Saikulla luettua...

...eli sekalaisia kirjasuosituksia. Tai emmä tiedä voiko nyt ihan sanoa suosituksia, mutta jotain sinne päin.

Riikka Pulkkinen: Totta

Ai että mä rakastuin Pulkkisen esikoisromaaniin nimeltä Raja, eikä kyllä kylmäksi jätä tämä toinenkaan. Kirja kertoo ihastuttavalla tavalla saman perheen ihmiskohtaloista erilaisin silmin. Tarina pureutuu todella syvälle ihmiselämän kipupisteisiin. Kuolemaan, valheeseen, anteeksiantoon. Jotenkin Pulkkinen vaan taitaa henkilöiden kuvaamisen siten, ettei edes heidän ulkonäkö tai mikään, mitä ei kirjassa mainita, jää epäselväksi. Riikka Pulkkista suosittelen kyllä jokaiselle, joka kaipaa vaikuttavia lukukokemuksia kertomakirjallisuuden parista. Luin kirjasta ensimmäiset 50 sivua nukkumaan mennessä ja loput 250 sivua herättyä. Itkuhan siinä loppuviimein pääsi. Itku ilman pahanolon tunnetta.

Musta Barbaari & Tomi Takamaa: Salil eka salil vika

Perus saliopas aloittelevalle bodarille höystettynä joitain kymmeniä sivuja pitkällä tarinalla Mustan Barbaarin tiestä tähän päivään. Kirja ei ainakaan itselle tarjonnut mitään uutta huolimatta siitä, että pidän itseäni aika edelleen aika noviisina salin suhteen. Kirja lienee suunniteltu nuorille juuri salista kiinnostuneille Musta Barbaari -faneille. Jos pohjalla on vähääkään enemmän saliharjoittelua, en ehkä opasta suosittelisi. Perusjutut lihasryhmä kerrallaan tuli kyllä kirjassa hyvin ja asiantuntevasti esille (no miksipä ei heidän toimestaan olisi tullut) ja kirjasta löytyi myös hyviä prinsiippejä treeniin. Ulkoasullisesti kirja oli esteettinen ja teksti oli helppolukuista, joten ei tämä mielestäni mitään huti ollut. Mustan Barbaarin tarina oli hauska mauste. Ylipäänsä ihan kiva idea tehdä tuollainen kirja, jota en varmasti olisi lainannut ilman sali-Musta Barbaari -komboa, vaikken ole edes millään tasolla fani!

Blaine Harden - Leiri 14

Kirja kertoo tositarinan Shin Don-hyukin paosta Pohjois-Korean vankileiriltä. Shin on tiettävästi ainoa Pohjois-Korean vankileirillä syntynyt ja sieltä paennut ihminen. Tarina on kirjan mukaan totta, vaikka alkuvuodesta uutisiin levisikin Shinin tunnustus, että kirja ei olisi täysin faktaa. Perusteluksi valehtelulle Shin kertoi halunsa salata osan elämästään. Ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole kuin pienet muotoseikat. Mikään mieltä ylentävä kirja ei (todellakaan) ole. Suosittelen kirjaa kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille ja etenkin heille, joita ei ihmisoikeudet juuri hetkauta. Voin nimittäin kertoa, että kirjan jälkeen hetkauttaa ja mitä suurempi joukko on tietoisia siitä, mitä maailmassa tapahtuu, sitä parempi paikka tästä maailmasta on mahdollista tulla.

Elina Hirvonen - Että hän muistaisi saman

Lyhyehkö tarina päivästä, jona sukelletaan kertojan sekä hänen miehensä lapsuuteen sekä läheisten psyykkisiin sairauksiin. Oon lukenut tän kirjan joskus aiemminkin, eli ihan koskettava kertomus. Huonoja kirjoja en nimittäin koskaan lue uudelleen. Totta puhuen en kuitenkaan muistanut, miten kirja tarkalleen ottaen meni, joten mikään maailman vaikuttavin lukukokemus ei ollut kyseessä. Hyvät kirjat nimittäin muistaa. Kirja on tosiaan sivumäärältään lyhyt, eli nopeasti luettu.

---

Sellaista. Siinä aika kattava kuvaus, mikä tällä hetkellä on in. Kotimainen itkukirjallisuus siis ja satunnaiset välikirjat maailman kauheuksista sekä urheiluun liittyvät jutut. Huomenna saattaa kuitenkin alkaa aika, jona tekee mieli lukea dekkareita. Never know. Nekin uppoo kyllä. Muistan elävästi päivän, jona luin ekan Wallanderin. Ne oli pakko ahmia putkeen kaikki. Heti. Välillä oli kiva urheilla, sit oli myös pakko käydä töissä ja tehdä jotain muutakin juttuja!