keskiviikko 27. helmikuuta 2013

27/02/2013 (sisältää huikean menotärpin!)

Tämän illan päämäärättömän nettisurffailun tuloksena päädyin katselemaan erilaisia akrobaattisia kuvia ja videoita sekä lueskelemaan juttuja venyvyydestä. Olen harrastanut ihan pikkutyttönä telinevoimistelua kilpailumielessä ja edelleen tuo aihe on tosi kiinnostava. Olis ehkä ihanaa joskus mennä johonkin aikuisten telinevoimistelukerhoon.. Mitä lie ovatkaan nimeltään. Vielä tänä päivänäkin on kesänurtsilla niin siistiä heitellä kärrynpyöriä ja seisoa käsillä. Joskaan en siinä enää yhtä taitava ole, kuin jos (apua) parikymmentä vuotta sitten.


Telinevoimistelu ja sen kaltainen akrobatia on kyllä laji, joka vaatii uskomatonta kehonhallintaa. Liikkuvuuteen vaikuttaa monet asiat, joista osa on perinnöllisiä. Geneettisiin tekijöihinhän ei ihminen voi itse vaikuttaa, mutta liikkuvuutta pystyy kehittämään yllättävänkin paljon. Vielä aikuisenakin!


Näissä kuvissa yhdistyy mielestäni täydellisesti kaikki urheilulliset tavoitteet, mitä ihmisellä voi olla. Notkeus, voima, koordinaatio ja jotta kaikkia näitä "temppuja" pystyisi tekemään pitkään/monia, niin myös kestävyys. Tämän paremmin mä en nyt osannut tätä teille selittää, mutta ehkä te ymmärrätte mua :).






 Näin ajatuksen tasolla jokin tuollainen motivoi treenamaan ihan yhtäpaljon, kun maraton! Jos en aivan pieleen ole ymmärtänyt crossfit -harjoittelua, niin se lienee lähinnä sitä mitä nyt haen. Joskin nää Weheartin löydökset tässä postauksessa kuvastaa lieneen nyt eniten notkeutta. Mutta vautsi, eikö ole upeaa?

P.S. Noita otsikoita on sitten joskus niin pirun vaikeeta keksiä. Tänäänkään en jaksanut panostaa siihen paskan vertaa (vaikka vissiin pitäis!) :D.

P.P.S. Killerin liikuntakeskus on taas saanut oivan idean, nimittäin 9.3. järjestetään Hyväntekeväisyys Cycling - Tour De Killeri klo 10.30-13.00. Ilmottautuminen osoitteessa killeri.fi. Lipun hinta on 5€ (tapahtumaan on siis tervetulleita kaikki, ei vain jäsenet!) ja lipputulot menee lyhentämättömänä Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry:n syöpää sairastavien lasten liikunnan ilon mahdollistamiseen! Mikäli penkkiurheilu kiinnostaa, niin samaisena päivänä pelataan Poliisit vs. Palomiehet salibandyottelu klo 11. Lipun hinta ja hyväntekeväisyyskohde on sama. Perheen pienimpiä saattais kiinnostaa, sillä esittelyssä on myös palomiesten kalustoa.

P.P.P.S. Moneskohan kerta tää nyt on kun Killerin liikuntakeskuksesta postaan.. En silti saa mitään ilmaisia jumppia (vaikka miksei se kiva olis, hah!). Että nää ei oo mitään maksettuja mainoksia ja mua ei oo lahjottu :D.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Helmimaanantai

Helmi päivä helmikuussa. Taas maanantai ja edellisestä postauksesta on viikko vierähtänyt. Viime viikon maanantaihan lähti käyntiin uimahallissa kera työkaverin. Sama toistui tänä aamuna. Viime viikolla uitiin kilometri ja tänään sitten 1.1km. Tuo uinti on mulle kyllä ehkä vähän silleen vieras laji kuitenkin, vaikka koen kyllä rintauintia osaavani uida ihan jopa oikealla tekniikalla. Mulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi kauheesti hajua kauanko mulla menee aikaa uida kilometri ja millanen aika ns. kelpo aika. Ei ole vain koskaan tullut katseltua kelloa, kun silleen en mikään aktiivihimouimari ole koskaan ollut verrattaen esim. juoksuun. Mutta viisaammat voivat tässä asiassa mua kyllä valaista :).


Klo 12-20 oli työpäivä, pitkästäaikaa kevyt sellainen. Töistä lähtiessä tuli toiselta duunikaverilta (siis siltä, joka syksyllä kyykytti kaikkia cooperintestissä) lenkkikutsu ja lähdettiin sitten vajaa kymppi lätkyttämään kohtalaisen reipasta vauhtia. Eli siis fiilis on mitä parhain, kun on maanantaina saanut paljon enemmän aikaiseksi, kun alunalkaen on ollut tarkoitus. Sen lisäksi, että oon saanut urheiltua, oon myös onnistunut ainakin välttävän arvoisesti lukemaan mm. fysiologiaa ja anatomiaa. Reilun viikon päästä olis ensimmäinen ammattikorkean tentti edessä. Sitten oon ehkä viisaampi sen suhteen olenko lukenut tarpeeksi vaiko en.


Perjantaiksi on suunnittelilla lenkkiä Jn kanssa ja jumppakortillakin olisi kaksi kertaa jäljellä, kunnes se kuun vaihteessa menee umpeen. Tästä on siis tulossa, jos ei hyvä, niin parempi, liikuntaviikko sitten aikoihin. Mun viikothan on mennyt aikalailla silleen pikkusievästi harrastaen tässä viimeaikoina. Pari kertaa juoksua ja pari kertaa jotain muuta. Koko ajan tuo juoksu on kyllä taas saanut suurempaa jalansijaa mun viikoissa ja ehkä wannabe juoksijalla alkaa olla pikkuhiljaa taas annettavaa tälle blogillekin :).

maanantai 18. helmikuuta 2013

Näin meillä...

Tänään olikin varsin hyvä päivä maanantaiksi. Päivästähän ei voi tulla mitään muuta, kun hyvä, jos sen aloittaa uintitreenillä. Paikallinen uimahalli (jota myös kylpyläksi kutsutaan.. Tai ainakin hinnoitellaan!) aukesi nimittäin kuukausi sitten puolentoista vuoden remontin jälkeen. Pitkästä aikaa tuli harrastettua uintia ihan oikea urheilu mielessä!

Siitä huolimatta tää postaus tulee nyt sisältämään pienimuotoisen avautumisen. Kuvetta uimisesta kaupungin omistamassa uimahallissa saa nyt kaivaa 2€/kerta enemmän aiemman verrattaen. Päivän hinta on 9 euroa kerta, aamu-uinnille pääsee kuudella eurolla. IHANAN KALLISTA. Samassa rytäkässä poistettiin meidän kaupungin työntekijöiden 50% alennus sarjakorteista. Ja kysehän tosiaan oli liikuntapaikasta, jossa tuo etu kiertäisi rahaa takaisin omaan kassaan. Tosiasia on se, että nyt kaupungin vakinaisena hoitajana toimiessani mulla on huomattavasti huonommat liikuntaedut, kuin Lassila&Tikanojan kesäduunarisiivoajana kymmenen vuotta takaperin!

Tiedetään, varmasti kaikki kunnat paiskivat jonkinlaisessa talousahdingossa tänäpäivänä. Jollain tapaa on vaan viimeaikoina alkanut tuntumaan, että täällä nuo asiat on onnistuttu sössimään ja todella pahasti. Samaan aikaan, kun Jyväskyläläiset omaishoitajat irtisanotaan omaishoidontuen piiristä, istuu kaupunginjohtaja Andersson ja sen 53 kaiffaria puolisoineen ilmaiseksi jokaisessa kaupunginteatterin suuren näyttämön ensi-illassa (veratilun vuoksi kerrottakoon, että Kuopiossa tuollaisen kutsun saa.. Ööö.. Kaksi henkilöä..). Puhumattakaan siitä, millaisella summalla tuota varmaan aikapitkälle samaa porukkaa kestitään JYPin aitioissa.

Voi kuinka mä tästä Jyväskylästä tykkään, niin siitä huolimatta....... Viimeisen vuoden aikana on kyllä tämän kaupungin toiminta alkanut soittamaan hälytyskelloja mun päässä ja uskokaa tai älkää, mä oon tyyppi jonka päässä tuo kello ei kovin äkkiä kumise. Silleenkin aika jännä tilanne. Eniten nää jutut tietty näkyy tuolla töissä, mutta pikkuhiljaa ilmenee sellaisia arkielämänkin juttuja, mitkä ärsyttää. Viimeisimpänä nyt nuo uimahallien maksut. Voi kuinka paljon enemmän mä voisin Jyväskylästä tykätä!

Minkälaisia on teidän duunipaikkojen työhyvinvointia edistävät edut?

P.S. Ajatusleikki: Jos sinne uimahalliin menisi paikallisliikenteen bussilla äiti ja sen 11- ja 13-vuotiaat lapset paikallisliikenteen bussilla, niin reissulle tulisi hintaa halvimman taksan bussi- ja uimahallilippuineen 38,60 euroa.

P.P.S. Olis myös kiva, jos kaupunginjohtaja kavereineen tulis edes kerran käymään mun duunissa. Voitaisiin kestitä ne pullava pullanpalalla.. Rusinaa löytyy ja kaikkee.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Hyvä me, hyvä te!

Hyvä mä, hyvä me, hyvä meidän perhe.. Oli kommentti mun miehelle, kun se tuli autolla hakemaan mut jumpalta oman salitreeninsä päälle. Tänään oli taas niin ultimaattiset lähtemisen vaikeudet ja silläpä mun mies varmaan tarjoutuikin muokkaamaan omia aikatauluja ja hakemaan mut kotiin. Oikeastaan me podettiin niitä lähtemisen vaikeuksia kumpikin. Sama juttu oli eilen. Tarkoitus oli käydä ennen iltavuoroa lenkillä, mutta onnistuin sitäkin venyttämään sen verran, että oli pakko hoitaa se lenkki siten, että maali oli duunipaikalla. Näin siis selvisin ainoastaan yhdellä kotoa lähtemisellä, kätevää!

Ilmoilla on kyllä nyt aikamoista sydäntalven väsymystä. Tai ehkä jotain ankeutta paremminkin Kysymys ei suinkaan ole siitä, että olisin treenannut liikaa. Ehei! Vaan tänäänkin tuntui, että olis vaan tehnyt mieli makoilla sohvalla ja syödä karkkia. Suoraansanoen, LAISKOTTI! Ennen treeniä oli niin pirun tukkoinen olo ja mieli.. Ajattelin, että palkitsen itseni kyllä illalla karkilla jne. Illalla tuli kotiin kuitenkin ihan eri ihminen, oikeasti väsynyt, mutta kuitenkin energinen. Ja tonnikalasalaattikin kuullosti paljon paremmalta, kun se aiemmin suunniteltu karkki :D. Että miten sitä ihminen voikaan olla näin hölmö??

Oon tässä pyöritellyt ajatuksia tulevista juoksukisoista. Mielessä on jopa käynyt, että pitäisköhän juosta kokomaraton täällä kotikaupungissa syyskuussa.. Tää kevät tulee olemaan aika tiukka opintoja ja töitä yhdistellessä. Kesää kohti helpottaa, tulee lomat ja aurinko niille kaikkein kovimmille kuukausille. Vastoin aiempia suunnitelmia tuo loppukesä/syksy taitaa olla kyllä kokonaisvaltaisen jaksamisen ja panostamisen kannalta paras mahdollinen ajankohta.

Kotimaisemissa juoksemisella on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Vaikea ajatella miltä se sitten tuntuu niitä samoja reittejä hakata maratonin verran.. Onko se psyykkisesti haastavampaa vai jopa helpompaa? Maratonreissuissa on oma tunnelmansa, mutta mukavalta tuntuu sellainenkin ajatus, että kaverit tulee kannustamaan ja voi sitten niiden kanssa viettää iltaa! Mitäpäs mieltä lukijat olette?