Ihan vähän juoksua..

Eilinen haistapaskamigreenifuckingmorkkistaistelupäivä sai ansaitsemaansa jatkoa tänään: Eli ihansuperihqumeganastamukavanpäivän! Eikä vähiten siksi, että kävin vähän hölkkäämässä. Ensin 1.6km ihan tosi hissunkissun hyppyrimäelle. Reippasti yli kuuden minuutin kilometrivauhtia. Siellä 30 min. rapputreeniä ja 1.8km kotiin. Viiden ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Ja arvatkaapa mitä? Ei tuntunut paljon missään! Paitsi vaan päässä ihan sika hienolle.

Mun viimeisestä ihan oikeesta juoksulenkistä on mennyt jo yli kuukausi. Pidempi aika kun koskaan ennen. Eihän tuo mikään oikea juoksulenkki ollut. Mutta jos kurssi on tämä, niin oikea juoksulenkki kyllä tulee ennen ensilunta! En jaksa stressaa maratoneista, mun ainoo tavote nyt on vaan päästä ensin kunnon juoksulenkille, sitten kunnon viikkoja ja kun on se aika, voin päättää missä ja milloin on maraton. Olisin ihan tosi tyytyväinen, jos täällä Jyväskylässä pystyisi juosta puolikkaan. Tai vaikka kympinkin!

Hassua, että ihminen (lue: minä) voi harrastaa jotain (lue: juoksua) kuusikin vuotta luullen tajuavansa lihashuollosta (lue: venyttely) ja lihaskunnosta (lue: tukilihaksiston kehittämisestä), alku- ja loppuverryttelyistä puhumattakaan, jotain tajuamatta siitä sitten kuitenkaan paljon juuri mitään. Ja sekin vähä tajunnan virta, mitä tuosta asiasta on aiemmin ollut on toteutettu perse edellä päin puuta. Miten hölmösti mä olenkaan monia asioita toteuttanut! -Joo, kato ennen kovavauhtista lenkkiä pitää ottaa alkulämpöjä! -Ai, no mites sä yleensä hoidat ne? -No etusormella painan ton hissin K-kerrokseen ja silleen.. Voi morjes!

Mutta kuten sanottu, aina oppii jotain. Tällä kertaa aika paljon! Työnnän tästä pääni pensaaseen ja lähden venyttelemään!

Viikko 27

Oon aina mieltänyt heia heia -palvelun jotenkin turhanpäiväiseksi. Nyt oon kuitenkin kääntänyt kelkkani sen suhteen ja rekisteröitynyt itsekin palvelun käyttäjäksi. Lähinnä siksi, että kaipuuseeni räplätä tilastoja tekemisistäni on tähän saakka vastannut vain juokseminen ja Sports Tracker. Nyt tilanne on kuitenkin tää ja johonkin tekee mieli kirjata tekemisiä myös ajalta kun en voi juosta. Kulunut viikko näyttää heia heian näkökulmasta tältä:

Tää mun viikko näyttää tossa paljon aktiivisemmalta, mitä se todellisuudessa on ollut.

Ma: CrossTrainer 45min. + Lihaskunto 30min. + Venyttely 30min. (monnarilla)

Ti: Käytännössä ihan lungia Frisbeen heittelyä ja kävelyä sekä fyssarin ohjeiden mukaiset jutskat!

Ke: Lihaskunto 45min. + Venyttely 30min. (sisältäen tuon terapeuttisen harjoittelun)

To: Rapputreeni 30min. + Tekniikkatreeni 30min. (Harjulla) + Illalla nuo fysiterapia jutskat!

Pe: Ainoastaa terapeuttiset "pakolliset" jutskat..

La: Sauvakävely maastossa 60min. + Rapputreeni 30min. (Laajavuori) + Keskivartalo 15min. ja Venyttelyt 30min. Illalla kävin saunan alle vesijuoksemassa 30min.

Su: Tänään aion tehdä vaan ne pakolliset jutskat..

On oikeastaan ihan järkevää seurata myös noita muita juttuja. Eniten se järki tulee esille ehkä just sitten, kun pääsen juoksemaan. Jos pitää kirjaa noista jutuista, niin asiat tulee ehkä paremmin tehtyä. Se on sitten ihan kirjallinen muistutus siitä, jos ei hoida keskivartaloajutskia ja venyttelyitä lenkin päälle! Myös tekniikka-, liikkuvuus- ja rapputreeneissä aion olla reippaampi jatkossa myös juoksemisen ohessa.

Mitäs mieltä oon sitten ollut noista?

Crosstraining: Asensin crossariin ajaksi 45min. ja asennoiduin hiton pitkäveteiseen kolmevarttiseen. Tein homman silleen, että ekaksi 5 min. lämpöjä ja sitten lähdin veivaamaan 3min. kaks pykälää plussaa, 2min. pykälä pois ja taas vastusta 2 lisää ja 3min. jne. Ihan jees nousujohteinen treeni ja hiki tuli kun juostessa. Oli ihanaa päästää jaloista pois niitä juoksemattomuuden tuomia tyhjiä energioita. Napit korvilla tuo kolmevarttinen meni paljon nopeammin, mitä ennakkoon uumoilin. Hassuahan se on lyödä euroja tiskiin päästäkseen "lenkille". Ajattelin myös nyt viikonlopuksi crossaritreeniä, mutta monnari on keskikesällä auki näköjään vaan arkisin.

Rapputreenit: Ah, miten ihanaa! Hapottavaa! Kantapäätä täytyy kuunnella tarkkaan, mutta se on kyllä hyvin ollut mukana nää kaks treenikertaa rappusissa. Oon ennenkin lenkillä sillointällöin käynyt rappusissa, mutta en koskaan näin intessiivisesti ja ajatuksella! Enempi on tullut tehtyä vetoja mäkiin jne. Rapputreeni on ihan lempparijuttu! Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen myöhemmin.

Sauvakävely: Ihan kivaa kanssa. Tarpeeksi haastava maasto, niin hengästymistä tapahtuu kyllä enemmän, kun tasamaalla hölkötellessä. Tätä voisin tehdä enempikin, oon ehkä turhan varovainen ollut tän kävelyn kanssa, kantapää nimittäin on ihan hyvä kävellessä. Juostessa eteenpäin vievä kävelyyn nähden kova ponnistus taitaa olla se pahin juttu tälle mun jalalle. Alussa oli kyllä sellanen tunne jaloissa, että hitto vieköön, mun pitäis juosta niillä. Tiiättekö, sellanen palava halu laittaa juoksuksi. Vartti kävelyä ja kun tikkaili Laajavuoren hyppyrimäessä puolituntia rappusia, niin kylläpä sen jälkeen 45min. sauvakävellenkin maistui :).

Musta tuntuu, että tän viikon jälkeen tää homma on taas vähän parempi. Kävellessä ei ole kipua, paitsi yhtenä yövuorona alkuviikosta. Se otti nokkinsa, kun ponnistin paljain varpain tosi korkeelle jakkaralle. Mut ei se kauaa jaksanut murjottaa. Edellisestä juoksukokeilusta on reilu viikko. Silloin juostu matka oli n. 400 metriä. Ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona, käyn taas kokeilemassa. Fyssarin mukaan on myös tapauksia, jossa plantaarifaskiitti toimenpitein rauhoittuu vaikka kipujen kanssa juoksisi ohella. Toinen vaihtoehto on se, että se menee todella paljon pahemmaksi. Mun kohdalla tuo tie on kuulemma käyty nähty ja lopputulos on ollut tuo jälkimmäinen. Väkisin, edes puoliväkisin, ei siis kannata runtata.

27/02/2013 (sisältää huikean menotärpin!)

Tämän illan päämäärättömän nettisurffailun tuloksena päädyin katselemaan erilaisia akrobaattisia kuvia ja videoita sekä lueskelemaan juttuja venyvyydestä. Olen harrastanut ihan pikkutyttönä telinevoimistelua kilpailumielessä ja edelleen tuo aihe on tosi kiinnostava. Olis ehkä ihanaa joskus mennä johonkin aikuisten telinevoimistelukerhoon.. Mitä lie ovatkaan nimeltään. Vielä tänä päivänäkin on kesänurtsilla niin siistiä heitellä kärrynpyöriä ja seisoa käsillä. Joskaan en siinä enää yhtä taitava ole, kuin jos (apua) parikymmentä vuotta sitten.

Telinevoimistelu ja sen kaltainen akrobatia on kyllä laji, joka vaatii uskomatonta kehonhallintaa. Liikkuvuuteen vaikuttaa monet asiat, joista osa on perinnöllisiä. Geneettisiin tekijöihinhän ei ihminen voi itse vaikuttaa, mutta liikkuvuutta pystyy kehittämään yllättävänkin paljon. Vielä aikuisenakin!

Näissä kuvissa yhdistyy mielestäni täydellisesti kaikki urheilulliset tavoitteet, mitä ihmisellä voi olla. Notkeus, voima, koordinaatio ja jotta kaikkia näitä "temppuja" pystyisi tekemään pitkään/monia, niin myös kestävyys. Tämän paremmin mä en nyt osannut tätä teille selittää, mutta ehkä te ymmärrätte mua :).

 Näin ajatuksen tasolla jokin tuollainen motivoi treenamaan ihan yhtäpaljon, kun maraton! Jos en aivan pieleen ole ymmärtänyt crossfit -harjoittelua, niin se lienee lähinnä sitä mitä nyt haen. Joskin nää Weheartin löydökset tässä postauksessa kuvastaa lieneen nyt eniten notkeutta. Mutta vautsi, eikö ole upeaa?

P.S. Noita otsikoita on sitten joskus niin pirun vaikeeta keksiä. Tänäänkään en jaksanut panostaa siihen paskan vertaa (vaikka vissiin pitäis!) :D.

P.P.S. Killerin liikuntakeskus on taas saanut oivan idean, nimittäin 9.3. järjestetään Hyväntekeväisyys Cycling - Tour De Killeri klo 10.30-13.00. Ilmottautuminen osoitteessa killeri.fi. Lipun hinta on 5€ (tapahtumaan on siis tervetulleita kaikki, ei vain jäsenet!) ja lipputulot menee lyhentämättömänä Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry:n syöpää sairastavien lasten liikunnan ilon mahdollistamiseen! Mikäli penkkiurheilu kiinnostaa, niin samaisena päivänä pelataan Poliisit vs. Palomiehet salibandyottelu klo 11. Lipun hinta ja hyväntekeväisyyskohde on sama. Perheen pienimpiä saattais kiinnostaa, sillä esittelyssä on myös palomiesten kalustoa.

P.P.P.S. Moneskohan kerta tää nyt on kun Killerin liikuntakeskuksesta postaan.. En silti saa mitään ilmaisia jumppia (vaikka miksei se kiva olis, hah!). Että nää ei oo mitään maksettuja mainoksia ja mua ei oo lahjottu :D.

Perjantaipostaus

Eilen: Pitkä lenkki, muuttujien vuoksi yksin. 23 km, 7:04 km, tosi metsässä. Vuoroin ylämäkeä vuoroin alamäkeä. Reilu kolmen kilon camelbak selässä. Aika pitkät oli kilometrit ja montaa asiaa tuli ajateltua. Myös sitä mitähän ajattelisi. Sinne en palaa ennen seuraavaa kevättä. Tänään: PK-lätkytystä n. 13 km. Uupunut olo. Kovia viikkoja takana. Töitäkin aika paljon ykkösvapailla. Maraton osui kolmen viikon työvuorolistan viimeiseen viikonloppuun ja siihen meni kolme vapaata. Niillä jäljellä olevalla kolmella ei paljon pelivaraa ole. Onneksi sentään maratonviikosta sain rakennettua kevyen; ti, ke ja to töitä. Ja tuo torstaikin koulutuspäivä koskien diabetespotilaan haavahoitoa. Uupumus johtunee osittain varmaan myös siitä, että nyt siihen on lupa. Ollaan loppusuoralla ja on jollain tapaa huojentunut olo.

Sunnuntaille on tiedossa Cooperin testi porukalla; minä, J, mun työkaveri sekä joku sen kaveri. Ihan hauskaa. Mulla on tietysti joukon ainoana tyttönä tarkoitus kyykyttää jätkiä :D. Ensi viikon kilometrit aion laskea varmaan sinne kolmenkymmenen hujakoille. Pelkkä ajattelukin siitä tuntuu jotenkin helpolle! Vasemman puolen piriformis (suomeksi perse, noin niinkuin suurinpiirtein) on jumitellut tässä jo aika tovin. Lihashuoltoa olen kyllä laiminlyönyt.. Aika pahastikin, myönnän. Pitäisköhän tänäiltana ihan ottaa ja venytellä? Oon varannut hieroja-ajan, tosin sain sen vasta ensi viikon perjantaille. Tiedossa on mulle hierojana tuntematon tyyppi. Nimittäin mun ystävän sisko, joka on koulutukseltaan urheiluhieroja. Tähän saakka oon aina (tosin tänä kesänä todella laiskasti!) käynyt yhdellä toisella tyypillä. Moitetta ei siitä kyllä ole, joten sillä en todellakaan hierojaa vaihtanut!

Eilisellä pitkällä testailin myös noita geelejä. Kahdenkymmenen minuutin välein yksi geeli naamaan ja vettä päälle. Mitään vatsaoireita ei ollut, mutta olo oli.. sanotaanko jotenkin ehkä täyteläinen. Armahtaisinkohan itseäni ja laittaisin geelien ottovälit 20-30 min.? Vai tuleeko se armahdus käymään niin sanotusti omaan nilkkaan? No sitten tein myös sellaisen päätöksen, että sen veden tarpeen kyllä lasken! Että se mitä juomapisteelle vettä kuluu, siellä täyttö jne. Nestehukka tuskin näillä keleillä uhkaa ja kantamukset oli alkumatkasta senverran heavya sorttia, etten yhtään ylimääräistä mielellään mukana pitäisi!

Hyvää viikonloppua kaikille teille, joilla sellainen alkaa! Tämän tytön yksi vapaa on historiaa ja iltavuoro kutsuu!

P.S. Tosi mielikuvituksellinen tuo otsikko... Jälleen kerran :D.

"Kivusta nautintoon...

...on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään"! Vaikka mä kuinka ja paljon treenaan ja oon juossut mäkiä, oon juossut polkuja, niin siitä huolimatta mä onnistuin sunnuntaisen kisan jälkeen saamaan (tänäkin vuonna) kunnon lihassäryt. Eikä ne tule niistä hemmetin hapottavista nousuista, vaan niistä rankoista laskuista. Voin kertoa, että se on kuulkaa viime yönä näky, kun 95-vuotias mummo on liikkeiltään ketterämpi, kuin hoitajansa.

Lueskelin yöllä (ahkerana tyttönä) tietoa aiheesta DOMS, eli viivästynyt lihaskipu. Vastoin yleistä luuloa se ei johdu maitohappojen kertymisestä lihakseen eikä myöskään lihasten kireydestä/venyttämättömyydestä. Vaikka kipua on tutkittu paljon, on sen syntymekanismi edelleen epäselvä. Eniten tätä lihaskipua aiheuttaa voimakas lihasten eksentrinen kuormitus. Eli lihas siis pyrkii venymään ja supistumaan samanaikaisesti. Tälläistä kuormitusta aiheuttaa runsaasti juuri esim. alamäkijuoksu sekä painojen hidas alaslaskeminen.

Kipu on merkki lihasvaurioista, jota syntyy ääripäiden suoritusten jälkeen. Eli silloin kun lihas on työskennellyt joko tottumattomasti tai erinnomaisen kovalla teholla. Kipu on suojelumekanismi liiallisilta lihasvaurioilta. RICE-menetelmä (Rest, Ice, Compression, Elevatioin) auttaa tutkitusti lihaskipuun ja myös palauttavalla harjoittelulla kipua lieventävä ja paranemista nopeuttava vaikutus. Venyttelyllä ei ole suurta roolia lihaskivun helpottamisessa, kuten ei myöskään sen ehkäisemisessä.

DOMS on elimistön luonnollinen tapa reagoida, eikä se ole millään lailla vaaraksi. Harjoitusvaste kestää useita kuukausia, eli seuraavalla kerralla kipu ei ole läheskään yhtä suurta vaikka harjoite tehtäisiin pidemmänkin ajan kuluttua uudelleen. Palauttavaa harjoittelua tehdessä on lihasten lämmittely tärkeää! Ilmeisesti jäähdyttelyllä sekä ravinnolla on jonkinlainen (pienehkö) rooli lihaskivun ehkäisemisessä, toisin kuin venyttelyllä (josta nyt muutenkin on aika ristiriitaisia tutkimuksia olemassa!).

Että tälläinen tietopaketti sitten tälläkertaa. Muistakaahan, että mä oon koulutukselta ihan vaan hoitaja, en liikuntafysiologi. Bloggauksen harrastaja, en tietokirjailija. Wannabe Juoksija, en ammattiurheilija. Omaan siis vain ja ainoastaan empiiristä "minä itse ja mun lihaksiin sattuu -tutkimustietoa" sekä internetin ihmeellisestä maailmasta lukemaani tietoa (jonka suodattamisessa olen kyllä kohtalaisen hyvä. Tässä ja tässä muutama linkki, olkaa hyvät).

Lopuksi vielä linkkiä kuvamateriaaliin sunnuntaisesta kisasta,
Kuvaajana Touho Häkkinen
Kuvaajana Jari Järvinen

Enjoy. Mä lähden nyt hoitamaan yövuorokoomaa sekä kipeitä lihaksia. Eli liikuttamaan vasenta jalkaa oikean eteen sekä oikeaa jalkaa vasemman eteen. En ole vielä ihan varma, voiko sitä kutsua edes hölkkäämiseksi.

+3 leukaa, -3 kiloa

Mun "uudelleenherääminenhän" tähän liikuntaan tapahtui aikoinaan salitreenaamisen kautta. Vuosia sitten vanhassa duunissa oli kuntosalia myöten kaikki edut ja silloin järjestelmällinen liikuntamuoto oli salitreenit ja lenkkeily tuli sitten siinä sivussa. Siinä sitten olkapääleikkauksen lomassa juokseminen sai kokoajan isompaa roolia ja viimeinen sysäys oli työpaikan (tai oikeastaan ihan koko alan!) vaihto ja koskaan en löytänyt niin hyvää salia millään rahalla, mitä siellä mun vanhassa työpaikassa oli.

Mä oon ihan hiton laiska tekemään kotona yhtään mitään ja nyt tarkoitan siis liikunnan suhteen. Eli siis toisinsanoen tekemään mitään venyttelyjä tai lihaskuntoharjoitteita. Salitreenitkin on tässä taas lähes tyystin jäänyt. Tuon venyttelyn suhteen mä vähänväliä päätän terästäytyä ja säännöllisen epäsäännöllisesti myös lihaskuntoharjoittelun suhteen. Kuten taas tänään!

Tässä kaikenmaailman juoksuprojektejen lomassa mulla on myös sellainen pieni hauska liikuntaan liittyvä sivuproggis. Nimittäin leuanvetoprojekti. Mun nykyisen duunin pihassa on sellainen tanko, jossa saa vedettyä leukoja. Jos siis vaan jaksaa :D. Yks päivä me siinä kokeiltiin mun duunikaverin kanssa, joka on leuanvedossa ihan maestro! Mä sain vedettyä KAKSI hikistä kertaa sen hiton leuan sen hiton tangon päälle. Kaksi kertaa. Siitä on varmaan joku 4-5 vuotta kun oon viimeks vetänyt leukoja ja silloin mä sain, uskokaa tai älkää, kymmenen. Silloin oli salitreenit pop ja painoakin taisi olla se 6-7 kiloa vähemmän.. Että ei se nyt (kai) ihan ole lihasmuistista kadonnut, kun edes sen kaksi sai.

Tää mun pieni hauska sivuproggis on siis kolme leukaa enemmän (ja miksei myös kolme kiloa vähemmän, hahhaa).. Eli yhteensä viisi leukaa. Se on kovaa hommaa, se leuanveto. Muttei vakavaa. Paitsi silloin, kun ollaan aloittamassa sitä viidettä kertaa :D.