maanantai 18. kesäkuuta 2012

Huikea viikonloppu!

Wannabe juoksijalla on nyt ollut muutaman päivän mittainen luova tauko. Viime viikon kilometrit jäi aiottua pienemmäksi. 43 kilometriä noin, koostuen normimittaisesta (normimitta lienee 10-15km?) metsälenkistä, yhdestä samanpituisesta katulenkistä sekä yhdestä ennen aamuvuoroa juostusta hieman lyhyemmästä reippaammasta (4:45/km, n. 6km) vedosta. Tarkoitus oli juosta yli 50 km, mutta sunnuntain lenkki jäi kohta kerrottavien kommervenkkien vuoksi heittämättä.

Takana siis melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantain stressin täyteisen työpäivän päätteeksi höntysin taajamajunaan, päämääränä Seinäjoki. Mun nuorin veli pääsi eilen ripille Alavuden kirkossa ja niimpä meidän kaikkien seitsemän siskon ja veljen viikonlopun vietto suuntautui kohti lakeutta. Päätettiin siinä sitten viikolla, että kokoonnutaan perjantai-illaksi Seinäjoella asuvan pikkusiskon luokse porukalla. Joukosta puuttui ainoastaan Satu, jolla siis on puoli vuotias tyttö (rakas kummilapsi!) ja Sami, jolla oli perjantaina myöhään futispeli sekä lauantai-aamuna kuudelta töihin meno. Tämä osottautui myöhemmin varsin kohtalokkaaksi! Joukossa oli myös yhden veljen (joka on ilmetty Zlatan Ibrahimovic, mun veli ei kylläkään digannut tästä. Viikonlopun kuuma sisäpiirijuttu, jolla saatiin monet naurut!) tyttöystävä sekä pikkusiskon mies.

Perjantai-ilta oli varsin mukava, otettiin muutama olut ja käytiin kävelemässä Provinssirock -kadulla. Heli miehineen oli laittanut huikean hyvää grilliruokaa ja sauna oli lämmin. Lauantaipäivä rötväiltiin samalla porukalla ja käytiin vähän ottamassa kävelylenkkiä rokkialueella. Maailman toiseksi parasta on viettää aikaa siskojen, veljien ja niiden kumppanien kanssa. Parasta se on oman miehen kanssa! Lauantai-illaksi Alavudelle äitin luo ja siellä sitten olikin ikäviä uutisia. Mun todella tapaturma-altis veli oli loukannut itseään käteen töissä tosi pahasti ja sitä oltiin juuri viemässä Taysin sairaalaan paikattavaksi. Voi kyllä meillä kaikilla oli murhe samaan aikaan, kun oli helpotus siitä, että mitään "sen vakavampaa" ei ollut sattunut.

Sunnuntaina sitten juhlittiin rippijuhlat ja sen päälle minä, veljeni Zlatan Ibrahimovic sekä hänen tyttöystävä Hanna otettiin automaraton reitille Alavus-Tampere-Jyväskylä. Kuskina tietysti Zlatan. Eräskin reissu on porukassa hoidettu ja Taysissa poteva pikkuveli on yleensä se joka heittää huonointa ja kovaäänisintä läppää. Nyt minä ja Hanna yritettiin laittaa parasta, että Zlatan ajomukavuus ja matkaviihtyvyys säilyisi maksimaalisen hyvänä ja (ainakin omasta mielestämme) onnistuttiin siinä varsin hyvin. Pikkuveikka oli kunnossa, vähän töttöröö ja alakuloinen, mutta jaksoi hymyilläkkin. Tavattiin siellä myös sen uusi (ja oikeastaan ensimmäinen!) tyttöystävä. Mukavan oloinen tyttö. Pääsi tapaamisesta helpolla, kun pääroolissa oli olosuhteista johtuen meidän veikka. Nyt vaan täytyy sitä tsempata!

Ihana olla kotona nyt. Nukuttua on tullut niin vähän, että vielä tämän pä'ivän ajattelin antaa itselle armoa. Tänään alkavasta viikosta on tulossa työntäyteinen, siihen päälle sitten vielä juhannus. Lenkit on siis suunniteltava tarkkaan. Lopuksi vielä huikea kokemus lauantaipäivältä, johon minä painostuksen (ja pienen krapulan) alaisena taivuin.

video

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3