torstai 5. syyskuuta 2013

Yksin, kaksin vai ryhmässä?

Muuten niin sosiaalinen minä on liikuntaharrastuksen suhteen aika antisosiaalinen ihminen. En välitä esimerkiksi ryhmäjumpista. Kuitenkin eniten ehkä siksi, että se on niin kellon lyömälle aikataulutettua. Viime viikolla harrastin hikiliikuntaa lähemmäs yhdeksän tuntia. Jokaisen treenin yksin. Toisinaan mulla on kuitenkin aikoja, kun kaipaisin ihan hirvittävästi treenikaveria ja nyt on ollut sellaiset ajat. Osittain varmasti siitä syystä olen myös tämän bloginkin aikanani perustanut. Jn kanssa vedetyt pitkikset on kuitenkin täyttänyt mun liikunnallisen sosiaalisuuden kaipuun, mutta nyt tämän juoksemattomuuden vuoksi nekin on tältä kesältä jäänyt. AKn kanssa tuli ainakin keväällä silloin tällöin satunnaisesti lenkkeiltyä.

Siinäpä ne. Mun kaikki kaksi liikunnan suhteen samantyylistä ystävääni. Toinen enemmän, toinen vähemmän. Monet kaverini ja tuttavani kyllä käyvät jumpalla ja ovat hyvinkin kiinnostuneita liikunnasta. Valitettavan usein vaan naisten keskinäinen harrastaminen ilman ohjattua toimintaa tuntuu jäävän satunnaiseksi ja puolitehoiseksi. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa! Liikunnan ja liikkumattomuuden suhteen mun ystäväpiiri on pääosin täysin erilaisia kun mä ite olen. Jos vaihtoehtoina on baari, leffa, lounas, kahvitteluhetki, shoppailu ja juoksulenkki (tai joku muu ilman ohjausta vedettävä liikuntasuoritus), niin viiteen ensimmäiseen ei olisi mitään vaikeuksia löytää seuraa. En siis ole mikään ruudun edessä istuksiva erakko! Ja mun ystävät on siitä huolimatta maailman parhaita ystäviä.

Joskus luen ihmisten kirjoituksia kimppalenkeistä ja oon miettinyt, että oliskohan se mun mielestä hauskaa? Että se saattais olla mun mielestä hauskaa. Jo aikoja sitten oon ensimmäisen kerran miettinyt, että pitäisköhän mun liittyä vaikkapa Hippoksen Maratonkerhoon tai mitä niitä nyt on. Onko niitä muita? Että osaako sitä sitten olla, kun on tähän itekseen tekemiseen tottunut. Kun isona ihmisenä on niin vaikea tutustuakin. Tai isona ihmisenä ainakin luulee niin. Mutta ilmeisen paljon olen kyllä yksin tekemisestä myös tykännyt, sillä edelleenkään en ole saanut mihinkään treeniporukkaan liityttyä. Ehkä mä sitten liityn, kun taas oon kunnossa juoksemaan. Joo, ihan varmana liityn. Ja ainakin kahdesti käyn kimppalenkillä. Ihan vaan kokeilemassa.

Mitäs mieltä te ootte? Ootteko kaverin kanssa treenaajia? Ryhmäliikkujia? Vai yksikseen liikkujia?

2 kommenttia:

  1. Mä tykkään kans treenata yksikseni. Joillain ryhmäliikuntatunneilla on tullut käytyä, mutta ei ne jotenkin oo mun juttu. Just toi aikataulusidonnaisuus siinä on hankalinta, ja muutenkin mun on jotenkin hankalampaa löytää semmonen treenimoodi ryhmäliikuntatunneilla. En tiedä, miksi. En kuitenkaan ole tätä kokonaan hylkäämässä ja aion satunnaisesti käydä jatkossakin jumpissa. Onhan ne ihan kivaa vaihtelua kuitenkin. :)

    Lenkitkin tykkään juosta yleensä yksin, mutta kieltämättä joskus mietin, että olis kiva saada seuraa. Mullakaan ei kyllä sellaisia kavereita ole, joista sais seuraa juoksulenkille. :) Mutta sitten kun (jos?) mä tästä kuntoudun, niin olen kyllä suunnitellut hakeutuvani johonkin treeniporukkaan. Olin itse asiassa jo ilmoittautunut, mutta sattuneesta syystä se nyt "hieman" siirtyi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikalailla samanlaisia ajatuksia meillä siis :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3