lauantai 31. tammikuuta 2015

Perjantai, nämä laulut on kaikuja saarelta

Olen kirjoittanut ennenkin näitä postauksia mun päivästä ja nyt tulee jälleen yksi. Päivä nimeltä perjantai.

Aamurutiinit: lehti ja sama Arabian teema-mallinen kahvikuppi
Mulla oli kello herättämässä seiskalta, mutta sain itseni ylös joskus kasin jälkeen. Aamupuurot ja -kahvit naamariin. Perinteinen sanomalehti, Keskisuomalainen, kuuluu mun aamurutiineihin. Tykkään myös ihan hulluna hitaista aamuista, mutta nyt ei sellaista aamua ollut. Fiilis oli jotenkin melankolinen: mietin työasioita, työstä jota nyt teen ja työtä jota tulen tekemään. Tai lähinnä sitä, etten tiedä mitä se työ tulee olemaan.

Jo monnarilla. Lidlin juoksureppu, toimii myös ihan hyvin!
Ysin aikaan olin hölkkävaatteet päällä, matkalla kohti monnaria. Reilu vartti hölkkää ja olin salilla. Yläkroppatreeni kulki kohtuu hyvin ja kesti reilun tunnin. Kaikkien pukemisten ja riisumisten jälkeen kello oli kuitenkin yli puoli yhdentoista, kun matka kohti kotia alkoi. Sain idean kävästä matkalla hakemassa muikkuja, sillä kiitos torkuttelujen ruoanlaitosta olisi tullut jälleen kerran vähän turhan hätäistä hommaa.

Hiljaista oli monnarilla. Huomaa Kissi Vähä-Hiilarin paino oik. reunassa!
Kotiin päästyäni painelin suihkuun ja söin lounaaksi Jarpan riisihässäkkää, muikkuja ja salaattia. Melankolia jatkui edelleen, sellainen jännä. Jarppa keitti lounaan jälkeen meille terapiakahvit. Seuraavan kerran nähdään silleen, että toinen ei nuku, maanantaina. Melkoista touhua ollut tämä viikko näiden meidän töiden kanssa ja se lienee tuota melankoliaakin selittää. Laittelin eväät ja muut tavarat valmiiksi ja äkkiä kello olikin jo yli puolen päivän. Vähän naamaa enemmän ihmisen näköiseksi, kamat kantoon ja kohti työmaata, jossa olin hyvissä ajoin ennen yhtä.

Lounasta kotsassa.
Ilta töissä sujui tuttuun tapaan. Aika omissa oloissani tein töitä, asiakkaiden seurassa oli kiva olla. Oon niin vähän viimeisen vuoden aikana tehnyt tuota omaa työtäni ja jotenkin siitä nauttii ihan erilailla, kuin ennen sitä. Tai sanotaanko, että huonoja päiviä, jolloin motivaatiota on vaikea löytää, ei ole. Töistä ihan oikeasti nauttii, niinkuin melkein aina ennen näitä poissaoloja on ollutkin. Ilta ysiltä pääsin lähtemään kotsaan.

Töissäpä töissä.
Lähikaupan kautta tulin kotsaan, tyhjään kotsaan. Keräilin levällään olleet treenikamat, laittelin parit viestit
vastauksena päivällä tulleisiin viesteihin, kävin iltapesuilla, soitin pikkuveljelle ja kokkailin tulevien päivien eväät. Iltapalaksi söin rahkaa ja muutaman palan kaupasta ostamaa tummaa suklaata. Lisäksi nappasin yliannostuksen C-vitamiinia, sillä oli pientä flunssan tuntua. Oon syönyt aika maltillisesti ja päättänyt, että kerran viikossa voin ostaa jotain herkkua, joko tummaa suklaata, herkkupähkinöitä tai salmiakkia. Siltikään läheskään joka viikko en ole noita herkkuja syönyt, vaan herkkuhetket on ollut jotain isompia lounaita tai sen sellaisia.

Survival-eväät Salesta. Pikkuinen kauppa.
Yhdentoista jälkeen tulin kirjoittelemaan tätä postausta, jota en kuitenkaan loppuun asti jaksa tehdä. Jääköön viimeistely huomiseksi. Kello on lähemmäksi puoli kaksitoista, taidan painua sänkyyn, jossa todennäköisesti selailen puhelimella blogit ja päivän uutiset ja saan toivottavasti unen, sanotaanko, tunnin sisällä.

Sellainen oli mun ei niin häävi perjantai. Vähempikin riittäisi. Iltavuorot haukkaa päivästä kieltämättä ison osan.

4 kommenttia:

  1. Tässähän on paljon samoja piirteitä kun minun päivissä. Ainakin itsellä tuntuu pientä kiirettä olevan yhtenään kun haluaisi yhden päivän aikana tehä vähän liikaa asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltavuorot varsin on sellaisia, että saattaa kiirus tulla, vaikkei kovin ihmeitä tekisikään :).

      Poista
  2. Täältä löytyi kiva, uusi blogi. Liityin heti lukijaksi. Minuun voi tutustua osoitteessa toppojalka.blogspot.fi. Kuullaan taas.

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3