Viikon liikunnat ja kivoista kivoin lenkki!

Nonniin. Avataas ihan konkreettisesti millainen on viime viikko liikkumisten suhteen. Synnytyksestä on siis kulunut kaksi kuukautta ja vointi on sen suhteen varsin hyvä. Unet on välillä mitä on, niinkuin nyt arvata saattaa. Kuitenkin koen vauva-arjen asettuneen vahvasti taloon ja se on varsin kivaa. Aloittelin tietysti tekemään tätä postausta jo tuolloin alkuviiikosta, koska nyt julkaisuhetkellä en varmasti muistaisi miten hommat viikolla sujui.

Maanantai:

Vaunulenkki n. 7km kirpparille ja bussilla takaisin.

Tiistai:

Aamupäivällä käytiin Een kanssa kävellen kaverin luona n. 2km. Jiin kotiuduttua läpsystä vaihto ja meitsi lähti t-paitakelin kunniaksi yksin lenkille. Juoksulenkki 5,5km.

Keskiviikko:

Aamupäivällä vaunulenkki 6km.

Torstai:

Punttitreenit 45min. Een mentyä aamupäiväunilleen meitsi lähti salille. Palatessa taas läpsystä vaihto ja Jii lähti salille. Tämmöinen on aina yhtenä aamuna kuvio, kun Jiillä vapaapäivä.

Perjantai:

Vaunulenkki maastossa 9km + core-treeni 30min.

Lauantai:

Ei mitään erityistä liikuntaa, sen sijaan käveleskelyä koko päivä.

Sunnuntai:

Vaunulenkki maastossa 6km ja illalla ainaskin pikkunen kävely Eetä kanniskellen ja ehkä core-jumppa.

Sellanen oli mun tämä liikuntaviikko.

Sitten kerron vielä siitä kaikkein kivoimmasta liikunnasta, nimittäin perjantain pitkästä vaunulenkistä. Vaunulenkkeiltiin yhdessä Jiin kanssa pitkästä aikaa. Lylleröpyllerö, eli minä, jouduin välillä ihan juoksemaan perässä, sen verran kovaa tahtia piti Jii yllä. Oon niin onnellinen siitä, että latupohjat on vihdoin ja viimein kunnossa. Pääsee pois teiltä ja autojen seasta. Sinne metsään nimittäin! Lisäksi saa vähän tehoja treeniin. Perjantaina Jii työnsi vaunuja ja käveltiin kyllä aika monta tosi jyrkkää nousua. Ollaan laitettu vaunuihin "turvanauha", jonka saa käteen kiinni ja niinpä alamäissä on turvallisempaa. Itse oon Jiitä arempi (toim. huom. arkuus ei oo koskaan ennen ollut mun hyve!) kaikista pahimpia mäkiä tulemaan alas, mutta onneksi niitäkin pystyy välttämään ja silti saa hyviä vertikaalimetrejä sisällytettyä lenkkiin.

Niin siistiä! Kaikki muu on turhaa paitsi mäet! ...No ei vaiskaan. Ei ehkä kannata keulia nyt, heh! Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Liikuntahetkiä...

Valveutuneimmat lukijat ovat ehkä huomanneet, että en ole hetkeen päivittänyt kuulumisia liikuntaviikoistani. Oikeastaan päätin, että jätän sen tavan ainakin hetkeksi pois. Muutenkin mulla on vähän kaksijakoinen mielipide ollut koko asiasta. Välillä tuntuu, että sosiaalinen media on täynnä epätervettä vertailua ja itse en haluaisi tekemisilläni olla kenellekään sen epäterveen vertailun kohde. Toisaalta, jos jollakulla sellaiseen on taipumus, se ei mun tekemisillä tai tekemättä jättämisillä muutu miksikään, eli se nyt ei sinänsä ole vaikuttanut yhtään mihinkään.

Suurin syy on se, että kirjoitustahti on viime aikoina ollut kovin verkkainen. Tuntuu pöllöltä se, että aina kun istahdan koneen ääreen, on viikon liikunnat raportoimatta. Toisenna siksi, että mun liikuntaviikot on aika lailla samanlaisia, viikosta toiseen. Niinpä viikon liikuntojen kirjoittelukin oli aika usein sisällöllisesti samojen asioiden jaarittelua. Toki aina välillä onnistuin yhdistämään ne mielekkääksi tekstiksi, joka käsitteli muutakin. Läheskään aina kuitenkaan en, joten kirjoittamisen ilo puuttui niistä teksteistä. Ja miksipä haaskata aikaansa sellaiseen, mikä ei ole mielekästä.

Samaa rataa kulkee mun viikot siis. Käyn puntilla neljä kertaa viikossa pyöreästi tunnin kerrallaan. Painelen sauvojen kanssa metsässä minimissään kaksi tuntia viikossa, maksimissaan kuusi. En juokse kuin ihan suurimmassa hädässä ja maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. Se ei tee jalalle hyvää ja juokseminen tuntuu pahalta vartin jälkeen, joka johtaa siihen, että tekniikka hajoaa. Aina silloin tällöin tiistaisin käydään vesijuoksemassa, ehkä jopa jumpalla, mun kälyn kanssa. Tavan vuoksi. Lisäksi käyn uimassa, jos sattuu huvittamaan. Jos onni käy, myös hiihtelen. Olen välitilassa ja odotan että kutsuvat leikkuupöydälle. Tällä hetkellä tavoite on pysyä kunnossa, kasvattaa hauberia, kaventaa vyötäröä, nauttia liikunnasta ja harrastaa sitä kohtalaisen paljon. Ehkä kesään mennessä saan jalkani kuntoon ja voisin vihdoin ja viimein alkaa juoksemaan. Jos niin käy, niin saattaapa olla, että jotain tavoitteitakin syntyy. Tai oikeastaan niitä on jo odottamassa sitä sopivaa hetkeä. Silloin on ehkä järkeä raportoida viikon liikkumisia. Ja eihän sitä tiedä milloin vastaavat kirjoitukset alkaa taas maistumaan. Sitten niitä on puskettava eetteriin, jos siltä tuntuu.

Sen sijaan raportoin kyllä kaiken merkittävän. Sillä kaikenlaista merkittävää tapahtuu harva sen viikko. Todella merkittävistä asioista aion leijua täällä vaikka useammankin postauksen verran. Tässäpä kuitenkin muutama viime viikolla koettu juttu.

Hiihto. Aiemmin kerroin epäonnistuneesta hiihtokokeilustani ensilumenladulla. Tällä toisella kertaa olin vähän onnekkaampi. Olivat nimittäin tehneet Ladun majalle Kolmisoppisen jäälle retkiluisteluluisteluradan, josta kolatuilla lumilla oli värkätty pertsan latu. Ladun vieressä pystyi myös luisteluhiihtoa hiihtämään ainakin suurimman osan vajaan kahden kilometrin lenkistä. Kyllä hiihtohullut keinot keksii. Kävin lauantaina lykkimässä luisteluhiihdellen vajaan kympin. Ihan superpositiivinen juttu oli se, keposella vauhdilla ja tasamaalla (vai jäällä?) pystyi Mogren-tyyliä hiihtelemään ilman viimeksi koettua kovaa kipua. Tuskin tuo nilkka pitkiä hiihtolenkkejä kestää järven jäälläkään, mutta ainaskin vähän. Ihan huippupäivä!

Jumppa. Tiistaina käytiin mun kälyn kanssa voimastep -nimisessä jumpassa. Oikeastaan mä olin jo suunnannut salille, kun se mun käly tuli maanittelemaan mua jumpalle. Hän olisi muutoin ollut jumpan ainoa osallistuja. Niimpä sitten saatiin privaattijumppa kahdestaan ja itse asiassa se oli oikeinkin hauskaa. Kaikenlaiset sivuttaishypyt piti kyllä korvata jollain tai ottaa varoen, mutta ainaskin tuli hiki. Kaikki aerobinen on tervetulluttta, koska mun liikunta on viime ajat ollut lähinnä hyvin matalaa pk-tasoa taikka sitten voimaa.

Uinti. Viikonloppuna Aalto Alvari tarjosi kamppanjahintaisia sarjalippuja uimahalliin. Älkääkä suotta olko kateellisia, todennäköisesti sun kotikaupungin uimahallihinta on siltikin paljon halvempi. Anyway, tarjous oli merkittävä ja kävin lataamassa rannekkeeni. Samalla kävin puntilla ja pitkästä aikaa myös raahauduin uimaan. pakotin itseni uimaan puolituntia sitä tappavan tasaista rintauintia. Omasta mielestä mun rintauintitekniikka on ihan ookoo, mutta aika tasapaksua tekemistä se on. Haluaisin oppia vapaauinnin tekniikan. Vapari on mulle tosi haastava juttu ja oon siinä ihan paska. En ole myöskään ihminen, joka tykkää painia asioiden kanssa, johon ei ole yhtään pätkän vertaa luontaista lahjakkuutta. Oikeastaan mua vähän ottaa aivoon, että haluan oppia sen, sillä se tarkoittaa vaan sitä, että joku päivä se on otettava edes jollain tavalla haltuun. Tarviin siihen vaan todella paljon enemmän kiukkua, mitä johonkin muihin juttuihin.

P.S. Aikamoisen vaivan olivat nähneet Ladun Majan tyypit. Iso käsi ja kiitos heille! Ja hei Jyväskyläläiset. Infotkaa mulle heti, jos järven jäälle ajetaan luistelu-uria tai jos siellä voi hiihtää ilman uria?? Oon aika arka menemään jäälle... Etelä-Pohjalaisuus selittänee sen. Kulkaa kun ei meillä siellä niitä järviä niin kamalasti ole, heh.

100 kg maasta, kymmenen leukaa ja varvasmurtumaa...

Viikonloppua tuli vietettyä Seinäjoella urheillen ja syöden. Yhden yön olin pikkusiskon luona ja vietettiinkin oikein tehoviikonloppu ja lauantai-iltana oli mun parhaimman ystävän vauvakutsut (en halua käyttää sitä jenkkisanaa, vauvakutsut on paljon parempi). Otsikosta voisi päätellä tapahtuneen perinteisen punttijunttien tapaturman, mutta vielä mitä. Iskin varpaani syöttötuolin jalkaan! Damagea syöttötuolista, ei 25kg:n levypainosta, niin ironista! Tässä kohtaa on varmaan kuitenkin kerrottava, että joku kuukausi sitten löin itseäni parin kympin käsipainolla siihen kaikista pahimpaan, eli häpyluuhun. Sattuu se välillä salillakin. Totta puhuen en edes tiedä onko tuo varvas murtunut vai muuten vaan turvonnut, sininen ja hemmetin kipeä. Vastuuntuntoisena kansalaisena ajattelin kuitenkin säästää terveydenhuollon kustannuksia ja ihan DIY-meiningillä teippasin sen varpaan viereiseen. Oon ehkä käyttänyt tämän vuoden kiintiön ja röntgensäteilytkin vois säästää tulevaisuuteen.

Varvasmurtuman ja vauvakutsujen lisäksi Seinäjoki tarjosi huippukivaa liikuntaa, josta lisää myöhemmin. Ensimmäisenä on nimittäin pakko päästä leijumaan sadan kilon maastavedolla. Kyllä! Mähän oon niin nössö, etten koskaan oo kokeillut minkäänlaisia maksimeita oikeastaan missään. Eikä tuo satanenkaan kyllä maksimi ollut, mutta viisainta oli kuitenkin lopettaa siihen. Nössö oon, mutta seurassa yllätyshullu. Homma meni kutakuinkin näin:

Heli: Paljo nousee maasta? Ookko kokeillu maksimeita??Mä: En oo ikinä viittinyt. Ei vaan yksin tuu silleen testattua. En oo kauheesti harjotellut pudottamistakaan, jos tulis tiukka paikka. Satanen ois aika siistiä nostaa.Heli: No niin. Tänään koitetaan. Mä lisään painot. Vitonen kerrallaan. Joo, no niin.Mä: Okei. Oota mä teen nyt eka tän normin pääsarjan loppuun. (Ihan varmuuden vuoksi :D)

Tuossa pääsarjassa mulla on tällä hetkellä painot 70gk ja toistoja 4x6. Tästä lähti sitten homma etenemään kasiin kymppiin, jonka jälkeen vitosen nosto kerrallaan kohti satasta. Oon kyllä ihan fiiliksissä. Varmaan täytyy herra Googlelta ruveta kyselemään miten tuon maastavedon kanssa kannattaisi edetä, jos haluais ihan oikeasti nostaa isoja rautoja. Myös joku fiksumpi lukija voi kertoo kanssa. Tekniikkavinkkejä voi myös antaa, alhaalta kun löytyy ihan videomateriaalia tuosta punttaajan itsetuntoa hivelevästä momentumista.

Sitten siihen leuan vetoon (josta, kuten näkyy, ei löydy videomateriaalia). Edellisviikolla tosiaan oli momentumit siinä. Kymmenen leukaa ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväistä kauraa, vaan vaatii ihan tosi hyvän hetken. Olisin kiljunut riemusta, mutta koska oon nössö, niin näppäilin vaan Jarpalle tekstiviestin salilta. Meillä on sellainen läppä ja jonkinsortin skabailu tästä leuanvedosta. Leukailuhan on olennainen osa leuanvetoa. Oon esimerkiksi luvannut hänelle, että jos ei omilla tuloksilla kehtaa kehuskella, niin voi jatkussa kehuskella tyttöystävän tuloksilla ja sitä rataa.

Tämän päivän, tai maksimissaan tämän viikon, aion leijailla, mutta eiköhän se sitten ole taas painettava leuka rintaan ja työstettävä eteenpäin!

Loppuun vielä menneitä parin viimeisen liikuntaviikon verran (vanhemmasta alkaen):

ma: sali 1h
ti: sali 50min.
ke: crossari 30min. + ohjattu rullailu 1h
to: sali 55min. + juoksu sinne ja takaisin yht. 35min.
pe: core 50min.
la: juoksu 30min.
su: ---
yht: 6h10min.

ma: sali 55min. + juoksu 25min.
ti: sali 1h5min. + juoksu 30min.
ke: juoksu 25min. + core 20min.
to: sauvailu 1h15min.
pe: sali 1h
la: monitoimiulkoilu (sis. rapputreenit, sotilasesterataa jne.) 1h10min.
su: ---
yht: 7h5min.

Syksy

Se oli yksi sateinen ja tuulinen yö viime viikolla, kun väriloisto puista valahti maahan. Tulee olemaan pitkä aika siihen, kun voi hengailla ulkona lyhytlahkeisissa vaatteissa. Tykkään kyllä syksystä. Etenkin tämä syksy on ollut erityisen aurinkoinen. Lisäksi olen löytänyt itsestäni intohimoisen hiihtäjän ja niimpä tämä pitkä aika kevääseen ei tunnu ollenkaan tyhmältä ajatukselta. Ilmassa on jopa samanlaista tuntua, kun kesän lähestyessä. Siitä huolimatta syksy tuo tullessaan jonkinlaisen melankolian.

Syksy on myös aikaa, jolloin tulee ehkä eniten pohdiskeltua omaa elämää ja itseä. Omaa paikkaa ja arvoja. Syksyisin tulee myös tunne, että itsestään on pidettävä erityisen hyvää huolta, ettei kaivaudu poteroon ja vaivu sellaiseen melankoliaan, joka on huonoksi itselleen. Luulen, että nämä kaksi on omalla kohdallini juuri keskeisiä keinoja tänä pimeänä aikana. Mulla ei ole pimeänä aikana painonnousua eivätkä ruokailutottumukset muutu. En varsinaisesti koe kärsiväni kaamosmasennusta, mutta tiedosta kyllä hyvin vahvasti sen mahdollisuuden. Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tämän tietynlaisen melankolisuuden voi käyttää myös vahvuudeksi. Ymmärrän siitä huolimatta ihmisiä, jotka vaipuvat jopa jonkinasteiseen masentuneisuuden tilaan.

Pimeys ei välttämättä ole kaikille ihmisille mikään ota itsees niskasta kiinni -juttu. Aika usein näenkin punaista, kun jostain tämän tyylisiä kirjoituksia luen. Pimeä aika on mun mielestä enemmänkin oleppa itselles lempeä -juttu. Aika usein saa lukea myös juttuja, jossa kehoitetaan taistelemaan kaamosväsymystä vastaan ja kehoitetaan asian olla vaikuttamatta itseen. Taistelu on ihan okei, mullakin on omat keinoni ja käytän niitä hyvinkin aktiivisesti. Mun mielestä ensisijaisen tärkeää on kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä pimeän ajan vaikutukset itseen. Ennen sitä ei minkäänlaisista taistelutoimenpiteistä ole mitään hyötyä. Vasta sitten voi kaamosväsymystä ruveta oikeasti torjumaan ja jopa kaivaa siitä niitä hyviä puolia esiin.

Nukkumaan käydessäni ajattelen.

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,

kehun: Sinä urhea pieni nainen, minä luotan sinuun.

-Eeva Kilpi-

Eikö vaan, just näin, sinä urhea pieni nainen tai mies? 

Viime viikon liikunnat:

ma: maastosauvailu 1h20min.

ti: sali 1h

ke: pumppi 35min. + vesijuoksu 30min.

to: ---

pe: sali 55min.

la: maastosauvailu 45min. + core 30min.

su: juoksu 25min.

yht: 5h40min.

What a weekend!

Mun äiti on ainoa lapsi, joka kerran jos toisenkin elämässään toivoi sisarruksia. No, niitä ei kuitenkaan tullut ja mamma päätti paikata tilanteen jälkipolville ja meitä onkin sitten seitsemän. Että jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla. Oon tosi onnellinen mun sisaruksista, jokaisesta. Ollaan keskenämme aika hyvä tiimi. Luulis, että tälläiseen jengiin mahtuisi edes yksi vähän vähemmän hyvä tyyppi, mutta eipä mahdu, ei. Ei edes vaikka puolisot lasketaan mukaan!

Mä oon meistä vanhin ja nuorin, elikkäs Jantteri, täytti vastikään kahdeksantoista. Niinpä meillä olikin menneenä viikonloppuna ylläribileet hänelle. Ihme kyllä jokainen sisaruksistakin pääsi paikalle, vaikka jännän äärellä oltiin tuon flunssan kanssa. Ainoastaan Jarppa joutui missaamaan bileet vatsataudin vuoksi ja poissa oli myöskin yoisen siskon poikaystävä, joka on niin tuore tapaus, etten esimerkiksi mä ole häntä tavannut koskaan. Poissa oli myös yhden veljen mystinen tyttö, jota ei ole vielä kukaan tavannut. Ainakaan tarkoituksella.

Viikonloppuhan lähti käyntiin sillä, että yllätettiin mun veli, joka luuli juhlivansa synttäreitä ainoastaan yhden veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Yllätys oli melkoinen. Yhdestä jos toisesta läheltä piti -tilanteesta selvittiin. Kaikista kuumottavinta oli tietty Sampalla ja L:lla, jonka luona mun veli oli ollut jo muutaman päivän ylläriä edeltävästi. Ihan alunalkaen meillä oli ajatus lähteä pelaamaan paintball -sotaa, mutta yhden jos toisen flunssaillessa päädyttiin viimemetreillä keilailuun. Keilailu on ehkä vähän last season, mutta hauskaa se on siitä huolimatta aina! Muuna ohjelmana oli safkaa, saunaa ja illalla pyörähdettiin parissa baarissa. Yöpyminen tapahtui patjasulkeistyyliin, siihenhän me ollaan jo lapsuudessa totuttu. Kyllä oli veljen poitsulla ihmetteleminen, kun hän seuraavana aamupäivänä kotiutui mummolasta ja asunto oli täynnä porukkaa ja patjoja.

Olikse silleen, että valitse pallo vaatteiden sävyyn?

Viikonloppu jäi historiaan yhtenä vuoden parhaista. Liikuntaviikko taas ei (kaksi salia a' 1h ja olisko ollut yksi lenkki?). Mutta se on sellaista välillä! Onneksi flunssakin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

A woman's got to do what a woman's got to do

Luin jostain, että 84% (tai peräti 86%?) naisista ajaa ajokortin täysi-ikäisyyden saavutettuaan. Vastaava luku miehissä oli sitten 94% tai 96%. Olipa nyt miten oli, niin itse olen kuulunut siihen ryhmään, joka tuota ajokorttia ei tuolloin ajanut. Itseasiassa jotakuinkin 19-vuotiaana ilmottauduin autokouluun, mutta onnistuin murtamaan jalkani (joo, täähän on siis tapahtunut aiemminkin, joskin silloin selvisin vain kipsihoidolla) ja niinpä siinä sairastellessani muutin keskelle Jyväskylän keskustaa ja autokoulu jäi. Ei ollut tarvetta ajokortille, saatika autolle. Olin ihan liian pihi hankkiakseni auton, asuin liian lähellä kaikkea eikä mulla ollut autoa omistavaa miestä.

Mikäänhän ei nyt varsinaisesti ole muuttunut. Ainoastaan se, että oon lähempänä keski-ikää kuin vasta täysi-iän ylittänyttä ja mulla on mies, jolla on auto. Sikäli kun tuota Maseratia Mitsua voi autoksi sanoa. Nyt oon sitten päättänyt tuon autolla ajon opiskella. Tää kaikki on vähän sattumien summana tullut päätös. Armas kälyni nimittäin opetti kesällä tyttärensä ajamaan ja samoilla höyryillä menen nyt minäkin.

Ei tosiaan mikään teini enää, mut #hupparikansanpuolella kyllä.

Aloitettiin projekti viime viikonloppuna ja ollaankin ajettu kolmena peräkkäisenä päivänä niin paljon, kuin opetusluvalla yhtenä päivänä kerralaan voi ajaa. Työlästä, kovin on työlästä! Pahinta tässä on se, etten oikein tiedä kuinka motivoisin itseäni tähän. Kertaakaan mulla ei ole tullut fiilistä siitä, että autolla ajaminen olisi jotenkin erityisen siistiä osata. Autoa tai ajokorttia en juurikaan kaipaa tavalliseen arkeeni, mutta yritän nyt parhaani mukaan pitää mielessä syyt miksi ajokortti olisi hyvä olla ja miksi se tulisi hoitaa just nyt:

1. Pääsee harrastamaan harrastuksiaan yksin jonnekin, mihin julkisilla ei pääse. Esimerkiksi vaeltamaan hornankuuseen vaikka ihan yksin.
2. Jos joskus sattuisi tulemaan sellainen tilanne, että tarvitsisi mennä jonnekin, mihin ei ole helppoa mennä julkisilla ja Jarppa ei halua lähteä, niin ei tarvitse pyytää Jarppaa, vaan tarvitsee pyytää ainoastaan sen autoa.
3. Valtion rautatiet on ainakin päättänyt tehdä parhaansa edellämainitun toteutumiseksi lopettamalla tulevaisuudessa yhteyden Jyväskylä-(Ähtäri-Alavus-)Seinäjoki.
4. Ei ehkä tule päivää, jolloin olisin valmis maksamaan ajokortista niin paljon kun se tänä päivänä maksaa, joten ehkä viisasta hoitaa se nyt vähän inhimillisempään hintaan.

Nooh. Sen lisäksi, että oon autourheillut (jep, siltä se ajoittain ainakin sykkeiden puolesta tuntui), oon ihan oikeastikin vähän urheillut.

ma: ---
ti: sali 1h
ke: sauvailu 1h20min
to: sauvailu 1h45min. + core 35min.
pe: sali 1h10min.
la: pyöräily 1h10min. + sauvailu 1h + kahvakuulailu 30min.
su: ---
yht: 8h30min.

Loppuviikon muut treeni tarjosi anopin pihassa kaadettu (ei sentään kaatunut) lehtikuusi.

Pihatreenikengät eli ekat maratonkengät. Palvelevat ikuisesti jossain.

Valon kaupunki, vihdoin.

Kahtena viimeisenä vuonna näihin samoihin aikoihin olen kitissyt (vuosi 2013, klik!) ja marmattanut (vuosi 2014, klik!) Jyväskylästä. Siitä kuinka valon kaupunki -tapahtumaa hypetetään ja tätä rakasta kotikaupunkiamme vielä kutsutaan valon kaupungiksi. Samaan aikaa kuitenkin vajaan kolmen kilometrin päässä keskustasta ollaan lenkkeilty suosituimmilla ulkoilualueilla

a) joko oman otsalampun valossa (kuten vuonna 2013) tai

b) pimeässä (kuten vuonna 2014).

Aiheeseen on taas valon kaupungin jälkeisenä viikonloppuna aika palata..... Ja tattatararaaaa... Vuonna 2015... Hyvät ystävät ja toverit... (rumpujen pärinää)...

Eli kyllä, jotkut asiat muuttuvat!

Valitettavasti en itse päässyt, tai tottapuhuen jaksanut, lähteä katselemaan valon kaupungin tapahtumia keskustaan. Tää viikko on ollut kerta kaikkiaan täynnä kaikenlaista huolta ja häslinkiä, mitä ei välttämättä olisi tarvittu tai kaivattu. Viikonloppu, lenkkeily metsässä ja luonnonvalossa sekä illat kotona Jarpan kanssa on tullut tarpeeseen.

Viikon liikunnat:

ma: sali 1h20min.
ti: ---
ke: sali 55min.
to: metsäsauvailu 1h10min.+ core 30min.
pe: sali1h10min.
la: metsäsauvailu 1h20min.
su: juoksu 25min + kahvakuulailu 30min.
yht: 7h20min.

Ostin perjantaina Budgetin budjettipäiviltä kymppikiloisen kahvakuulan. Jostain luin, että naiset yleensä aliarvioi voimansa. No mä en aliarvioinut. Hukassa on joko tekniikka tai voimat. Eka kotikutoinen kahvakuulailu meni lähinnä liikkeiden hakemiseen. Kieltämättä mielessä kävi myös se, että kumpihan on kalliimpi, taulutelkkari vai lattiakajarit ja kumpi edellämainituista on Jarpalle tärkeämpi. Pohdin myös, että jos tää kuula lähtee käsistä, niin meneeköhän se tuon ison olohuoneen ikkunan läpi ja riittääköhän kantokyky vielä parvekelaseista läpi. Vaikka hiki tuli vain jo pelkästään noita pohtiessa, niin oli sillä kuulailukin hauskaa! Toivottavasti en edellämainittuihin saa koskaan vastausta, vaan voin kirjoitella teille joku päivä tuosta kotikutoisesta kahvakuulatreenistä, joka on nyt hyvässä hahmotteluvaiheessa.

Lopuksi vielä lauantaisella lenkillä pahennnusta herättänyt näky. Että joo, kyllä se ulkoilualueiden valaistus on varmaan monessakin mielessä ihan jees.

Että terveisiä vaan hiihtomaasta. Ei oo kaikki inkkarit ollut kanootissa näillä, ketkä tässä asialla onkaan ollut.

Liikuntaa, sydäntauteja ja kalaruokaa...

Nämä pari viikkoa on kyllä mennyt kuin siivillä. Teen nyt viimeistä harkkaa, tarkalleen ottaen aikalailla viimeisiä päiviä jo, ennen valmistumista.  Oppari täytyy toki vielä saattaa loppuun. Harjoitteluajat alkaa kuitenkin olla takanapäin. Just kun olin oppinut mihin kaikkeen voi työharjoitteluaikaa hyödyntää. Toista se on sitten työelämässä: on omat potilaat ja vastuu. Ei enää niin vaan liueta sinne sun tänne katsomaan erilaisia toimenpiteitä ja oppimaan uutta. Se alkaa erilainen oppiminen sitten, sillä ikuista oppimistahan tämä ala on.

Täytyy sanoa, että viimeinen harkka sydäntaudeilla on ollut kyllä niin nappivalinta. Olen kyllä pärjännyt hyvin joka paikassa ja tykännyt ollakin, mutta tästä jää kaikin puolin jotenkin erityinen fiilis. Sellainen, että näiden asioiden parissa haluan vielä tulevaisuudessa työskennellä. Sitä kohti siis!

Parin viime viikon liikunnat ensin eletystä alkaen:

ma: sali 1h10min.
ti: ---
ke: juoksu 20min. + core 30min.
to: sali 1h
pe: maastosauvailu 1h50min. + core 15min.
la: sali 55min.
su: pyöräily 1h
yht: 7h

ma: juoksu 30min.
ti: sali 1h + vesijuoksu 30min.
ke: sali 1h
to: maastosauvailu 1h + core 15min.
pe: sali 1h 10min.
la: juoksu 20min. + core 25min.
su: maastosauvailu 1h40min.
yht: 8h

Oikeastaan on jo aika kova halukin työelämään. Johonkin ihan erilaiseen työelämään. On myös fiilis, ettei opiskeluakaan tekisi mieli lopettaa. Mitä sitten, kun ei ole enää mitään deadlineja mistään? En tiedä olenko hullu, mutta oon vähän tuumaillut avoimen yliopiston opintoja. Tarkalleen ottaen mitä, en vielä tiedä. Monenlaisia vaihtoehtoja oon miettinyt. Niistä en kyllä stressiä jaksa ottaa ja saattaahan olla, että työ vie mukanaan. Sitä ennen aion kuitenkin rauhassa värkkäillä sen opparin ja mulla onkin siihen hyvin haettuna opintovapaata. Valmistuminen menee jokataupauksessa sinne jouluun, mahdollisesti ansi vuoden alkuun.

Oon mä muutakin syönyt, kun leivitettyä kalaa :D. Mutta aika hyviä nämä, sairaalaruuaksi! Pinaattilätty on anopin värkkäämä. Itellä ei ihan letun paistoon oo riittänyt motivaatioo.

Maratoonari-identiteetti

Sain viime viikon maanantaina elämäni ensimmäisen  toisen kosketuksen akupunktioon. Eka kosketus oli korva-akupunktio psykiatrian harkassa ja tämä toinen oli sitten ihan normi akupunktio nilkkaan/pohkeeseen. No, lähtökohtaisesti jo oli ajattelu, että se tuskin tapauksessani auttaa, mutta kokeillaan. Ja niin siinä ainakin luullakseni myös kävi. Sain myös ohjeeksi syödä tulehduskipulääkekuurin ja olla treenamatta. Ei siis päkiänousuja, eikä myöskään minkäänmoisia lenkkeilyjä.

Niimpä viikon liikunnat on koostunut kahdesta yläkropparääkistä (a' tunti). Viikonloppuna kuitenkin luovutin (on ihan sama kuinka lepäilet tai olet lepäilemättä) ja kävin parin tunnin sauvailulla mettässä. Epäilevät, että peroneusjänteessä saattaisi olla jotain ongelmaa sen nilkkamurtumaan johtaneen tapaturman jäljiltä. Ehkä tulehduskudosta tai sitten poikittainen repeämä. Itte en usko, vaan luulen, että kyseessä on samaa settiä kun aiemminkin ja sehän ei MRI:ssä näkynyt mitenkään. Kattotaan nyt. 1.10. olis tuo kuva taas. Paskaa tässä on nyt se, että olen aloittanut vikan harkan keskussairaalalla, joka on tiennyt paljon paljon nykyistä enemmän kävelyä. Ja ei, eipä ole jalka tykännyt. Ainaskin uudet kengät töihin tarvii hankkia nyt just heti. Sellaiset lenkkarityyliset, kiitos!

Lauantaina kävin pyöräilemässä rantaraitin tuntumassa. Kävin vähän kannustamassa maratoonareita ja katsomassa olisi exposta löytynyt hyviä tarjouksia. Pitkästä pitkästä aikaa tunsin jonkinlaista ketutusta tilannettani kohtaan. Ehkä jopa himpun verran katkeruutta ja kateutta maratoonareita kohtaan, myönnettäköön. Edellämainitut ei todellakaan ole miellyttäviä tuntemuksia, etenkin kun itse asian, eli mahdollisen juoksukyvyn/-kunnon palauttamiseksi ei juuri mitään voi itse tehdä... -muuta kuin kanavoida energia jonnekin muualle, eikä jäädä vellomaan. Syvässä tuntuu olevan maratoonari-identiteetti vaikkei niitä niin kovin montaa ole kerinnyt kertyäkään.

Postauksen kuvat on Finlandia Marathonilta. Tapahtuma oli siirtynyt Paviljonkiin ja maratonreittikin vaihtunut neljäksi kierrokseksi. Reitti, se on kyllä kaunis täällä Jyväskylässä. Oikeasti niin kaunis, että melkein mikään mitä tässä polkujuoksuhypessä katujuoksua parjataan, ei rantaraitilla pidä paikkaansa. Mikäli mielii juosta katumaratonia ensi vuonna, niin lämpimästi suosittelen Finlandiaa. Puolikaskin tarjonnasta löytyy sekä kymppi. Tänä vuonna tapahtuma oli muutettu kaksi päiväiseksi ja kympin kisa, valon kymppi, juostiin jo perjantai-iltana. Katotaan nyt mitä ensi vuodeksi keksivät, mutta toivottavasti ainakin itte olen mukana!

(Ilmeisesti olen todellakin ollut kauan pois juoksulenkeiltä, sillä vielä jokunen vuosi sitten en koskaan olisi voinut kuvitella haaveilevani eniten maratonista kotireitillä!)

P.S. Arvatkaapa muuten kuinka kävi pikkusiskon? No hän oli flunssassa eikä päässyt tuonne valon kympille lainkaan. Aika paska mäihä sekin. Eipä muuta kuin uutta haastetta kehiin!

10 satunnaista ja outoakin faktaa...

1. Tajusin vasta hiljan, että älypuhelimeen voi ostaa muistikortin, jonka jälkeen tilaongelmat on historiaa. Tähän saakka olen vain poistellut kuvia, koska onhan ne siellä pilvessä. Älypuhelimen oon omistanut kuitenkin useamman vuoden.
2. Vierastan hymiöiden ja kuvioiden käyttöä kirjoitetussa tekstissä. Hymiö alkaa luonnistumaan pikkuhiljaa, mutta sydämen kanssa on  vielä suuria vaikeuksia. En osaa sanoa miksi. Todennäköisesti siksi, että olen "vanhanaikaisesti" kirjoitetun tekstin ystävä.
3. En halua koskea kielellä tai edes hampailla jäätelön puiseen tikkuun. Se aiheutta samanlaisia kylmiä väreitä, kun veitsen hankaaminen posliinilautaseen. Yäk. Yäk. Jopa se on iljettävää, kun näen jonkun imeskelevän sitä puutikkua ja esimerkiksi siskot tekee sitä mulle tahallaan!
4. En juuri koskaan ole nukkunut pommiin, mutta silti (etenkin vuorotyössä) maalailen kauhukuvia pommiin nukkumisesta. Ikään kuin se edes olisi maailmanloppu. Lisäksi mulla on ainakin viisi herätystä puhelimessa, vaikka herään lähes poikkeuksetta ensimmäiseen äänähdykseen.
5. Parhaita leipiä on Moilas leipomon pikkujääkäri ruisleipä mahdollisimman vanhana ja kuivahtaneena. Kauraleivälläkin sama homma. Todellinen lottovoitto on löytää kyseistä leipää punaisella hintalapulla. Ei tarvii niin kauaa odotella sitä, että leipä on parhaimmillaan!
6. Olen valokuvissa tosi huono. Etenkin siis olemaan valokuvissa. Jos katson itseäni peilistä, sieltä katsoo vastaan ihan ok tyyppi, mutta jos prikulleen samasta ilmeestä olisi valokuva, olisin vahvasti eri mieltä. Yhtään en ole vakuuttunut siitä, kumpi on totuus, mutta onko niin väliäkään.
7. Mulla on kahvinkeitinsyndrooma. Tankkaan sen sekä hellan levyt aina lähtiessäni moneen kertaan. Joskus pitää rautalangasta vääntää, että hei, kyllä sä katoit sen kahvinkeittimen. Sitä paitsi siitä löytyy ajastin, joka sulkee sen. Tokihan se voi olla rikki...
8. Olen kirjastojen kannattaja. Sakkomaksujen muodossa myös taloudellisesti. Aina ja jatkuvasti päätän skarpata kyseisessä asiassa, mutta hyvin usein se jää kuitenkin tekemättä. En ymmärrä miten se on niin vaikeaa!
9. Muuten en juuri koskaan ole mistään myöhässä. Ylipäänsä ärsyynnyn aika herkästi siitä, että jota kuta joutuu odottelemaan. Myöhästely on mielestäni epäkunnioittavaa sitä toista kohtaan, joka odottaa! Mutta ehkä se on heille vähän sama, kun mulle tuo kirjasto...
10. Jotain Sisu tms. pastilleja syödessä niitä täytyy ottaa aina kaksi kerrallaan suuhun. Oon joskus jopa heittänyt yhden ylijäämäisen pois. Silloin harvoin, kun syön jotain karkkeja tulee myös olla tarkkana. Minkä väristä ja missä järjestyksessä, hah.

Onko kellään samoja outouksia?

Saattaa olla viimeisiä maantiepyöräilyitä?

Ja viime viikon liikunnat:

ma: sali 1h
ti: maantiepyöräily 1h10min.
ke: maantiepyöräily 2h55min.
to: sali1h
pe: sali 1h
la: ---
su: juoksu 40min. + core 25min.
yht: 8h10min.

Ruutuaikaa vaihteeksi koneella

Sen lisäksi, että pidin kevyempää viikkoa liikunnasta, olen pitänyt näemmä kevyempää elämää myös somesta. Mitenkään sellaista suunnittelematta.No nytpä sitten tekisi mieli kirjoitella, mutta on valkoisen paperin muuri edessä. Joten ollaanpa niinkuin koko somehiljaisuutta ei koskaan olisi ollutkaan, ja värkätään perinteinen koonti viikon (tässä tapauksessa viikkojen) liikunnoista.

Edellisviikkohan oli aika hiljainen harrastamisen suhteen sisältäen pari salikertaa (1h kappale) ja pari juoksulenkkiä (30min. kappale), eli yht. 3h.

Tällä viikolla on kuntosalia tullut harrastettua jopa kolmesti, jonka lisäksi maastokävelyä sauvoineen, keskikroppatreeniä olkkarissa ja yksi pyörä-juoksu -treeni, jonka juoksuosuus pikkusiskon kanssa. Yht. n. 6h.

Mitään erikoistahan mulle ei kuulu. Edellämainittujen lisäksi olen punnertanut opparia (kuherruskuukausi sen kanssa on ohi!), tehnyt töitä, viettänyt aikaa lomailevan Jarpan kanssa ja tottakai, katsonut yleisurheilun MM-kisoja sen mitä muulta elämältä ehtii. Luulen, että just jälkimmäinen on verottanut tätä someaikaa esimerkiksi täältä blogista. Kuulun nimittäin siitä onnelliseen ihmisryhmään, että ruutuaika on rajallinen. Oli tilanne mikä hyvänsä, määräänsä enempää ei vaan jaksa olla erilaisten medioiden tai ruutujen äärellä. Ei edes jalka kipsissä sairaslomalla, se tuli nähtyä keväällä. Mutta kaikki loppuu aikanaan. MM-kisat ja jopa Jarpan loma. Niin ja kesä. Syksyn tuntu on nimittäin aika vahvasti läsnä. Ihan hyvä on se tuntu, vaikka kesäihminen olenkin.

Kun tää nyt on tällainen vähän sitä sun tätä -postaus, niin laitetaanpa vielä pari nostoa viime viikon liikkoista. Ensinnäkin kuntosali, jonne olen saanut itseni palaamaan kesäunilta (unilta, jotka liittyi vain ja ainoastaan kuntosaliin). Oon värkkäillyt vähän uutta saliohjelmaa ja vaikka oon ihan liian fat ollakseni fit, on se todennäköisesti ainoa harrastus jota tällä hetkellä osaan edes vähän tavoitteellisesti tehdä. Toinen nosto on ehdottomasti väsyneen duunipäivän päätteeksi heitetty vitosen lenkki. Oli vaan jotenkin tossu syönnillään, niin tokihan se piti sitten kokeilla vähän rajoja. Huonona päivänä mäkisessä maastossa vitonen aikaan 25.xx. Antaa uskoa, että (juoksu)kuntoa jossain on, mutta kun ei sitä perkule pääse harjoittamaan, höh!

Mutta joo. Paljon olisi asioita, mistä kirjoitella. Uusista kengistä, kesäretkistä, saliohjelmasta, tavoitteellisen harrastamisen kaipuusta, ortopedin vastaanotosta ynnä muusta. Mutta ehkäpä en tästä tekstistä tee enää tän sekavampaa, eli palataanpa vaikka edellisiin aiheisiin sitten myöhemmin. Nyt oon sentään saanut tämän blogihiljaisuuden vihellettyä poikki ja valkoisen paperin dilemma on hoidettu erittäinkin laaduttomalla ja täysin sisällöttömällä postauksella eetteriin.

Ja tuosta, laitetaanpa vielä täysin asiaankuulumaton kuva vielä:

Kas noin.

Mukavaa viikkoa!

Viime viikko ja mietteitä kuluvasta..

Viime viikon liikunnat:
ma: pyöräily 1h40min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 2h
to: pyörä+juoksu+pyörä 1h45min.
pe: maastolenkki 50min. + core 25min.
la: pumppi 30min. + lenkki 1h5min.
su: ---
yht: 9h

Liikuntojen lisäksi viime viikko sisälsi normaalia enemmän jos jonkinmoista hyötyliikunnallista aktiviteettia: käytiin mm. yhtenä päivänä Jarpan kanssa patikoimassa ja toisena marjamettässä. Liikunnallisten aktiviteettien lisäksi oli tyttöjen iltaa, sunnantaibrunssia ja sitä rataa. Ei ihme, että tämä viikko käynnistyi erittäinkin väsyneissä merkeissä. Eilinen 12-20 työvuoro takasi sen, että päivä meni kutakuinkin siinä. Yö taas meni työunia nähdessä ja tänään aamuvuorosta kotiin päästessä olotila oli edelleen mitä väsynein.

Tuossa jokunen tunti sitten kävin pääkopan sisäistä taistelua päikkäreiden ja pyörälenkin välillä. Päikkärit voitti ja hyvä niin. Vasta tätä postausta aloitellessa tuli sellainen järkevä fiilis, että oliskohan nyt kevyemmän harrastusviikon paikka? Pääsääntöisesti nuo kevyemmät viikot tulee mulla aina tilanteeseen, jotka muun elämän suhteen (lähinnä työ ja koulu) on kaikkea muuta kuin kevyitä. Samoin mulla on usein tapana pitää viikon lepopäivät päivinä, jotka ei muutoin täytä palautumispäivän vaateita.

Väsymyksen ja laiskuuden erottaminen ei aina ole todellakaan helppoa. Aika moni ihmisistä varmasti sekoittaa laiskottelunhalun ja väsymyksen. Meni tuo kuinka päin hyvänsä, lopputulos on aina kehno! Ei ole hyvä homma jättää liikuntoja liikkumatta siksi, että pukee laiskottelunhalun väsymykseksi, eikä myöskään ole hyvä liikkua silloin, kun kuvittelee väsymystä laiskottelunhaluksi. Itse kuulun selvästi jälkimmäiseen ryhmään. Eihän mun liikuntamäärät mitään jättisuuria ole ja ylipäänsä tosi harvoin on tilanteita, jolloin on tällaisia fiiliksiä tulee. Varmaan siksikin ne on niin kovin vaikea tunnistaa edelleen. Luulen, että noita liikunnan suhteen vähän inaktiivisempiakin kausia ja viikkoja tulee mulla kyllä suunnittelemattakin, mutta ehkä tosiaan sellaisia on myös tarpeen välillä suunnitella. Joten tervetuloa kevyempi viikko!

Kuvat Satasarviselta!

Lomalla!

Viime viikkoina kultaakin kalliimpi aika on tuntunut olevan kortilla. Nyt on kuitenkin viikon mittainen lomapätkäs, jonka hyvällä tuurilla sain! Vaikka tuo loma meneekin pitkälle opparin merkeissä, on sillä silti hauska leijua.

Tässäpä muutamat hauskat ja vähän erilaiset treenit viime viikoilta:

Pyörä-juoksu -yhdistelmä:

Tein ekan pyörä-juoksu -yhdistelmätreenin ja respectit triatleetteja kohtaan nousi kyllä, jos mahdollista, vielä muutaman pykälän lisää! Pyöräilin reilun 15K ja juoksin sellaisen nelisen kilsaa.. Joista eka kilsa tuntui, kun olis pyöränpenkki persiissä ja pari vikaa kilsaa sitten nilkka-jalkaterä -osasto laittoi vastaan ja huolella. Kun vaan tuo juoksu joskus rupeisi sujumaan, niin varmana näitä tulee lisää ja lisää!

CycloCross:

Ekaa kertaa käytin pyörää siellä, missä se silloisilla renkaillaan on omimmillaan. Eli hiekkatiellä. Sekin oli yllättävänkin hauskaa ja tuo maantiepyörän ja cyclon välillä tehty pitkä pohdinta vaan vahvistuu ja vahvistuu oikeaksi! Sittemmin kyllä vaihdoin maantierenkaat alle, joka muuten sekin ratkaisuani oikeaksi vahvisti. Syksymmällä kerkee ajella noilla cyclon renkailla. Painetaan nyt maantierenkailla siihen saakka.

Sauvakävely:

Blogitoveri oli vierailemassa kotikonnuilla täällä Jyväskylässä. Sovittiin treenitreffit sauvakävelyn merkeissä, mulla kun tuo juoksu, eikä etenkään polkujuoksu, tahdo onnistua. Laajavuoren metsää koluttiin ja aika meni kun siivillä. Virkistävää vaihtelua, kun on seuraa. Tosi positiivista on myös se, että harrastaminen tuo yhteen niin erilaisesta elämästä tulevia ihmisiä. Luultavasti sitä muuten pyörisi vaan hoitsujen ja lapsuuden ystävien parissa, hah!

Paluu salille:

Henkilökohtainen kesäloma kuntosalista loppui. Kesää ei juurikaan tullut, mutta salitauko kylläkin. Kuukauden tauon jälkeen suoraan maastavedon pariin. Jälkimmäisestä taukoo on tullut nilkkamurtumasta lähtien, eli domsit oli taattu. Ehkä vielä joskus kyykkyäkin. Kunhan nuo voimatasot saisi suurinpiirtein tasaisiin mittasuhteisiin. Siihen saakka lienee järkevä pysyä suurinpiirtein yhdellä jalalla tehtävissä liikkeissä.

Kahden edellisen viikon treenit vanhemmasta alkaen:

ma: juoksu 30min. + core 15min.
ti: pyöräily 1h25min. + puistojumppa 1h
ke: juoksu 30min.
to: pyöräily 1h30min.
pe: ---
la: pyöräily 35min. + juoksu 20min. + core 20min.
su: pyöräily 2h10min.
yht: 8h45min.

ma: ---
ti: core(+muutakin) 45min.
ke: pyöräily4h10min.
to: sali 1h10min.
pe: pyöräily 1h30min
la: sauvailu 1h50min.
su: ---
yht: 9h25min.

Sellaisia viikkoja. Kuvituskuvina instagramfeediä. Nyt häippäsen mustikkaan!

Ikää lisää...

Mulla on tänään synttärit. Täytän 31-vuotta. Edelleen musta tuntuu hullulta ajatella, että oon yli kolmekymppinen. Kerroin, koska haluan, että mahdollisimman moni onnittelee. No ei vaiskaan, ei todellakaan! Kerroin, koska haluan pohtia tätä jämerää vuottani maagisen kolmenkympin rajapyykin ylitettyäni. Kolmenkympin rajan lähestyessä mietin, että hyvästi nuoruus ja tervetuloa seesteinen keski-ikä. Keski-ikäiseksi en itseäni tunne, enkä kai todellisuudessakaan sitä ole, mutta koko ajan seesteisemmäksi kyllä. Se ei siis ollutkaan mikään vitsi.

Katselin eilen uusintana Loirinuotiolla ohjelmaa, jossa itse Vesku sanoi valitsevansa nelikymppisenä olon siksi parhaimmaksi. Tiedä sitten. Jaksan uskoa kuitenkin siihen, että parasta aikaa eletään nyt ja tässä. Vaikka sitten seitsenkymppisenä, kuten hän. Tällä hetkellä kuitenkin uskon, että pitkä aika on vielä siihen, kun niin sanottu alamäki alkaa. Vielä jokunen vuosi sitten uskoin, että se alkaisi suurinpiirtein nyt. Se kyllä naurattaa!

31. ikävuosi oli vuosi, jolloin...

• ...kävin kaksi kertaa yökerhossa. Marraskuussa työpaikan pikkujoulujen yhteydessä ja joulukuussa erään työkaverini kanssa. Siinäkin oli kaksi kertaa liikaa.
• ...olen tuntenut koko ajan enenevässä määrin itseäni luontoihmiseksi.
• ...rupesin miettimään lihansyöntiäni ja valintojani sen suhteen.
• ...tein ulkomaan matkan, jossa en ottanut ainoakaan alkoholiannosta.
• ...sain jonkinlaisen vastareaktion muutamana aiempana vuotena kokemaani opiskelu-työstressi -kierrettä kohtaan, enkä uponnut siihen suohon enää.
• ...hyväksyin tämän "vammatilanteeni", enkä juuri ole kokenut pahoinvointia tai negatiivisia ajatuksia sen suhteen. En aina ja sataprosettisesti, mutta noin niinkuin pääpiirteittäin.
• ...ajattelin, että hyvästä vanhuudesta puuttuu enää farmariauto, suksiboksi ja lapinmökki. Ja hyvä tuuri sen suhteen, etten sairastu työikäisenä esimerkiksi alzheimerin tautiin tai aivoveritulppaan.
• ...löysin kaksi upeaa harrastusta: hiihdon ja pyöräilyn.

Viime viikolla pyöräilin kesken työpäivän keskussairaalalle kuulemaan, mikä olisi suunnitelma tämän jalkani kanssa. Sateessa. Harmi vaan, että itse potilaalle oli jäänyt ilmoittamatta ajan siirtyminen reilulla kuukaudella. Ei harmittanut. paitsi sade ja puoli tuntia hukkaan mennyttä työaikaa.

Viikonloppuna käytiin patikoimassa Muuratsalossa. Oli taas niin kovin upeita paikkoja, jotka ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa. Esimakua kuitenkin tämän kuvan muodossa.

Viikon liikunnat:

ma: ---
ti: pyöräily 1h35min.
ke: juoksu 20min. + jumppa 30min.
to: "streetworkout" 40min.
pe: sauvailu 1h20min.
la: pyöräily 1h20min. (+patikointia tunti jos toinenkin)
su: ---
yht: 5h45min.

Viikon liikunnat ja muita mietteitä..

Viime viikon liikuntoja:

ma: sauvakävely mehtässä 2h5min.
ti: ---
ke: juoksu 20min. + core 20min.
to: pyöräily 1h
pe: juoksu 40min.
la: pyöräily 5h15min.
su: patikointi 1h35min. + 20min.
yht: 10h 35min.

Näyttää, niinkun olisin liikkunut paljonkin. Kaikki jutut on kuitenkin ollut kevyitä. Pitkä pyöräily oli kyllä ajallisesti pitkä, joten se on oikeastaan ainoa sellainen "rasittava" liikunta koko viikolla. Pyöräilyä on kyllä mahdollista muutenkin tehdä määrällisesti enemmän, kuin vaikkapa juoksua. Tää taisi olla järjestyksessään kolmas viikko vailla salia. Eka noista kolmesta viikosta oli ihan tietoinen päätös, tokan viikon olin kipeänä ja nyt tää kolmas viikko myös on ollut aika tietoinen päätös. Jotenkin se sali vähän tökki tuossa heinäkuun alussa ja ajattelinkin, että jos suinkin kelit on ulkoliikuntaa suosivia, niin jääköön voimailu muutamaksi viikoksi.

Keskivartalosta oon kuitenkin yrittänyt pitää huolta. Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi, sillä eilen töissä mulla pamahti selkä. En ole oikein varma missä tilanteessa, mutta sieltä jonkun noidannuolen tuonne ristiselkään kuitenkin sain. Tosi ärsyttävä. Just eilen ennen nukahtamista luin Tiinan kirjoituksen tukilihaksista ja mietin, että onneksi oon säästynyt selkäongelmilta. Note yourself, älä koskaan luule säästyneesi miltään vaivalta. No onni onnettomuudessa on kuitenkin se, etten varsinaisesti loukannut sitä selkää, joten luulen, että tuo kramppi helpottaa kyllä päivässä parissa. Kokemusta on kyllä niskasta näistä tämäntyyppisistä pistoksista. Tiedättekö sen tunteen, kun ei päätä pysty kääntämään kuin toiseen suuntaan? Lähtee yhtä nopeasti, kuin on tullutkin. Maanantai meni kuitenkin ulkokahvakuulan tai edes lenkkeilyn sijaan lattialla makoillessa, hyvää asentoa hakiessa ja yrittäessä rentouttaa tuota selkälihasta.

Musta on jotenkin tylsää aloittaa viikko siten, ettei harrasta liikuntaa. Maanantai olis mielellään aina liikuntapäivä. Nyt se ei kuiteskaan ollut, mutta onneksi noita muitakin päiviä on. Mutta joo, kerrottakoon vielä noista postauksen kuvista. Kaksi ekaa kuvaa on otettu Kärkistensalmelta sunnuntaina. Ihan samaan aikaan vielä, kuvaussuunta on vaan eri. Ihan hauskannäköistä oli, kun Päijänteen pohjoispuolella oli pilviä ja etelässä taas paistoi aurinko. Pari sadepisaraakin ripsas, tuohon sorsakuvaan. Kolmas kuva on myös Päijänteeltä, jossa vietettiin Jarpan enon juhlia perjantaina. On ollut järveä kerrakseen! Kuvat kertoo hyvin tästä epävakaisuudesta ja kuurosateista. Sellasta se on. Tämä Suomen kesä. Mutta niin ihanaa kuiteskin!

Flunssassa

Reilu viikko töissä ja flunssaperkele. Pyöreästi vuoden sisällä kolmas flunssa ja jokainen on mennyt saman kaavan mukaan: paluu opintovapaalta "kotityöpaikkaan" ja viikon sisällä flunssa. Tiedä sitten onko sattumaa vai löytyykö asialle ihan selityskin. Yleensä mua ei jaksa just harmittaa eteen tulevat flunssat, mutta nyt tällä kertaa on kyllä ottanut pattiin ja huolella. Oon ollut tämän viikon itekseen kotona ja ajatuksena oli nauttia "yksinäisestä" viikosta, liikkua paljon, käydä melomassa sekä pyöräilemässä ja viettää kaverin 25v. -juhlia. No joka ikisen asian oon joutunut skippaamaan ja illat oon nyhjännyt kotona kohtuu ikävin fiiliksin. Tiistai-iltana alkoi kurkkukipu ja siitä eteenpäin torstaina ihan karmea nuha ja nyt tappoyskä. Töihin olen kuitenkin kyennyt (vaikkei ehkä olisi pitänyt, koska nyt nämä kolme vapaapäivää taitaakin mennä painiessa tämän kanssa). Kuumetta ei edelleenkään ole noussut, mutta olo on karmeampi, kuin monessakaan kuumeisessa flunssassa on ollut.

Eihän se sairastaminen koskaan mukavaa ole, mutta erityisen paskaa se on silloin, kun a) on yksin, b) on kesä ja c) olisi jotain normaalia spesiaalimpaa ohjelmaa. Nyt on siis ollut kaikki komponentit erityisen paskaan sairastamiseen kohdallaan ja viimeistä sorttiakin olisi ollut useammanlaista! Onneksi Jarppa palaa pian Lapin reissultaan ja luulen, että mieltäkin piristää kuulla kalastustarinoita ja katsella lapin kuvia enemmänkin, kuin muutaman postauksessakin olevan kuvaterveisen verran. Omat terveiset kuleneelta viikolta on tosiaan melko vaisut. Liikuntaakin tuli harrastettua tasan 55min. lenkin ja 30min. core-treenin verran, jotka alkuviikolla ennen räkätautia höntsäilin. Mutta ehkä tämä tästä!

P.S. Onneksi nuo 25v. -juhlat on TAAS ensi vuonna, hah!

Viikon jäätelöt ja muuta(kin)

Viime viikolla......

• .....aloitin pitkästä pitkästä aikaa työnteon, josta ansaitsee (vähän!) rahaa.
• .....pidin väliviikon kuntosaleilusta, koska sisäliikunta olisi ollut pilkantekoa ekalle oikealle kesäiselle viikolle.
• .....kaaduin ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa pyörälläni. Perus tyriminen lukkopolkimien kanssa. Minä selvisin rintalastan tärähdyksellä ja pyörä (jota en vieläkään ole nimennyt) pienellä naarmulla penkkiin. Mahtoi pyörää hävettää kuskin kömmähdys!
• .....jäin yksin kotiin yli viikoksi, koska koskikalastaja-Jarppa lähti koskikalastamaan lappiin.
• .....fiilistelin kesää ja kesäistä Suomea!
• .....vietin hauskan kesäretkeily päivän kummityttöni kanssa. Korvaava suunnitelma loppuunmyydyn kesäteatterin vuoksi.
• .....kärähdin auringossa, koska en ollut riittävän huolellinen suojauksen kanssa.
• .....söin aika monta jäätelöä.
• .....tapasin mukavia ihmisiä!

Eli aika kiva viikko.

Viikon treenipäiväkirja meni siten, että...

ma: pyöräily 2h5min.+ sauvailu maastossa 55min.
ti: hölkkä 25min. + kotijumppa 25min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: hölkkä 25min. + pyöräily 55min.
la: pyöräily 2h50min.
su: ---
yht: 9h45min.

Sitten vielä loppuun (taas) pieni pohdiskelu koskien viikon treenipäiväkirjojen postaamista blogiin, joita osa kirjoittajista tekee ja osa taas ei. Omat motivaattorit kyseiseen kirjoittamiseen on oikeastaan puhtaasti se, että tykkään koota viikon treenit "kirjallisesti" yhteen. Tavallaan nämä postaukset ovat siis treenipäiväkirja itselleni, vaikka harvoin menneisiin viikkoihin palaankaan. Ainoa treenipäiväkirja tämä ei suinkaan ole, vaan treenit menee Garmin Connectiin. En ensinnäkään aina osu tasaminuuteille, vaan pyöristän ne lähimpään viisi minuuttiseen kirjoittaessa. Jos joku on näin ajatellut. Tykkään siis koota yhteen asioita ja tehdä listoja. Tekemättömistä ja tehdyistä asioista. Yleensähän ne listan on nimenomaan niitä puuttuvia asioita (kauppalista), rästihommia (ns. to do -lista) tai muita muistettavia juttuja (pakkauslistat), niin vaihtelua se on sekin, kun voi kerrankin tehdä listaa asioista, mitkä on tapahtunut.

Miksi taas en kirjoita liikuntojani, on se, että toisinaan tuntuu, että tämänkaltaiset asiat ruokkivat vertailemaan itseään muihin. Siinähän ei siis ole mitään pahaa, jos sitä tekee positiivisessa mielessä inspiraatiota tai vinkkejä saadakseen (mitä nyt ei tästä blogista varsinaisesti saa), mutta jos vertailu on negatiivista, on se mun mielestä aika ikävä juttu. Omalta osaltani en sitä haluaisi olla ruokkimassa. Kaikenlainen harrastamisen vertailu on muutenkin turhaa: aina, toistan aina, löytyy paljon ihmisiä, jotka treenaa enemmän, paremmin ja monipuolisemmin. Ja jos omaa tekemistään ja kuntoaan haluaa peilata muihin, niin aina löytyy myös ihmisä, jotka liikkuu paljon vähemmän ja on paljon paremmassa kunnossa kun itse ja niitä, jotka liikkuu paljon enemmän ja on paljon huonommassa kunnossa kun itse. Sikäli aika turhaa se vertailu. En myöskään kirjoita liikuntojani kehuskellakseni viikoilla, joilla liikuntaa on kertynyt enemmän tai selitelläkseni viikkoja, joilla ei niin paljoa ole tullut liikuttua.

Sellainen koonti tänään. Mitä mieltä te lukijat ootte näistä blogeissa esiintyvistä viikon liikunta koonneista?

Ja hei, ylemmän kuvan kun kertoo kahdella ja tähan alas lisää vielä "vähän" Ben & Jerry's korvapuusti -jädeä, niin postauksesta löytyy myös VIIKON JÄÄTELÖT!

P.S. Toivottavasti kaikki blogilistalaiset on löytänyt tiensä tänne ilman ko. sivustoa. Facebookki löytyy täältä, klik. Ehkä joskus räntäsateessa jaksan ährätä tuonne sivupalkkiin tuon bannerin vähän paremmin.

Kuulumisia viime viikolta

Viikko (vai peräti reilu?) edellisestä postauksesta ja se viikko on mennyt nopeammin kuin yksikään viikko ehkä koko vuonna. Touhua on riittänyt niin, ettei koneella juuri ole tullut istuttua. En oikein tiedä kirjoittaisinko viimeaikaisista liikunnoista, perheen kanssa vietetystä ajasta, sekotetuista unirytmeistä, kuntoutuskuulumisista, hääjuhlista vai hölkkäkokeiluista, joten kirjoitetaanpa silleen listätyllisesti vähän kaikesta, mitä mennyt viikko sisällään piti:

• Juhannuksen valvoskelut ja vähäinen uni sekoitti totaalisesti mun yleensä niin jämptin unirytmin ja viime viikolla tulikin nukuttua aamulla pitkään. Torkutettua, torkutettua ja torkutettua. Ja just kun olin palaamassa niin sanotusti ruotuun, oli lauantaina hääjuhla ja lisää valvomista..
• Lauantaina tosiaan juhlittiin Jarpan veljen ja hänen vaimonsa maaliskuista naimisiinmenoa. Käly otti järjesti oikeastaan täydellisen itte juhlat yli kuudenkymmenen henkilön porukalle. Huhheijaa. Muutama ilta lauantaita edeltävästi meni juhlapaikalla. Ei onnistuisi meikäläiseltä. Iso hatunnosto ja kiitos kivoista juhlista!
• Mun pikkuveli perheineen oli viime viikolla vierailulla. Korkattiin mm. frisbeegolf -kausi Laajavuoren amatööriradalla. On se hauskaa hommaa se! Ootteko te pelannut kyseistä lajia?
• Hölkkäsin. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen! Ensin 3,5 km siten, että kilometri hölkkää ja 0,5km kävelyä ja seuraavaksi 3,5km kokonaan. Tuntui oudolle, kankealle ja hieman kipeähköllekin. Oli hidasta, todella hidasta, mutta niin ihanaa! Luulen, että pikkuhiljaa tuota jalkaa voisi siihen kuitenkin alkaa totuttamaankin. Sanoihan lääkärikin, että kun kävelylenkkeily sujuu kivuitta, voi kevyttä hölkkää aloitella. Siihen lienet menee aikaa ja pitkään, ennen kuin homma kunnolla onnistuu, mutta hidaskin kehitys on tervetullutta!
• Fysioterapiasta sain kultaakin kalliimpaa ohjausta. Leikkausalueen suurin ongelma on kireät arpikudokset leikkausalueella. Lisäksi, kun voima alkaa pikkuhiljaa palata, heikkoudet paljastuu. Sellaiset heikkoudet, jotka todennäköisesti on ollut olemassaan jo ennen ja vaikuttaneet kävelyyn ja sitä kautta tuohon jalkaterän kipuun.

Juoksukokeilun jälkeen. Mikä voittajafiilis!

Menneen viikon liikunnat kaikkinensa:

ma: kävely-hölkkä -yhdistelmä 30min. + core 30min.
ti: sali 45min. + hölkkä 25min.
ke: sali 55min.
to: pyöräily 2h15min. + 35min.
pe: pyöräily 1h45min.
la: "street work out" 50min.
su: ---
yht: 8h30min.

Yhdeltä pyörälenkiltä...

Huomenna töihin. Näin rikkonaisten aikojen jälkeen se sittenkin vähän jännittää, vaikka tuttuun paikkaan menenkin.

Juhannus(viikon liikunnat)

Alavus. Jos ei sielunmaisema, niin ainakin lähellä sitä.

Juhannus on vietetty ja mukavasti onkin. Poikain kanssa (eli kolmen veljen ja Jarpan) ja tietty äireen. Juhannuskeli oli kyllä perinteinen eli sateinen. Mukava olis ollut pyöräillä lapsuudenmaisemissa, eli Alavuden ja Ähtärin seutua, enemmänkin. Perjantai meni kuitenkin palautellessa torstain pyöräilystä sinne seudulle, lauantain pyöräily jäi lyhyemmänpuoleiseksi, koska alkoi niin jäätävä sade ja sunnuntai oli sitten täynnä muuta ohjelmaa, eli perus kyläkauppavierailut ynnä muuta. Oli siinä kuitenkin välillä ihan hyvääkin keliä. Jonkin verran kävelylenkkeiltiin ja rentoilupyöräiltiin. Sitten tietty saunottiin, pelailtiin kelistä riippuen sisä- ja pihapelejä, makoiltiin kelistä riippuen sohvalla tai takapihalla ja syötiin, syötiin ja syötiin! sellainen juhannus. Ihan leppoisa. Paljon naurua.

Ihmeen mukavasti tuosta 138km pyöräilystä kuitenkin toipui. Ihan hyvin olisi jo seuraavana päivänä voinut jotain treenailla. Fiksua oli kuitenkin pitää lepopäivä, koska alkuviikolla oli joka päivä jotain liikuntaohjelmaa ollut. Positiivinen yllätys oli myöskin se, että sen kummempia tuntemuksia ei myöskään ajon aikana tullut. Kertoo ehkä siitä, että ajoasento on ainakin sinne päin! Ehdottomasti täytyy vastaava reissu tehdä vielä toiseenkin otteeseen. Vaikka Virtain kautta pelipaikalle ja Multian kautta takaisin himaan. Mukava olisi ollut pyöräillä takaisin nytkin, mutta koska sitä ohjelmaa oli ja velvollisuudet kutsui maanantaiaamuna, oli pyörän matkustettava Maseratissa Mitsussa.¨

Alavus by night. Me poikain kanssa!

Juhannusviikon liikunnat:

ma: sali 1h5min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h25min.
to: pyöräily 5h30min.
pe: ---
la: pyöräily 45min.
su: ---
yht: 8h40min.

Tämä viikko otetaankin tuon opparin kanssa vähän löysemmin. Se on oikeastaan aika tervetullutta, koska 1.7. mulla alkais työt. Huh. Ihan nasta mennä tuttuun paikkaan, vaikkakin saikkarin saappaisiin, koska tää kevät on ollut niin rikkonainen. Tuon rikkonaisen kevään takiahan jouduin sanomaan ei yhdelle mielenkiintoiselle kesätyötarjoukselle. En vaan kertakaikkiaan uskaltanut anoa virkavapaata vailla mitään kontrollia nilkkamurtumasta. Isolla kysymysmerkillä oli, olisinko voinut aloittaa kyseisessä paikassa ja jos jotain olisi tullut vaikka myöhemminkin, niin sairaslomaoikeudet uutena työntekijänä ei ole juuri minkäänlaiset. Lisäksi tällaiselle turhankin tunnolliselle kuntoutumispaineet olisi varmasti kasvanut kohtuuttoman suuriksi, mikäli pohjalla olisi ollut lupaus olla käytettävissä tietyn ajan. Jossain vaiheessa vähän asiaa harmittelin, mutta enää en, sillä kesäkuu opparin parissa oli enemmän kuin tervetullut ja mielelläni meen vanhaankin duuniin!

Stepperipyörällä steppailua.... Ehkä oudoin pyöräkokemus koskaan.

Kun nyt ei vaan....

Viime viikko ei liikuntojen suhteen mennyt ihan originallin suunnitelman mukaan, mutta sellaista se on aina välillä. Oppari sen sijaan valmistuu originallia suunnitelmaa nopeampaa vauhtia, enkä tässä vaiheessa keksi yhtään syytä miksi se stressaisi tai muutenkaan ärsyttäisi mua. Päin vastoin, kovin on mukavaa ollut sen puuhastelu ja oon jo nyt vähän ylpeä meidän raakileesta. Vielä on kuitenkin jobia edessä silläkin saralla.

.....mitään sattuisi!

Lauantai ja sunnuntai meni Tampereella kaveripariskunnan luona ja hauskaa oli. Maistoin pitkästä aikaa mustaa makkaraa (oli pahaa!) ja ajoin ensimmäistä kertaa stepperipyörällä (oli hauskaa!). Kyseinen pyörä on myöskin postauksen kuvissa ja halutessaan sen voi jopa ostaa omaksi. Allekirjoittaneelta voi kysellä asiasta lisää, mikäli kiinnostus heräsi. Itse en kauppoihin ruvennut, koska en ihan täysin ole toipunut Focuksen (jolle en toistaiseksi ole keksinyt järkevämpää nimeä) aiheuttamasta lovesta opiskelijabudjetissani. Lisäksi sitä mukaa kun toipumista tapahtuu, on uusia menoja. Mutta on se vaan sen rahansa väärti, jos joku sitä vielä epäilee! (Toki kauppamiehenä olisin tuon stepperin lunastanut omakseni ja myynyt pienellä voitolla eteenpäin, mutta kun en ole niitä kauppamiehiä..)

Kun vielä ilman kypärääkin tätä testailee..!

Viime viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 55min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: sali 40min.
la: pyöräily 1h50min.

su: ---
yht: 6h

Steppipyörällä siis poljetaan kuten stepperillä, whaaat???

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jokaisen liikuntasuorituksen oon tehnyt ennen aamu yhdeksää. toistan, aamu yhdeksää! Opparin tekemisen hyvä puoli on ehdottomasti joustava aikataulu: me ollaan aloitettu hommat joka arkiaamu klo 8.30-9.00. Ihan päällikköaika aamuihmiselle, joka tykkää treenata ja mennä sitten muihin hommiin.

Jarppakin koklaili...

Ja nyt sitten kaikki peukut ja varpaat ainakin pystyyn juhannuskelien suhteen. Ihan sama montako astetta, mutta kun nyt edes ei niin kovin sataisi. Aion nimittäin polkea sinne Etelä-Pohjanmaalle, jos suinkin suunnilleen olisi sellaista keliä. Luulen myös, että aika moni tulee polkemaan myös Ratareisi -pyöräilytapahtumassa. Jos et tiedä mistä puhun tai vielä harkitset juhannustekemisien kanssa, niin tsekkaa edellinen linkki!

...ja handlas homman ku paraski pyöräilijä!

Jos tuo stepperi vielä vuoden päästä olisi myytävänä, niin tiedä vaikka sillä iskisi just Ratareiteen!