torstai 28. kesäkuuta 2012

Camelbak Octane XCT

Työviikko. Done. Viikon pitkä lenkki. Done. J ajeli tuohon meidän pihaan viideksi ja reitti oli kohtalaisen mäkistä, suurimmaksi osaksi tietä. 23,5km ja 6.43/km. Raskaasta työviikosta huolimatta askel oli kevyt! Johtunee pitkälti siitä, että oli seuraa. Niiiiin hyvä lenkki, hyvällä fiiliksellä joka jatkunee koko illan. Jn lisäksi seurana ja ensimmäisellä lenkillään oli mun uusi Camelbak Octane XCT sekä Ortliebin vesitiivis kännykkäpussi.






 Kyseisessä juomarepussa on siis sopivasti taskuja geeleille tms. sekä kolmen litran vesisäiliö, josta tämän päiväisellä lenkillä tuli juotua reilu litra. Nyt täytynee totutella repun käyttöön, ettei tule ongelmia sitten Kolilla. Tuntuma oli kyllä ihan jees, mutta kyllä se ehkä vähän opettelua vaatii kantaa jotain selässä. Pienen pieni epäilys tuli, että onkohan tuo sittenkin tarkoitettu hieman isompi hartiaisille tyypeille, eli miehille. Todennäköisesti on, mutta kyllä se varmasti on myös tottumisesta kiinni.


 Oon niin fiiliksissä tuosta repusta; juomasäiliön kun jättää pois, niin tilaa on jos millekkin vaihtokamoille. Mä aion niin juosta mun kaikkien mahdollisten mökkeilevien ja saunailtoja viettävien kavereiden luokse kyläilemään! Myöskään duunimatkojen suhteen ei tarvitse olla edellispäivänä niin stressaamassa. Pyyhkeet kun saa töistä ja muut kamat menee tuossa repussa. Kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa, se tuokoon siis tullessaan paljon hyötylenkkejä ja saunailtoja. Niin, ja aurinkoa! Hyvää viikonloppua, mun viikonloppu alkoi nyt. Ja joo, se loppuu jo lauantai-iltana.





keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kohta se on ohi.

Nimittäin tämä kammottava työputki. Viisi päivää töitä, yksi vapaa, viisi töitä.. Enää huominen ja sitten se yksi vapaa, yövuorot, lisää vapaata! Helpottaa jokatapauksessa. Syyttää saa ainoastaan itseä, sillä tehdään duunissa autonomista työvuorosuunnittelua, eli jokainen suunnittelee oman työvuorolistansa itse. Miten mä oon tälleen kämmännyt??

Tälle viikolle on saatu kasaan kaksi reilun kympin lenkkiä, sekä metsässä että maantiellä vähän reippaampaa vauhtia. Huomenna olisi illansuussa tarkoitus lähteä Jn kanssa pitkälle lenkille. Ehkä seurassa kulkee, vaikka ilta-aika on heikko ja alla on paljon töitä. Motivaatiota lienee lisää myös uusi Camelbak, josta lisää myöhemmin. Lenkkeilyn ja töiden lisäksi olen kunnostautunut eilen myös shoppailussa. Maastokenkiä oli tarkoitus lähteä ostamaan, mutta paikalliset urheiluliikkeet myivät vain ei oota Salomonin Speedcrosseja kysyttäessä. Ilmeisen onnistunutta on siis Salomonin markkinointi ollut. Täytynee sitten tyytyä verkkokauppaan tai odottaa heinäkuuhun. No jotain sieltä kaupoilta kuitenkin muutaman tuiki tavallisen topin lisäksi löytyi...


...Nimittäin (TAAS) uudet kivan väriset housut :D. Varustehankintoina löysin Partiopatikasta vesitiiviin kännykkäpussin. Miinuksena vain se, että sitä puhelinta on melko hankala laittaa sinne, saati ottaa pois, joten kuvien otto voi olla vaikeaa. Pussin selkäpuoli nimittäin oli musta. Lisäksi kuulokkeita ei pussin kanssa voi käyttää. Kännykän käyttö onnistui kyllä varsin hyvin pussin läpi. Että elmukelmujen ja pakastepussien kanssa saa pelata jatkossakin, mutta ehkä tuollekkin jotain käyttöä löytyy. Jos ei itellä, niin miehellä melontaretkillään!  Lähinnä musiikin ja Sports Trackerin takiahan mä tuota kapulaa mukanani kannan. Oikeastaan ainoastaan sen jälkimmäiseksi mainitun!


Nää mun työntäyteiset päivät eivät siis niinkään ole haitanneet omaa treenaamistani, mutta tuota penkkiurheilupuolta kylläkin. Yleisurheilun EM-kisojen avauspäiväkin on seurattu vain lukien netistä suomalaisten edesottamuksia.  Ja kyllähän siellä onnistumisistakin on saatu nauttia. Mä kun tykkäisin seurailla kaikennäiköistä urheilua, tosin en välttämättä aina siihen TV:n eteen linnottaudu, mutta silleen "toisella silmällä". Ja jos on ihan hiton jännät paikat, niin sitten tietenkin kummallakin! Voittamisen riemu saa parhaassa tapauksessa katsojan itkemään... Omalla kohdallani se käy suhteellisen helposti :D.
Ei muuta, kun peukut pystyy meille kaikille enemmän tai vähemmän urheilijoille!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

"Miksi juoksen : Wannabe Juoksija"

Juoksija -lehden innoittamana myös minä haluan kertoa ja kirjoittaa "Miksi juoksen: Wannabe Juoksija"

Lapsena olen tosissaan harrastanut juoksemista kilpailumielessä, niin tosissaan kun lapsena mitään on voinut tehdä. Joten juokseminen jäi silloin, kun sitä olisi todella pitänyt ruveta harjoittelemaan, pärjätäkseen edes sinne viiden sakkiin pm-maastoissa. Myöhemmällä iällä ruvettuani lenkkeilemään huomasin, että kilpailunhalu ei ole kadonnut minnekkään. Päinvastoin, on jännittävää laittaa numerolappu rintaan ja kilpailla. Nykyään kilpailen vain lähinnä itseä vastaan. Ja myönnän, hieman myös sitä, kuka ikinä siinä edellä meneekään. Ehkä jonain päivänä juoksemisen tärkein tavoite on pitää yllä kuntoa, mutta nyt on aika juoksutapahtumien, ennätysten rikkomisten ja itsensä ylittämisen.

Uskon juoksemisen jollain tapaa kasvattavan minua, joka liian monissa asioissa elää "kaikki mulle tänne heti nyt" -ajatuksella. On hienoa huomata pystyvän harjoittelemaan yhtä tavoitetta kohti päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.. Myös vaikeina aikoina. Juokseminen siis opettaa minulle ainakin pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta varmasti myös muiden asioiden, kuin treenaamisen suhteen. Vaikka pidän myös ns. joukkuelajeista, rakastan juoksemisessa sitä tunnetta, että kukaan ei voi tehdä mitään asiaa puolestani. Jos aion juosta maratonin, on minun yksin se juostava. Kukaan ei voi tulla ja juosta viittä viimeistä kilometriä puolestani.  On todella mukava juosta kaverin kanssa (olisi mukavaa jopa useammin!), suurimman osan lenkeistä juoksen kuitenkin yksin ja nautin siitä. Vaikka olen muuten sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä, olen itse urheilun tekemisen sekä harjoittelun suunnittelun suhteen yksinäinen susi.

Olen elänyt niin kauan juoksun ollessa osa elämääni enemmän tai vähemmän, että on vaikeaa kuvitella millainen ihminen olisin ilman. Varmasti onnettomampi, kärsimättömänpi sekä epävarmempi. Juokseminen on myös hyvä tapa pitää yllä kuntoa. Joskus kauan sitten olen ollut paljon huonompi kuntoinen ihminen, joten tiedän kuinka tärkeää hyvinvoinnille on hyvä peruskunto. Elämä on kaikinpuolin huomattavasti helpompaa. Mieli on parempi ja arjen askareet sujuvat huomattavasti helpommin. Kuntoa voi pitää yllä monella tavalla, minulle juoksu on ominaista ja se on myös antanut eniten. Pidän siitä ajatuksesta, että olen päässyt sellaiseen kuntoon, että kykenen juoksemaan pitkän matkan yhtäjaksoisesti. Sellaisessa kunnossa minä viihdyn ja siksi haluan siinä myös pysyä.

Joku tietämätön voisi kutsua kaikkea tätä suorittamiseksi, minä kutsuisin saavuttamiseksi!

Tässä se, kiteytettynä ja aika äkkiä kirjoitettuna, myönnän.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannussetti

Se on sitten juhlittu. Nimittäin jo perinteeksi muodostunut juhannussetti vakioporukalla.. Valioporukalla :). Eilinen tuli herkuteltua sekä rötvättyä ja tänä aamuna on sitten yritetty hoitaa juhannuspöhöä laajavuoren rinteillä reilun kymmenen kilometrin ajan. Huonolla menestyksellä. Mutta kyllä siitä, huomenna viimeistään.


"Mun Jyväskylä!"

Juhannusviikon setti on siis 53 kilometriä juoksua (kolme kertaa 10+ km metsässä keskellä ei mitään ja yhden kerran 20+ sora-/maanteitä keskellä ei mitään), vähän juhlajuomaa, vähän enemmän herkkuruokaa ja edelleen jatkuva turvonnut olo.

Nyt en tämän enempää tänne kerkeä jaarittelemaan a) koska ei ole asiaa, b) en jaksa ja c) tonight is the night, ENGLANTI. Lähteköön siis Italia tänään laulukuoroon jalkapallon EM-kinkereistä!

torstai 21. kesäkuuta 2012

JesJesJes

What A Feeling. Kesän eka yksin juostu pitkä lenkki takana. Reilu 20km 6.19/km. Lähtö oli taas varsinaista vetkuttamista. Neljäs työpäivä.. Vieläpä aamuvuoro ja siihen päälle lenkki. Olosuhteiden pakosta näin. Kuuden päivän ilta-aamu-viikko ja vielä juhannusviikko.. Jossain välissä se on vaan nuo treenitkin hoidettava ja varmaan tää viikko just siksi niin takkuista on ollutkin.

Se on sitten jännä tunne, kun sä lähdet lenkille ja ekat kilsat on yhtä taistelua mielen kanssa. Ei jaksaisi, olispa jo kotona, ei jaksaisi.. Mutta kun se koti kilometri kilometriltä jää selän taakse sä pikkuhiljaa saat kasattua sen mielen.. Että tässä nyt ollaan ja mennään. Ja ennen kuin huomaatkaan, oot jo yli puolenvälin, jaloissa on hyvä rytmi ja ajatukset lentää -jossain. Loppumatkasta alkaa sitten hiipiä se mielihyvän tunne ja ylpeys omasta aikaansaannista. Että puoli suomea on jo aloittelemassa juhannuksen viettoa ja sä sinnillä hoidat tätä hommaa sillen, että tulee varmasti hyvä.

Kotiin päästyä oli Jltäkin tullut viestiä, oli käynyt maastolenkillä ilman kipuja venähtäneessä nilkassa. Hienoa. Erityisen hienoa se oli just tuon lenkin jälkeen lukea, sillä kyllä ne kilometrit on pitkiä jos ne aina pitäisi juosta yksin. Plussana myös kaverin kanssa juoksemisessa on se, että vauhti pysyy luonnollisesti sopivan hiljaisena. Yksin musiikin tahdissa vauhti tuppaa itsellä nousemaan vähän turhan kovaksi pitkiksiin.

Nyt katsomaan, kuinka (toivottavasti) Portugal pelaa itsensä EM-futiksessa jatkoon. Huomenna vielä aamuvuoro ja sitten juhannuksen viettoon sekä yhdelle vapaalle. Huomisen sekä lauantain aoin pitää lepopäivinä ja sunnuntaiaamuna sitten olisi suunnitelmissa sellainen kympin lenkki.

HYVÄÄ JUHANNUSTA! Olen siiderini ja makkarani ansainnut, epäilemättä sinäkin!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kuntokymppi!

No nyt on sitten laitettu hyväksytty hakemus Vaarojen Maratonille. Juomareppu on omistajallaan heti juhannuksen jälkeen ja vielä kun kerkeäisi kengät katsomaan, niin päälinjat alkaa olla kohdallaan. Loppu on sitten hienosäätöä ja HELKKARISTI KILOMETREJÄ! Joten niin se oli vaan tänäänkin vedettävä kamat niskaan ja lähdettävä lenkuralle. Tämän päivän kunto ja tuntemukset oli kohdallaan ja vauhtikin 5:45/km.

Lähtö eteisestä ulos...
...20m, niin ollaan tässä!









































Suuntana Laajavuoren kuntokymppi, kotopihasta reilu sellainen. Alkaa vähän tuntua, että se on tämän kesän peruslenkki, jolla juostaan välillä kovempaa, välillä hitaampaa. Peruslenkki lienee mulle sitä, että siellä mennään kerta viikkoon ja sen ympärille rakennetaan sitten muuta, jos vaikka vähän pidempää haluaisi. Ai että, mä digaan näitä maastoja, jotka alkaa takapihalta! Lenkki on myös varsin hyvä ajatellen syksyn tavoitetta. Korkeuseroja ihan kivasti ja maasto todella vaihtelevaa.

Esittelyssä Kuntolenkki 10km:







tiistai 19. kesäkuuta 2012

Sinnepäin

Arki on taas potkaistu käyntiin. Niin töissä kuin kotona. Tänä aamuna reilu kymppi kohtuu mäkistä maastoa. Kolme välipäivää oli sitten vissiin liikaa, jalat oli nimittäin kuin puupökkelöt ja vasenta pakaraa (piriformisko vittuilee?) juili mukavasti koko lenkin ajan. Ei vaan kertakaikkiaan maistunut. Vielä vähemmän maistui työt, jossa on kohtalainen kesästressi meneillään. Hommat on vähän sinnepäin ja koko ajan on kauhea kiire ja juttuja levällään. Ja nuo asiat änki hittovie mun päähän vielä aamuiselle lenkillekkin, mikä nyt kyllä on kohtuu harvinaista, että kovin niitä vapaa-ajallani kelailisin. No kohta sitten pikaunet ja takaisin työmaalle. En jaksa(isi)!!!

Mun mies löysi halvan nettikaupan. Tai itseasiassa se kauppa ei ollut erityisen halpa, mutta se sattui myymään halvalla Camelbakin juomareppua. Mä kuvittelen löytäväni jostain jonkun edullisen tuotteen, niin mun mies kyllä saletisti löytää sen tuotteen jostain vielä edullisemmalla :D. On se sitten kätevä! No reppu on nyt maksettu ja löytää toivottavasti maksajansa ensi viikolla. Varusteiden hankinta vaaroille on nyt siis aloitettu. Huomenna täytyy olla skarppina ilmottautumassa tapahtumaan, ettei jää rannalle ruikuttamaan. Ja varmaan täytyisi saada aikaiseksi myös varata aikaa hierojalle.. Sen suhteen ajattelinkin aiemmista vuosista poiketen kokeilla jotain aivan uutta, nimittäin mun kaverin siskoa, joka on urheiluhieroja. Saa nähdä miten käy, vanhakin hieroja on kyllä hyväksi havaittu, ei sillä!

No nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna.... Kaikkea. Plaah.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Huikea viikonloppu!

Wannabe juoksijalla on nyt ollut muutaman päivän mittainen luova tauko. Viime viikon kilometrit jäi aiottua pienemmäksi. 43 kilometriä noin, koostuen normimittaisesta (normimitta lienee 10-15km?) metsälenkistä, yhdestä samanpituisesta katulenkistä sekä yhdestä ennen aamuvuoroa juostusta hieman lyhyemmästä reippaammasta (4:45/km, n. 6km) vedosta. Tarkoitus oli juosta yli 50 km, mutta sunnuntain lenkki jäi kohta kerrottavien kommervenkkien vuoksi heittämättä.

Takana siis melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantain stressin täyteisen työpäivän päätteeksi höntysin taajamajunaan, päämääränä Seinäjoki. Mun nuorin veli pääsi eilen ripille Alavuden kirkossa ja niimpä meidän kaikkien seitsemän siskon ja veljen viikonlopun vietto suuntautui kohti lakeutta. Päätettiin siinä sitten viikolla, että kokoonnutaan perjantai-illaksi Seinäjoella asuvan pikkusiskon luokse porukalla. Joukosta puuttui ainoastaan Satu, jolla siis on puoli vuotias tyttö (rakas kummilapsi!) ja Sami, jolla oli perjantaina myöhään futispeli sekä lauantai-aamuna kuudelta töihin meno. Tämä osottautui myöhemmin varsin kohtalokkaaksi! Joukossa oli myös yhden veljen (joka on ilmetty Zlatan Ibrahimovic, mun veli ei kylläkään digannut tästä. Viikonlopun kuuma sisäpiirijuttu, jolla saatiin monet naurut!) tyttöystävä sekä pikkusiskon mies.

Perjantai-ilta oli varsin mukava, otettiin muutama olut ja käytiin kävelemässä Provinssirock -kadulla. Heli miehineen oli laittanut huikean hyvää grilliruokaa ja sauna oli lämmin. Lauantaipäivä rötväiltiin samalla porukalla ja käytiin vähän ottamassa kävelylenkkiä rokkialueella. Maailman toiseksi parasta on viettää aikaa siskojen, veljien ja niiden kumppanien kanssa. Parasta se on oman miehen kanssa! Lauantai-illaksi Alavudelle äitin luo ja siellä sitten olikin ikäviä uutisia. Mun todella tapaturma-altis veli oli loukannut itseään käteen töissä tosi pahasti ja sitä oltiin juuri viemässä Taysin sairaalaan paikattavaksi. Voi kyllä meillä kaikilla oli murhe samaan aikaan, kun oli helpotus siitä, että mitään "sen vakavampaa" ei ollut sattunut.

Sunnuntaina sitten juhlittiin rippijuhlat ja sen päälle minä, veljeni Zlatan Ibrahimovic sekä hänen tyttöystävä Hanna otettiin automaraton reitille Alavus-Tampere-Jyväskylä. Kuskina tietysti Zlatan. Eräskin reissu on porukassa hoidettu ja Taysissa poteva pikkuveli on yleensä se joka heittää huonointa ja kovaäänisintä läppää. Nyt minä ja Hanna yritettiin laittaa parasta, että Zlatan ajomukavuus ja matkaviihtyvyys säilyisi maksimaalisen hyvänä ja (ainakin omasta mielestämme) onnistuttiin siinä varsin hyvin. Pikkuveikka oli kunnossa, vähän töttöröö ja alakuloinen, mutta jaksoi hymyilläkkin. Tavattiin siellä myös sen uusi (ja oikeastaan ensimmäinen!) tyttöystävä. Mukavan oloinen tyttö. Pääsi tapaamisesta helpolla, kun pääroolissa oli olosuhteista johtuen meidän veikka. Nyt vaan täytyy sitä tsempata!

Ihana olla kotona nyt. Nukuttua on tullut niin vähän, että vielä tämän pä'ivän ajattelin antaa itselle armoa. Tänään alkavasta viikosta on tulossa työntäyteinen, siihen päälle sitten vielä juhannus. Lenkit on siis suunniteltava tarkkaan. Lopuksi vielä huikea kokemus lauantaipäivältä, johon minä painostuksen (ja pienen krapulan) alaisena taivuin.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Wannabe Juoksija kuuntelee..

Mitä Wannabe Juoksija kuuntelee lenkillä? Suurella osalla lenkeistä paljon muutakin, kuin omaa huohotusta. Juuri seuraavassa järjestyksessä.

1) Radiosurffaus.
Todella usein surffailen eri kanavilla ja kuuntelen sitä kaikkein parasta biisiä tai vaihtoehtoisesti kaikkein mielenkiintoisinta läppää. Usein kanavaa jää ajasta riippuen sen hetkisten listahittien renkutukseksi. Niin, sitä yleensä radiossa soitetaan. Ja onhan se sopivan kepeää ja vauhdikasta. Kuten esimerkiksi...




2) Jokin uusi levy.
Vaihtoehtoisesti otan kuunteluun jonkun uuden ennen kuuntelemattoman levyn joko juoksulenkille tai kuuntelen sitä kotiaskareita tehdessä. Joko joltain jo suosikkiartistilta ilmestyneen uuden levyn tai sitten perehdyn johonkin artistiin, josta olen innostunut ja kuunnellut edellämainitun radiosurffauksen johdosta vain muutamia kappaleita. Viimeisin artisti taitaa olla...




3) Yle Puhe.
Juutun tälle kanavalle radiosurffaillessa (kaikki jäljet johtavat siis siihen :D). Jokin mielipiteitä herättävä keskustelu, niin ajatukset pysyy siinä. Toimii ehkä paremmin pitkiksillä. Tai muuten rauhallisilla lenkeillä. Saattaa iskeä myös jokin urheilu, esimerkiksi Jypin peli radio Keski-Suomesta.

4) Jokin vanha levy.
Tarkkaan valittu. Toimii yleensä vauhtilenkeillä. Tai intervalleilla, koska Sports Trackerin äänimerkit eivät kuulu radion läpi, mutta mp3 -tiedostojen läpi kuuluu. Usein esimerkiksi Rammsteinia tai....




5) Soittolista.
 Entinen ykkönen on nyt häntäpäässä. Niin, ennen mukana oli vain mp3 -soitin. Tämäkin tahdittaa joko VK-lenkkejä tai intervalleja. Joskus muutenkin. Olen nyttemmin laiskistunut soittolistojen teossa. Ja niitä samoja ei jaksa aina kuunnella.. Onhan se paskamaista jos tasantarkkaan tietää, että parin kilometrin päässä olevan pitkän nousun aikana soi just se listan heikoin lenkki! Vakiokamaa niillä listoilla on....




tiistai 12. kesäkuuta 2012

Palautusjuomista..

Oon ollut aina tosi huono pelaamaan minkään palautusjuomien taikka energiajuomien kanssa. Vitamiinienkin syönti on tosi kausiluontoista. Pitkillä lenkeillä olen kyllä aina käyttänyt energiajuomia, Tukholmaan valmistautuessa järjestäjän energiajuomalle uskollisesti Maximia. Viime kesänä sitten taas oikeastaan sämpläsin energiajuomani maltosta, siihen kylkeen ripaus merisuolaa. Hiilareiden tms. tarvetta en sen kummemmin ole koskaan aiemmin laskenut, tosin viimesyksyisestä kolealla kelillä juostusta Vantaan maratonista oppineena voin sanoa, että olisi kannattanut.

Palautusjuomia en ole käyttänyt oikeastaan koskaan. Nyt olen päättänyt, jos ei muuta, niin testi mielessä kokeilla. Protskusta ja Maltosta olen tehnyt sekoituksen, jossa on puolet kumpaakin.. Eli suhteet menee siten, että jos desin kyseistä sekoitusta lataa vaikka nyt puoleen litraan vettä, on siinä 14g proteiinia ja 29g hiilareita. Ymmärtääkseni tämä on optimaalinen suhde. Oppia on otettu niin Jltä, mun mieheltä kuin ihan omatoimisesti netistäkin! Tämä siksi, että tahdon nähdä auttaako se minua a) tietty palautumaan ja b) siten myös kehittymään. Samalla aion myös syödä magnesiumia, E-epaa sekä monivitaamiiniä. Kahden ensimmäisen hyötyvaikutukset olen kyllä todennut monta kertaa, mutta jostain syystä niiden säännöllinen nappailu tahtoo aina jäädä.


Pitkät lenkit aion toistaiseksi vetää viimevuoden tapaan maltolla, kunnes saan aikaiseksi laittaa tilaukseen tämän CamelBak Octanen. Sitten ruvetaan perehtymään geeleihin ja mahdollisiin muihin energianlähteisiin, jota Vaarojen Maratonilla tullaan tarvitsemaan. Siellähän meitä juoksijoita tullaan siunaamaan muistaakseni kahdella (?) omatoimisella vesitankkauspisteellä, jossa voi sitten jokainen valitsemansa säiliön täyttää. Maratonille tyypilliseen tapaan siellä ei ole junnuja jakamassa geelejä tai suolakurkkuja, eikä myöskään keräämässä roskia. Täysin toisenlaista suunnittelua siis tarvitaan.

Toistuvia karkkihimoja lukuunottamatta mun ruokavalio on kyllä kohtuu terveellinen. Tässä vaiheessa kesää ei kyllä muutaman kilon tippuminen painosta olisi kuitenkaan pahitteeksi. Lähinnä siksi, että juoksu kulkisi kevyemmin ja toisekseen Vaaroilla joutuu kuitenkin ylimääräistä painoa kantamaan, edellä mainituista syistä. Mutta josko se onnistuisi silläkeinoin, että hillitsisin nuo karkkihimot. Ja passaisin kahvipullat (paitsi tosi hyvät :D). Niin... Paitsi herkkupäivänä, jotka on ehdottomasti säilytettävä, kaikkien!

Jos joku tahtoo kertoa kokemuksiaan lisäravinteista tai muusta, luen kyllä mielellään!

Orkidea!

Vapaapäivä ja lenkille lähtemisen tympeys. 14 kilsan metsälenkki nyt anyway kasassa. Vauhti tuntui verkkaiselta, mutta oli sitten kuitenkin 6.06/km.. Eli mulle aika reipas tuohon maastoon. Itse lenkki ei kuitenkaan lähtöfiiliksistä huolimatta ollut tympeä. Ajatukset virtasi, eikä oikeastaan lainkaan juoksussa. Tai ainakaan lähtemisen tympeydessä, vaan enemmän ehkä elämässä yleensä. Keli on tänään komea ja huomenna on luvassa vielä parempaa.
 
Eilinen päivä meni todellisessa koomassa. Duunissa oli pientä härdelliä ja pääsin lähtemään kotiin puoli tuntia aiottua myöhemmin. Puolen tunnin päikkärit venyi yli tunnin mittaiseksi. Ilta menikin sitten puoliunessa futista kattellen, kunnes päätin luovuttaa ja käydä yöunille. Käytännössä siis nukuin koko eilisillan sekä siihen päälle vielä ihan kunnon yöunet, vissiin vähän univelkaa? Täytyy toivoa, ettei ensi yönä kostaudu.

Jännittävää on myös se, että mun orkidean uudelleen kukinta alkaa olla käsillä. Mä en todellakaan ole minkäänsortin viherpeukalo, mutta kun reilu vuosi sitten sain tuon orkidean, niin päätin olla edes orkideapeukalo! Lähes maratontason haaste itselle. Ja mitä ilmeisemmin olen onnistunut siinä, jipii!


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sunnuntaifiilarit

Se on sitten sunnuntai-ilta ja viikko alkaa (taas) olla paketissa. Saldona, jälleen kerran, sen pari kilsaa vajaa 50 kilometriä. Koostuen 17+8+10 kilometriä semihidasta maastossa ja 8+5 semikovaa työmatkahölkkää. Lisäksi takana on normaalia enemmän fillarointia, yhdet ravintolasapuskat Pub Jalossa, muutama sattumalta kohdattu vanha ystävä, yks päänsärkypäivä, ihan riittävästi töitä ja hieman liian vähän unta. Kohtuu viikko kuitenkin.

Useamman vuoden olen juoksemista harrastanut, mutta tänään oli elämän toinen kerta, kun hölkkäsin töihin aamuvuoroon. Ai että se on oikeastaan siistiä ja varsin hyvä tapa aloittaa päivä. Huomattavasti parempi, kun koomailla sen kahvikupin ääressä sen reilun puol tuntia. Kumpikin kerta on sattunut osumaan sunnuntaille. Tänä aamuna mua vastaan tuli kolme hädintuskin täysi-ikäistä tyyppiä kantaen kaljatölkkejä (vissiin oli lauantai-ilta venynyt sunnuntai-aamuun), kaksi oravaa, yksi rusakko, kaksi autoilijaa (joista toinen taisi kyllä olla moottoripyöräilijä) sekä yksi koiran ulkoiluttaja. Ei siis ketään muuta. Voin kertoa, että aion ottaa tämän tavaksi. Jopa ihan muinakin aamuina, kuin sunnuntaisin.

Tulevasta viikosta on tulossa varsin lungi. Luvassa on nimittäin niitä paljon kaivattuja vapaapäiviä suhteessa enemmän työpäiviin. Ei sillä, ettenkö työstäni pitäisi.. Taikka kovin tulisin vapaapäivinäni pitkästymään, sillä kaiken näköistä puhaa on kyllä tiedossa. Tämän viikon aion nyt jokatapauksessa päättää seuraavaan...


...nimittäin AINO -jäätelöön. Jonka olemassa olon olin jo jostain ihmeen syystä meinannut unohtaa!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Bad News, Good News

Bad news. Eilinen lepo- sekä vapaapäivä meni sängynpohjalla, migreenissä. Nice. Olo on vielä tänä aamunakin mitä väsynein, kuten yleensä on kovan migreenin jälkeen. Johtuen varmaan itse migreenistä sekä myös sitä talttuvasti dropeista. Plaah. En vaan jaksanut startata tälle aamulle suunnitellulle lenkille. No, se nyt ei tarkoita mitään muuta, kun sitä että on iltavuoron päälle hölkättävä kotiin. Bad news numero kaksi on se, että J laittoi eilen viestiä loukanneensa jalkansa. Nivelsiteet. Tosi kurja juttu ja harmittaa ihan vietävästi sen puolesta. Kuukauden päivät juoksutaukoa, huomenna oleva pirkanpyöräily jäihin ja sitä rataa. No, onneks on lokakuuhun aikaa ja se on sitkeä sissi!

Katselin tuossa tilastoja Sports Trackerin sivuilta. Good news on se, että oon treeneissäni huomattavasti edellä viime vuotta. Lasken säännölliseksi lenkkeilyksi sen, jos lenkkejä on vähintään sen kolme viikossa ja kilometrit ylittää 30, nyt niin on menty jo maaliskuusta alkaen ja ilmeisesti viimevuonna sama homma alkoi oikeastaan vasta kesäkuussa. Se on nice oikeasti.

Tää mun bloggailunkin salaperäisyys alkaa hälvetä. Ajattelin laittaa linkin tänne muutamalle läheiselle, jos ne haluaa käydä lueskelemassa. Tää aihe nyt ei varmaan monen mun läheisen mielestä kovin mielenkiintoinen ole, mutta mukavaa jos jaksavat silti seurailla tätä projektin etenemistä, niin juoksu- kun blogiprojektin :). Mieskin tuumaili omalaatuisella (ja hurjan hyvällä!) huumorillaan tästä kirjoittamisesta, että oon mä joskus hölmömpääkin hommaillut.. Nyt lähden ihmettelemään tuota kohtuu tyhjää jääkaappia, sitten duuniin.. Joka ei nyt tällä erää jaksaisi innostaa. Mutta kyllä se siitä lähtee, kun rupeaa touhuamaan. Niinkun aina.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Yövuorokoomaa ja Bloggausta!

Yövuorokooma on nyt hoidettu juosten oikeasti polkuja pitkin noin 9km. Vauhti ei päätä huimannut, eikä ollut tarviskaan. Tämän päivän lenkki oli tosissaan suureksi osaksi tosi juurakkoista ja kivistä polkua. Yleensä aina kuuntelen musiikkia juostessa, mutta nyt piti ihan ajoittain heittää kuulokkeet taskuun. Olevinaan pystyy paremmin keskittymään mihin astuu. Tähän on lienee totuttava, sillä tälläisiä lenkkejä olisi tarkoitus (ja tavoitetta ajatellen suorastaan toivottavaa!) jatkossa heittää useammin.

En yhtään ihmettele, että valvottaminen on yksi ihmisen kidutuskeinoista. Senmukainen on olokin aina yövuoroputken aikana. Onneksi nuo putket on vain sen kaksi yötä kerralla, mutta silti! Lenkille lähtö on vaikeaa, mutta lenkki kulkee tuntuvasta väsymyksestä huolimatta ihan kohtalaisesti JOS vaan malttaa pitää mopon käsissä. Eli siis hölkätä aivan kaikessa rauhassa. Ja sitten kun se yövuorokoomalenkki on hoidettu on aivan uudesti syntynyt olo.

Näin muuten olen fiksannut blogiani vähän parempaan kuntoon. Nyt jotenkin alkaa tuntua, että ehkä tämäkin tästä käynnistyy.. Vaikka kovin noviisi olen vieläkin. Mutta mielenkiintoista puuhaa tämä on. Eikiä vähiten siksi, että olen aina tykännyt kirjoittaa. Oman blogin lisäksi olen lueskellut muiden tekeleitä. Siinä myös saisi aikaa kulumaan vaikka ja kuinka paljon. On täysin tuntemattomilla ihmisillä näköjään niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa erilaisista aiheista. Tässäpä esimerkiksi yksi, triathlon kun on alkanut kiinnostamaan koko ajan enenevässä määrin, ehkä sitten joskus..

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Vaarojen Maratonia tajuntaan

Tänään julkistettiin Vaarojen Maratonin ilmoittautumisajankohdaksi 20. päivä kuluvaa kuukautta ja klo 18 alkaen. Siitä innostuneena rupesinkin ihan urakalla surffailemaan ja etsimään kaikkea aiheeseen liittyvää. Joo, olenhan mä tiennyt että reitti on vaativa. Tai tiennyt ja tiennyt. Tuskinpa tuota todella voin sanoa tietäväni, ennenkuin juoksut on juostu. No, mm. katselin viimevuoden tulosluetteloa naisten osalta ja sitten googlailin ko. tyyppien katumaratonaikoja. Tein mm. sellaisen havainnon, että reilustikin alle neljän tunnin maratoonarit olivat juosseet vaaroja seitsemättä tuntia. "Siis WTF?" Ja tämä ei todellakaan ollut äimäilyä niille suorituksille (ei tietty, nää kaverithan on kovempia mimmejä, kun mä!), vaan äimäylyä sille, millainen kisa/reitti tää maraton on! Ehkä tää on nyt se hetki, kun alan vähän jotain tajuta....

Vaarojen Maraton iski siis kunnolla tajuntaan. Mun on siis ihan turha elvistellä yhtään millään katumaratoneilla saati puolikkailla. Ne nyt vaan ei paini samassa sarjassa tän tulevan koitoksen kanssa. Tuli fiilis, kuin ekalle maratonille lähtisi. Vissiin näin pitääkin olla? Samalla tajusin, että mun on hittovie treenattava. Ja tällä tarkoitan, että treenattava oikein. Katulätkytyksiä vähemmälle. Maastoa, maastoa, maastoa. Nousuja, laskuja, kivikkoa, juurakkoa, polkuja, rinteitä, suota ja vielä kerran nousuja ja laskuja. Tein sellaisen suunnitelman, että jos pyrkisi PK-lenkit ja pitkikset hoitamaan pääosin pururadoilla ja poluilla. Jotain VK-vetoja voi sitten tasasemmalla hoitaa. Niin ja tietty "hyötylenkkejä" kuten työmatkaa tms.

No tuosta sisuuntuneena vaihdoin tälle päivää suunnitellun parinkympin maantielenkin seitsemääntoista kilometriin juurakkoa ja mäkiä. Kerrottaanko noista maastolenkeistä sen verran, että niitä voipi juosta niille "suunnitelluilla" pururadoilla.. Siellä on nousua ja laskuja, kohtuullisesti kokoajan ja juoksupohjakin on sellaista soppelia. Sitten niitä voipi juosta niille vähän vähemmän "suunnitelluilla" poluilla ja latupohjilla. Laskettelu rinteillä ja oikeastaan vaikka hittovie keskellä metsää. Ja nuo jälkimmäiset on sitten tosi hardcore-meininkiä, kun juoksusta puhutaan. Siinä karisee turhat luulot ja ylpeys samaa tahtia, kun maitohappo kertyy lihaksiin. Oppii nöyryyttä. Ja sillä mä aion itseni koulia, jotta Kolista selvitään kunnialla kotiin Keski-Suomeen.

Tässä vielä hyvä raina Vaarojen Maratonista:



Ja lisättäköön vielä, että tää extremejuoksijan alku ottaa kyllä erittäin mielellään vastaan kaikennäköisiä vinkkejä (sun muuta) maastojuoksusta (sun muusta)!