Toimitsijan tehtäviä ja mukaflunssaa

Kaikkihan ne vanhat jotain kolmekymppiset kehäketut väliaikaisesti vammautuneet siirtyy kokeilee myös huoltopuolta maratontapahtumassa. Mäkin tein nyt sitten niin. Lauantain Finlandiassa olen siis juoksuliikenteen ohjaajana rantaraitin varrella. Ja mua vähän jännittää. Oikein kun jalostan tuota ajatusta, niin ihan saman asiat, mitä jos olisin juoksijana ite. Kuten nyt esimerkiksi, että tuleekohan vessahätä :D. Näinollen oon varmaan sitten myös oikeutettu aloittamaan tankkauksen ja muut rutiinit, vai mitä?

Ihan mielenkiintoista oli huomata, että maratontapahtumia luomassa on oikeesti ihan mieletön määrä ihmisiä. Suurin osa kuitenkin iäkkäämpää porukkaa, missä siis kaikki nuoret aktiiviset? Eniten mua yllätti tapahtuman ensihoito. Oonhan mä tottakai tiennyt, että sen täytyy olla hyvä, mutta sitä en tiennyt, että se tosiaan on niin kattavasti järjestetty kun on. Elikkä kun tulevaisuudessa tulen juoksemaan maratoneja, niin yhtään ei huoleta esim. yks pikku sydänpysähdys, se kyllä handlataan, heh! Okei, ehkä vähän karu vitsi.

Oon myös treenannut tulevaa maratonia varten!

Edellisessä postauksessa kertomastani yötyö/kouluyhdistelmästäni selvisin kohtalaisesti. Suoniyhteydet onnistui varsin suvereenisti, peruselvytys ja defibrillaattorin käyttö on taas tuoreessa muistissa. Jopa kiittelin itseäni siitä, että oon taas lähtenyt opiskelemaan. Sen verran kuitenkin kroppa oireili, että eilisen Finlandia-infon venyessä iltaan migreeni muistutti olemassaolostaan, mutta siitä selvisin onneksi sadalla millillä sumatriptaania. Pientä mukaflunssaa meinaa myös puskea. Mukaflunssa on aika tyypillinen olotila, joka tulee mulle usein yövuoroihin liittyen. Elimistö lähettää viestin, että nyt jos ei homma normalisoidu, niin lähetän sulle flunssan! Harvoin, jos koskaan, sillä on mitään tekemistä oikean flunssan kanssa. Varmuuden vuoksi aion kuitenkin vetää tripla-annoksen C-vitamiinia, auringonhattu-uutetta ja työkavereiden iloksi myös valkosipulileipiä.

Hyvää yötä!