sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hyvää energiaa

Pääsiäinen on kulunut verkkaiseen tahtiin kotiympyröissä. Ihan jotain muuta siis, mihin olen vuorotyöläisenä tottunut. Myös tähän verkkaisuutenn voisi tottua. Ainakin hetkittäin on tuntunut siltä. Syömistä, nukkumista ja liikkumista. Mikäs tässä on ollessa. Olen käynyt myös juoksemassa. Oli kohtalaisen helppoa todeta, että mikäli matka on tänä vuonna kohti maratonia, niin juoksukunnon kohotuksessa tulee olemaan työsarkaa riittämiseen.




Keväisessä metsässä oli myös kohtalaisen helppo todeta, että paskan väliä. Paskat kehittymiselle, ajoille, kilpailulle, kaikelle. Kunhan voisi vaan olla ja mennä. Omin jaloin pitkin polkuja. Ihan sama kuinka kovaa tai hiljaa. Kunhan voisi vain mennä sen oman lähestulkoon meditatiivisen hetken tähden ja se hetki ei ole missään muualla, kun siinä ja just nyt. Ei tulevassa, eikä menneessä. Olen siis hölkkäillyt hetken jossain, olkoon nyt vaikka juoksemisen metatasolla. Ja se on hieno tunne se. Sitä eniten tarvitsen.




Torstaina sattui hassu juttu. Tapasin työkaverin kaupassa ja pysähdyimme rupattelemaan niitä näitä lähinnä työstressistä. Siitä kuinka hektistä on tämän päivän elämä, kuinka helposti niihin rattaisiin putoaa itsekin. Sillä samalla hetkellä jokin maailmanlopun edellä mämmiä hakeva nuorimies lähestulkoon jyräsi sen mun työkaverin kumoon. Juttelimme negatiivisesta ilmapiiristä ja sen samantien jokin närkästynyt keski-ikäinen nainen totesi melkoisen tylyyn sävyyn meillä olevan täysin väärän paikan juoruta, koska olimme rahkahyllyn edessä johon tämä rouva tahtoi jättiläiskokoisine kärryineen.

Okei, minäkin tahdoin mämmiä pääsiäiseksi ja ehkä oltiin sitten vähän kulkuväylällä, joka ehkä minuakin saattaisi joskus toisissa ihmisissä harmittaa. Kotiin pyöräillessäni mietin kuitenkin, kuinka paljon helpompaa olisi jos ei harmittaisi. Kuinka helposti toisen ärsyyntymisestä provosoituu, vaikka ei todellakaan pitäisi. Kuinka ehkä tässä tämänpäivän elämässä ja maailmassa pitää tietoisesti kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin. Yrittää tietoisesti ilmaista itseään positiiviseen sävyyn, sillä pienillä asioilla voi kylvää hyvää mieltä ympärilleen.

Siellä metsässä hölkätessäni hymyilin vastaantulijoille ja ne hymyili takaisin. Tai en oikeastaan hymyillyt varsinaisesti edes niille. Hymyilin sille hetkelle elämässä. Ehkä ne vastaantulijat hymyili myös ja siitä tuli jotenkin vielä enemmän hyvä mieli. Tällaista tänään, ehkä pyhät on sekoittanut mun pään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3