perjantai 15. marraskuuta 2013

En haluaisi valittaa, mutta....


  1. ...jalka on pirun kipeä taas. Enkä edes tiedä miksi, en nimittäin ole yhtään pelleillyt taikka urheillut huonoilla tuntemuksilla. Kantapään lisäksi kipeänä on akilles. Alan olla niin täynnä tätä hommaa!
  2. ...julkiselta sektorilta ei saa minkäännäköisiä apuja tällaisiin. Eikä työterveydestä. Pitäis ruveta harrastaan saikuttelua, mutta kun ei vaan jotenkin sovi mulle. Se harrastus.
  3. ...yksityissektori on aika kallista. Ihan sama, varasin kuitenkin maanantaiksi ajan rasitusvammoihin perehtyneelle ortopedille. Toivottavasti käynnistä jää muutakin käteen kuin lasku.
  4. ...tässä kolmen viikon listassa on kuusi vapaapäivää ja kuusi koulupäivää. Joten oli pakko ottaa kolme lomapäivää, että saan tähän listaan edes muutaman ihan oikean vapaan.
  5. ...ottaisin mielelläni yksittäisiä palkattomia vapaita, mutta niiden myöntäminen on tällähetkellä ihan pirun tiukassa. Ei tarvitsisi valittaa kohdasta neljä.
  6. ...juoksemisen lisäksi pannassa on tällähetkellä myös lähestulkoon kaikki muu, paitsi uinti tai kuntosali. Joku edes pieni lenkki olisi niin helppo toteuttaa pitkäksi venyneen koulupäivän päälle.
  7. ...harmittaa, että nyt kun mulla on kerrankin ajoissa tieto KIHUn kestävyysharjoittelututkimuksesta (kiitos Retkeillessä -blogin kirjoittajalle), niin en voi sinne hakea kun oon jalkavammainen.
  8. ...kun koulupäivät on venynyt, niin kokoajan on pimeä. Näin niinkun periaatteessa tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, mutta en mahda sille mitään että pimeä on mulle vähän vaikeaa.
Jatkanko listaa? Öööö... En mä.

Ehkä joku parantumattomasti sairas saattaisi olla onnellinen, että sattuisi vain jalkaan. Okei. Ehkä jossain maassa ei ihminen saa ilman rahaa yhtään minkäänlaisia terveyspalveluja.  Ehkä joku pitkäaikaistyötön olisi onnellinen, että ylipäänsä saisi töitä. Ehkä jossain oltaisiin valmiita istumaan koulunpenkillä vuorokaudet läpeensä ilmaisen koulutuksen eteen. Ehkä joku neliraajahalvaantunut olisi onnellinen voidessaan harrastaa edes jotain liikuntaa. Ehkä jossain haaveillaan kestävyysurheilututkimuksen sijaan rokotusohjelmasta. Ehkä joku ääriolosuhteissa elämästään taisteleva vaihtaisi itsensä mielellään pimeyteen ja pieneen tihkusateeseen.

Tässä se nyt kuitenkin oli. Ihan numeroina lueteltu länsimaalaisen 29 -vuotiaan perusterveen tytön ahdinko. Oikein positiivisuuspläjäys! (Syytän kaikesta tätä rasitusvammaa!)


7 kommenttia:

  1. Keksein alkuviikosta täsmälääkkeen akillesjännekivulle, golfpallohierontaa pohkeelle ja oikeastaan sille koko alueelle, kunhan nyt ei sitä ite jännettä hiero. Mulla tosin kipu tuli lääkkeen sivuvaikutuksena, kolme päivää oli hiljalleen pahenemaan päin ja kun ei nukkumaan pystynyt niin kokeili epätoivoisena tällasta, kun sehän on kiinnittynyt pohjelihakseen ja vaikka ite pohje tuntu ihan löysältä niin siinähän on se toinenkin lihas, soleus, joka ei samalla tavalla tunnu tai näy. Ei tarvinnu paljoa hieroa että pysty nukkuun. Tää lääke siis aiheuttaa jonkinlaista lihaskireyttä, eli ei se välttämättä niin kovasti eri asia ole, ja kokeiluhan ei ole vaikeata tai aikaa vievää.. Mikä tahansa kova pallo tai vastaava kelvannee, helpompi toteuttaa hieronta kuin käsillä, ei tarvi muuta kuin istua lattialla ja vähän varata painoa jalalla sen pallon päälle. Ja mitä enemmän löytää omia ratkaisuja ongelmiin, niin sen helpompi ja nopeampi niitä on korjata.

    VastaaPoista
  2. Lisätään vielä tällanen linkki, kun näytti sopivalta, tuli vastaan kun tarkistin että soleus on se miksi sitä muistelin:
    http://rpm-therapy.com/2011/tight-calf-muscles-low-back-pain/soleus-muscle-trigger-point-san-jose-roman-paradigm/

    Eli jos nyt oikeen tulkitsen niin tossa on punasella merkattu kipukohdat ja sitten rastilla trigger pointsit. Eli noi pointsit on sellasia pisteitä, joihin tavallisesti tulee lihasjumi, joka sitten aiheuttaa sitä kipua sille alueelle. Lihasjumi poistetaan sillä pisteen painamisella / hieronnalla. Sen pisteen pitäisi olla myös normaalia kipeämpi. Ensin kohdistetaan painetta niin kauan että kipu katoaa ja sitten lisätään painetta sen verran että taas sattuu ja kun tää kipu katoaa niin se ois valmis.

    Selityksestä varmaan saa sopivasti sellasen käsityksen että en ole ihan ammattilainen tään suhteen, yhden lyhyen kirjan olen aiheesta lukenut. Kai tää on aika tarkkaan sama juttu kuin mitä hierojat tekevät, jenkkipuolella ovat vaan tehneet tästä tällasen helpohkon itsehoitomenetelmän. Ei sillä etteikö hieroja osaisi paremmin, mutta ite tehtynä se ei taida olla ihan yhtä tuskallista, kun ei tule ennakoimattomia painalluksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Oon tän akilleksen jotenkin liittänyt tuohon pahimmoiseen PF:n.. Mikäli sekään nyt on sitä. Nyt kun mainitsin, niin tuleekin heti mieleen muutaman vkon takainen akilleen kipu, jota luulin ekana krampiksi just tuolla soleuksessa. Kiitsa hyvästä itsehoitovinkistä :).

      Poista
  3. Voi Taru, mä niin jaan sun fiilikset! Onhan se nyt kumma, ettei näille meidän vammailuille näy loppua. Olen itsekin joutunut luopumaan niin monesta kivasta jutusta siksi, että jalkaan sattuu. Olen myös tuhlannut kohta puoli omaisuuttani kaikennäköisiin auttajiin. Pimeä tarkoittaa mulle sitä, että koirat eivät pääse edes metsään juoksemaan, kun en ole koskaan valoisan aikaan kotona. Lenkittää en pysty, kun jalkaan koskee.

    Eli aikalailla samassa veneessä ollaan. Eteenpäin se on porskutettava, vaikka välillä onkin hemmetin vaikeaa. Torstaina töistä tullessani suoraan sanottuna itkin tätä surkeaa tilannetta hyvän tovin. Sitten taas ryhdistäydyin. Koska ei ole muita vaihtoehtoja.

    Hyvä, että menet lääkäriin! Tuskin sieltä joutuu tyhjin käsin lähtemään (eikä se lompakon tyhjeneminen sitten harmita niin paljon). Kovasti voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sulle. Joo, välillä tulee kyllä fiilis että onko tässä paluuta normaaliin juoksuarkeen hitto ikänä! Mutta kaipa tässä on. Hassua myös, kun oon vuodesta 2010 asti juossut maratonin per kesä pl. viime kesä. Tekeminen on ollut vahvasti sidonnaista "tavoitteeseen" ja yhtäkkiä ootkin vähän niinkun tuuliajolla kun ei tiedä mitä, missä ja milloin.

      Poista
  4. Kyllä joskus pitääkin avautua. Eikä mun mielestä tarvii kärsiä hiljaa ihan vaan siksi, että jollain on asiat vielä huonommin. Ja sitä paitsi, paska päivä nyt vaan on paska, vaikkei se järjellä ajatellen aina oiskaan. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Sanos muuta! Kuhan aina välistä muistaa olla kans kiitollinenkin niistä jutuista mitä on itellä hyvin :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3