lauantai 24. lokakuuta 2015

Ruokakolmio: miten menee noin omasta mielestä?

Kuva Valtion Ravitsemusneuvottelukunta


Kasvikset:

Kasvikset on kiistatta meidän perheen syömisen perusta. Syön salaattia ruoan kanssa reippaasti aina ja toisinaan toisen, "kevyemmän", ruoan pohjana toimii salaatti, jonka ympärille rakennetaan lounas tai päivällinen. Yleensä päivällinen. Erilaisia kasviksia tulee käytettyä myös lämpimän ruuan pohjana, jokolihan sijasta tai hiilihydraatin lähteenä. Vaikka suositukset kasvisten syönnin suhteen on mulla erittäinkin hyvällä tasolla, niin oon sitä mieltä, että vieläkin voisin syödä monipuolisemmin kasviksia.

Marjat ja hedelmät:

Marjoja käytän joka aamu puuron kylkeen. Yleensä mustikkaa, joskus vattua tai molempia. Marjojen satokautena niitä tulee käytettyä monipuolisemmin, mutta satokauden ulkopuolella mennään pakastemarjoilla. Pakastemarjoina meillä on edellämainittujen lisäksi tyrniä ja puolukkaa, mutta vähemmän. Niitä tulee käytettyä satunnaisesti.  Hedelmiä syön silloin tällöin, mutta en päivittäin. Hedelmät on mulla lähinnä helppo eväs, jos muut ruokavälit venyy liian pitkäksi.

Täysjyväviljalisäkkeet ja peruna:

Aika monia vuosia on jo mennyt niin, että riisit, pastat ja muut tulee syötyä täysjyväisenä. Riisi taitaa nykyään olla se yleisin lisäke. Välillä myös pottua, etenkin satoaikana. Pastaa taas tulee nykyään syötyä himpun verran harvemmin. Edellämainittujen lisäksi käytän myös nuudelia ja kuskusta, jotka toisinaan saattaa olla sitä vaaleaa versiota. Toisinaan tämä palikka tulee täytettyä erilaisilla kasviksilla, kuten nyt vaikkapa bataatilla.

Leipä, puuro, mysli:

Ilman (kaura)puuroa ei päivä lähde käyntiin tai lähtee hyvin huonosti. Muuten viljatuotteita tulee sitten syötyä kutakuinkin muutaman leipäpalan verran päivässä. Leipävalinta osuu ruisleipään, joskus kauraleipään. Vuosia vuosia sitten oon ollut melkoinen leivän mättäjä. Sittemmin olen omasta mielestäni oppinut säätelemään leivän syöntiä kulutukseen. Mun tulee harvemmin syötyä leipää ruoan kylkeen (toki riippuu vähän ruoasta). Se milloin leipää menee, on yleensä välipala tai iltapala.

Kasviöljyt ja margariinit, siemenet, pähkinä:

Siemeniä laitan aika usein salaatin sekaan. Paistamiseen käytän tarvittaessa rypsiöljyä. Oon tän jutun aika hyvin sisäistänyt. Salaatinkastikkeena öljyt olisi parempi valinta verrattuna valmiisiin kastikkeisiin, mutta myönnän, että tämä parempi välinta jää turhan usein tekemättä. Pähkinöitä tulee syötyä satunnaisesti ja mikäli ne on maustettuja, lasken ne ehdottomasti sattumiin.

Vähärasvaiset maitovalmisteet:

Maitovalmisteita tulee käytettyä kyllä ja vähärasvaisina joo. Rasvaton maito ruoan kanssa, taikka sitten vesi. Se maidon raahaminen kaupasta on aika hanurista. Leivänpäällä juustoa ja aamupuuroon raejuustoa. Maitoarahkaa menee myös. Ei ehkä päivittäin, mutta menee.

Kala, siipikarja:

Kalaa voisi syödä useammin, mitä meillä yleensä syödään. Tää on juttu, jossa Jarpan kanssa aina vähän väliä päätetään tsempata, mutta jotenkin se sitten tahtoo jäädä. Siipikarjaa en syö oikeastaan koskaan tehotuotanto mielikuvien tähden. Toki voisi syödä riistalintuja ja luomua, mutta vähäistä se on.

Lihavalmisteet, punainen liha, kananmuna:

Punainen liha tarkoittaa omalla kohdallani useinmiten nautaa. Joskus harvemmin possua. Tehotuotantoa varmasti sekin, tiedän. Edellämainittu siipikarjan karttaminen johtaa siihen, että tätä osiota tulee nopealla ajattelulla käytettyä liikaa. Toki protskua pyrin saamaan kasvisversioista myös, mutta joka tapauksessa tuntuu, että tässä asiassa voisi olla paikka parantaa ruokavaliota.

Sattumat:

Sattumat on just nimensä mukaisia, eli sattumia, joita ei usein tule käytettyä. Omalla kohdalla ne on lähinnä maustetut pähkinät, suklaa, salmiakki ja joskus lakritsi. Irtsikoista ja muista värikkäistä karkeista oon viime aikoina pyrkinyt pääsemään täysin pois: niillä ei saa aikaan kun pahan olon. Tuntuu, että nää Fazerin megamixtuttifruttijumbohässäkät on kyllä suunniteltu ihmisten makuaistia, heikkouksia ja tiedettä törkeästi hyödyntäen ja lopputulos on aina se, että niitä tulee syötyä liikaa. Kyläpaikoissa tai kahviloissa tulee joskus syötyä kahvin kylkeen jotain herkkua, harvemmin kotona.

---

Väitetään ravitsemussuosituksista mitä hyvänsä, niin uskon, että suureen enemmistöön ne toimii. Lisäksi väittäisin myös, että aika moni ruokatrendi saa yksilön kohdalla alkunsa siten, että syödään ihan miten sattuu ja mitä sattuu, lähdetään dieettikokeiluun, joka tuottaa tuloksia ja haukutaan pystyyn ravitsemussuositukset, vaikkei käytännössä olla niiden mukaan ikinä syötykään!

Itsellähän löytyy vuosien takaa myös painonpudotushistoria. Tää mun painon pudottaminen tapahtui ilman minkäänlaisia dieettejä (jos ei herkkujen säännöstelyä oteta lukuun) ihan a) perusterveellisyyden- b) säännöllisen ateriarytmin- ja c) jonkinlaisen ruokatietouden periaatteita noudattamalla. Kohtuullisesti käyttämällä ei mikään voi olla pahasta. Toki kohtuu on eri juttu vaikka nyt ruisleipäpalan ja suklaapatukan välillä! Allergiat ja eettiset valinnat on asia erikseen. Ihminen ei nyt kuitenkaan ole (todellakaan!) allerginen hiilihydraatille tai rasvaköyhää ravintoa ei voi perustella eettisyydellä.

En ole ravitsemuntieteilijä ja niimpä tämäkin postaus on kirjoitettu ihan tavallisen tallaajan näkökulmasta. Tehdäkseen tervellisempiä valintoja ei tarvitse ravitsemustieteilijä ollakaan. Omalla kohdalla nää valinnat on aika arkisia. Pyrin valitsemaan täysjyväviljaa ja tyydyttymätöntä rasvaa sisältäviä valmisteita. Tummaa ja pehmeää, noin niinkuin karkeasti. Tsekkaan lisätyn sokerin ja vältän valmisteita, jossa on lisättyä sokeria. Suosin vähärasvaista (vaikkei se ehkä aina olisi tarpeellista). Näin kun oppinut syömään, se on myös maultaan paras vaihtoehto. Sokerista jogurttia ja rasvaista juustoa päivästä toiseen, -ei kiitos.

Lisäksi valitsen kotimaisen, jos se vaan on mahdollista. Lautasmalli on ihan jees, paitsi kasviksia syön enempi. Pyrin siihen, ettei ateriavälit veny liian pitkäksi ja siihen, että syön kulutuksen mukaan. Jälkimmäinen toimii molempiin suuntiin: jos liikkuu paljon, huolehdin, että syön riittävästi ja taas jos liikunnat on jostain syystä seis, ei ravinnon tarvekaan ole niin suuri. Pyrin siis kuuntelemaan nälkääni. Viimeisenä vielä ne pari tärkeää pointtia. Pyrin suhteuttamaan asiat (joissa tilanteissa se paskalaatuinen safka on vaan terveellisempää vetää naamaariin, mitä olla esimerkiksi syömättä mitään) ja olemaan stressaamatta liikaa!

Tällaisia ajatuksia sapuskasta täällä, millaisia ajatuksia sulla? Hyviä viikonloppulounaita kaikille! Itse söin just Tehyn koulutuksen puitteissa lounaan Rantasipi Laajavuoressa. Olihan se hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3