitse edes tutustua, koska tuntuu siltä, niinkun olis tunnettu aina.

Nyt siihen painonnostoon. Kyseessä oli Harjun Woiman punttikoulu, jossa harjoitellaan olympianostoja.

Seuraavat jutut on suoria lainauksia Harjun Woiman verkkosivuilta:

"Levytanko harjoittelu on kaikkien urheilulajien harrastajien perusosaamista. Mitä paremmin hallitsee, sitä tehokkaampaan harjoitteluun pystyy ja terveempänä pysyy!"

"Punttikoulu - ammattitaitoista ohjausta painonnostoon. "Puurusen Punttikoulu" on paikka oppia painonnoston tekniikat kerralla oikein. Oikea tekniikka takaa suoritusten turvallisuuden, maksimoi treenin hyödyn sekä ehkäisee parhaalla tavalla liikuntavammojen syntymisen."

No meikäläinen oli ihan myyty. Mulla oli aika kovat odotukset ohjauksen tasosta ja ne odotukset kyllä täyttyi moninkertaisesti. Tää taitaa olla se juttu, mitä nyt kaipaan! Punttikoulu pyörii Huhtasuolla kahdesti viikossa. Vaikka en läheskään kaikkiin treeneihin tule vuorotyön vuoksi pääsemään, vaikka Huhtasuolle on matkaa ja vaikka mulla tulee nilkkaleikkauksen vuoksi olemaan pidempikin tauko (tässäkin) hommassa, niin taidan silti hankkia koko kevätkauden kortin Harjun Woiman aikuisten treeneihin.

Vanhemmiten tuntuu, että kaikenlainen koordinaatio, räjähtävyys ja liikkuvuus on karissut omasta kropasta elettyjen vuosien mukana. Kyseisiä ominaisuuksia on myös haastavaa kehittää vailla minkäänlaista ohjausta, toisin kuin esimerkiksi voima- tai kestävyysominaisuuksia. Haluan kuitenkin kehittää myös muitakin juttuja ja siihen uskon just painonnoston olevan oiva keino. Ykkösprioriteetti tulee siis olemaan tuo punttikoulu, mutta myös muita treenejä on tarjolla kausikortilla.

Painonnosto on varmana nostanut suosiotaan myös naisten keskuudessa, mutta siitä huolimatta oltiin ainoat naiset punttikoulussa. Jonkinlainen jännitysmomentti tulee olemaan myös se, että koska P:lla on vielä CrossFit -salille jäsenyys tovin voimassa, niin joudun tulevilla viikolla menemään treeneihin yksin. Ehkä kykenen siihen! Sillä ei nyt varsinaisesti ole mitään merkitystä onko porukassa naisia vai ei, mutta oon vaan kertakaikkisen ujo menemään mihinkään ryhmiin yksin. Jostain syystä se on ollut mulle aina aika vahvasti epämukavuusalueelle menemistä (vaikka moni ei sitä ehkä usko) ja sen takia esimerkiksi kaikenlaiset kimppalenkit erinäisissä juoksuryhmissä on mulla jäänyt kautta aikain tekemättä. Yksin treenaaminen on mun mielestä kivaa, mutta olis se ihan kiva myös olla reippaampi osallistumaan, jos vähääkään siltä tuntuu ja nyt kyllä tuntuu!

Pixabay -kuva modifioituna omiin tarpeisiin. Jos sitä näiden lajien oppimiseen panostaisi vuonna 2016, keväällä 2016. Uintia enemmän kehiin sitten kun jalka on operoitu, eli kaikkeen muuhun tulee taas väistämättä taukoa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Se the twenty pull-ups challenge päättyi omalla kohdalla tulokseen the twelve pull-ups challege. Ekat kolme viikkoa toi siis parannusta neljä leukaa ja vikat kolme viikkoa yhden leuan. WTF? Jarpan työkaveri, joka siis onnistuneesti ohjelman veti läpi, oli sanonut, että ns. "epäonnistuneita viikkoja" olisi kannattanut toistaa niin kauan, kun ne menee onnistuneesti läpi. Olivat siis keskustelleet leuanvedosta... Kysyin Jarpalta, että kai se on muistanut lesoilla tyttöystävän tuloksilla. Kuulemma on muistanut... jopa sillä, että päätin jouluna kesken ohjelman ruveta tekeen sarjoja sen kuuluisan lisäpainon kanssa :D. Ehkä tässä jaksaa vielä jonkun projektin ottaa asian suhteen, vaikka nyt kieltämättä vähän tympii. Tyytyväinen pitää silti olla ja olisikin enemmän kuin viisasta edes joten kuten pitää kuntoa nyt myös yllä!

Lisäpaino -leuanvetoa

...vastoin otsikon antamaa oletusta tuo viiden kilon lisäpaino ei suinkaan roikkunut kettingissä lantiolta vaan oli pureutunut lantioon. Kyseessä siis oli Leokon kiekon sijaan joulumässäilyjen kerryttämää nestettä ja varmaan vähän sitä itteäänkin, eli laardia. Mun arjen ruokavalio on kuitenkin kohtalaisen kevyttä ja vähäsuolaista, joten joulun kaltaiset mässäilyt tuntuu kyllä heti, vaikka ei ylenpalttisesti söisikään. Kieltämättä jouluna tuli syötyä hyvin, niin kuin asiaan kuuluukin. Eikä viikonvaihteen Etelä-Pohjanmaan reissu kauheasti ruokavaliota parempaan muuttanut.

Eilen siis oli leuanveto-ohjelman testipäivä. Testitulos oli 11 leukaa, josta viimeinen melkoisen nitkuttelun jälkeen. Kaikkien aikojen ennätys siis. Pattia varmaan olis riittänyt parempaankin, mutta puntari tosiaan näytti viisi (!) kiloa enemmän kuin viikko sitten. No, ohjelma jatkuu viikon kerrallaan aina testituloksen mukaan. Eiköhän se tuloskin siitä nouse. Etenkin, kun tää paino tästä rupeaa normalisoitumaan. Viime yönäkin olin laihtunut (!) kilon, hah.

Tämän vuoden joulu ei, etenkään joulupäivän osalta, tarjonnut mitään maailman parhaita treenikelejä. Jouluaattona kävin juoksemassa 35 minuuttia saunalenkkinä. Tonttuhattu päässä tietenkin. Kyllä sitä joulun kunniaksi voi vähän irrotella, vaikka jalkaan kävi melkoisen kipeää.

Joulupäivänä ohjelmassa oli maantiepyöräilyä. Kelatkaa, jouluna! Kotipihasta startatessa paistoi aurinko, samaten kun kotiin saapuessa. Siinä välissä iskikin kunnon kaatosade. Kyllä, joulupäivänä. Siitä syystä lenkki jäi vähän lyhyenpuoleiseksi. Voi olla, että ihmiset hieroi silmiään, että mikä hullu tuolla pyöräilee. Pyörälenkin päälle rääkkäsin vähän vatsalihaksia.

Tapaninpäivänä sen sijaan oli pirtsakka pakkaskeli ja aurinkoa. Käytiin kälyn kanssa kinkunsulatuslenkillä Touruvuoressa. Lisäksi kävin heidän kuntosalillaan tekemässä leanveto-ohjelman. Oma sali oli näet kiinni koko joulun.

Leuanvetoa ja muita kuulumisia

Joulumieli on ollut yhtä kadoksissa kuin lumikin täältä Jyväskylästä. Tai no, lunta on tänään tullut ihan olan takaa, mutta niitä Portugalin helteiden rantautumista odotellessa. Toivottavasti tuo helleaalto joulumielenkin tullessaan. Ja tuohan se. Väsymys on nyt vain tainnut hiipiä sekä mieleen että kroppaan. Onneksi loppuvuosi on aikaa elpyä, ensi vuonna kun on taas uusia jänniä kuvioita edessä.

Mutta sitten asiaan. Nimittäin leuanvetoasiaan. Kyllästyin ihan satanolla tähän mun ikuiseen vatkaamiseen tän leuanvedon kanssa. Haluan omat tulokseni sille tasolle, että yli kymmenen leukaa menee vaikka sitten paskana päivänä ja joulukilojen kanssa. Nythän se kymppi leukaa on vaan lähinnä superhyvän päivän ja matalan painon yhteinen summa. Normipäivä on sellainen ysi ja vähän huonompi päivä se kasi.

Niinpä rupesin leuattamaan ihan ohjelman mukaan, joka on toimivaksi todettu. Kyseessä on The Twenty Pull-ups Challenge, joka lähtötasolla kasi menee näin:

1 viikko (toistot/palautusaika)
4-3-2-4-5 / 120s.
4-3-4-4-5 / 90s.
4-4-4-3-max.(=itsellä 7) / 120s.

2. viikko:
5-4-3-4-5 / 120s.
4-4-3-4-6 / 90s.
4-4-4-4-max. / 120s.

3. viikko
6-5-4-5-6 / 120s.
6-5-6-5-6 / 90s.
7-6-5-4-max. / 120s.

Kolme treeniä per viikko. Yliviivatut kohdat on jo hanskassa ilman vaikeuksia. Palautusajat riitti hyvin. Kyseessä on kuuden viikon ohjelma, jonka jälkeen tuo 20 leukaa odottaa ottajaansa. Tämän kolmeviikkoisen jälkeen tehdään testi, jonka mukaan ohjelma jatkuu seuraavat kolme viikkoa. Tuskin siihen kahteenkymppiin ihan parin leuan tasolta kuudessa viikossa pääsee, enkä oikein usko, että minäkään. Mutta ihan vaikka hyvästiksi Monnarille on leuanveto paukutettava uusin lukemiin.

Mitäs muuta kuuluu? No ei kauheasti mitään. Kirjoitusvire on viime aikoina ollut sama, kuin vire noin niinkuin ylipäätään. Oppari kaikkine byrokratioineen on saatu kiitettävin arvosanoin pakettiin ja kieltämättä olen siitä ylpeä. Opparikamusta, työstä ja vähän myös itsestäkin. Liikuntaviikot rullaa tasaisen tappavaan tahtiin. Salikertoja olen lisännyt neljään ja aerobista ihan liian vähän. Ainakin sellaista vk-aerobista. Mutta onhan se sitten joskus tulevan operaation jälkeen kiva aloitella juoksuharrastusta, kun on hauista, mitä menettää. Arkiliikuntaa on ollut himpun verran vähemmän, koska se ajokortti. Ei sillä, että olisin laiskistunut, mutta kun sitä ajamista ei (valitettavasti) opi pyöräilemällä. Mun elämä pyörii aika pitkälle 3x3 km mittaisessa kolmiossa, joten oon sitten ajellut ihan naurettaviakin matkoja vain ja ainoastaan sen vuoksi, että kaikki kehoittaa ajamaan aluksi mahdollisimman paljon. Arkiliikunnan saralla olen kyllä kunnostautunut siivoamisessa ja kaikenlaisessa muussakin kotitouhuiluissa, joita eittämättä laiminlöin muutamana ruuhkavuonna. Noin niinkuin viimeisen kuukauden ajalta voisi ajatella, että olen ihan hyvää vaimoainesta.

Eipä mulle sitten oikein muuta, mitäs sulle?

P.S. Tuo ylläoleva otsatukka on reilun kuukauden takainen lopputulos karmivaan stressiin ja ketutukseen -> "Haluun uuden elämän... No ainakin lähtee puolet hiusten pituudesta ja otsatukka tänne!" -> Jo helpotti! Niin mua.

Melkein täydellinen leuanvetosarja!

Alkuviikosta "tuskailin" sitä, ettei sali nappaisi yhtään ja mieli tekis vaan hiihtää. Tänään sitten lähdin kuiteskin sinne salille, hiihto ei ollut edes vaihtoehto suksien ollessa huollossa. Just tähän saumaan sainkin sitten plakkariin hyvän salitreeniin ja kas, taas huvittaa salikin. Hyvä salitreeni sisälsi melkein täydellisiä sarjoja. Penkkipunnerruksessa olen jo niin turkaisen lähellä neljänkympin sarjapainoja, että jo nyt jännittää miten ensi viikolla kulkee. Vielä enemmän iloiseksi teki tämänpäiväinen leuanveto. Mun leuanvetotreenithän on aika hiton yksinkertaisia: kolme sarjaa ja niin monta leukaa, kun irtoo. Ja tänään kuulkaa irtos. Melkein täydellisesti!

Mun leuanvetohistoriahan on seuraavanlainen: joskus vuonna miekka ja kivi olen saanut vedettyä kymmenen kappaletta leukoja. Silloin olin kevyempi ja voimakkaampi, sali oli ihan ykkösjuttu, enkä vielä ollut ymmärtänyt juoksemisen olevan 100x kivampaa. Leuanvedossa oli usean vuoden tauko. Seuraava kosketus leuanvetoon oli joskus reipas vuosi sitten, kun tavoitteena oli tuplata silloinen leuanveto tulos kolmesta, eli kuusi leukaa. Tuohon taisin päästäkin joskus vuoden 2013-2014 vaihteessa. No jostain syystä leuanveto jäi taas vuoden päiviksi. Lopputulemahan tietää, pari lisäkiloa ja ei niin aktiivinen salikesä. Olihan se täydellinen floppi, kun leuanvetoa loppuvuodesta virittelin!

Tässä nykyisessä ohjelmassa olen tehnyt kolme vaivaista leuanvetosarjaa, jotka on kulkenut näin:
3+3+3
4+3+2
ja tänään:
5+5+4

Tuo leuanveto on kuulunut mulla kolmanteen salipäivään, joka on muutaman kerran jäänyt välistä hiihtoinnostuksen jyllätessä. Sitten oli tuo sairastelu. Siinä on siis käytännössä tämän vuoden leanvetosarjat. Ehdottomasti tuo leukailu täytyy priorisoida toiseen salipäivään (kolmas kun saattaa olla käytännössä ajoittain hankala toteuttaa, jos hiihtomono vipattaa näin), koska siinä jos missä

haluan kehittyä!

Mahdollisuuttakin tarjoillaan ihan kultaisella tarjottimella sillä voimatasot on selkeästi kyllä kasvaneet, vaikka paino on ollut laskussuntainen. Molemmat ihan tervetulleita meikäläisen elämään.

Pikkusisko kuvasi vuodenvaihteessa meidän salitouhuja Alavudella.
Todellinen mestariotos: voi sitten miettiä, että millanen on se jakkara
millä tuossa seisotaan :D

Viikon toppi ja floppi

Täällä mä hyrisen.. Ulkona on kylmä ja sisälläkin on kylmähkö, koska meillä on joku patterijuttu meneillään. Oon myös itekseen tämän viikonlopun, koska Jarppa on reissussa. Melkein en osaa olla, koska niin harvoin oon öitä yksin kotona. Tälle viikolle on kertynyt paljon hyviä liikuntahetkiä.

• Viikon toppi oli ehdottomasti maastaveto, jonka tein eri päivänä kun kyykyn. Pääsarjana 4x6 toistoa ja 70 kiloa. Jee. Voiskohan jonain hurjana päivänä joskus tulevaisuudessa vetää 100 kiloa?
• Ja se viikon floppi oli ehdottomasti kolme leukaa. Alas on tultu vuoden takaisesta. Huono salikesä ja muutama lisäkilo on tehnyt tehtävänsä ja ylöshän se on tästä taas kiivettävä.

Reissuista puheenollen, oonkos kertonut, että lähden joulukuussa Wieniin. Meen sinne mun anopin kanssa vähän niinkun satavuotismatkalle. Saatiin toi matka synttärilahjoiksi Jarpalta ja veljentään kesällä. Kivaa, pitkästä pitkästä aikaa reissuun. Tänään antoi Jarpan täti tuollaisen matkaopaskirjan, jonka hän oli omalleen Wienin reissulle hankkinut.

Huomenna on tiedossa liikuntapeuhulaa (en oo varma kumpi on enemmän innoissaan, mä vai Lode 3vee) ja viimeinen työpäivä omassa työpaikassa tänä vuonna. Maanantaina alkaa harkkakuviot, uudet ihmisetet ja uusien asioiden oppiminen, joka on ihan tosi kivaa. Tosi kivaa on ollut myös olla tutussa työpaikassa tämä hetki minkä nyt olin.

12345 leukaa!

Juoksumatto. Kääk, mikä keksintö. Olin tänään siinä venkulassa tasan 30 minuuttia. Tarkoitus oli tehdä jalkaa säästävä pk-treeni crossarilla ja uiden. Yhtä juoksumattoa lukuunottamatta kaikki cardiolaitteet oli varattuna, niin ajattelin, että menkööt. Juoksumatto on mulle kohtalaisen vieras ja oon aika lahjakkaasti sitä onnistunut välttämään koko elämäni. Okei, ehkä sitä vois käyttää hyväksi vetotreeneihin pahimpina keleinä, mutta oikein mitään muuta tarkoitusperää en sille keksi.

Jostain oon joskus lukenut, että juoksumatolla juostessa 1% kulma vastaa tasamaalla juoksua. Se lienee selittää sen, että keskisykkeet vauhdilla 10km/h jäi noinkin alhaisiksi (127). Huomatkaa tuossa kuvassa kohta Weather. Sorry we do not weather for this activity. Siinä kylliksi selitystä sille miksi tuota juoksumattoa vierastan. Mutta joo, ehkä sitä niihin vetoihin.. Ehkä. Vaikka kaipaan niin pirusti sitä täysipainoista juoksemista, että kun pääsen sitä tekemään, niin tuskin ihan äkkiä löydän itseäni sisätiloista yhdestä paikasta.

Ja mikäs se tuossa on? No uimahallin leuanvetotankohan se siinä. Suoraan cardiolaitteiden edessä. Eikä ihan mikä tahansa leuanvetotanko, vaan se leaunvetotanko missä Wannabe Juoksija veteli näiden juoksuvuosien leuanvetoenkat, viisi leukaa. Tavoite, jota toukokuussa kolmella leualla kaavailin, on siis käynyt toteen. Aijai, oon niin superinnoissani. Olin tottapuhuen niin innoissani ja lamaantunut, etten oikein tajunnut, että voisin yrittää vielä kuudettakin leukaa. Ehkä mun pitää ennen marraskuun 18. päivää sitä vielä kokeilla, nimittäin sitten olisin tuplannut leuanvetotulokseni puolessa vuodessa. Päälle sitten vielä se 45 min. uintia ja iltapuhteeksi tein 20min. coretreenin. Ihan vaan, kun mun kestotavoite on se, että Ä-LÄ LAI-MIN-LYÖ KES-KI-VAR-TA-LOA. Isoilla kirjaimilla, vahvennettuna, alleviivattuna, tavattuna ja kaikin tavoin just niin rautalangasta väännettynä kun mun tapauksessa pitääkin. Piste.

Kehonpainoharjoittelusta

Mun viikon treeneissä on ollut pitkään treeni nimeltä vartaloharjoittelu. Viimeisimmässä viikkopostauksessa taisin tuon treenin nimetä hieman järkevämmin kehonpainotreeniksi. Vartaloharjoittelutreeni lienee peruja siitä, että HeiaHeiassa osuvan kuvauksen puuttuessa olen joutunut käyttämään jotain tuon tyyppistä nimeä kyseisenlaiselle harjoittelulle. Ja mitä tuo harjoittelu sitten on? No se on just sitä, miksi sitä kutsutaan. Harjoitteita kehon omalla painolla. Se on kyllä sitten niin hienoa puuhaa! Huippuhyvään treeniin ei nimittäin välttämättä oikeasti tarvitse kuin on kroppansa massan. Leuanvetotanko tai joku sen tapainen on tietty hyvä bonari.

Kehonpainoharjoittelun nimeen vannon ensinnäkin syvien lihasten tähden. Isoja rautoja ja pieniä toistomääriä tehdessä pinnalliset lihakset väsyy ennen kuin syvät lihakset on joutunut oikeasti duuniin. Näin ollen kuormituksen on siis oltava kevyttä taikka vastuksena voipi olla vaikka painovoima. Useat toistot (esim. yhden jalan kyykky takaa) ja painovoimaharjoitteet (esim. lankku) on aika vakiokauraa mun kehonpainoharjoittelussa. Vastusta kehonpainoharjoittelussa voi vaihdella toistomääriä ja tempoa muuttaessa.

Liian iisiä? Monipuolisuus siis tässäkin. Kehonpainoharjoittelua voi tehdä myös kovaa lyhyinä sarjoina. Kokeilepa vaikka yhdenkäden punnerrusta tai pistoolikyykkyä. Voin kertoa, että tämänkaltaiset liikkeet paljastavat aika armotta puutteita. Yhdenkäden punnerrus ei ole (lähelläkään) onnistumista, sen sijaan pistoolikyykkyjä sain kuin sainkin muutaman vedettyä kummallekin jalalle. Liike, jota oon puolen vuoden ajan aina silloin tällöin kokeillut sujui yhtäkkiä kuin salamaniskusta. Sitkeä harjoittelu siis palkitaan. Tuskin tulee vastaan sellaista takakyykkypainoa, johon olisin koskaan yhtä tyytyväinen.

Kehonpainoharjoittelu on siis sekä pinnallisten että syvien lihasten välistä yhteistyötä, kehonhallintaa, koordinaatiota ja liikkuvuutta. Hyvä puoli kehonpainoharjoittelussa on myös se, että sitä voi tehdä ihan missä tahansa. Mennyt kesä on ollut keleiltään niin mainio, mikäs sen mukavampaa kun vetää kunnon treeni ulkoilmassa. Seuraavaksi mun henkilökohtainen someday to do twice -lista kehonpainoharjoitteluun liittyen:

• yhdenkäden punnerrus
• pistoolikyykky
• voimaleuka (eng. muscle-up, onkohan sille joku oikeakin suomalainen nimi?)

Täällä voi käydä katsomassa, miten joku ehkä paikkakuntalainen heebo vetelee komeasti voimaleukoja paikalla, jossa itekin oon kesän aikana eräänkerran treenailut sekä kehonpainotreenejäni että rapputreenejäni. Jostain syystä en onnistunut videota sellaisenaan liittämään tähän postaukseen. Seuraava video ei jätä arvailujen varaan sitä, etteikö kehonpainotreenissä olisi progressiota ja variaatioita loputtomiin.

Leuanvetoa ja liibalaabaa

Niin se vaan tämäkin viikko on tullut töiden osalta päätökseen ja pitkästä aikaa mullakin on ihan vapaa viikonloppu. Kuluneella viikolla sekä kantapääkipu, että siitepölyallergia on pikkasen muistuttanut olemassa olostaan. Kummallakin on sellainen yhdistävä tekijä, että ne on viimeksi ollut mulla jotain kymmenen vuotta sitten. Allergiasta ei ole moneen vuoteen tosiaan ollut merkkiä ja joskus nuorena (tai siis tosi nuorena) on mulla ollut plantaarifaskiitti, joka vasta kortisonipiikillä meni ohi. Tuo kantapäähän on aina satunnaisesti kipuillut (jännä, lähinnä huilipäivinä) huhtikuussa juostusta Pentin kympistä alkaen. Aika hyvin oon saanut sitä kyllä venyttelemällä ja kylmällä kuriin.

Treenejä olen kuitenkin hyvinkin pystynyt tekemään suunnitelman mukaan. Tänään kävin "myöhäislenkillä" AKn kanssa, kolme kilometriä sinne, kuusi kilometriä höntsäilyä (vauhtia vaihdellen, mäkispurtteja ym.) ja kolme kilometriä himaan. Lenkin lomassa käytiin myös Puistokoulun "jumppapaikalla" tekeen lihaskuntojuttuja. Mukavaa vaihtelua. Täällä Jyväskylässä on näköjään aika paljon ulkopaikkoja, missä lihaskuntotreeniä on hyvä tehdä. En oo ennen niistä tiennyt, mutta nyt kun alkaa olla oikeastaan jo kesä, niin aion kyllä mahdollisimman pitkälle siirtää kotikuntopiirini niille paikoille. Yksi pikku tavoite voisi olla kolmen leuan sijasta saada vedettyä kokonaiset viisi leukaa.

Viikon kuuma kysymys on ollut myös, että missähän sitä juoksisi testikisan ennen HCM.ää? Mietinnässä on ollut niin Mikkelin puolikas, kuin Kiimasen savulenkki Saarijärvellä. Lienee tuohon selvyyksiä tulee lähiviikkoina. Hankalinta noissa on ehkä se kyytipolitiikka. Toinen mietinnän aihe on ollut mun seuraavat juoksutossut. Täytyy ehkä ensi viikolla vähän käydä testaamassa.

Oon ollut ihan tosi tyytyväinen noihin ylläoleviin Adidas adizero Aegikiksiin. Tähänastisista katutossuista ehdottomasti paras ostos ja melkein tekisi mieli ostaa samanlaiset. Toisaalta taas oon käynyt vähän vakoilemassa ja kokeilemassa Adidaksen Bostoneita ja nekin houkuttais. Kyseessähän on siis samaa adizero sarjaa, että en edes kovin radikaalia muutosta olisi tekemässä. Mutta silti, niin tärkeitä juttuja!