maanantai 20. huhtikuuta 2015

Loppuelämän ensimmäinen päivä!

Tässä taannoin käytiin kutakuinkin seuraavanlainen keskustelu kolme -vuotiaan kummitytsäni kanssa:
"Hei tuutko meille viikolla joku päivä kipsinpoistojuhliin?"
"Joo! Hyvää syntymäpäivää Tarun jalalle!!!!"
"No kuule niimpä!!!"
Long time, no see: KAKSI KENKÄÄ!
Olihan mun nyt tultava hetimmiten kertomaan tänne blogiinkin mikä on humpan juoni tuon murtuneen nilkkani kanssa. Murtuma on lähtenyt hyvin luutumaan ja jatkaa nyt sitten luutumistaan ilman kipsiä. Ruuvit ja levy on hyvin paikallaan. Olihan se aika graavin näköinen rtg-kuva, eihän siitä mihkään pääse. Alien-jalka. Huhheijaa, miten kreisi fiilis. Liikkuminen tuntuu ihan urpolta. Oikein pitää muistella ja mallioppia terveeltä jalalta normaalia liikettä (joka nyt on ei monestakaan syystä todellakaan onnistu vielä!). Sen lisäksi, että on kadonnut lihakset, on myös kadonnut lihasmuisti. Näin illalla jalka on turvonnut jopa niin, että aamuinen rimpula pohjekin on paksumpi kuin terve jalka. Optinen harha on myös aika hullu: jalka tuntuu höyhenen kevyeltä ja myöskin lyhyemmältä verrattaen toiseen.

Hemmetisti sattuu (enemmän kuin tapaturman jälkeen) ja kepit on oltava edelleen turvana. Liikerata nilkassa on suppea kun mikä ja sitä rupean nyt harjoittelemaan...  Samoin kun kävelemistä. Mitään varsinaista jumppaohjelmaa mulla ei kyllä ole, mutta googlasin sellaisen. Näyttivät kaikki olevan suht samanlaisia ja aika pirun yksinkertaisia. Kävelykepit on vielä tukena ja vaikka kotona oonkin köpötellyt vähän ilmankin, niin liikerata on paljo normaalimpi sauvojen ollessa hommassa mukana. Ulos en uskaltaisi ilman lähteä. Pari viikkoa olen vielä sairaslomalla. Toivoa sopii, etten enempää. Turvottelut ja kipuilut saattaa tosiaan kestää. Joko sen kolme kuukautta tai vuoden, kumpikin on ihan normaalia. Nähtäväksi jää, aiheuttaako fiksaatiokamat oireilua vai ei. Joskus niitä poistellaan osittain tai kokonaan, joskus ei. Vähintään puoli vuotta niiden tulisi kuitenkin olla, että lopputulos luutumisen kannalta olisi optimaalinen. Kylmäpussi, kipulääke ja vahva mieli on kaivettu avuksi. Kyllä se tästä.

Liikuntojen suhteen eteenpäin mennään sillä lailla, että uimaan voin mennä. Samoin pyöräilemään. Ihan siihen tahtiin kun kivut antavat myöten. Luulen, että toi kipu toimii kuitenkin hyvänä mittarina. Mitään spinningtuntia en kuvittelisi ikinä tekeväni tähän saumaan, mutta huomenna aion yrittää vesijuoksua. Tai ainakin menen salin jälkeen lillumaan altaaseen. Kevyttä hölkkää voin kokeilla sitten, kun kävelylenkit sujuvat normaalisti ja kivuitta. Kyykkyyn tuskin pääsen aikoihin, joten kaikenmaailman jalkalaitteet menee nyt tutustuttavien asioiden listalle. Puoli vuotta leikkauksesta on hyvä aika pitää nilkoille rankat liikunnat liikunnat pois kuvioista. Se täytyy kuitenkin muistaa, että murtuman lopullinen paraneminen vaatii painoa ja askelluksen tuomaa tärähtelyä, että kunnon kävelylenkkeily kehiin het kun kipu vaan antaa myöten ja sitä kävelyä taas oppii. Mitä siihen toiseen leikkaukseen, eli faskiotomiaan, tulee, niin kolmen kuukauden päästä mulla on operatöörille kontrolli. Sellaista suunnitelmaa toivoin ite ja oon tosi tyytyväinen siihen. Muutenkin on paljon turvallisempi olo, kun hoitokontakti on vielä olemassa ja vielä jalkaspesialistiin!

Nythän tietysti tuntuu, etten kävele normaalisti ikinä. Ihan samalla lailla kuvittelin myös, etten saa puoltapainoa varattua ikinä. Sama täysipainovarauksen kanssa. Jos tuntuu, että kuntoutuminen ei mene eteenpäin, varaan ajan fysioterapeutille vaikka ilman lähetettä. Ihan yks hailee mitä maksaa (kertokaa kuka Jyväskylässä on nilkkojen ja jalkaterien kanssa hyvä!!!???).

Älyttömän kiitollinen olen kaikesta tsempistä, mitä olen saanut. Iso kiitos kuuluu teille lukijoille, teidän tsemppauksille, kommentoinneille ja kertomuksille vastaavista jutuista!
-Kiitos! Samoin kaikille kamuille, jotka on aktivoitunut kyselemään kuulumisia. Sitten on niitä tuntemattomia, jotka on kertonut omia tarinoitaan. Ja ne tarinat on lähes poikkeuksetta positiivisia, toisin kun Suomi24 -foorumissa, hah! Sitten on tietysti Jarppa, joka on ollut saatavilla suurinpiirtein sen 24/7 ja kun ei ole ollut, niin onhan Jyppilässä pikkusisko ja -veli.

Ja long time, no see: FARKUT!!!!!!

12 kommenttia:

  1. Ihana asenne sulla, tarttui ruudun tällekin puolelle sellainen feel good -olo tekstistä ja varsinkin noista kuvista! :)

    VastaaPoista
  2. Nonin, siitä se homma etenee! Mä en tiedä jyväskyläläisistä fyssareista mitään, mutta mun mielestä se nyt on melkein se ja sama, meneekö sinne ilman lähetettä vai lähetteen kanssa. Kelan korvaus on 11 euroa, eli ei mikään kovin hulppea. Toisaalta en kyllä keksi yhtään järkevää syytä, miksi et saisi lähetettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän ne lähetteen laittais, jos jaksais sitä kysellä.. Varmaan laittais kerran pari tonne sairaalankin fyssarille, jos ei kävely ota sujuakseen. Ainakin niin mulle osastolla sanottiin. Mut joo, Kelat on kyllä aika mitättömiä.. Vaikka miksei tässä konkurssissa jokainen euro olis kotiin päin :D.

      Poista
  3. Mahtavaa! Tästä vaan rauhassa askel askeleelta eteenpäin niin hyvä tulee :) Toivottavasti vesijuoksu sujuu, se on kyllä ehdoton telakkaklassikko jolla tehdään rautaista kuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesijuoksu sujui ja oli kyllä kaikin puolin hyväksi. Aika klassikko on kyllä vesijuoksu ja näin voimattomana sitä oikeen tajuaa veden vastuksen :).

      Poista
  4. Loistavaa kun sait kipsin pois :) Mehiläisessä Kalle Tiilikainen on hoitanut mun jalkavaivojani tosi hyvin. Tosin ei leikkauksen jälkeen vaan muissa asioissa mutta soita sinne ja kysäise hoitaako myös sun jalan kaltaisia tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi hyvä fiilis, kun voi ihan oikeesti alottaa kuntoutumaan! Laitanpa nimen mieleen! Hyvä kuulla suosituksia, koska varmaan kaikki on kyllä ammattilaisia, mutta toiset tietää jostain enemmän kun toiset. Ei voi kaikki perehtyä kaikkeen, sen verran on monimutkainen ihmiskroppa.

      Aion varmaan tässä tovin katsella mihin suuntaan homma menee.. En oikein tiedä kannattaisko heti alkuun olla ammattilainen tukena vai vasta sitten, jos tulee takapakkia/homma ei mene parempaan suuntaan (ilmeisesti ei, koska ei kukaan sanonut..). Nythän kävely tietty on kummaa kun mikä, kun on kipuja, heikko jalka, huono lihasmuisti ja liikeradat pienet..

      Poista
  5. Fysioterapeuteista itse voin suositella Samuli Pigg - Terveystalolla ainakin pitää vastaanottoa. Pisti mut mm. kävelemään juoksumatolla, kuvasi, näytti, selitti ja harjoitutti sen jälkeen kuinka edes kävellään oikein. Tämä kaikkien muiden tutkimusten lisäksi. Plus tekee yksilölliset tukipohjalliset JOS tarvitsee sellaisiakin sitten jostain syystä.
    Jyväskylän Fysioterapian Askelklinikasta olen myös kuullut kyllä hyvää, itse en ole käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on menneinä aikoina joku tainnut just samaa suositella.. En ehkä ihan vielä varaa fyssarille aikaa, nyt ne ei varmaan paljon muuta voisi sanoa, kun liikerataa laajemmaksi ja lihasten vahvistusta.. (kts. ed. kommentti).. :).

      Poista
  6. Mun miehen (josta kerroin aiemmin) fyssari Jyväskylässä oli Toni Gallen Terveystalosta. Toimi ainakin meidän perheen tapauksessa :) Itse olen aiemmin ollut Samuli Piggin vastaanotolla askellusasioissa, mutta se oli vuosia sitten se, eikä liittynyt mihinkään vammaan. Vaikka eipä tuolla varmaan mitään merkitystä ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, no hällä ainaskin kokemusta justkin vastaavasta ja asiakkaalla hyviä kokemuksia, aika oiva kombo :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3