maanantai 16. maaliskuuta 2015

Viikon kohellukset ja ähellykset 1/6

Viikon "liikunnat":
  • maanantai-iltana kinkkailin Jarpan veljen vaimon kanssa sairaalan kanttiiniin ja takaisin. Tiistaina ennen kotiutumista tyydyin vaan lenkkeilemään ortopedian- ja traumatologian osastolla. Keskiviikko taisi mennä tuon vuotavan haavan kanssa taistellessa. En muista.
  • torstaina rykäisin ja ulkoilin työpaikalleni hoitamaan paperiasioita. n. 700 metriä ja 35 minuuttia. Yllättävän pitkä matka. Seurauksena mustelmat kämmenissä.
  • perjantaina ulkoilin n. 400 metriä kirjastosta reppuselässä kotiin. Mustelmat painoi melkoisesti. Onneksi sentään käsistä löytyy ruutia tässä tilanteessa. Loppuajan tyydyin lähinnä ulkoilemaan taloa ympäri.
  • lauantaina aloitin fysioterapeutin jumpat. Siinä vähän nostellaan kipsijalkaa sinne sun tänne. Tein sen vastuskuminauhan kanssa vaikka niin ei kyllä ohjeissa ole. Lisäksi tein vähän vatsoja, selkiä ja naisten mallisia punnerruksia eri otteella.
  • sunnuntaina tuon kipsijalan heiluttelun lisäksi lähinnä ajattelin liikuntaa. Mietin myös, että mitä kipsin kanssa voisi harrastaa. Ehkä vähän yläkropan tekemistä, mutta salilla tarvii kyllä olla kaveri silloin. Lisäksi selvitin, että ainakin siihen saakka kun haavan esiparaneminen (eli 2 vkoa) on käynnissä, kannattaa ottaa tosi iisisti. Ja varmaan kannattaa muutenkin, sillä tätä ruhoa täytyy jaksaa raahata noilla käsillä.
Huhhuh! 400 metriä takana. On se, kun eivät vielä ole laittaneet niitä mummujen huilauspenkkejä tuonne tien varteen.

Viikon taantumat:
  • yhdessä viikossa paino on tippunut n. 1,5 kg ja reisien puoliero on noin 4cm. What the fuck??? Just kun Jarppa muutama viikko totes mun jaloista, että näyttää kyykkytreeni menneen perille. Jumaliste kun täältä vielä kyykkytangon ääreen könyän! Läski se ei ainakaan ole, mikä tätä kroppaa nyt jättää!
Viikon kehittyminen:
  • harjaannun kokoajan paremmaksi "pielavetisten" tekijäksi. Viimeisin taitaa olla kyynärsauvoihin nippusiteillä laitetut hiihtohanskat pehmusteiksi, että nuo kämmenen mustelmat paranisivat.
  • heittotarkkuus kehittyy päiväpäivältä paremmaksi. Osun esimerkiksi kohtuu hyvin rahkapurkilla (ja erinäisillä muilla roskilla) lavuaariin, josta sitten ohikulkiessani laitan tuon purkin oikeaan maaliinsa, eli roskikseen. Näin ei tarvitse minuuttitolkulla linkkailla ympäri keittiöta (tai muuta huonetta) yrittäen epätoivoisesti kanniskella mukana erinäisiä tavaroita.
  • lisäksi alan olla jo mestariluokkaa kurottelussa. Saan käsiini nykyään yllättävän kaukaa tavaroita, joiden hakemiseksi olisin ennen nostanut reippaasti perseen penkistä.
Huomaa "pielavetiset". Myös tuo Jarpan virittämä jesari,
ettei koko talo valvo kun mä kolistelen noiden keppieni kanssa.

1/6 kipsiviikosta check!
(oon jo päättänyt mitkä kengät laitan jalkaan ja otan mukaan, 
kun 20.4. meen kontrolliin ja saan toivottavasti tuon kipsin pois.. :D)

Pitkin viikkoa vielä täällä kotonakin mulla tuli epätodellisia fiiliksiä. Miten voi olla mahdollista, että tuo kinttu oli murtunut ja hiihdinkin sillä jalalla vielä 20 kilometriä? Ja kävelinkin n. 400 metriä? Että tän on pakko olla joku uni, josta kohta herään. Sen monon on tosiaan oltava tukeva ja jos totta puhutaan, niin sehän tuntuu melkein samalta kun tää kipsiortoosi. Tää on vaan vielä tukevampi ja no, kaikin puolin epämiellyttävämpi. No tuosta päästää siihen, että täytyy olla tosi paska munkki, että niin tukevassa monossa pääsee se nilkka ylipäänsä murtumaan. Ehkei se ollut ennen sitä äksidenttiä niin jämptisti laitettu jalkaan, koska sen jalan tsekkauksen (jossa saikkarin ja terkkarin hoidontarpeen arviointi meni kyllä aika huolella metsään :D) jälkeen kyllä laitoin sen jalkaan niin tukevasti kun hyvän luistelumonon vaan voi laittaa. Onneksi, todellakin onneksi, sanoi se kirurgi, että tuolla toiminnalla sen kaatumisen jälkeen ei ole merkitystä ja ne ajatukset voi lopettaa. Enkä uskokaan, sillä murtuma oli hyväasentoinen. En ehkä olisi voinut lopettaa itseni soimaamista, mikäli olisi ollut.

Seuraavassa postauksessa laitetaankin hiihtokausi pakettiin, joka oli todellakin hyvä! Oon kyllä niin tyytyväinen, että hankin ne sukset ja löysin tuon hiihdon!

4 kommenttia:

  1. Kun miettii mitä kaikkea sulle on nyt tapahtunut niin olipas erilaisuudessaan tosi hieno ja positiivinen "viikon liikunnat"-yhteenveto :) Ja kun "tunnen" sut niin tiedän ettei vika lausekaan ole mitään ironiaa, hyvä asenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei :D. Empä edes tajunnut kirjoittaessani :D. Ihan oikein tunnet :).

      Poista
  2. Hyvää tekstiä ja siellä takana on oikeanlaista paloa !

    South Park : "Eric ! Did You say the f-word ?"
    - Fuck Yeah !

    Hyvä keino yksinkertaistaa tuntemuksiaan kansainvälisesti löytyy myös jostakin Vietnam-sotaelokuvasta, en nyt muista mistä, se kohtaus kun jeeppi hajosi viidakkoon :

    "This fucking fuck won`t fuck anymore ! "

    Sukset on muuten oikeasti vaaralliset. Itse meinasin reilu kuukausi sitten osua koivuun Ellivuoren Pirunlenkillä. Ja vielä siten että vasen ja oikea jalka olisivat olleet törmäyksessä eri puolilla koivua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Pelkästään jo läheltäpiti -tilanne sattuu! Joo, sukset on.. Melkoisen sykepiikin sain, kun ekaa kertaa lentokelillä laskin noihin Laajavuoren mäkiin. En tiedä olinko peloissani vai hämmästynyt miten kovaa niillä mennäänkään! Mutta on se(kin) hieno laji. Hyvänä kakkosena juoksun jälkeen, jos pitäis järjestykseen laittaa.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3