maanantai 23. maaliskuuta 2015

Viikon kohellukset ja ähellykset 2/6



Viikon fiilikset:
  • perjantaina oli eka kokonainen päivä poissa kotoa. Olin koulussa, näin vieraita ihmisiä ja näytin ihmiseltä. Kiitos opiskelukaverini Mn ystävälliselle avulle, tuo päivä sujui todella jouhevasti. Ylipäänsä perjantai taisi olla ensimmäinen päivä sitten tapaturman, kun koko päivän aikana ei harmittanut, surettanut eikä huolestuttanut. Tämän kaksiviikkoisen paras päivä!
  • parhaita päiviä seuraa yleensä lisää parhaita päiviä. Lauantai meni samassa moodissa (ne treenit!) ja sunnuntai kanssa. Melkein.
  • oon ulkoillut aika paljon tilanteeseen nähden. Ihana pikkuveli on omien sanojensa mukaan "ulkoiluttanut vammaista" ja siskon sekä hänen mukuloidensakanssa ollaan oltu leikkipuistossa. En oo ehkä koskaan viihtynyt siellä niin hyvin.
  • jos eka viikko oli jonkinsortin epäuskoa, niin tää viikko on varmaan ollut sopeutumista.
Niin kevät. Ulkoiltiin pikkuveljen ja sen kaverin kanssa satamassa. Vastaan tuli myös yksi "lajitoveri",
kuten pikkuveli asian kauniisti ilmaisi.

Viikon taantumat:
  • paino on tosiaan tippunut nyt yli kaksi kiloa. Reisien puolierokin on silminnähtävä, vaikka kuinka heiluttelen tuota jalkaa. Kyllähän tämä vaihe väistämättä vaikuttaa myös muihinkin lihaksiin ja aerobiseen kuntoon.
  • tarvitsen apua niin naurettaviin asioihin tässä elämässä. Esimerkiksi jos haluan juoda vettä, olisi mun aina könkättävä keittiöön tämä tekemään. Ollaan ratkaistu se ympäri kämppää lojuvilla vesipulloilla. Meillä on myös kylpyamme, johon en uskalla lähteä pelleilemään, eli käyn kokosuihkussa milloin missäkin. Se on käynyt oikeastaan jopa yllättävän jouhevasti, joten mitään pielavetistä ei olla tuohon ongelmaan keksitty.
  • oon katsonut telkkarista mm. Temptation Islandia ja suunnitellut katsovani Yle Areenasta dokkarin Anneli Auerin murhamysteeristä (joutessani voisin esim. ratkaista sen). Voiko enää enempää taantua?
Vähän jerkkua ja tosi vähän jerkkua!

Viikon kehittymiset:
  • no ainakin olen kehittynyt ojentajadippien yläosassa. Käytännössähän se on sitä kun nostan itseni noiden sauvojen varaan lukemattomia kertoja päivässä. Harkkaa vaatii enää keskivaihe ja ala-asento.
  • ennakointi alkaa priimaluokka. Kun alan pukeutumaan, katson vaatteet valmiiksi ja sitä rataa. Ihan huvin vuoksi ja samanlaisella tyylillä ei jalka kipsissä pärjää: muuten kaikki päivät olisi vain tavaroiden viemistä ja hakemista.
  • oon ylipäänsä parempi päivittäisissä toimissa. Edelleenkin ne vie julmettoman paljon aikaa. Esimerkiksi aamupuuron ja kahvin keitto. Juttuja täytyy liikutella tasolta toiselle ja yksi kerrallaan. Aikaa menee ehkä yhtä paljon (sillä ei sinänsä ole väliä, koska sitä on!), mutta toiminta on huomattavan paljon ergonomisempaa. Vaikka joo, olen kyllä kehittynyt myös epäergonomisissa kiertoliikkeissä.
  • haava on kehittynyt, eli parantunut, hyvin. Perjantaina sain pois tikit ja pinnallisen haavainfektion suhteen voin jo huokaista helpotuksesta. Turvotukset on laskenut myös ihan ookoosti, enkä ole enää, oikeastaan koko viikolla, tarvinnut yhden yhtä särkylääkettä. Luulen, että noista kahdesta nilkasta ei enää tule samanlaisia. Niin, no ei varmaan, toisessa on titaanilevy ja kuusi ruuvia.


Ylläoleva paranemisprosessi lienee mm. tämän herkullisen "jalkaa parantavan mustikkasmoothien" ansiota!
2/6 kipsiviikosta lusittu
(Näin viikonloppuna unta, että olin juoksulenkillä. Olin unohtanut, että mulla on kipsi jalassa ja vasta hetken juostua alkoi jalkaan sattua.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3