Seinä

Maaginen leuanveto-ohjelma The Twenty Pull-ups Challenge on nyt kahlattu läpi ja ensi viikolla olisi sitten testin paikka. Ohjelman nimi on mahtipontinen, mutta voin kertoa, että lopputulos tulee olemaan kaikkea muuta. Mun lähtötaso ohjelmassa oli kahdeksan leukaa. Ekat kolme viikkoa sujui mallikkaasti. Kolmen viikon jälkeinen testitulos oli 11 leukaa, joka oli kohtalaisen jees siihen nähden, että riesana oli viisi joulukiloa ja pikkuiset rasitusvammat vasemmassa ojentajassa kainalon lähettyvillä ja sekundääri vaivana oikean hauiksen kipeytymä kyynärtaipeessa. No rasitusvammat meni menojaa ja joulukiloistakin puolet. Ohjelma kuitenkin vaikeutui aika radikaalisti kolmen viikon jälkeen. Tekeminen vaihtui ensin kahlaamiseksi, sitten rämpimiseksi ja loppuviimein aika täydelliseksi kompuroimiseksi.

Pari viimeistä päivää olisi pitänyt näyttää tältä:

Ylhäällä siis ekan kolme viikkoisen testitulos...

...ja sen mukaan valitaan sarja.

Eihän nuo mennyt sinne päinkään ja oon sitten luovinut omiani. Kerran jos toisenkin oon lähtenyt vetämään hommaa ihan liian lyhyillä palautusajoilla, joka on johtanut täydellisille hapoille ja kompastumisiin. Jarppa sanoi, että jos kolme kertaa viikossa vedän äärirajoille, niin palautumista ei todellakaan tapahdu ja todennäköisesti on turha odottaa mitään massiivista kehitystäkään. Itsellä on vähän sellainen fiilis, että hyvä jos se kolmen viikon takainen 11 menee.

Noin niinkun muutenkin näissä punttailuissa on viime viikkoina ollut tuntuma, että yksi jos toinenkin osa-alue junnaa paikallaan tai jopa taantuu. Penkkipunnerrus lienet ainoa, jossa on tapahtunut kehitystä ja sekin hyvin pientä. Sanotaanko siis, että paskat treenit on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, mikä normaalisti on just toisin päin. Kehittyminen kokonaisuudessaan on ollut tosi plussan puolella oikeastaan todella pitkään. Oikeastaan tää on ihan uusi tilanne. Jonkinlaisia hitaamman kehittymisen jaksoja on toki ollut, jotka ohjelman vaihto on korjannut. Koko ajan oon kuitenkin pystynyt treenaamaan nousujohteisesti, enkä oikeastaan koskaan ole pitänyt mitään kevyempiä viikkoja. Toki mulla on ollut täydellisiä taukoja salitreenistä esimerkiksi kesällä jokunen viikko ja keväällä nilkkamurtuman johdosta. Yleensä saattaa myös jokin flunssa hoitaa sen, että tulee taukoa, mutta nytpä ei ole ollut riesana sellaisiakaan.

Kesästä asti ollaan menty aika kovalla proggressiolla ja kesästä alkaa toden totta olla aikaa. Taitaa siis olla hieman kevyempien treenien aika nyt muutaman viikon ajan. Aika siistiä, että kerrankin osaan kuulostella itseäni ajoissa ja aika siistiä, että voin punttitreeneissäkin kevennellä ilman, että joku vamma, kremppa ja pöpö hoitaa sen mun puolesta! Palauttava punttitreeni, kai niitä sellaisiakin harrastetaan?