lauantai 25. huhtikuuta 2015

Pyöräpähkäilyjen säestämä paluu monnarille!

En koko kipsiaikana käynyt monnarilla puntilla. Lähinnä siksi, että sinne oli haastava saada treenikamua ja sitten yksintreenamiseen se on himpun verran iso, eikä niin vammaisystävällinen, kun uimahalli. Eilen kyllä kävin ja on se vaan vimpan päälle kotisali! Hirvee kriisi kyllä tulee, kun valmistuu ja täytyy ehkä etsiä uusi sali hintapoliittisista syistä. Sen lisäksi, että tapahtui paluu monnarille, tapahtui myös paluu hikisen pk-treenin pariin sitten kutakuinkin seitsemän viikon takaisen hiihtolenkin. Alun alkaen mun piti polkee vaan kolkyt minsaa pyörää, mutta teinkin tunnin setin spinningpyörää, soutulaitetta ja crosstraineria.

Monnarin hikinurkka

Nilkkakuntoutujan näkökulmasta ...
  • ...spinning (30min.). Ihan siis omaa tahtia ajelin, että kyllä se häjyltä tuntui, ei kuitenkaan varsinaisesti sattunut. Tekniikka oli vähän mitä oli. Aika jäykällä nilkalla poljeskelin, miten ei kyllä kuuluisi. Mutta kun väkisin ei voi vääntää. Putkelta ei myöskään juurikaan pystynyt polkemaan. Lukkopolkimia en (tod.) uskalla vielä käyttää. Kadenssi piti pitää myös aika matalalla, mutta loppua kohti sujui paremmin.
  • ...soutulaite (15min.). No sehän menee täysin yläkroppaan, koska vedon ala-asentoon ei pääse. Tekee kuitenkin varmasti hyvää käydä siellä tämän hetkisessä äärinmäisessä dorsifleksiossa näinkin ja jotenkin se vaan esimerkiksi tälleen käy hyvin, kun yrittämällä yritettynä, mikä kuuluu humpan juoneen vähän väliä!
  • ...crosstraineri. Kokeilin ensiksi sitä enemmän stepperin näköistä, koska kuvittelin, että jos jollain, niin sillä pystyy crossarilla menemään (en oikeastaan ajatellut, että silläkään). Kulmat oli ihan liian jyrkät ja lonkasta kiemurtelin ihan ihme kompensaatiota. No kuinka ollakaan, sillä normaalimmalla crossarilla pystyikin menemään ilman sen suurempia kompensaatioita lonkasta. Sen verran sitä kompensaatiota kuitenkin oli, ettei tämäkään nyt puhtaita pisteitä tekniikaltaan saanut.
Summasummarum. Tekniikka oli mitä oli. Lisäksi tuntemukset on jollain tapaa häjyjä. mutta ei kuitenkaan kivuliaita. Selkeesti positiivinen vaikutus kävelyyn ja nilka yleiseen liikkuvuuteen ja kolotuksiin suorituksen jälkeen. Hirvee hyvä fillishän siitä tulee. Varovaistahan se homma oli, eikä silleen uskaltanut vetää, miten normaalisti. Toisaalta kunto on niin paska, että vähempikin riittää. Seuraavalla kerralla homma sujuu varmasti taas paremmin.



Ja bonarina kävelin himaan. 2.5km ja ilman keppejä, vaikka ne olin turvaksi mukaan ottanut. Kanniskelin niitä sitten vaan mukanani. Kaikenkaikkiaan eka päivä sitten maanantaisen kipsinpoiston, kun en tarvinnut noita keppejä ollenkaan, koska aamulla olin rohkeana tyttönä lähtenyt kouluun ilman niitä. Ihan ite ja vielä linja-autolla. Jarpan kyydillä pääsin monnarille, mutta se kun joutui sitten menemään siitä töihin, niin pois piti päästä joko jalkasin tai bussilla. Matka on kanssa pidempi, mitä seitsemään viikkoon olen yhtäsoittoa liikkunut. Aikaa tuohon kahden ja puolen kilsan kotsaanpaluuseen meni huimat 52 minuuttia, ei hyvää päivää! Selkeesti kuitenkin nopeemmin, mitä toissapäivänä, kun vilkasin hyvikseen vauhtini sykemittarista (n.2km/h!). Ei sillä, että noilla varsinaisesti väliä olisi, mutta kyllä se vähän tilanteen suunnasta kertoo tällaiselle numerofriikille. Antaa hyvää puhtia, kun tietää liikkuvan yli 2,5 km tunnissa, hah!

Hei ja sitten pyörään: mitä luulette voisiko pyörän ostopäätöstä tehdä, vaikkei se pyöräily koeajossa täysin rentoa olisikaan??? Ajattelin ensi viikolla käydä koeajamassa pyörän ja tekis myös mieli ihan oikeasti ostaa se, jos se suinkin on hyvän tuntuinen ja sopivan kokoinen. Mietin vaan, että kuinkakohan paljon tuo jäykkä nilkka vaikuttaa siihen tuntumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3