Oi, syksy!

...yksi mun neljästä lempivuodenajasta! En oikeastaan enää tiedä osaisinko valita kesää mun lempparivuodenajaksi, kuten ennen oon osannut. Neljän vuodenajan rikkaus aukenee mulle vuosi vuodelta enemmän. Ehkä sitä on ihan oikeasti oppinut nauttimaan jokaisen vuodenajan parhaista puolista ja niistä fiiliksistä sekä ominaispiirteistä, mitä kyseinen vuodenaika tuo tullessaan. En mäkään kaamoksesta nauti (totta puhuen luulen sen vaikuttavan minuun keskimääräistä enemmän), mutta miksi tuhlata elämää vellomalla siinä ja elämällä sitten kun (tulee taas kesä) -moodissa?

Syksyn parhaita puolia ja niitä nautittavia ominaispiirteitä on...

• No tietysti ruska! Kaunista, kaunista, tarviiko enempää kertoa?

• Näin alkusyksyn kuulaina päivinä on myös ehdottomasti parhaat lenkkkelit. Helpoimmat.

• Erittäin hyvä fiilis ruuanlaitossa! Kaupat pursuaa satokausituotteita, joista tekee mieli kokkailla jos jonkinmoisia kokeiluja, nam!

• Syksyssä on ehkä eniten sitä "uuden aloittamisen" tuntua. Arki alkaa lomien jälkeen pyöriä ja se maistuu ihan oikeasti tosi hyvälle.

• Uuden aloittamisen tuntu saattaa näkyä myös inspiraationa aloittaa vaikkapa uutta harrastusta.

• Itsellä yksi juttu, joka on palannut kuvioihin, on uimahalli ja uimahallin jumppa kerran viikossa. On ollut ihan oikeasti tosi kivaa!

• Syksyssä on sellaista seesteistä rauhan tuntua. Kevään ja kesän sykkimisen jälkeen tuntuu kivalta käpertyä kotiin ja vähän itseensäkin.

Eilen käytiin Jarpan kanssa Nyrölän luontopolulla, josta postauksen kuvatkin on otettu. Aika mukava paikka, johon täytyy mennä vielä syksyn aikana siskon muksujen kanssa. Vetolossissa ehkä ihmettelemistä muksuille, kun aikuistakin hymyilytti. Seikkailujen saari oli niin sympaattinen ja kaunis keli oli saanut muitakin ihmisiä liikkeelle. Vitosen verran patikointia kauniissa syysillassa. Itse luontopolkuhan ei ole niin pitkä, vaan me heitettiin vähän ylimääräistä lenkkiä eksymisen (luontopolulla! Jarpan kanssa!) vuoksi. opasteissa nyt ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta aivot oli tällä kertaa jossain muualla.

Mitäpä sun syksyyn kuuluu? Nyt ja yleensä? Onko kivaa kun on syksy vai harmittaako kesän valuminen pois? Onko sulla jotain erityisiä syysjuttuja, mitä teet?

Mun Jyväskylä

Paikallinen sanomalehti, eli Keskisuomalainen, julkaisee aina perjantaisin sarjaa nimeltä "mun Jyväskylä". Siinä tunnetut paikkakuntalaiset kertovat omista lempipaikoistaan Jyväskylässä. Sarja on musta hauska ja aina se saa ajattelemaan sitä, mitä paikkoja itse omasta elämästään valitsisi kyseisellä teemalla. Koska en ole tunnettu Jyväskyläläinen eikä intresseissä noin muutenkaan ole palstatila lehdessä, niin "mun Jyväskylä" ilmestyy blogiin, kas näin.

1. KOAS (opiskelija-asuntosäätiö), Myllyjärvi/Roninmäki. Paikan on pakko saada maininta, koska sinne tämä tyttö muutti 16-vuotiaana pentuna vuonna 2000. Olin nuori ja vastustin Seinäjokea. Niinpä Jyväskylä tuttuna kaupunkina oli varsin helppo ratkaisu. Muistan, kuinka ihmeellinen olo oli, kun ekaa kertaa pyöräilin kaupungin keskustaan. Ostin aseman grilliltä hampparin ja ajoin äkkiä takaisin kotiin. Kämppiksenä oli joku biologian opiskelija ja itse aloittelin kauppista. Tutkin kartasta koulumatkoja ja ymmärsin, että etelä-pohjalaisena tyttönä olen täydellisessä kusessa täällä mäkisessä maastossa.

2. Hannikaisenkatu. Keskusta-asuntoon taisin muuttaa 2005. Ehkäpä. Ikkunasta näkyin aina Äijälän salmelle saakka ja sittemmin eteen rakennettiin Lutakko ja sen korkeat tornitalot. Edellisen asunnon ja tämän asunnon väliin mahtui koti Keltinmäessä ja Kangasvuoressa. Yksi alkanut ja loppunut parisuhde, työpaikkoja ja koulunvaihto. Hannikaisenkadulla asuessa aloin taas urheilla, valmistuin, tein töitä, elin villiä sinkkuelämää ja sittemmin tapasin Jarpan. Ensimmäinen koti, johon Jyväskylässä ihan oikeasti kiinnyin. Keskusta-asumisessa olit omat puolensa, joita kaikella rakkaudella mietin. Mun veli asuu tässä asunnossa edelleen.

3. Rantaraitti. Keskustassa asuessani tätä lenkkiä tuli tahkottua ja paljon. Kyllästymiseen saakka. Vaan onhan se oikeasti mainio ulkoilupaikka kaupunkilaisille. Rantaraitilla oon myös juossut pari puolimaratonia ja väittäisin, että reittinä Finlandia maraton on yksi parhaista, jos reitin nopeus ja kauneus on kriteereinä. Aiemmin kammoksuin ajatusta kokomaratonin juoksemisesta niin kovin tutulla reitillä, mutta koska mun ja Rantaraitin suhde on näinä päivinä enemmän ikävää kuin kyllästymistä, olisi tämä aika ykköspaikka kokomaran vetämiseen!

4. Harju. Puisto keskellä kaupunkia. Mailin mittainen juoksulenkki, urheilukenttä, harjun portaat ja "ulkoliikuntamesta" leuanvetotankoineen. Harjulla on tullut treenattua, etenkin silloin keskustassa asuessa, mutta myös edelleen. Siellä on tullut myös chillailtua muuten vaan ja parina viime vuonna myös frisbeiden kera.

5. Monnari. Toki oma kotisali ansaitsee paikan tässä. Hippoksen alue noin niinkun ylipäätään. Jotain kotoista siinä on. Mun oleminen tällä alueella liittyy yleensä joko menemiseen tai tulemiseen salille taikka sitten uimahallille. JYPin kotihalli löytyy myös täältä ja jonkin verran sitä tulee seurattua. Jyväskylä taitaa olla tunnettu liikuntakaupunkina ja mun kaltaiselle tyypille se sopii. Kaupungin tarjontaa kyllä moni enemmän kulttuuriin menevä ihminen kritisoi.

6. Laajavuori ja laajavuoren metsät. Sanomattakin selvää, että täällä tulee vietettyä aikaa. Niin lenkkarit jalassa, kuin suksetkin jalassa. Kävellen, juosten ja hiihtäen. Joskus jopa ne frisbeet kourassa. Ehkä tulevaisuudessa myös pyörällä. Metsä on metsä, siellä ei sen kummempaa aktiviteettia tarvitse. Oon kuitenkin tyytyväinen siitä, että Laajis on viime vuosina kehittänyt toimintaansa myös laskettelukauden ulkopuolelle. On frisbeegolffia ja uusinpana aktivitettina varmaan tuo seikkailupuisto, joka on sitten viime kauden taas hurjasti laajentunut. Ainiin, ja vuorilampi.

7. Tuoppari (eli Tuomijärvi) ja sen rannat. Haukanniemi on mukava luonnonsuojelualue ja niin lähellä asutusta. Omaakin kotia. Muutoinkin tuopparin rantaraitti on kiva lenkkeillä. Hiekkatie ja hintsusti "luonnonmukaisempi" maisema rantaraittiin verrattuna. Rannoilla on myös uimarantaa rantalentis- ja ulkoliikuntapaikkoineen. Jarpalla on myös vene, venho nimeltään, Laajavuoren puoleisella rannalla.

8. Kävelykatu. Jyväskylän keskusta on pieni. Kävelykadun varteen mahtuu kaupat ja ravintolat. Musta yläkapungin pihakatujuttu on erittäinkin positiivinen asia ja torin siirtäminen tulevaisuudessa asema-aukiolle on vieläkin positiivisempi juttu. En enää nykyään kaipaile vaatekauppoja ja sen sellaista, joten oon ihan tyytyväinen tarjontaan. Surullista on liikkeiden siirtyminen kauppakeskuksiin, koska musta keskustashoppailu on sata kertaa miellyttävämpää. Jos kaupungilla treffaa jonkun, on tapaamispaikka aina kompassi. Tykkään myös siitä, jos kesäiltana (tai miksei -päivänä) lähtee istumaan terassille, voi seurailla ihmisiä, sillä kaikki keskittyy kävelykadun varteen.

9. Maantiepyöräilyreitit. Noin niinkuin ylipäätään. Koska kaupunki ei ole iso, on musta ärittäinkin positiivinen asia se, että maantiepätkille pääsee ilman suurenpaa vaivannäköä, eli ilman pitkää keskusta tai taajamapolkemista. Eikä niitä maanteitä tarvitse polkea kovin pitkään, että pääsee landemaisemiin. Iso peukku sille.

10. Tämä koti tässä ja nyt. Laajavuoren kupeessa. meidän keittiön ja makkareiden ikkunoista näkee kahdelle järvelle. Jos oikein tihrustaa, niin kolmelle. Olkkarin parvekkeelta voi heittää hiihtoladulle kiven, vaikka kukapa nyt niin tekisi. Ja jos tekisi, se todennäköisesti osuisi ensin puuhun. Keskustaan on matkaa kolme kilometriä. Jos nyt ei jostain ihmeen syystä haluta pyöräillä taikka kävellä, lähtee talon edestä bussi. Tieltä, jossa on kyllä jonkinverran liikennettä, muttei kuitenkaan niin paljoa, että suojateillä tarvitsisi olla liikennevaloja.

Mikäs täällä on asuessa. Vaikka sielun maisema saattaakin olla etelä-pohjalaiset peltomaisemat, niin en usko, että sopeutuisin enää sinne. Järvettömyyteen ja tasaisuuteen. Vaikka en ole paljasjalkainen Jyväskyläläinen, niin aika juurtunut sitä tänne kuitenkin on. Toisaalta, riittävän hyvän syyn edessä sitä voisi varmasti vaihtaa kotikaupunkiakin. Paljasjalkaisen Jyväskyläläisen ja vielä enemmän juurtuneen ihmisen kumppanina niitä syitä tuskin joka nurkan takana vilisee ja hyvä niin.

Terveisiä vaan liikuntakaupungista!

Olen narissut tästä samasta aiheesta niin sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin sosiaalisessa mediassakin ihan riittävästi, mutta kerrataanpa vielä. Jyväskylää pidetään imagoltaan liikuntakaupunkina. Onhan täällä kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, liikuntalääketieteellinen ja roppakaupalla niitä harrastusmahdollisuuksia ihan tavalliselle kuntalaisellekin. Kaupunginjohtaja Timo Koivistokin on aloittanut erään tervehdyksensä sanoin "Jyväskylä on 136 000 asukkaan vireä opiskelu- ja liikuntakaupunki sekä monipuolinen tapahtumien keskus" ja päättänyt sen sanoihin "Uskon, että Jyväskylä jättää jäljen ja liikuttaa jokaista tavalla tai toisella.".

En kiellä etteikö näin olisikin. Jäljen liikunta jättää ihan varmasti. Jos ei muualle, niin lompakkoon. Mun mielestä on ihan hemmetin noloa, että samaan aikaan kun maalataan imagoa liikuntakaupunkina kuntalainen maksaa eniten harrastuksestaan. Aalto Alvarin (eli kunnan uimahallin) hinta (kertamaksu 9€ aikuinen, 6,50 muut... kymppikortista -10%) on täällä ihan yleinen vitsi. Itse kuulun alennusoikeutettuun ryhmään ja siitä huolimatta nää hinnat sapettaa ja huolella. Vaikea kuvitella, mikä on matalapalkka-alalla työskentelevän tavallisen liikunnasta kiinnostuneen kuntalaisen fiilikset! Ihan yleisessä tiedosssa lienee myös työpaikkaliikunnan tukemisen merkitys ja mitä tekee liikuntakaupunki? Vetää alennukset nolliin kunnes herää ja palauttaa murto-osan entisestä. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että olisi hyvä, kun a) henkilöstö liikkuu ja b) kunnan omien palvelujen parissa ja raha kiertäisi takaisin omaan kassaan. Jaloillaan voi toki äänestää: harrastaa yksityisissä (todennäköisesti myös monikansallisissa) kuntokeskuksissa tai vetää oikoiseksi sohvalle. Eittämättä moni näin toimiikin. Hintakierre on valmis ja terveydenhuolto kiittää!

Miksi tää juttu on tapetilla just nyt?

No siksi, että korkeakoululiikunnan ja kaupungin sopimus koskien opiskelija-alennusta monnarin kuntosalille on päättymässä. 4-5 kertaa viikossa harrastavalle kuukausihinta alkaa suunniteltuine opiskelija-alennuksineen olla "eliittikuntokeskusten" luokkaa. Kunnan liikuntapalvelut on jo aikapäiviä sitten hinnoitellut itsensä ulos tavallisten työssäkäyvien kuntalaisten keskuudessa ja samaa rataa mennään näköjään myös muiden kohdalla. Vaikea sanoa onko tätä päätöstä (tai oikeastaan sen puuttumista) jarruttanut enemmän kaupunki vai korkeakoululiikunta, mutta

liikuntakaupungissa vituttaa! 
(Ihan kamalaa kiroamista, mutta joissain tilanteissa ei vaan voi käyttää muuta ilmaisua!)

Nyt tarvittais Vähä-Hiilarin Kissiä puhumaan järkeä!

Ei liene vaikea päätellä, että vuodenvaihteen jälkeen taitaa olla edessä uuden salin etsintä. Se on kurja homma. Toki se on ollut tiedossa, koska en kai mäkään ikuinen opiskelija ole... Enkä varmaan ikinä niin hyväpalkkaisessa duunissa, että olis varaa näihin kunnan liikuntapalveluihin (:D). Eli ennemmin tai myöhemmin tuo operaatio olisi ollut edessä. Harmi homma, että se on aika todennäköisesti ennemmin, koska musta monnari on ihan superhyvä mesta!

Valon kaupunki, vihdoin.

Kahtena viimeisenä vuonna näihin samoihin aikoihin olen kitissyt (vuosi 2013, klik!) ja marmattanut (vuosi 2014, klik!) Jyväskylästä. Siitä kuinka valon kaupunki -tapahtumaa hypetetään ja tätä rakasta kotikaupunkiamme vielä kutsutaan valon kaupungiksi. Samaan aikaa kuitenkin vajaan kolmen kilometrin päässä keskustasta ollaan lenkkeilty suosituimmilla ulkoilualueilla

a) joko oman otsalampun valossa (kuten vuonna 2013) tai

b) pimeässä (kuten vuonna 2014).

Aiheeseen on taas valon kaupungin jälkeisenä viikonloppuna aika palata..... Ja tattatararaaaa... Vuonna 2015... Hyvät ystävät ja toverit... (rumpujen pärinää)...

Eli kyllä, jotkut asiat muuttuvat!

Valitettavasti en itse päässyt, tai tottapuhuen jaksanut, lähteä katselemaan valon kaupungin tapahtumia keskustaan. Tää viikko on ollut kerta kaikkiaan täynnä kaikenlaista huolta ja häslinkiä, mitä ei välttämättä olisi tarvittu tai kaivattu. Viikonloppu, lenkkeily metsässä ja luonnonvalossa sekä illat kotona Jarpan kanssa on tullut tarpeeseen.

Viikon liikunnat:

ma: sali 1h20min.
ti: ---
ke: sali 55min.
to: metsäsauvailu 1h10min.+ core 30min.
pe: sali1h10min.
la: metsäsauvailu 1h20min.
su: juoksu 25min + kahvakuulailu 30min.
yht: 7h20min.

Ostin perjantaina Budgetin budjettipäiviltä kymppikiloisen kahvakuulan. Jostain luin, että naiset yleensä aliarvioi voimansa. No mä en aliarvioinut. Hukassa on joko tekniikka tai voimat. Eka kotikutoinen kahvakuulailu meni lähinnä liikkeiden hakemiseen. Kieltämättä mielessä kävi myös se, että kumpihan on kalliimpi, taulutelkkari vai lattiakajarit ja kumpi edellämainituista on Jarpalle tärkeämpi. Pohdin myös, että jos tää kuula lähtee käsistä, niin meneeköhän se tuon ison olohuoneen ikkunan läpi ja riittääköhän kantokyky vielä parvekelaseista läpi. Vaikka hiki tuli vain jo pelkästään noita pohtiessa, niin oli sillä kuulailukin hauskaa! Toivottavasti en edellämainittuihin saa koskaan vastausta, vaan voin kirjoitella teille joku päivä tuosta kotikutoisesta kahvakuulatreenistä, joka on nyt hyvässä hahmotteluvaiheessa.

Lopuksi vielä lauantaisella lenkillä pahennnusta herättänyt näky. Että joo, kyllä se ulkoilualueiden valaistus on varmaan monessakin mielessä ihan jees.

Että terveisiä vaan hiihtomaasta. Ei oo kaikki inkkarit ollut kanootissa näillä, ketkä tässä asialla onkaan ollut.

XXII Ween Maan Wiljaa

Markinat melkein yhtä vanhat kun minä ite! Ween maan wiljaa kala- ja elomarkkinat on Jyväskylässä syyskuun kolmantena viikonloppuna vuosittain järjestettävä markkinatapahtuma. Nimensä mukaisesti myynnissä on sitä ween ja maan wiljaa, sekä heti syötäväksi että kotiin vietäväksi. Verkkosivuillaan markkinoista kerrotaan seuraavaa:

"Tapahtumassa on tarjolla syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä. Viljelijät, kalastajat, jalostajat ja käsityöläiset esittelevät ja myyvät syksyn satoa, luomutuotteita, kala- ja lihatuotteita, leivonnaisia ja erilaisia käsitöitä."

Tämän vuoden markkinat oli isot. Koko ympyrätori oli ääriään myöten täynnä ja sisätilojakin oli varattu Paviljonkiin parin hallin verran. Katseltavaa riitti useammaksikin tunniksi. Paljon oli herkkuja, ihmisiä ja ihania juttuja. Ostella olisi voinut vaikka ja mitä, mutta kohtuuden nimissä kuitenkin pysyin. Ostoskoriin tarttui tänä vuonna seuraavat jutut.

Merinovillasukat mulle ja Jarpalle sekä itselleni sormikkaat. North outdoor.

North outdoorista ja sen merinovillaisista tuotteista olen kirjoittanut aiemminkin postauksen, eli sen kummempia en ala niistä enää jaarittelemaan. Kotimaisen villatalon tuotteita siis ja hyviä ovat, kun kerran taas niitä hankin!

Lasin aluset. Design Pylsy.

Kotimaista designia. Tuotteet tehdään alusta loppuun saakka Suomessa. Kaikenlaisia sympaattisia sisustusjuttuja, koruja ja vaatteita oli heillä myynnissä. Varmaan tulevaisuudessakin tulen jotain heiltä hankkimaan. Onnekseni Design Pylsyltä löytyy myös myymälä Toivolan vanhalta pihalta, eli ihan läheltä.

Siitepölyä. Heinäholman Mehiläistarhat.

Mehiläiset keräävät siitepölyn rakeiksi, joka sisältää luonnon omia vitamiineja, proteiineja, aminohappoja, flavonodeja, kreatoneja ja kivennäisaineita. Siitepölyä kutsutaan jopa maailman parhaaksi lisäravinteeksi. Ennen kaikkea se maistuu hyvälle! Siitepölyn ravintosisältö vaihtelee riippuen siitä, mistä siitepöly on kotoisin. Meikäläisen siitepöly on tietysti Pohjanmaalta, eli todellakin sitä maailman parasta.

Aito Cheddar Valkosipulinapuja. Jukolan juusto.

Ihan törkeän hyviä naposteltavia cheddarjuuston palasia. Jukolan juusto sijaitsee Leivonmäellä, mutta juustoja löytyy kaupoista sieltä täältä ympäri Suomea. Juustoihin käytettävä maito saadaan naapurin tilalta, onnellisilta lehmiltä. Sivuillaan kertovat hyvin tarkkaan valmistusprosessin. Suosittelen todellakin maistamaan!

Markkinoiden henkeen kuuluu monenmoiset maistiaiset ja makkarissa olikin iloinen valkosipulin käry seuraavana aamuna. Toinen markkinoiden henkeen kuuluva juttu on ruokailla ja/tai kahvitella paikan päällä. Koska tällä kertaa ruokailin vain ja ainoastaan syömisen ilosta, valitsin muikkuroven. Muistaakseni Kuusamon muikkujen. Hyvää oli, niinkun aina!

Retkeilyä: Tapion alttarilla ja Lullinvuoren luolassa.

(Varoituksen sanana kerrottakoon, että postaus sisältää paljon kuvia. Pääosin itseottamiani tai muiden itsestä ottamia.)

Viime viikonloppuna käytiin tosiaan parin kaverini kanssa samoilemassa pitkin Muuratsalon kivikkoisia polkuja ja jylhiä maisemia. Tämä Muuratsalo -retki on ollut työn alla vuoden jos toisenkin. Nämä kaverini nimittäin kun asuvat seudulla. Mikä kumma siinä on, että asiat, jotka olisi niin kovin helppo toteuttaa, jäävät usein vaille toteutusta hyvinkin pitkäksi aikaa.

Muuratsalo on siis saari Päijänteessä, joka kuuluu osittain Jyväskylän kaupunkiin ja osittain Muuramen kuntaan. Kaikkinensa koko seutu oli maisemineen vaikuttavaa. Muuratsalo on Säynätsalon ja Lehtisaaren jälkeen kolmas saari. Tämä saariketju on jääkauden aikaansannosta jäätikön raastaessa Päijänteen uomaa auki. Muuratsalolle tunnusomaista onkin kivikkoisuus, korkea graniittipitoisuus ja suurtakin suuremmat siirtolohkareet. Muuratsalossa on kolme lähemmäksi 200 metriä korkeaa vuorta ja neljä lampea. Pienempiä vuoria löytyy myös. Tällä kertaa retkemme suuntautui Hakolanvuorelle ja Lullinvuorelle. Paljon jäi vielä koluttavaa Muuratsaloon ja ihan varmana aion sen metsissä vierailla vielä kerran jos toisenkin.

Tapion alttari

Tapion alttari sijaitsee Hakolanvuoren päällä. Kysessä on outoakin oudompi siirtolohkaremuodostelma: Alla on jättiläiskokoinen siirtolohkare ja tämän päällä kolmen pienen kiven varassa on toinen suuri siirtolohkare. Reitille vie Ramin kuntopolku, joka on nykyään jo iäkkään paikallisen herran, Raimo Niemisen, mukaan nimetty. Täältä voi lukea reitistä lisää!

Pelkästään jo matka kohti Tapion alttaria ja Hakolanvuoren huippua oli melkoisen upea. Aika monta kertaa luulin, että nyt on oltava jo perillä, mutta polku sen kun jatkui ylemmäksi. Viimein perille päästyä tuli vastaan tuo kuvista tuttu Tapion alttari. Hakolanvuorelta oli mahtavat maisemat kohti Jyväskylää. Hyppyrimäkikin näkyi, eli melkein myös oma kotsa.

Lets go!

Heti reitin alussa tervehti komeat siirtolohkareet.

Pian polku muuttui hyvinkin kallioiseksi.

Välillä päästiin hyllymäisille tasanteille...

...josta oli melkoinen pudotus alas.

Sieltä tultiin...

...ja tuonne jatketaan.

Välillä näkyi vähän Päijännettä...

...ja erikoisen mallisia kiviä.

Kunnes vastassa oli se kaikkein erikoisin,

Tapion alttari.

Siellä taivaanrannassa näkyi myös Jyväskylä.

Vuoren päällä punaisessa postilaatikossa oli muoviin ja suojapussiin pakattu vieraskirja...

...sekä infotaulu siitä missä mennään!

Lullinvuoren luola

No entäpä Lullinvuoren luola? Lullinvuorella siis sijaitsee yksi Suomen pisimmistä tunnetuista luolista. Luolan lisäksi siirtolohkareita on siellä täällä, isoja ja pieniä. Kuin luonnon palapeli tai legolandia. Kerrassaan komea paikka. Noilla lohkareilla olisi voinut kiipeillä ja pomppia tunnin toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päällä komeat näkymät Päijänteelle.

Mitä luolaan tulee, niin olen aika ylpeä, että ylipäänsä uskalsin sinne. Ahtaanpaikan kammoiselle todellinen epämukavuusalueelle meneminen. Kieltämättä luolan katossa näkyvät kivenlohkareet aiheuttivat pari ylimääräistä sydämentykytystä. Luolan suuaukot oli ahtaanlaisia, mutta sisälle päästyä tilaa oli kyllä seistä ja kulkea vailla mitään kumarteluja tuon muutaman kymmenen metrin matkan. Suuaukkoja ei myöskään ollut mikään kovin helppo löytää. Lisää juttua koordinaatteineen täällä! 

Viimeinen kuva on luolan aukko, josta tulimme ulos. Luolaan on siis kolme aukkoa. Alueelta löytyy, jos jonkinmoista railoa ja pientä luolaa, joten muutama vinkki lienee paikallaan. Vinkkinä kerrottakoon , että luolaan on kolme aukkoa. Ensimmäisestä olisi pieni ihminen ryömien päässyt sisään. Toisesta aukosta ei tarvinnut, kuin vähän vetää vatsaa sisään. Tähän oli etsimisen helpottamiseksi laitettu seuraavissa esiintyvä kelopuu merkiksi. Ulostuloaukko oli taas, kuin mikä tahansa kolo nuotiopaikan vieressä. Nämä vinkit oli myös kavereillani tiedossa ja he aiemmin etsivät siitä huolimatta luolaa lähes tunnin verran. Etsintäreissusi ei siis ole pilalla, vaikka nämä vinkit luitkin! Minä sen sijaan olin viikonlopun retkellä lähinnä seuraa johtajaa -hengessä, heh.

LUOLASSA:

 Vaikuttunut olin ja pitkään. Viikonlopusta on jo aikaa, mutta edelleenkän en meinaa päästä yli hämmästyksen tunteesta. Muuratsalon polut ja vuoret on kyllä paikka, jossa kannattaa vierailla kauempaakin. Suunnitelmissa onkin pyöräretkeä saarelle. Seuraavana aion vierailla ainakin Haikan erikoisessa kahvilassa (jos se vielä on olemassa) ja vaikkapa Satasarvisella. Enkä melkein malta odottaa, kun olen taas polkujuoksukunnossa. Siellä, jos jossain, on oivat maisemat ja maastot siihen hommaan!

(Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä ei kyllä edes kuvat, saati sanat, tee oikeutta paikoille, joista kerron.)

Selviytymiskahveet tyylikkäästi slaavikyykyssä!

Viikonloppu ja -liikunnat..

Ompahan rennon letkeä viikonloppu takana. Tyttöjen viikonloppu, koska Jarppa on ollut risteilemässä Tallinnassa ja mulla oli ystävä Oulusta kylässä viikonlopun. Mitään aktiivisuuden ilotulitusta viikonloppu ei pitänyt sisällään, vaan ihan just vaan olemista, höpöttelyä, syöpöttelyä ja juopottelua. Sen verran oltiin reippaita, että tänä aamuna oltiin Aalto Alvarin ovenkahvassa kiinni jo ennen kymppiä ja eilispäivänä käytiin kapungilla, jossa oli pyöräilyviikon avajaistapahtuma. Uuden pyörän kunniaksi liityin Jypsiin saadakseni kauan himoitsemani T-paidan. Varmaan saan jotain muita etuja kanssa. Eikä tuohon liittymiseen olisi tarvinnut olla uutta pyörää, ei todellakaan! Ihan kaikenlaisten pyöräilijöiden etuja ajavat!

Päätön pyöräilijä. Musta tää I cycle JKL brändäys on kyllä niin huippu!

Perjantaina ja tänään kävin myös ajamassa ekat pyörälenkkini. Voi olihan se mukavaa. Ja kyllä mä sanon, että opettelua tulee kyllä olemaan kanssa. Mutta just kivaa se. Ihan pikkasilla lenkeillä kävin, mutta varmaan aika nopeella tahdilla niitä tulee pidennettyäkin. Kovasti myös odotan, että voin ihan oikeilla pyöräilykengillä ja lukkopolkimilla aloittaa sen harjoittelun, mutta vielä en tuon nilkan vuoksi siihen rupea. Luulen, etten kärsi edes irroittaa sitä jalkaa lukosta vielä. Mutta ajan kanssa sekin. Lauantaina hommasin loputkin tarpeelliset jutut tähän alkuun, eli pikkupumpun tien päälle, vaihtokumin, satulanaluslaukun, rengasraudan, juomapullotelineen ja uuden hienon kypärän. Samaisesta Tourulan Intersportista nuo ostin ja ihan hyvät kaupat taas saatiin aikaiseksi. Rengaspaineet näyttävä pumppu sekä pyöräilyhousut mulla oli jo ennestään. Toukokuun lopulla me mennään Jarpan kanssa Jn ja hänen vaimonsa luokse istumaan iltaa ja samalla J aikoi näyttää mulle vähän juttuja, mitä tulevaisuudessa tarvii osata.

Ekalta pyörälenkiltä kotiuduttu. Ilman vahinkoja, vaikka kalusto on suksiin verrattuna himpun verran järeämpi..

Viikon muut liikunnat kaikkinensa: 

ma: sali 1h

ti: wattbike 30min. + uinti 15min. + vesijuoksu 30min.

ke: vatsajumppa 30min.

to: sali 1h20min.

pe: pyöräily 50min.

la: ---

su: sali 50min. + vesijuoksu 20min. + pyöräily 40min.

yht: 6h45min.

Nyt alkais taas harkka viikko ja ihan tuon jalan takia on tosi jees, että se on nelipäiväinen, koska torstai on pyhäpäivä. Monenlaisia juttuja pystyy kyllä tekemään jo, mutta valehtelisin, jos väittäisin etteikö kahdeksan tuntia jalka alaspäin olisi menneellä viikolla ollut jonkin sortin rasite niinä päivinä kun sitä oli. Huomenna menen aamu kasiksi ekalle fysioterapiakäynnille, joten eiköhän tästä hyvä tule. Kerron näistä kuntoutusjutuista sitten enemmän sen jälkeen. Nyt rupeen laittaan Jarpalle jotain syömistä, kun se kotiutuu reissultansa. Tällaisen viikonlopun jälkeen on kyllä sellainen fiilis, ettei melkein meinaa muistaa arjen taas pikkuhiljaa alkavan.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille. Ja etenkin hyvää äitienpäivää äiti-ihmisille ja miksei muillekin!

Teeleidi Teeleidissä

Oon kuulkaa ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti löytänyt teen. Minä, maailman pahin kahviaddikti. No joo, olen kyllä edelleen kahviaddikti, mutta nyt olen myös teeaddikti. Terveisiä vaan teehuone/teekauppa Teeleidiin, joka sijaitsee täällä Jyväskylän Lutakossa. Vanhassa rakennuksessa joka myös nimellä Lutakon Leidin tunnetaan.

Olen kuullut muutamalta kaveriltani suosituksia kyseisestä paikasta ja niinpä sovittiin erään ystäväni kanssa treffit kyseiseen paikkaan tässä taannoin. Oi, niin viehättävä paikka. Alakerrassa oli kauppa, jossa myytiin teetä jos johonkin lähtöön ja ylhäällä oli sitten se teehuone. Ylhäällä voi nauttia teetä yksin tai yhdessä ja tarjolla on myös pientä purtavaa. Tee oli niin herkullista, samoin kun teen kylkeen ottamani kookospallo. Ilmapiiri ja tunnelma "kahviossa" oli rento ja sisustus sympaattinen. Kaikenkaikkiaan tosi miellyttävä kokemus.

Mun teenjuonti on aiemmin ollut hyvin satunnaista ja keskittynyt lähinnä pussiteehen. Ehkäpä noissa pussiteelaaduissa on myös helmiyksilöitä, mutta täytyy sanoa että Teeladysta ostamani muutama irtotee on kyllä pessyt mennen tullen sen parhaimmankin pussiteen mitä koskaan olen juonut. Tuon käynnin jälkeen on tullut päivittäin juotua vihreää teetä ja täytyy sanoa, että esimerkiksi taannoinen yövuoro sujui huomattavan paljon paremmin teetä litkien kun pelkkää kahvia.

Missään nimessä en ole vaihtamassa kahvia teehen. Mulla sitä kahvia menee niin järjettömän paljon, ettei ehkä ole pahitteeksi osaa kahvista korvata vaikkapa sillä teellä. Kahvia tulee usein juotua myös sen hetken takia, eikä niinkään kahvin mieliteon vuoksi. On mukava istahtaa ja juoda kuppi kahvia. Joko yhdessä tai yksin. Välikahvit. Ehkä tosiaan joskus voisi olla parempi istahtaa teelle.

Mikä on teidän mielestä hyvää teetä? Entä mikä olisi paras iltatee?

Blogi on myös Facebookissa.

"Tuuppa koettaa..."

Tänään olikin varsin kiva ilta ja siitä eniten kiittäminen on nioben! Nimittäin...

tittididiididiiiii

16. luukku: boulderointi

Nimittäin olin elämäni toista (!) kertaa boulderpajalla. Sen kunniaksi piti kaivaa kirjoitus ensimmäisestä kerrasta esiin ja se löytyy TÄÄLTÄ. Nyt mulla oli kuitenkin pikkuveljeä kokeneempaa seuraa, joka kyllä avitti muakin melko paljon. Niobe ystävänsä kanssa on käynyt kiipeämässä ennenkin ja se, että toinen vähän alhaalta vinkkaa minne sitä kättä taikka jalkaa vois yrittää sijoittaa, auttaa tosi paljon. Pikkuveljen kanssa kun oltiin tuolloin yhtä pihalla molemmat. Jos jo silloin boulderoinnista jäi mukava fiilis, niin nyt tuo fiilis jäi tuplaten mukavana!

Sellainen tuntuma jäi, että yläkroppa ja etenkin käsivarret saa mukavaa ruutia kyseisestä harrastuksesta. Kehonhallinta, koordinaatio ja notkeus on myös juttuja, joita ei boulderoinnista puhuttaessa sovi unohtaa. Lajissa, tässäkin, varmasti kehittyy aluksi huimaakin vauhtia, joka on tietty palkitsevaa. Mulla ainakin tuli ihan hitsin hyvä fiilis, kun sain yhden radan suoritettua, joka ei meinannut ensin onnistua sitten millään. Toki hampaankoloonkin jäi paljon, eli on mun uudestaan vielä mentävä.

Minä itte...

...on the wall.

Ja mestari on the wall, elikkä niobe.

Esittelyssä monnari

5. luukku: kuntosali

Kuntosali on ehkä juoksun jälkeen eniten mun lemppari. Kuitenkin. Ennen kuin rupesin eniten juoksemaan, kävin eniten salilla. Maratonien myötä saleilut jäi lähestulkoon kokonaan, kunnes jalkavammauduttua löysin tuon salin uudestaan. Jotain täytyy aina olla, missä toivoo kehitystä ja voi sitä kehitystä myös seurata. Pyrin käymään salilla kolmesti viikossa tehden yläkroppa, alakroppa ja kokokroppa (eli sekametelisoppa) treenin. Aah, miten runollista. Mun salitreeneistä on höpisty tässä blogissa ennenkin, joten tässä postauksessa ajattelin esitellä salin, jossa treenaan ehkä 90% treeneistäni.

"Elikkä tosissaan, heippi vaan kaikille. Mun kotisali on monitoimitalo, elikkä monnari:" (Kissi Vähä-Hiilari äänellä :D)

Monet lajit edustettuina

Liikkahallimainen pukkari. Laukku täytyy ottaa
mukaan salille. Moni jättää myös salin reunoilla oleville
penkeille vaatteet. Niin mäkin teen joskus.

 

Näkymä ylätaljasta. Oikealla nurkassa irtopainot.

Tämmösillä pin-koodeilla kuljetaan porteista.

Leuanvetotankokin päässyt vähän kuvaan.

Paikallista kuntosalitaidetta seinillä.

Kaikki ei tosiaan hohda uutuuttaan.

Ei mikään hifimesta, mutta tykkään siitä monestakin syystä:

• Tunnelma on hyvä! Ihan oikeasti tosi hyvä!
• Siellä käy monenlaista porukkaa: ammattiurheilijaa, harrastajaa, nuorta, vanhaa ja kaikkia kunnioitetaan.
• Se on halpa. JAMKilaiselle, eli mulle, 2€ kerta. Useamman kerran kortin ostajalle hintaa jää myös kohtuu vähän, vaikkei olisi mitään alennustakaan.
• Oon penskana pyörinyt liikuntahallilla puolet elämästäni ja oon enemmän kotonani tuollaisessa liikuntahallimeiningissä, mitä uutuuttaan hohtavassa kuntokeskuksessa. Niin se vaan on.
• Hyvät puitteet treenata. Puntteja ja painoja on riittämiin. Samaten laitteita, mitä ite tarviin. Yleensä on myös tilaa treenata.

Monnarin salihan on kaupungin omistama ja sijaitsee monitoimitalon kellarikerroksessa. Tuossa talossa harjoitellaan myös paljon muutakin: aina telinevoikasta kamppailulajien kautta palloilulajeihin. Fyysinen yhteys on myös hipposhalliin, joka on Jyväskylän yleisurheiluhalli. Sieltä löytyy myös muitakin lajeja, kuin yleisurheilu, mm. lisää pelikenttiä. Samalla alueella on myös jäähalli, uimahalli, tenniskenttiä, harkkakenttä futikseen ja pesiskenttä. Ainakin. Toimistoa ja konttoria on vaikka ja mille seuralle sekä myös liikuntatutkimukselle. Ai niin ja onhan yliopiston liikunnan rakennus ulkokenttineen siinä ihan vieressä. Jyväskylän liikuntaelämän keskus siis ja varmasti jokainen Jyväskyläläinen vierailee jostain syystä alueella ainakin satunnaisesti!