torstai 7. elokuuta 2014

Hei teille kaikille!

Blogitaukoa on vierähtänyt reipas kaksi viikkoa. Reipas kaksi viikkoa on vierähtänyt myös edellisestä lenkistäni. Olen siis lyönyt päätäni seinään ja huolella.Viimeksi kirjoittamani pitkän lenkin jälkeen en ole kyennyt juoksemaan metriäkään. Hädin tuskin edes kävelemään. Jokin on pielessä tuossa jalkaterässä, en vain tiedä mikä. Vammat ja vitutus (en ole hyvä kiroilemaan julkisesti, saati kirjoittaen. Nyt oli kuitenkin pakko, pahoittelut siitä) ei varsinaisesti ole mun lempiaiheita, joten vajosin blogikoomaan.

Sanomattakin lienee selvää, että juoksut, ainakin maratonjuoksut on tältä(kin) kesältä juostu. Korjaan ilmaisua, jäävät tältä(kin) kesältä juoksematta! Blogikooman lisäksi olen vajonnut myös hellekoomaan, eikä kuntosaleilu vaan ole jaksanut iskeä samoilla volteilla kuin noi satunnaiset ukkoset. Liikunnat on ollut lähinnä hyöty- ja chillailuliikuntaa. Ehkä eniten oikeaan urheiluun liittyvä teko on ollut ajatus Lidlin juoksuvaatteista -jonka senkin unohdin. Pakko näistä koomista on kuitenkin joskus nousta saadakseen tarpeellista (ja kaivattuakin) endorfiinia. Huomenna täytyy ainakin ryhdistäytyä sinne Lidliin hakemaan halpoja juoksuvaatteita sieltä melonien ja banaanien välistä.

Takaiskuista huolimatta varsinaisesti vittuuntuneeksi tai masentuneeksi en itseäni (jaksa) tuntea. Jollain tapaa sitä on mieli turtunut tähän ja loppuviimein kun asioita oikein tarkkaan katsoo, niin ei ne edes ole huonosti. Kestävyysurheilijana on myös mahdollisuus kehittyä vaikka ja kuinka iäkkääksikin, että mikä hätä tässä on. Vasta kolmekymppisellä.


Blogia aion kyllä jatkaa, päivitysväli tosin saattaa olla näinä vaikeahkoina aikoina hieman harvempi. Näyttää ainakin ihan kirjoittajaltaan.

3 kommenttia:

  1. Voi ei :(
    Aloin jo toivoa sun puolesta, että jalkaongelmat olisi mennyttä :(
    Toivotaan ettei mitään normi-elämää häiritseviä kipuja jää!

    VastaaPoista
  2. Voih, tunnen tuskasi. Ihanaa kuitenkin, että pystyt ajatella noin, että ei ole kiire vielä tässä iässä. Se on hyvä ajattelutapa. Taidanpa itsekin pyrkiä ajattelemaan noin.

    Toivon jalkaterälle paranemisia!

    t. toinen koomailija

    VastaaPoista
  3. Minäkin optimistina ajattelin, että siellä sä varmaan jo lenkkeilet ihan kunnolla. Tai ainakin paljon enemmän kuin alkuvuonna. Voihan höh :(

    Itelle telakalla olo on ollut henkisesti kaikkein vaikeinta ja todella turhauttavaa. Tällä hetkellä on onneksi parempi kausi menossa ja pääsee vähän kohottamaan kuntoa. Btw. Mulla jalkaongelmat on monesti johtuneet selästä, jopa penikat johtui selkäjumista. Mutta mistäs sitä tietää, mistä mikäkin kelläkin johtuu.

    Paranemista jaloille ja tsemppiä!

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3