perjantai 13. syyskuuta 2013

Juoksukuumetta

Mä oon nyt niin tärinöissäni kaikista mahdollisista tulevista urheiluista ettei oo tosikaan. Ääääää, haluun niin kovasti päästä täysipainoisesti juoksemaan! Tätä juoksukuumettahan ei varsinaisesti helpota se, että olin tuossa viikolla ihan oikeassakin kuumessa enkä päässyt purkamaan menohaluja mihinkään korvaavaan urheiluun. Sitten kun juutut (tottakai tenttiin lukiessa) juutuubiin katseleen kaikennäköisiä motivaatiopätkiä, niin se on todellakin menoa.

Tää ei nyt kuitenkaan oo sellaista ketutusta tuosta vammasta. Eikä edes masennusta taikka turhautumista. Oon vaan niin valmis jo starttaamaan mun tekemisen kohti seuraavaa tavoitetta. Enemmänkin tää on positiivista virettä. Voi kumpa tuo vire pääsisi pian oikeutuksiinsa.

(mun mielestä paras motivaatiopätkä)

Oon oppinut jo ihan riittävästi. Tälle erään. Joten plantaarifaskiitti, jos se vain oletkin, voit jo häipyä! Kaikessa täpinöissäni muistan kyllä lihaskunnon ja -huollon. Kaikki muutkin temput ja taiat. Eli voidaanko tää puolenvuoden kumppanuus jo lopettaa? Mä opin oleen hyvä sille, niin olispa sekin nyt hyvä mulle.

Huomenna piti olla päivä, kun juoksen taas maratonin. Kävi kuitenkin toisin. Sinänsä hassua, että olin nyt myös tuossa flunsassa, joten joka tapauksessa en olisi päässyt juoksemaan. Jos siis kaikki muu olisi mennyt samalla tavoin. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Sydäntalven ja pimeän yli on tarkoitus rakentaa kivikovaa peruskuntoa. Lätkyttelyä ja määrää. Kevättalvella sitten kivikovat vk-lenkit ja vedot kivikovan peruskunnon päälle. Hyvä tulee. Parempi kun koskaan. Kumpa jalka antaisi tällaiseen aikatauluun myöden.

(weheartit.com)

Äää. Haluun niin kovasti jo....
  • Aamulenkille. Aikainen herätys ja juoksulenkki ennen kukonlaulua.
  • Pitkälle lenkille. Niin pitkälle, että pitää ajatella mitä ajattelisi.
  • Juoksemaan epäsuotuisassa kelissä. Sateessa, tuulessa, helteessä.
  • Sosiaalilenkille Jn tai AKn kanssa.
  • Raastavalle vk-lenkit.
  • Maastolenkille haastavaan maastoon. Kun maitohappojen jylläämisen eestaas voi melkein nähdä.
  • Flowlenkille. Tai lenkillä ohimenevään flowhetkeen.
  • Sen tunteen kun kulkemattomuuden kääntää voitoksi ja taas kulkee.
Esimerkiksi noihin tilanteisiin. Voi hemmetti. Mun täytyy jo pian olla terve!

5 kommenttia:

  1. Kirjoitit juuri mun ajatukset tähän näkyville. Mutta kyllä me vielä juostaan! Ei huomenna, mutta se päivä kyllä tulee. Molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pian kuitenkin toivottavasti :). Onko sulla selvinnyt mitään lisää? Ite ajattelin varata ajan ajan ihan asiantuntevalle urheilulääkärille, mikäli ei pian ala helpottaan.

      Poista
    2. Varmaan kannattaakin varailla aikaa, jos tuntuu, että oireet ei yhtään helpota. Mä olen ihan yhtä epätietoinen kuin ennenkin. Parin viikon päästä magneettiin. Sitten luultavasti selviää jotain lisää!

      Poista
  2. Justiin noin, sanos muuta. Itse jo positiivisella puolella ja justiin saanut kolme päivää juosta ja kunhan vain malttaisi nyt vähän aikaa lätkytellä vain, ettei hajoaisi innostukseen tämä homma. Mutta pitkiä lenkkejä odotellessa, vk:ta miettiessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olenkin seuraillut sun tilanteen etenemistä. Toivottavasti homma etenee sulla niin, että pääset kivuitta starttaamaan Spartaan (mikä on btw, ihan huikeeta!). Nostan todellakin hattua ja toivotan tsemppiä sekä viimeisiin viikkoihin että etenkin itse skabaan!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3