torstai 20. syyskuuta 2012

Palavaa halua kehittyä..

Uuden juoksijalehden myötä ja muutenkin on taas tullut pohdiskeltua omaa harjoittelua ja tekemistä tulevaisuutta ajatellen. Mun harjoittelussa on kyllä erilaisia lenkkejä, kuten kuuluukin olla. Pitkät lenkit on oma lukunsa. Oikeastaan tänä kesänä oon vasta pikkuhiljaa oppinut juoksemaan PK-lenkkejä. Aiempina vuosina olen varmasti juossut PK-lenkkini liian kovaa ja sehän johtaa siihen, että vauhdikkaista lenkeistä ei saa läheskään sitä irti, mitä olisi mahdollista. VK-lenkit on varmaan mulla edelleen se, missä voisin kehittyä. Monipuolistua! Hyvin usein juoksen nuo lenkit tasavauhtisina. Kymppi kovaa ja sitä rataa. Mäkijuoksu ja mäkivedot tuo näihin lenkkeihin onneksi automaattisesti intervallityylistä harjoittelua. Loppujen lopuksi aika harvoin teen mitään vetotreenejä. Joskus tyyliin tonni kovaa, 500m palautusta. Tänä vuonna oon jonkin verran juossut myös kiihtyvävauhtisia lenkkejä ja lyhyitä kovia lenkkejä.

Kuinkahan paljon esim. puolikkaan ajasta pystyisi nipistämään pois, jos pyrkisi harjoittelussa vähän enemmän systemaattisuuteen? Voisikohan sitä kehittyä jopa niin, että pystyisi tavoittelemaan esim. 1.35 loppuaikaa? Entäpä ensi kesän maraton? Mikä nyt sitten tuleekan olemaan ensi kesän Suuri Päämäärä. Kehittäisi siis noita edellämainittuja treenejä ja pohtisi vähän tarkemmin niiden ajoittamista. Yksi apukeino voisi olla sykemittari. Mullahan ei sellaista ole käytössä. Joskus aikanaa juoksua aloitellessa sitä käytin.. Jotain vanhaa romua, jota ei ole enää olemassakaan. Tänä päivänä olen kuitenkin huomattavasti enemmän tietoinen juoksuharjoittelusta ja saisin varmasti sykemittarista apua vauhtiskaalan kehittämiseen. Onnistuisin varmasti myös pitämään helpommin palauttavan lenkin tosiaan palauttavana.

Toinen juttu, mitä oon miettinyt, on erilaiset maratonkerhot ja maratonkoulut. Oon aina suunnitellut lenkkini ja tekemiseni itse, enkä oikeastaan ole saanut niistä mitään muuta palautetta, oman tunteen kuntoni kehittymisestä ja loppuaika maalissa. Se sitten kertoo, että jossain on onnistuttu tai vaihtoehtoisesti jossain olisi voinut onnistua paremmin. Siinä sitten olen itsekseen selvittelemällä, pohtimalla ja perehtymällä rankentanut itse itselleni palautetta. Varsinkin viimeaikoina olen kuitenkin ruvennut kaipaamaan palautetta jostain muualta. Mitä joku viisaampi ja kokeneempi sanoisi tekemisistäni? Myös tuo edellämainittu sykemittari on varmasti oiva palautteenantaja. Mitä kaikkea tuollaiset maratonkoulut tarjoaisivat juoksijalle, jolla on jo harjoitustaustaa? Pidän kuitenkin tavoitteitani ja tekemisiäni kohtalaisina ihan tällaiselle tavalliselle kuntoilijalle. Ainakin useinmiten. Halu kehittyäkin on suuri.

Ja vielä kolmas juttu voisi olla osallistuminen erilaisiin kisoihin ja tapahtumiin. Läheltäkin löytyy paljon mielenkiintoisia pieniä juoksutapahtumia. Niinsanotut alimittaiset matkat toisivat varmasti paljon harjoitteluun! Lisäksi osallistuminen edesauttaisi näiden pienten tapahtumien elossapysymistä sekä niitä järjestäviä seuroja tai järjestöjä. Tuon edellämainitun näen kyllä todella tärkeänä, että mielelläni maksan osallistumismaksuja noihin tapahtumiin. Maksut ovat yleensä todella pieniä, vaikea sanoa kilahtaako niistä seuran kassaan yhtään mitään. Toivottavasti kuitenkin jotain, sillä yksilöurheiluseurojen (onko tollasta sanaa olemassa?) talous voisi olla huomattavasti paremmalla tasolla!

Tälläistä pohdintaa tälläkertaa. Onko lukijoilla kokemuksia erilaisista juoksukouluista? Mistä itse olette saaneet palautetta harjoittelusta? Kuulisin kovin mielelläni erilaisia kokemuksia ja tarinoita :). Sitten vielä lopuksi täytyy suositella teille Zero Pointin kompressiosukkia. Oon omistanut sellaiset jo jonkin aikaa, mutta vasta tänä kesänä ottanut ne käyttöön! Oonkin aiemmin kirjoittanut, kuinka pienen epäröinnin jälkeen noihin sukkiin todella tykästyin ja nyt kyllä suosittelen niitä ihan must -hankintana. Nyt niiden hankkimiseen onkin oiva tilaisuus! Ajatuksia lenkkipoluilta -blogin Mog on yrityksensä kautta hankkimassa erän sukkia. Käyppä katsomassa hyvä tarjous!!! Mainittakoon vielä noista sukista sellainen, että meillä töissä mm. juuri noita sukkia käyttää moni ei urheileva -ihminen. Hoitotyössä (niinkuin monessa muussakin työssä) joutuu olemaan paljon jaloillaan ja omastakin kokemuksesta voin kertoa, että kyllä on duunipäivän jälkeen jalat huomattavasti kevyemmät!

Omat sukkani

1 kommentti:

  1. Ihan samat lähtökohdat kuin itsellänikin, en halua käyttää sykemittaria, ipodia ym. apuvälineitä vaan mennä mahdollisimman puhtaasti omaa kehoa ja mieltä kuunnellen ja tarkkaillen. Juoksukouluja ja valmiita ohjelmia vierastan myös, jotenkin on kiva valmentaa itse itseään, suunnitella lenkit ja ohjelmat ihan itse ja samalla myös antaa krediitit onnistumisista ja mokista vain itselleen.

    Oon kyllä ajatellut että jos tulokset rupeaa taantumaan tai kehitys ei mene kunnolla eteenpäin niin sykemittari voisi olla mahdollinen ostos mutta ainakin vielä menee hyvin ilmankin.

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3