tiistai 21. elokuuta 2012

"Kivusta nautintoon...

...on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään"! Vaikka mä kuinka ja paljon treenaan ja oon juossut mäkiä, oon juossut polkuja, niin siitä huolimatta mä onnistuin sunnuntaisen kisan jälkeen saamaan (tänäkin vuonna) kunnon lihassäryt. Eikä ne tule niistä hemmetin hapottavista nousuista, vaan niistä rankoista laskuista. Voin kertoa, että se on kuulkaa viime yönä näky, kun 95-vuotias mummo on liikkeiltään ketterämpi, kuin hoitajansa.

Lueskelin yöllä (ahkerana tyttönä) tietoa aiheesta DOMS, eli viivästynyt lihaskipu. Vastoin yleistä luuloa se ei johdu maitohappojen kertymisestä lihakseen eikä myöskään lihasten kireydestä/venyttämättömyydestä. Vaikka kipua on tutkittu paljon, on sen syntymekanismi edelleen epäselvä. Eniten tätä lihaskipua aiheuttaa voimakas lihasten eksentrinen kuormitus. Eli lihas siis pyrkii venymään ja supistumaan samanaikaisesti. Tälläistä kuormitusta aiheuttaa runsaasti juuri esim. alamäkijuoksu sekä painojen hidas alaslaskeminen.

Kipu on merkki lihasvaurioista, jota syntyy ääripäiden suoritusten jälkeen. Eli silloin kun lihas on työskennellyt joko tottumattomasti tai erinnomaisen kovalla teholla. Kipu on suojelumekanismi liiallisilta lihasvaurioilta. RICE-menetelmä (Rest, Ice, Compression, Elevatioin) auttaa tutkitusti lihaskipuun ja myös palauttavalla harjoittelulla kipua lieventävä ja paranemista nopeuttava vaikutus. Venyttelyllä ei ole suurta roolia lihaskivun helpottamisessa, kuten ei myöskään sen ehkäisemisessä.

DOMS on elimistön luonnollinen tapa reagoida, eikä se ole millään lailla vaaraksi. Harjoitusvaste kestää useita kuukausia, eli seuraavalla kerralla kipu ei ole läheskään yhtä suurta vaikka harjoite tehtäisiin pidemmänkin ajan kuluttua uudelleen. Palauttavaa harjoittelua tehdessä on lihasten lämmittely tärkeää! Ilmeisesti jäähdyttelyllä sekä ravinnolla on jonkinlainen (pienehkö) rooli lihaskivun ehkäisemisessä, toisin kuin venyttelyllä (josta nyt muutenkin on aika ristiriitaisia tutkimuksia olemassa!).

Että tälläinen tietopaketti sitten tälläkertaa. Muistakaahan, että mä oon koulutukselta ihan vaan hoitaja, en liikuntafysiologi. Bloggauksen harrastaja, en tietokirjailija. Wannabe Juoksija, en ammattiurheilija. Omaan siis vain ja ainoastaan empiiristä "minä itse ja mun lihaksiin sattuu -tutkimustietoa" sekä internetin ihmeellisestä maailmasta lukemaani tietoa (jonka suodattamisessa olen kyllä kohtalaisen hyvä. Tässä ja tässä muutama linkki, olkaa hyvät).

Lopuksi vielä linkkiä kuvamateriaaliin sunnuntaisesta kisasta,
Kuvaajana Touho Häkkinen
Kuvaajana Jari Järvinen

Enjoy. Mä lähden nyt hoitamaan yövuorokoomaa sekä kipeitä lihaksia. Eli liikuttamaan vasenta jalkaa oikean eteen sekä oikeaa jalkaa vasemman eteen. En ole vielä ihan varma, voiko sitä kutsua edes hölkkäämiseksi.

2 kommenttia:

  1. Tässähän tuli hyvä tietopaketti, ikinä kuullutkaan moisesta. Toivottavasti jalat vetristyy nopsaan ja askel kevenee! Alamäkeen juokseminen on (miusta) haasteellista ja rankkaa, hirvittää jo Kolin koitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se tästä! Sama homma, välillä hirvittää ja välillä sitten on taas varmempi olo. Oon yrittänyt psyykata itseä siihen, että reitti tosiaan on vaativa.. Etten piiputa toiseen nousuun (tai laskuun :O). Mut kyllä se hyvin menee, vielä on aikaa! Jos ei muuta, niin sisulla.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3