Juoksumatolla

Huh. Viikko on ollut melkoinen ja vielä viikonlopun aamuvuorot olisi edessä. Se on sellainen karman laki, että kun on muutenkin kiirettä, paljon menoja ja tapaamisia, niin tietty ne työpäivätkin on sitten sisällöltään täynnä touhua. Tänään olin niin kertakaikkisen poikki, että sali oli pakko siirtää tästä illasta viikonloppuun. Nyt lepiä kotona ja ajoissa unille. Sen verran oli tilannetta pakko käyttää hyväksi, että rupesin purkamaan pyykkivuorta. Tässä työn ja opiskelun yhdistämisessä olen laittanut merkille, että joskus tällaisina viikkoina on riittävästi haastetta löytää aika, jolloin voi sen pyykkikoneen pyöräyttää. Kiitollinen täytyy myös olla tuolle komeammalle osapuolelle, jonka ansiosta täällä kotona ei ole tiskivuorta ja aika usein on ruokaakin tehtynä! Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja toisen kerran uimahallilla. Kaksi päivää meni niin, ettei urheilemaan ollut käytännössä mitään jakoja ja nyt tänään oli tosiaan pakko jättää liikunnat väliin. Toivottavasti luvassa on hyviä yöunia ja energiaa lauantain ja sunnuntain illoissa.

Oikeastaan mun piti tulla kertomaan aamutreenistä, jonka tuossa viikolla uimahallilla tein. Juoksin nimittäin 45min. juoksumatolla. Juoksumatto ei todellakaan ole mun suokkareita, mutta kaipasin aerobista ja halusin uida, joten tuo nyt oli luonteva yhdistelmä. Ensin höntsäsin 5min. 8km/h jonka jälkeen vuorottelin vauhhteja 10km/h ja 12km/h aina viiden minuutin välein. Loppuun vielä 5min. aloitettua vauhtia. Pitkähköjä vetoja siis ja pitkähköllä palautuksella. Sykkeet oli kyllä kohtalaisen korkealla vauhtiin nähden. Taikka oikeastaan mattojuoksuun nähden, ei niinkään vauhtiin. Matollahan tulisi olla 1% kulma, että se vastaisi juoksua tasamaalla. Tuota kulmaa ei mulla ollut. Jos joskus saan tuon jalkani sillätavoin terveeksi, että uskallan haaveilla ihan oikeasta kestävyysjuoksusta, niin voisin kyllä tuota mattojuoksua harkita just noita vetoja varten, jos kovin on huono keli taikka liukasta. Näin periaatteessa kyllä olen ulkona juoksun ystävä, vaikka sataisi pieniä kiviä.

En todellakaan tiedä onko nämä mun onnettomat juoksukokeilut hyväksi tuolle kipeälle jalalle. Joskus tuntuu, että teit niin tai näin, menee aina väärinpäin. Ihana oli kuitenkin taas juosta. Saada aivot siihen putkeen ja tiputella harteilta yhtä jos toista. Juosta myös kovemmilla sykkeillä ja tuntea sitä päättäväisyyttä, joka juostessa syntyy. Hitto vie! Päälle uiskentelin vielä 45min. Rintauintia ja tasaisen tappavaa vauhtia. Varmaan 1400 metriä. En tiedä meninkö viimeisellä vartilla kierroksissa sekaisin. Tonni kulki ainakin siihen puoleen tuntiin, niinkun vallalla on ollut.