sunnuntai 31. elokuuta 2014

Wannabe Juoksijan Ruka-adventures, osa 1

Kesä(!)lomaa on takana nyt aika tarkkaan viikonpäivät. Parhaillaan vaihtuvan viikon kulutimme Rukalla puoliaktiivisella lomareissulla. Bloggailein tuosta reissusta kirjoitusfiiliksestä riippuen päivän taikka kaksi kerrallaan, jotta homma ei menisi liian sottaiseksi. Kuvissa esiintyy, jos ihmisiä esiintyy, enimmäkseen Jara. Mun älypuhelin oli ainoa kamera, koska Jara ei sellaista omista. Tuskin myöskään tulee omistamaankaan niin kauan, kun on mahdollista omistaa ihan vaan tavallinen puhelin. Päivityksethän menee jotakuinkin viikon myöhässä, koska mitään tietokonetta meillä ei reissussa ollut (eikä toivottavasti tule olemaan jatkossakaan) ja niin älypuhelin ei tuo munkaan puhelin ole, että sillä jaksaisi blogia päivittää. Tästäpä tää nyt kuitenkin alkaa. Wannabe Juoksijan Ruka-adventures.

Päivä 1

Maanantaina uudenkarhean Maseratin parikytvuotta vanhan Mitsubishin nokka suunnattiin kohti Ruka tunturia aamulla kello viisi. Edessä oli 80 poronkuseman (600 kilometrin) mittainen ajomatka. Perillä oltiin joskus seitsemän kahdeksan tunnin päästä lähdöstä. Ei se niin tarkkaa ole, etenkään lomalla saati lomalla pohjoisessa. Tää oli ehkä mun kolmas taikka neljäs kerta Oulun yläpuolella, joten mikään kokenut lapinmatkailija en ole. Jara sensijaan on siellä reissaillut vähän enemmänkin.

Via Karelia


Taukokahvi jossain (Suomussalmella?)

Mökille päästyä lähdettiin aika heti vuokraamaan mulle pyörää RukaStoresta. Mökkeröiseltä oli matkaa Rukalle ehkä jotain kymppikilsan verran. Ihan tarkkaa suunnitelmaa meillä ei ollut edes reissun kestosta mutta vuokrasin sen pyörän perjantaihin saakka eli neljäksi vuorokaudeksi. Hinta oli 57€, mun mielestä ihan kohtalainen (?). Pari rundia heitin siinä pihamaalla ja tietty aloitin tuttuun tyylin tän uuden, ainakin tuon viikon, kestävän pyöräilyharrastuksen. Nimittäin vähän "polkasemalla" Rukan laelle ja vähän "oikaisemalla" tuosta metsän poikki. Ilman karttaa tietenkin. Taikka oli mulla kartta. olin nimittäin napsassut kuvan merkityistä hiihtoladuista. Olin kuitenkin niin fiiliksissä, että en mitään karttoja katsellut (ja myöhemmin mulle myös selvisi, että niistä tuskin olisi hevonpaskanvertaa ollut edes hyötyä).

Poroja oli jokapaikassa vaikkei oltu täysiä Lapissa


Vähän polkaisin

Jara oli tietty yhtä fiiliksissä kalasteluhommeleista, kun mä siitä pyörästä. Se osti itelleen seuraavaksi päiväksi luvan Kuusinkijoelle perhostelemaan, mutta toki meidän piti jo heti illasta käydä tarkastamassa lähilampi ja lähijoki. Joki osottautui aika pieneksi, mutta lammella tuli hetki kalasteltua.

Iltakalassa


Väärät välineet mukana. Kuulemma.

Päivän saldo: 12km pyöräilyä jos jonkilaisissa mäissä ja metiköissä, nolla kalaa ja superinnostunut fiilis.

Päivän ajatukset ja opit: Ihanaa olla hiljaisuudessa. Poroja, niitä on jokapaikassa, vaikka ollaan Pohjois-Pohjanmaalla, eikä edes Lapissa. Ihan ehtana pohojalaisena on hassua ajatella että muka edes on missään, millä olis mitään tekemistä Pohjanmaan kanssa. Mun mielestä oltiin Lapissa. Ihan varmana oltiin. Kerta porojakin on.

perjantai 22. elokuuta 2014

Mitä teille kuuluu?

Tää kesä on ollut aika erilainen verrattaen moneen aiempaan kesään. Vaikka en ole päässyt lenkkeilemään taikka urheilemaan yhtään niinkun olisin halunnut ja ajatellut, niin oon touhunnut kyllä yhtä jos toista mukavaa.
Mun kesään on kuulunut melkoinen määrä liikuntaa, jota en oikeastaan edes pidä liikuntana. Kuten esimerkiksi kiipeilyä puissa ja puihin viritetyissä esteissä



Vesilläkin olen käynyt tosi paljon. Monellakin tapaa ja monenlaisissa keleissä. Niin meloe, soutaen kuin myös sisävesiristeillen. Ai niin ja tietty uiden. Sitä oon tehnyt kanssa enemmän kuin tosi moneen vuoteen.













Ulkona on tullut syötyä ja kesäisestä kaupungista nautittua. Yksillä festareillakin ollaan käyty.























Siinä sivussa oon käyttänyt kaikennäköisiä keinoja saadakseni tuota kinttua kuntoon. Tuloksetta.



Koko kesän oon ollut töissä. Eikä se ole haitannut ollenkaan. Uudet haasteet työelämässä on päinvastain tuntunut just hyvältä ja kaivatulta.


Tänään oli kuitenkin mun vika päivä kesätyöpaikassa ja mulla alkoi neljän viikon loma. En väitä, etteikö se maistuisi. Aiemmin tuntemani väsymys on hieman väistynyt ja tämän kesän aikana olen ruvennut miettimään sopiiko mulle vuorotyö vai mistä on oikein ollut kysymys. Toisaalta hyvää on varmasti tehnyt myös tauko tavoitteisesta urheilusta. Täysin fiiliksellä olen nimittäin mennyt sen jälkeen, kun kun tuo jalka otti sen reippaammanlaisen takapakin. Olisiko kenties jonkinlaisesta uupumuksesta voinut olla kyse myös urheilun suhteen. Aiemmin vedetty juoksutreeni vaihtui kuitenkin aika intessiiviseen sali- ja jumppaharjoitteluun niin kovin nopeasti. Oliko mulla keveitä treenejä ollenkaan. En tiedä, en enää muista.

Ongelmaisesta jalasta on (taas kerran) otettu röntgenkuvat, joista pystyi tulkitsemaan vain epätavallisen korkean jalkaholvin. Jep. sen näen silmilläkin. Työterveyslääkäri teki kuitenkin lähetteen kirurgian poliklinikalle. Siltä kuuluu sitten joskus. Ehkä pari päivää ennen hoitotakuun umpeutumista. En jaksa miettiä sitäkään.

Nyt tulevalla lomalla aion kuitenkin jonkinlaisen treenisuunnitelman itselleni väsätä. Alan jo kaivata sellaista. Johon tässä on kuukauden päivät ollut tätä ajelehtimista. Vielä ensi viikolle en sitä kuitenkaan tee, sillä mennään Jaran kanssa viettämään viikkoa (vajaata) Rukalle. Yhdenlainen aktiiviloma siitä on kuitenkin tulossa.

Mitä teille kaikille lukijoille kuuluu?? Kertokaa??

torstai 7. elokuuta 2014

Hei teille kaikille!

Blogitaukoa on vierähtänyt reipas kaksi viikkoa. Reipas kaksi viikkoa on vierähtänyt myös edellisestä lenkistäni. Olen siis lyönyt päätäni seinään ja huolella.Viimeksi kirjoittamani pitkän lenkin jälkeen en ole kyennyt juoksemaan metriäkään. Hädin tuskin edes kävelemään. Jokin on pielessä tuossa jalkaterässä, en vain tiedä mikä. Vammat ja vitutus (en ole hyvä kiroilemaan julkisesti, saati kirjoittaen. Nyt oli kuitenkin pakko, pahoittelut siitä) ei varsinaisesti ole mun lempiaiheita, joten vajosin blogikoomaan.

Sanomattakin lienee selvää, että juoksut, ainakin maratonjuoksut on tältä(kin) kesältä juostu. Korjaan ilmaisua, jäävät tältä(kin) kesältä juoksematta! Blogikooman lisäksi olen vajonnut myös hellekoomaan, eikä kuntosaleilu vaan ole jaksanut iskeä samoilla volteilla kuin noi satunnaiset ukkoset. Liikunnat on ollut lähinnä hyöty- ja chillailuliikuntaa. Ehkä eniten oikeaan urheiluun liittyvä teko on ollut ajatus Lidlin juoksuvaatteista -jonka senkin unohdin. Pakko näistä koomista on kuitenkin joskus nousta saadakseen tarpeellista (ja kaivattuakin) endorfiinia. Huomenna täytyy ainakin ryhdistäytyä sinne Lidliin hakemaan halpoja juoksuvaatteita sieltä melonien ja banaanien välistä.

Takaiskuista huolimatta varsinaisesti vittuuntuneeksi tai masentuneeksi en itseäni (jaksa) tuntea. Jollain tapaa sitä on mieli turtunut tähän ja loppuviimein kun asioita oikein tarkkaan katsoo, niin ei ne edes ole huonosti. Kestävyysurheilijana on myös mahdollisuus kehittyä vaikka ja kuinka iäkkääksikin, että mikä hätä tässä on. Vasta kolmekymppisellä.


Blogia aion kyllä jatkaa, päivitysväli tosin saattaa olla näinä vaikeahkoina aikoina hieman harvempi. Näyttää ainakin ihan kirjoittajaltaan.