sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juosten ja uiden

Tein taas tänään varioidun pitkän treenin. Fillaroin duunin jälkeen Aalto Alvarille, eli paikalliselle uimahallille, josta lähdin tunnin hölkälle ja tunnin uinnille. Toisin kuin alkuviikosta, nyt iltasella on vähän sellainen olo, että tuo tunti hölkkää oli (ehkä) vähän liikaa tuolle jalalle. En kyllä usko, että tässä nyt mitään radikaaleja takapakkeja tulee, mutta ehkä ensi viikko olisi kuiyenkin syytä ottaa iisimmin. Jos nyt kahdesta tunnin lenkistä paljon iisimmin enää voi ottaa. No voi, tiedänhän mä senkin! Ja treeniin, se oli superkiva eikä kipua kyllä juostessa tuntunut. Juoksun aikaset tuntemukset sensijaan oli päinvastoin alkuviikkoon; silloin arvelin vikojen kilsojen aikana, että onkohan tää nyt hyvä. Jälkeen ei mitään. Nyt koko lenkura tuntui hyvältä, mutta jälkeenpäin hieman arveluttaa. Pöytä on kuitenkin putsattu tämän vuoden juoksutapahtumien osalta, joten siinä mielessä ei ole mitään syytä kiirehtiä. Lienee viisasta taata ehjä tuleva vuosi.

Viikon liikunnat on mennyt näin:


Elikkä nopeella laskulla yhteensä 7h 10min.

Uinti on ollut kyllä nyt tällä viikolla se juttu, mistä oon innostunut ihan tosi paljon. Sitä vapariahan en osaa, mutta rintauinti sujuu koko ajan vaan paremmalla otteella. Mulla on pari työkaveria, jotka on entisiä kilpauimareita, kumpikin. Ja kumpikin niistä on luvaannut koutsata mua tässä joku päivä tuossa vaparissa. Jee. Ja hei, Don Tamin sanoin, mä oon sitten coachable player! Mikään pidempikestoinen tiettynä päivänä oleva uimakurssi ei nimittäin mulle tässä elämäntilanteessa nyt sovi, mutta 19.11. Aalto Alvarissa olisi tarjolla myös lyhytkurssi, josta www-sitella kerrotaan näin: "Lyhytkurssi on tarkoitettu aikuisille ja nuorille, jotka haluavat parantaa krooliuinnin tekniikkaa ja saada uintia taloudellisemmaksi. Aikaisempi tietämys krooliuinnista on etu, mutta se ei ole pakollinen. Lyhytkurssi pidetään 50m altaassa, ratojen 7-8 matalassa päässä. Uimataito välttämätön. Ilmoittautuminen internetissä." Täytyypä laittaa harkintaan ja vähän noiden kahden edellämainitun tytskän kanssa jutella, että oliskohan siinä järkeä.

Oliko se silleen, että innostus korvaa puuttuvan älyn? Vai lihakset? (oon mä hei puntillakin yrittänyt käydä!). Ja vetäsin myös tossa iltatuimaan todelliseen keventäjätyyliin kolme karkkipussia, nimittäin tällaista:


Voi morjes. Koita noillakin tässä nyt sitten pärjää!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Urheiluvaatepostaus

Pyörin tänään sekä Sportiassa ja Intersportissa aikeissa ostaa jotain kivaa, jos löytyy. Tuli mieleeni blogeissa pyörinyt haaste juoksu-/jumppavaatteista ja ajattelin myös avata omalta kohdaltani tuota asiaa. En oo mikään kovin aktiivinen välineurheilija, enkä oikein tiedä paljonko ihmisillä yleensä on urheiluvaatteita. Samalla mietiskelin, että tätä shoppailun tarvetta tyydyttäessä vois oikeasti vähän miettiä sitä, mitä tarvitsee tai mitä eniten haluaa, eli mikä eniten piristäisi mieltä.


Pitkähihasia paitoja on näköjänsä ihan riittämiin. On paksumpaa ja ohuempaa, kauluksella ja ilman. Pari noista paidoista on selkeästi ohuempaa materiaalia, pari vähän paksumpaa ja kaksi vähän jotain siltä väliltä. Tuo poolokauluksinen taitaa olla joku hiihtopaita oikeasti, muut on juoksuosastolta ostettuja. Mukaanlukien Lidlin juoksuosasto tuon yhden paidan kohdalla, heh. Näitä en kyllä oikeasti tarvitse, jos nyt ei sitten tosi halvalla irtoa!



 Lyhyitä t-paitoja näyttäis olevan yhdeksän kappaletta, joten niitäkään en ehkä varsinaisesti tarvitse. Paitsi joku kuvallinen olis kiva. Pinkki/lila näyttää olevan aika hallitsevaa väriä naissä mun vaatteissa. Joten sitä väriä ei enää, kiitos. Toppeja on sitten vähän vähemmän. Niitä ei kyllä juostessa tuu käytettyä niin paljoa, kun T-paitoja. Silloin kun on tosi aurinkoinen keli, lähinnä. Salitouhuissa oon kyllä tykännyt pitää toppia ja varsinkin tuo lila ja pinkki yhdistelmänä on tosi kiva. Jonkin topin voisi vaikka ostaa, jos löytyy kiva.





Takkejakin näyttää olevan ihan riittämiin. Valtaosa Craftin takkeja. Lemppari ja ehdottomasti myös paras yksilö noista on tuo musta. Pari noista takeista on ostettu pukuna, mutta harvemmin noita kuvasta unohtuneita housuja tulee käytettyä juostessa. Ne menee lähinnä verkkatouhuissa tai muussa ulkoilussa. Ei yhtään takkia siis enää.


Housu/trikoo-osasto onkin sitten niiiiin tylsä ja kaipaa ehdottomasti piristystä. Kolmet pitkät, kolmet caprimittaiset ja neljät lyhyet. Kaikki muut on juoksutrikoita, paitsi yhdet lökäshortsit on joku jumppamikälievaate. Vaikka oonkin tottunut käyttämään trikoita, niin haluun jotkut lökähousut, mieluten sellaset jossa on alla ne trikoot. Tokihan sinne voi ne myös laittaa. Sitten haluisin jotkut kivan väriset trikoot, muut kun mustat.

Tossa oli kaikki mun juoksuvaatteet, jotka menee myös kaikessa muussa hikiliikunnassa. Sitten on tietty sekalainen seurakunta kollareita, ulkoiluvaatteita ja mukamasurheilupaitoja, jotka ei kuitenkaan oikein hikiliikuntaan sovi. Salille korkeintaan, mutta sielläkin oon kyllä tottunut käyttämään jotain tuosta edellä kuvatusta garderobista. Värit ja niiden yhdisteleminen on mulle tärkeää niin arki kuin missätahansa muussa vaatetuksessa. Urheiluvaatetuksessa on kuitenkin ollut pakko sopeutua esimerkiksi siihen, että mulla nyt on mustat lenkkarit, joissa on limenvihreet nauhat. Että voin silti laittaa päälle pinkkiä paitaa. Eikä mun oo pakko sitten keksiä jotain muuta limenvihreetä siihen kaveriksi. Kun sen paidan kanssa ei sit se limen vihreä buffi sovi. Ja sitä rataa. Mutta tykkään kyllä yhdistellä värejä myös urheiluvaatetuksessa. Niin pitkälle kun vaan voin kukkaro antaa myöden! Tilpehööripostauksen vois tehdä joskus ihan erikseen, niitäkin löytyy enemmän tai vähemmän. Tarpeellista ja tarpeetonta. Alusvaatepostausta sensijaan ei ole luvassa :D. Talvipukeutuminen olis kanssa yks mahdollisesti hyvä postausidea ajatellen vaatetusta ja vuodenaikaa.

torstai 26. syyskuuta 2013

Tällä viikolla tähän mennessä...



  • ...on ollut superhyvät treenit kolmena ekana päivänä. Kirkkaimpana tietty tiistaina juostu reilu kympin lenkki. Noiden puoltuntisten jälkeen oon tuota suunnitellut ja tiistaina sitten rohkenin koettaa. Lenkki sujui varsin hyvin; parilla viimeisellä kilometrillä oli hiukan tuntemuksia, mutta muutoin ok. Lenkuran jälkeen oli iltavuoro, jossa myös vähän tuntui kantapäässä, mutta se meni ohi kylmällä. Homma on selkeesti menossa parempaan suuntaan, mutta nyt jos höntyilisin, tulisi takapakkia. En siis höntyile. Juoksu kulki suht keposeen tahdilla 5.35/km, joten taputin myös itseäni olkapäähän. Crossarilla on ollut paikkansa!
  • ...kyykkypainoissakin pääsin tilanteeseen, että persusta ja reidet huusi apua! Tuosta punttailustani voisin kertoa lisää myöhemmin.
  • ...kliinisten hoitotoimenpiteiden näyttö sujui heittämällä hyväksytysti läpi. Vastoin kaikkia periaatteitani ja aiempia suunnitelmia, olen jostain syystä tällä viikolla stressannut tuosta opiskelusta ja työstä, tai ehkä enemmänkin niiden yhdistelystä, melkolailla. Kuten myös tuosta näytöstä. Jälleen kerran huomasin, että jälkimmäisen asian stressaaminen oli ihan turhaa!
  • ...Jyväskylässä ainakin on saanut muutamana viimeisenä päivänä palella ihan huolella. No okei, se on vaan vaatetuksesta kiinni. en silti mahda mitään sille, että lämpötilan viiletessä huimasti jäätävän tuulen ja vesisateen kera, oli se mulle jonkinlainen henkinen ja fyysinen shokki. Ääh. Toppavaatteet ja kirkasvalolamppu on kaivettu poterosta!
  • ...oon todennut, että mun painonpudotus/kiristys junnaa paikallaan. Pari viikkoa sitten päätin alkaa yrittämään 5% painonpudotusta ja muutaman sentin kiristystä vyötäröltä. Viime viikolla sujui mukama hyvin, mutta tällä viikolla totesin, että en kyllä oo edistynyt siinä yhtään pätkän vertaa. Täytyy vissiin yrittää kovemmin.
  • ...lähti Markantalolle hakemus Garmin Forerunner 110:stä. Ja kun pulitin tuosta hakemuksesta 123 euroa (joka ei kyllä oo kovin paljon), niin oletan että kohta tulee lähimpään Siwaan myös paketti. Se on hieno ja oon ihan että jee. Mullahan on yks Garminin gps forerunner -sarjasta, jossa ei oo sykedataa. Se on vanha ja ruma, enkä oo käyttänyt sitä sen jälkeen kun tuli Sports Tracker. Sykkeitäkään en oo useampaan vuoteen kattellu. Vasta viime syksynä tuo uuden sykemittarin hankinta alkoi taas kiinnostamaan. Jotenkin tuo hankinta nyt sitten venyi aina tälle viikolle saakka.


(kuva: markantalo.fi)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikon liikunnat ja -loppu..

Perjantaina tosiaan Maseratin Mitsubishin keula osoitti kohti Pohjanmaata. Poikettiin synnyinkaupungissani Ähtärissä moikkaamassa mummua. Fyysinen kunto ei hänellä ole enää parhaassa terässä, mutta jääräpäisyys on samaa luokkaa, mitä on ollut niin kauan kun muistan! Siitä matka jatkui kohti Alavutta, kaupunkia, jossa olen kasvanut jotakuinkin neljä vuotiaasta aina peruskoulun loppuun saakka. Perjantaina heitettiin mun pikkusiskon kanssa puolen tunnin saunalenkki ja ilta meni sitten saunoessa ja seurustellessa. Sitä jaksan aina ihmetellä, että miten nyt isona tyttönä kaikki tuntuu paljon pienemmältä.


Lauantaina käytiin pyörimässä Vesa Keskisen kyläkaupassa (suosittelen klikkaamaan linkkiä, mikäli haluaa viikonvaihteen huumoripläyksen..). Mukaan tarttui kaikennäköistä pientä tilpehööriä. Olin myös lähes ostamassa Garmin 110 GPS -sykemittaria, kunnes sain vinkin käskyn hommata tuon mittarin Gigantista, jossa se on kuulemma halvempi. Niimpä niin, kaikki muu tuntuu pienemmältä, paitsi kyläkaupan hintataso. Kotia kohti lähdettiin vasta kahdeksan jälkeen lauantai-iltana ja oikeaa kyläkauppatunnelmaa saatiin aistia Väätäiskylällä (keskellä ei mitään!) ITEPALVELU -kioskilla. (suosittelen klikkaamaan myös tuotakin linkkiä, mikäli haluaa viikonvaihteen sympaattisuuspläjäyksen..). Oon tuota Alavus-Jyväskylä väliä hinkannut nyt 13 vuotta ja vasta nyt pysähdyin tuonne. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, aivan valloittava paikka!


Tää päivä onkin sitten mennyt vauhdilla. Tarkoituksena oli tehdä pitkä treeni hölkäten, kuntopyöräillen ja uiden. Katsoin kuitenkin viisaimmaksi jättää tuon juoksuosuuden pois ja Aalto Alvarin aukioloaikojen vuoksi tuo treeni jäi sitten keskimittaiseksi. Intensiteetti oli kyllä ainakin pyöräillessä varsin korkealla. Viikon liikunnat näin muuten näyttää seuraavanlaisilta:

Ma: Juoksu 30min. + Liikkuvuus/Tekniikka 30min.
Ti: Kuntosali 1h 20min. ja Juoksut sinne ja takaisin yht. 20min.
Ke: Uinti 30min. + Vesijuoksu 30min. (ajatus oli vaan uida, mutta kahtia jaettu 50m allas iski stressiä)
To: Juoksu 45min.
Pe: Juoksu 30min.
La: -
Su: Kuntopyörä 40min. + Uinti 40min.
Yht. 6h 5 min.

Lepopäiviä on vaan yks, mutta määrät eikä intensiteettikään muutamaa treeniä lukuunottamatta ole ollut kovin korkealla. Mun mielestä soppeli määrä liikuntaa on sellainen 6-10h/viikko. Siitä sais energian keskimäärin kahteen duunipäivään, jos soveltaa Alexander Stubbin ajatusta siitä, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa. Viikonloppu tuli eleltyä ruokailujen suhteen kohtuu epäterveellisesti ja tänään oli siirtymäpäivä normiruokailuihin kotitekoisen hampparin voimin.


Ihan reuntoutunein fiiliksin sitä saa lähteä taas kohti tulevaa viikkoa. Mukavaa sitä kaikille!

torstai 19. syyskuuta 2013

One Day In My Life

Herätyskello soi seiskalta (ihan liian aikasin!). Aamupesut ja kaurapuuro raejuustolla ja mustikoilla naamariin. Sekä tietty kahvi. Sain kyydityksen koululle, jossa suunnitelmissa oli puuhata muutamaa ryhmässä tehtävää seminaarityötä. Pakkasin juoksureppuun tarvittavat vermeet, alle juoksuvaatteet ja koska lenkkareihin ja juoksureppuun ei oikein paremmat vaatteet sovi, jouduin tinkimään vaatetuksesta. Päivän vaatetus oli siis supisuomalaista tuularityyliä, uuh! Syksykin etenee melkoista vauhtia, sitä ihmettelin sekä aamulla uloslähtiessä että myöhemmin hölkkäillessä. Illasta se laittoi vielä syyssateenkin.

Saatiin kuin saatiinkin tehdyksi hommia aika paljon eteenpäin ja lounaallekin kerittiin jo puoli yksitoista. Suunnitelmissa oli hölkätä töihin iltavuoroon yhdeksi. Mieluummin olisin tietty lounastanut juoksulenkuran jälkeen, mutta nyt olosuhteiden pakosta näin. Lounaan jälkeen hoitelin vielä itsekseen koululla muutamat sähköpostit ja laskettelin ruokaa. Varttia vailla kakstoista starttasin koululta kohti duunia. Paremmin mulle sopii kyllä pidempi väli ruokaan ennen lenkkiä, mutta en mä mikään herkkävatsanen ole, että hölkkävauhti sujui ongelmitta.

Hölkkäsin kolmen vartin lenkin rantoja pitkin työpaikalle ja jalka tuntui ihan hyvältä. Eli paras lenkki sitten viime toukokuun! Viimeisen vartin varmaan vaan hymyilin. Ehkei kovin fiksu näky! Vasta iltavuoron viimeisinä tunteina jalkapohja muistutti pienesti itsestään, muttei silti yhtään normipäivää enempää. Jos en olisi näin arka hehkuttamaan, niin nyt olisi sen paikka. Iltavuoro sujui rauhallisessa merkeissä ja ysiltä koitti kotiin lähtö. Töistä kannoin myös mukanani taannoin tilaamat Dermosilin tuotteet sekä Party Lite kynttilät. Toki niitä piti myös heti testata ja olin ehkä vähän sitä mieltä, että ne on mun nenään liian voimakkaan tuoksuisia. Iltahommelit iltapaloineen, vähän kanavasurffausta ja tavaroiden pakkailua. Huomenna nimittäin lähden pitkästä aikaa aakeellelakeelle, eli kotikonnuille Pohjanmaalle.



Eipä tätä ihan mun jokapäiväiseksi perusarkipäiväksi voi kutsua, mutta tässä vuorotyötä ja opintoja yhdistellessä tällaisiakin päiviä väistämättä tulee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt unten maille. Huomenna kutsuu aamuvuoro. Ja lakeus!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Juoksuvaatteita by Lidl

Viime viikollahan oli taas lähikaupassa Lidlissä tarjolla juoksuvaatteita. Oon ehkä jotain kolme vuotta harmitellut, että aina nuo tarjoukset menee mun ohi. Vihdoin ja viimein olin valveutunut. Flunssa tosin meinasi tämänkin hyvän suunnitelman pilata. Aamuysiksi suunniteltu pyöräily vaihtuikin iltatehtäväksi miehelle. Silleen melko iisi tehtävä, että viittitkö käydä hakemassa mulle juoksuvaatteita Lidlistä..? Jos ostat liian isoja, niin saan itkupotkuraivarit, että näinkö läskinä sä mua pidät.. ja jos ostat liian pieniä, niin saan itkupotkuraivarit, että oliks tää vinkki, et pitää laihduttaa. No ei kai nyt oikeesti. Yllättäenkin jäljellä oli vaan osa kamoista ja meikä sai takin ja paidan M-kokoa (kato M niinku Medium, turvallisilla vesillä!), "kompressiosukat" ja juoksuhanskat. Hintaa koko satsille tulli alle 29 euroa. Kreisin halpaa, eikä urheiluvaatteita oo koskaan liikaa!


Toi alakuvan värit on ehkä vähän hämäävät, sillä takki on kyllä oikeasti punainen ja paita pinkki. Paidasta tykkäsin tosi paljon. Se on vähän paksumpaa materiaalia, menee hyvin vähän viileämmälläkin. Sukat ja takki oli alkuviikosta testissä. Takki ei ehkä ollut mikään huisin hyvä, mutta hintansa väärti ehdottomasti. Vieläpä kivemman näköinen päällä, mitä olisi ensinäkemältä luullut. Sukkien kompressiossa ei ollut kyllä mitään järkeä, mutta talvisukkina varmana ihan hyvät. Hanskoja en oo vielä kokeillut. Täytyypä tässä joku päivä väsäillä täällä blogeissa pyörinyt urheiluvaatteeni -postaus. Viime viikosta kerrottakoon vielä, että flunssan ja muiden kommervenkkien vuoksi liikuntaa tuli kaikenkaikkiaan 2h ja 30min. kuntosalin, vesijuoksun ja hölkkä-/rapputreenin merkeissä. Tämä olkoon taas normaalimpi viikko, edes vähän.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Työmatkajuoksu

Yksi ajankäytön nerokkaimpia keksintöjä on työmatkaurheilu. Mulla on duunin pukkarissa kaikki perusvermeet, puhtaat alusvaatteet, deodorantti, pesuvehkeet jne. Työhän mulla on sellaista, että omia vaatteita ei tarvitse. Myös pesuvehjettä ja pyyhettä löytyy tarvittaessa. Oon myös siitä onnellisessa asemassa, että voin pestä nuo lenkkikamani töissä, joten kotiin lähtiessä on puhdasta päälle vaikkei ihan kaikkia vaihtovaatteita kantaisikaan mukana.

LÄHTÖ

Eilen tuli fillaroitua ennen yövuoroa harjulle hölköttelemään ja rappusia tahkomaan. Varsin mukava treeni. Neljä kertaa hölkkäsin tuon mailin mittaisen pururadan ja jalkakin tuntui ihan ookoolta, joskin vauhti täytyy pitää ihan verkkavauhtina. Jokaisen mailin välissä tehdyt sarjat harjun portaissa teki kuitenkin tehtävänsä, eli treeni tuntui treeniltä. Muovipussiin otin juomapullon ja hupparin, jolle yövuorosta kotiutuessa oli käyttöä. Avaimet ja puhelin kulki näppärästi SpiBeltissä.

Mikäli tuo olisi ollut ihan perusjuoksulenkki, eli olisin startannut kotiovelta hölkäten, niin nuo samaiset kamat (ja muutakin) olisi kulkeneet helpostikin juoksu-/juomarepussa, Camelbak Octanessa. Tuo reppu on kyllä yks mun parhaita ja viisaimpia juoksuun liittyviä hankintoja. Se on aikanaan hommattu Vaarojen Maratonille juomarepuksi, mutta ajanmyötä se on kyllä palvellut monilla työmatkalenkeillä. Tai ylipäänsä lenkeillä, jossa matkaa on taitettu pisteestä a pisteeseen b ja jotain tavaraa on täytynyt olla mukana. Kesäaikaan sinne menee myös ohut vaatekerta ballerinatossuineen ja oon painellut se selässä esimerkiksi pikkusiskon luokse saunomaan.

MAALI

Työmatkajuoksua voin kyllä suositella testattavaksi. Useasti on tullut hölkkäiltyä myös seiskalta alkavaan aamuvuoroon. Normisti heräilen klo 05.55, mutta jos ohjelmassa on aamulenkki, herätys on.. tattadaa.. klo 05.45. Aamuhommelit teen salamana ja kuudelta starttailen jo hölkälle. Työpaikalla oon siinä puoliseiskan jälkeen, pikasuihkut, meikit ja palkkari ja seiskalta ollaan virkeänä aloittamassa päivää. Pientä orientoitumista tuo vaatii, mutta kannattaa kokeilla! Ja ei, mä en oo mikään aamuihminen. Ehkä myös pientä suunnittelua etukäteen, esim. viedäkö evästä jne. Riippuen tietysti siitä, millaisia varusteitakin tähän on käytettävissä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Finlandia Maraton. Talkoolaisen kisaraportti.

Eilinen päivä Finlandiamaratonin talkoolaisena oli varsin mukava, eikä mua jaksanut harmittaa yhtään, etten itse näiden menneiden vaikeuksien vuoksi voinut startata. Tarkoituksenani oli myös räpsiä kuvia tapahtumasta, mutta lopputulos oli se, että tuli keskitytyttyä enemmän käsien yhteenlyömiseen juoksijoita kannustaessa. Uskon kuitenkin, että moni juoksija on saanut siitä enemmän, mitä te lukijat olisitte saanut niistä kuvista :). Tekstissä olevista linkeistä pääsee lukemaan mestarin raportin sekä toisen toimitsijan kisaraportin kuvineen.

Finlandiamaratonin yhteydessä juostu Suomenmestaruus meni totisesti oikeaan osoitteeseen, JKU:n Miika Takalalle. Media uutisoi tapahtumasta varsin laimeasti, esimerkiksi 50 vuotias urheiluruutu ei lainkaan, vaikka samaisena päivänä oli juhlakiertueen päätöstilaisuus kivenheiton päässä maalialueelta! Siitä huolimatta uskon, että reitin varrella ainakin muutama monilahjakas junnu päättää haluta isona mieluummin Miika Takalaksi, kuin vaikka JYPin Jonne Virtaseksi. Kestävyysurheilu tuntuu olevan uutisoinnin aiheena eniten silloin, kun sen tilaa ja tulevaisuutta pohditaan negatiivisessa valossa. Se että sellainen tapahtuma kuin SM-maraton ja siellä nähtävät ilot ja onnistumiset jätetään totaalisesti paitsioon, ei mielestäni palvele sitä missiota, joka tuon negatiivisen uutisoinnin päämääränä ja toiveina on!

Omalla pelipaikalla rantaraitin varressa Halssilan uimarannan kohdilla (maratonin kilometrit 7/20/33) tehtävänäni oli valvoa juoksuliikennettä oikeaan suuntaan (joka nyt sinänsä oli helpolla reitillä varsin iisiä!) ja ohjata muuta liikennettä tekemään toisenlaisia reitti-/lenkkivalintoja rantaraitin sijaan (joka positiivisesti suhtautuvien ihmisten vuoksi oli myös varsin iisiä!). Yritin myös mahdollisimman paljon kannustaa juoksijoita, sillä tiedän kuinka paljon reitin varrella saatu kannustus antaa energiaa ja uskoa, joka etenkin kokomaratonilla aina hetkittäin on varsin kadoksissa. Etenkin viimeisellä kierroksella tuon kannustuksen voiman huomasi, kun moni kävelemään päätynyt maratoonari starttasi kannustuksen voimasta uudelleen hölkäksi. Jyväsjärveä pyöräili ympäri myös Kauramoottori, joka päästi meitä reitinvarrella päivystäneitä tauolle.

Maratoniin/puolimaratoniin osallistui myös muutamia tuttuja/puolituttuja (joita yritin parhaani mukaan bongata ja kannustaa nimeltä) sekä tietysti mun lempitreenikaveri J (se on helppo tituleerata lempitreenikaveriksi, kun se on oikeastaan mun ainoa treenikaveri :D), joka lähti rohkeasti jahtaamaan kolmen ja puolen tunnin haamurajaa jääden siitä ihan himpun verran. Jn suoritus oli mielestäni sitä luokkaa, että jatkossa aion tituleerata sen myös mun suosikkiurheilijaksi. Jn kanssa ollaan monet pitkät lenkit juostu yhdessä, reissattu Tukholma sekä osallistuttu kaikenkaikkiaan kuuteen samaan juoksutapahtumaan. Näiden tapahtumien kokonaisonnistumisen kannalta oman suorituksen onnistuminen on ollut puolet ja Jn onnistuminen toinen puolet!

Näissä tunnelmissa lähden kokeilemaan kevyttä hölkkää ja kohti toista yövuoroa.

P.S. Jos joku tietää Jyväskylän alueella hyvän juoksijan jalkaterän vammoihin erikoistuneen lääkärin, niin kertokaa pliis! Ihan vaan kun se parin vuoden takainen diagnosointi jalkojen pituuserostakin meni ainakin OMT-fysioterapeuttini mukaan vähän pyllylleen, eikä varmaan ole ainakaan estämässä ollut tätä tämänhetkisen tilanteen syntymistä tuon kantapään kanssa. Toiveissa olisi siis löytää joku just tähän mun plantaarifakiittimikäliekipuiluun perehtynyt ammattilainen, ettei enempää mutkia syntyisi. Kyselkäähän vaikka myös kavereilta ja sähköpostiakin (taru.h.p@hotmail.com) saa laittaa, jos ei julkisesti halua mainostaa :).

perjantai 13. syyskuuta 2013

Juoksukuumetta

Mä oon nyt niin tärinöissäni kaikista mahdollisista tulevista urheiluista ettei oo tosikaan. Ääääää, haluun niin kovasti päästä täysipainoisesti juoksemaan! Tätä juoksukuumettahan ei varsinaisesti helpota se, että olin tuossa viikolla ihan oikeassakin kuumessa enkä päässyt purkamaan menohaluja mihinkään korvaavaan urheiluun. Sitten kun juutut (tottakai tenttiin lukiessa) juutuubiin katseleen kaikennäköisiä motivaatiopätkiä, niin se on todellakin menoa.

Tää ei nyt kuitenkaan oo sellaista ketutusta tuosta vammasta. Eikä edes masennusta taikka turhautumista. Oon vaan niin valmis jo starttaamaan mun tekemisen kohti seuraavaa tavoitetta. Enemmänkin tää on positiivista virettä. Voi kumpa tuo vire pääsisi pian oikeutuksiinsa.

(mun mielestä paras motivaatiopätkä)

Oon oppinut jo ihan riittävästi. Tälle erään. Joten plantaarifaskiitti, jos se vain oletkin, voit jo häipyä! Kaikessa täpinöissäni muistan kyllä lihaskunnon ja -huollon. Kaikki muutkin temput ja taiat. Eli voidaanko tää puolenvuoden kumppanuus jo lopettaa? Mä opin oleen hyvä sille, niin olispa sekin nyt hyvä mulle.

Huomenna piti olla päivä, kun juoksen taas maratonin. Kävi kuitenkin toisin. Sinänsä hassua, että olin nyt myös tuossa flunsassa, joten joka tapauksessa en olisi päässyt juoksemaan. Jos siis kaikki muu olisi mennyt samalla tavoin. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Sydäntalven ja pimeän yli on tarkoitus rakentaa kivikovaa peruskuntoa. Lätkyttelyä ja määrää. Kevättalvella sitten kivikovat vk-lenkit ja vedot kivikovan peruskunnon päälle. Hyvä tulee. Parempi kun koskaan. Kumpa jalka antaisi tällaiseen aikatauluun myöden.

(weheartit.com)

Äää. Haluun niin kovasti jo....
  • Aamulenkille. Aikainen herätys ja juoksulenkki ennen kukonlaulua.
  • Pitkälle lenkille. Niin pitkälle, että pitää ajatella mitä ajattelisi.
  • Juoksemaan epäsuotuisassa kelissä. Sateessa, tuulessa, helteessä.
  • Sosiaalilenkille Jn tai AKn kanssa.
  • Raastavalle vk-lenkit.
  • Maastolenkille haastavaan maastoon. Kun maitohappojen jylläämisen eestaas voi melkein nähdä.
  • Flowlenkille. Tai lenkillä ohimenevään flowhetkeen.
  • Sen tunteen kun kulkemattomuuden kääntää voitoksi ja taas kulkee.
Esimerkiksi noihin tilanteisiin. Voi hemmetti. Mun täytyy jo pian olla terve!

torstai 12. syyskuuta 2013

Kehonpainoharjoittelusta

Mun viikon treeneissä on ollut pitkään treeni nimeltä vartaloharjoittelu. Viimeisimmässä viikkopostauksessa taisin tuon treenin nimetä hieman järkevämmin kehonpainotreeniksi. Vartaloharjoittelutreeni lienee peruja siitä, että HeiaHeiassa osuvan kuvauksen puuttuessa olen joutunut käyttämään jotain tuon tyyppistä nimeä kyseisenlaiselle harjoittelulle. Ja mitä tuo harjoittelu sitten on? No se on just sitä, miksi sitä kutsutaan. Harjoitteita kehon omalla painolla. Se on kyllä sitten niin hienoa puuhaa! Huippuhyvään treeniin ei nimittäin välttämättä oikeasti tarvitse kuin on kroppansa massan. Leuanvetotanko tai joku sen tapainen on tietty hyvä bonari.

Kehonpainoharjoittelun nimeen vannon ensinnäkin syvien lihasten tähden. Isoja rautoja ja pieniä toistomääriä tehdessä pinnalliset lihakset väsyy ennen kuin syvät lihakset on joutunut oikeasti duuniin. Näin ollen kuormituksen on siis oltava kevyttä taikka vastuksena voipi olla vaikka painovoima. Useat toistot (esim. yhden jalan kyykky takaa) ja painovoimaharjoitteet (esim. lankku) on aika vakiokauraa mun kehonpainoharjoittelussa. Vastusta kehonpainoharjoittelussa voi vaihdella toistomääriä ja tempoa muuttaessa.

Liian iisiä? Monipuolisuus siis tässäkin. Kehonpainoharjoittelua voi tehdä myös kovaa lyhyinä sarjoina. Kokeilepa vaikka yhdenkäden punnerrusta tai pistoolikyykkyä. Voin kertoa, että tämänkaltaiset liikkeet paljastavat aika armotta puutteita. Yhdenkäden punnerrus ei ole (lähelläkään) onnistumista, sen sijaan pistoolikyykkyjä sain kuin sainkin muutaman vedettyä kummallekin jalalle. Liike, jota oon puolen vuoden ajan aina silloin tällöin kokeillut sujui yhtäkkiä kuin salamaniskusta. Sitkeä harjoittelu siis palkitaan. Tuskin tulee vastaan sellaista takakyykkypainoa, johon olisin koskaan yhtä tyytyväinen.

Kehonpainoharjoittelu on siis sekä pinnallisten että syvien lihasten välistä yhteistyötä, kehonhallintaa, koordinaatiota ja liikkuvuutta. Hyvä puoli kehonpainoharjoittelussa on myös se, että sitä voi tehdä ihan missä tahansa. Mennyt kesä on ollut keleiltään niin mainio, mikäs sen mukavampaa kun vetää kunnon treeni ulkoilmassa. Seuraavaksi mun henkilökohtainen someday to do twice -lista kehonpainoharjoitteluun liittyen:

  • yhdenkäden punnerrus
  • pistoolikyykky
  • voimaleuka (eng. muscle-up, onkohan sille joku oikeakin suomalainen nimi?)
Täällä voi käydä katsomassa, miten joku ehkä paikkakuntalainen heebo vetelee komeasti voimaleukoja paikalla, jossa itekin oon kesän aikana eräänkerran treenailut sekä kehonpainotreenejäni että rapputreenejäni. Jostain syystä en onnistunut videota sellaisenaan liittämään tähän postaukseen. Seuraava video ei jätä arvailujen varaan sitä, etteikö kehonpainotreenissä olisi progressiota ja variaatioita loputtomiin.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toimitsijan tehtäviä ja mukaflunssaa

Kaikkihan ne vanhat jotain kolmekymppiset kehäketut väliaikaisesti vammautuneet siirtyy kokeilee myös huoltopuolta maratontapahtumassa. Mäkin tein nyt sitten niin. Lauantain Finlandiassa olen siis juoksuliikenteen ohjaajana rantaraitin varrella. Ja mua vähän jännittää. Oikein kun jalostan tuota ajatusta, niin ihan saman asiat, mitä jos olisin juoksijana ite. Kuten nyt esimerkiksi, että tuleekohan vessahätä :D. Näinollen oon varmaan sitten myös oikeutettu aloittamaan tankkauksen ja muut rutiinit, vai mitä?

Ihan mielenkiintoista oli huomata, että maratontapahtumia luomassa on oikeesti ihan mieletön määrä ihmisiä. Suurin osa kuitenkin iäkkäämpää porukkaa, missä siis kaikki nuoret aktiiviset? Eniten mua yllätti tapahtuman ensihoito. Oonhan mä tottakai tiennyt, että sen täytyy olla hyvä, mutta sitä en tiennyt, että se tosiaan on niin kattavasti järjestetty kun on. Elikkä kun tulevaisuudessa tulen juoksemaan maratoneja, niin yhtään ei huoleta esim. yks pikku sydänpysähdys, se kyllä handlataan, heh! Okei, ehkä vähän karu vitsi.

Oon myös treenannut tulevaa maratonia varten!

Edellisessä postauksessa kertomastani yötyö/kouluyhdistelmästäni selvisin kohtalaisesti. Suoniyhteydet onnistui varsin suvereenisti, peruselvytys ja defibrillaattorin käyttö on taas tuoreessa muistissa. Jopa kiittelin itseäni siitä, että oon taas lähtenyt opiskelemaan. Sen verran kuitenkin kroppa oireili, että eilisen Finlandia-infon venyessä iltaan migreeni muistutti olemassaolostaan, mutta siitä selvisin onneksi sadalla millillä sumatriptaania. Pientä mukaflunssaa meinaa myös puskea. Mukaflunssa on aika tyypillinen olotila, joka tulee mulle usein yövuoroihin liittyen. Elimistö lähettää viestin, että nyt jos ei homma normalisoidu, niin lähetän sulle flunssan! Harvoin, jos koskaan, sillä on mitään tekemistä oikean flunssan kanssa. Varmuuden vuoksi aion kuitenkin vetää tripla-annoksen C-vitamiinia, auringonhattu-uutetta ja työkavereiden iloksi myös valkosipulileipiä.

Hyvää yötä!




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikon liikunnat

Lomaltapaluuviikon liikunnat:

Ma: Kuntosali alku- ja loppuverkkoineen 1h 20min.
Ti: Rapputreeni 30min. + Kehonpainotreeni30min.
Ke: -
To: Hölkkä 35min. + Tekniikka-/liikkuvuustreeni 30min.
Pe: Kuntopyörä+Crossari+ Uinti -yhdistelmä 2h (40min. siivu)
La: Sauvakävely maastossa hölkkineen ja kevyine hyppelyineen 45min. + Kehonpainotreeni 30min.
Su: Hölkkä 35min.
Yhteensä: 7h 10min.

Tiistain sekoilujen vuoksi höntsäpyöräilykilsatkin oli kohtalaisia. Käteen jäi myös lähete fysitrille, joten keskiviikkoinen lääkärikäynti ei todellakaan ollut turha(mainen). Lomaltapaluu sujui kohtalaisen kivuttomasti, mutta luulot otetaan pois viimeistään huomenna. Menossa on nimittäin kolmas yövuoro ja alkuperäisenä ajatuksena oli skipata huominen kontaktipäivä koulussa. No tuo kontaktipäivä sisältääkin ne ainoat mahdollisuudet treenata esim. kanylointia joista tulee olemaan näyttö kuun lopulla. Äääääh. Oon nyt siis tilanteessa, että mun tulee olla koulussa sekä nukkumapäivä että sen jälkeinen vapaapäivä. Muutenkin tuleva viikko näyttää aika tiiviiltä. Tiistaipäivän päälle on sitten vielä se Finlandiainfo. Keskiviikkona mulla on vapaa ja kuntosali- ja lounastreffit Jaanan kanssa. Torstaina ja perjantaina on tarjolla iltavuoroa ja perjantaiaamupäivänä lisäksi lääkehoidon perusteista tentti. Lauantai menee Finlandia Maratonilla ja siitä alkaa sitten taas kaksi yötä jonka jälkeen alkaa kiireettömämpi viikko, huh.

Oon kuitenkin saanut nyt yövuorojen välissä nukuttua ihan kohtalaisesti ja huomenna aion painua unille siinä hetimmiten kun pääsen koulusta neljältä. Ja nukkua tiistaiaamuun saakka. Uskon, että tuon suunnitelman toteutuessa ei mitään ultimaattista väsymystä tule, kun tiedossa on kuitenkin paljon kaikkee tosi nastaakin. Omat liikunnat saattaapi kyllä jäädä aika vähiin ja älkää ihmetelkö jos täällä blogissakin on hiljaiseloa. Ravitseva safka (jonka kokkaaminen jää kyllä pääosin muiden huolehdittavaksi) ja kunnon yöunet (kunhan tästä radikaalihkosta rytminkäännöstä selviää) tulee olemaan ensi viikon kantava teema. Mikäli tuo mun nukkumis/rytminkääntösuunnitelma menee syystä tai toisesta mönkään, niin tiistain kontaktipäivän aion siinätapauksessa skipata, että pieni takaporttikin on.

Viikon treenilöitä. Juoksu on siis yhtenäistä (vauhti kyllä sattuneista syistä tasoa hölkkä) ja jos kyseessä on vuoroin hölkkää ja kävelyä, niin se on sitten lenkkeily nimellä tai sauvakävely, riippuen tietty oliko niitä sauvoja vai ei. Tulevissa postauksissa voisin hieman availla sisältöä liikkuvuus/tekniikka- ja kehonpainotreenin osalta (joka heaiheia statseissa kulkee nimellä vartaloharjoittelu). Tää heiaheia on ollut ihan oiva tapa seurata kaiken tekemisen summaa.. Ennen kun sitä ei niin paljoa juoksun lisäksi ollutkaan.




P.S. Olihan se hieno. Nimittäin estejuoksija Erikssonin suomenennätysjuoksu tänään!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pitkä treeni

Itse olen pitänyt keskipitkänä treeneinä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin kestäviä treenejä. Pitkät treenit on sitten parintuntia ja siitä yli menevät harjoitukset. Myös nyt juoksuttomana aikana oon ainakin nuo keskipitkät harjoitukset yrittänyt pitää treeniviikoissa mukana. Pitkä juoksulenkki vaatii myös psyykkistä kestävyyttä. Viime kuukausina oon tullut siihen tulokseen, että tehdessä näitä pitkiksiä korvaavina, se se vasta psyykkistä kestävyyttä vaatiikiin. Eilen kävin taas Aalto Alvarilla tekemässä tuota pitkää ja se kulki näin:

Kuntopyöräily 40min.

Ekaa kertaa pitkikseen sisältyy kuntopyöräily. Syynä tähän oli se, että mulla on tulossa ehkä skaba aihetta sivuten ja vastuksena tulee olemaan mun mies. Kerron siitä myöhemmin, sillä se on nimittäin aika hauska juttu! Tuo nelkyt minsaa meni kohtalaisen kivuttomasti perehtyessä kuntopyörään ja vastuksiin. Ja oon nyt vähän asettanut itseni sellaiseen saumaan, että pieni kuntopyöräily olis suotavaa. Päädyin polkemaan pyörää levelillä 5 ja 40 minsan polkemisen jälkeen distance näytti 17.73. Tarkottaakohan se kilometrejä vai mitä? En kyllä tiedä, mutta tulevia kuukausia ajatellen se olis ihan nasta tieto. Loppuvaiheilla rupes tuntumaan, että jumaliste, seuraavaks siirryn tohon crossariin kahden metrin päähän ja tää cardiolaite -länkytys vaan jatkuu...

Crosstrainer 40min.

...ja jatkuu. Eikä lopu ikänä. Ehkä koskaan. Ja että kuka hitto näissä laitteissa on pitkiä aikoja vapaaehtoisesti? Että kuka valitsee juoksulenkin sijasta crosstrainerin? Ääääh. En ainakaan minä. Kun vaan taas pääsen lenkille, niin ihan varmana en hinkkaa tuota laitetta ellei mun ohimoon ole tähdättynä 9 millinen. Yritin keksiä itselleni mielekästä ajateltavaa, etten jauhaisi pääsäni perkelettä ja tuijottaisi minuutteja. Tuijotellessani vaihtelun vuoksi edessä olevaa rekkitankoa päätin, että jokaisen kymmenminuuttisen välissä kipasen tuohon tekemään leukoja. Näin tuon ikuisuudelta tuntuvan 40 minuuttisen sai näppärästi palasteltua aivoissa osiin. Niitä leukoja muuten vedin joka kerta kolme kipaletta, vitsi kun maksimit olis ennen joulua esim. viisi kappaletta. Tai kuusi olis vielä parempi.

Uinti 40min.

Tää oli se kaikkein kivoin juttu, jota olinkin ehtinyt jo odottaa. Aika usein tulee uiskenneltua joko aikaa tai kierroksia. Ennen ehkä kierroksia, mutta nyt viime kertoina oon kattellut vaan aikaa ja tyhjentänyt pääni kaikelta laskemiselta. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin seurailla kumpaakin. Kilometri tuli täyteen ajassa 33min. varmasti lähempänä 34 min. Tuota aikaa kun tuli ihan seinäkellosta katseltua. Tuohon 40 minsaan altaanvälejä päästäpäähän mahtui 12, eli 1200m. Tossa uinnissa menee kyllä sellaiseen ihmeelliseen umpiotilaan. Voi vitsi, mitein haluaisin oppia uimaan vaparia. Jos vaan suinkin olis aikaa ja tulis sauma, niin varmana osallistuisin aikusten uimakouluun.

Treenin jälkeen?

Vaikka mä aika monta kertaa mietinkin, että onkohan tässä mitään järkeä, niin fiilis tuon kaiken jälkeen kyllä antoi tuollekin kyseenalaistamiselle vastauksen. On! Ei sydän ja verenkierto tiedä sitä, että sä et nyt tee mielipuuhaasi, juokse. Lihakset tietää ehkä vähän, mutta ei se niitä vituta. Aivoja se vaan hetkittäin saattaa vituttaa, mutta jälkifiiliksessä ei enää vituta edes aivoja. Wow, mikä filosofia!

torstai 5. syyskuuta 2013

Health is the new fit?

Jossain yhteydessä olen varmaan maininnutkin, että olen aikanaan pudottanut painoa paljonkin. Alimmillani olen painanut n. 60kg, josta muutama kilo tuli aika nopeasti takaisin. Vielä muutama kilo saatiin lisää, kun siirryin vuorotyöhön 2009. Siitä lähtien paino on pyörinyt 68kg:n luokassa jo useamman vuoden. Painonpudotuksen jälkimainingeissa musta tuli aika arka puhumaan painonpudotuksesta yhtään mitään ja täällä blogissakin tosi vähän oon siitä kirjoitellut. Tuon painonpudotuksen jälkimainingeissa opin myös sen, että kovin pitkään ei ihminen voi urheilla alikaloreilla siten, etteikö kynttilä rupeaisi palamaan molemmista päistä. Tuosta asiasta olen ollut omalla kohdallani aika tarkka jo pitkään; jos juokset ja haluat kehitystä siinä, niin älä ajattele samaan aikaan pudottavasi painoa! Mikäli muutama kilo lähtisi, niin eihän se pahaksi olisi. Numeraalinen tavoite on kuitenkin ollut täysin juoksussa ja paino olkoon silloin sivuseikka.

Usein oon kuitenkin miettinyt, että kotiin päin olisi, jos vaikka muutaman kilon saisi painoa pudotettua. Ilmeisen tärkeää tuo ei ole ollut, sillä varsinaisesti en ole asian eteen kuitenkaan ryhtynyt tuumasta toimeen. Myös sen asian sanominen julkisesti on vaikeaa. Usein tuntuu, että jos normaalipainoinen hyväkuntoinen ihminen puhuu muutaman kilon kiristämisestä, sitä katsotaan kuin rahapulasta valittavaa miljonääriä! Muutenkin fit is the new skinny -buumi on mennyt reippaasti överin puolelle jo aikapäiviä sitten, että ihan periaatteestakin oon ollut aika hiljaa sekä täällä että muualla kyseisestä asiasta. Liikkumisen kun mun mielestä pitää perustua jollekin muulle, kun ulkonäkökeskeisyydelle.

No nytpä sitten tämäkin hiljaisuus on kuitenkin rikottu. Maratonjuoksua harrastavaksi oon melkoisen iso (172/68) ihminen, mutta siitä oon päinvastoin ollut ylpeä. Oon vaan wannabe juoksija, joten ei mun missään nimessä tarvitse näyttää perinteiseltä maratoonarilta. Ja koska oon wannabe juoksija, niin mun ei myöskään missään nimessä tarvii näyttää fitnesstyypiltä. Siitä huolimatta ihan joutessani mittailin tänään uteliaisuuttani vyötärönympärystä ja sen sellaista. Pakotetun juoksutauon ollessa päällä voisin ihan hyvin vaikka nyt yrittää kiristää vähän noita mittoja ja pudottaa muutaman kilon painoa. Katsotaan miten käy!  Lihaksia en haluu hävittää yhtään, koska haluun kyllä, että niissä jutuissa lukemat mieluummin nousee! Ehkä innostun kirjoittamaan noista mitoista erillisen postauksen joskus myöhemmin. Tämän postauksen yhteyteen kun ne ei nyt varsinaisesti sovi..

Tää on varmaan sitten se kappale, jossa mun pitäis esitellä sata dieettiä ja kuuria, jolla aion tätä temppua tehdä. No näitä kuureja dieettejä ei nyt kyllä valitettavasti ole luvassa, koska edelleen aion jatkaa valitsemallani (ja Mikan nimeämällä) vähädieettisellä linjalla. Tuota vähädieettistä linjaa nyt sitten voi kehittää vaikka silleen, että sitä jäätelöä ja sen sellasta söis vähän harvemmin. Huomioikaa sana harvemmin. Ja sitten niihin aiemmin mainitsemiin kohtiin vois kiinnittää huomiota, mistä kirjoittelinkin otsikolla ruoka(ilu)postaus.

En tiedä mitä muut ajattelevat vallitsevasta fitbuumista ja proteiinihäröilyistä. Toinen pointti miksi kirjoitin tämän postauksen, on se että mun mielestä näitä asioita voi funtsia ihan tälleen kevyestikin. Ei ole todellakaan pakko olla joko ylipainoinen tai Jutta -dieetillä ollakseen niin sanotusti oikeutettu puhumaan tai kirjoittamaan näistä ajatuksista. En myöskään väitä, että oma tapani ajatella asioista olisi absoluuttinen hyvä. Jokaisen, mukaanlukien itseni, olisi siitä huolimatta hyvä aika-ajoin tarkastella suhtautumistaan näihin juttuihin. Henkilökohtaisesti odotan mielenkiinnolla health is the new fit -buumia. Vaikka tietäen vallitsevan meiningin tämänkaltaisissa jutuissa, myös se lyö todennäköisesti pahasti yli. Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa:

(weheartit.com)
P.S. Proteiinihäröilyn multihuipennus oli se, kun kuulin telkkarista seuraavan iskevän mainoslauseen: Proteiinit Big Brother taloon tarjoaa xxxxx. En laittanut merkille mikä firma (mutta varmistaakseni tulevat virheelliset ostosvalinnat, aion kyllä asian selvittää), mutta eipä se ainakaan esim. kotimainen kirjolohi tainnut olla.. Että sinne kannetaan vuoroin kaljatölkkejä ja vuoroin proteiinipönttöjä. Emmää vaan kestä :D.

Yksin, kaksin vai ryhmässä?

Muuten niin sosiaalinen minä on liikuntaharrastuksen suhteen aika antisosiaalinen ihminen. En välitä esimerkiksi ryhmäjumpista. Kuitenkin eniten ehkä siksi, että se on niin kellon lyömälle aikataulutettua. Viime viikolla harrastin hikiliikuntaa lähemmäs yhdeksän tuntia. Jokaisen treenin yksin. Toisinaan mulla on kuitenkin aikoja, kun kaipaisin ihan hirvittävästi treenikaveria ja nyt on ollut sellaiset ajat. Osittain varmasti siitä syystä olen myös tämän bloginkin aikanani perustanut. Jn kanssa vedetyt pitkikset on kuitenkin täyttänyt mun liikunnallisen sosiaalisuuden kaipuun, mutta nyt tämän juoksemattomuuden vuoksi nekin on tältä kesältä jäänyt. AKn kanssa tuli ainakin keväällä silloin tällöin satunnaisesti lenkkeiltyä.

Siinäpä ne. Mun kaikki kaksi liikunnan suhteen samantyylistä ystävääni. Toinen enemmän, toinen vähemmän. Monet kaverini ja tuttavani kyllä käyvät jumpalla ja ovat hyvinkin kiinnostuneita liikunnasta. Valitettavan usein vaan naisten keskinäinen harrastaminen ilman ohjattua toimintaa tuntuu jäävän satunnaiseksi ja puolitehoiseksi. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa! Liikunnan ja liikkumattomuuden suhteen mun ystäväpiiri on pääosin täysin erilaisia kun mä ite olen. Jos vaihtoehtoina on baari, leffa, lounas, kahvitteluhetki, shoppailu ja juoksulenkki (tai joku muu ilman ohjausta vedettävä liikuntasuoritus), niin viiteen ensimmäiseen ei olisi mitään vaikeuksia löytää seuraa. En siis ole mikään ruudun edessä istuksiva erakko! Ja mun ystävät on siitä huolimatta maailman parhaita ystäviä.

Joskus luen ihmisten kirjoituksia kimppalenkeistä ja oon miettinyt, että oliskohan se mun mielestä hauskaa? Että se saattais olla mun mielestä hauskaa. Jo aikoja sitten oon ensimmäisen kerran miettinyt, että pitäisköhän mun liittyä vaikkapa Hippoksen Maratonkerhoon tai mitä niitä nyt on. Onko niitä muita? Että osaako sitä sitten olla, kun on tähän itekseen tekemiseen tottunut. Kun isona ihmisenä on niin vaikea tutustuakin. Tai isona ihmisenä ainakin luulee niin. Mutta ilmeisen paljon olen kyllä yksin tekemisestä myös tykännyt, sillä edelleenkään en ole saanut mihinkään treeniporukkaan liityttyä. Ehkä mä sitten liityn, kun taas oon kunnossa juoksemaan. Joo, ihan varmana liityn. Ja ainakin kahdesti käyn kimppalenkillä. Ihan vaan kokeilemassa.

Mitäs mieltä te ootte? Ootteko kaverin kanssa treenaajia? Ryhmäliikkujia? Vai yksikseen liikkujia?

tiistai 3. syyskuuta 2013

Punttia, rappuja, pyöräilyä ja sekoilua..

Sain tuossa taannoin siirrettyä Finlandia Maratoniin osallistumisen tulevalle vuodelle ja samalla ilmottauduin halukkaaksi talkoohommiin kyseiseen tapahtumaan. Kivointa olisi olla juoksureitin varrella ohjaamassa juoksijoita ja samalla kannustaa heitä suorituksissaan. JKU:n tyyppi sähköpostissaan kertoikin, että juuri tuollaiseen tehtävään olisi tarvetta. Tänään oli tarkoitus kirjoitella roolistani siellä. Mutta mites kävi, sen sijaan saattekin lukea ultimaattisesta sekoilustani kalenterin kanssa. Tuo kalenteri on kanssa ollut kesälomalla, niinkun mäkin. Se on kaivettu jotain viikko sitten taas esiin ja heti oon tässä tilanteessa..

Finlandia Maratonin järjestelyihin osallistuville järjestetään infotilaisuus, jonka olin onnistunut merkkaamaan tälle tiistaille. Kymmenen kilsan fillaroinnin jälkeen ja aikani Viherlandialla pööpöiltyä tuli kuitenkin fiilis, että oonkohan mä nyt oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Luojalle kiitos (NOKIAN!) älypuhelimista, homman pystyi suht näppärään tarkistamaan ilman sen kummempia itsensä nolaamisia ja oikeastihan tuo info olikin sitten vasta ensi viikon tiistaina. Jep. Niin mua. Ei muuta kun fillarin keula kotia kohti, eikä jaksanut edes harmittaa. Huomattavasti suuremman takaiskun koin, kun lähikaupasta oli Aino Lumoava Lakritsi -jätski loppu. Höh. Todennäköisesti tuokin vastoinkäyminen unohtuu, kun korkkaan suklaisen version vikan vapaan illan kunniaksi. Tietysti olisi toivottavaa, että olisin erehtynyt myös näiden lomanloppumisjuttujen kanssa ja työtkin alkais sitten vasta ensi viikolla. Hah.

Nää kaks vikaa päivää on mennyt taas ihan hujahtaen. Eilen tuli vedettyä varsin hyvä punttitreeni monnarilla. Porukkaa oli kun pipoa niinsanotusti, kyllä huomaa että koulut on taas pyörähtänyt käyntiin. Mäkin ajattelin testata JAMKin salia rajakadulla. Olisi nimittäin ilmaista se, kun vaan saan itseni liittymään JAMKOn jäseneksi. Tänään tein harjulla, jos mahdollista, vielä paremman rapputreenin + keskivartaloo. Rappuja oli tahkoamassa samaan aikaan joku mimmi tosi sparraavan PT:n kanssa. Tokihan mun piti ottaa kaikki irti Päiville (? Vai Leenalle? Tai kuka nyt olikaan..) kohdistetusta sparrauksesta ja muutenkin pistää parastani. Lopputuloksena oli lähes oksennuskondiksessa oleva maitohappoinen minä. AK.n kanssa käytiin sitten vielä treenin päälle paiskomassa frisbeetä. Vissiin ei huonoa tehnyt tää iltainen parinkympin lungi pyörälenkurakaan.

Mikäs näillä maisemilla ja keleillä on pyöräillessä

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Heippa (liikunta)päiväkirjani..

Viikko ja sitämyöten myös kesäloma on viimeistä iltaansa vailla valmis. H niinkun holiday -päivät oli tässä, mutta maanantai ja tiistai on kuitenkin V niinkun vapaa -päiviä, eli vähän niinkun lomaa olis vielä pari päivää. Viikonloppua oon vietellyt rauhallisen aktiivisesti, eli urheillen ja huilaillen. Sekä eilen että tänään kävin tekemässä vähän pidempää treeniä. Lauantaina hölkkä/sauvakävelylankkeilyä rinteellä ja tänään uimahallilla kahvakuula + kuntopyörä (vähän pakosta, kun crossari oli varattu) + crossati + uinti -settiä. Keli suosi kumpaakin treeniä, koska eilen paisto aurinko ja nyt tulee kokoaika vaan vettä.



Jalan kanssa on sellainen tilanne, että se ei ole pitkään aikaan mennyt mihinkään suuntaan. Kilsa hissukseen silloin tällöin onnistuu, ei muuta. Vähän on huolettanut sellaiset normi PF:lle epätyypilliset oireet, kuten puutuilut ja sähköiskutuntemukset. Niitä on ollut ennenkin, mutta vähäks aikaa ne jotenkin hellitti ja nyt on taas palannut.Välillä oon ollut myös huomaavinani pientä turvotusta sisäsyrjällä. Ens viikon keskiviikkona on lääkäri, täytyy kyllä laittaa kaikki peliin, että tohon jotain kantaa otettais. Mieli on silti ollut ihan ok ja oon näistä kaikista muistakin jutuista oppinut kokoaika tykkäämään enempi.



Kaikenkaikkiaan liikuntaviikko on näyttänyt seuraavalta:

Ma: Crosstrainer 45min. + Kahvakuula 30min. + Vartaloharjoitteet 15min.
Ti: Aamu: Hölkkä/Kävelylenkki maastossa 30min. + Tekniikka/Liikkuvuus 15min. Ilta: Kuntosali alku- ja loppulämpöineen 1h 20min.
Ke:-
To:-
Pe: Rapputreeni 30min. + Vartaloharjoitteet 30min.
La: Hölkkä/Sauvakävelylenkki rinteillä 1h 30min.
Su: Kahvakuula30min. + Kuntopyörä 15min. + Crosstrainer 30min. + Uinti 30min.

Yhteensä: 7h 50min varsinaista liikuntaa. Yks loman hyvistä puolista on kyllä ehdottomasti se, että vaikka oon tälläkin viikolla harrastanut, tehnyt kaikennäköisiä kotipuuhia ja kouluhommia, pelaillut frisbeetä, hengannut fillarilla Jn mukana pitkiksellä sekä käynyt jopa viihteellä, niin silti tää viikko on ollut leppoinen.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Ja syyskuuta kans!