keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Jo ihan meidän alkuajoista lähtien ollaan otettu perinteeksi olla joulu rauhassa. Käydään jouluaattona Jarpan äitillä syömässä, ilta ja joulupäivä ollaan kaksisteen. Tapanina saattaa sitten jotain olla. Jo vuosia mun jouluun on jossain määrin kuulunut myös työ. Työ, jota todella sydämellä teen ja josta olen kiitollinen. Myös niistä jouluista siellä työssä. Usein olen aatolta tai joulupäivältä priorisoinut liikunnan pois. Tänä jouluna ei tarvitse, sillä joulu on myös mulle yhtä pitkä kuin suurelle osalle ihmisistä. Niimpä lähdin joulurauhan julistuksen jälkeen hölkäten joulumaahan, valkean metsän läpi kohti anopin joulusaunaa. Voiko tämän paremmin ihmisen elämä olla?



Arjen pikku tähtiä,
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.

Tuo Irma Koskisen jouluruno oli jouluntoivotus teille kaikille lukijoille, sillä niitä arjen pikku tähtiä on tämä blogi ja sen antama vuorovaikutus, eli te lukijat ja kanssa blokkaajat, mulle antanut. Tämän paremmin en osaa sanoa. Lämpöä ja rauhaa teidän jokaisen jouluun!

24. luukku: jouluaaton maastolenkki


(Oheinen teksti oli kirjoitettu jo aamuvarhain, vain kuva puuttui. Nyt lautapelit esiin. Vuodesta toiseen sama aattoillan ohjelma, oli porukka mikä hyvänsä ja ikää kuinka paljon vaan, :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3