sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikon kohellukset ja ähellykset 3/6



Viikon fiilikset:

  • yhtenä päivänä mietin jo klo 11.30, että olispa vaikka jo ilta, koska aika menee niiiiin hitaasti. Hullu paradoksi on kuitenkin se, että nyt on mennyt jo kolme viikkoa ja se aika onkin, ennakko-odotuksista poiketen, mennyt tosi nopeesti.
  • uutisviikko  on ollut jotenkin kamala ja oon ollut aika surullinen niistä asioista. Kuinka hauras onkaan ihmisen elämä.
  • samalla oon kuitenkin ollut onnellinen. Onni on oma perhe!
  • ihan superia on se, että mun pikkusisko, jota ei liikunta ole kiinnostanut yhtään, on päättänyt pudottaa painoa ja se on myös hurahtanut liikuntaan. Saliin, spinningiin ja lopulta juoksuun.



Viikon taantumat:
  • kertaviikkoinen yläkroppatreeni alkaa olla vakio.
  • lihakset jatkaa katoamistaan. Paino on tippunut kolmisen kiloa ja jopa ystävät sanoo, että oot hoikistunut. Ei, mun lihakset on vaan kadonnut läskin alta. Jouduin myös käydä kaventamassa tuota kipsiä, koska pohjelihas on niin onneton reppana.
  • vasen jalka on kipsissä, mutta varsinaisia murheenkryynejä on ollut vasen pitkä selkälihas (ne kiertoliikkeet!), oikea lonkka (no jännä!) ja viimeisimpänä oikea kyynärluu (nuo sauvat!). Onneksi huomenna kyynärsauvojen kanssa meno kevenee puoleen, sillä saan ruveta varaamaan jalalle puolet painosta.
  • ...se pikkusisko hurahti siihen liikuntaan niin, että se onnistui parilla liian nopeasti ja pitkään repäistyllä juoksulenkillä saamaan rasitusvamman (rtg-kuvissa näkyvä luukalvon "vekki"/ärsytys), kuinka ollakaan, nilkkaan. Nilkat on siis ollut viikon teema! Onneksi se ei siitä huolimatta näytä lannistumisen merkkejä.
  • viikon kohelluksien multihuipentumana se, kun huitasin itseäni kyynärsauvalla nenään. Jep. Löin veljen auton oven kiinni ja jotenkin tosiaan se sauva päsähti päin näköä. Lisäksi  meinasin lentää selälleen pirun irtohiekan vuoksi ja jyräsin sauvalla meidän lattialistaan. En kaatunut, lista irtosi.



Viikon kehittymiset:
  • luulen, että potilaana ollessani kehityin oikeasti hoitajana ihan harppauksen. Kipu aukeutui ihan uudella tavalla. Samoin kuin valtasuhteen olemassa olo ja se, että sanat tulee todellakin sen jäljessä, kuinka esiinnyt. Sanaton viesti voittaa.
  • tiedän myös, miltä siitä dememummosta on tuntunut, kun se on sanonut mulle, että hei älä mee niin kovaa!
  • verkkaisuus. Siinä olen kehittynyt. Oikeastaan on aika ihanaa herätä siihen, kun aurinko paistaa sänkyyn ja on ihanaa jäädä siihen makoilemaan. Olkoonkin niin, että himpun verran syynä saattaa olla se, että nuo kyynärsauvat tuntuu kämmeniin ja ranteisiin erityisen pahalta just aamuisin ja liikkuminen on ekat metrit lähinnä raahautumista, enkä vaan jaksa vielä raahautua vessaan. Joka tapauksessa kiirettömyyttä olen oppinut ja sen opin aion myös ottaa mukaani!
  • aluksihan tätä asiaa vatvoi mennen tullen. Luin kaiken saatavilla olevan tiedon nilkkamurtumasta tyyppiä Weber-b, sen hoitolinjoista ja siitä kuntoutumisesta. Enää en juuri jaksa. Elettävä se on vaikka mikä olis ja onneksi on. Viikolla oltiin Jypin pelissä. Piti ihan keskittyä, etten ponkase penkistä kahdella jalalla pystyyn, kun maali tuli. Ja niitähän muuten tuli!


Kuvat on viikon varrelta Instagrammista. Käyttäjänimi on @tarupkk. Instagram on mun mielstä kyllä ihan paras some, facebookkikin blogilla kyllä on.

3/6 kipsiviikosta check!
(oon miettinyt, että miltähän se sitten tuntuu kun voi kävellä. Välillä esim. suihkussa hipelöin jalkapohjalla kaakelilattiaa ja tuntuu ihan hassulta, vaikkei ole edes painoa.)

2 kommenttia:

  1. Oot kyllä niin ihanan positiivinen! :) Kipsiaika on ohi ennen kuin huomaatkaan! Vaikka toki se nyt tuntuukin pitkältä.

    Mä en ole vieläkään instassa. Enkä ihan heti ole liittymässäkään. Ihan hirveesti menee aikaa täällä somessa muutenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi äkkiä tää aika on sitten kuitenkin mennyt. Varsinkin tuosta seuraava viikko, kun oon ollut vähän reissussa ja on ollut muutenkin jotain ohjelmaa.

      Insta on kiva. Se antaa mulle paljon enemmän kun face, jossa oon aika inaktiivi. Nyt tietty tulee notkuttua somessa enemmän, mutta normisti se on hyvin vaihtelevaa. Joskus saattaa mennä iltaankin ennen kun muistan koko somen. Saa nähä oonko enemmän "koukussa" tän saikun jälkeen.. :D.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3