Arkea Instagram -silmin

Mulle ei ole oikein koskaan käynyt niin, että olisin hurahtanut johonkin appsiin taikka muuhun sosiaalisen median yhteisöön (lukuunottamatta tätä blogia). Facebook on satunnaiskäytössä, Twitteriä en oikein ole oppinut hallitsemaan... Mutta, mutta. Instagram. Siihen taidan olla nyt hurahtanut. Instagramissa on jotenkin sympaattisen yksinkertainen idea: tallenna hetki ja jaa se. Kuvankäsittely on yksinkertainen ja kuviin tallennetut hetket kauniita. Tottakai järkkärillä ja oikeilla kuvankäsittelyohjelmilla tehdyt kuvat on huomattavasti tyylikkäämpiä ja myös kuvaajan taidolla on merkityksensä. Kaikki meistä eivät niitä kuitenkaan osaa tai halua käyttää, eikä edes omista. Minua ei häiritse kännykuvat tai sen sellainen, enkä ole pahoillani siitä, ettei itselläni ole muuta tarjota

Jos jotakuta häiritsee kännykkäkuvat, kannattaa tämä postaus sulkea, sillä nyt tulee täyslaidallinen Instagram-hetkiä kuukauden-kahden sisältä:

stand up -festarit Jyväskylässä, oli kivaa II kirjakasa

trivialiltamat, oli kivaa kanssa II #kuudespelaaja, eli penkkiurheilua

yövuorossa II arkitavaroita

kohti työpaikkaa koko perhe, eli mä ja Jarppa II hoituriselfie

salaattisatsi II syyssatoa anopin mailta

opiskelijalounas II siemenpurkkiloita

aamukahveja II kauppareissuja

kummitäteilyä II ystäviä

Noi kuvat kertoo kyllä aika hyvin mun arjesta. Siitä mitä muutakin teen kun harrastan näitä urheilujani. Kaikkia kuvia en varmaankaan ole tullut jaettua, mutta jos niitä on tullut mallailtua, ne jää tuonne pilveen muistiin. Hyvä että jäävät. Kuvat on kyllä kiva juttu ja kertoo tosiaan enemmän kuin tuhat sanaa. Ei sillä, etteikö sanoilla olisi merkitystä!

Instagrammin nappula on tuolla oikeassa laidassa, jos haluaa seurata. Se ei varsinaisesti ole tän blogin instagrammi, vaan mun oma. Ai niin, mutta niinhän tämä blogikin on mun oma :D. Ja facebookissa blogia voi seurata täällä, vieläkään en ole onnistunut sitä nappulaa tänne blogiin saamaan. Huh, mikä tumpelo!

Voihan syksy!

"Miten voi väsyttää taas näin.. Valitankohan mää koko ajan? Siis anteeks, jos valitan. Emmää tahallaan, mut kun en jaksa tätä sadetta, pimeetä ja harmaata.  Sanokaa mulle sit, et turpa kiinni jo!"

Edellä mainittu on mun suusta eilen töissä. Onneksi mulla on ihanat työkaverit ja työpaikalla hyvä sekä kannustava ilmapiiri.. Se kestää yhden syksyyn väsyneen heikon lenkin :D. Tuskin mä edes niin paljon valitan, mitä väsyneenä kuvittelee valittavansa (enhän?! enpä..?!) Anyway, mitä te pidätte syksystä? Tyypit päivittelee facebookin kynttilöistä ja mun tekis mieli vaan kommentoida, että kynttilät on perseestä, -mä haluan auringon! Oon jopa bongannut päivityksiä joululehden tilaamisesta, siis what? Itse taidan lähteä hakemaan juhannussiiderit kaupasta.. No joo, kuulun kyllä jossainmäärin kynttilöitä ja joulua fiilisteleviin ihmisiin (joululehti, jotain rajaa :D), mutta kynttilät ja joulu nyt ei ihan riitä. Muutamana syksynä mulle on iskenyt vimma neuloa ja sen jalon taidon olenkin opetellut.

Oon tosi huono hankkimaan mitään syysvaatteita, saati sitten talvivaatteita! Jokaikinen syksy herään siihen, että vaikka oon kesällä laittanut vaatteisiin kuinka ja paljon rahaa, niin syksyä saati talvea ajatellen mulla ei ole (muka) juuri mitään. Kivat vaatteet ja asusteet varmasti kyllä piristäisi tätäkin harmaata aikaa. Ompelusta en kyllä tiedä hevonkukkua, mutta työkaverin sisko on siinä varsin haka, kuten allaolevista kuvista voi päätellä! Ihanan värinen hand made -kääntöpipo suojaa korvia kylmältä ja mieltä melankolialta. Kumpparit on tietysti olennainen varuste syksyyn myös!

Liikunta tietty kuuluu olennaisena osana jokaiseen vuodenaikaan. Juoksun lisäksi suunnitelmissa kunnostautua työkaveri Kristin kanssa Killerin ryhmäliikuntatunneilla kerran viikossa. Wannabe Juoksijasta on siis tulossa myös Wannabe Jumppaaja. Ootan sitä jotenkin tosi paljon, sillä itsellä ainakin myös tuo sosiaalinen elämä on kesällä paljon pirteämpää, on siis mukava tehdä jotain kaverin kanssa. Punttiksena toimikoon talvella monnarin punttisali, jossa suunnitelmissa on vähän Crossfit -tyylistä treeniä kokeilla. Myös sulkapalloa olisi kiva päästä pelaamaan ja pariksi aion nakittaa joko mun miehen taikka sen mut Cooperissa rökittäneen työkaveri AKn. Jälkimmäisen kanssa viime talvena käytiinkin jokusen kerran pelaamassa, mutta nyt täytyy vakavasti miettiä kestänkö enempää häviämistä, heh :D. Ei vaan, tosiasiassa kolmivuorotyössä on joskus vaikea löytää aikaa.

Wannabe Juoksijan lisäksi liikkuu myös JYP.  Puolifanaattisena penkkiurheilijana sekin on yksi mukava asia. Puolifanaattinen tarkoittaa sitä, että kun täysifanaattinen mies katselee peliä telkkarista, niin puolifanaattinen nainen neuloo siinä vieressä sukkaa :D. Pikkuveljen kanssa on tullut myös käytyä katselemassa pelejä hallilla.

Eli kyllä tässä edessä olevassa ajanjaksossa on myös mukavia asioita. Siitä huolimatta valon vähetessä allekirjoittanut kyllä tunnistaa itsessään jos nyt ei kaamosmasennuksen, niin ainakin kaamosväsymyksen ja kaamosmelankolian oireita. Mutta eiköhän tämä tästä :).

P.S. Ei syytä huoleen, tästä blogista ei ole talvella (kuvista huolimatta) kehkeytymässä a) neuleblogi, b) vaateblogi ja c) jääkiekkoblogi... Eikä myöskään elämä potkii päähän ja mulla on murheita -blogi :D.

"Kivusta nautintoon...

...on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään"! Vaikka mä kuinka ja paljon treenaan ja oon juossut mäkiä, oon juossut polkuja, niin siitä huolimatta mä onnistuin sunnuntaisen kisan jälkeen saamaan (tänäkin vuonna) kunnon lihassäryt. Eikä ne tule niistä hemmetin hapottavista nousuista, vaan niistä rankoista laskuista. Voin kertoa, että se on kuulkaa viime yönä näky, kun 95-vuotias mummo on liikkeiltään ketterämpi, kuin hoitajansa.

Lueskelin yöllä (ahkerana tyttönä) tietoa aiheesta DOMS, eli viivästynyt lihaskipu. Vastoin yleistä luuloa se ei johdu maitohappojen kertymisestä lihakseen eikä myöskään lihasten kireydestä/venyttämättömyydestä. Vaikka kipua on tutkittu paljon, on sen syntymekanismi edelleen epäselvä. Eniten tätä lihaskipua aiheuttaa voimakas lihasten eksentrinen kuormitus. Eli lihas siis pyrkii venymään ja supistumaan samanaikaisesti. Tälläistä kuormitusta aiheuttaa runsaasti juuri esim. alamäkijuoksu sekä painojen hidas alaslaskeminen.

Kipu on merkki lihasvaurioista, jota syntyy ääripäiden suoritusten jälkeen. Eli silloin kun lihas on työskennellyt joko tottumattomasti tai erinnomaisen kovalla teholla. Kipu on suojelumekanismi liiallisilta lihasvaurioilta. RICE-menetelmä (Rest, Ice, Compression, Elevatioin) auttaa tutkitusti lihaskipuun ja myös palauttavalla harjoittelulla kipua lieventävä ja paranemista nopeuttava vaikutus. Venyttelyllä ei ole suurta roolia lihaskivun helpottamisessa, kuten ei myöskään sen ehkäisemisessä.

DOMS on elimistön luonnollinen tapa reagoida, eikä se ole millään lailla vaaraksi. Harjoitusvaste kestää useita kuukausia, eli seuraavalla kerralla kipu ei ole läheskään yhtä suurta vaikka harjoite tehtäisiin pidemmänkin ajan kuluttua uudelleen. Palauttavaa harjoittelua tehdessä on lihasten lämmittely tärkeää! Ilmeisesti jäähdyttelyllä sekä ravinnolla on jonkinlainen (pienehkö) rooli lihaskivun ehkäisemisessä, toisin kuin venyttelyllä (josta nyt muutenkin on aika ristiriitaisia tutkimuksia olemassa!).

Että tälläinen tietopaketti sitten tälläkertaa. Muistakaahan, että mä oon koulutukselta ihan vaan hoitaja, en liikuntafysiologi. Bloggauksen harrastaja, en tietokirjailija. Wannabe Juoksija, en ammattiurheilija. Omaan siis vain ja ainoastaan empiiristä "minä itse ja mun lihaksiin sattuu -tutkimustietoa" sekä internetin ihmeellisestä maailmasta lukemaani tietoa (jonka suodattamisessa olen kyllä kohtalaisen hyvä. Tässä ja tässä muutama linkki, olkaa hyvät).

Lopuksi vielä linkkiä kuvamateriaaliin sunnuntaisesta kisasta,
Kuvaajana Touho Häkkinen
Kuvaajana Jari Järvinen

Enjoy. Mä lähden nyt hoitamaan yövuorokoomaa sekä kipeitä lihaksia. Eli liikuttamaan vasenta jalkaa oikean eteen sekä oikeaa jalkaa vasemman eteen. En ole vielä ihan varma, voiko sitä kutsua edes hölkkäämiseksi.

Wannabe Kalastaja

Viime sunnuntain jälkeen ei ole tullut juostua metriäkään ja tänään eletään jo keskiviikkoa. Sunnuntaina siis tuli selätettyä lomanalottajaisten after -olo ja hölkättyä sellainen 14 kilometriä. Näin siis viimeviikon kilometrit saatiin tosiaan kolme neljä kilsaa yli kuudenkymmenen. Lenkin päälle mitsun nokka kääntyi kohti pohjanmaata, Alavutta. Juoksuvermeet oli kyllä pakattu mukaan, mutta lenkki pohjanmaalla jäi heittämättä. On niin mukava viettää aikaa perheen parissa ja se on senverta harvinaista herkkua, että kyllä siitä energiaa lenkkeilyyn saa. Kotopuolessa kyllä kerkeää.

Palsankoski. Multia.

Metsässä tuli sen verran samoiltua, että hengailin Wannabe kalastajana mukana, kun mun mies sekä pikkuveljet kävi narraamassa ainakin viis kiloista haukea (ja ei, tuo ei ollut kalavale!). Ainoaksi "liikunnaksi" jäi kävelylenkki Alavuden keskustassa (kun tuota keskustaa miettii, niin se lenkki ei todellakaan ollut pitkä!) sekä talsiminen kyläkauppa Keskisen käytävillä. Mutta ei se mitään, mukavaa oli.

Mikä lie louhos. Alavus.

Tämän viikon juoksut potkaistaan siis käyntiin vasta tänään. Aion testata mun Camelbakia tavaroiden kuskaukseen ja suuntaan juoksujalkaa saunomaan mun siskon perheen luokse Vaajakoskelle. Alkuviikon laiskottelun seurauksena aion myös viettää tällä viikolla olevia polttareita (ei siis omia :D) todella maltillisesti, kaikkeen ei voi revetä. Ei edes lomalla.

PK:ta, VK:ta ja PMMP:tä :)

Wannabe Juoksijan treenit kahtena viimepäivänä on mennyt kutakuinkin niin, että eilen kävin iltavuoron alle hölkkäämässä rapian kympin ihan keskellä ei mitään. Laajavuoren maastoissa (yllätysyllätys) kyseisen lenkin heitin ja maasto oli ihan tosi metsää lähes koko matkan! Matkan varrella jouduin mm. kiipeämään kaatuneen puun yli :D. Tarkemmat koordinaatit katselin sitten jälkikäteen tietokoneelta, välillä nimittäin ei ollut mitään hajua missä painelin! Mutta luotto kuntoon oli kova; kyllä sitä töihin kerkeää ja kotiin jaksaa, vaikka vähän harhaan käviskin askel. Ihan mukava tunne se!

Tänäaamuna oli sitten ohjelmassa lyhyt vauhtilenkki. Ja kun sanon aamuna, niin todella tarkoitan sitä!

Kukonlaulun aikaan...

Lähtö oli nimittäin juurikin edellä kuvattuna ajankohtana. Matkaa kertyi reilu viisi kilometriä ja vauhti oli 4.43/km. Koskaan aiempina vuosina en ole tainnut satunnaisia kilometrejä lukuunottamatta juosta alle viiden minuutin vauhteja. Nyt se on tullut tavaksi ja nimenomaan ennen aamuvuoroa. Tuossa vauhdissa mennään kyllä sellaisella levelillä, josta mukavuus on kaukana ja huonokin läppä jäisi heittämättä, mikäli joku kaveri siinä mukana juoksisi.

Tosi juoksija kulkee hissillä...

Hahhaa, kerrotakoon myös sellaisesta skabasta, joka mun ja mun miehen välillä on menossa. Tai oikeastaan se on ollut menossa jo monta kuukautta. Nimittäin rappusten nousu/lasku kävellen. Otsikkona on Autoilija vs. Maratoonari ja aina kun kävelee rappuset joko alas tai ylös laitetaan tukkimiehen kirjanpidolla viiva omaan sarakkeeseen. Kuvasta voitte sitten päätellä kumpi tätä kisaa johtaa..!

Lopuksi vielä markkinointipuhe: Kuunnelkaas tyypit PMMP:n uutta levyä, sillä se on ihan SAIRAAN HYVÄ!

AURINKO

Eilen tuli hoidettua viikon pitkä lenkki, metsässä. Etukäteislaskelmat meni vähän puihin ja lenkin pituus jäi alle 18 kilometriin, mutta kelpuutan sen silti, sillä aikaa meni aika tasan se kaksi tuntia (niin, olin siis todella hidas!). Keli oli taas mitä komein ja illalla tuli käytyä (omg, taas!) terassilla, mutta puolustaudun sillä etten ottanut kuin kaksi PIENTÄ olutta. Joten no hätä! Oon ollut siis todella vahva, eikä vähiten siksi, että eilisellä kauppareissullakin PALAUTIN takaisin hyllyyn jo koriin noukkimani chilijuustopähkinäpussin.

Tuo mollukka tuossa on siis AURINKO, joka paistaa tänäänkin. Mä ja Hanna aiotaan mennä palvomaan sitä biitsille ennen mun iltavuoroa. Niin, vapaapäivät on tältä viikolta historiaa ja mun olis hitto soikoon revittävä jostain motivaatiota kahdeksaksi päiväksi kahdeksan tuntia kerrallaan. Sitten alkaa LOMA. Tää kesä on kyllä ihanaa aikaa! Ja jos mä en olisi niin vakaasti päättänyt a) tehdä ennätystä Finlandia maratonin puolikkaalla ja b) suoriutua Vaarojen maratonista kunnialla, niin epäilenpä, että nää mun blogipostaukset alkaisi pikkuhiljaa lisääntyvässä määrin liittyä vaikka nyt esim. terasseihin sun muuta :D.

Camelbak Octane XCT

Työviikko. Done. Viikon pitkä lenkki. Done. J ajeli tuohon meidän pihaan viideksi ja reitti oli kohtalaisen mäkistä, suurimmaksi osaksi tietä. 23,5km ja 6.43/km. Raskaasta työviikosta huolimatta askel oli kevyt! Johtunee pitkälti siitä, että oli seuraa. Niiiiin hyvä lenkki, hyvällä fiiliksellä joka jatkunee koko illan. Jn lisäksi seurana ja ensimmäisellä lenkillään oli mun uusi Camelbak Octane XCT sekä Ortliebin vesitiivis kännykkäpussi.

 Kyseisessä juomarepussa on siis sopivasti taskuja geeleille tms. sekä kolmen litran vesisäiliö, josta tämän päiväisellä lenkillä tuli juotua reilu litra. Nyt täytynee totutella repun käyttöön, ettei tule ongelmia sitten Kolilla. Tuntuma oli kyllä ihan jees, mutta kyllä se ehkä vähän opettelua vaatii kantaa jotain selässä. Pienen pieni epäilys tuli, että onkohan tuo sittenkin tarkoitettu hieman isompi hartiaisille tyypeille, eli miehille. Todennäköisesti on, mutta kyllä se varmasti on myös tottumisesta kiinni.

 Oon niin fiiliksissä tuosta repusta; juomasäiliön kun jättää pois, niin tilaa on jos millekkin vaihtokamoille. Mä aion niin juosta mun kaikkien mahdollisten mökkeilevien ja saunailtoja viettävien kavereiden luokse kyläilemään! Myöskään duunimatkojen suhteen ei tarvitse olla edellispäivänä niin stressaamassa. Pyyhkeet kun saa töistä ja muut kamat menee tuossa repussa. Kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa, se tuokoon siis tullessaan paljon hyötylenkkejä ja saunailtoja. Niin, ja aurinkoa! Hyvää viikonloppua, mun viikonloppu alkoi nyt. Ja joo, se loppuu jo lauantai-iltana.

Juhannussetti

Se on sitten juhlittu. Nimittäin jo perinteeksi muodostunut juhannussetti vakioporukalla.. Valioporukalla :). Eilinen tuli herkuteltua sekä rötvättyä ja tänä aamuna on sitten yritetty hoitaa juhannuspöhöä laajavuoren rinteillä reilun kymmenen kilometrin ajan. Huonolla menestyksellä. Mutta kyllä siitä, huomenna viimeistään.

"Mun Jyväskylä!"

Juhannusviikon setti on siis 53 kilometriä juoksua (kolme kertaa 10+ km metsässä keskellä ei mitään ja yhden kerran 20+ sora-/maanteitä keskellä ei mitään), vähän juhlajuomaa, vähän enemmän herkkuruokaa ja edelleen jatkuva turvonnut olo.

Nyt en tämän enempää tänne kerkeä jaarittelemaan a) koska ei ole asiaa, b) en jaksa ja c) tonight is the night, ENGLANTI. Lähteköön siis Italia tänään laulukuoroon jalkapallon EM-kinkereistä!

Kuntokymppi!

No nyt on sitten laitettu hyväksytty hakemus Vaarojen Maratonille. Juomareppu on omistajallaan heti juhannuksen jälkeen ja vielä kun kerkeäisi kengät katsomaan, niin päälinjat alkaa olla kohdallaan. Loppu on sitten hienosäätöä ja HELKKARISTI KILOMETREJÄ! Joten niin se oli vaan tänäänkin vedettävä kamat niskaan ja lähdettävä lenkuralle. Tämän päivän kunto ja tuntemukset oli kohdallaan ja vauhtikin 5:45/km.

Lähtö eteisestä ulos...

...20m, niin ollaan tässä!

Suuntana Laajavuoren kuntokymppi, kotopihasta reilu sellainen. Alkaa vähän tuntua, että se on tämän kesän peruslenkki, jolla juostaan välillä kovempaa, välillä hitaampaa. Peruslenkki lienee mulle sitä, että siellä mennään kerta viikkoon ja sen ympärille rakennetaan sitten muuta, jos vaikka vähän pidempää haluaisi. Ai että, mä digaan näitä maastoja, jotka alkaa takapihalta! Lenkki on myös varsin hyvä ajatellen syksyn tavoitetta. Korkeuseroja ihan kivasti ja maasto todella vaihtelevaa.

Esittelyssä Kuntolenkki 10km:

Ihana Kamala Jyväsjärven Rantaraitti

Tänään esittelyssä ihana kamala Jyväsjärven rantaraitti :). Tätä reittiä olen vuosien mittaan lätkytellyt niiiiin kyllästymiseen asti. Joskus, paino sanalla joskus, saatan silti tuntea mielihyvää siellä juostessani. Niin kävi tänä aamuna siellä hintsaillessani n. 12km (5:45/km). Ja se oli sitä juoksemisen flowta, jota tänä aamuna tunsin... Vielä sillä ihanalla kamalalla rantaraitilla.

  

Se vaatinee kyllä juurikin ylläolevan kuvan kaltaisen kauniin kesäpäivän. Tai sitten jonkun äärimmäisen kelin, jossa on jotain ihmeellistä "nautintoa" juosta. Tänä aamuna oli jokatapauksessa niin kaunis keli ja just ihanteellinen hölkkälenkille; ei liian kuuma, mutta kun T-paitasillaan paineli, niin vähän sai väriäkin pintaan. Eli mikä parasta, AURINKOA!

 

Nämä kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ensimmäinen linssi menosuuntaan päin ja toinen kuva sieltä suunnasta, mistä jokunen kilometri on tultu. Toisessa kuvassa siis Lutakon asuntoaluetta.. Ja ne perkeleen talot siellä peittää MUN ASUNNON JÄRVINÄKÖALAN! Joka siis oli olemassa vielä silloin, kun kyseiseen asuntoon muutin.

Ylläolevan kuvan taustalla näkyy Äijälän silta. Kyseinen kohta on korkeuseroltaan reitin suurin, joten kyseessä on siis hyvinkin tasainen ja nopea reitti. Samaisella reitillähän siis juostaan jokasyksyinen Finlandia Marathon, joka niinikään tunnetaankin yhtenä Suomen nopeimmista maratoneista. Täällä on hyvä vetää VK-lenkkejä ja testijuoksuja, siitä ei mihinkään pääse.

Kuokkalan puoleisella rannalla (onko se nyt sitten eteläpuolta, vai? Mä en oo mikään suunnistaja..) on pätkittäin aika vehreääkin, kuten edellisestä kuvastakin näkyy. Kaikennäköistä liikkujaa reitillä on, tuossakin tietysti kuvaan kerkisi jokin wannabe-pyöräilijä.. Arkiaamut on kaikkein hiljaisimpia, kuten nyt arvata saattaa. Tämä kuva on otettu "taaksepäin", itse siis kiersin aamuisen lenkkini päinvastaiseen suuntaan, kuin juostaan syksyinen maraton Tai on ainakin viime vuodet juostu.

Tämä hotelli Alban nurkilla oleva silta, joka yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampukset, on yksi lenkin suosikkikohtiani. Tätä kohtaa en jostain syystä inhoa juuri koskaan, kuten esimerkiksi siirtolapuutarhan kohta Kristillisen opiston nurkilla ottaa päähän lähes poikkeuksetta aina. Mä en ylipäänsä käsitä, että mitä ihmeen järkeä on siirtolapuutarhamökeissä??

 Ja nyt ollaan jo melkein kämpillä taas. Lenkki on siis, kuten kuvista näkyy, kaunis. JOS tykkää juosta tasaista asfalttia. Oon tosissaan ehkä takonut tuolla vähän turhan monta kilometriä, joten suurimmaksi osaksi mulla on aina huono asenne lähteä tuonne lenkille.. Eikä mulla kuunapäivänä tulisi mieleen Laajavuoresta lähteä Jyväsjärvelle. Mutta, en mä toisaalta ihmettele pätkääkään, vaikka toiset lähteekin. Kevyenliikenteenväylää rannoilla kulkee n. 14 kilometriä. Itselläni ei ole minkään näköistä vakituista kulkusuuntaa tms. Juoksen aina miten milloinkin riippuen täysin siitä montako kilometriä haluan juosta. Paljon tuossa reitissä on oltava hyvääkin, kun usein sinne tulee kuitenkin täällä kämpillä ollessa lähdettyä. Tai sitten se on suunnittelun laiskuutta ja ydinkeskusta-alueen läpi juoksemisen vättämistä. Tiedä sitä!

Heavyway ARKI

Back to the heavyway ARKI. Viikon loman viimeinen päivä. Saldona kaksi kiloa ja kymmenen kilometriä. Olen siis lähes viikon avnunut mm. äitini, siskoni ja lapsuuden ystäväni sohvalla :D. Takana siis pohjanmaa-tour kattaen akselin Seinäjoki, Vaasa, Alavus ja Ähtäri. Viimeisessä näistä olen onnellisesti saanut nähdä päivänvalon ja toiseksi viimeisessä kasvaa ja käydä koulut. Mukava oli tulla kotiin, mutta kyllä sitä saa taas ikävöidä kaikkia (joita nyt ei niin kovin montaa ole), jotka siellä suunnalla asuu.

Kevät oli lakeuksilla paljon pidemmällä, kuin täällä Keski-Suomessa. Lunta ei ollut missään, edes metsässä. Tänään juoksi ensimmäisen lenkin Laajavuoren pururadalla ja aikamoista lälliä oli osin. Jopa lumisiakin kohtia. Ainakin kahtena viime keväänä kun nuo lenkit on ollut juostavassa kunnossa jo vapun alla. Komea oli kuitenkin päivä tänään, että kyllä se kesä sieltä tulee.  Nyt varmasti joku tämän blogin sadoista innokkaista lukijoista (!?!??!) ajattelee, että taas tuo tyttö jauhaa tuosta kesän tulemisesta ja keväästä ja plaa plaa. Mutta ihan OIKEASTI mun tulee seurattua luontoa ja vuodenaikojen vaihtumista juostessani. Ja se on yksi juoksun tuomista iloista minulle. Lienee sanomattakin selvää, että lempi vuodenaikani on kesä. Osin myös kevät ja syksy. Mitä lähempänä kesää, sen parempi. Toisinsanoen siis pidän "loppukeväästä" ja "alkusyksystä", heh. Talvea inhoan. Ok, siedän. Koska on pakko sietää.

Seuraavassa kuvasarjassa on lenkkipolultani ottamaa kuvaa eri vuodenaikoina. Hiihtopiireissä kyseistä mäkeä kutsutaan "murhamäeksi", näin olen kuullut. Varma en voi olla, sillä en tiedä hiihtopiireistä juuri mitään. Kuten en hiihtämisestäkään (Haluaisin kyllä, ehkä. Jos vaikka sietäisin sen ansiosta talvea edes vähän paremmin.). Jokatapauksessa siitä syystä kyseisissä kuvissa ei ole lunta, sillä talvella tuolla reiteillä menee ladut. Ehkä hiihdän ensitalvena edes ottamaan sen yhden kuvan. Mutta suksilla en tuota mäkeä ylös mene! Oli murhamäki tai ei, varsinainen tappomäki ainakin, voin kertoa!
                                          

24.08.2011

 

 

10.11.2011

 

 

 

08.05.2012, Tänään.

Adidas Aegis

Eilen käytiin Adidas Aegisten kanssa testilenkillä jyväsjärven rannassa. Tarkoitus oli samalla vähän mittailla kuntoakin ja antaa palaa. No siinä puolessa välissä n. yhdeksän kilometrin lenkkiä vilkaisin Sports Trackeria (jota siis olen viimeaikoina käyttänyt lenkkeillessäni, ihan kohtuu vehje eikä tarvitse mp3 tai muuta mukana erikseen) niin eihän koko ajanotto ollut käynnistynyt. Sen verran riipas kuulassa, että kunnon kuntotestin jätin sitten myöhempään ajankohtaan. Kengät oli ihan jees, kevyet ja kohtalaisen rullaavat sekä hyvä juoksutuntuma.

Ennätyskengät.. -kö?

Tänään oli sitten suunniteltu Jn kanssa juostavaksi pitkis ja vajaa 23 kilometriä saatiin mittariin kevyttä hölkkää. Edeltävän yön olin keskustan kämpällä, että on lyhyempi matka starttipaikalle (kuinka ollakkaan) Jyväsjärven rantaan. "Ilokseni" muistin, että muut kengäthän on Laajavuoressa, nuo ylläolevat Aegikset sitten joutukoon kunnon testiin pitkiksellä. Kohtalaisesti silläkin lenkillä toimi, mutta kerrottakoon, että omiaan ne on hieman  kovemmissa vauhdeissa ja viimeisillä kilometreillä viimeistään tuntui, ettei se iskun vaimennuskaan välttämättä ihan huippuluokkaa ole enää tuollaisiin yli kahden kympin rauhallisiin maantievetoihin.

Summasummarum: Hyvät kengät vauhdikkaampiin lenkkeihin. Eiköhän niillä se puolikas paukuteta ennätysaikaan syksyllä. Saattaisin jopa valita kisakengiksi maratonille, mikäli katumaratonille olisin osallistumassa.

Räntä lentää!

Räntä lentää ja räkä poskella on liikuttu. Näitä mun viimeisessä tekstissä hehkuttamia vapaapäiviä on sääukko muistanut ihmispään kokoisilla räntäräiskäleillä, joita se on paiskonut taivaalta alas koko tiistain ja keskiviikon. Tiistaina kävin kiukkupäissäni kiskomassa kuudentoista kilometrin mittaisen lenkin aikalailla reippaalla tahdilla. Eikä vähiten siksi, että saatiin miehenkin kanssa lihava riita aikaiseksi kyseisenä aamuna. Nice. Kengät oli märät suurinpiirtein ennen kuin pihasta pääsi tielle. Typeryyksissäni ajattelin, että maantiellä ei olisi sitä kuraista loskaa niin paljoa, mutta väärässä olin. Jo kolmen kilometrin kohdalla olin muutamasta autosta saanut paskat päälle varmaan vyötäröön asti ja kaikki se kura olis silleen mukavasti kertynyt teiden varsille. No se kasvattaa luonnetta. Kotiovesta sisään päästessä tuntui, kuin maaliviivan olisi ylittänyt.

"Ai jai jai, räntä lentää..."

Ehkä ensimmäistä kertaa on tullut mieleen, että oliskohan mukava omistaa goretex-kengät. No, miehen kanssa saatiin laiha sopu aikaiseksi. Tosin lihavan riidan ja laihan sovun välillä on aina kontrasti, joskus vähän turhankin kauan. Keskiviikkona kävin vähän kevyemmällä kahdeksan kilometrin lenkillä, joka kulki oikeastaan aika kivasti olosuhteista huolimatta. Ehkä Rammsteinin kokoelma antoi hieman vauhtia askeleeseen.  Kiukkupäissään juokseminen helpottaa kyllä sitä kiukkua, mutta harvoin se kevyeltä menolta tuntuu. Kovaa kykenee kyllä juoksemaan, mutta jos mieli on raskas on usein askelkin raskas. Kävi se sitten kuinka tiheään tahansa. Tänään olisi tarkoitus pitää huilipäivää, käydä äitiyslomaa viettävän työkaverin luona kahvittelemassa ja seurata illalla Jypin kiekkoa. Siinä finaalisarjassahan on nyt voitot Pelicansia vastaan 1-1 ja kaupungissa on päällä mukava kiekkohuuma. Aurinkokin on vähän näyttänyt itseään ja toivottavasti myös lihavan riidan ja laihan sovun välinen kontrasti alkaa hiipua!

"...Kuinka räntä voi lentääkkään!"

Kuvatekstit on Freud Marx Engels & Jungin kappaleesta Danny-show. Jostain kumman syystä se on tullut mieleen katsoessa ikkunasta ulos! Onneksi on sentään vasta huhtikuu, että kesäkuuhun on vielä toivoa muusta..

Ai jai jai räntä lentää
Ja tyhjänä tuoppi on
En tiedä mitään muuta niin masentavaa
Kuin Danny-Show tiellä Kuopion

Bussi lähti suuntanaan pohjoinen
Jostain torilta Mikkelin
Mukanaan sää räntäsateen sohjoinen
Sekä kitaristi vikkelin

Ja sitä räntää satoi viikon päivät
Se kesäkuu oli semmonen
Ja meiltä tienposkeen jäivät
Ne taustakankaat ja savukone