tiistai 2. syyskuuta 2014

Wannabe Juoksijan Ruka-adventures, osa 2

Wannabe Juoksijan Ruka-adventures, päivä 2

Matkalla kohti Kuusinkia.



Toisena päivänä laitettiin herätyskello soimaan jotain seiskan ja kasin välille. Ilma oli muuttunut sateisen harmaaksi, sitä oli luvassa koko viikon. Vaikka olenkin auringonrakastaja ja keleistä kitisijä, on sellaisessa paikassa, kun loma, turha valittaa niistä saati jättää asioita tekemättä sen tähden. Ainakaan, jos haluaa. Jara lähti aamupalailun jälkeen Kuusinkijoelle kalaan. Se on tietääkseni jokaisen perhokalan THE JOKI. Yksi niistä. Minä lähdin vähän perään ajelemaan fillarilla kohti samaista jokea. Tällä kertaa oli kartat mukana, mutta unohdin vesipullon. Höh.

Vuotunkijärven rannalla. Vähän lähempänä Kuusinkia.


Evästelytreffit pidettiin jollain notskipaikalla Kuusinkijoen varrella. Mä jatkoin siitä matkaa kohti susirajaa ja Jara jäi vielä kalastelemaan. Toiset treffit oli tarkoitus pitää myöhemmin. Juomista mun oli tarkoitus ostaa Camping-Kuusingista. Ja ostinkin, kolme trippiä. Ihan vain siksi, koska toinen vaihtis olisi ollut 0,33l lasipullot. Oo, mikä paikka se oli. Camping-kioski keskellä ei mitään. Campingin pitäjä oli ihmeissään, kun joku tuli sinne pyörällä. Kerran tänä vuonna aiemminkin oli tullut, vilkas pyöräilyvuosi siis siellä.

Evästauko joentörmällä.


Matka jatkui kohti Venäjän rajaa, josta palailin hieman takaisin päin ja lähdin poikkitietä kohti lohipyörteeksi nimettyä joenmutkaa. Siellä oli tarkoitus lounastaa. No kilsan kahden päästä tajusin kyllä, että tuonne tielle ei autolla todellakaan kannata lähteä. Ei, vaikka kartan ja paikallisten mukaan voisikin. Tosi myös sade oli tuota tietä laittanut heikompaan kulkuun. No, mulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: nousta sen kolmisen kilometriä takaisin paremmalle tielle, kohdata uudelleen tiellä riekkunut koira ja lounastaa muualla. Toinen vaihtoehto oli seurata jokea lähellä susirajaa kulkevalle riippusillalle, ylittää joki japolkea toista rantaa takaisin. Vähin energioin. Valitsin jälkimmäisen, en ole takaisinpalaaja -tyyppiä. Valinnasta muodostuikin seikkailua kerrakseen.

Rajavyöhyke alkaa Paljakantiellä. Venäjä 400 metrin päässä.


Komiahan siellä oli mennä.


Tarvoin ikuisuudelta tuntuvan ajan välillä taluttaen ja välillä pyörää kantaen, mutta hyvin vähän tehden sitä, mitä pyörällä on tarkoitus, eli pyöräillen. Täytyy myöntää, että muutaman kerran olin kyllä aika kauhusta kankeana, että ei hemmetti, jos täältä kuitenkin kaiken vaivannäön jälkeen joutuu palaamaan takaisin. Toinen jännittävä juttu oli syömis- ja juomishommelit ja päädyinkin ripulin uhalla (ei tullut) juomaan joesta vettä. Maastokartat mobiilisovellus loi uskoa, että riippusilta lähestyy, vaikkakin hiljaa. Ja tuon sillan jälkeen olisi tiedossa ajettavaa maastoa. Mitään varsinaisia suunnistustaitoja tuo pätkä ei vaatinut, kunhan joki ei päässyt liian kauaksi.

Välillä matalalla...


...ja välillä vähän korkeammalla.


Vihdoin ja viimein saavuin lähellä Venäjän rajaa keikkuvalle riippusillalle. Sen ylitys se jännää oli myöskin, kun jotain puolivälissä tajusin, että en ollut laittanut puhelinta vesisuojapussiin. No, pääsin kuitenkin vastarannalle ja edelleen saunavaaralle, metsäteille ja kohti mökkeröä, jonne oli matkaa tuossa vaiheessa jotain 30 kilometriä. Saunavaaralla oli myös kaivo, josta tankkasin vettä sisuksiin.

Riippusilta. Check!


Jossain korkealla. Lähellä Venäjää.


Toki olisin saanut tarvittaessa apua Jaralta, joskaan auton kanssa ei lähimainkaan noita mestoja olisi päässyt. Tykkään kuitenkin, että mä saan ihan rauhassa selviytyä omista paikoista ja se saa ihan rauhassa tehdä sitä, mistä se tykkää. Eli perhokalastaa. Mökkeröiselle saavuttiin melkolailla yhtäaikaa. Loppupäivä ja ilta sujui kokkaillen, syöden, saunoen ja sens sellaista. Saunaa edeltävästi käytiin vielä ihan pikkiriikkisen polkaisemassa lähimaastoja fillarilla sekä iltakalassa lammella.

Möksän lähellä oli tällainen oikea (?) kota.

Päivän saldo: yht. 74 km pyöräilyä, paljon alamittaisia taimenia sekä harjuksia, väsynyt ja onnellinen mieli.

Päivän pohdinnat: Maailman kontrollin ihmeellisyys ja Venäjän läheisyys. Jotenkin jännä asia, että maailmankontrolli ihan yhtä-äkkiä kieltää sua jatkamasta matkaa, vaikka en varmana tekisi kenellekään mitään pahaa, jos vähän pyöräilisin Venäjällä. Ihan hyvä, että sellainen kontrolli on, sillä aika moni tekee pahaa. Nytkin. Onni on myös se, että sentään täällä Suomessa sitä saa tehdä ihan vapaasti ja kaikessa rauhassa. Siis vaikka nyt esimerkiksi pyöräilyä. Kaikkialla maailmassa ei niin ole. Läheskään.

4 kommenttia:

  1. Hyviä kylttejä. Venäjän rajan kyltistä tulee mieleen Renny Harlinin Jäätävä polte-leffa jossa pari jenkkitravelleria vähän eksyy väärällä puolelle rajaa retkeillessään Lapissa.

    Mitäköhän tuossa riippusilta-kyltissä kielletään? Ihan ei käy selväksi mutta ilmeisesti juokseminen on sopimatonta.

    Kivoja reissuraportteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ittekin samaa.. Että eikö siinä saa juoksea vaiko kulkea kavereiden kanssa yhtäaikaa.. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö yhtään olisi tehnyt mieli kipaista tuolla puolen, silleen ihan vähän vaan. Tosin makselisin varmaan nyt jotain rajarikossakkoja (taikka jotain vielä pahempaa), joten onneksi järki voitti lapsellisen uteliaisuuden :D.

      Poista
  2. Joo kivalta reissulta kuulostaa ja mukava lukea raportteja! Polttelis itselläkin lähteä jonnekin vastaavalle.

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3