Uusi viikko, uudet kujeet...

Äärinmäisen stressaavan viime viikon ja hiihdon suhteen kärsityn takaiskun jälkeen päätin pitää viikonlopun verran lepoa kaikesta: opiskeluista, liikunnasta, kaikesta aikatauluista. Olin kotona, kyläilin, rötväsin ja söin. Siinähän se meni viikonloppu ja hyvää teki. Rötväämisen lisäksi treenailin vähän autolla ajoa. Jännä nähdä, milloin ensimmäisen kerran unohdan sen auton jonnekin. Sen verran hankalaa on sisäistää ajatusta ajokortista. Tähän mennessä olen vain tomerasti pyrkinyt vänkärin paikalle, kunnes oon tajunnut, että jonkun pitäis varmaan ajaa tämä auto kotiinkin.

Teetä ja sympatiaa...

Viime viikkoisten stressailujen, masistelujen ja lepäilyjen jälkeen viikko lähtikin varsin vauhdikkaasti käyntiin. Eilen hölkkäsin salille ja takaisin. Siivosin, pyykkäsin, kokkasin ja kävin sekä vaate- että ruokakaupoilla. Tänä aamuna käytiin Suvin  kanssa Laajavuoren maastossa parin tunnin verran ja illalla olisi vielä ajatus mennä kälyn kanssa uimahallille. Opinnoista aion (lähes) lomailla vielä tämän ja ensi viikon.

Työn alla on myös uusi saliohjelma, jonka ykköspäivän tein eilen:

• maastaveto
• kulmasoutu käsipainoilla
• vipunostot takaolkapäille
• hauiskäännöt
• ylätalja

Selkäpäivä siis. Ehkä otan tuohon vielä jotain. Katsotaan nyt, kun maveilu vie aina aika paljon aikaa treeneissä. Kakkospäivänä olisi tarkoitus tehdä rinta, ojentajat ja olkapäät. Kolmantena jalat ja vatsa. Lisäksi aion ottaa mukaan myös neljännen salitreenin viikossa, jolloin käydään koko kroppa läpi. Mahdollisesti tarkoituksena on myös tehdä vatsalihasjumppa erikseen kotona kertaalleen, koska tykkään siitä jumpasta. Että kasvatellaan nyt sitten vaikka lihaksia ja annetaan aerobisen kunnon haihtua savuna ilmaan.

Eniten tässä hiihtotakaiskussa sapetti se, että koen kestävyysliikunnan olevan se kaikesta eniten sydäntä lähinnä oleva juttu. Pitkät juoksulenkit, mieluiten metsässä, miksei kadullakin. Pitkät hiihtolenkit, ah! Maantiepyöräilykin, sen totesin. Omin jaloin eteneminen mahdollisimman pitkään ja kauas ulkoilmassa, oli sitten sade taikka paiste. What about now? Suurin menetys on tietysti se henkinen menetys, mutta onhan tässä myös se kuntopuoli. Sauvakävelyllä nyt ei kuntoa ainakaan paranneta, hyvä jos jonkinlaista tasoa saa pidettyä yllä sen sekä satunnaisten lyhyiden hölkkäilyjen avulla. Crossarit ja väkisin väännetyt viikoittaiset sisäpyöräilysessiot. No thanks. Sen olen ainakin päättänyt, että mitään edellämainituista en rupea väen väkisin touhuamaan vain ja ainoastaan aerobisen kunnon säilymisen nimissä. Katsotaan nyt. Eihän sitä tiedäkään, vaikka seuraava hiihtokerta ei tekisikään kipeää. Mikäli lunta edes ikinä tulee.

...ja puolukkapiirakkaa!

Myönnettäköön kuitenkin, että viikonloppuna kävin vähän kyselemässä hintoja perinteisen hiihdon suksipaketille. Jos sitä perinteistä pystyisi hiihtelemään? Päätin myös, että jos (ja kun) sellaisen hankin, niin haluan Salomonin "skinisukset", elikkä pitoalue on sellainen karva, joka pitää taaksepäin ja luistaa eteenpäin. Pitovoiteluvapaat pertsan sukset aktiivihiihtäjälle, jonka kelialue on laajempi verrattaen esimerkiksi Fischerin Zeroihin. Siihen kylkeen sitten hyvät monot, siteet ja sauvat. Hinta olisi viidettä sataa euroa, asennettuna. Jäin miettimään asiaa. Tämä opintovapaalaisen tulotilanne on nimittäin suoraansanoen arsesta ja rahaa on mennyt kaikenmaailman turhanpäiväisyyksiin (kuten ajokorttiin) ihan liikaa tuloihin nähden. Siltä kannalta olisi ehkä järkevä odottaa kevään alennusmyynteihin tai edes tammikuuhun ja tehdä suksihankinta sitten. Varsinkin, kun lumesta ei ole tietoakaan.

Onko lukijoissa perinteisen tyylin hiihtäjiä? Millaisella suksella hiihdätte? Missä on Suomen halvimmat sukset? Saako sukset joulun jälkeen tai keväällä merkittävästi edullisemmin? Ainakin omat luistelusukseni sain sinä katastrofaalisena talvena, kun lunta ei ollut eikä tullut. Mutta noin niinkun yleensä? Kannattaako odottaa? Onko pertsan hiihto kivaa? Kivempaa kuin luisteluhiihto?

HYVÄÄ ALKANUTTA JOULUKUUTA KAIKILLE!

Juosten ja uiden

Tein taas tänään varioidun pitkän treenin. Fillaroin duunin jälkeen Aalto Alvarille, eli paikalliselle uimahallille, josta lähdin tunnin hölkälle ja tunnin uinnille. Toisin kuin alkuviikosta, nyt iltasella on vähän sellainen olo, että tuo tunti hölkkää oli (ehkä) vähän liikaa tuolle jalalle. En kyllä usko, että tässä nyt mitään radikaaleja takapakkeja tulee, mutta ehkä ensi viikko olisi kuiyenkin syytä ottaa iisimmin. Jos nyt kahdesta tunnin lenkistä paljon iisimmin enää voi ottaa. No voi, tiedänhän mä senkin! Ja treeniin, se oli superkiva eikä kipua kyllä juostessa tuntunut. Juoksun aikaset tuntemukset sensijaan oli päinvastoin alkuviikkoon; silloin arvelin vikojen kilsojen aikana, että onkohan tää nyt hyvä. Jälkeen ei mitään. Nyt koko lenkura tuntui hyvältä, mutta jälkeenpäin hieman arveluttaa. Pöytä on kuitenkin putsattu tämän vuoden juoksutapahtumien osalta, joten siinä mielessä ei ole mitään syytä kiirehtiä. Lienee viisasta taata ehjä tuleva vuosi.

Viikon liikunnat on mennyt näin:

Elikkä nopeella laskulla yhteensä 7h 10min.

Uinti on ollut kyllä nyt tällä viikolla se juttu, mistä oon innostunut ihan tosi paljon. Sitä vapariahan en osaa, mutta rintauinti sujuu koko ajan vaan paremmalla otteella. Mulla on pari työkaveria, jotka on entisiä kilpauimareita, kumpikin. Ja kumpikin niistä on luvaannut koutsata mua tässä joku päivä tuossa vaparissa. Jee. Ja hei, Don Tamin sanoin, mä oon sitten coachable player! Mikään pidempikestoinen tiettynä päivänä oleva uimakurssi ei nimittäin mulle tässä elämäntilanteessa nyt sovi, mutta 19.11. Aalto Alvarissa olisi tarjolla myös lyhytkurssi, josta www-sitella kerrotaan näin: "Lyhytkurssi on tarkoitettu aikuisille ja nuorille, jotka haluavat parantaa krooliuinnin tekniikkaa ja saada uintia taloudellisemmaksi. Aikaisempi tietämys krooliuinnista on etu, mutta se ei ole pakollinen. Lyhytkurssi pidetään 50m altaassa, ratojen 7-8 matalassa päässä. Uimataito välttämätön. Ilmoittautuminen internetissä." Täytyypä laittaa harkintaan ja vähän noiden kahden edellämainitun tytskän kanssa jutella, että oliskohan siinä järkeä.

Oliko se silleen, että innostus korvaa puuttuvan älyn? Vai lihakset? (oon mä hei puntillakin yrittänyt käydä!). Ja vetäsin myös tossa iltatuimaan todelliseen keventäjätyyliin kolme karkkipussia, nimittäin tällaista:

Voi morjes. Koita noillakin tässä nyt sitten pärjää!

Pitkä treeni

Itse olen pitänyt keskipitkänä treeneinä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin kestäviä treenejä. Pitkät treenit on sitten parintuntia ja siitä yli menevät harjoitukset. Myös nyt juoksuttomana aikana oon ainakin nuo keskipitkät harjoitukset yrittänyt pitää treeniviikoissa mukana. Pitkä juoksulenkki vaatii myös psyykkistä kestävyyttä. Viime kuukausina oon tullut siihen tulokseen, että tehdessä näitä pitkiksiä korvaavina, se se vasta psyykkistä kestävyyttä vaatiikiin. Eilen kävin taas Aalto Alvarilla tekemässä tuota pitkää ja se kulki näin:

Kuntopyöräily 40min.

Ekaa kertaa pitkikseen sisältyy kuntopyöräily. Syynä tähän oli se, että mulla on tulossa ehkä skaba aihetta sivuten ja vastuksena tulee olemaan mun mies. Kerron siitä myöhemmin, sillä se on nimittäin aika hauska juttu! Tuo nelkyt minsaa meni kohtalaisen kivuttomasti perehtyessä kuntopyörään ja vastuksiin. Ja oon nyt vähän asettanut itseni sellaiseen saumaan, että pieni kuntopyöräily olis suotavaa. Päädyin polkemaan pyörää levelillä 5 ja 40 minsan polkemisen jälkeen distance näytti 17.73. Tarkottaakohan se kilometrejä vai mitä? En kyllä tiedä, mutta tulevia kuukausia ajatellen se olis ihan nasta tieto. Loppuvaiheilla rupes tuntumaan, että jumaliste, seuraavaks siirryn tohon crossariin kahden metrin päähän ja tää cardiolaite -länkytys vaan jatkuu...

Crosstrainer 40min.

...ja jatkuu. Eikä lopu ikänä. Ehkä koskaan. Ja että kuka hitto näissä laitteissa on pitkiä aikoja vapaaehtoisesti? Että kuka valitsee juoksulenkin sijasta crosstrainerin? Ääääh. En ainakaan minä. Kun vaan taas pääsen lenkille, niin ihan varmana en hinkkaa tuota laitetta ellei mun ohimoon ole tähdättynä 9 millinen. Yritin keksiä itselleni mielekästä ajateltavaa, etten jauhaisi pääsäni perkelettä ja tuijottaisi minuutteja. Tuijotellessani vaihtelun vuoksi edessä olevaa rekkitankoa päätin, että jokaisen kymmenminuuttisen välissä kipasen tuohon tekemään leukoja. Näin tuon ikuisuudelta tuntuvan 40 minuuttisen sai näppärästi palasteltua aivoissa osiin. Niitä leukoja muuten vedin joka kerta kolme kipaletta, vitsi kun maksimit olis ennen joulua esim. viisi kappaletta. Tai kuusi olis vielä parempi.

Uinti 40min.

Tää oli se kaikkein kivoin juttu, jota olinkin ehtinyt jo odottaa. Aika usein tulee uiskenneltua joko aikaa tai kierroksia. Ennen ehkä kierroksia, mutta nyt viime kertoina oon kattellut vaan aikaa ja tyhjentänyt pääni kaikelta laskemiselta. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin seurailla kumpaakin. Kilometri tuli täyteen ajassa 33min. varmasti lähempänä 34 min. Tuota aikaa kun tuli ihan seinäkellosta katseltua. Tuohon 40 minsaan altaanvälejä päästäpäähän mahtui 12, eli 1200m. Tossa uinnissa menee kyllä sellaiseen ihmeelliseen umpiotilaan. Voi vitsi, mitein haluaisin oppia uimaan vaparia. Jos vaan suinkin olis aikaa ja tulis sauma, niin varmana osallistuisin aikusten uimakouluun.

Treenin jälkeen?

Vaikka mä aika monta kertaa mietinkin, että onkohan tässä mitään järkeä, niin fiilis tuon kaiken jälkeen kyllä antoi tuollekin kyseenalaistamiselle vastauksen. On! Ei sydän ja verenkierto tiedä sitä, että sä et nyt tee mielipuuhaasi, juokse. Lihakset tietää ehkä vähän, mutta ei se niitä vituta. Aivoja se vaan hetkittäin saattaa vituttaa, mutta jälkifiiliksessä ei enää vituta edes aivoja. Wow, mikä filosofia!

Viikon pitkä. Kuka kävi syömässä mun eväät??

Mun pää ja mun kantapää ei kaikesta huolimatta olla ihan täysin samaa mieltä treeneistä, mitä tehdä. Toistaiseksi asioista on kuitenkin päättänyt pelkkä pää. Joskin pään on täytynyt tehdä pieniä myönnytyksiä, kuten nyt esimerkiksi se, että tämänviikkoinen pitkis hoidettiin eilen maastossa (ei sillä ettenkö mä tykkäisi maastosta, lukijat lienet tietävät kuinka mä siitä tykkäänkin!). Kantapää ei hirveästi tykkää kovista alustoista ja/tai (???) kovista vauhdeista. Vastusta siis haettiin kiertämällä viiden kilometrin vuoren lenkkiä neljä kertaa. Kyseessä oli Laajavuoren latupohjat. Maastoa mäkineen, mutta ei kuitenkaan polkujuoksua.

Huoltomänty

Tuonne vuoren lenkin risteykseen on meiltä muutama sata metriä. Aamupäivällä pakkasin Intersportin pieneen pussiin geelin, myslipatukan ja banaanin. Mukaan lähti myös Maximin vesipullo ja suuntasin Salomonit kohti "huoltomäntyä". Planina oli kymppikilsan jälkeen vetää geeli, viidentoista jälkeen myslipatukka ja banaani himaan tullessa. Eka vitonen tuli aikaan 29min. 55s.Vitosen jälkeen katselin "huoltomännylle" ja siellä se näytti kamoineen päivineen olevan.  Kympin jälkeen aikaa oli kulunut 59min.05s. Vauhti oli siis mulle tuohon maastoon ja lenkin suunniteltuun pituuteen nähden hyvä.

"Huoltomännylle" saavuttaessa paikalla ei sitten enää ollutkaan kuin pelkkä mänty. Niin oli pussi huoltokamoineen ja vesipulloineen lähtenyt parempiin suihin! Yhden jos toisen kerran on mun pussit ja/tai pullot Laajavuoren metsissä ollut, mutta kertaakaan ei vastaavaa ole käynyt. Muutaman kerran kelasin, että what the fuck, mutta lenkki jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vähän suivaannutti kyllä, sillä edes vesihuikka olis ollut kiva. Päätin kuitenkin, että tästä tulee nyt sitten tällainen treeni, katotaan mitä vauhtia pystyy menemään ja palkkarit sitten heti kotona naamariin. 15km tuli ajassa 1h 28min. 05s. ja parikymppiä täyteen 1h 59min. 50s.

Mänty

Lenkki antoi hyvää luottoa kuntoon, sillä mitenkään ultimaattisen raskaalta ei tuntunut missään vaiheessa, niinkun ei pitkiksellä kuulukaan tuntua. Pussiepisodista huolimatta fiilis oli just mitä pitkiksen jälkeen pitääkin, eli endorfiininen! Viimeisellä vitosella oli kyllä nälkä ja jano (kantapäätä en edes jaksa analysoida), vauhti ei silti olennaisesti vielä tuossa vaiheessa tippunut. Toivottavasti sillä jollakulla on nyt sitten käyttöä Dexalin geelille, banaani maistuu ja varmaan se vesikin jonkun toisen omistamasta pullosta maistuu ihan tosi hyvälle. Viime viikolla vähän tuntui, että tuo sitä edeltävä kahden viikon tauko oli vähän juoksukuntoa tiputtanut, mutta enää ei tunnu siltä yhtään :).

Surullinen päivä maratonmaailmassa

Kantapää alkaa olla parempi ja viikonlopulla kävin höntsäämässä kympin verran. Seuraavana päivänä oli ehkä pieniä tuntemuksia, mutta ei lienee syytä huoleen. Tänään käytiin Jn kanssa pitkiksellä ympäri Jyväskylää. Vaihteeksi lenkki oli yhdensuuntainen, lähtö OK-autolta ja maali Vaajakoskella. Kilometrejä kertyi hieman vajaa 23 ja vauhti oli siinä 6:20/km luokkaa. Illalla vielä kotijumpat ja venyttelyt. Jännä nähdä mitkä on tuntemukset huomenna. Nyt olisi tämä kuluva yö valvottava, tällä kertaa vain yksittäinen yövuoro. Kaikenkaikkiaan varsin mukava päivä takana.

Toisin on asiat muualla. Jokainen on varmasti lukenut uutisia Bostonin maratonin tapahtumista. Olen ylipäänsä aika herkkä kaikennäköisille tämän kaltaisille uutisille ja jollain tapaa se järkyttää ehkä vielä enemmän, kun kyseessä on siihen "omaan maailmaan", eli "juoksumaailmaan" kohdistuva terroriteko. Mikään massatapahtuma ei näköjään tämänkaltaisilta asioilta ole suojassa. Aika näyttää, millaisia vahinkoja tämä saa aikaan ja itsestä tuntuu nuo kantapääkivut nyt lähinnä huvittavalta. Tuomas Enbuske tiesi twiitata, että monet maratonit ovat juoksunsa päälle juosseet vielä sairaalaan luovuttamaan loukkaantueille ihmisille verta. Vastassa on yhteisö, jota ei noin vain horjuteta tai lannisteta.

Treeniä sekä kropalle, että pääkopalle!

Kipeistä etureisistä huolimatta on treenit lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Eilen painelin 12km tasaisella.. Lähtiessähän mä siis epäilin, että meneeköhän koko lenkki vain jalkojen siirtelyksi, mutta kyllä sitä menoa hölkäksi pystyi kutsumaan. Tänään oli sitten vuorossa pitkä lenkki, juoksuseurana J. Se olikin sitten varsinainen lenkki se. Etureidet oli edelleen vähän hellänä (vastustus nro1). Toisen yövuoron jälkeen olin nukkunut reilu neljä tuntia (vastustus nro.2).. Yövuororytmistä on päästävä pois ja mieluummin juoksin tuon lenkin seurassa, mitä joku toinen päivä itsekseen. Jlläkin oli neljäs juoksupäivä menossa, että väsynyttä juoksijaa lähti neljälle vuorelle ( 25km reittikartta täällä) tänään.

Maasto ja reitin profiili on haasteellinen (vastustus nro.3), trail runningia parhaimmillaan. Myöskään keli ei meitä säästellyt, vettä tuli kuin enemmän ja vähemmän koko lenkin. Enimmäkseen enemmän (vastustus nro.4). Jokaikisestä päällä olevasta kuteesta olisi voinut puristaa vettä, niin tokihan siinä loppumatkasta alkoi kylmyys ja kangistuminen painamaan (vastustus nro. 5) ja vihonviimeisenä oli sitten energiatkin aika nollilla (vastustus nro.6). Kropan lisäksi kunnon treenin on saanut myös pääkoppa! Ehkä mä oon hieman hullu, mutta kaikesta vastustuksesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi tuo oli mun mielestä hiton hyvä lenkki ja koko illan on ollut ihan mieletön fiilis!

Näihin säveliin. Näihin tunnelmiin.

"Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona, kuljen minne nenä vie.
On määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisiini.
Eikä se oo täällä, täällä maan päällä, vaan se on pään sisällä.
On paratiisi pään sisällä, on paratiisi pään sisällä."

Pitkä pätkä

Ennen mun ekaa maratonia juoksin yksikseen viimeisenä pitkänä lenkkinä yhden mun Laajavuoren peruslenkeistä kolme kertaa. Se on sellanen kasin muotoinen lenkki, jonka alempi ympyrä on 3,5km ja ylempi 5km. Nousua ja laskua on huomattavasti, mutta maastoltaan kyllä helposti juostavaa pururataa. No tää lenkki täytyi juosta tietysti jossain vaiheessa ennen toistakin maraa, yksin. No se Hanna pyörineen ei sitten joutanut mun völjyyn, joten päätin juosta tän reilu n. 25km mittaisen maastolenkin, jonka suorittamisesta ennen maraa on tulossa mulle jonkinlainen henkinen pakkomielle (niiden kaikkien muiden pakkomielteiden ja rituaalien joukkoon, joista voin kertoa joskus!). Selkään  siis camelbak täynnä vettä, pusikkoon piiloon banaani (yäk!) ja...

...pari energiageeliä (yäk!yäk!yäk!) mukaan. Noita jälkimmäisenä mainittuja on nyt vaan pakko opetella käyttämään, koska se taitaa olla järkevin energianlähde vaaroilla. Ja jos tässä jollekkin tulee muita ehdotuksia mieleen, niin kuulkaa saa kertoa! Mutta on se niin vastenmielistä.. Enkä mä mahda sille, että se geeli jää jotenkin lillumaan mun suuhun, enkä saa nielastuksi sitä alas. Oon kyllä jostain joskus saanut sellaisen "energiamötikän", joka oli siis vähän niinkuin jotain geeliä, mutta "kiinteämmässä" muodossa. Sitä piti vähän niinku haukata tai jotain. Täytyy vähän nyt perehtyä.. Ja eiköhän noita opi käyttämään, kauheesti ei kokemusta geelien kanssa pelaamisesta siis ole. Sitten ajattelin myös testata varustuksen suhteen yhtä juttua...

...nimittäin kompressiosukkia, jotka on vuoden päivät lojunut lähes käyttämättöminä. Jostain syystä pidin niitäkin jotenkin vastenmielisenä. Tämän päivän lenkillä kyseiset sukat kuitenkin yllätti positiivisesti, enkä oikein tiedä miksi ihmeessä en niitä aktiivisempaan käyttöön ole koskaan ottanut. Vielä täytyy vähän tuumailla, mutta saattaa olla, että kyseiset sukat mun jalasta löytyy Vaarojen Maratonilla. Sitten siihen lenkkiin...

Ilmahan oli just ihanteellinen juoksulenkille. Joku 15 astetta lämmintä, tyyntä ja silleen (aina mä jaksan näistä keleistä!). Ihan ajatuksella lähdin verkkaista tahtia ja fiilis oli kaikinpuolin hyvä. Siinä about 15km:n kohdalla erehdyin katsomaan kelloa ja huomasin, että vauhti oli ollut siis todella verkkainen (eikös se nyt tarkoita hidasta??). Siitä innostuneena päätin ns. "lyödä puita pesään" viimeiselle kympille. Tottapuhuen mietin myös, että tätä vauhtia mulla menee ikuisuus ennen kuin pääsen kotiin syömään sitä lohta, mitä mun mies jäi sinne kokkaamaan. No vika kymppi vedettiinkin sitten ihan erilaisella askelluksella, mutta en mä mihinnkään kuolema tulee just nyt -tuntemuksiin tuota lenkkiä päättänyt. Summasummarum, hyvä treeni siis ja ihka ensimmäinen tollanen kiihtyvävauhtinen pitkis.

Hyvää vkonloppua!

Treenilöitä

Mun viimeinen työviikko ennen kuukauden lomaa on mennyt niin vaudilla, että heikompaa hirvittää. Kaikenlaista on tullut touhuttua.. Myös liikuttua. Maanantaina höntsäilin taas 12km ympyrää harjulla ihan järkyttävän painostavassa ilmanalassa. Onnistuin vielä jotenkin säätämään potentiaalisen lenkkikaverin kanssa siten, että se odotteli himassaan juoksukamat päällä mun soittoa, kunnes nukahti. Ja mä taas hölkkäsin harjulla ja ajattelin, kun ei soittoa kuulunut, että eipä se varmaan kerinnyt taikka jaksanut lähteä. No seuraavan kerran paremmalla onnella.

Tiistai oli lepoa ja keskiviikkona juoksin vähän kovempivauhtista settiä jyväsjärvellä, 5.16/km ja matka oli 11km. Tänä aamuna käytiin sittenm pitkiksellä Jn kanssa kimpassa. Pituus oli varmaan jotakuinkin 18km, mun Sports Tracker oli jostain syystä jättänyt palan matkaa lukematta. Kai? No onneksi Jllä oli omat pelinsä. Lenkki oli todellinen "tappolenkki", ensin reilu kymppi polkuja, kivikkoa, juurakkoa ja suota. Siihen päälle sitten viimeiset kilometrit mäkijuoksua, nimittäin Laajavuoren laskettelurinteitä sekä muita polkuja ylösalas. Vauhti oli kevyt, kuten kuuluukin. Mäissä tuntuma raskas, kuten kuuluukin.

Huomenaamuna olisis sitten tarkoituksena taas hölkätä aamuvuoroon töihin. Yks päivä duunia ja loma potkaistaan käyntiin Jllä pidettävillä bileillä. Mä aion niin nauttia tästä lomasta; tavata ihmisiä, urehilla, käydä ulkona, nauttia elämästä. Tota kaikkee mä oon kyllä touhunnut jo monta viikkoa, on iloiset viikot jatkunut nyt (ehkä jo epäilyttävän) pitkään mun elämässä :D. Joten kaikki tuleva olkoon vain luonnollista jatkumoa sille!

AURINKO

Eilen tuli hoidettua viikon pitkä lenkki, metsässä. Etukäteislaskelmat meni vähän puihin ja lenkin pituus jäi alle 18 kilometriin, mutta kelpuutan sen silti, sillä aikaa meni aika tasan se kaksi tuntia (niin, olin siis todella hidas!). Keli oli taas mitä komein ja illalla tuli käytyä (omg, taas!) terassilla, mutta puolustaudun sillä etten ottanut kuin kaksi PIENTÄ olutta. Joten no hätä! Oon ollut siis todella vahva, eikä vähiten siksi, että eilisellä kauppareissullakin PALAUTIN takaisin hyllyyn jo koriin noukkimani chilijuustopähkinäpussin.

Tuo mollukka tuossa on siis AURINKO, joka paistaa tänäänkin. Mä ja Hanna aiotaan mennä palvomaan sitä biitsille ennen mun iltavuoroa. Niin, vapaapäivät on tältä viikolta historiaa ja mun olis hitto soikoon revittävä jostain motivaatiota kahdeksaksi päiväksi kahdeksan tuntia kerrallaan. Sitten alkaa LOMA. Tää kesä on kyllä ihanaa aikaa! Ja jos mä en olisi niin vakaasti päättänyt a) tehdä ennätystä Finlandia maratonin puolikkaalla ja b) suoriutua Vaarojen maratonista kunnialla, niin epäilenpä, että nää mun blogipostaukset alkaisi pikkuhiljaa lisääntyvässä määrin liittyä vaikka nyt esim. terasseihin sun muuta :D.

Camelbak Octane XCT

Työviikko. Done. Viikon pitkä lenkki. Done. J ajeli tuohon meidän pihaan viideksi ja reitti oli kohtalaisen mäkistä, suurimmaksi osaksi tietä. 23,5km ja 6.43/km. Raskaasta työviikosta huolimatta askel oli kevyt! Johtunee pitkälti siitä, että oli seuraa. Niiiiin hyvä lenkki, hyvällä fiiliksellä joka jatkunee koko illan. Jn lisäksi seurana ja ensimmäisellä lenkillään oli mun uusi Camelbak Octane XCT sekä Ortliebin vesitiivis kännykkäpussi.

 Kyseisessä juomarepussa on siis sopivasti taskuja geeleille tms. sekä kolmen litran vesisäiliö, josta tämän päiväisellä lenkillä tuli juotua reilu litra. Nyt täytynee totutella repun käyttöön, ettei tule ongelmia sitten Kolilla. Tuntuma oli kyllä ihan jees, mutta kyllä se ehkä vähän opettelua vaatii kantaa jotain selässä. Pienen pieni epäilys tuli, että onkohan tuo sittenkin tarkoitettu hieman isompi hartiaisille tyypeille, eli miehille. Todennäköisesti on, mutta kyllä se varmasti on myös tottumisesta kiinni.

 Oon niin fiiliksissä tuosta repusta; juomasäiliön kun jättää pois, niin tilaa on jos millekkin vaihtokamoille. Mä aion niin juosta mun kaikkien mahdollisten mökkeilevien ja saunailtoja viettävien kavereiden luokse kyläilemään! Myöskään duunimatkojen suhteen ei tarvitse olla edellispäivänä niin stressaamassa. Pyyhkeet kun saa töistä ja muut kamat menee tuossa repussa. Kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa, se tuokoon siis tullessaan paljon hyötylenkkejä ja saunailtoja. Niin, ja aurinkoa! Hyvää viikonloppua, mun viikonloppu alkoi nyt. Ja joo, se loppuu jo lauantai-iltana.

JesJesJes

What A Feeling. Kesän eka yksin juostu pitkä lenkki takana. Reilu 20km 6.19/km. Lähtö oli taas varsinaista vetkuttamista. Neljäs työpäivä.. Vieläpä aamuvuoro ja siihen päälle lenkki. Olosuhteiden pakosta näin. Kuuden päivän ilta-aamu-viikko ja vielä juhannusviikko.. Jossain välissä se on vaan nuo treenitkin hoidettava ja varmaan tää viikko just siksi niin takkuista on ollutkin.

Se on sitten jännä tunne, kun sä lähdet lenkille ja ekat kilsat on yhtä taistelua mielen kanssa. Ei jaksaisi, olispa jo kotona, ei jaksaisi.. Mutta kun se koti kilometri kilometriltä jää selän taakse sä pikkuhiljaa saat kasattua sen mielen.. Että tässä nyt ollaan ja mennään. Ja ennen kuin huomaatkaan, oot jo yli puolenvälin, jaloissa on hyvä rytmi ja ajatukset lentää -jossain. Loppumatkasta alkaa sitten hiipiä se mielihyvän tunne ja ylpeys omasta aikaansaannista. Että puoli suomea on jo aloittelemassa juhannuksen viettoa ja sä sinnillä hoidat tätä hommaa sillen, että tulee varmasti hyvä.

Kotiin päästyä oli Jltäkin tullut viestiä, oli käynyt maastolenkillä ilman kipuja venähtäneessä nilkassa. Hienoa. Erityisen hienoa se oli just tuon lenkin jälkeen lukea, sillä kyllä ne kilometrit on pitkiä jos ne aina pitäisi juosta yksin. Plussana myös kaverin kanssa juoksemisessa on se, että vauhti pysyy luonnollisesti sopivan hiljaisena. Yksin musiikin tahdissa vauhti tuppaa itsellä nousemaan vähän turhan kovaksi pitkiksiin.

Nyt katsomaan, kuinka (toivottavasti) Portugal pelaa itsensä EM-futiksessa jatkoon. Huomenna vielä aamuvuoro ja sitten juhannuksen viettoon sekä yhdelle vapaalle. Huomisen sekä lauantain aoin pitää lepopäivinä ja sunnuntaiaamuna sitten olisi suunnitelmissa sellainen kympin lenkki.

HYVÄÄ JUHANNUSTA! Olen siiderini ja makkarani ansainnut, epäilemättä sinäkin!

Vaarojen Maratonia tajuntaan

Tänään julkistettiin Vaarojen Maratonin ilmoittautumisajankohdaksi 20. päivä kuluvaa kuukautta ja klo 18 alkaen. Siitä innostuneena rupesinkin ihan urakalla surffailemaan ja etsimään kaikkea aiheeseen liittyvää. Joo, olenhan mä tiennyt että reitti on vaativa. Tai tiennyt ja tiennyt. Tuskinpa tuota todella voin sanoa tietäväni, ennenkuin juoksut on juostu. No, mm. katselin viimevuoden tulosluetteloa naisten osalta ja sitten googlailin ko. tyyppien katumaratonaikoja. Tein mm. sellaisen havainnon, että reilustikin alle neljän tunnin maratoonarit olivat juosseet vaaroja seitsemättä tuntia. "Siis WTF?" Ja tämä ei todellakaan ollut äimäilyä niille suorituksille (ei tietty, nää kaverithan on kovempia mimmejä, kun mä!), vaan äimäylyä sille, millainen kisa/reitti tää maraton on! Ehkä tää on nyt se hetki, kun alan vähän jotain tajuta....

Vaarojen Maraton iski siis kunnolla tajuntaan. Mun on siis ihan turha elvistellä yhtään millään katumaratoneilla saati puolikkailla. Ne nyt vaan ei paini samassa sarjassa tän tulevan koitoksen kanssa. Tuli fiilis, kuin ekalle maratonille lähtisi. Vissiin näin pitääkin olla? Samalla tajusin, että mun on hittovie treenattava. Ja tällä tarkoitan, että treenattava oikein. Katulätkytyksiä vähemmälle. Maastoa, maastoa, maastoa. Nousuja, laskuja, kivikkoa, juurakkoa, polkuja, rinteitä, suota ja vielä kerran nousuja ja laskuja. Tein sellaisen suunnitelman, että jos pyrkisi PK-lenkit ja pitkikset hoitamaan pääosin pururadoilla ja poluilla. Jotain VK-vetoja voi sitten tasasemmalla hoitaa. Niin ja tietty "hyötylenkkejä" kuten työmatkaa tms.

No tuosta sisuuntuneena vaihdoin tälle päivää suunnitellun parinkympin maantielenkin seitsemääntoista kilometriin juurakkoa ja mäkiä. Kerrottaanko noista maastolenkeistä sen verran, että niitä voipi juosta niille "suunnitelluilla" pururadoilla.. Siellä on nousua ja laskuja, kohtuullisesti kokoajan ja juoksupohjakin on sellaista soppelia. Sitten niitä voipi juosta niille vähän vähemmän "suunnitelluilla" poluilla ja latupohjilla. Laskettelu rinteillä ja oikeastaan vaikka hittovie keskellä metsää. Ja nuo jälkimmäiset on sitten tosi hardcore-meininkiä, kun juoksusta puhutaan. Siinä karisee turhat luulot ja ylpeys samaa tahtia, kun maitohappo kertyy lihaksiin. Oppii nöyryyttä. Ja sillä mä aion itseni koulia, jotta Kolista selvitään kunnialla kotiin Keski-Suomeen.

Tässä vielä hyvä raina Vaarojen Maratonista:

Ja lisättäköön vielä, että tää extremejuoksijan alku ottaa kyllä erittäin mielellään vastaan kaikennäköisiä vinkkejä (sun muuta) maastojuoksusta (sun muusta)!

Adidas Aegis

Eilen käytiin Adidas Aegisten kanssa testilenkillä jyväsjärven rannassa. Tarkoitus oli samalla vähän mittailla kuntoakin ja antaa palaa. No siinä puolessa välissä n. yhdeksän kilometrin lenkkiä vilkaisin Sports Trackeria (jota siis olen viimeaikoina käyttänyt lenkkeillessäni, ihan kohtuu vehje eikä tarvitse mp3 tai muuta mukana erikseen) niin eihän koko ajanotto ollut käynnistynyt. Sen verran riipas kuulassa, että kunnon kuntotestin jätin sitten myöhempään ajankohtaan. Kengät oli ihan jees, kevyet ja kohtalaisen rullaavat sekä hyvä juoksutuntuma.

Ennätyskengät.. -kö?

Tänään oli sitten suunniteltu Jn kanssa juostavaksi pitkis ja vajaa 23 kilometriä saatiin mittariin kevyttä hölkkää. Edeltävän yön olin keskustan kämpällä, että on lyhyempi matka starttipaikalle (kuinka ollakkaan) Jyväsjärven rantaan. "Ilokseni" muistin, että muut kengäthän on Laajavuoressa, nuo ylläolevat Aegikset sitten joutukoon kunnon testiin pitkiksellä. Kohtalaisesti silläkin lenkillä toimi, mutta kerrottakoon, että omiaan ne on hieman  kovemmissa vauhdeissa ja viimeisillä kilometreillä viimeistään tuntui, ettei se iskun vaimennuskaan välttämättä ihan huippuluokkaa ole enää tuollaisiin yli kahden kympin rauhallisiin maantievetoihin.

Summasummarum: Hyvät kengät vauhdikkaampiin lenkkeihin. Eiköhän niillä se puolikas paukuteta ennätysaikaan syksyllä. Saattaisin jopa valita kisakengiksi maratonille, mikäli katumaratonille olisin osallistumassa.