sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Valon kaupunki, vihdoin.

Kahtena viimeisenä vuonna näihin samoihin aikoihin olen kitissyt (vuosi 2013, klik!) ja marmattanut (vuosi 2014, klik!) Jyväskylästä. Siitä kuinka valon kaupunki -tapahtumaa hypetetään ja tätä rakasta kotikaupunkiamme vielä kutsutaan valon kaupungiksi. Samaan aikaa kuitenkin vajaan kolmen kilometrin päässä keskustasta ollaan lenkkeilty suosituimmilla ulkoilualueilla

a) joko oman otsalampun valossa (kuten vuonna 2013) tai

b) pimeässä (kuten vuonna 2014).

Aiheeseen on taas valon kaupungin jälkeisenä viikonloppuna aika palata..... Ja tattatararaaaa... Vuonna 2015... Hyvät ystävät ja toverit... (rumpujen pärinää)...


Eli kyllä, jotkut asiat muuttuvat!

Valitettavasti en itse päässyt, tai tottapuhuen jaksanut, lähteä katselemaan valon kaupungin tapahtumia keskustaan. Tää viikko on ollut kerta kaikkiaan täynnä kaikenlaista huolta ja häslinkiä, mitä ei välttämättä olisi tarvittu tai kaivattu. Viikonloppu, lenkkeily metsässä ja luonnonvalossa sekä illat kotona Jarpan kanssa on tullut tarpeeseen.

Viikon liikunnat:

ma: sali 1h20min.
ti: ---
ke: sali 55min.
to: metsäsauvailu 1h10min.+ core 30min.
pe: sali1h10min.
la: metsäsauvailu 1h20min.
su: juoksu 25min + kahvakuulailu 30min.
yht: 7h20min.

Ostin perjantaina Budgetin budjettipäiviltä kymppikiloisen kahvakuulan. Jostain luin, että naiset yleensä aliarvioi voimansa. No mä en aliarvioinut. Hukassa on joko tekniikka tai voimat. Eka kotikutoinen kahvakuulailu meni lähinnä liikkeiden hakemiseen. Kieltämättä mielessä kävi myös se, että kumpihan on kalliimpi, taulutelkkari vai lattiakajarit ja kumpi edellämainituista on Jarpalle tärkeämpi. Pohdin myös, että jos tää kuula lähtee käsistä, niin meneeköhän se tuon ison olohuoneen ikkunan läpi ja riittääköhän kantokyky vielä parvekelaseista läpi. Vaikka hiki tuli vain jo pelkästään noita pohtiessa, niin oli sillä kuulailukin hauskaa! Toivottavasti en edellämainittuihin saa koskaan vastausta, vaan voin kirjoitella teille joku päivä tuosta kotikutoisesta kahvakuulatreenistä, joka on nyt hyvässä hahmotteluvaiheessa.

Lopuksi vielä lauantaisella lenkillä pahennnusta herättänyt näky. Että joo, kyllä se ulkoilualueiden valaistus on varmaan monessakin mielessä ihan jees.


Että terveisiä vaan hiihtomaasta. Ei oo kaikki inkkarit ollut kanootissa näillä, ketkä tässä asialla onkaan ollut.

2 kommenttia:

  1. Peukku valaistukselle! Me koirien kanssa lähdetään joku päivä mielellään mukaan metsäsauvailemaan! :) Tai sit jotain muuta. Mut pitäis taas nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hei nähdään tosiaan pian! Vähän haippakkaan mennyt nämä viikot nyt! Varmaan sulla kanssa!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3