torstai 5. maaliskuuta 2015

Nousukuntoa ja muuta löpinää

Nousukunto. Longtime, no see. Mutta nyt se on ihan tosissaan päällä. Ja olen siitä niin niin innoissaan. Hiihto on siitä hauska laji, että vauhdit ja matkat ei ihan hirveästi kerro mitään. Jotta se kertoisi, pitäisi tietää latuprofiili, suksimerkki, luistovoide, lämpötila, tuuliolosuhteet ja herraties mitä muuta. Vertailu on hankalaa jopa omiin edellisiin lenkkeihin saati sitten yhtään keneenkään toiseen hiihtäjään. Mutta minäpä tulkitsen nousukuntoni pääasiassa niihin paljon parjattuihin omiin fiiliksiin ja tuntemuksiin. Toki data (matkavauhdit, sykkeet) tukevat tuota huomiota. Ne on erityisesti näinä viime viikkoina ollut sellaisia, että peruskunto (ainakin hiihdon osalta) on todellakin nousussa. Kuten olen ehkä aiemminkin pohtinut, uskon että homma olisi helpostikin siirrettävissä vaikkapa nyt juoksuun. Mistäpä tuo lihas nimeltä sydän tietää minkä lajin parissa sitä on viime kuukaudet harjoitettu, että niin!

Ja mitä muuta...
  • ...no olen käynyt ihka ekassa työhaastattelussa kesätöiden osalta ja kyseessä onkin varsinainen haaste ja epämukavuusalueelle meneminen työelämässä. Olen kuulemma vahva ehdokas, mikäli jo valmistuneita saikkareita ei saada rekrytoitua riittävää määrää. Huh. Jännää.
  • ...uusi työharkka on alkanut ja paikka vaikuttaa tosi kivalta ja myöskin opettavaiselta. Sieltä löytyy työnkuva, mitä saattaisin haluta tehdä kun olen kokeneempi.
  • ...olen aloittanut ainakin teoriassa opparin vääntämisen muutenkin, kun luomalla kansion joka on nimetty oppariksi isoilla fonteilla.
  • ...koin epäonnistumisen keittiössäni yrittäessäni kokata ekaa kertaa falafeleja. Mikään täydellinen katastrofi se ei ollut kuin esteettisesti, mutta anyway. Parantamisen varaa jäi seuraavaan kertaan.
  • ...jännitystä on tuonut lumitilanne sekä ensi viikonlopulle suunniteltu pitkä hiihto täältä jyväskylästä Suolahteen. 50+ km ekaa kertaa. Kivaa, jännää ja erityisesti sitä kivaa! Kaduilla näyttää lumitilanteen suhteen melko pahalta, mutta metsässä on (lähes) talvi vielä.
  • ...viimeisin hankinta on rinkka. Vaelluskesä 2015 (tai ainakin syksy) saa siis tulla.
  • ...menen ekaa kertaa katsomaan oikein tosi kansainvälistä urheilukisaa, nimittäin Kontiolahden MM-kisoja. Kaverin Mn kanssa saatiin houkuteltua meidän miehet mukaan ja tiedossa on siis päiväreissu Itä-Suomeen. Jee.
Tässäpä tärkeimmät otannat. Pitääkäähän lukijat sekä blogikollegat peukkuja lauantaina meitsin hiihtämiselle ja Kaisa Mäkäräiselle seuraavat kaksi viikkoa. Ei ehkä ihan samantason meininkiä, mutta luulen että Kaisalle on ihan yhtä saavutettavissa maailmanmestaruus, kun meitsille hengissä ja hyvissä voimin saapuminen Suolahteen. Hah.


6 kommenttia:

  1. Tervetuloa! Itse haluisin kanssa käydä kattoo kisoja kun kotinurkilla ovat, mutta ne työt ne työt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kisakatsomo siirtykin sairaalapetiin :D. Onneksi Jarppa ja se mun kaveripariskunta lähti sinne, olis ollut ihan hiton surku, jos liput olis mennyt hukkaan. Tunnelma oli kuulemma ollut upee ja jopa jätkät jotka lähti evvk asenteella oli innoissaan.

      Poista
  2. Eiks se oo jonkun falafelien kohdalla ihan sama miltä näyttää kun ne menee suuhun jos vaan maistuu hyvältä? :D Bloggaamisessa tietysti vähän huonompi juttu kuin pitäis näyttää strömsöltä..

    Tsemppiä hiihtoon, toivottavasti lunta riittää ja ladut on kunnossa. Ampumahiihtoja pitääkin katella tarkasti!

    Koskas rinkasta on tulossa esittelyjuttu? Oliko monenkin sadan euron superrinkka? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tuollaisia vaikeuksia en hiihtoon osannut odottaa.. Joo, ampumahiihtoja on nyt tullut katseltua tarkkaan (mulla oli sairaalassa onneks huonetoverina mummo, joka tykkäsi seurata urheilua ja jopa ymmärsi sen päälle, aika iso bonus!)

      Rinkka ei ollut mikään suursijoitus.. Ehkä sellainen kompromissisijoitus (mitä kyllä pyrin välttämään). Olisko ollut 120€, mikä tietty on iso määrä rahaa sekin. Mutta aika jäätävän hintavia osaa olla nuo rinkat! Luulen, että meijän perheessä sille on käyttöä anyway, vaikka se osottautuisi vähän kalliimpia tovereitaan heikommaksi, jos sellaiseen tulee joskus investoitua. Toisaalta luulen, merkkikin maksaa. Jotenkin se ostos oli kyllä hankala, koska ei ole mitään kokemusta tai juuri vertailupohjaa. Paljon helpompi ostella uusia lenkkareita!

      Poista
  3. Hei!

    Olen kipeästi neuvojen tarpeessa ja ajattelin, että saattaisit ostata antaa jonkinlaista näkökantaa aiheeseen, eli: harrastan itsekin juoksua aktiivisesti ja se on suuri intohimoni. Muutamia puolikkaita on takana, juoksumatkat vaihtelee lyhyemmistä pidempiin ja nopeammista rauhallisempiin.
    Ruokavalioni on kuitenkin jokseenkin hukassa, en ole koskaan harrastanut liikuntaa valmentajan kanssa ja liikkujan ravitsemus on kateissa. Syön kyllä terveellistä ja ravinnerikasta ruokaa, mutta paino on päässyt tippumaan liian alas. Joskus tulee kummallisia mielitekoja, vaikka tasaiseen rytmiin pyrinkin. Kiinnostaisi kuulla, miten sinä juoksijana(/paljon aerobista liikuntaa harrastavana) syöt, montako ateriaa ja millaisia määriä? Jos osaat jotain kertoa, olen enemmän kuin kiitollinen. Tuntuu, että olen pattitilanteessa tämän asian kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka. Mä en näe, että liikkujan ravitsemus kovin paljoa poikkeaa yleisistä suosituksista, tietty ruokaa on syötävä kulutuksen mukaan, eli isompia annoksia/tiheämpi ateriaväli. Lisäksi en usko, että on haittaa, jos vähän enempi käyttää protskua. Ja sitten tietty riittävät hiilarit. Mulla on kanssa joskus ollut noita "hiilarihimoja" ja omalla kohdallani oon yhdistänyt sen liian vähäiseen energiaan, jota sitten tulee huonossa muodossa tankattua elimistöön. Palautusjuomilla ja huolehtimalla treenin aikaisesta/treeniä edeltävästä energian saannista oli mulle hyötyä. Lisäksi se tuo lisäenergiaa, jos ruoalla on vaikea saada energian tarve täyttymään. Tietty sitten pitää syödä ne "normiateriatkin". Ite pyrin syömään viidesti päivässä (aamupala, pari lämmintä ruokaa, välipala, iltapala), mutta aika-ajoin mulla on kyllä noi ruokarytmit hukassa itelläkin ja siihen on saanut ihan keskittymällä keskittyä. Lisäksi itse en "kieltäydy" mistään, eli syön terveellisesti, mutta myös herkuttelen.

      Toivottavasti sait jotain vinkkejä. En tiettykään ole asiantuntija. Jos paino tippuu liian alas ja on jatkuvassa laskussa, niin suosittelen kyllä esim. ravitsemusterapeutilla käyntiä. Eikä siitä muutenkaan varmasti haittaa olisi. En usko, että yksi käynti kustantaisikaan maltaita,. Hyvä ravitsemustila kun on kehittymisen (ja kunnon ylläpitämisenkin) kannalta perusedelletys. Tsemppiä :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3