maanantai 28. huhtikuuta 2014

Terkkuja lenkiltä!

Aina silloin tällöin mun on tullut ajateltua asioita hieman hassusti, vähän niinkuin pessimisti ei pety tyylillä. Liian aikaisin ei saisi asioita tuulettaa, ainakaan kirjallisesti. Koputa puuta, tiedättehän. Toinen hassu ajatus on se, että jos negatiivisia asioita ei sano, saati kirjoita, julki, niin niitä ei ikäänkuin ole. No voitte kuvitella, että nuo jutut on kyllä vimpanpäälle kokeiltu ja todettu toimimattomiksi. Aionkin tuuletella tällä kertaa heti, ihan sama kävelenkö huomenaamuna ollenkaan.



Terveisiä nimittäin yhdentoista kilometrin lenkiltä. Voi pojat, että on juhlava fiilis. Viimeksi lokakuussa olen kertaalleen juossut reilun kympin. Sitä edeltävästi kesäkuussa. Lenkki sujui kaikenkaikkiaan ihan mukavasti, pieniä tuntemuksia oli loppumatkasta, joskaan ei kantapäässä. Sellaisia joihin en ennenvanhaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Kiitollisuuden tunne kotiin päästessä oli kyllä valtava. Ihan kuin olisin nyt kömpimässä jostain kolosesta ulos ja saamassa sitä myöten myös uusia keinoja mielenkin hallintaan.


torstai 24. huhtikuuta 2014

Lenkkeilyä ja frisbeegolfkauden avaus. Kesä on kohta täällä.

Totean tämän saman jokaikinen vuosi siihen aikaan, kun aurinko alkaa näyttäytyä: nimittäin tästä tulee paras kesä ikinä. Ja jokaikinen vuosi se myös toteutuu. Jokainen kesä on omallalaillaan paras, joten sinänsä tuolla lauseella ei oikeastaan ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin toteutua.


Eilen käytiin mun extreme runiin tähtäävän veljen kanssa Laajavuoressa juoksemassa. Homma lähtikin tämän hetkiseen kuntoon nähden niin sanotusti lapasesta ja juostiin ihan hyvällä vauhdilla sellainen vajaa kasin lenkura. Jalka on tuntunut viimeisen viikon ajan paremmalta kuin jotain puoleen vuoteen. Ehkä tämä homma ei kuitenkaan ole ikuinen. Ehkä. Varautunut ja varovainen olen kuitenkin edelleen, joista jälkimmäinen lienee hyväksikin.


Alkuillasta korkattiin myös frisbeegolf käynti ja olihan sekin mukavaa. Vaatetta sai kyllä jonkin verran olla päällä, sillä tuuli oli aika navakka. Shortsikeliä sentään ei ole vielä kyennyt korkkaamaan, vaikka juostessa ehkä siihen olisi ollutkin mahdollisuus.

Nyt salille ja töihin. Edessä on nimittäin kaksi päivää mun omassa työpaikassani. Ihan hauskaa ja siitä maksetaan myös vähän rahaa, joka on tietysti enemmän kuin tervetullutta tähän opintovapaatilanteeseen!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pikalomasta potkua arkeen!



Otettiin tänään mun entisen työkaverin, Janen, kanssa pieni päivänmittainen pikaloma Peurungan kuntokylpylään. Peurunka on siis jotakuinkin parikymmentä kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen, joten ihan simppelin matkan päässä. Aktiviteettia siellä löytyy jos jonkinmoista, meille riitti ulkoilu, kuntosali, kylpylä ja tietty syöminen.



Noin puolenpäivän aikaan startattiin meidän lenkki tarkoituksena kiertää reilu kahdeksan kilometrin mittainen Isopeuran lenkki. En käsitä miten mun suunnistustaidot ja suuntavaisto voi olla niin kertakaikkisen paska, että tuokin reitti meni vähän sitten niin ja näin. Tää on kyllä juttu mihin vois ihan oikeasti ruveta paneutumaan, taikka en enää kehtaa kehuskella ja suositella metsässä liikkumista yhtään kellekään. Jokatapauksessa, kelit suosi ja jokusen satametriä vajaa kymppi tuli täyteen patikointia Keski-Suomalaisissa maastoissa.


Oikeastaan ainoa metsä missä mä liikun on nuo Laajavuoren maastot, joten aika pallo hukassa olin, täytyy myöntää. Ei sillä, ettäkö meillä mitään maastokarttaa olisi edes ollut, jota olisin olevinani voinut olla lukemassakaan. Mistähän mun kannattais tää metsänkävijäntaitojen kehittäminen aloittaa? Vinkkejä saa antaa! Ja homman nimi kun on se, että tosiaan nautin siellä metsässä menemisestä, että jos nää taidot ei tästä kehity edes puolia samaa vauhtia kuin innostus, niin tuun olemaan se tyyppi jota armeijan lentoneet etsii!


Keli oli tosiaan niin hieno, että välillä sai heittää ihan hihattomaan vaikka ei juurikaan lenkillä edetty juosten. Paras päivä tänä keväänä ja ihan parasta myös viettää sitä näin. Lenkin päälle tultiin Peurunkaan ja kylläpä maistui järjettömän kallis välipala sekä kahvi. Olisin toivonut, että tarjolla olisi ollut jotain rahkaa taikka sellaista, mutta valinta oli tehtävä muutaman leivänkäntyn välillä. Sellainen huono puoli oli siellä. Toki jos oltais oltu fiksuja, niin oltais tehty eväät ja syöty ne ulkosalla.



Seuraavaksi oli ohjelmassa kuntosalia, joita Peurungasta löytyy kolme kappaletta. Yksi sellainen perussali painopakkalaitteineen, yksi terapiasali (vai mitä ne nyt on) ja kolmatta salia kuulin kutsuttavan vanhaksi voimailusaliksi. Treeni jakautui fifty-fifty ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitun välillä. Mulle omintahan on kyllä olla niissä vanhoissa ja vähän rähjäsissäkin ympyröissä.

                                  


Vanhan voimailusalin nurkasta kaapin taakse piilotettuna oli myös pahvinen Kekkonen sekä Kekkosen aikaiset käsipainot. Vedettiin Kekkonen vähän näkösälle sieltä, ihan vaan vahtimaan meidän vatsalihastreenien kulkua ja kukapa se ei Kekkosta sen verran kunnioita, että hoitaa hommansa kunnolla kotiin. En ymmärrä miksi se oli puolittain työnnetty sinne kaapin taakse, sillä jokaisella kuntosalilla kuuluisi olla pahvinen Kekkonen, jota katsomalla muistaa vielä kotonakin, että jokainen syy joka estä kuntoilun, on tekosyy. Sinne se jäi, Kekkonen, pitämään huolta seuraavista kuntoilijoista, kun me jatkettiin matkaa kylpylään.


Kylpylässä otettiinkin sitten jo iisimmin. Rentouduttiin poreissa sekä saunassa ja uiskenneltiin. Oltiin kumpikin myös niin hurjia, että käytiin kylmäaltaassa pariinkin kertaan. Teki muuten hyvää lihaksille. Kylmä ja poreet. hurjinta kaikista oli 14 metrin korkeudesta lähtevä 130 metriä pitkä vesiliukumäki. Aika pelottavaa, mutta kävin. ja pelottavaa siinä ei oo vesi eikä korkeus, vaan se kun mennään sellaseen putkuun. Huhuh. onneksi en tiennyt, että siellä on välillä myös pimeetä. Jännitän nimittäin vähän ahtaita paikkoja.


Päivän huipennus oli tietty päivällinen seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää (joskin kontrastina Jara oli saanut tänään päivällä koskelta kirjolohen, joka oli just uunissa kun kotiuduin. se oli vähän parempaa lohta, mutta ikäväkseni en sitä jaksanut syödä vaikka hirveesti olisinkin halunnut!) ja sitä oli todellakin riittävästi. päivä oli muutenkin kaikinpuolin mukava! Pitäis harrastaa tollasta enempi. Pikalomailua.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hyvää energiaa

Pääsiäinen on kulunut verkkaiseen tahtiin kotiympyröissä. Ihan jotain muuta siis, mihin olen vuorotyöläisenä tottunut. Myös tähän verkkaisuutenn voisi tottua. Ainakin hetkittäin on tuntunut siltä. Syömistä, nukkumista ja liikkumista. Mikäs tässä on ollessa. Olen käynyt myös juoksemassa. Oli kohtalaisen helppoa todeta, että mikäli matka on tänä vuonna kohti maratonia, niin juoksukunnon kohotuksessa tulee olemaan työsarkaa riittämiseen.




Keväisessä metsässä oli myös kohtalaisen helppo todeta, että paskan väliä. Paskat kehittymiselle, ajoille, kilpailulle, kaikelle. Kunhan voisi vaan olla ja mennä. Omin jaloin pitkin polkuja. Ihan sama kuinka kovaa tai hiljaa. Kunhan voisi vain mennä sen oman lähestulkoon meditatiivisen hetken tähden ja se hetki ei ole missään muualla, kun siinä ja just nyt. Ei tulevassa, eikä menneessä. Olen siis hölkkäillyt hetken jossain, olkoon nyt vaikka juoksemisen metatasolla. Ja se on hieno tunne se. Sitä eniten tarvitsen.




Torstaina sattui hassu juttu. Tapasin työkaverin kaupassa ja pysähdyimme rupattelemaan niitä näitä lähinnä työstressistä. Siitä kuinka hektistä on tämän päivän elämä, kuinka helposti niihin rattaisiin putoaa itsekin. Sillä samalla hetkellä jokin maailmanlopun edellä mämmiä hakeva nuorimies lähestulkoon jyräsi sen mun työkaverin kumoon. Juttelimme negatiivisesta ilmapiiristä ja sen samantien jokin närkästynyt keski-ikäinen nainen totesi melkoisen tylyyn sävyyn meillä olevan täysin väärän paikan juoruta, koska olimme rahkahyllyn edessä johon tämä rouva tahtoi jättiläiskokoisine kärryineen.

Okei, minäkin tahdoin mämmiä pääsiäiseksi ja ehkä oltiin sitten vähän kulkuväylällä, joka ehkä minuakin saattaisi joskus toisissa ihmisissä harmittaa. Kotiin pyöräillessäni mietin kuitenkin, kuinka paljon helpompaa olisi jos ei harmittaisi. Kuinka helposti toisen ärsyyntymisestä provosoituu, vaikka ei todellakaan pitäisi. Kuinka ehkä tässä tämänpäivän elämässä ja maailmassa pitää tietoisesti kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin. Yrittää tietoisesti ilmaista itseään positiiviseen sävyyn, sillä pienillä asioilla voi kylvää hyvää mieltä ympärilleen.

Siellä metsässä hölkätessäni hymyilin vastaantulijoille ja ne hymyili takaisin. Tai en oikeastaan hymyillyt varsinaisesti edes niille. Hymyilin sille hetkelle elämässä. Ehkä ne vastaantulijat hymyili myös ja siitä tuli jotenkin vielä enemmän hyvä mieli. Tällaista tänään, ehkä pyhät on sekoittanut mun pään!


torstai 17. huhtikuuta 2014

Pikaiset kuulumiset

Reilu viikko blogihiljaisuutta takana, kuten myös liikuntahiljaisuutta. Tällä viikolla olen kylläkin palaillut liikuntoihin. Mitään ihmeitä ei tänäkään aikana ole kerinnyt tapahtumaan. Olen muun muassa..
  • ...tehnyt viikonloppureissun junalla pohjanmaalle. Oli mukavaa äitin, veljien ja siskon kanssa. Pitkään aikaan en myöskään ole matkustanut sillä niin kovin legendaarisella taajamajunalla, jossa eräskin hetki tuli vietettyä reilut kymmenen vuotta sitten muutettuani Jyväskylään opiskelemaan.
  • ...ollut äärinmäisen väsynyt. Joinain päivinä jopa niin väsynyt, että olen ihmetellyt sitä itsekin. Erilailla väsynyt, mitä koskaan ennen. Se on asia, josta olen hieman ollut hämilläni. Tuota väsymystä on ollut pitkin syksyä ja talvea, mutta nyt se on ollut jollain tavalla erilaista.
  • ...saattanut loppuun toisen työharjoitteluni. Ensi viikolla on muutama työpäivä sekä jonkin verran kouluhommia, mutta luvassa on huomattavasti rennommat kaksi viikkoa. Siitä syystä aion palata edelliseen komponenttiin vasta viikon kahden kulutta, mikäli vireys ei ala tasaantua.
  • ...käynyt toisen työterveyskustanteisen käynnin fysioterapeutilla, joka suopsitteli kiropraktikkoa. Epäili SI-nivelen aiheuttavan tätä problematiikkaa mitä on ollut. Kerroin varanneeni jo aiemmin ajan osteopaatille. Kuulemma ihan yhtä hyvä vaihtoehto.
  • ...tsempannut mun veljeä tulevalle extreme runille, johon ne mun toisen veljen kanssa extempore ilmottautuivat. Käytiin ihan kenkäostoksilla sen kanssa ja vähän myös hölkkäämässä. Oon niin iloinen siitä, että se on innostunut.
  • ...suorittanut onnistuneesti taas muutaman tentin ja pohtinut ahkerasti mihin sitä haluaisi suuntautua näissä opinnoissa.
  • Toipunut viime viikkoiasesta flunssasta varsin hyvin.

Sellaista näin päällisin puolin. Mitä teille kuuluu? 

Nyt alkakoon rento ja rauhallinen pääsiäisen aika kaikilla!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kiintiöflunssa


Noin mukavissa merkeissä alkoi viikonloppu viime perjantaina. Repäisin ja illaksi lähdin ystäväpariskunnan luokse Muuratsaloon istumaan iltaa. Suunnitelmissa oli myös lauantai-illalle keikkaa sekä hyvinvointimessuja Paviljongilla. Toisin kuitenkin kävi, sillä lauantai-aamuna olo oli kuin jyrän alle jäänyt; kuumetta ja kurkussa sellainen kevyt raastinrautafiilis. Lauantaina en päässyt sängystä ylös oikeastaan juuri lainkaan ja sunnuntaina sen verran, että vaihdoin nenäliinojen ympäröivän pesäni sohvalle, jossa pötköttelin koko päivän. Edelleen tuo flunssa jatkuu. Kuumeesta en tiedä, mutta nenä ja silmät vuotaa solkenaan.

Mitään tilastotappiota liikuntoihinhan tämä lenssu ei aiheuta, sillä olin jo ennakkoon suunnitellut täydellistä lepoviikkoa näiden vammailujen vuoksi. Joten tää kiintiöflunssa valitsikin paikkansa just hyvin tällä kertaa. Pitkään aikaan en olekaan ollut kipeänä, joten turhapa tässä on marista.

Tässä tällainen pikainen kuuluminen vaivaisentalosta. Parannellaan nyt rauhassa. Reipasta ja tervettä viikkoa teille muille!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Huilille hop!

Tämä viikko lähti varsin napakkaasti käyntiin, kunnes tämä aamu toi pienen vastaiskun. Vasen (kaikki mun kehon tapahtumat on aina vasemmalla) lonkka oli niin jäätävän kipeä, että hetken kelasin pääsenkö koko työharkkaan tänään. No lähdin kuitenkin ja hyvä, että lähdin. Joku (ehkä limapussi) on varmaan ottanut joko pumpista, todennäköisesti kuitenkin eilisestä spinningistä, nokkiinsa ja vähän nyt vihoittelee.

Tämän alustuksen tarkoitus ei ollut (jälleen kerran) valitella vaivoistani, vaan johdattaa itse asiaan. Nimittäin siihen, että aion nyt olla hurjaakin hurjempi ja pitää sekä tämän että ensi viikon liikuntataukoa. En yhtään epäile (tai no joo, epäilen kaikkea vähän) etteikö tuo lonkka rauhoitu muutamassa päivässä, mutta tämä juoksuton ja pomppimaton aika (jota on nyt ollut viime viikkokin) ei ainakaan ole ollut jalkaterälle haitaksi ja nyt tämän lonkan myötä tähän sitten päädyin. Toivottavasti lepo menee perille ja ensi viikon jälkeen tilanne olisi kaikkinensa mennyt taas hieman eteenpäin. Rupesin myös tuumasta toimeen ja varasin ajan osteopaatille ja se aika on sitten toukokuun alussa.

Suurinpiirtein ensimmäinen ajatus oli, että ompahan tässä nyt sitten paljon aikaa muihin juttuihin. joskaan en yhtään tiedä mihin (no vaikka siihen opiskeluun joo). Liikunta on kuitenkin tosi iso osa mun elämää ja jo ajankäytöllisestikin lohkaisee siitä ison siivun. Liikun ehkä keskimäärin 7-8h viikossa ja tuohon kun lisää matkat, varusteiden kasaamiset, pukemiset, riisumiset, suihkut ja pyykkäämiset, niin liikuntaan kulutettu aika helposti jopa tuplaantuu. Harvoin tulee pidettyä vastaavalla ajatuksella taukoa kuin nyt, joten jännä nähdä miten aika oikein kuluu. Uskon kuitenkin, että tämä on nyt viisasta hoitaa näin. Eipähän tarvitse sitten miettiä, että kannattaako tuolla lonkalla tänään urheilla vaiko ei ja samalla tulee myös tuo selkeä lepo tämän kantapään/jalkaterän osalta kokeiltua.

Näillä eväillä tulevaan viikkoon. Fiilis on anyway hyvä!

Menneen viikonlopun eväät: Suomalaista mättöö ja Espanjalaista leffaa.
Ehkä kerkeen nyt katteleen toisen, jos kolmannenkin, näistä.