Joulumieli on ollut yhtä kadoksissa kuin lumikin täältä Jyväskylästä. Tai no, lunta on tänään tullut ihan olan takaa, mutta niitä Portugalin helteiden rantautumista odotellessa. Toivottavasti tuo helleaalto joulumielenkin tullessaan. Ja tuohan se. Väsymys on nyt vain tainnut hiipiä sekä mieleen että kroppaan. Onneksi loppuvuosi on aikaa elpyä, ensi vuonna kun on taas uusia jänniä kuvioita edessä.
Mutta sitten asiaan. Nimittäin leuanvetoasiaan. Kyllästyin ihan satanolla tähän mun ikuiseen vatkaamiseen tän leuanvedon kanssa. Haluan omat tulokseni sille tasolle, että yli kymmenen leukaa menee vaikka sitten paskana päivänä ja joulukilojen kanssa. Nythän se kymppi leukaa on vaan lähinnä superhyvän päivän ja matalan painon yhteinen summa. Normipäivä on sellainen ysi ja vähän huonompi päivä se kasi.
Niinpä rupesin leuattamaan ihan ohjelman mukaan, joka on toimivaksi todettu. Kyseessä on The Twenty Pull-ups Challenge, joka lähtötasolla kasi menee näin:
Kolme treeniä per viikko. Yliviivatut kohdat on jo hanskassa ilman vaikeuksia. Palautusajat riitti hyvin. Kyseessä on kuuden viikon ohjelma, jonka jälkeen tuo 20 leukaa odottaa ottajaansa. Tämän kolmeviikkoisen jälkeen tehdään testi, jonka mukaan ohjelma jatkuu seuraavat kolme viikkoa. Tuskin siihen kahteenkymppiin ihan parin leuan tasolta kuudessa viikossa pääsee, enkä oikein usko, että minäkään. Mutta ihan vaikka hyvästiksi Monnarille on leuanveto paukutettava uusin lukemiin.
Mitäs muuta kuuluu? No ei kauheasti mitään. Kirjoitusvire on viime aikoina ollut sama, kuin vire noin niinkuin ylipäätään. Oppari kaikkine byrokratioineen on saatu kiitettävin arvosanoin pakettiin ja kieltämättä olen siitä ylpeä. Opparikamusta, työstä ja vähän myös itsestäkin. Liikuntaviikot rullaa tasaisen tappavaan tahtiin. Salikertoja olen lisännyt neljään ja aerobista ihan liian vähän. Ainakin sellaista vk-aerobista. Mutta onhan se sitten joskus tulevan operaation jälkeen kiva aloitella juoksuharrastusta, kun on hauista, mitä menettää. Arkiliikuntaa on ollut himpun verran vähemmän, koska se ajokortti. Ei sillä, että olisin laiskistunut, mutta kun sitä ajamista ei (valitettavasti) opi pyöräilemällä. Mun elämä pyörii aika pitkälle 3x3 km mittaisessa kolmiossa, joten oon sitten ajellut ihan naurettaviakin matkoja vain ja ainoastaan sen vuoksi, että kaikki kehoittaa ajamaan aluksi mahdollisimman paljon. Arkiliikunnan saralla olen kyllä kunnostautunut siivoamisessa ja kaikenlaisessa muussakin kotitouhuiluissa, joita eittämättä laiminlöin muutamana ruuhkavuonna. Noin niinkuin viimeisen kuukauden ajalta voisi ajatella, että olen ihan hyvää vaimoainesta.
Eipä mulle sitten oikein muuta, mitäs sulle?
P.S. Tuo ylläoleva otsatukka on reilun kuukauden takainen lopputulos karmivaan stressiin ja ketutukseen -> "Haluun uuden elämän... No ainakin lähtee puolet hiusten pituudesta ja otsatukka tänne!" -> Jo helpotti! Niin mua.
Aina on hauskaa, kun jonkinlainen haaste on vetämässä liikunnan suhteen ja erityisen hauskaa se on silloin, jos pelissä on mainetta, kunniaa ja vähän rahaa! Päätettiin mun pikkuveljien kanssa korottaa talven treeneihin panoksia ja pistää pienoinen vedonlyönti pystyyn teemalla sisarusten puolimaratonmittelöt. Seitsemästä sisaruksesta mukaan ilmottautui vain alkuperäiset uhoajat, eli minä sekä pikkuveljet Tom ja Sam. Panoksena on 50€ per lärvi ja ekana meistä kolmesta maaliin tulevalle koko potti. Vielä, jos äitin saisi sponsoroimaan kyseisen puolikkaan pääsymaksut, wink wink! Kyseessä on siis leikkimielinen (leikkimielinen ja "leikkimielinen") vedonlyönti, joka toteutetaan keväällä/alkukesällä 2016. Aikaa siis on. Viiskybää hävittyä rahaa tuskin laittaa kyynelehtimään, mutta satanen voitettua rahaa jo vähän hymyilyttää. Ja enitenhän naurattaa tietysti se, että saa perheen parhaan juoksijan maineen. Niin kuin kaikissa rahapeleissä, myös tässä on säännöt.
Ilmottautuminen on sitova.
Hyväksyttävä syy poisjääntiin on työ- tai liikuntatapaturma tai muu verrattava vamma.
Myös virustaudit hyväksyttäköön.
Kevytmielisellä tai muuten huolimattomalla elämäntyylillä hankitut vammat tai sairaudet ei ole hyväksyttävä syy.
Voittaja saakoon mainetta ja kunniaa aina seuraavaan mittelöön saakka.
Tom: Ehkä ainoa kolmesta, jolla saattaisi olla jonkinlaisia lahjoja pitkänmatkanjuoksuun. Ei kuitenkaan riittävästi, ettäkö harjoittelematta pärjäisi. Peruskuntoa hällä siis on, joskaan allekirjoittanut ei oikein ymmärrä, että miten ihmeessä! Kohtalaisen laiska kaveri ja talven tullessa valitsee todennäköisesti mieluummin Mustan Kynnyksen, kun Jyväsjärven rantaraitin. Jos kuitenkin kyseinen kaveri satutaan tulevan vuoden aikana näkemään useammin rantaraitilla, kuin kylänraitilla, on hän todellinen uhka ja voittajasuosikki. Mutta mihinkä koira karvoistaan pääsee, vai mitä kaverit?
Sam: Futistaustan omaavana jonkinlaisen peruskunnon omaa hänkin. Vastoin edellisen kaverin tämänhetkistä kuntoa, hänellä siihen siis löytyy jonkinlainen selityskin. Ehkei kuitenkaan ihan pitkänmatkanjuoksija -tyyppiä, mutta empä ole minäkään ja silti olen juossut. Lisäksi kohtalaisen vamma-altis kaveri, kuten itsekin. Kovempi uhoamaan kuin treenaamaan. Tosin nyt on mitä ilmeisimmin panosta kehissä pääsykokeita silmälläpitäen. Jos nyt kuitenkin tulevan vuoden aikana kyseinen kaveri oppii puhumaan vähemmän ja tekemään enemmän, saattaa hän jättää koko porukan nuolemaan näppejään.
Jää nähtäväksi miten kavereiden käy. Tässä vuoden aikana tulee varmaan tänne blogiinkin katsauksia missä mennään treeneissä. Mainittakoon vielä, että seitsemästä sisaruksesta neljä jätti haasteen ottamatta vastaan heti alkumetreillä, joten kolmikon viimeiselläkin on sananen sanottavana juoksukuninkuudesta yhteisillä perhepäivällisillä. Että niin. Jos nyt joku olisi kuitenkin halukas tulemaan mukaan, voi hän allekirjoittaneeseen ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. Myös mahdollisen sponsorin yhteydenotot on erittäin tervetulleita, wink wink. Luvataan kuunnella pari biisiä Juha Tapioo juhlistaessa voittajaa, wink wink!
Myös minut, kuten monet muutkin bloggaajat (ja etenkin blogien lukijat!), on pyydetty mukaan #Duracellxtramile -kampanjaan. Täytyy sanoa, että tämä, jos mikä, on mieluinen kampanja olla mukana. Länsimaisen yhteiskunnan hyvinvointia kuvaa aika hyvin se, että jopa niin hienolla systeemillä, kuin kattava rokotusohjelma, on alettu enenevässä määrin pitää peliä. Samaan aikaan, kun täällä meillä keksitään salaliittoteorioita liittyen rokotuksiin, muualla maailmassa kuolee 1,5 miljoonaa lasta vuosittain rokotuksilla ehkäistävissä oleviin sairauksiin, kuten jäykkäkouristukseen sekä tuhka- ja vihurirokkoon. Mun mielestä yksikin ehkäistävissä oleva kuolema on liikaa.
Tänä keväänä Duracell haastaa ihmiset juoksemaan yhden ylimääräisen kilometrin tai mailin ja jakamaan kuvan sosiaalisessa mediassa hastagilla #Duracellxtramile. Jokaista jaettua kuvaa kohden Duracell lahjoittaa yhden rokotteen sitä tarvitsevalle lapselle ja tukee näin UNICEFin rokoteohjelmaa. Kampanja on voimassa 31.5. saakka ja sen etenemistä voi seurata Facebookissa osoitteessawww.facebook.com/duracellFI. Elikkä nyt kaikki juoksemaan se #Duracellxtramile ja muistakaa jakaa kuva, ettei ylimääräinen kilsa mene hukkaan! Musta aika simppeli homma, vaikkei edes juoksisi harrastuksekseen.
Haastetta saa jakaa ja etenkin siihen saa osallistua! Jopa mulle se oli helppoa, vaikkakin kuntoutuvalla jalalla hidasta:
Käytiin tänään kääntämässä vene nimeltään venho. Lunta oli ja hienoa.
Normaalistihan tämä aika olisi sitä, jolloin pohditaan tulevan vuoden juoksutapahtumia ja mahdollisesti laitellaan jo ilmottautumista sisään. Ainakin, jos jonnekin suositulle maralle haluaa, kuten nyt esimerkiksi Tukholmaan. Koska tää mun jalkatilanne on mikä on, eli aika huono edelleenkiin eikä ole muuttunut oikein miksikään, niin mulla ei sellaisia kuvioita ole. Juoksen mitä juoksen ja jos juoksen, toivottavasti juoksen.
On mulla kuitenkin kaikenlaisia muita ajatuksia liikunnasta ja tulevasta elämästäni liikunnan parissa, jotenka kirjoitan niistä.
No ensinnäkin se hiihto. Mulla on siis tulevan talven tavoitteena oppia oikeasti hiihtämään ja mahdollisuuksien mukaan (eli lumitilanteen) saada hiihtokilometrejä toivottavasti paljon. Oikein odotan, kun pääsen taas laskemaan keskinopeuksia ja kilometrimääriä. Jee!
Suunnistuskurssi tai joku vastaava vois olla mukava ensi vuodelle. Kunhan tämä talvi ensin ja sitten kevät on eletty. Onhan täällä myös iltarasteja, mihin voipi mennä kokeilemaan. Näin niinkun ylipäänsä olisi mukava oppia suunnistamaan.
Joku pidempi vaellus on tavoitteena ensi kesänä toteuttaa. Alustavasti ollaan mietitty Karhun kierrosta mun pikkusiskon kanssa. Viime kesän vaelluksella puhuttiin, että vähintään yhden pidemmän vaelluksen tekeminen kesän aikana voisi olla ihan tapa. Vuodesta toiseen.
Haluaisin oppia painonnostoliikkeitä. Jos Jyväskylässä järjestetään joku kurssi, niin todellakin menen, jos suinkin vaan voin. Tähän asiaan voi antaa vinkkejä, mä en oikein ole mitään kurssiloita bongannut mistään.
Yks, mihin olis tosi makee osallistua, olis Sulkavan soutu. Oi, mikä vanha ja perinteikäs supisuomalainen tapahtuma! Siinä olis kiikkustuoliin muisteltavaa maratonien rinnalle.
Toki toivoisin ihan ykkösenä, että tulevana vuonna voisi osallistua ihan oikeasti juoksutapahtumiin. Useampiin ja pidempiin. Mulla on myös aika paljon liikuntaan liittyviä haaveita. Haaveet on mulle eri asia, kuin tavoitteet. Haaveet on niitä tavoitteiden siemeniä, joista kypsyessään tulee niitä tavoitteita. Kaikista ei toki välttämättä tule. Mun mielestä ihan vaan pelkkä haaveilukin on hyväksi ilman ajatusta, että kaiken tulisi käydä toteen. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Se mitä haaveilen tänään, saattaa vuoden kuluttua olla vain hauska ajatus. Tai sitten toteutunut tavoite.
Ultrajuoksu. Ultrajuoksun kokeminen on ollut mielessäni aktiivisesti aina Vaarojen maratonilta asti. Ehkä jo ensi vuonna? Vaarojen ultra olisi joskus hieno kokea. Kesällä innostuin Hetta-Pallas -juoksusta, enkä vähiten siksi, että tutustuin juoksuun enemmän erään lukijani pohdiskellessa omaa osallistumistaan taannoin.
Vaellusteemalla kiinnostaisi joskus myös kulkea Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti (lisätietoa täällä ja täällä). Mitään ylevää ajatusta ei tuon haaveen takana ole. Katselin kerran aiheeseen liittyen mielenkiintoisen dokkarin ja kunhan rupesin haluamaan. Se riittää.
Ihan puhtaasti juoksun suhteen mun ykköstavoitteena on edelleen toteuttaa se tavoite, joka kesällä 2013 jäi toteutumatta. Eli juosta se maraton tiettyyn aika tavoitteeseen. Toisinaan on kyllä lopunajan olot tämän jalan kanssa ja tietynlaista nöyryyttä tämä on (todellakin) opettanut. Käsilläänkin olisi hauska oppia seisomaan, ilman tukea! Tulevaisuus näyttää! Kertooka hei tekin tavotteista taikka haaveista, isoista ja pienistä! Niistä inspiroituu aina itsekin :).
#selfie. Hah! Fight Back -pipo päässä. Pekka Hyysalo on kyllä niin rautainen kaveri. Tiedättekö tän jutun?
Sain tuossa taannoin Niobelta blogihaasteen, jonka säännöt menee näin:
Postaa palkinto blogiisi.
Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.
Tuo samaisen haasteen oon joskus taannoinkin saanut, mutta silloin oon ehkä unohtanut siihen vastata. Nyt kuitenkin aion, sillä haaste on ihan kiva tällänen pohdiskelu on aina ihan tervetullutta. Ja tässä haasteessa on vielä bonuksena tuo hienon hieno palkin kuvan muodossa tuolla alempana.
1. Mulla on kuusi nuorempaa sisarusta. Äiti oli kai traumatisoitunut ainoana lapsena olemisesta ja halusi ison perheen. Ollaan keskenämme aika tiivis yksikkö, edelleen. Se on hienoa se.
2. En ole koskaan pitänyt synttäribileitä, mutta nyt oli lähellä, sillä täytän kolmen viikon päästä kolmekymmentä. Ehkä juhlistan niitä jotenkin, mutta vielä en yhtään tiedä miten.
3. Edelliseen liipaten: vaikka tykkään juhlia, niin musta on vaikea kuvitella, että olisin itse se juhlien keskipiste. Samaisesta syystä mun on jotenkin vaikea kuvitella kohdalleni sellaisia perinteisiä häitäkään. Jos joskus mentäis naimisiin, niin mentäisiin varmaan ihan hissun kissun.
4. Oon tällä hetkellä päivätyössä, mitä en juurikaan ole elämässäni tehnyt. On tosi hassua olla kaikki viikonloput vapaalla ja kaikki arkipäivät työssä.
5. Oon tosi huono varaamaan aikoja yhtään minnekkään tai lisäämään pakollisia aikatauluja itselleni. Esimerkiksi ripsenpidennykset (sellaiset hillityt) olis tosi kivat, mutta en sellaisia viitsi ottaa, koska niiden huoltaminen säännöllisin väliajoin toisi kohtuuttomasti lisää stressiä mun elämään.
6. Pelkään vähän ahtaita paikkoja. Oon kerran jäänyt hissiin jumiin ja vaikka tiesin, että sieltä pääse kohta pois, niin mua rupes huimaamaan ja pahoinvoimaan. Samaten magneettikuva olka päästä oli tosi karmiva kokemus. Pää edellä sinne ahtaaseen putkeen, huh!
7. Nuorempana olen ajatellut, että vanhempana haluan asua omakotitalossa. Enää en tiedä. Toisaalta kerrostalo ja kesämökki vois olla parempi kombo.
8. Loppuvuodesta lähdetään johonkin matkalle mun anopin kanssa. Jara (veljensä kanssa) toimii sponsoreina, koska se on meidän satavuotismatka. Mun anoppi siis täyttää samoihin aikoihin 70, kun mä sen 30. Matka on tehtävä myöhemmin, koska mulla ei ole sopivasti lomia nytten. Vielä pitäis päättää että minne, mutta varmaan johonkin Euroopan kaupunkiin vaan.
9. Sen lisäksi, että haaveilen omista urheilujutuista, haaveilen myös penkkiurheilujutuista. Neljän vuoden päästä on ihan pakko kyllä päästä katsomaan futista, mieluiten Pietariin. Myös olympiahuuma olis mahtava joskus kokea. Mahtavinta.
10. En ole "tatskatyyppi", mutta aion ottaa yhden tatuoinnin. Mietin tosi tosi kauan, että millaisen, kunnes yhtä-äkkiä tajusin millainen sen pitää olla. Nyt varmaan mietin tosi tosi kauan, että koska sen otan.
11. Oon aika herkkä itkemään. En ehkä julkisesti, mutta kotona. Itke milloin mitäkin, esimerkiksi onnistuneita urheilusuorituksia.
Tähän väliin sitten tää kiva kuva, mikä myös tähän haasteeseen kuuluu.
Ja sitten kysymykset ja vastaukset niihin kysymyksiin:
Mitä ilman ei aamu onnistu?
Mikä on viimeisin korvamatosi?
Kun olit pieni, mikä sinusta piti tulla isona?
Mikä on mukavin ja toisaalta ärsyttävin kotityö?
Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Mikä on paras leivos?
Millainen olisi unelmiesi treenipäivä?
Näyttääkö ajokorttisi kuva enää lainkaan sinulta?
Nimeä joku huippusuosittu asia, joka ei kolahda sinuun yhtään. Miksei?
Muistatko muita puhelinnumeroita ulkoa kuin omasi (jos sitä...)? Keiden?
Mitä tilasit viimeeksi netistä?
1. Aamu ilman kahvia ei onnistu. Juon sitä muuteskin ihan liikaa, mutta koska siitä nyt ei mitään haittaakaan ole, niin en ole jaksanut asialle tehdä mitään.
2. Viimeisin korvamato on varmaan tämä: (tulipas nähtyä videokin nyt sitten)
3. Kun olin pieni, en yhtään tiennyt mitä musta tulee isona. En oikeastaan tiedä vieläkään, vaikka en oo enää pieni.
4. Tiskaaminen. Ehottomasti. Oon keittiösiisteysfriikki eikä meillä ole astianpesukonetta. Tiskaaminen on just se inhottavin, mutta toisaalta mukavin.
5. Haluaisin matkustaa ihan mihin vaan, mutta ehkä sit seuraavaks se pikkumatka johkin Eurooppaan. Se satavuotisreissu. Ehkä Wienin joulutorille?
6. Unelmien leivoksia on kaikki juustokakut. Voi omnom, mitein hyviä ne onkaan. Vaikka joku suklainen taikka joku tyrnijuustokakku. Puolukkakin on niin hyvää leivoksissa vaikken muuten siitä tykkää.
7. Unelmien treenipäivä koostuu ehdottomasti seuraavista asioista: pitkä juoksulenkki, muuten vapaata, aurinkoinen sää ja hyvää ruokaa. Niin ja hyvää lenkkiseuraa (vaikkapa Jani). Ei sen kummempaa.
8. Ei näytä, koska ei ole ajokorttia. Ilmottauduin 19-vuotiaana autokouluun ja mursin nilkkani. Autokoulu jäi siis aloittamatta, koska jalka oli tosi pitkään kipsissä. Samoihin aikoihin muutin keskustaan ja ajattelin, että ajan ajokortin myöhemmin, koska keskustaan ei olisi voinut ottaa autoakaan eikä sille kortille olisi ollut käyttöä. Nyt olisi tuo Jaran Maserati Mitsubishi tuossa, mutta jotenkin sitä ei vaan ole kokenut tarvetta.
9. Lionel Messi. Kaikki hehkuttaa sitä nytten ja mun mielestä se menee vähän yli. Yhtään en jaksaisi enää kuunnella Messin unelmasta. Messi sitä ja Messi tätä. On siinä Argentiinassa muitakin pelaajia.
10. Muistan mun lapsuudenystävän numeron. Se tais saada kännykän (Nokia 5110? Missä oli matopeli) ensimmäisenä meistä kaikista. Kohta sitten oli kaikilla se samanlainen puhelin. Voi olipa se hyvä peli. Jätin sen kerran mm. auton katolle, josta se sitten lensi kun auto lähti liikkeelle. Puhelimelle ei takahtunut yhtään mitään.
11. En muista. Vaikka kuinka yritän miettiä. Eipäs kun muistan. Piilolinssejä.
Mä en nyt haasta ketään, koska kaikki on varmasti tehnyt tän jo. Taikka ainakin saanut haasteen. Mutta jos ei ole, niin siinä tapauksessa haastan sen kuka haastetta ei ole tehnyt ja haluaa sen tehdä.
Putosin viime viikolla johonkin ihme tyhjiöön, enkä roikkunut verkossa juuri lainkaan. Toki siihen tyhjiöön putoamiseen vaikutti myös vuodenvaihteen jälkeinen pieni sairastelu ja siksi vuoden ensimmäinen liikuntaviikkokin jäi kovin vaatimattomaksi (kuntosalia yht. 1h, juoksua yht. 1h5min., spinningiä yht. 1h10min., eli kaikkia yht.3h15min.). Vaikka fiilis oli fyysisesti viikonloppuna jo okei, niin siellä samaisessa tyhjiössä tuo viikonvaihdekin meni. Ehkä jokin pieni lamaannus rankan syksyn jäljiltä kuitenkin sitten iski. Oikeastaan osasin sitä vähän odottaakin. Nyt olen jokatapauksessa takaisin ja tullessani tuon myös facebookissakin pyörineen lankkuhaasteen!
The 30 Day Plank Challenge will send your core strength through the roof! Yes, all you have to do is HOLD this position, nothing else! It looks pretty easy, but it isn't!
Day 1 - 20 seconds Day 2 - 20 seconds Day 3 - 30 seconds = Tänään (8.1.2013) Day 4 - 30 seconds Day 5 - 40 seconds Day 6 - REST Day 7 - 45 seconds Day 8 - 45 seconds Day 9 - 60 seconds Day 10 - 60 seconds Day 11 - 60 seconds Day 12 - 90 seconds Day 13 - REST Day 14 - 90 seconds Day 15 - 90 seconds Day 16 - 120 seconds Day 17 - 120 seconds Day 18 - 150 seconds Day 19 - REST Day 20 - 150 seconds Day 21 - 150 seconds Day 22 - 180 seconds Day 23 - 180 seconds Day 24 - 210 seconds Day 25 - 210 seconds Day 26 - REST Day 27 - 240 seconds Day 28 - 240 seconds Day 29 - 270 seconds Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!! (4.2.2013) Sovittiin miehen kanssa, että lankutetaan kilpaa sitten 30 päivän päästä. Hän tietenkin jälleen kerran kuvittelee olevansa ykkönen vailla minkäännäköistä treeniä. Kokemuksesta tiedän kuitenkin ettei toi lankku nyt mitään lastenleikkiä ole. Vaikka en tiedä yhtään kuinka kauan pysyisin nyt lankussa, niin tulee olemaan mielenkiintoista nähdä tuo tulos. Olen tehnyt lankkuja 3x1min. 30s. palautuksella ja mun mielestä se minuuttikin alkaa olla jo kipurajoilla. Aika hurjalta tuntuu siis nuo loppupään pidot. Homman täytyy ehkä perustua päivittäiseen toistoon. HAASTEESEEN SAA TARTTUA KAIKKI JA HAASTETTA SAA JAKAA!
Tämän sateisen kesäpäivän iloksi ajattelin tarttua niobiumia -blogista saamaani kesähaasteeseen. Säännöt menee näin: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastausta myös sanoin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."
Kesästä on aina kiva kirjoittaa ja plussien keksiminen on helppoa. Okei, lähes asiasta kuin asiasta on helpompi yleensä keksiä niitä plussapuolia, mutta erityisen vaikeaa on noita miinuksia keksiä just kesästä! Katsotaan nyt mihin tää mun kirjoittaminen jämähtää, mutta eiköhän tästä valmista kuitenkin saada :).
+Aurinko. Ja sitä myöten tietysti myös lämpö ja valo. Musta on ihanaa, että on lämmintä eikä mikään keli oo liian kuuma mulle. Ihanaa on myös se, että valoa on paljon enempi kun talvella.
+Kesävaatteet. Kesällä on paljon kivempi pukeutua ja mulla onkin ihan jäätävä määrä kesävaatteita, jos ne suhteuttaa talvivaatteisiin. Niin arki-, juhla- ja urheiluvaatteiden osalta. Mukaanlukien myös kengät!
+Kesäherkut. Kuten grilliruoat, jätski, marjat ja sesonkikasvikset.
+Loma. Töissäkin on mun mielestä paljon kivempi käydä kesällä, ei siinä mitään. Mä en, ainakaan yleensä, kuulu siihen ihmisryhmään jotka sisätyössään valittelevat sitä, että voi voi kun ulkona paistaa aurinko. Mun mielestä hyvä keli on hyvä keli vaikka päivästä 8 tuntia joutuisikin pyhittään töille. Mutta loma on silti aina loma!
+Ulkoharrastukset. Lähinnä juoksu. Juoksu on kivaa muinakin vuodenaikoina, mutta totally kesäihmisenä se on kivointa kesällä. Tänä vuonna en oo vaan sitä päässyt tekemään. Siitä miinus.
+Kaikennäköiset urheilutapahtumat. Sekä omat (paitsi ei tänä vuonna, siitä toinen miinus) että muiden. Ja sekä ammattilaisten että amatöörien.
+Terdeily. Kesässä on ehdottoman kivaa ja ainutlaatuista, kun voi istuksia terassilla auringon paisteessa. Extermpore myöhäksikin venyneet terassireissut sillointällöin on kaikesta huolimatta seuraavan päivän väsymyksen arvoisia. Vaikka kyllä se vähempikin terdeily on kivaa.
+Järvet. Ja kaikki se mitä järvellä tai järven äärellä voi tehdä. En oo mikään auringonottajatyyppi (paitsi joskus jonkun kaverin kanssa... Muuten se on ehkä vähän turhan pitkäveteistä mulle), mutta uiminen, rantapelit ja -piknikit sekä venhoilu on kivaa.
+Aika. Koska kesällä on tosiaan se loma ja nyt loppui opiskelukin kesän ajaksi, niin aikaa on enemmän. Toisaalta, vaikka sitä ei oliskaan enempää, niin valon määrän lisääntyessä se kuitenkin tuntuu niinkun muka sitä olisi enemmän.
+Noi kaikki pätee sekä tähän kesään että kaikkiin aiempiin kesiin... Ja myös tuleviin kesiin. Siis plussat, ei (toivottavati nuo kaksi miinusta!!!). Yks plussa mitä ei aiemmin ole mun kesässä ollut on frisbeegolf. Ihan tosi hauskaa peliä, vaikka en oo siinä mitenkään kovin hyvä. Onneks mun ympärillä olevat ihmiset on innostunut siitä ja sitten tietty myös mä! Mainio juttu.
Koska sisällytin tuonne myös kaksi miinusta (juoksemattomuus ja urheilutapahtumien puute osallistujan asemassa), niin nyt mun tarvii keksiä enää kahdeksan. Ja sekin on paljon, kun mitään yleispäteviä miinuksia ainakaan on tosi vaikea kesästä keksiä.
-Rahan kuluminen. Joo, sitä rahaa, tosiaan kuluu paljon enemmän kesällä. Vaikka sillä saa kaikkia mukavia asioita, on se silti hämmästyttävää huomata, että esim. viikossa voi kulua aika paljon rahaa vaikka ei käytännössä ole tehnyt minkäänlaisia hankintoja.
-Sade ja koleus. Satunnainen sade ei toki haittaa, mutta jos on pitkään harmaata ja koleaa niin se ei oo kiva. Kaksi peräjälkeistäkin päivää on liikaa. Tai jos se sade sattuu ikävään kohtaan, niinkun nyt vaikka alkukesästä kun Stepan, Aren & Krison keikka jouduttiin keskeyttään Rento piha -festarissa, kun tuli niin kova ukkosmyrsky.
-Normaalirytmin puuttuminen. Esimerkiksi nukkumiset saattaa helpommin mennä ihan miten sattuu. Töissä normaalirytmien puuttuminen on kuitenkin selvimmin nähtävissä. Kesä on työelämässä omanlainen, koska on paljon sijaisia sekä vieraita ihmisiä. Se on toki normaalia, mutta ihan aina ei kuitenkaan hyvä.
-Kesämökin puuttuminen. Olis ehkä aika kivaa omistaa kesämökki, johon vois mennä millonvaan!
-Ötökät. Etenkin kotilot. Ne on niin ällöttäviä ja leviää leviämistään. Tuhoaa ja syö kaikkee ja ne kenelle niitä iljetyksiä on, niin joutuu ihan kauheesti keräilemään niitä pihassaan. Ja koska kaikki ei jaksa tai viitsi tota puolta hoitaa, niin ne vaan jatkaa ja jatkaa leviämistään.
-Plantaarifaskiitti. Se on tässä kesässä ollut kyllä se kaikkein kurjin ja masentavin juttu.
-Pyykkääminen. Kaikennäköistä pyykkiä kertyy paljon enempi kesällä. Kun nyt en mitään muutakaan keksinyt!
-Liian lyhyt kesä. Se vaan on aina liian lyhyt. Neljä vuodenaikaa on mulle ihan ok, mutta kesä sais ehdottomasti kestää paljon paljon pidempään!
Nyt on vähän sellainen fiilis, että mieli tekisi kirjoittaa, mutta ajatukset ne on sitten vähän vähemmän korkealentoisia. Sitä varmaan voisi kutsua jonkinlaiseksi aihepulaksi tai luovuuden puuttumiseksi. Niimpä päästän itseni helpolla. Lueskelin On The Move -blogista sen verran mukavan haasteen, että päätin napata haasteen omaankin blogiini. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saa sinut liikkumaan sekä kolma asiaa, jotka saa sinut jäämään kotisohvalle.
Aloitetaanpa niistä, jotka saa mut liikkumaan:
1. Fiilis. Liikunta tuottaa mielihyvää ei ole turhanpäiväistä lätinää, vaikka joku ei liikkuva näin saattaakin ajatella. Nuo endorfiinit on ehdottomasti yksi tärkein liikkumiseen kannustava tekijä. Saan urheilemalla hyvän mielen ja stressitasot pysyy balansissa. Liikunnasta saa myös lisäenergiaa päivään, lainaten A. Stubbia: "Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään."
2. Fyysisyys. Hyvä kunto on minulle tärkeä asia. Arkiset askareet on vain huomattavasti helpompi suorittaa, mikäli fyysinen kunto on hyvällä tasolla. Enkä väitä etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, vaikka varsinaisia kauneusihanteita hieman dissaan. Liikkuva ihminen vaan on hyvännäköinen. Tasapainoisen kropan lisäksi myös nuo kohdan 1. asiat näkyvät ulospäin.
3. Tavoitteet. Omaa kehittymistä kohti tavoitteita on hienoa seurata. Tuloksilla on merkitystä, koska olen senhenkinen ihminen. Sekä onnistumiset, että epäonnistumiset kuuluu tavoitteelliseen urheiluun. Kummastakin niistä saa aina jotain matkaansa kohti uutta.
Ja sitten niihin, jotka saa mut jättämään treenin väliin:
1. Väsymys. Etenkin maratoniin valmistavalla kaudella oon tosi huono jättämään treenejä väliin väsymyksen takia. Tässä asiassa täytyy osata kuunnella itseä; laiskottaako vai väsyttääkö? Laiskottelun vuoksi en kyllä jää sohvalle ja väsymyksenkin suhteen toisinaan tuntuu, että mun mies osaa kuunnella mua paremmin kun mä itse :D. Jos treenaa paljon, saattaa väsymys iskeä vain jo siitä. Yleensä tähän tarvitaan kuitenkin jokin muuttuja, kuten huonoja yöunia. Etenkin näin kolmivuorotyössä tuo yöuniasia saattaa helposti tulla yllätyksenä. Täytyy osata jättää yksi treeni väliin eikä pilata yhdellä väsyneellä treenillä koko viikon treenejä!
2. Yllättävät menot. Jos lepopäivänä tulee tulee seuraavalle treenipäivälle esim. kavereiden kanssa menoja, pyrin kyllä hoitamaan treenit ensin. Toisinaan tulee kuitenkin tilanteita kun se on mahdotonta. Aina ei todellakaan tarvitse tuonkaltaisista asioista kieltäytyä treenien vuoksi vaan voi sitten passata ne treenit. Elämässä on muutakin kun urheilu. Nää yllättävät menot saattaa liittyä myös työhön, esim. jäät tekemään pitkän päivän työkaverin sairastuttua.
3. Kiire. Suunnittelen kyllä tehokkaasti viikkoni siten, että liikunnalle on aikaa. Toisinaan kuitenkin on sellaisia viikkoja, että jo alkujaan täytyy suunnitella yksi lenkki tai treenikerta vähemmän. Se ei ehkä ole varsinaista treenin väliinjättämistä, mutta jokatapauksessa asia joka saa mut treenamaan toivottua vähemmän.
Aikani ratoksi poimin Liikuntapäiväkirja -blogista haasteen kymmenestä lemppariasiasta. Haasteen toisesta säännöstä poiketen Jaanaba oli haastanut kaikki bloggaajat tarttumaan haasteeseen. Haasteen säännöt on seuraavanlaiset:
Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.
Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein! :)
Elikkäs tässä tulee nyt sitten mun kymmenen tämän hetken lempiasiaa. 1. Liikunta. Mä en osaa kuvitella elämää ilman liikuntaa. Juokseminen on mun lempparijuttu ja vaikka vannon monipuolisen liikunnan nimeen, niin aika usein huomaan lenkkeilyn vievän niin paljon aikaa, että muu liikunta jää vähemmälle. Tämän hetken "kuuma peruna" on ehkä kuntosaliharjoittelu. Sulkapalloa olisi mieli myös päästä pelaamaan, mutta sen lajin suhteen kärsin kroonisesta pelikaveripulasta, njääh. Olen myös kova hyötyliikkumaan, sillä en omista autoa. Uskon, että mun aamujen pelastus on se, että voin liikkua ulkoilmassa töihin :).
2. Musiikki. Mä oon aika laajan musiikkimaun omaava ihminen ja kuuntelen paljon musiikkia, pääosin Spotifysta. Tällä hetkellä oon kyllä kuunnellut aika paljon rap- ja reggaemusiikkia. Tuosta laajasta musiikkimausta kertoo lienee myös se, että olen vuoden aikana käynyt sekä Madonnan että Rammsteinin keikoilla. Tämän lisäksi olen käynyt lukuisten suomalaisartistien keikoilla, muutaman viikon kuluttua olisi edessä Hi Energy Tour, jossa esiintyjinä on mm. Cheek, Aste, Brädi, Redrama ja JVG. Mun pitäis ehkä laittaa enemmänkin rahaa kaikkiin keikkoihin, koska tykkään niistä niin paljon! Ylipäänsä ihmisten pitäisi laittaa rahaa enemmän elämyksiin, kun konkreettisiin asioihin.
3. Mun mies. No se nyt tietty on tämän(kin) hetken lempiasia, koska se on mun mies. Mun miehen seurassa mä nauran paljon ja se on mulle tärkeää. Yhdessä pitää olla hauskaa. Monissa asioissa me ollaan aika erilaisia, mutta kunnioitetaan toista puolin ja toisin, eikä pyritä muokkaamaan toisesta itsen kaltaista. Mä oon meistä se menevämpi tapaus ja mun mies on taas se, joka viihtyy enemmän itekseen omien juttujensa parissa. Tehdään kuitenkin yhdessäkin paljon asioita, mutta kivointa on vaan se ihan tavallinen oleminen ja arki. Ollaan kumpikin liikunnallisia ihmisiä ja meillä on samanlainen huumori ja elämänarvot. Luottamus on priimaluokkaa. Meidän on hyvä olla yhdessä.
4. Pikkujoulut. No, ylipäänsä ulkona käyminen ystävien kanssa. Oon tänä vuonna tehnyt sitä aika paljon. Tuo on aika kausiluontoista, mutta nyt tällä hetkellä se on yksi mun lempiasia, sillä takana (ja epäilemättä tuon pääotsikon vuoksi myös edessä) on monta hyvää iltaa. Noita iltamia on vietetty sekä sisarusten, ystävien sekä työystävien kanssa. Osassa on ollut mukana myös mun mies, mutta se ei ole aina niin innokas lähtemään, jos nyt ei kovin tärkeää syytä ole. En mä ehkä jonkun toisen mittarilla mitattuna paljoa käy ulkona, mutta parikin kertaa kuussa on paljon ihmiselle, joka on joskus ollut kokonaiset puoli vuotta käymättä missään :D. "Aika aikaa kutakin...."
5. Työ. Onko väärin, jos tykkää työstään? No ei todellakaan! Niinkin paljon aikaa kun työn parissa viettää, niin onhan siitä tykättävä. Tai ainakin mun on. En mä muuten jaksaisi olla! Siitä saa vielä kaiken muun hyvän lisäksi rahaakin (vaikkei tällä alalla kovin paljoa :D), että voi tehdä kaikkee muita lempijuttuja.
6. Asusteet. Oon shoppailulle perso, myönnän. Tässäkin mennään vähän kausiluonteisesti.. Innostun yleensä jostain tietyistä jutuista ja kattelen just niitä juttuja sitten ostoaikeissa. Asusteet on nyt niin jees, kaikki ihanat pipot, huivit, korut jne. Asusteiden lisäksi tällähetkellä on in myös ns. "puoliurheilulliset vaatteet".. Ei hitto, mikä sana! No sellaset rennot paidat ja housut, jolla voi muka urheilla, mutta ei kuitenkaan oikeasti urheilla :D. Ihan oikeita urheiluvaatteita katselen kyllä Ale -laareista jatkuvasti. Värikkäät housut sen sijaan alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää. Pitäis vissiin käydä tuota vaatekaappia joskus vähän läpi?
7. Lukeminen. Olen lukenut aina. Enemmän tai vähemmän. Jopa yövuoron jälkeen luen ennen kuin käyn nukkumaan.. Useinmiten tasantarkkaan yhden aukeaman, mutta luen kuitenkin. Tällä hetkellä "työn alla" on Anna-Leena Härkösen (uusin?) Onnentunti. Ei ehkä paras Härkönen, mutta hyvä.. Niinkuin Härköset on! Lehdistä luen säännöllisesti oikeastaan vain Juoksija -lehteä. Niin, ja tietenkin Keskisuomalaista. Ja lehdillä tarkoitan näitä paperiversioita..
8. Muu perhe ja ystävät. Mun mies sai oman kohdan, muuta perhettä on sitten mun sisarukset (perheineen, eritoten mun rakas kummityttö). Noita ystäviä kun miettii, niin ne on kaikki vähän erilailla tärkeitä mulle. Kavereita on paljon, mutta sellaisia läheisempiä ei sitten niin paljoa.. Riittävästi kyllä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on tutustua uusiin ihmisiin. Ehkei siihen ole tarvetta. Mutta joskus tulee vastaan ihmisiä joiden kanssa vaan on niin samalla aaltopituudella ja tämänkin olen saanut tässä lähihistoriassa kokea :).
9. Vain elämää! ja Tanssii tähtien kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta mun oli pakko ujuttaa nuo samaan kohtaan. Oon yleensä tosi huono seuraamaan televisiota, mutta nuo kaksi sarjaa musiikkeineen on saanut mun fiiliksen ihan kattoon..!
10. Ylimääräiset vapaapäivät. Se on sitten ihme juttu miten yksikin ylimääräinen vapaa tekee ihmeitä. Työvuorolistaa on niin paljon mukavampi suunnitella, kun kuuden vapaan sijasta niitä vapaita onkin seitsemän.. Tai jopa yhdeksän! Itsenäisyyspäivien, joulujen ja muiden myötä eletään tänä vuonna oikein todella arkivapailla siunattua aikaa. Kivaa :).
Tässäpä ne tälleen äkkiä mietittynä ja kirjoitettuna. Missään järjestyksessä nää ei ole ja suurinpiirtein puolet näistä on sellaisia ikuisuuslemppariasioita, tämän(kin) hetken lemppariasioita. Osan taas olisi varmaan jonain toisena päivänä korvannut joku muu asia.. Kuten esimerkiksi kesä (kun tällä hetkellä ei ole kesä, nyyh!), ruoanlaitto (aika-ajoin oon tosi fiiliksissä kokkaamisesta, sitten on näitä aikoja kun pyörittelee niitä samoja safkoja vaan..), syöminen (miks ihmeessä se ei ole tuolla??).. Niin paljon on elämässä lemppariasioita, siitä vaan miettimään :).
Edellisessä postauksessa kertomastani onnettomuudesta taidettiin todella selvitä vain säikähdyksellä. Niskat oli nimittäin tänä aamuna jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Flunssa sensijaan jyllää itsepintaisesti edelleen. Tämä ja huominen menee siis sairastuvalla, mutta toivottavasti perjantaina pääsisi töihin ja mahdollisimman pian jo liikkumaankin. Viikonvaihteessa sai Jyväskylä aika reippaasti lunta niskaan ja tuo lumipeite on itsepintaisesti pysynyt maassa ainakin tähän päivään saakka.
Talvi se on siis vääjämättä tulossa. Tuo talveen orientoituminen on vaan omalla kohdalla aina aika hidasta. Olen nyt parina viime vuonna juossut maratonin myöhään syksyllä ja jotenkin päässäni kuvittelen olevan kesän aina siihen saakka. Mun kesä on siis loppunut reilu kolme viikkoa sitten ja nyt on jo lunta! Monet juoksua harrastavat siirtyvät talvella hiihdon pariin. Mä en ole tuosta hiihdosta innostunut, paitsi ajatuksen tasolla. Haluaisin siis haluta hiihtää, mutta kun en vaan halua!
Junnuna olen kyllä hiihtänyt paljonkin, joten väitän ettei se nyt ihan ennakkoluuloakaan ole. En sitäpaitsi pitänyt siitä silloinkaan, vaikka olin jopa keskitasoa parempi hiihtäjä. Taidan siis pysytellä tämänkin talven tuon juoksemisen ja sisäliikunnan parissa. Muutamana keväänä olen kyllä katsellut suksia ihan mielenkiinnosta, mutta näin syyspuolella talvea tuntuu vaan, ettei mikään talvitouhu innosta sitten pätkän vertaa. Ehkä tuokin kertoo jotain tästä mun hitaasta orientoitumisesta. Mites te lukijat? Mulla on kuitenkin voimassa yksi haaste liittyen talviliikuntaan.
Oon nimittäin luvannut mun pikkusiskolle laskea lumilaudalla mikäli hän juoksee puolimaratonin. Mun sisko on sellainen talviliikuntahörhö, että oksat pois. Jostain ihmeen syystä se nyt luulee että tuo episodi tapahtuu tulevana talvena, mutta jos puolimaraton on vasta toukokuussa, niin tietääkseni ja toivoakseni ei silloin kyllä yksikään laskettelukeskus ole enää auki! Joten kaiken järjen mukaan tuokin talviliikuntatapahtuma saa odottaa ensi talveen.
Meillä on siis sunnuntai-iltapäivän ratoksi suunnitteilla Cooperin testi. Aiotaan juosta tää testi ihan urheilukentällä ja just niin leikkimielisesti, kuin näin kilpailuhenkiset tyypit voi 12 minuuttia juosta! Eli varmaan minuutti täysiä ja 11 minuuttia niin kovaa kun jaksaa :D. Meihin kuuluu näillä näkymin minä, (lenkki)kaverini J, (työ)kaverini AK ja sen kaveri L. Kunnon (leikkimieliseen) urheiluhenkeenhän kuuluu (huvittava) ennakkospekulointi, joka on sunnuntain suhteen seuraavanlainen:
Minä. Oon juossut Cooperin testin joskus yläasteella, eikä mitään hajua paljonko oli tulos tuolloin. Eipä kyllä väliäkään, ei sillä. 28 -vuotiaalle naiselle 2700 metriä on erinomainen tulos. Se nyt pitäisi mennä heittämällä. Ja jos ei mene, niin.... Tavoitteena sinne kolmen tonnin hujakoille. Mielellään myös pientä rökitystä jätkille. Jaloissa todennäköisesti vähän painaa viikolla juostut kilometrit ja duuniputki ilta-aamu huipentumineen, siitä vähän vastustajille eteen ja itselle seliseliä. Mikä on Wannabe Juoksijan kunto? Onko ryhmän ainoasta tytöstä vastusta jätkille?
J. Myös Jn olisi juostava 2700 ollakseen taulukkojen mukaan erinomaisessa kunnossa. Helppoa hänelle. Ehdoton ennakkosuosikki 1.39.xx puolikkaan ajallaan. Flunssa vähän verottanut kaveria. Allekirjoittaneella ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa Jn tämän viikon lenkeistä. Vieläkö flunssa painaa vai onko tämä viikko treenattu kovaa? Onko alla mahdollisesti tuoreet jalat? Pääseekö ennakkosuosikki vastustuksesta huolimatta lähtöviivalle? Mikäli Cooper olisi veikkauksen vedonlyönnissä sunnuntaina, vinkkaisin kaveria pelaamaan tätä kohdetta. Tosin kertoimet saattaisivat olla aika pienet.
AK. Kyseessä minua joku nelisen vuotta nuorempi mies, hänen olisi siis erinomaiseen tulokseen juostava 2800 metriä. Monipuolinen kaveri, varmasti löytyy voimaa ja juoksukuntoa. Muistaakseni on ollut joskus puhetta, että inttiaikojen Coopertulos on kolmen tonnin paremmalla puolella. Puhtaita leukojakin tyyppi vetelee tosta noin vaan parikymmentä kappaletta. Pelailee futista ja sählyä, varsinaista juoksua takana kuitenkin viime aikoina vähän. Takana myös samanlaiset duunirupeamat kuin itsellä, siitä vähän siimaa myös. Jättääkö AK juoksijat soittelemaan viulua? Pystyy AK entisaikojen huipputuloksiin vai onko kunto mennyt alaspäin?
L. Edellämainitulta saatujen tietojen mukaan ainakin salia harrastava mieshenkilö. Epäilisin alle kolmekymppiseksi. Puutteellisten esitietojen vuoksi kertoimet aika korkealla. Rökittääkö kyseinen kaveri kaikkia edellämainittuja? Mikäli sunnuntain kierroksella olisi Cooperia tarjolla, voittaisiko joku ison potin pelaamalla vielä tuntematonta suurutta?
Kuka on siis iskussa sunnuntaina? Ketä hymyilyttää ja kuka päättää ruveta tekemään armotonta duunia parantaakseen tulostaan? Onko joku niin tyytymätön, että päättää lähteä suoraan urheilukentältä oluelle? Kaikkiin näihin kysymyksiin saamme vastauksen sunnuntai-iltaan mennessä.
P.S. Uusintaotosta tulossa keväällä. Mikä on kunto pitkän ja kylmän talven jälkeen? Ehkä silloin kohde löytyy myös Veikkauksen listoilta. Myös televisioyhtiöt voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen lupien hankkimiseksi.
No sille kuuluu ihan hyvää, mutta sen puolimaraton projektille ei. Blogini alkutaipaleella mä kirjoitin mun pikkusiskosta, joka oli kovaa kyytiä menossa kohti puolimaratonia. Kuinka kävikään? Ei, mun siskoa ei tulla näkemään tulevana viikonloppuna lähtöviivalla. Se ilmoitti mulle unohtaneensa, että ennen syksyä on se niin kovin mainostettu hektinen kesä! Tämä tarkoittanee sitä, että myöskään minua ei tulla näkemään lumilautailun parissa tulevana talvena.
Ja koska tämä rakas pikkusisko oli niin kovin kiukkuinen taannoisessa puhelussamme (kuulemma itselleen, kun tästä huomautin), niin minä hyväsydäminen isosisko olen päättänyt antaa pikkusiskolle uuden mahdollisuuden. Täten siis haastan pikkusiskoni puolimaratonille 2013 (ja koska olen hyväsydäminen, pidättäydyn halustani jättää tuo puoli -sana kirjoittamatta :D).
Vaihtoehtona olisi alustavasti HCR Helsingissä 4.5., todennäköisesti samaan aikaan juostava Joensuun maratoninpuolikas tai puolikas Paavo Nurmi maratonillaTurussa 29.6. Allekirjoittanut pidättää oikeuden ohjelmamuutoksiin, luvassa siis voisi olla jotain muutakin. Hyväsydämisenä (<- vielä kerran!) ihmisenä aion kuitenkin kuunnella myös pikkusiskon mielipidettä asiaan, mikäli hän päättää ottaa haasteen vastaan. Eikä vähiten siksi, ettei sitten tuu mitään "yllätyksiä vuodenaikojen suhteen" tai jotain.
