Liikuntahetkiä...

Valveutuneimmat lukijat ovat ehkä huomanneet, että en ole hetkeen päivittänyt kuulumisia liikuntaviikoistani. Oikeastaan päätin, että jätän sen tavan ainakin hetkeksi pois. Muutenkin mulla on vähän kaksijakoinen mielipide ollut koko asiasta. Välillä tuntuu, että sosiaalinen media on täynnä epätervettä vertailua ja itse en haluaisi tekemisilläni olla kenellekään sen epäterveen vertailun kohde. Toisaalta, jos jollakulla sellaiseen on taipumus, se ei mun tekemisillä tai tekemättä jättämisillä muutu miksikään, eli se nyt ei sinänsä ole vaikuttanut yhtään mihinkään.

Suurin syy on se, että kirjoitustahti on viime aikoina ollut kovin verkkainen. Tuntuu pöllöltä se, että aina kun istahdan koneen ääreen, on viikon liikunnat raportoimatta. Toisenna siksi, että mun liikuntaviikot on aika lailla samanlaisia, viikosta toiseen. Niinpä viikon liikuntojen kirjoittelukin oli aika usein sisällöllisesti samojen asioiden jaarittelua. Toki aina välillä onnistuin yhdistämään ne mielekkääksi tekstiksi, joka käsitteli muutakin. Läheskään aina kuitenkaan en, joten kirjoittamisen ilo puuttui niistä teksteistä. Ja miksipä haaskata aikaansa sellaiseen, mikä ei ole mielekästä.

Samaa rataa kulkee mun viikot siis. Käyn puntilla neljä kertaa viikossa pyöreästi tunnin kerrallaan. Painelen sauvojen kanssa metsässä minimissään kaksi tuntia viikossa, maksimissaan kuusi. En juokse kuin ihan suurimmassa hädässä ja maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. Se ei tee jalalle hyvää ja juokseminen tuntuu pahalta vartin jälkeen, joka johtaa siihen, että tekniikka hajoaa. Aina silloin tällöin tiistaisin käydään vesijuoksemassa, ehkä jopa jumpalla, mun kälyn kanssa. Tavan vuoksi. Lisäksi käyn uimassa, jos sattuu huvittamaan. Jos onni käy, myös hiihtelen. Olen välitilassa ja odotan että kutsuvat leikkuupöydälle. Tällä hetkellä tavoite on pysyä kunnossa, kasvattaa hauberia, kaventaa vyötäröä, nauttia liikunnasta ja harrastaa sitä kohtalaisen paljon. Ehkä kesään mennessä saan jalkani kuntoon ja voisin vihdoin ja viimein alkaa juoksemaan. Jos niin käy, niin saattaapa olla, että jotain tavoitteitakin syntyy. Tai oikeastaan niitä on jo odottamassa sitä sopivaa hetkeä. Silloin on ehkä järkeä raportoida viikon liikkumisia. Ja eihän sitä tiedä milloin vastaavat kirjoitukset alkaa taas maistumaan. Sitten niitä on puskettava eetteriin, jos siltä tuntuu.

Sen sijaan raportoin kyllä kaiken merkittävän. Sillä kaikenlaista merkittävää tapahtuu harva sen viikko. Todella merkittävistä asioista aion leijua täällä vaikka useammankin postauksen verran. Tässäpä kuitenkin muutama viime viikolla koettu juttu.

Hiihto. Aiemmin kerroin epäonnistuneesta hiihtokokeilustani ensilumenladulla. Tällä toisella kertaa olin vähän onnekkaampi. Olivat nimittäin tehneet Ladun majalle Kolmisoppisen jäälle retkiluisteluluisteluradan, josta kolatuilla lumilla oli värkätty pertsan latu. Ladun vieressä pystyi myös luisteluhiihtoa hiihtämään ainakin suurimman osan vajaan kahden kilometrin lenkistä. Kyllä hiihtohullut keinot keksii. Kävin lauantaina lykkimässä luisteluhiihdellen vajaan kympin. Ihan superpositiivinen juttu oli se, keposella vauhdilla ja tasamaalla (vai jäällä?) pystyi Mogren-tyyliä hiihtelemään ilman viimeksi koettua kovaa kipua. Tuskin tuo nilkka pitkiä hiihtolenkkejä kestää järven jäälläkään, mutta ainaskin vähän. Ihan huippupäivä!

Jumppa. Tiistaina käytiin mun kälyn kanssa voimastep -nimisessä jumpassa. Oikeastaan mä olin jo suunnannut salille, kun se mun käly tuli maanittelemaan mua jumpalle. Hän olisi muutoin ollut jumpan ainoa osallistuja. Niimpä sitten saatiin privaattijumppa kahdestaan ja itse asiassa se oli oikeinkin hauskaa. Kaikenlaiset sivuttaishypyt piti kyllä korvata jollain tai ottaa varoen, mutta ainaskin tuli hiki. Kaikki aerobinen on tervetulluttta, koska mun liikunta on viime ajat ollut lähinnä hyvin matalaa pk-tasoa taikka sitten voimaa.

Uinti. Viikonloppuna Aalto Alvari tarjosi kamppanjahintaisia sarjalippuja uimahalliin. Älkääkä suotta olko kateellisia, todennäköisesti sun kotikaupungin uimahallihinta on siltikin paljon halvempi. Anyway, tarjous oli merkittävä ja kävin lataamassa rannekkeeni. Samalla kävin puntilla ja pitkästä aikaa myös raahauduin uimaan. pakotin itseni uimaan puolituntia sitä tappavan tasaista rintauintia. Omasta mielestä mun rintauintitekniikka on ihan ookoo, mutta aika tasapaksua tekemistä se on. Haluaisin oppia vapaauinnin tekniikan. Vapari on mulle tosi haastava juttu ja oon siinä ihan paska. En ole myöskään ihminen, joka tykkää painia asioiden kanssa, johon ei ole yhtään pätkän vertaa luontaista lahjakkuutta. Oikeastaan mua vähän ottaa aivoon, että haluan oppia sen, sillä se tarkoittaa vaan sitä, että joku päivä se on otettava edes jollain tavalla haltuun. Tarviin siihen vaan todella paljon enemmän kiukkua, mitä johonkin muihin juttuihin.

P.S. Aikamoisen vaivan olivat nähneet Ladun Majan tyypit. Iso käsi ja kiitos heille! Ja hei Jyväskyläläiset. Infotkaa mulle heti, jos järven jäälle ajetaan luistelu-uria tai jos siellä voi hiihtää ilman uria?? Oon aika arka menemään jäälle... Etelä-Pohjalaisuus selittänee sen. Kulkaa kun ei meillä siellä niitä järviä niin kamalasti ole, heh.

Sunnuntaifiiliksiä

Edellisestä päivityksestä onkin näköjänsä vierähtänyt viikonverran. Niin helposti käy, kun juoksublogin pitäjä ei voi juosta. Hohhoijaa. Keskiviikkona oli vuorossa pienimutoista testailua juoksemisen suhteen. Kävin Harjulla hölkkäämässä 1,6 kilometrin pururataa hurjat kaksi kierrosta. Ensimmäinen kiekka todella hidasta verkkavauhtia oli ihan ok. Jalassa tuntui vain pientä arkuutta. Toiselle kierrokselle koetin nostaa tahtia peruslenkkivauhtiin ja heti tuo arkuus muuttui hienoiseksi kivuksi. Vasemman jalan askel on muutenkin erilainen; paljon kömpelömpi ja kaikki rullaavuus oikeaan verrattaen puuttuu. Se on osaltaan varmaan myös alitajuntaan mennyttä oppia väistää kipua. Se oli sitten sellainen testi.

Viikko on siis jälleen kerran kulunut korvaavien parissa. Oikeat juoksuviikot tuntuvat todella kaukaisilta asioilta. Päivä päivältä lähestyy myös Finlandia Maraton ja näin ollen sekin alkaa muuttua koko ajan kaukaisemmaksi. Perjantaina käytiin maastossa kävelemässä pari tuntia ja se taisi olla myös liikaa tuolla jalalle. Viikonlopun se on taas ollut vähän huonomassa jamassa, etenkin kun en yövuorojen aikaan tuota yölastaa käytä, koska päiväaikaisista unista pitää minimoida kaikki vähänkään oudot asiat pois.

Turhauttaa, masentaa ja suorastaan vituttaa! Siinäpä nuo tämänhetkiset tuntemukset tuon asian suhteen tällä hetkellä. Juoksu ja terassi on tosi huono yhdistelmä, mutta niin on kuulkaa myös juoksemattomuus ja terassi. Siitä huolimatta päätin perjantai-iltana lähteä luokkakavereiden iltaa istumaan. Olis paljon mukavampi ottaa siideri palkinnoksi hyvistä lenkeistä, mutta nyt näin. Lauantaipäivä meni rötvätessä Venhon keulassa aurinkoa ottaen ja kesästä nauttien.

Tänään kärsin pitkästäaikaa kunnon yövuorokoomasta. Ehkä tässä pitää jonkinlaista liikuntaa saada aikaiseksi ennen seuraavaa yöhukia. Se yleensä auttaa. Älyllistä haastetta tähän viikkoon on tuonut olosuhteiden pakosta vaihdettu puhelin ja maksimisykkeet tuli koettua todennäköisesti viime yönä, kun joku hörhö yritti pyrkiä sisälle meidän duuniin. Sen sitten haki poliisit pois heilumasta siitä ovelta. Että tapahtumia on kyllä riittänyt, vaan ei juoksutapahtumia!

Viikko 27

Oon aina mieltänyt heia heia -palvelun jotenkin turhanpäiväiseksi. Nyt oon kuitenkin kääntänyt kelkkani sen suhteen ja rekisteröitynyt itsekin palvelun käyttäjäksi. Lähinnä siksi, että kaipuuseeni räplätä tilastoja tekemisistäni on tähän saakka vastannut vain juokseminen ja Sports Tracker. Nyt tilanne on kuitenkin tää ja johonkin tekee mieli kirjata tekemisiä myös ajalta kun en voi juosta. Kulunut viikko näyttää heia heian näkökulmasta tältä:

Tää mun viikko näyttää tossa paljon aktiivisemmalta, mitä se todellisuudessa on ollut.

Ma: CrossTrainer 45min. + Lihaskunto 30min. + Venyttely 30min. (monnarilla)

Ti: Käytännössä ihan lungia Frisbeen heittelyä ja kävelyä sekä fyssarin ohjeiden mukaiset jutskat!

Ke: Lihaskunto 45min. + Venyttely 30min. (sisältäen tuon terapeuttisen harjoittelun)

To: Rapputreeni 30min. + Tekniikkatreeni 30min. (Harjulla) + Illalla nuo fysiterapia jutskat!

Pe: Ainoastaa terapeuttiset "pakolliset" jutskat..

La: Sauvakävely maastossa 60min. + Rapputreeni 30min. (Laajavuori) + Keskivartalo 15min. ja Venyttelyt 30min. Illalla kävin saunan alle vesijuoksemassa 30min.

Su: Tänään aion tehdä vaan ne pakolliset jutskat..

On oikeastaan ihan järkevää seurata myös noita muita juttuja. Eniten se järki tulee esille ehkä just sitten, kun pääsen juoksemaan. Jos pitää kirjaa noista jutuista, niin asiat tulee ehkä paremmin tehtyä. Se on sitten ihan kirjallinen muistutus siitä, jos ei hoida keskivartaloajutskia ja venyttelyitä lenkin päälle! Myös tekniikka-, liikkuvuus- ja rapputreeneissä aion olla reippaampi jatkossa myös juoksemisen ohessa.

Mitäs mieltä oon sitten ollut noista?

Crosstraining: Asensin crossariin ajaksi 45min. ja asennoiduin hiton pitkäveteiseen kolmevarttiseen. Tein homman silleen, että ekaksi 5 min. lämpöjä ja sitten lähdin veivaamaan 3min. kaks pykälää plussaa, 2min. pykälä pois ja taas vastusta 2 lisää ja 3min. jne. Ihan jees nousujohteinen treeni ja hiki tuli kun juostessa. Oli ihanaa päästää jaloista pois niitä juoksemattomuuden tuomia tyhjiä energioita. Napit korvilla tuo kolmevarttinen meni paljon nopeammin, mitä ennakkoon uumoilin. Hassuahan se on lyödä euroja tiskiin päästäkseen "lenkille". Ajattelin myös nyt viikonlopuksi crossaritreeniä, mutta monnari on keskikesällä auki näköjään vaan arkisin.

Rapputreenit: Ah, miten ihanaa! Hapottavaa! Kantapäätä täytyy kuunnella tarkkaan, mutta se on kyllä hyvin ollut mukana nää kaks treenikertaa rappusissa. Oon ennenkin lenkillä sillointällöin käynyt rappusissa, mutta en koskaan näin intessiivisesti ja ajatuksella! Enempi on tullut tehtyä vetoja mäkiin jne. Rapputreeni on ihan lempparijuttu! Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen myöhemmin.

Sauvakävely: Ihan kivaa kanssa. Tarpeeksi haastava maasto, niin hengästymistä tapahtuu kyllä enemmän, kun tasamaalla hölkötellessä. Tätä voisin tehdä enempikin, oon ehkä turhan varovainen ollut tän kävelyn kanssa, kantapää nimittäin on ihan hyvä kävellessä. Juostessa eteenpäin vievä kävelyyn nähden kova ponnistus taitaa olla se pahin juttu tälle mun jalalle. Alussa oli kyllä sellanen tunne jaloissa, että hitto vieköön, mun pitäis juosta niillä. Tiiättekö, sellanen palava halu laittaa juoksuksi. Vartti kävelyä ja kun tikkaili Laajavuoren hyppyrimäessä puolituntia rappusia, niin kylläpä sen jälkeen 45min. sauvakävellenkin maistui :).

Musta tuntuu, että tän viikon jälkeen tää homma on taas vähän parempi. Kävellessä ei ole kipua, paitsi yhtenä yövuorona alkuviikosta. Se otti nokkinsa, kun ponnistin paljain varpain tosi korkeelle jakkaralle. Mut ei se kauaa jaksanut murjottaa. Edellisestä juoksukokeilusta on reilu viikko. Silloin juostu matka oli n. 400 metriä. Ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona, käyn taas kokeilemassa. Fyssarin mukaan on myös tapauksia, jossa plantaarifaskiitti toimenpitein rauhoittuu vaikka kipujen kanssa juoksisi ohella. Toinen vaihtoehto on se, että se menee todella paljon pahemmaksi. Mun kohdalla tuo tie on kuulemma käyty nähty ja lopputulos on ollut tuo jälkimmäinen. Väkisin, edes puoliväkisin, ei siis kannata runtata.

Korvaavaa liikuntaa ja varustehankintoja

Eilenaamuna meidän olkkarissa seisoi lauma miehiä reppuineen ja rinkkoineen valmiina viikon lapin reissuun, josta osa matkasta tehdään kanootilla pitkin pohjoisia koskia ja jokia. "Jarmo" on siis kavereineen reissussa ja "Tarmo" keskenään kotona. Mun mies ei oo kova tyyppi juhlimaan, mutta sillä on kyllä tuollaisia perinteitä poikaporukalla, kuten tuo jokakesäinen melontareissu ja säännöllisin välein tapahtuvat futismatkat milloin minnekinpäin maailmaa. Itellä ei tuonkaltaista porukkaa ole, mutta hyvä, että meistä edes toisella on ja oon sitä tosi iloinen :).

Mä suuntasin lapin sijasta itseni Laajavuoreen Vuorilammelle vesijuoksemaan sekä uimaan. Kamala palo olisi ollut lähteä juoksemaan, mutta se vaan on nyt mahdotonta.

Kun ei päässyt juosten maastoon...

...täytyi juosta ja uida aiemmassa kuvassa ympyröidyssä lammessa!

Vesi oli lämmintä. Keli oli lämmin. 45 minuuttia viuhdoin vesijuoksuvyön kanssa kanssa menemään ja leikin, että se on kivaa. Hiki tuli otsalle, mutta syke ei noussut samalla tavoin, kuin juostessa. Lohdutukseksi luin 8/2012 Juoksija -lehdessä olevan artikkelin, jossa todetaan että vedessä sydämen iskutilavuus kasvaa n. 20-30% ja näinollen syke jää 15-20 lyöntiä alhaisemmaksi, koska yhtä nopealle sydämensykefrekvenssille ei jää tilaa. Maalla ja vedessä tapahtuvan harjoittelun sykkeitä (mun tapauksessa syketuntemuksia) ei siis pidä vertailla. Kaikenkaikkiaan tuossa artikkelissa hehkutettiin vesijuoksua kaikintavoin. Joo, joo, onhan se varmaan niin. Mutta kun se nyt ei vaan ole niin kivaa. Lopuksi vielä uintilenkki päälle ja sehän tuntui ihan pikajuoksulta.

Kuluneella viikolla olen myös tehnyt varustehankintoja. Kuten nyt esimerkiksi tuon vesijuoksuvyön. Ja kävelysauvat. Haahhah, kuulostaa ihan siltä, että seuraavassa lauseessa totean ensiviikolla meneväni suonikohjuleikkaukseen! Mikä nyt sinänsä ei ole vitsi, sillä jos perimä käy kuten nyt esimerkiksi migreenin kanssa, niin vielä sekin päivä koittaa :D. Ja ihan vaan että muistan olevani juoksija, ostin myös SpiBeltin sekä juoksulippiksen.

Vesijuoksuvyö 20€ Suomen vesijuoksuliiton koju
SpiBelt (kosteudenkestävä, 6xgeelipaikka) 34.90€ InterSport Asemanaukio

SOC -juoksulippis ja -kävelysauvat 2.45€ ja 9.90€ Stadium.. On se halpaa!

SpiBelt oli mukana perjantai-iltaisella yrityksellä ottaa muutama juoksuaskel ja kyllä se vaan näppärältä vehkeeltä tuntui. Tarkemmin sanottuna se ei tuntunut yhtään miltään ja oli just siks niin näppärä! Tuon pystyi toteamaan kyllä ihan het. Tuo vesijuoksuvyökin oli huomattavasti parempi kun uimahallin vastaavat. Myyjien mukaan siinä ei ole sitä "kelluttavaa kaarta" ja näinpä myös asento pysyy paremmin oikeanlaisena. Totta joka sana. Juoksulippis lähti niin pirun halvalla ja sopii mun Camelbakin kanssa yhteen täydellisesti, niin tokihan sellanenkin oli sitten ostettava. Nuo sauvat nyt ei varmaan parhaimmasta päästä ole, mutta kunhan ostin. Aikapäiviä sitten oon miettinyt, että vois joskus ihan muuten vaan kokeilla sauvoja maastolenkille mukaan.

Nyt sunnuntaina oon vietellyt pitkästä aikaa treffipäivää mun entisen työkaverin kanssa. Ohjelmassa oli kirppareita, alennusmyyntejä, kahvittelua ja lenkkeilyä. Lenkkeilyä ihan kävellen. 1h 15min. paineltiin maastossa mä, Jane ja mun upouudet sauvat. Oli kivaa liikkua jalkaisin! Kantapäähän ei kävely sattunut, ihan samalla lailla vasen jalkaterä oli vähän oudompi kuin oikea. Samalla lailla kun koko ajan. Ei kuitenkaan yhtään kipeä, vaan erilainen. Eriparia. Tai jotain. Kiivettiin Laajavuoren päälle, vähän tuli hiki ja kai se on parempi kun ei mitään. Parasta oli kun pitkästä aikaa treffasin tuota ex-työkaveria, juttua meillä riittää aina mielinmäärin ja aika menee vauhdilla.

Etappi 1

Etappi 2

Mun kotikaupunki!

Viikon treenit on ollut lihaskuntoa ja edellämainitun kaltaista korvaavaa liikuntaa. Eihän tuota korvaavaa todellakaan pysty, tai osaa, tehdä samalla intensiteetillä kuin juoksua. Kunhan nyt pitää itseään liikkeessä. Jos tää telakalla olo rupee oikein venymään, niin kai se on ostettava kortti spinningtunneille ja ruvettava veivaamaan crossaria ihan työkseen. Ostan sellasenkin. Ja maantiepyörän ja vaikka mitä, kun tuota pirun jalkaa ei voi ostaa kuntoon. Yritys siinäkin on kova, mut vielä ei oo yhtään laskua tuosta fysioterapiasta tullut, ahhah! Eihän tässä korvaavassa sinällään mitään vikaa, se on vaan vähän niinkun neulois lapasia vaikka tarvitsee sukat. Tiiättekö?

Joskus tulee fiilis, että jokainen hukkaanheitetty päivä on hukkaanheitettyä juoksukuntoa kohti maratontavoitetta. Joskus taas tulee fiilis, että kyllä sen juoksukunnon saa helposti kaivettua esiin ja isken sitten, kun tuo (perkeleen) jalka on siihen valmis. Totta se on, kumpikin fiilis, kyse on siitä miten sitä fiilistä tuntee. Jotain tästä taas oppii. Nöyryyttä. Kärsivällisyyttä. Ainakin. Pitää niinku neuloo ne lapaset ennen kun voi aloittaa sukat. Tärkeitä ne on kumpikin.

Viikon treenilöitä

Viime viikolla päästiin kahden viikon tauon jälkeen taas juoksulenkkien makuun. Treenien valossa viikko näytti seuraavanlaiselta:

Ma: -
Ti: 13km (Tuomijärvellä ittekseen huikeassa helteessä. Vauhdit varmaan kutosen luokkaa, vaikea sanoa, kun Trackeri veti viivaa puolet lenkistä).
Ke: 18km+pikku uinti+1.5km 2h30min. (Polkujuoksua helteessä itekseen).
To: Lihaskunto
Pe: -
La: 13.5km @5:35/km (Tuomiojärvellä itekseen) + Lihaskunto
Su: -
+ persjumpat sunnuntaita lukuunottamatta

Viikon kilometrit siis 46km. Lisäksi oon sitä fysioterapeutin määräämää "persejumppaa" tehnyt siinä määrin, että odotukset vähintäänkin Jennifer Lopezmaisesta takapuolesta alkaa olla korkealla. Tuota jumppaa oli ohjeena tehdä lähestulkoon päivittäin ja sillein se on mulla mennytkin.

Kantapää oli alkuviikon ihan hyvä, mutta lauantaisella lenkillä se alkoi tuntumaan vähän oudolta. Ei hirvittävän kipeältä, mutta hieman oudolta. Tuo kumma tunne pysyi myös eilisen huilipäivän ajan, mutta nyt tänä aamuna se tuntuu taas ihan hyvältä. Pohkeita ja kantakalvoa oon ahkerasti venytellyt, lisäksi oon tennispalloa pyöritellyt jalkapohjan alla ja lauantaisen lenkin jälkeen tuli mieleen myös tuo aiemman postauksen kommenteissa mainittu soralla kävely. Niimpä tallustelin tuossa kotopihassa tovin soralla ja pitäkööt naapurit kuinka hulluna tahansa, niin aion tuota myös jatkaa. Kieltämättä tunne oli sellainen, niinkuin jalkapohjahieronnassa olisi!

Juoksutaukoa ja jumppailua

Hyvää iltaa täältä koulukiireiden ja työpäivien lomasta. Kantapää on nyt sillä mallilla, että kävellessäkään ei enää kipua tunnu. Tuon kortisonipiikin jälkeenhän rasitusta pitäisi välttää seitsemän vuorokautta hoitovasteen maksimoimiseksi. Painettaessa tuota kipukohtaa pieniä tuntemuksia vielä on ja oon ajatellut nyt kuitenkin pitää juoksutaukoa tämän viikon loppuun. Ja todellakin toivon, että tuon penteleen kantapään kanssa ei enää koskaan (tai ainakaan ennen syksyä) tarvitsisi taistella.

Tiistaina tuli käytyä OMT-fysioterapeutilla, joka ei kyllä mitään pituuseroa alaraajoissani havainnut. Puolieroa lantion hallinnassa kylläkin, joten jos tuota pituuseroa takavuosina onkin ollut havaittavissa, on se nimenomaan toiminnallisista seikoista johtunut. Tuota puolieroa tullaan nyt sitten jumppaamaan päivittäin ja seuraava käynti olisi juhannuksen jälkeisellä viikolla. Elän siis toivossa että myös pakaranseudun hermokivut helpottavat.

Näyttää iisimmältä kun on.

Vanha olkapääleikkauksen aikanen tuttavani, vastuskumi.

Vaikka toukokuusta kaksi viikkoa meni juoksutreenejä ajatelleen perseelleen, niin kilometrejä on silti toukokuulle kertynyt 132 keskivauhdilla 5:19@km. Pakko olla tyytyväinen, sillä vuoden takaiset treenit oli vähän enemmän ja aika paljon hitaammalla vauhdilla. Vaikkei mitään kahden viikon juoksutaukoa tuossa kuussa silloin ollutkaan! Tuntuma oli tuossa toukokuun alussa, että juoksukunto liikahti eteenpäin ja olin siitä tosi iloinen. Tuskin tässä mitään dramaattista takapakkia on ehtinyt tulla. Toivottavasti tuo kehitys jatkuu samana ja kantapää pysyy menossa mukana.

Viime viikon reenilöitä

Näin maanantaiaamuna on taas aika päivittää viime viikko treenien osalta myös blogiin. Nää treeniviikot kohti HCM:ää menee "Treenijakso" tagin alle. Mukava laittaa vähän tunnelmia ylös ja ehkä näitä voi joskus itsekin jälkeenpäin lukea, kun analysoi omaa tekemistään. Tuota analysointia ja kaikenmaailman tilastoja mä diggaan.

Ma: -
Ti: 20km@6:08/km (Pitkis Jn kanssa. Viimeiset kolme kilometriä nousua taulumäelle VK-vauhdilla alle 5min./km. Aika tehokas veto. Hyvä lenkki!)
Ke: 13km@5:47/km (Jyväsjärveä ittekseen. Ihan hyvä meno siihen nähden, että edellispäivänä oli tuo pitkis ollut.)
To: 5km@4:56/km (Aamulenkki duuniin.) + Lihaskunto
Pe: 3km+6km+3km (Ei tarkkaa dataa, kun Trackeri kettuili. Kutonen AKn kanssa vauhtivaihdellen. Lenkin lomassa myös mäkivetoja+lihaskunto Puistokoululla).
La: Pyörälenkki 25km
Su: -

Sellaista menoa menneellä viikolla. Nyt vähän taas jänskättää, kun seuraava vapaapäivä tulee olemaan 1.6., kun on mun veljen ylppärit. -Huoh! Duuneja ja koulua on siis reippaanlaisesti tiedossa. Mutta ei auta, kun yrittää rutistaa. Ja olla ajattelematta, ettei käy vanhanaikaisesti!

Tää mun bloggerikin muuten joteskin kettuilee. En oo saanut vastattua noihin mun aiemmissa postauksissa olleisiin kommentteihin. Mistä lie johtuu? Minä tietotekniikan ihmelapsena en tiiä.

Kaikinpuolin hyvä viikko!

Kulunut viikko on ollut ajattelussa melko käänteentekevä. Pienen sulattelun jälkeen olen tullut hyvinkin tietoiseksi siitä, että sattuneista syistä mun nimi on nyt kuukauden välein maratonin lähtölistalla. Pikkuhiljaa alkaa plan tuon asian suhteen olla valmis. Lähtökohta mulla tulee olemaan seuraavanlainen: Helsinkiin lähdetään onnistumaan täydellisesti maratonilla! Jos ja kun näin tapahtuu, vaihdan syyskuun Finlandia maratonin puolimatkaksi, jossa lähdetään onnistumaan puolimaratonilla täydellisesti Jyväskylässä! Muuttujia saattaa tietysti matkanvarrelle tulla, kuten nyt vaikka nuhakuume. Se ei tietenkään ole millääntavoin toivottavaa, mutta turha on kieltääkään etteikö niin voisi tapahtua. Näinollen varasuunnitelmatkin on nyt jo valmiina, eikä niitä tarvitse ruveta sitten puuhaamaan. Niistä on kuitenkin turha jauhaa, koska lähtökohdat ovat edellämainitut.

Helsingin reissu tulee menemään siskon seurassa. Musta on niin kovin ihanaa, kun se lähtee mun kannustusjoukkoihin ja muutenkin, että päästään viettämään yhteistä viikonloppua. Varailtiin tuossa viikolla jo hotellikin perjantaista sunnuntaihin. Pääkaupunkiseudulla asuu myös muuta perhettä/sukua. Meidän veli ja siskopuolet perheineen, setä sekä serkku. Ajateltiin kuitenkin, että ehkä iiseintä yöpyä hotellissa sen kerran, kun mun siskokin nyt ilman omaa perhettään reissuun lähtee. Siinä on kaikennäköistä numerolapunhakua ja muuta, niin lyhyillä etäisyyksillä ei tarvitse kulkemista miettiä... Edes lauantai-iltana (yönä?) yöpymispaikkaan :D. Varmaan tulee kuitenkin porukkaa treffailtua ja sisko ainakin haastelee itselleen seuraa juoksun ajaksi. Mun sisko on siis aloittanut henkisen valmistautumisen maratonaikaan poissa kotoaan ja mä oon aloittanut fyysisen (no okei, vähän henkisenkin) valmistautumisen maratonaikaan Helsingin kaduilla!

Siskon tytär. Mun rakas kummitytskä!

Viikon loppuhuipennus oli pullakahvit edellä olevan pikkukaverin luona. Treenit oli seuraavanlaiset:

Ma: 20km 6:39/km (Kymppiin asti itekseen, seitsemän km AKn kanssa höntsäiltyä, välillä käveltiinkin (sen juoksuohjelman määräämänä :)), loppumatka ittekseen himaan. Ihan kiva höntsäpitkis).
Ti: - Tivolia!
Ke: 15km 5:24/km (Tasavauhtinen reipas Ruokkeenlenkillä itekseen, hyvä kulku)+vähän lihaskuntoa.
To: 6.5km 6:09/km + Lihaskunto + 3km 5:10/km (Ensimäinen pätkä kaverina AK, lihaskunnot Harjulla ja loppupätkä himaan).
Pe: -
La: 11km 5:34/km (Peruslenkura)
Su: 5km 4:53/km (VK-lenkki aamuvuoroon, startti kello kuus :o)

Kilsoja siis 60.5, lihaskuntoa kyllä vähän heikonlaisesti. Sen taas huomaa viimestään, kun laittaa asioita ylös. Oon silti tosi tyytyväinen tän viikon treeneihin ja ne on järjestään myös tuntunut hyviltä! Muutoinkin tää viikko on tivoileineen ja parine vapaapäivineen ollut kiva.

P.S. Ja tietty äitienpäivätoivotukset kaikille äiti-ihmisille!

4/5/2013

Että asiat pysyy hyvän ja huonon suhteen balanssissa, on tähän(kin) treeniviikkoon mahduttava kumpainenkin. Aloitetaan niistä huonoista. Kokonaisuudessaan tää viikko on treenien kannalta mennyt niin päin per.. prinkkalaa. Torstai ja perjantai tuli pitkästä aikaa kärsittyä on/off -migreenistä ja näiltä päiviltä sai treenit suosiolla perua. Jotenkuten sain duuni-illasta melkoisessa sumatriptaanipöllyssä selvittyä. Suurimpana motivaattorina lienee se, vaihtoehtona olisi ollut jäätävässä päänsäryssä päivystyksessä istuminen! Kokonaiskilometrit jäänee sinne vähän päälle kolmen kympin, vauhdiltaan sellaista n. 5.45@km perusmättöä.

Ja se mikä on sitten (näissä muutamassa hikisessä) treenissä ollut hyvää, on maasto. Se on kuulkaa eräänlainen thank god it's friday -fiilis, kun pitkän talven jälkeen alkaa pururadat olla juostavassa kunnossa. Hel.. liian monta pimeää kuukautta on mun rakkaissa maastoissa ollut mahdollista liikkua vain valaistuilla laduilla suksilla. Ja nyt on ensimmäinen lenkura purtsilla heitetty. Ja ei, ei tarvinnut edes valoja!

Sen sijaan, että jakaisin näitä mun kuolettavan tylsiä peruskuvioitani tälläkertaa tämän enempää, aion jatkaa iltaa lueskellen ei niin kuolettavan tylsien ihmisten raportteja viikonlopun kisoista. Helsinki City Run teki kaikkien aikojen osallistujaennätyksen suomalaisten juoksutapahtumien osalta. Lienee tuossa 14 000 tuhannen joukosta muutama innostunut kisarapsakin löytyy :). Kisakausi on avattu viikonloppuna myös Joensuussa ja sieltäkin onnistumistarinoita on tullut bongattua.

Morjes!

P.S. Vähän oon tota lätkääkin yrittänyt kattella. Silleen, et hei, melkein pääsin peliin mukaan, mut sit tuli mainoskatko! :D

Huh, mikä viikko..

Huhheijaa. Tää viikko on todellakin saatu kunniakkaasti päätökseen. En ole tullut hulluksi, vaikka siinä rajamailla on tullut lähes koko viikon heiluttua. Viimeisimmästä vapaapäivästä alkaa olla lähelle kaksi viikkoa ja alkuviikon unenpuute kostautui viikon puolivälissä aika tavalla. Ehkä opin tuosta viikosta jotain, ehkä en. Aina pitäisi vain muistaa, että tilanne ei ole pysyvä, vaikka se just silloin siltä tuntuu. Väsyneenä sitä ottaa pienetkin asiat helposti liian raskaasti, joka taas on omiaan ruokkimaan lisää uuvuttavia ajatuksia. Koskaan ei ehkä tuollaiselta pysty täysin suojautumaan, eikä se varmaan ole tarkoituskaan.

Pitäisi -ajattelu on myös aika typerä ilmiö. On ihan turhaa ajatella tekemättömiä hommia tai edessä olevia päiviä vielä silloin, kun aika ei ole käsillä. Pitää tehdä sitä ja tätä, niin ja noin monta työpäivää vielä, ennen kun vapaata.. Ja plaa plaa. Mikään tekemätön tehtävä tai elämätön päivä ei todellakaan ole loppujen lopuksi niin raskas, kun ennakkoon sen kuvittelee olevan. Pitäisi -ajattelulla tekee vain hetkestäkin raskaan.

Nyt on edessä neljä vapaapäivää ja mä oon selvinnyt ihan hyvin. Ihan hemmetin hyvin!

Ma: 13km @ 5.24/km (Perushöntsää kohtalaisen reippaasti ittekseen Tuomiojärven ympäri) ((Gerontologian tehtävää himassa, pikku tunnekuohut äiti-tytär -suhteessa (vai suhteettomuudessa, heh) ja 10,5h yövuoro)).
Ti: 10km @ 5:44/km (Tuosta lenkistä aiemmin jo postasinkin) + Lihaskunto ((sekä yövuorokoomaa ja toinen 10,5h yövuoro)).
Ke: - ((Nukkumapvä. Unet jätin kyllä lyhyeksi, että saisi yöllä unta. Ei onnistunut siltikään! Gerontologian tehtävää ilta koululla ja itkupotkuepätoivokaikkikaatuuniskaanraivarit himassa))
To: Lihaskunto ((Paskat yöunet ja 8h koulua))
Pe: - ((8h koulua, unta, unta ja vielä kerran unta!))
La: 15km @ 5:20/km (Ittekseen Tuomiojärvellä pidemmän kaavan kautta. Hyvä kulku. Jäätävän toimiva stressinpurkusetti!) ((+ 9h iltavuoro. Joka sitten loppujen lopuksi sujui tosi kivasti)).
Su: 13.5km @ 5:36/km (AKn kanssa yhteislenkki. Huippu hyvä päätös viikolle!) + Lihaskunto (( sekä 8h aamuvuoro ja tadaa, VAPAAT ALKOI!)).

Elikkäs 51.5km/7pvää ja 3xn.30 min. lihaskunto.

P.S. Oon niin ansainnut skumppaa vappuna. Ihan kuten jokainen teistäkin. Jeij.

Yhteenveto

Treenit kohti Helsinki City Marathonia kohti on virallisesti potkaistu käyntiin ja on aika ensimmäisen viikkokatsauksen. Kunhan tässä saa jalostettua tuota aiemmin mainitsemaa treeniperiodiajattelua, saattaa viikkoyhteenvedot muodostua yhteenvedoiksi treenijaksoista. Aion kuitenkin nämä nimetä nämä yhteenvedot "treenijakso" -tagin alle. Vaarojen maratonille tähdätessäni tagina oli siis "viikon kilsat" ja tuossa talviaikana tagina oli milloin mitäkin, mutta useinmiten yhteenvedot jäivät tyystin tekemättä :D.

Viime viikko näytti mulla seuraavanlaiselta:

Ma: Pitkä lenkki 23km, 2h25min. (Maanteitä, hiekkaa sekä asfalttia Jn kanssa. Aika huono ja tukkoinen kulku. Lisäksi hitonmoinen tuuli.)
Ti: Lihaskunto
Ke: 11km 5:42/km (Perustiejyystöä.)
To: -
Pe: 8km 5:42/km (Perustiejyystöä. Keskiverto parempi kulku.) + Lihaskunto
La: -
Su: -

Kilometrejä yhteensä n. 42. Aikalailla keponen viikko siis ja tulevat (ööö.. nopeella laskulla 20?) viikkoa ei ainakaan juuri tämän helpommaksi muutu.

Mukavaa viikkoa :).