lauantai 14. maaliskuuta 2015

Viikko nilkkamurtumasta...


Ihan ekana täytyy kiittää teitä kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita. Kiitos. En ehkä koskaan elämässä ole yhtä paljon tarvinnut tsemppiä :). Kyllä täytyy sanoa, että tämä nilkkacase (josta tarkemmin edellisessä postauksessa) oli melkoinen pommi tähän elämään. Oikein kirsikka kakun päälle siihen, kun olin just saanut asiat nytkähtämään eteenpäin jalkaterän kipuasian kanssa (joka kieltämättä nyt tuntuu kärpäsen paskalta). Luulen muutenkin, että aktiiviliikkujalle vastaava saattaa olla vähän eri juttu, mitä ihmiselle joka ei liikuntaa harrasta. Mitenkään väheksymättä sitä etteikö liikuuntaa harrastamattomankin elämä hankaloituisi moninkertaisesti. Ajatukset on ehkä vain erilaisia. Siskon perheen käytyä kylässä hoksasin myös, että elämä olisi todella kaaos, jos olisi lapsia. En oikein ole varma kuinka kyynärsauvojen heristely toimii, ainakaan just liikkumaan oppineeseen mukulaan.

Näihin nilkkamurtumiin/-operaatioihin liittyvät kokemukset ja seurantatutkimukset eivät myöskään ainakaan taivaisiin ole mieltä saaneet. Mutta löytyy niitäkin. Onnistuneita, joskin pitkiä, teitä kohti ihan yhtä ehoa jalkaa. Google, tuo kaksiteräinen miekka, on todellakin kertonut kaiken mahdollisen. Kaikkeen (kuten siihen kuinka fiksaatiovälineet tuolla nilkassa toimii tai kuinka luu luutuu) ei itse voi vaikuttaa, mutta onneksi edes johonkin voi. Onni ja sattuma on käynyt turhankin tutuksi. Mutta kuten sanottu, kuntoutua aion ja toivottavasti saan tulevaisuudessa siihen hyvät ohjeet. Leikannut kirurgi ainakin sanoi, että aktiiviliikkujaa tulee selkeästi ohjeistaa milloin ja miten jalan kanssa edetään. Luulen, että hän tarkoitti enemmänkin jarruttelua. Tunteita on kyllä ollut jos jonkinmoisia. Päällimmäisenä lienee epäusko, epätoivo, pelko, suru ja turhautuneisuus. Vahvinpana kuitenkin aika vankka taistelutahto. Vielä jumaliste täältä nousen. Ja juoksenkin vielä! Ja muuten paremmin ja pidempään kun koskaan!

Hermokipuja on edelleen, mutta koska ne pikkuhiljaa helpottaa, en enää pelkää mitään pysyvää tilaa niiden kanssa. Ehkä niillä on tarkoituksensa: jos täytyy valita elämänmittaiset hermokivut tai jumalattoman pitkä kuntoutus, niin jälkimmäinen on kohtalaisen helppoa. Haava on parantunut hyvin, vaikka se melkoisesti vuotikin vielä pari päivää kotiin päästyä. Äiti antoi kullanarvoisen vinkin keskittyä vain pieneen hetkeen kerrallaan, joten olen keskittänyt energian vain ja ainoastaan haavan ja kiputilanteen helpottamiseen. Okei, oon mä vähän myös fiilistellyt sillä, että aion hankkia pyörän! Siitä huolimatta että Jarppa kysyi about kolmantena kysymyksenä, kun se tuli sairaalaan, että ootko nyt loppuun asti miettinyt sen pyörän hankinnan. Se myös ehdotti, että vaihtaisin mun sukset (jotka jäi Pn autoon) noihin reinoihin (joita lainasin Pn autosta, kun veivät mut päivystykseen). Huumoria ainakin riittää. Se on ehkä yks elinehto siinä missä ystävät!

Oon miettinyt myös tätä blogia. Tai oikeastaan taukoa tämän blogin kirjoittamisessa. Päätin kuitenkin, että aion näistä tulevistakin ajoista kirjoittaa vaikka sisältö tulee väistämättäkin liittymään tähän nilkkavammaan ja siitä kuntoutumiseen. Viikon liikunnat vaihtuu viikon taantumiin ja kohelluksiin kyynärsauvojen kanssa. Onhan mulla tuo jumppaohjelmakin, ihan ammattilaisen laatima. Ja hei, viimeistään kun on osapainovaraus (eli 2 viikon ja kahden päivän jälkeen) aion mennä vähän salille. Oon nimittäin nähnyt monnarilla ennenkin tyyppejä kävelysauvojen kanssa. Toivon, että jos joku samassa tilanteessa oleva epätoivoinen aktiiviliikkuja (tai kuka tahansa!) tulevaisuudessa googlaa hakusanoilla "nilkkamurtuma", "nilkkaleikkaus", "weber b murtuma", "nilkkamurtuma kuntoutuminen" ja sitä rataa, löytää hän täältä tarinan kuinka kyseisestä tapaturmasta todellakin paranee ihan yhtä hyvään kuntoon ja samojen lajien pariin kuin aiemminkin. Itse nimittäin olisin onnellinen, jos just nyt löytäisin vastaavan.


Päivitykset myös facebookissa.

14 kommenttia:

  1. Kiva kun jatkat blogiin kirjoittamista nyt nilkkavammankin aikaan. Itse toivun parhaillaan rasitusmurtumasta, joten täältä kaikki sympatiat ja täysi ymmärrys sulle. Liikuntatauko liikuntaa harrastavalle on kova paikka, mulle ainakin tosi kova. Jaksamista jalan kanssa ja toivotaan, että kuntoutuminen etenee hyvin, ilman takapakkeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kurja kuulla, että noita vammoja vaan ihmisillä on! Pikaista paranemista sinne!

      Poista
  2. Samaa piti jo eilen illalla kirjoittaa (mutta sammuin ennen sitä), että kiva, kun jatkat kirjoittamista. Luen kyllä sun jutut aina, vaikka olenkin laiska kommentoija. Koitan reipastua sillä saralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :). Hei siihen suunnistusasiaan.. En tosiaan tiedä milloin pääsen juoksujalkautumaan.. Toivottavasti ne antaa jotain ohjeitakin sitten. Mutta suunnistusta vois kokeilla myös kävellen, jos sulla vaan on aikaa.. Oottaa hitaita :D.

      Poista
    2. Ilman muuta :) Kävellen eka. Silleen mä oon itekin aikanaan opetellut.

      Poista
  3. Joo todellakin kiva, että kirjoittelet kuulumisia tänne! Kiinnostaa ja luen kyllä. Ja tsemppaan kovasti, tietty.

    Äitit on kyllä viisaita. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva että jatkat kirjoittamista! Saatat tosiaan tarjota kullanarvoista tsemppiä jollekulle joka kamppailee saman vaivan kanssa. Peukku pyörän hankinnalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä todella toivon! Eniten kyllä toivon ettei kukaan murra nilkkaansa taikka saa muutakaan vammaa, mutta tämmöstä tää elämä on.. Tekevälle sattuu, niin kai se menee.

      Poista
  5. Tsemppiä paranemiseen :) Mukavaa kun päätit kirjoitella, varmasti hyötyä jollekin jolla on samanlaista ongelmaa. Ja pyörä on hyvä hankinta!

    VastaaPoista
  6. Pitkämielisyys palkitaan - niin vammoissa kuten harjoittelussakin.

    Nauti keväästä kaikesta huolimatta.

    Juoksemaan ehdit vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos! Sä varmasti todella tiedät sen!

      Nautin :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3