torstai 18. joulukuuta 2014

Vammapäivitys!

Tämän viikon keskiviikkona oli vihdoin ja viimein aika sinne ortopedille. Lääkärikäyntiä odottelin sekä innokkaana, että pelokkaana. Hullua, että samaanaikaan voi ajatella, että on onni ja epäonni olla kyseisessä paikassa, eli lääkärissä.

No, mitä tuleman pitää? Tuleman pitää se, että pääsen kuukauden sisällä jalkaterän ja nilkan alueen MRI-kuvaan, eli magneettiin. Nyt selvis jo sellainen juttu, että ainakin mun pohjelihas on liian kireä ja se saattaa hyvinkin aiheuttaa jalkaterän kiputilat (sekä myös PF:n). En varmaankaan saa tuota kotikonstein riittävästi venytettyä, koska lisäksi on yli liikkuva polven nivel. Jalka on siis vääränlaisessa kuormituksessa, niin liikkuessa kuin levossakin. Sille olisi tehtävissä sellainen toimenpide, että pohkeen lihaskalvoa hieman aukaistaan joka sitten tuota jalkaterän virheasentoa korjaa, kun pohjelihas pääsee normaaliin tilaansa. MRI-kuvahan on tietty katsottava ensin ja siitä selviää mm. PF:n tilanne ja ylipäänsä se, onko jalkaterässä itsessään jotain rikki kuitenkin.

Mä oon tietty googlaillu tuota mahdollista toimenpidettä (josta aika vähän tietoa löytyy) ja oon kyllä sitä mieltä, että se kuulosti  ja vaikuttaa ihan hyvältä ratkaisulta. Tai hyvältä ja hyvältä, mutta tosiaan oon kaikkeni tehnyt, mitä konservatiivisesti voi. Kiputilannehan on mulla sellainen, että kävellessäni ilman kenkiä (eli kotona), ei jalalla kärsi ollenkaan astua normaalisti. Kengillä pystyy kävellä sekä juostakin vähän, paitsi silloin jos sitä tekee pitkään. Viimeksi esimerkiksi Wienin reissulla jouduin turvautumaan tulehduskipulääkkeisiin, eikä se ole mun mielestä normaalia kolmekymppisen juttua. Luulen, että mikäli tuo kurmitus vain jatkuisi vääränä, tulisi se ajanmyötä aiheuttamaan myös isompia ja pysyviä juttuja (kuten jo ukkovarpaan tyvinivelen nivelrikkoa on!). Tästä ei kylläkään lääkärin kanssa keskusteltu. Mutta mutta, se magneetti tosiaan ensin ja näistä jutuista sitten joskus lisää.

---



Teemaan ei paljon paremmin voisi sopia seuraava:

18. luukku: kehonhuolto

Kehonhuolto kuuluu kyllä tavalla taikka toisella mun jokapäiväiseen elämään. Hierojalla käyn satunnaisesti (joo, pitäisi varmasti käydä säännöllisesti) samoin kuin erilaisilla ohjatuilla kehonhuoltoon keskittyvillä tunneilla. Omatoimisesti venyttelen säännöllisesti ja etenkin tukiliikkeet on viime aikoina ollut tärkeässä roolissa. Tämän jalkavamman myötä on tietty tullut yhtä jos toista opittua taas lisää. Salitouhuihin kuuluu olennaisena osana veryttelyt ja nuo tukiliikkeet. Ilman olkapään pienten lihasten jatkuvaa treenaamista tuskin tekisin esimerkiksi penkkiä ikinä, taustalla kun tuo olkapäävamma ja leikkauskin on.

Kehonhuollolla lienee suuri rooli vammojen ehkäisyssä samoin kun jo olemassa olevien vammojen kuntoutumisessa. Viimeistään tuon ortopedikäynnin jälkeen annoin itselleni armoa tuossa asiassa: paljon on myös rakenteesta kiinni nämä asiat, eikä kaikille vastoinkäymisille vaan voi mitään! Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa tulee herkästi suomittua itseään: jos olisin ollut huolellisempi, jos olisin venytellyt enemmän, verkannut paremmin, jos lihastasapaino olisi täydellinen, jos, jos, ja vielä kerran jos. Niin ei asia kuitenkaan ole. Aina voi kehonhuoltoa tehdä paremmin ja siitä huolimatta jokin vamma saattaa tulla eteesi. Niin se homma vaan menee.

Anyway, pitkästä, todella pitkästä, aikaa tuntuu, että vielä mä juoksen. Ja sitä lääkäriäkin kohtaan mulla tuli ihan hitsin luottavainen fiilis!

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että homma etenee! Ja että pääset magneettiin! Mä tässä just yks päivä koirien kanssa kävellessäni mietinkin sua ja sun jalkaa. :D Että miten se oireilee ja kuinka kipeä se on. Mut nythän sä avasitkin sitä tässä tekstissä. Kun tää omakin jalkaterä on nyt niin kipeä, niin oot tullut monesti mieleen. ;)

    Mä oon jo ajat sitten todennut, että ei sillä kehonhuollolla kaikkia vammoja ehkäistä. Mä voin käsi sydämellä vannoa olleeni ihan aktiivinen kaikissa kehonhuollollisissa toimissa ja silti olen ihan mäsänä. Omalla kohdalla se kehonhuolto nyt ei vaan riittänyt kompensoimaan harjoittelussa, ravinnossa ja levon määrässä olleita puutteita. Ja sit tosiaan vielä noi anatomiset jutut, joille ei itse voi mitään. Eli älä nyt tosiaan soimaa vaivasta itseäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, musta on kans tosi hyvä, et se MRI otetaan. Tiettykään ne ei tmp:tä ilman rupeiskaan tekeen. Se oli kanssa tosi hyvä fiilis, kun sillä lääkärillä oli heti sellainen ote, että apukeinoja on vaikka ihan vammavammaa löytyisikään ja toivottavasti ei löydy. Tyyppivaiva kuulemma.

      Ihan turhaa kyllä tuo liika miettiminen. Loputon suo, koska aina vois olla parempi, kaikessa jos silleen haluaa ajatella. Eli ihan hyvä näin :).

      Tsemppiä sulle kans "näihin juttuihin". Kiva et olit miettinyt, mäkin useasti oon miettinyt sun juttuja. Tosi hassua, et nettiympäristössä voi käydä silleen, mut voi ja se onkin yks bloggaamisen parhaita puolia!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3