Elämäni tärkein viikonloppu

Hellurei ja kivaa alkavaa viikkoa. Lauantaina juhlittiin pojan kastejuhlaa ja sunnuntaina vuorostaan elämäni ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Takana on siis tähänastisen elämäni ylivoimaisesti tärkein viikonloppu. Kastejuhla sujui kaikinpuolin mallikkaasti molempien lähisukulaisten läsnäollessa. Porukkaa siis oli, onhan mun perhe iso ja sisarruksia kuusi kappaletta minusta nuorempia. Vauva on mun puolelta serkusköörin neljäs jäsen, joten myös lapsivieraita oli. Jarpan puolelta taas vauvalla on yksi serkku, joka heti muutama viikko omien rippijuhlien jälkeen sai kummintehtävän. Vauva sai nimen, jota en kuitenkaan taida ihmeemmin täällä blogissa käsitellä. Olkoon hän Ee tai vauva ja Jarppa voipi olla jatkossa Jii. Matsaavat sitten hyvin yhteen, heh. Äitienpäivää vietettiin yllättämällä meidän äiti brunssilla. Harvoin kun ollaan niin isolla porukalla koolla me sisarukset. Äitienpäivän iltaa mentiin sitten viettämään Jiin äidin luokse. Kiva päivä, todella.

Oman äitini mulle 33 vuotta sitten tekemä kastemekko nyt kymmenennessä kasteessa.

Sana äiti kuulostaa edelleen paikoin vähän vieraalta, mutta toisaalta taas niin kovin omalta. Äitiyttä on tänään takana tasan kaksi kuukautta. Tuo kaksi kuukautta on kyllä myöskin ollut elämäni tärkeintä aikaa. Tärkeintä, raskainta, ihaninta ja opettavaisinta. Sanonta "maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma" on saanut ihan uudenlaisen merkityksen. Yhtä-äkkiä rinnalla onkin pieni ihminen, jolle olet kaikki. Joku jonka hyvinvointi korreloi suoraan omaan hyvinvointiin ja varmasti myös toisinpäin. Joka, jonka vuoksi tekisit mitä vaan. Ihan mitä vaan.

Sunnuntaina ajateltiin poiketa kirkkopuiston kahvilaan kahville ja kas, siellä tarjottiin äiti-ihmisille kahvia ja kakkua.

Neljän koon viikonloppu: Kirkkoveneilyä, kuoharia, Konnevettä ja komeita maisemia!

Viikonloppu sisälsi kaikkea otsikossa mainittua. Mun pikkusisko on piakkoin menossa naimisiin ja vietettiin hänen polttareitaan viime viikonloppuna. Ajankohta ei hänen uteliaasta ja organisoivasta luonteesta johtuen pysynyt salassa, vaikka vielä perjantainakin väitin kivenkovaa meneväni Lappeenrantaan ja Jukolan viestiin. Polttareiden sisältö sen sijaan pysyi ja hyvä niin.

Oltiin tosiaan mun toisen pikkusiskon kanssa järkkäilty lauantaisa sunnuntaihin mökki Konnevedeltä Liesjärven rannalta. Matkalla oli pieni liftaukseen liittyvä nolaustehtävä, mutta kaikenlainen perus polttarinolailu jäi sitten siihen. Ohjelma numerona oli kirkkovenesoutua ja piknik saaressa. Porukka valitettavasti typistyi kohtalaisen pieneksi, mutta hyvin saatiin kuuden hengen tyttöporukalla ja yhdellä miesvahvistuksella (eräyrittäjä, jolta vuokrattiin mökki sekä vene ja tilattiin myös illan sapuskat) neljäntoista hengen kirkkovene liikkeelle. Se täytyy kyllä myöntää, että tuskin oikeaan suuntaan olis selvitty ilman sitä miesvahvistusta! Pari kaveria olisi vielä mahtunut joukkoon, niin soutaminen olisi edelleen ollut helppoa. Jokaisella paikalla jos olisi ollut soutajat, olisi hommaan ihan oikeasti saanut keskittyä ettei soutaminen olisi mennyt airojen yhteen kolisteluksi.

Sää oli perinteinen Suomalainen kesäsää. Sateinen. Menomatka saatiin soutaa hyvässä (!, tuulisessa, pilvisessä, kosteassa) kelissä, joka piti aina piknikinkin ajan. Paluumatkalla sen sijaan tuli vettä ja täysiä. Jokainen likka ajatteli asian positiivisesti ja hämmästeltiin sitä, että olipa kiva, kun sade taukosi just menosoudun ja piknikin ajaksi. Energiaahan olisi voinut käyttää myös negatiiviseen ajatteluun, mutta onneksi joukosta ei löytynyt yhtään sellaista tyyppiä. Miksi vatvoa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa? Sää nyt on hyvin pitkälle sellainen juttu. Tuli kunnolla testattua myös viime kuukausina hankitut corevaatteet, jotka sai yhdeksä pojoa. Takin pituus takaosastaan ei ehkä ihan riittävä ole soutu-urheiluun, koska persusta hörppi vähän vettä. Sauna ja safka maistui soudun päätteeksi ja tulipahan heitettyä myös talviturkki. Illanvietto jatkui aina yöhön saakka, muttei kuitenkaan niin myöhään, etteikö seuraavana päivänä olisi keritty brunssittelemaan ja viettämään yhteistä aikaa ennen kotiinlähtöä.

Kirkkovenesoutu oli kyllä kokemus, jota en halua jättää ainoaksi. Sulkavan soutu, täältä tullaan! Ihanaa oli viettää viikonloppua huippujen naisten seurassa. Luulen, että myös itse polttarisankari tykkäsi kyseisenlaisesta ohjelmasta perinteistä remuamista enemmän. Aika on tainnut ajaa sellaisen ohitse ihan koko porukan suhteen.

What a weekend!

Mun äiti on ainoa lapsi, joka kerran jos toisenkin elämässään toivoi sisarruksia. No, niitä ei kuitenkaan tullut ja mamma päätti paikata tilanteen jälkipolville ja meitä onkin sitten seitsemän. Että jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla. Oon tosi onnellinen mun sisaruksista, jokaisesta. Ollaan keskenämme aika hyvä tiimi. Luulis, että tälläiseen jengiin mahtuisi edes yksi vähän vähemmän hyvä tyyppi, mutta eipä mahdu, ei. Ei edes vaikka puolisot lasketaan mukaan!

Mä oon meistä vanhin ja nuorin, elikkäs Jantteri, täytti vastikään kahdeksantoista. Niinpä meillä olikin menneenä viikonloppuna ylläribileet hänelle. Ihme kyllä jokainen sisaruksistakin pääsi paikalle, vaikka jännän äärellä oltiin tuon flunssan kanssa. Ainoastaan Jarppa joutui missaamaan bileet vatsataudin vuoksi ja poissa oli myöskin yoisen siskon poikaystävä, joka on niin tuore tapaus, etten esimerkiksi mä ole häntä tavannut koskaan. Poissa oli myös yhden veljen mystinen tyttö, jota ei ole vielä kukaan tavannut. Ainakaan tarkoituksella.

Viikonloppuhan lähti käyntiin sillä, että yllätettiin mun veli, joka luuli juhlivansa synttäreitä ainoastaan yhden veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Yllätys oli melkoinen. Yhdestä jos toisesta läheltä piti -tilanteesta selvittiin. Kaikista kuumottavinta oli tietty Sampalla ja L:lla, jonka luona mun veli oli ollut jo muutaman päivän ylläriä edeltävästi. Ihan alunalkaen meillä oli ajatus lähteä pelaamaan paintball -sotaa, mutta yhden jos toisen flunssaillessa päädyttiin viimemetreillä keilailuun. Keilailu on ehkä vähän last season, mutta hauskaa se on siitä huolimatta aina! Muuna ohjelmana oli safkaa, saunaa ja illalla pyörähdettiin parissa baarissa. Yöpyminen tapahtui patjasulkeistyyliin, siihenhän me ollaan jo lapsuudessa totuttu. Kyllä oli veljen poitsulla ihmetteleminen, kun hän seuraavana aamupäivänä kotiutui mummolasta ja asunto oli täynnä porukkaa ja patjoja.

Olikse silleen, että valitse pallo vaatteiden sävyyn?

Viikonloppu jäi historiaan yhtenä vuoden parhaista. Liikuntaviikko taas ei (kaksi salia a' 1h ja olisko ollut yksi lenkki?). Mutta se on sellaista välillä! Onneksi flunssakin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

Sunnuntai-iltaa!

Ompa mukava viikko takana. Mukava treeniviikko, mukava työviikko. Paluu arkeen, joka sisälsi myös vähäsen juhlaakin. Tosiaan olen taas hetken siinä omassa työssäni, jossa mulla on vakkaritoimi. Aika onnellisessa asemassa siis olen: saan tehdä työtä josta pidän ja sitä työtä riittää! Ensi viikolla on kyllä heti lomaviikko, joka on mulla kouluviikko, joten kunhan tuo koulu on saatu käyntiin, niin arki on täällä taas. Ei haittaa, koska arki on parasta.

No sitten siihen viikon juhlaan. Eilen pidettiin mun siskon tissiäisiä. Kyllä. Tissiäisiä. Aika raju nimi kekkereille, mutta hauska. Oon viihdyttänyt itseäni kertomalla noiden bileiden nimeä kavereille ja muille ja etenkin miespuolisten ihmisten reaktiot on kyllä niin huvittavia. Ei, ei se ole käynyt hakemassa silareita tallinnassa eikä myöskään penkkipunnertanut suomenmestaruuksia, mutta lapsensa imettämisen se lopetti. Tissiäiset on siis tytöille vähän kuin varpajaiset jätkille. Niin sitä voi arkea ja arkisia asioita höystää juhlalla ja ennen kaikkea huumorilla. Hauskaa oli ja vaikka en ollut baarissa, niin tänään on väsyttänyt niin vietävästi.

Viikon liikunnat:

ma: sali 55min. + uinti 30min.
ti: ---
ke: sali 1h10min. + hiihto 40min. + juoksu 20min.
to: hiihto 55min. + vatsalihasjumppa 30min.
pe: sali 1h10min.
la: hiihto 55min.
su:---
yht: 7h10min.

Lopuksi vielä erittäin kuvat asiaankuuluvista (muttei asiallisista) tarjoilusta ailisissä kemuissa:

Mukavaa sunnuntai iltaa ja tulevaa viikkoa kaikille?

Pieni päänsärkyepisodi

Ruuhkaviikot alkaa nyt olla takana päin ja tämän viikonlopun antamilla voimilla jaksaa kyllä sen viimeisenkin puristuksen. Perjantaista lauantaihin vietettiin Himoksella mökkipikkujouluja kera jokusen työkaverin. Lauantai ja sunnuntai menikin kotoillessa miehen kanssa. Kerrankin oli meillä kummallakin yhtäaikaa vapaata. Takana on ihan huippuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja hyvästä mielestä ei ole ollut pulaa!

Alkuviikosta saatiin kunnolla luntakin..

Pientä murhetta aiheutui tämän päivän oudosti katkennut treeni. Ajatuksena oli lähteä polkemaan pyörää Monitoimitalolle siksi aikaa kun Jarppa kävi kaupoilla. Alkuverran jälkeen sykkeitä nostaessa alkoi päässä tuntumaan hieman oudolta. Liian vähän juomista päättelin ja jatkoin polkemista, joskin vähän rauhotin tahtia. Outo paine takaraivolla muutuui kuitenkin jäätäväksi kivuksi ja oli pakko lopettaa. Painuin vessaan huuhtelemaan naamaa ja iski kunnon pahoinvointi. Podin sitä tovin vessassa, keräsin kamat ja painuin yläkerran pukkariin soittamaan Jarpalle, että treenit on nyt treenattu.

Vaikka asutaan kerrostalossa, on meidän piha
silti tosi nätti. Kesällä ja talvella.

Hetken huilailun ja kylmä-kuumasuihkun jälkeen kipu pikkuhiljaa rauhoittui. Kovasti kyllä säikähdin ja niin taisi myös Jarppa säikähtää. Mullahan on pikkulapsesta saakka ollut migreeni ja ennen tuota episodia olinkin joutunut ottamaan migreenilääkettä pariinkin otteeseen. Aikaa siitä oli kyllä kulunut puolisen vuorokautta, mutta pohdiskelin kuitenkin, että oliskohan korkeat sykkeet ja isohko annos Sumatriptaania ollut huono yhdistelmä. Taikka sitten kyseessä oli epätyypillinen migreenikohtaus (mitä vähän epäilen, koska se meni ihan itekseen ohi ja kohtuu nopeastikin). Ehkä täytyy vähän tarkkailla jatkossa, mutta turhapa tuota sen kummemmin on miettiä, kun nyt on ihan hyvä olo.

Eniten tykkään nyt tästä valaistusta kalliosta.

Viikon liikunnat:

Ma: aamulla kuntosali 1h5min. ja illalla spinning 1h20min.

Ti: uinti 30min. ja vesijuoksu 30min.

Ke: bodypump 1h

To: -

Pe: -

La: -

Su: spinning 40min.

Yht: 5h5min.

Mulla on sellainen "kestotavoite", että hyvät liikuntamäärät olis 7-10h/vko. Käytännössä noita kymmenen tunnin viikkoja on aika harvoin mahdollista tehdä, mikäli koulu ja työ pyörii täysillä. Nyt muutaman viikon on työt ja koulu vienyt sen verran paljon aikaa, että tuo 7-8 tuntiakin on tuntunut melkoiselta määrältä. Mikäli juoksu olis mahdollista, tuo määrä tulisi helpostikin. Realiteetti on kuitenkin se, että tunnin juokssulenkki vie kaikkinensa aikaa melko lähelle sen tunnin, kun taas esimerkiksi tunnin saliteeni vie sen sijaan kaikkinensa aikaa melko lähelle sen kaksi tuntia. Tosin tuleehan siinä todennäköisesti viikolle myös paljon enemmän hyötyliikuntaa pyöräilyn ja kävelyn merkeissä, kun lähdet suorittamaan sitä liikuntaa johonkin muualle.

Tiedossa on kuitenkin helpotusta, kun alkaa joululoma. Tammikuussa ei juurikaan ole opintoja ja opintovapaa häämöttää 10.2. alkaen. Ja toivottavasti myös pian tuo juoksukin on mahdollista!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikon liikunnat, bileet ja muut häröilyt!

Viime viikko oli superhyvä, sekä liikuntojen suhteen ja muutenkin.

Maanantai:
Juoksu 1h (Osa maastoa, osa katua. Pieniä tuntemuksia loppumatkasta, mutta paras lenkki tähän mennessä. Juoksentelin pikkuveljeä vastaan, joka tuli samaa matkaa pyörällä meille. Aina kun mukana on pyöräilevä kaveri, niin vauhti meinaa lähteä lapasesta, niin nytkin.)
Boulderointi 1h15min. (Tästä olen kertonutkin omassa postauksessaan. Oli liikuntaa tai ei, se seisoo nyt tässä!)

Tiistai:
Uinti 30min. + Vesijuoksu 30min. (Tästäkin lienee jo kirjoittelin.)

Keskiviikko:
Juoksu 25min. + Kuntosali 1h20min. (Juoksu kahdessa osassa; salille meno ja salilta paluu. Menin suoraan töihin ja arvioin tällä kertaa niin päin aikatauluja, että salin loppuun pusersin vielä core-tyyppistä settiä aika huolella, niinpä aikaa meni.)

Torstai:
Spinning 1h

Perjantai:
Juoksu 1h5min. (Superhyvä lenkki. Osan matkasta AKn kanssa = vähän niinkuin mukana olis se pyöräilevä kaveri :D. Paras ja pisin lenkki sitten alkukesän! Jee. Juoksentelin suoraan anopille saunomaan ja viikonloppu vapaa alkoi. Ihan superhyvä fiilis koko illan! Ai mitenniin toistan sanaa superhyvä?)

Lauantai:
Juoksu 50min. + Spinning 1h5min. (Pitkä treeni. Kevyttä hölkkää spinningiin ja takaisinl Lumiset polut piti huolta siitä, ettei tule lähdettyä revittelyyn. Spinningissä se olikin sitten hieman haastavampaa.)

Laittoi talven yhtäkkiä!

Maasto teki hyvää edellisiltaisesta lenkistä kankealle kantapäälle.

Sunnuntai: -

Yht. 9h. Juoksussakin 30+ km viikko. Jeeeeeeeeeeeee.

Lauantai-iltana oli meidän kaverin nelikymppisbileet, joka tarkoitti sitä, että kerrankin sai vetää päällensä jotain muuta, kun urheiluvaatetta. Edellisistä bileistä taikka illanvietoista onkin vierähtänyt jo (mun mittakaavalla) hyvä tovi. Varmaan joskus kesäloman alussa oon viimeks jossain ollut. Meillä oli liput myös seisamapaikkaklubille, eli paikalliseen stand up -iltamaan. Se sattui olemaan just sopivasti bilepaikan vieressä, joten pyörähdettiin välissä tsekkamaan myös mm. Sami Hedbergiä. Nasta ilta kaikenkaikkiaan.

Villasukat ei kuulu kokonaisuuteen. Pää sensijaan kuuluis, mutta siinä oli julkaisukelvoton ilme :D.

...mutta kulutuksen mukainen! Juhlakalu painotti, ettei tahdo lahjoja. Viskin ja konjakinkaan
kulutus ei ole kuulemma kasvanut sitten nuoruusvuosien. Ja lahjapöytäkin oli pieni.

Minusta kun on kyse, niin eihän tuo viikko tietysti täysin ongelmitta sujunut:

• Alkuviikosta onnistuin jotenkin (edelleen mysteeri) jättämään pakastimen auki: Mies ei kuulemma oikein tiennyt miten suhtautua, kun töistä tullessa vastassa on piippaava jääkaappi-pakastinyhdistelmä. Jes. Onni onnettomuudessa, kaikki kama ei kuitenkaan ollut entistä.
• Keskiviikolla tajusin jäätävän tenttisuman olevan ensi viikolla, eikä sitä seuraavalla viikolla. Onni onnettomuudessa, säästyin vaan turhalta stressiltä, sillä ei mulla olisi yhtään sen enmpää ollut aikaa paneutua kuitenkaan.
• Loppuviikolla innostuin kerrankin laittamaan hiuksiani ja tietty sitten myös polttamaan suoristusraudalla silmäkulmaani. Nyt oikeaa ohimoa koristaa suoristusraudan mentävä viiva. Onni onnettomuudessa, en kuitenkaan polttanut esimerkiksi silmää.

Sellasta.

Hyvää oloa liikunnasta -tapahtuma Aalto Alvarissa

Alkuviikko se on kulunut varsin haipakkaan ja reippaasti, aina tähän päivään saakka. On tullut kuntoiltua ja puuhattua kaikennäköistä. Eilen oli eka koulupäivä, jonka jälkeen lähdettiin duuniporukalla päijänneristeilemään. Ilta venyi pitkälle yöhön asti ja tää päivä onkin sitten ollut käytännössä ihan yökkäripäivä. Mies oli päivän töissä ja minä huilailin täysin omassa seurassani kotona. Torkuin vuoroin sängyssä ja vuoroin sohvalla. Eilisilta oli kyllä sen verta mukava, että kyllä tätä oloa nyt päivän järsii. On mulla kyllä ihan huippuihanat työkaverit. Huomenaamuna voikin sitten hikoilla tän olotilan pois ja palata normiarkeen.

Huomenna aion myös lähteä 30km:n pitkikselle, nimittäin pyöräileväksi lenkkikaveriksi Jlle. Sillä on viimeinen pitkis ennen Finlandiaa. Oon aika varma, että se tulee tykittelemään ihan huippuhyvän ajan siellä, koska sen treenit on kulkenut ongelmitta ja juoksukunto on varmasti terävintä koskaan. Muakin vähän jännittää sen puolesta :). Omien hölkkäkokeilujen kanssa sensijaan löin päätäni seinään alkuviikosta. Tuo kinttup*rkele oli siis aika huonona. En kuitenkaan jaksanut siitä masentua. Tottuhan sitä, kun usein sattuu, sanois mun -tapaturma altis veljeni. Josko jouluun mennessä?

Iltasella ollaan raastettu tyrnimarjoja. Niitä kuulkaa on.

Kuluneella viikolla oli paikallislehdessä juttu uimahallin romahtaneista kävijämääristä. Eipä tuo minään yllätyksenä tullut, hinta kun on melkoisen korkea. Sitä olen aiemminkin täällä blogissa kritisoinut. Uimahallin täti kertoi kuitenkin minulle viime viikolla huhun, että kaupungin työntekijöille olisi tulossa kampanja joka sisältäisi kunnollisen alennuksen tuonne uimahalliin. Toivottavasti tuo huhu pitäisi paikkansa! Näköjään kaupunki on myös muutoin ottanut asiaa hoitaakseen, sillä viikonloppuna Aalto Alvarissa järjestetään hyvää olo liikunnasta -päivät:

"Jyväskylän liikuntapalvelut järjestää Hyvää Oloa Liikunnasta – tapahtumapäivät AaltoAlvarissa. Tapahtumassa pääset tutustumaan syksyn ohjatun liikunnan palveluihin ja ilmoittautumaan ryhmiin, saat liikuntaneuvonnasta vinkkejä harjoitteluusi, voit mittauttaa kehonkoostumuksesi ja ennen kaikkea nauttia hyvästä tunnelmasta! AaltoAlvarin aulassa on myös paikallisia urheiluseuroja ja yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa.

Perjantain ohjelma on suunnattu iäkkäille ja lauantain ohjelma aikuisille sekä perheille. Lauantaina menossa mukana Los Piratos - Seikkailuntäyteistä merirosvomusiikkia pienille ja isoille seikkailijoille!

Päivien ohjelmarunko aikatauluineen löytyy osoitteesta www.jyvaskyla.fi/liikunta.

Sarjakortti nyt kampanjahintaan tapahtuman ajan

Kertamaksu tapahtumaan on aikuisilta 6,50 € (norm. 9 €) ja lapset, opiskelijat ja eläkeläiset 5 € (norm. 6,50€).

Tapahtumapäivien aikana on mahdollisuus ostaa myös 10 krt sarjakortti kampanjahintaan 80 € (sis. rannekemaksun, norm. yht. 96 €) ja lapsille, opiskelijoille ja eläkeläisille 50 € (sis. rannekemaksun, norm. yht. 71 €). Sarjakortilla pääset niin uimaan, kuntosalille kuin osallistumaan ohjatun liikunnan ryhmiin. Valinnanvaraa riittää, AaltoAlvarilla on tarjolla useita erilaisia sali-, kuntosali- ja vesiliikunnan ryhmiä eri ikäryhmille.

Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari on tapahtumapäivinä normaalisti auki perjantaina kello 6.00–20.30 ja lauantaina kello 10.00–18.00."

 Itse ajattelin osallistua tapahtumaan lauantaina :).

Oon (ilmeisen onnistuneesti) opettanut mun kummitytskälle
puiden halailua. Tänään mun sisko lähetti tän kuvan. Kuulemma
muut lapset leikkivät :D. Voi tuota mun rakasta!

Irtiotto ja rötväystä!

Kulunut viikko on ollut urheilujen suhteen aika leppoinen. Jalka oli alkuviikon aika huono, kuten kirjoittelinkin. Vähän kahvakuulaa, vähän crosstraineria. Vähän sitä ja vähän tätä.

Älä koskaan päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,

älä tietyssä asemassa olevaksi,

niin olet vapaa tällaisenakin kesäpäivänä

istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.

-Helena Anhava

Tuollaisen viestin lähetti mun ystävä lauantaina. Niin totta! En ole koskaan varsinaisesti juhlinut synttäreitä, pitänyt bileitä tai mitään. Perjantaina kuitenkin terdeiltiin, ehkä enemmän ihan huippuhyvän kesäpäivän kunniaksi! Ilta oli tosi kiva ja venyi myöhään. Lauantai menikin sitten rötväillessä. Päivän lounas oli pizzaa ja sitä rataa. Seurailtiin Kalevan kisoja ja jännitettiin stand up -koomikkojen edesottamuksia Naurun tasapaino -telkkaohjelmassa. Tuollainen on kaukana arjesta tai mistään terveysihanteista, mutta siitä huolimatta se teki hyvää. Sekä päälle että kantapäälle. Mielelle tekee joskus hyvää irtiotto ja kantapäälle teki ehdottoman hyvää täydellinen rötväyspäivä.

Tänään oli ajatuksena hoitaa vähän kotihommia, tehdä ihan normaalia terveellistä ruokaa, kyläillä ja käydä kokeilemassa pientä hölkkää. Perus vapaapäivä-arkea siis. Pienen pohdinnan jälkeen ajattelin kuitenkin keskittyä vain ensimmäiseksi mainittuihin. Tuo kinttu on menossa taas hyvään suuntaan, joten oliskohan viisasta huilata sitä tämäkin päivä. Läheisten kannustus treeneihin ja treenaamiseen on ehdottoman tärkeää. On ollut kuitenkin jännä huomata, että läheisten kannustus treenien väliinjättämiseen on itselleni ollut ehkä vieläkin tärkeämpää. On ihan mukavaa, että kun itse höntyäisi treenaamaan, niin joku toinen ehdottaa, että oliskohan sun nyt järkevää olla vielä tämäkin päivä levossa, voisi tehdä hyvää. Nimenomaan, järkevää.

Huomenna sitten, täynnä energiaa kohti uutta viikkoa! (...ja kesälomaa, siihen on vajaa kaksi viikkoa.. ja kolmeekymppiä, siihen on vajaa vuosi...).

Kinesioteippailua ja Cheekiä..

-Mitä sä oikeen teet? Seisot noin hassusti?
*Koulukaveri katsoo tyhmänä keskustelukumppania (lue:mua)*
-Tä? Siis aa, venyttelen tässä samalla jalkapohjaa.

Nää mun kantapääkikkailut alkaa varmaan pikkuhiljaa täyttämään kaikki ultimaattisen outouden tunnusmerkit. Ainakin ulkopuolisten silmissä. Samalla kun kaivat jääkaapista maidot sun muut, otat pakastimesta kylmäpakkauksen, jonka siististi asettelet jalkapohjan alle ennen kun käyt syömään. Jokusen kerran päivässä käyt paljain jaloin tallomassa muutaman neliömetrin sora-alueella tuossa pihassa. Venyttelysessiot aamuisin ja iltaisin. Sekä jokaisena tyhjänpäiväisenä hetkenä, kuten esimerkiksi jonottaessa. Kaikilla meillä on ne omat tyhjänpäiväisten hetkien outoutensa..Siinä missä joku kaivaa esiin iPhonensa, mä aloitan kantapääkikkailun. Ja kokeilkaapa pyöritellä tennispalloa jalkapohjan alla samaan aikaan, kun esimerkiksi kirjoitatte blogia. Kehittyy kuulkaa motoriikka! Kokeilemattomien kikkojen listalla on ollut ainoastaan kinesioteippi. (Okei, vielä en ole lähtenyt sitä yölastaa ruinaamaan..).

-Tuuppas kattoon, kun täällä on hyvä video kinesioteippauksesta. Ja tässä on tällänen lehtiartikkeli.
*Mies katsoo tyhmänä keskustelukumppania (lue:mua)*
-Jaaaa...
-Ajattelin, että tota lehtiartikkelissa olevaa teippausta vois kokeilla.
-Jaaaa... Pitäisköhän sun siltä fyssarilta kysyä kun meet sinne..?
-Joo, niin mä aionkin, mut se aika on vasta kuun lopussa. Että sä voit nyt sit lukea tän jutun ja kattoo nää videot. Mä lähden käymään apteekissa.. Kato kun ei siitä mitään haittaa oo.
-Jaaaa...

Että näin. Älkääkä pliis käsittäkö väärin. En mä ihan rasitusvammaisena urheile. Jos joku paikka on oikeasti rikki, niin silloin täytyy toki pitää myös täydellistä taukoa rasituksesta. Mutta jos mennään siinä rajamailla tiettynä aikana (eli pari kuukautta ennen h-hetkeä), voi tuntemuksia kuunnellen treenata. Tehdä pieniä myönnytyksiä. Pitää kuitenkin ennenkaikkea järki päässä. Ennaltaehkäistä, hoitaa pieniä kipuja ja outoja tuntemuksia.

Hyvää viikonloppua :).

P.S. Kävinpä tuossa työkavereiden kanssa katsomassa Cheekiä. Ihan vaan mainitakseni, sillä oon ehkä kaksi kertaa aiemmin maininnut Cheekin blogissani ja se on silti kolmanneksi suosituin hakusana, jolla päädytään tänne blogiin. Whaaat?? Tuskin tuon hakusanan käyttäjät saavat minkäänlaista vastetta haulleen :D. (ykkösenä on "wannabe juoksija", kakkosena "crossfit jyväskylä", johon ei myöskään mitään varsinaista asiantuntijuutta täältä saa ja "cheekin" jälkeen neljäntenä tulee sitten se "vaarojen maraton", sellasta!)

Oih, mikä viikonloppu!

Viime viikon liikunnat jäi nyt kyllä aika vähäisiksi; salitreenejä 2x n. 60min, juoksukilometrejä 16 n. 90 min., yhdellä lenkillä porrastreenit Harjulla, n.15min. Nopealla laskutoimiksulle liikuntaa siis viime viikolle 3h 45min. Tuota viimeistä treeniä täytyy kyllä hieman avata, perjantaina juoksin n. 5km harjulle, jossa tamppasin portaita kolme kertaa huipulle. Askelmia noilla portailla on n. 115 ja melko hapottavalta tuntui viimeinen nousu. Kävelypalautuksilla alas ja sitä rataa. Varmaan edellisiltainen salitreenikin painoi sen verran, että kun noilta portailta lähti takaisin himaan sitä vitosta hölkkäämään, niin tuntui kuin olisi jalat vaihtunut porrastreenin aikana.

Tässä on vielä kesä Neron portailla!

Jos tuo liikunnan harrastaminen jäi viime viikolla vähiin, niin loppuviikon muuta tarjontaa oli sitten sitäkin enemmän! Viikonvaihde meni aika lennokkaasti alkaen jo torstaisesta Jypin pelistä n. 2h. Perjantai-iltana lähdettiin sitten työkaverin kanssa extempore Cheekin ja Kuningasidean keikalle, n. 2h ja lauantai-iltana tiedossa oli stand uppia Ilokivessä (a´la Zaani, J-P Kangas, Niko Kivelä ja Heikki Multanen) n. 90 min. Tän muun tarjonnan osuus oli siis huikeat 5.5h ja tuohon päälle vielä kaikennäköistä muuta ajanviettoa ihanien ihmisten kanssa hyvän ruoan ja juoman parissa!

Niinkuin nyt arvata saattaa, niin Cheekille olin tottakai ihan myyty. Tuo Kuningasidean keikka oli kuitenkin illan yllätypläjäys. Oon aika vähän bändiä kuunnellut, eikä ne biisit levyltä niin hyvin aukeakaan. Livenä bändi oli kuitenkin huikea; hyvä ja iloinen meininki lavalla. Suosittelen kyllä kaikkia vierailemaan kyseisen orkesterin keikalla. Etenkin Suurmiehet -biisin kajahtaessa ilmoille, melkein kylmät väreet meni.

Huhheijaa, takana on siis sellainen viikonloppu, että arkeen palaaminen on aika vaikeaa. Lauantaista sunnuntaihin meillä kyläili mun rakkain lapsuuden ystävä miehensä (sekä vielä vatsassa majailevan vauvansa :) ) kanssa. Ja on se niinkin, että aina kun mä lähden Rinskulta taikka ne meiltä, tulee mulle niin haikea fiilis. Olis niin huippukivaa asua samassa kaupungissa! Töiden suhteen aluilla olevasta viikosta on tulossa aika raskas.. Tai en mä tiedä raskas, mutta ainakin aikaa vievä. Edessä on nimittäin tästä illasta alkaen kolme iltaa, yksi aamu ja vielä perjantaina iltavuoro. Huoh. Nyt on kuitenkin lähdettävä veivaamaan pieni lenkura tonne purtsille. Se on mun apukeino tässä arkeen palaamisessa!

Maratonjännittyneisyyttä..

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee kuntosalilla jotain toistosarjoja ja enää kaksi viimeistä toistoa on jäljellä? Tai sen tunteen, kun juoksee kovavauhtista lenkkiä loppusuoralla? Pitkää lenkkiä, kaksi viimeistä kilometriä on jäljellä ja antaa luvan jo ajatella "maalia"? Maratonprojekti on yksi tuollainen sarja, mutta vaan hieman isommassa mittakaavassa. Nyt elellään puolimaratonviikkoa, jonka jälkeen on kaksi kovaa viikkoa jäljellä, jonka jälkeen voi ruveta keventelemään. Että nyt jos joku tulisi mulle kertomaan, että -hei, sä oot nyt käsittänyt ihan väärin, se Vaarojen Maraton on vasta 6.11., niin mä saisin varmaan sydärin. Tai vähintään joutuisin psykoosiin.

Raasto.comin Maraton-Z sanakirjan (kannattaa käydä lukemassa :D) mukaan mulla on nyt tila nimeltä "maratonjännittyneisyys" ("Ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen"). Tää maratonjännittyneisyys ilmenee nyt yllättävänkin aikaisin, johtuen lienee tulevan suorituksen vaativuudesta. Tunne on aikalailla sama, kuin ennen ensimmäistä katumaratonia kun ei ollut minkäänlaista hajuakaan siitä miltä tuntuu ohitella yli kolmenkymmenen kilometrikylttejä! Ja aika noviisi mä tässä maratonjuoksussa kuitenkin olen.

Viime viikon kilometrit on 65 (14+7+18+13+8 ja 5, vauhteja ja maastoa vaihdellen, lenkkejä siis kuusi, mutta juoksupäivi viisi). Tälle viikolle on suunnitelmissa pari lenkuraa ja puolimaraton. Jälkimmäisestä aion palautua ystävän luona saunoen, uiden ja ottaen muutaman oluen. Ei ehkä järkevää, mutta mä tarvitsen nyt pienen välinollauksen ennen viimeistä neljän viikon rutistusta. Tuskin se hallaakaan tekee.

Se siitä lomasta.

Kesäloma oli ja meni. Tosin vasta keskiviikkona takaisin työn touhuun, koska sekä tämä että huominen on V niinkuin vapaapäivä. H niinkuin holiday on kuitenkin auttamattomasti ohi, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tuumata. Niinpä aionkin sulkea sen tosiasian pois mielestäni ainakin huomiseen klo 18 saakka!

Postataanpa saman tien viime viikon tapahtumat, juoksukilometrejä siis 53. Yhteensä neljä lenkkiä (VK, 2xPK ja pitkä) ja niin se vaan rupes sekin homma taas maistumaan! Oon myös tehnyt jonkin verran asioita, joita en yleensä joka viikko tee, kuten:

• Ole viittä päivää (juoksulenkkejä ja kaupassa käyntiä lukuunottamatta) kotona. Suurinpiirtein gollegevaatteissa. Meikittä. Mun kaikki elämä mahtuu siis kahteen päivään.
• Juhli ystävän häitä.
• Juo (ja oksenna!) punaviiniä olematta juuri humalassa (koska, oi koska mä opin, ettei se vaan harjoittelusta huolimatta sovi mulle?)
• Kärsi helvetillisistä menkkakivuista (joka neljäs viikko kylläkin, yhtä paskaa tää naisena eläminen)!
• NÄE MADONNAA.

 

Madonna MDNA Tour @ Helsinki 12.08.2012. (Kuva: iltalehti.fi)

Ja tuo viimeisin kohta noista on ehdottomasti viikon huippu! Tää viikko on lähtenyt käyntiin erinäisistä (alkoholiin liittymättömistä) syistä todella väsyneissä merkeissä. Viikon treenit alkaa huomenaamuna. Mun on ihan viimeisen vapaapäivän kunniaksi laitettava herätyskello soimaan aamuksi. Oon nimittäin niin väsynyt sekä kipeä nyt, että aion painua nukkumaan suurinpiirtein heti klo 20.00, enkä halua mitään ylilyöntejä tuon nukkumisen suhteen!

Oivalluksia

Oon tullut siihen tulokseen, että on huomattavasti helpompaa sovittaa yhteen TYÖ ja treenaaminen, mitä JUHLIMINEN ja treenaaminen. Mulla on tässä kesän aikana ollut yksiä sun toisia enemmän ja vähemmän "pakollisia" kemuja, joten siinä lienee osasyy tuossa taannoin kärsittyyn vastustukseen. Olenpa mä kerrassaan tyhmätyhmäTYHMÄ tyttö, kun en tuota muka tajunnut. (lue:halunnut tajuta).

Niin, kukaanhan ei ole ensimmäistäkään siideriä saati drinkkiä PAKOTTANUT juomaan, mutta lenkkipolkujen lisäksi myönnän ajoittain viihtyväni myös terassilla, ehkä jopa yökerhossa. Enkä mä yleensä siihen mukiin sylje, jos sille tielle lähden. Tämä onneksi vain AJOITTAIN... Hetken tuota asiaa kesälomanloppumismorkkiksissa pohdittuani tajusin, että minä (joka olin aiemmin tunnettu siitä, etten koskaan jaksa lähteä minnekkään) olen juhlinut tähän päivään mennessä tänä vuonna varmasti enemmän, kuin ainakaan kahteen edelliseen vuoteen yhteensä! Siis WHAT?

Viimeistään NYT on laitettava vähän pienempää vaihdetta silmään näiden juttujen kanssa. Tätä vikaa lomaviikkoa oon viettänyt juoksulenkkejä lukuunottamatta KOTONA. En ole siis käynyt terassilla (ei ole kyllä ollut kelejäkään), en ole istuskellut ravintoloissa "muka vaan syömässä", en vöyhännyt kahviloissa enkä shoppailemassa. Sen sijaan olen siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruokaa, katsellut telkkaria, käynyt RUOKAkaupassa jne. jne. Siis kaikkea sitä mitä KUNNON ihmiset NORMAALISTI tekee.

Ok, tulevan viikonlopun kanssa mulla on pieni ongelma. Nimittäin lauantaina on mun työkaverin häät (jotka alkaa jo klo 12!) ja sunnuntaina Madonnan keikka. Millään erityisellä juhlatuulella mä en nyt ole, sillä oon nyt vähän päässyt tän kotihiiri -elämän makuun. Ja siinä olisi toivottavaa myös pysyä. Joudun ehkä passaamaan häiden alkoholitarjoilun.. Jokatapauksessa mä joutuisin tekemään niin, koska automatka Helsinkiin darrassa ei kuullosta (eikä varmasti myös tunnu!) hyvältä. Näinpä voisin sunnuntai-aamuun lykkiä jonkun lenkuran. Huomenna olis tarkoitus juosta pitkä ja saan ehkä Hannan pyörineen seuraksi, se olis kivaa kivaa kivaa!

Hyvää yötä!

Pizzapäivä

Nyt on niinsanotusti sellainen tilanne (lue: semikova krapula), jota voi ruveta hoitamaan ainoastaan tilaamalla pizzaa tai korkkaamalla Somersby omppusiiderin. Kesäloma on siis potkaistu käyntiin, todella. Koska en aio täysin pilata hyvää treeniviikkoa, niin päädyn edellä mainituista vaihtoehdoista ensimmäiseen. Pelastan siis sen, mitä vielä pelastettavissa on.

Huomenna olisi suunnitelmissa juosta sellainen 12-15km lenkki kevyttä PK-vauhtia. Parempaan en eilisillan ja tämän päivän jälkeen pysty. Mikäli tuo ylväs suunnitelma toteutuu (ja miksi ei toteutuisi?), niin tästä viikosta saadaan ensimmäinen 60+ kilometrinen viikko. Mitään muuta kerrottavaa mulla ei tällä kertaa ole. Lähinnä siksi, että tää blogi nyt pääasiassa keskittyy urheiluharrastukseen. Ja sattuneista syistä tällä hetkellä en tunne itseäni kovinkaan urheilulliseksi ihmiseksi :D.

Huikea viikonloppu!

Wannabe juoksijalla on nyt ollut muutaman päivän mittainen luova tauko. Viime viikon kilometrit jäi aiottua pienemmäksi. 43 kilometriä noin, koostuen normimittaisesta (normimitta lienee 10-15km?) metsälenkistä, yhdestä samanpituisesta katulenkistä sekä yhdestä ennen aamuvuoroa juostusta hieman lyhyemmästä reippaammasta (4:45/km, n. 6km) vedosta. Tarkoitus oli juosta yli 50 km, mutta sunnuntain lenkki jäi kohta kerrottavien kommervenkkien vuoksi heittämättä.

Takana siis melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantain stressin täyteisen työpäivän päätteeksi höntysin taajamajunaan, päämääränä Seinäjoki. Mun nuorin veli pääsi eilen ripille Alavuden kirkossa ja niimpä meidän kaikkien seitsemän siskon ja veljen viikonlopun vietto suuntautui kohti lakeutta. Päätettiin siinä sitten viikolla, että kokoonnutaan perjantai-illaksi Seinäjoella asuvan pikkusiskon luokse porukalla. Joukosta puuttui ainoastaan Satu, jolla siis on puoli vuotias tyttö (rakas kummilapsi!) ja Sami, jolla oli perjantaina myöhään futispeli sekä lauantai-aamuna kuudelta töihin meno. Tämä osottautui myöhemmin varsin kohtalokkaaksi! Joukossa oli myös yhden veljen (joka on ilmetty Zlatan Ibrahimovic, mun veli ei kylläkään digannut tästä. Viikonlopun kuuma sisäpiirijuttu, jolla saatiin monet naurut!) tyttöystävä sekä pikkusiskon mies.

Perjantai-ilta oli varsin mukava, otettiin muutama olut ja käytiin kävelemässä Provinssirock -kadulla. Heli miehineen oli laittanut huikean hyvää grilliruokaa ja sauna oli lämmin. Lauantaipäivä rötväiltiin samalla porukalla ja käytiin vähän ottamassa kävelylenkkiä rokkialueella. Maailman toiseksi parasta on viettää aikaa siskojen, veljien ja niiden kumppanien kanssa. Parasta se on oman miehen kanssa! Lauantai-illaksi Alavudelle äitin luo ja siellä sitten olikin ikäviä uutisia. Mun todella tapaturma-altis veli oli loukannut itseään käteen töissä tosi pahasti ja sitä oltiin juuri viemässä Taysin sairaalaan paikattavaksi. Voi kyllä meillä kaikilla oli murhe samaan aikaan, kun oli helpotus siitä, että mitään "sen vakavampaa" ei ollut sattunut.

Sunnuntaina sitten juhlittiin rippijuhlat ja sen päälle minä, veljeni Zlatan Ibrahimovic sekä hänen tyttöystävä Hanna otettiin automaraton reitille Alavus-Tampere-Jyväskylä. Kuskina tietysti Zlatan. Eräskin reissu on porukassa hoidettu ja Taysissa poteva pikkuveli on yleensä se joka heittää huonointa ja kovaäänisintä läppää. Nyt minä ja Hanna yritettiin laittaa parasta, että Zlatan ajomukavuus ja matkaviihtyvyys säilyisi maksimaalisen hyvänä ja (ainakin omasta mielestämme) onnistuttiin siinä varsin hyvin. Pikkuveikka oli kunnossa, vähän töttöröö ja alakuloinen, mutta jaksoi hymyilläkkin. Tavattiin siellä myös sen uusi (ja oikeastaan ensimmäinen!) tyttöystävä. Mukavan oloinen tyttö. Pääsi tapaamisesta helpolla, kun pääroolissa oli olosuhteista johtuen meidän veikka. Nyt vaan täytyy sitä tsempata!

Ihana olla kotona nyt. Nukuttua on tullut niin vähän, että vielä tämän pä'ivän ajattelin antaa itselle armoa. Tänään alkavasta viikosta on tulossa työntäyteinen, siihen päälle sitten vielä juhannus. Lenkit on siis suunniteltava tarkkaan. Lopuksi vielä huikea kokemus lauantaipäivältä, johon minä painostuksen (ja pienen krapulan) alaisena taivuin.

Kesäpäivä

Mä kerron teille nyt ihan huikeasta kesäpäivästä, joka oli tuossa taannoin tiistaina. Vapaapäivä, eli aamukahvit vapaapäivälle tuttuun tyyliin nautiskellen. Moneen kertaan. Tiedossa oli työporukalla illan viettoa sellasella ihanalla vanhalla mökillä, jota saa vuokrata käyttöönsä illaksi. Savusaunat ja kaikki. No siihen päivään lykin reilu 12 km mulle kohtuu kovavauhtisen (5,20/km) lenkin. Pikasuihkut ja fillarilla mökille. Siellä muutamat oluet ja saunontaa. JA UINTIA! Elettiin siis toukokuun 22. päivää. Ikinä en varmasti ole noin aikaisin heittänyt talviturkkia. Oli niin ihanaa. Syötiin ja höpötettiin.

Siinä kahdeksan yhdeksän maissa sitten polkastiin fillareilla pikkutumuissa terassille parin työkaverin kaverin kanssa. Toisella oli jäänyt pullo valkkaria ja mehän tytöt pysähdyttiin matkanvarrella puistoon ja huitastiin naamariin se pullo muovisista skumppalaseista. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa. Terdellä istuskeltiin siihen puoli kahteen. Pyörät jäi kaupunkiin ja seuraavana päivänä oli niiden haku edessä. Ei krapulaa, joskaan nyt ei ihan lenkkikunnossakaan ollut. Mut olispa elämä aina tuollaista, nauttimista!! Sanoin tuon mun miehelle, niin se tuumaili, että jos mä kolme vuotta istuskelisin puitossa lipittämässä viiniä, niin ei se varmaan niin hauskaa olisi. Ehkä niin. Mut silti, ihana päivä huikeiden tyyppien kanssa!

Näin muuten tämän viikon saldo tulee olemaan kohta starttaavan lenkin jälkeen jotain himpun verran alle 50km ja kahdet illanistujaiset. (Yks viritelmä harjun pururataa kiihtyvävauhtisesti, yks tasavauhtinen VK ja kaks PK-lenkkiä.. Edellä mainittu sekä ööö.. tämänilataisesta ei tiedä.) Tänään olisi suunnitelmissa lähteä maltillisesti juhlimaan mun miehen synttäreitä sekä sen veljen avovaimon valmistujaisia. Mukavaa viikonloppua!

Oijoijoi!

Jahas. Viimeisestä tekstistä onkin näköjään kulunut taas viikon päivät. Loppuviikko vastusti aika lujaa ja kilometrejä sain viimeviikolle kasattua taas sen viitisenkymmentä. Maanantaina sain juostuksi kohtuuvauhtisen kympin ja loppupäivä menikin sitten juhliessa, tiistai toipuessa ja oikeastaan vielä keskiviikkokin. Eilen oli kyllä tarkoitus lenkille lähteä, mutta jostain kumman syystä tuli sellaisia puolipainajaisia katseltua siihen saakka, että oli jo iltavuoroon lähtö liian lähellä. Ja sitten peli onkin jo pelattu. selityksen makua, sanoo joku. Ja se on ihan oikeassa!

Mutta niin tai näin, maanantaina oli syytä juhlaan. Jypin suomenmestaruusvoitto sekoitti koko kaupungin arkiset kuviot ja kävelykatu sekä baarit täyttyi iloisista juhlijoista. Niin uskomaton tunnelma, että olen vielä torstai-aamunakin ihan fiiliksissä. Menihän se ilta sitten. Juhliessa muiden mukana. Oijoijoi raikasi kaupungilla ja varmaan monella muullakin oli tiistaina eräänlainen oijoijoi-olo.

Valitettava totuus on se, että kunnon juhliminen vie reenejä kyllä kaksi askelta taaksepäin. Etenkin kun pitäisi vielä töissä käydä. Mutta nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja olen muutenkin päättänyt, että vastustakoon vaikka kuinka ja paljon, mä vastustan takaisin. Vähän on jotenkin stressiä nyt töissä ja stressiä kotona. Se on sitten kurjemman puoleinen olotila, kun mistään ei saa sitä täydellistä hyvää energiaa. Mutta tosiaan, eilen iltana päätin, että yön nukuttua en anna enää huonon energian vaikuttaa itseeni. Tooooosi helppoa! Nyt on jokatapauksessa aika palata järjestyksen pariin ja minä ja mun viimesyksynä ostetut Adidas Aegikset lähtee ensimmäiselle yhteiselle lenkille Jyväsjärven rantaan, terve!

Ihana kevät!

Tämän huhtikuun tavoite on päästä sellaiseen lenkkirytmiin, että se lenkille lähtö itsessään olisi automaatio. Toinen tavoite on päästä sellaiseen juoksukuntoon, että voisi tosissaan ruveta vähän kelloakin katselemaan lenkin päälle. Tällä hetkellä kilometrivauhdin on sellaista kuuden luokkaa, joskus alle joskus yli. Ja ne muutamat lenkit viikossa juostaan vain ja ainoastaan fiilispohjalta. Starttivaikeuksia on myös ilmassa, olevinaan ei ole aikaa... Ja yhtäkkiä taas huomaa, että kappas, noin vaan meni taas muutama päivä lepopäiväksi! Osa syynä edelliseen on tietysti ollut myös kaikki ne huikeat bileet, joita tässä on ollut viikonloppu toisensa perään. Niin, kukaanhan ei tosiaan olisi pakottanut juhlimaan.. Ainakaan niin maan perusteellisesti, heh! No tämä viikko on aloitettu lupaavasti maanantai-aamun jotain kahdeksan kilometrisellä keposella lenkillä. Vapaatakin on tuossa vkolla mukavasti tiedossa, joten eiköhän se tästä. On se vaan mukava juosta tuolla tyhjillä (niin, tänäänhän on siis pyhäpäivä.. Tarkennan, tänäänkin!) kaduilla tuossa NIIN hyvässä kevätkelissä. Kaikenkaikkiaan tuntuu, kuin olisin taas auringon ja lämmön myötä alkanut elämään!

Penkkiurheilun suhteen eletään nyt toooodella jännittäviä hetkiä, nimittäin tänä iltana olisi sm-liigan fiinaalipaikkaa tarjolla Jypille. Joten klo 17 (täytynee vielä tarkastaa tuo edellinen!) on töiden lomassa kuunneltava Lievemaan hurrikaaniradiota. Mieluumminhan sitä tietysti istuskelisi vaikka jossain baarissa ja ihan katselisi sitä peliä, mutta nyt näin. Ei auta. Jokatapauksessa, tästä ei voi tulla kuin hyvä päivä. Hyvä viikko. Tsemppiä Jyp. Tsemppiä minä :D.