torstai 19. syyskuuta 2013

One Day In My Life

Herätyskello soi seiskalta (ihan liian aikasin!). Aamupesut ja kaurapuuro raejuustolla ja mustikoilla naamariin. Sekä tietty kahvi. Sain kyydityksen koululle, jossa suunnitelmissa oli puuhata muutamaa ryhmässä tehtävää seminaarityötä. Pakkasin juoksureppuun tarvittavat vermeet, alle juoksuvaatteet ja koska lenkkareihin ja juoksureppuun ei oikein paremmat vaatteet sovi, jouduin tinkimään vaatetuksesta. Päivän vaatetus oli siis supisuomalaista tuularityyliä, uuh! Syksykin etenee melkoista vauhtia, sitä ihmettelin sekä aamulla uloslähtiessä että myöhemmin hölkkäillessä. Illasta se laittoi vielä syyssateenkin.

Saatiin kuin saatiinkin tehdyksi hommia aika paljon eteenpäin ja lounaallekin kerittiin jo puoli yksitoista. Suunnitelmissa oli hölkätä töihin iltavuoroon yhdeksi. Mieluummin olisin tietty lounastanut juoksulenkuran jälkeen, mutta nyt olosuhteiden pakosta näin. Lounaan jälkeen hoitelin vielä itsekseen koululla muutamat sähköpostit ja laskettelin ruokaa. Varttia vailla kakstoista starttasin koululta kohti duunia. Paremmin mulle sopii kyllä pidempi väli ruokaan ennen lenkkiä, mutta en mä mikään herkkävatsanen ole, että hölkkävauhti sujui ongelmitta.

Hölkkäsin kolmen vartin lenkin rantoja pitkin työpaikalle ja jalka tuntui ihan hyvältä. Eli paras lenkki sitten viime toukokuun! Viimeisen vartin varmaan vaan hymyilin. Ehkei kovin fiksu näky! Vasta iltavuoron viimeisinä tunteina jalkapohja muistutti pienesti itsestään, muttei silti yhtään normipäivää enempää. Jos en olisi näin arka hehkuttamaan, niin nyt olisi sen paikka. Iltavuoro sujui rauhallisessa merkeissä ja ysiltä koitti kotiin lähtö. Töistä kannoin myös mukanani taannoin tilaamat Dermosilin tuotteet sekä Party Lite kynttilät. Toki niitä piti myös heti testata ja olin ehkä vähän sitä mieltä, että ne on mun nenään liian voimakkaan tuoksuisia. Iltahommelit iltapaloineen, vähän kanavasurffausta ja tavaroiden pakkailua. Huomenna nimittäin lähden pitkästä aikaa aakeellelakeelle, eli kotikonnuille Pohjanmaalle.



Eipä tätä ihan mun jokapäiväiseksi perusarkipäiväksi voi kutsua, mutta tässä vuorotyötä ja opintoja yhdistellessä tällaisiakin päiviä väistämättä tulee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt unten maille. Huomenna kutsuu aamuvuoro. Ja lakeus!

2 kommenttia:

  1. Peukut pystyyn täältä, että tuota "viimeisen vartin" hymyä saa harjoitella lisää tulevina viikkoina.

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3