Niin keski-ikäistä, niin keskiluokkaista!

Ihmisiä riitti asuntomessuilla. Daaliankadulla ja mitä niitä nyt oli.

Viikonloppu oli ja meni. Taas. Viikot menee hurjalla vauhdilla, kun on kiva ja mielenkiintoinen työ. Oikeastaan mulla on kyllä aina ollut kiva työ. Tämä kesä on ollut kuitenkin spesiaali, koska oon tehnyt niin erilaista työtä, kun koskaan aiemmin.

Komeat maisemat maailmanpylväästä.

Aika moni talo oli tällainen. Laatikon mallinen kivitalo. Mulle tulee vähän mieleen seurakuntatalo.

Raparperipiirakkaa, lauantai-aamun pitkis, ystäväpariskunnan vierailu, asuntomessuja, hyvää ruokaa, pyörähdys terassilla, lautapelejä ja muutama kuiva omenasiideri. Siinä oli mun viikonloppu. Niin keskiluokkaista, niin keski-ikäistä ja niin mukavaa. Postauksen kuvat käsitteleekin tuota viikonloppua.

Ihan leipasin piirakkaa.

Sunnuntaibrunssi viikonlopun jämistä. Salaattiloita ja kirjolohipatonkiloita.

Viikon juoksukilometrit oli 50+. Lauantaina juostiin Janin kanssa hellepitkis ja sunnuntain sekä tämän päivän olenkin kinkkaillut tuon jalkaterän kanssa. Koko jalkaterä ja nilkka on aikalailla turta, enkä edes osaa paikallistaa missä tuo kipu on. Ehkä se on hyvä? Positiivista tässä jalkateräshitissä on se, että olen kohta itseoppinut jalkaterän 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Jossain siellä mättää. Jaksan kuitenkin uskoa, että kyse on jostain kireyksistä taikka sensellaisista, eikä varsinaisesta vammasta. to do -listalla onkin hieroja.

Kuka on fiksuin?

Vaikka maratonit ja muut on hyvin hyvin kyseenalaisia, en kuitenkaan jaksa olla pahoillani. En kiukkunen, enkä masentunut. Nämä takaiskut tuntuvat kertakerralta pienemmiltä. En jaksa enkä halua päästää niitä ihon alle. En enää.

Katteet kohdillaan? (paikassa asuntomessut!)

Palattakoon vielä asuntomessuihin. Onkohan sellaisia messuja olemassa, missä olis kaikkia remopntoituja rintamamiestaloja ja sensellaisia? Jos on, niin haluaisin sellaisille. Messuilla oli paljon kivoja juttuja, ihania taloja, mutta aika paljon myös kliinisiä seurakuntatalotyyppisiä koteja. Itse taidan olla enempi vanhan ystävä, vaikka kyllähän monet uudet kodit on tosi kauniita. Sille kuka tykkää.

Lenkkeilyä ja festareita

Oi mikä ihana helteinen viikko ja viikonvaihde takana. Pitkästä, todella pitkästä, aikaa juoksin myös yli neljänkymmenen kilometrin viikon. No, puoli kilometriä yli, mutta yli kumminkin. Kilometrit meni siten, että 12.5km + 13km ja 15km. Tuo viimeinen oli myös pisin lenkki sitten kevätkesän (?) 2013.

Maantielenkiltä. Niin kesäinen Keski-Suomi.

Jalkapa se ei oireile juostessa ollenkaan. Sen sijaan ilman kenkiä kävellessä jalkaterä on kauttaaltaa oudon tuntuinen. Ikään kuin kudokset ja jalkaterän pienet lihakset olisivat jotenkin kireät. Mitään varsinaista kipupistettä en hakemallakaan löydä. Juoksuhan se on tukkoista, mutta juoksua kuitenkin. Tuolla pisimmällä lenkillä jopa hetkeksi unohdin juoksevani ja olin ajatusten vietävänä. Se on hyvä merkki ja sitä kaipaan. Tällä kuluvalla viikolla voisi pitkiksen kasvattaa kakkosella alkavaksi.

Festaripallo.

Lauantaipäivää vietettiin SuomiPop festareilla. Mun ja Jaran lisäksi mukana oli äiti, pikkusisko ja pikkuveli. Tavattiin myös Jaran veljen avovaimoa, joten perhepiirissä meni nämä festarit. Ihan mukava oli katsella ja kuunnella livemusiikkia, pitkästä aikaa sitäkin. Myös toinen veli perheineen oli kyläilemässä Jyväskylässä viikonloppuna. Melkoista säpinää on kyllä nämä viikonloput. Ensiviikonloppuna nimittäin olisi tiedossa ystäväpariskunnan vierailu ja asuntomessuja.

Veljeltä perheineen saatiin hienon
hieno tuliainen.

Ehkä niitä kolmekymppisiä vietän ihan rauhassa Jaran kanssa kahdelleen. Jos vaikka katselis jonkun juoksutapahtuman taikka sitten muuten vaan tekis jonkun piknikretken jonnekin. Elokuun ensimmäinen viikonloppu on nimittäin taas reissua Ouluun tiedossa.

Summerselfie!

Monta kilsaa on takana!

Viime viikon juoksukilometrit yhteensä 28, sisältäen neljä lyhyttä lenkkiä; 9+5+6+8. Huomenna viimeinen lenkki ennen vaaroja, kevyttä höntsää työkaverin kanssa tiedossa, kivaa :). Syyskuun kilometrit yhteensä 181 ja tänä vuonna on tullut juostua yli Suomen maan pituuden verran, 1171 km. Hassua. Nyt kun treenit kohti Vaaroja alkaa olla ohi, ajattelin tehdä pientä koontia ajanjaksolta kesäkuu-tämä päivä.

Kesäkuun... (209km)
...pitkät lenkit: 3 kpl
...peruslenkit: 12 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4kpl
Keskivauhti 6.13/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 8kpl.

Heinäkuun... (201)
...pitkät lenkit: 2 kpl
...peruslenkit: 13 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5 kpl
Keskivauhti 6.16/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 10 kpl.

Elokuun... (232km)
...pitkät lenkit: 4 kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5kpl
...kisat: 1kpl
Keskivauhti 6.18/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 11kpl.

Syyskuun... (181km)
...pitkät lenkit: 2kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4 kpl
...kisat: 1kpl
keskivauhti 6.23/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 7 kpl.

Voipi olla, että tuosta jotain uupuu.. Ihan kaikilta lenkeiltä ei dataa ole ja kun tässä silmät ristissä niitä katselee, niin on voinut joku "lyhyt", mutta pitkäkestoinen pitkis eksyä väärään kategoriaan jne. Keskivauhti on kyllä tippunut alkukesästä, mutta se lienee selvää kun maasto on vaikeutunut! Kisoista ei myös mitään vauhtidataa ole, niistä on sitten ne tulokset.

Viimeinen treeniviikko, kevyt sellainen, on saatu nyt jokatapauksessa pakettiin! Kaikenkaikkiaan on kohtalaisen varma olo, ainakin pääsääntöisesti. Tulevaa juoksua en ole viime päivinä miettinyt juuri lainkaan.. Johtuen ehkä siitä, että mun perheessä on sattunut hieman ikäviä, joskaan ei ylitsepääsemättömiä (tai no mikä olisi? sanotaan sittenkin kuolemanvakavia!) juttuja. Ne on kuitenkin saanut olon tuntumaan jotenkin uupuuneeksi.. Tilauksessa olisi iloisempia hetkiä ja juttuja!

Ensi viikko on ihan varmasti valoisampi taas :).

Maanantai on mulle melkein perjantai!

Viime viikon juoksulenkit meni seuraavanlaisesti; 13+23+13+7=56km. Ensimmäinen hölkkä arvioltaan tuota luokkaa, sillä menin hölmö laittamaan tärkeään puheluun vastatessa mittarit tauolle ja siihen tilaan ne sitten unohdinkin. Viimeiseen lenkkiin sisältyy cooperin testi, muuten aika peruskamaa. Tässä muutaman viikon kuluttua aionkin keksiä jonkun muunlaisen tavan seurata viikon treenejä. Talvella varmaan tulee tehtyä paljon muutakin, kun juostua ja tää on ehkä muutenkin tylsä tapa! Aika sisällötön, etten sanoisi. Tämäntapaiset raportit jääkööt siis kolille, mutta älkää pelätkö, en mä teille jokaista työmatkakilometriä tule raportoimaan :D.

Tänään Vaarojen Maratonin facebooksivuilta kantautui tietoa, että sateisten viime kuukausien vuoksi reitti tulee olemaan huomattavasti haastavammassa kunnossa kuin aiemmin. Että voiskohan tässä nyt sitten toivoa edes sitä, että silloin ei sada? Täällä Jyväskylässä on tosiaan jälleen kerran tullut vettä kuin Esterin sieltä. Ja monta päivää. Ja edes vesi ei ole ollut riittävä, sillä viikonloppuna satoi niin hurjasti rakeita, ettei edes omaa ajatusta kuullut työpaikan peltikaton ryminältä!

Aika moni on tänään käynnistellyt työviikkoaan, mutta minäpä se olen aloittanut iltapäivällä vapaan vieton! Tosin edessä on taas vain yksi päivä sitä sorttia, vaikka myönnettävä on, että kaksikin vapaata tekisi nyt kyllä oikeasti terää. En anna sen ajatuksen kuitenkaan häiritä. Tää ilta on vapaata myös juoksemisesta ja kokonaisuudessaankin edessä tulee nyt olemaan asteittaista keventelyä. On se jännä, miten mieli halajaa punttisalille, spinningiin ja sulkapalloa pelaamaan. Taidan kuitenkin malttaa pidättäytyä noista edellämainituista sen vajaan kaksi viikkoa. Kun en nyt hirveästi ole noihin asioihin panostanut muutenkaan koko kesänä!

Tällaista maanantailöpinää tällä kertaa. Päivä jatkuu niinkin mukavan puuhan parissa, kun pyykkäys. Sitä nimittäin riittää, vaikkei ole edes lapsia!

Viikkoraportti: "En vaihtais sekuntiakaan..."

Viikon viimeinen päivä. Vaikka tää viikko on ollut tosi työntäyteinen johtuen neljästä iltavuorosta ja kahdesta aamuvuorosta, niin tää viikonloppu töissä oli jotenkin nasta eikä nyt oo yhtään väsähtänyt olo! Oon vähän sitä mieltä, että ihminen on hyvä luomaan itselleen kiireen ja moni asia on priorisoinnista kiinni. Silti siitä ei pääse mihinkään, että toiset päivät on vaan huomattavasti hektisempiä kun toiset. Nyt nää viikonlopun työvuorot on ollut sellaisia, että on tosissaan ollut sitä aikaa antaa asiakkaalle. Ja silloin sitä tulee kotiin kyllä niin huippuhyvällä ja levollisella fiiliksellä, eikä työpäivästä ole kotona mitään muuta kelattavaa, kun että olipas mukava työpäivä.

Ulkona on nyt syyskeli parhaimmillaan. Jopa ihan terdekeli ja töiden puitteissa jopa terdemahdollisuus! Piti tuosta terdekelistä oikein statuspäivitys kirjoittaa, ihan vaan ollakseni edes kuvitelma-asteella villimpi ja viriilimpi kuin olenkaan :D. Vaarojen maraton on nyt kuitenkin niin lähellä, että eipä tässä mihinkään terassille.. Ja todellisuudessa railakas kesänviettokin alkaa olla historiaa ja se vanha, tylsä, kotona rötväävä puoleni on taas (ainakin vähän, ainakin tänään) noussut pintaan. Että ihan tässä ajattelin käydä keräilemässä vähän tyrnimarjoja anopilla ja katsoa Tanssii tähtien kanssa -kisaa kotona miehen kanssa. Nauttia sunnuntai-illasta kotona.. Voi hyvää päivää, kun kuulostaakin tylsälle :D. Kivaa, siis oikeasti kivaa!

Viikon kilometrit on ollut aikalailla samat, mitä on maratonin pituus. Kolme PK-lenkkiä, yks mäkilenkki.. Pitkän skippasin, sen verran kova oli tuo puolikas viikko sitten. Lisäksi sitten tietty hyöty- ja hengailuliikunnat, kuten pyöräily paikasta a) paikkaan b) tai jokusen kilometrin kävelylenkki chillailuvauhtia. Liikuntaahan sekin on, jos vaihtoehtona on liikkumattomuus. En mä niitä kyllä juuri mieti.. Kerrottakoon vielä, että koin tuossa äsken aika itseironisen hetken! Tulin töistä kotiin ja joku vei mun nenän edestä hissin; Siinä sitten katselin pari sekuntia tosi närkästyneenä ja tuli mieleen ajatus, et Voi, voi.. täällä se juoksija reppana vaan hissiä kyttää! Joutuuko raukkaparka nyt ihan kävelemään raput ylimpään kerrokseen?? Vai ihanko jäät nyt tähän seisomaan ja odottamaan omaa vuoroa?? Voin kertoa, että vähän huvitti! Ja joo, kyllä mä sit kävelin ne rappuset :D. Ton ajatuksen jälkeen ei vaan voinut olla kävelemättä!

Lopuksi vielä viikon biisi. Oon niin paljon tekemisissä omaishoitajien ja niiden hoidettavien kanssa.. Sekä muidenkin iäkkäiden ihmisten.. Että tää biisi ei vaan voi olla herkistämättä! Ei varmaan kyllä voisi muutenkaan.. Kuunnelkaapa :).

'Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt'

Vastakohtamaratonit!

Tuon hienosti menneen puolimaratonin jälkeen kieltämättä rupesi taas kutkuttamaan ajatus ihan tuikitavallisesta katumaratonista kolmosella alkavaan aikaan! Se nyt ei tämän syksyn ohjelmaan mahdu, että niin on maltettava odottaa Juoksijalehden uutta kalenteria.

Mä oon juossut kokomaratonin kaksi kertaa; vuonna 2010 Tukholmassa ja vuonna 2011 Vantaalla. Kaksi aivan täysin erilaista maratonia. Tukholman päätavoite oli päästä maaliin tasaisella juoksulla, loppuaikoja en tällöin suuremmin pohtinut. Tavoite täyttyi täydellisesti ja olo aikalailla euforinen, kun maali viiva olympiastadionilla ylittyi ajassa 4.28.34. Juoksu kulki kuin unelma ja mielessäni ajattelin, että näinkö "helppoa" se on ohitella yli kolmenkymmenen kylttejä? Mistä ihmeen seinästä ne puhuu? Viimeinen vitonen kulki reilun minuutin kovempaa kilometrivauhtia, muutoin väliajat oli jälkeenpäin katsottuna oikeastaan identtisiä!

Vuonna 2011 keväällä kaikki juoksusuunnitelmat oli syyskyyn puolimaratonia lukuunottamatta auki. Jouduin tämän kesän olemaan työpaikan vaihdon vuoksi täysin ilman kesälomia ja epäilin, että näinkö energiaa riittää kokomatkaan treenaamiseen. J treenasi tällöin kohti Kolia, lähdin kaveriksi pitkille lenkeille ja kuinka ollakkaan omakin kesä meni ilman väsymyksen häivää. Alitajuisesti lenkkeilin kokoajan kuin olisin maratonille osallistumassa, mutta lopullisen osallistumispäätöksen tein vasta loppukesästä/alkusyksystä. Tavoitteeksi muodostui Vantaan Maraton joka juostiin samana viikonloppuna kuin J olisi juossut Kolilla.

Kuinka kävi Vantaalla? Syyskuussa 2011 hienosti 1.48 juostu puolimaraton antoi odottaa neljän tunnin alitusta ja se olikin selkeä aikatavoitteeni koko ajan. Vaikka juoksu tuntui alusta asti hieman tukkoiselta, olin noin kolmeenkymppiin asti siinä 3.50 vauhdissa. Kolmenkympin jälkeen alkoi sitten ongelmat; krampit ja energiavajeet! Kyllä tuolla viimeisellä kympillä kävi mielessä jos jonkinlaista ajatusta. Maaliviiva ylittyi aikaan 4.04. Loppufiilikset oli vitutuksen ja euforian sekoitusta, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli täydellinen oppikoulu a) parhaaseen pyrkimisestä kaikesta huolimatta ja b) siitä että maraton alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen.

J joutui perumaan sairastumisen vuoksi viime vuotisen Vaarojen Maratonin ja siinä euforian sekä vitutuksen sekaisissa tunteissa mä ilmoitin lähteväni seuraavana vuonna mukaan. Ajattelin, että nyt joku extremeprojekti tekee hyvää. Nyt ollaan tässä; muutaman viikon kuluttua lähtöviivalla Kolilla. Tää extremeprojekti on tehnyt mulle kaikin puolin hyvää! Vantaan maratonista on otettu opiksi (niin treeneihin ja maratonin aikaiseen tankkaamiseen liittyen) ja nyt tuntuu, että tekee mieli ruveta suunnittelemaan jotain katumaratoniakin. Neljän tunnin selkeää alitusta! Hyviä katumaratonkokemuksia meillä ja maailmalla siis otetaan erittäin mielellään vastaan kommenttiboksiin :).

P.S. Ketään tuskin enää keskiviikkona kiinnostaa viime viikko, mutta ihan jos nyt joskus itseäni sattuu tulevaisuudessa kiinnostamaan miten on hölkätty niin mainittakoon, että viimeviikon lenkit oli 13km+8km+puolimaraton=42km. Kiitti moi.

Maratonjännittyneisyyttä..

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee kuntosalilla jotain toistosarjoja ja enää kaksi viimeistä toistoa on jäljellä? Tai sen tunteen, kun juoksee kovavauhtista lenkkiä loppusuoralla? Pitkää lenkkiä, kaksi viimeistä kilometriä on jäljellä ja antaa luvan jo ajatella "maalia"? Maratonprojekti on yksi tuollainen sarja, mutta vaan hieman isommassa mittakaavassa. Nyt elellään puolimaratonviikkoa, jonka jälkeen on kaksi kovaa viikkoa jäljellä, jonka jälkeen voi ruveta keventelemään. Että nyt jos joku tulisi mulle kertomaan, että -hei, sä oot nyt käsittänyt ihan väärin, se Vaarojen Maraton on vasta 6.11., niin mä saisin varmaan sydärin. Tai vähintään joutuisin psykoosiin.

Raasto.comin Maraton-Z sanakirjan (kannattaa käydä lukemassa :D) mukaan mulla on nyt tila nimeltä "maratonjännittyneisyys" ("Ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen"). Tää maratonjännittyneisyys ilmenee nyt yllättävänkin aikaisin, johtuen lienee tulevan suorituksen vaativuudesta. Tunne on aikalailla sama, kuin ennen ensimmäistä katumaratonia kun ei ollut minkäänlaista hajuakaan siitä miltä tuntuu ohitella yli kolmenkymmenen kilometrikylttejä! Ja aika noviisi mä tässä maratonjuoksussa kuitenkin olen.

Viime viikon kilometrit on 65 (14+7+18+13+8 ja 5, vauhteja ja maastoa vaihdellen, lenkkejä siis kuusi, mutta juoksupäivi viisi). Tälle viikolle on suunnitelmissa pari lenkuraa ja puolimaraton. Jälkimmäisestä aion palautua ystävän luona saunoen, uiden ja ottaen muutaman oluen. Ei ehkä järkevää, mutta mä tarvitsen nyt pienen välinollauksen ennen viimeistä neljän viikon rutistusta. Tuskin se hallaakaan tekee.

Mennyttä ja Tulevaa

Tänään päättyvään viikkoon on lyhyesti mainittuna mahtunut noin 60 juoksukilometriä, jonkin verran pyöräilyä, 45 ja puoli tuntia töitä, huonosti nukuttuja öitä ja siitä seurannutta väsymystä sekä yleistä kitinää. Lenkkeilyn suhteen takana on hyvä viikko, muuten ei paljon jaälkipolville jää  kerrottavaa. Voi hohhoijaa, tätä mun ylitsevuotavaa positiivisuutta taas! (uskokaa tai älkää, mä oon oikeasti ihan iloinen ihminen :D)

Mulla on nyt plan talvelle, josta oon aika innoissani. No ensinnäkin ajattelin hommata kortin Killerin liikuntakeskukseen mun työkaveri Krissen innoittamana. Alkuun varmaan kymmenen kerran kortti, kerta viikkoon jos kävisi jollain ohjatulla tunnilla. Mä oon ollut aina (spinningiä lukuunottamatta) aika huono niissä; tykkään selvitellä ite asioita, suunnitella treenini enkä oikeen perusta siitä, että tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain. No katsotaan mitä tuleva talvi tuo!

Plan numero kaksi on se, että aion kokeilla crossfit harjoittelua. Mitä enemmän oon aiheeseen perehtynyt, sitä enemmän tuntuu, että tästä mä varmaan diggaisin. Kaikki kokemukset crossfitistä on siis tervetulleita! Ajattelin, että olisi mielenkiintoista testata coopperia tässä joku päivä syksyllä ja keväällä sitten uusinta veto. Peruslenkkeilyä aion kyllä pitää talvenkin yli kuvioissa mukana! Mutta näitä sitten lokakuussa... Kun nää mun keskeneräiset proggikset on vedetty kunnialla läpi.

Viikko 33

Tässä tohinassa on unohtunut täysin pistää viime viikko (33) pakettiin myös tänne mun blogiin. Juoksukilometrejä kyseiseltä viikolta kertyi himpun verran yli 40. Kilometreiltään siis vaikuttaa kevyeltä, mutta voin kertoa, että sisältö oli kyllä raakaa peliä! Täytyisi vähän kehittää tätä tapaa raportoida kuluneesta viikosta. Joskus tosiaan tulee harrastettua muutakin kun juoksua. Tosin sattuneista syistä tuo juoksu tietysti nyt näyttelee isoa roolia mun harrastamisessa.

Talvea kohti varmasti muukin liikunta tulee lisääntymään. Innolla suunnittelen tulevan talven liikuntoja, mm. kortin hommaamista Killerin liikuntakeskukseen. Uimahallihan täällä Jyväskylässä on ollut pois pelistä peruskorjauksen vuoksi jo jonkin aikaa. Aikanaan siellä tuli säännöllisesti käytyä niin salilla kuin uimassakin. Jokatapauksessa myös Aalto Alvarin aukeamista asiakaskäyttöön odotan ja se päivä on näillä näkymin tammikuussa ensi vuonna.

Juoksuhan on ollut mulle ns. tärkein ja aktiivisin harrastus jo pidemmän aikaa. Kesäaikaan nuo muut urheilut tahtoo jäädä vähemmälle, oikeastaan tosi vähälle. Juokseminen vie niin paljon aikaa tähdättäessä jollekkin maratonille tms. Myös ns. "arkiliikunta" on isossa roolissa kesällä; tulee paljon pyöräiltyä, käytyä uimassa, käveltyä jne. Sitä en kuitenkaan laske miksikään liikunnaksi, pidän itseäni vain aktiivisena ihmisenä. Mulla ei ole esim. hajuakaan, että paljonko olen viimeviikolla ajanut pyörällä, mutta jokatapauksessa aika paljon.

Enemmän ja vähemmän mukana on...

• Sulkapallo
• Kuntosali
• Spinning
• Uinti

Kiinnostavaa olisi myös...

• Crossfit
• Maantiepyöräily
• Triathlon
• Rullaluistelu
• Ja oikeastaan tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin...!

Se siitä lomasta.

Kesäloma oli ja meni. Tosin vasta keskiviikkona takaisin työn touhuun, koska sekä tämä että huominen on V niinkuin vapaapäivä. H niinkuin holiday on kuitenkin auttamattomasti ohi, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tuumata. Niinpä aionkin sulkea sen tosiasian pois mielestäni ainakin huomiseen klo 18 saakka!

Postataanpa saman tien viime viikon tapahtumat, juoksukilometrejä siis 53. Yhteensä neljä lenkkiä (VK, 2xPK ja pitkä) ja niin se vaan rupes sekin homma taas maistumaan! Oon myös tehnyt jonkin verran asioita, joita en yleensä joka viikko tee, kuten:

• Ole viittä päivää (juoksulenkkejä ja kaupassa käyntiä lukuunottamatta) kotona. Suurinpiirtein gollegevaatteissa. Meikittä. Mun kaikki elämä mahtuu siis kahteen päivään.
• Juhli ystävän häitä.
• Juo (ja oksenna!) punaviiniä olematta juuri humalassa (koska, oi koska mä opin, ettei se vaan harjoittelusta huolimatta sovi mulle?)
• Kärsi helvetillisistä menkkakivuista (joka neljäs viikko kylläkin, yhtä paskaa tää naisena eläminen)!
• NÄE MADONNAA.

 

Madonna MDNA Tour @ Helsinki 12.08.2012. (Kuva: iltalehti.fi)

Ja tuo viimeisin kohta noista on ehdottomasti viikon huippu! Tää viikko on lähtenyt käyntiin erinäisistä (alkoholiin liittymättömistä) syistä todella väsyneissä merkeissä. Viikon treenit alkaa huomenaamuna. Mun on ihan viimeisen vapaapäivän kunniaksi laitettava herätyskello soimaan aamuksi. Oon nimittäin niin väsynyt sekä kipeä nyt, että aion painua nukkumaan suurinpiirtein heti klo 20.00, enkä halua mitään ylilyöntejä tuon nukkumisen suhteen!

Tänään on se päivä...

...kun ryhdistäydyn tästä kriiseilystäni! Viime viikon kilometrit 50+ ja heinäkuun kilometrit 200+. Treenattua on siis tullut, vaikka blogipostaukset on jäänyt. Treenin laatu on kylläkin suoraansanoen ollut sen sorttista, että siitä ei paljon jälkipolville ole kirjoitettavaa.

Kesäloman viimeinen viikko on käynnissä, sen odotetun kesäloman, jolloin piti aikaa ja energiaa riittää lenkkeilyyn! Ja miten sitten kävikään? Ensiksi sairastelua ja sitten maksimaalista vitutusta!Nyt alkaa jo syksyn tuntua olla ilmassa, koivutkin on osin jo kellertäviä. Jokapäiväisistä sateista päätellen ei ne ainakaan kuivuudesta kärsi!

Kuten jo aiemmin mainitsin, tää kriiseily saa nyt loppua. Ensimmäinen askel siihen on se, että eilisestä viisastuneena tämänpäiväistä lenkkiä en siirrä iltaan, vaan starttaan hetimmiten tämän uhopäivityksen jälkeen. 15km perushöntsää ja siihen tyyliin, että kerkeää kotiin ennen kuin Sanni Utriainen karsii keihäässä klo 13.35 ja Jonathan Åstrand juoksee 200m alkuerissä klo 14.30.

Kahvit aion kyllä vielä keittää. Kiitti moi!

Back In Game

No niin, Wannabe Juoksija on nyt niinsanotusti back in game. Viimeviikon kilometrit jäi arvatenkin alle kolmeenkymmeneen :(. Hirveä stressi koko menneen viikon -> APUA, JOS TREENIT KUSEE kun ei sairastelun vuoksi pääse lenkille ja toisaalta taas sitten, että APUA, JOS TREENIT KUSEE kun lähtee liian aikaisin lenkille. No nyt ollaan jokatapauksessa pientä yskää lukuunottamatta terveiden kirjoissa.

Uusi löytö radiokanavien maailmassa, nimittäin bassoradio, on viritetty taajuuksille ja viime viikon loppuun sain muutaman ihan hyvän 10+ metsälenkin tehtyä. Tuttuun tapaan menohaluja oli jo (muistaakseni?) keskiviikkona ja kävinkin hitusen verran yrittämässä, mutta olo oli sen verran kurja, että jätin lenkin kesken. Tarkemmin sanottuna puolitin suunnitellut kilometrit. No, perjantaina ja lauantaina juoksu kulki jo ihan mukavasti.

  

Lauantaina oli sitten lähtö parhaan ystävän häihin. Juhlat oli tosi mukavat ja eilinen meni palautuessa. Tänään olisi tarkoitus n. 10km käydä laajavuoressa hölkkäämässä. Rauhallista kyytiä olisi tarkoitus vetää, sillä keli on kuin tropiikissa; lämpöasteet on jotakuinkin 30 ja ilmankosteus huitelee ties missä asteissa. Camelbakiin aion pakata uimavehjettä mukaan ja lenkin päälle aion juosta suoraan vuorilampeen! Mutta on se vaan ihanaa, kun on lämmin!

Kuumeessa. Kiitti vaan.

Fuck! Viime viikosta ei ole ylpeileminen; alle 40km ja viikonvaihteeksi helvetillinen flunssa. Ja tuo flunssa jatkuu edelleen tänään. Aamulla ei ollut kuumetta, mutta olo kyllä on sellainen, että nyt sitä varmaan alkaa taas jo pikkuisen olla. Tästä kuluvastakaan viikosta siis tuskin jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Täytyy nyt vaan yrittää malttaa. Parantua rauhassa ja olla hötkyilemättä treeneihin. Säästyis sitten isommilta jutuilta.

Mutta onhan tää nyt ihan paskaa! Sairastan niin harvoin, että voisko ne päivät nyt osua oikeesti jollekkin muulle ajalle, kun kesälomalle? No ei näköjään voi. Enää puuttuu ainoastaan se, että tän loman ainoat hellepäivätkin osuu sille ajalle, kun mä makaan kotona kuumeessa ja viihdytän itseäni jollain haista paska telkkarilla, kirjoilla ja internetillä.

Voisin vielä pari kappaletta kirjoittaa siitä, kuinka mua ottaa kupoliin tää juttu. Mutta mä en usko, että sitä kukaan jaksaa lukea. Että lähdempä tästä taas vähän nukkumaan.

Pizzapäivä

Nyt on niinsanotusti sellainen tilanne (lue: semikova krapula), jota voi ruveta hoitamaan ainoastaan tilaamalla pizzaa tai korkkaamalla Somersby omppusiiderin. Kesäloma on siis potkaistu käyntiin, todella. Koska en aio täysin pilata hyvää treeniviikkoa, niin päädyn edellä mainituista vaihtoehdoista ensimmäiseen. Pelastan siis sen, mitä vielä pelastettavissa on.

Huomenna olisi suunnitelmissa juosta sellainen 12-15km lenkki kevyttä PK-vauhtia. Parempaan en eilisillan ja tämän päivän jälkeen pysty. Mikäli tuo ylväs suunnitelma toteutuu (ja miksi ei toteutuisi?), niin tästä viikosta saadaan ensimmäinen 60+ kilometrinen viikko. Mitään muuta kerrottavaa mulla ei tällä kertaa ole. Lähinnä siksi, että tää blogi nyt pääasiassa keskittyy urheiluharrastukseen. Ja sattuneista syistä tällä hetkellä en tunne itseäni kovinkaan urheilulliseksi ihmiseksi :D.

Haista paska -sunnuntai!

Mä ehdin tuossa taannoin jo erehtyä kuvittelemaan, että olen vanhemmiten ruvennut tykkäämään sunnuntaipäivistä. Mutta ei, mä oon nuori edelleen ja inhoan sunnuntaipäiviä! Ainakin tätä. Voin myös kertoa, että tässä postauksessa AION kiroilla, joten herkkähipiäiset (kuten nyt vaikka äiti, terkkuja vaan jos tätä selailet :D) voi sitten lopettaa lukemisen vaikkapa tähän.. :D.

a) Tänään kävin 14km metsälenkillä, joka oli IHAN PASKA.
b) Ilma oli just niin raskas, kun helteiden jälkeen ukkosen alla voi olla! Eli PERSEESTÄ.
c) Ja jalat oli ihan yhtä raskaat. Ei siis MITÄÄN kulkuja!
d) Johtuen ehkä siitä, että huonolla syönnillä ja juonnilla lähdin matkaan. HELVETIN typerää!
e) Ihan HAISTAPASKATYPERÄPERKELE -harrastus.
f) Kohtia a,b,c, d ja e en olisi kelaillut, jos sais jonkun lenkkikaverin tosta noin vaan. Aika SÄÄLITTÄVÄÄ.

No pääsin tuosta kaikesta kuitenkin yli ja sain sellaisen semihyvän (tai no oikeastaan neutraali voisi olla kuvaavampi sana) fiiliksen ja nyt ottaa aivoon enää tää mun törkeän hidas läppäri sekä tuo keli tuolla ulkona, joka yrityksistä huolimatta puskee myös tänne sisälle. Jossain tuolla kaukana jyrisee ja vettä on tullut, mutta mitään kunnon ukkosta ei. Mun päässä oleva ilmapuntari on siis edelleen hajoamispisteessä. Ja kamalintahan tässä on se, että joku tyyppi ilmatieteenlaitoksella lupaa näitä sateita koko ensiviikoksi. Hitot luonnosta, mä en halua, että sataa monta päivä peräkkäin!

Kaikesta edellämainitusta huolimatta tää viikko on ollut ihan jees; 59 kilometriä (josta reilu 53km maastossa) juoksua, seesteistä kotielämää, paljon mukavaa aikaa Hannan kanssa, vähän vähemmän mukavaa aikaa kaikkien muiden kanssa, aurinkoa.. Ja yksi työlle menetetty, siitä huolimatta mukava, viikonloppu!

Voihan vuorotyö!

Yötöiden ja kiireen (?) vuoksi kerkeän jo lähes perinteeksi muodustuneeseen viikkoraportointiin jälleen vasta maanantaina. Viime viikon kilometrit on siis 58 kappaletta edellämainittua yksikköä, peruslenkkejä ja yks pitkä. 70% mäkistä tiestöä ja 30% metsää. Lisäksi menneeseen viikkoon on kuulunut alennusmyyntejä, hitosti töitä ja vähän vapaa-aikaa, joka sekin on kulutettu työkavereiden seurassa :D.

Tuo liiallinen tuijottaminen viikkokilsoihin on kyllä huono tapa. Ammatiltahan mä olen siis hoitaja, joka tekee työtään milloin mitenkin. Tämäkin viikko on potkaistu käyntiin nukkumalla yövuoron päälle aamu seiskasta siihen kolmeen. Ja nyt on sikäli kooma olo, etten kyllä kykene yhtään mihinkään kehittävään treeniin ja viisainta on vaan malttaa huomiseen ja toipua noista kahdesta yövuorosta ihan kaikessa rauhassa. Oon kelaillut, että pitäisköhän mun jakaa tätä treenaamista perioideihin, jotka päättyy aina siihen pitkään lenkkiin. Väkisin ne perioidit tulisi kestämään, sanotaanko 6-9 päivää ja niissä tulisi olemaan eri määrä treenejä.

Toisinaan tää tuntuu olevan sellaista taistoa ja ajatustyötä, että miten saat nyt vaikka esimerkiksi sen pitkän lenkin järjestettyä järkevimmin. Sitten kelaat jo nyt maanantai-iltana, että jahas, lepopäivä, se on nyt olosuhteiden (=yövuorokooma) pakosta käytetty. Eikä tuo yövuoro nyt niin, mutta se ilta-aamu -setti on tuntuu joskus niin kuolettavalta! Mielenkiintoista olisi kuulla muiden vuorotyöläisten treenien suunnittelusta, että vinkkejä saa antaa :).

En mä silti valita (no ok, valitin vähän, äsken)! Mä diggaan ihan tosi paljon arkivapaita, ennen iltavuoroa heitetty kunnon lenkki on ihan parhautta ja töissäkin on sellainen oma tunnelmansa viikonloppuisin. Että en mä kyllä tätä vuorotyötä ainakaan nyt vaihtaisi mihinkään kasista neljään -työhön. Tämän jo alkaneen viikon suunnittelu on vielä pahasti työn alla, ensimmäisenä missiona on ainakin nukkua kunnon yöunet yöaikaan. Lenkkejä olis taas tarkoitus heittää viitisen kipaletta, mutta mihin päivään mitäkin, se on vielä vähän huomisaamua lukuunottamatta auki.

Juhannussetti

Se on sitten juhlittu. Nimittäin jo perinteeksi muodostunut juhannussetti vakioporukalla.. Valioporukalla :). Eilinen tuli herkuteltua sekä rötvättyä ja tänä aamuna on sitten yritetty hoitaa juhannuspöhöä laajavuoren rinteillä reilun kymmenen kilometrin ajan. Huonolla menestyksellä. Mutta kyllä siitä, huomenna viimeistään.

"Mun Jyväskylä!"

Juhannusviikon setti on siis 53 kilometriä juoksua (kolme kertaa 10+ km metsässä keskellä ei mitään ja yhden kerran 20+ sora-/maanteitä keskellä ei mitään), vähän juhlajuomaa, vähän enemmän herkkuruokaa ja edelleen jatkuva turvonnut olo.

Nyt en tämän enempää tänne kerkeä jaarittelemaan a) koska ei ole asiaa, b) en jaksa ja c) tonight is the night, ENGLANTI. Lähteköön siis Italia tänään laulukuoroon jalkapallon EM-kinkereistä!

Huikea viikonloppu!

Wannabe juoksijalla on nyt ollut muutaman päivän mittainen luova tauko. Viime viikon kilometrit jäi aiottua pienemmäksi. 43 kilometriä noin, koostuen normimittaisesta (normimitta lienee 10-15km?) metsälenkistä, yhdestä samanpituisesta katulenkistä sekä yhdestä ennen aamuvuoroa juostusta hieman lyhyemmästä reippaammasta (4:45/km, n. 6km) vedosta. Tarkoitus oli juosta yli 50 km, mutta sunnuntain lenkki jäi kohta kerrottavien kommervenkkien vuoksi heittämättä.

Takana siis melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantain stressin täyteisen työpäivän päätteeksi höntysin taajamajunaan, päämääränä Seinäjoki. Mun nuorin veli pääsi eilen ripille Alavuden kirkossa ja niimpä meidän kaikkien seitsemän siskon ja veljen viikonlopun vietto suuntautui kohti lakeutta. Päätettiin siinä sitten viikolla, että kokoonnutaan perjantai-illaksi Seinäjoella asuvan pikkusiskon luokse porukalla. Joukosta puuttui ainoastaan Satu, jolla siis on puoli vuotias tyttö (rakas kummilapsi!) ja Sami, jolla oli perjantaina myöhään futispeli sekä lauantai-aamuna kuudelta töihin meno. Tämä osottautui myöhemmin varsin kohtalokkaaksi! Joukossa oli myös yhden veljen (joka on ilmetty Zlatan Ibrahimovic, mun veli ei kylläkään digannut tästä. Viikonlopun kuuma sisäpiirijuttu, jolla saatiin monet naurut!) tyttöystävä sekä pikkusiskon mies.

Perjantai-ilta oli varsin mukava, otettiin muutama olut ja käytiin kävelemässä Provinssirock -kadulla. Heli miehineen oli laittanut huikean hyvää grilliruokaa ja sauna oli lämmin. Lauantaipäivä rötväiltiin samalla porukalla ja käytiin vähän ottamassa kävelylenkkiä rokkialueella. Maailman toiseksi parasta on viettää aikaa siskojen, veljien ja niiden kumppanien kanssa. Parasta se on oman miehen kanssa! Lauantai-illaksi Alavudelle äitin luo ja siellä sitten olikin ikäviä uutisia. Mun todella tapaturma-altis veli oli loukannut itseään käteen töissä tosi pahasti ja sitä oltiin juuri viemässä Taysin sairaalaan paikattavaksi. Voi kyllä meillä kaikilla oli murhe samaan aikaan, kun oli helpotus siitä, että mitään "sen vakavampaa" ei ollut sattunut.

Sunnuntaina sitten juhlittiin rippijuhlat ja sen päälle minä, veljeni Zlatan Ibrahimovic sekä hänen tyttöystävä Hanna otettiin automaraton reitille Alavus-Tampere-Jyväskylä. Kuskina tietysti Zlatan. Eräskin reissu on porukassa hoidettu ja Taysissa poteva pikkuveli on yleensä se joka heittää huonointa ja kovaäänisintä läppää. Nyt minä ja Hanna yritettiin laittaa parasta, että Zlatan ajomukavuus ja matkaviihtyvyys säilyisi maksimaalisen hyvänä ja (ainakin omasta mielestämme) onnistuttiin siinä varsin hyvin. Pikkuveikka oli kunnossa, vähän töttöröö ja alakuloinen, mutta jaksoi hymyilläkkin. Tavattiin siellä myös sen uusi (ja oikeastaan ensimmäinen!) tyttöystävä. Mukavan oloinen tyttö. Pääsi tapaamisesta helpolla, kun pääroolissa oli olosuhteista johtuen meidän veikka. Nyt vaan täytyy sitä tsempata!

Ihana olla kotona nyt. Nukuttua on tullut niin vähän, että vielä tämän pä'ivän ajattelin antaa itselle armoa. Tänään alkavasta viikosta on tulossa työntäyteinen, siihen päälle sitten vielä juhannus. Lenkit on siis suunniteltava tarkkaan. Lopuksi vielä huikea kokemus lauantaipäivältä, johon minä painostuksen (ja pienen krapulan) alaisena taivuin.

Sunnuntaifiilarit

Se on sitten sunnuntai-ilta ja viikko alkaa (taas) olla paketissa. Saldona, jälleen kerran, sen pari kilsaa vajaa 50 kilometriä. Koostuen 17+8+10 kilometriä semihidasta maastossa ja 8+5 semikovaa työmatkahölkkää. Lisäksi takana on normaalia enemmän fillarointia, yhdet ravintolasapuskat Pub Jalossa, muutama sattumalta kohdattu vanha ystävä, yks päänsärkypäivä, ihan riittävästi töitä ja hieman liian vähän unta. Kohtuu viikko kuitenkin.

Useamman vuoden olen juoksemista harrastanut, mutta tänään oli elämän toinen kerta, kun hölkkäsin töihin aamuvuoroon. Ai että se on oikeastaan siistiä ja varsin hyvä tapa aloittaa päivä. Huomattavasti parempi, kun koomailla sen kahvikupin ääressä sen reilun puol tuntia. Kumpikin kerta on sattunut osumaan sunnuntaille. Tänä aamuna mua vastaan tuli kolme hädintuskin täysi-ikäistä tyyppiä kantaen kaljatölkkejä (vissiin oli lauantai-ilta venynyt sunnuntai-aamuun), kaksi oravaa, yksi rusakko, kaksi autoilijaa (joista toinen taisi kyllä olla moottoripyöräilijä) sekä yksi koiran ulkoiluttaja. Ei siis ketään muuta. Voin kertoa, että aion ottaa tämän tavaksi. Jopa ihan muinakin aamuina, kuin sunnuntaisin.

Tulevasta viikosta on tulossa varsin lungi. Luvassa on nimittäin niitä paljon kaivattuja vapaapäiviä suhteessa enemmän työpäiviin. Ei sillä, ettenkö työstäni pitäisi.. Taikka kovin tulisin vapaapäivinäni pitkästymään, sillä kaiken näköistä puhaa on kyllä tiedossa. Tämän viikon aion nyt jokatapauksessa päättää seuraavaan...

...nimittäin AINO -jäätelöön. Jonka olemassa olon olin jo jostain ihmeen syystä meinannut unohtaa!

Kesäpäivä

Mä kerron teille nyt ihan huikeasta kesäpäivästä, joka oli tuossa taannoin tiistaina. Vapaapäivä, eli aamukahvit vapaapäivälle tuttuun tyyliin nautiskellen. Moneen kertaan. Tiedossa oli työporukalla illan viettoa sellasella ihanalla vanhalla mökillä, jota saa vuokrata käyttöönsä illaksi. Savusaunat ja kaikki. No siihen päivään lykin reilu 12 km mulle kohtuu kovavauhtisen (5,20/km) lenkin. Pikasuihkut ja fillarilla mökille. Siellä muutamat oluet ja saunontaa. JA UINTIA! Elettiin siis toukokuun 22. päivää. Ikinä en varmasti ole noin aikaisin heittänyt talviturkkia. Oli niin ihanaa. Syötiin ja höpötettiin.

Siinä kahdeksan yhdeksän maissa sitten polkastiin fillareilla pikkutumuissa terassille parin työkaverin kaverin kanssa. Toisella oli jäänyt pullo valkkaria ja mehän tytöt pysähdyttiin matkanvarrella puistoon ja huitastiin naamariin se pullo muovisista skumppalaseista. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa. Terdellä istuskeltiin siihen puoli kahteen. Pyörät jäi kaupunkiin ja seuraavana päivänä oli niiden haku edessä. Ei krapulaa, joskaan nyt ei ihan lenkkikunnossakaan ollut. Mut olispa elämä aina tuollaista, nauttimista!! Sanoin tuon mun miehelle, niin se tuumaili, että jos mä kolme vuotta istuskelisin puitossa lipittämässä viiniä, niin ei se varmaan niin hauskaa olisi. Ehkä niin. Mut silti, ihana päivä huikeiden tyyppien kanssa!

Näin muuten tämän viikon saldo tulee olemaan kohta starttaavan lenkin jälkeen jotain himpun verran alle 50km ja kahdet illanistujaiset. (Yks viritelmä harjun pururataa kiihtyvävauhtisesti, yks tasavauhtinen VK ja kaks PK-lenkkiä.. Edellä mainittu sekä ööö.. tämänilataisesta ei tiedä.) Tänään olisi suunnitelmissa lähteä maltillisesti juhlimaan mun miehen synttäreitä sekä sen veljen avovaimon valmistujaisia. Mukavaa viikonloppua!