tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitäs mulle, hiihtokelejä (ja valaistusta) tässä odottelen..

Mähän olen kirjoittanut tästä ennenkin. Ihan kuvankin olen julkaissut. Ja ihan vaan tiedoksi, että aion kirjoittaa vastaisuudessakin. Ja julkaista myös sen kuvan. Nimittäin  Jyväskylän valon kaupunki -tapahtumasta.  Tuo valon kaupunki on ihan totta tosi sympaattinen tapahtuma. Asiasta tietämättömille siis tiedoksi, että tapahtuma promotoi Jyväskylää valaistuksen edelläkävijänä ja keskustan alue sitä ihan eittämättä onkin. On kaikenlaista tapahtumaa, esitystä ja ihan julkisella liikenteellä pääsi hämärän aikaan matkustamaan ilmaiseksi. Mutta miksi kaikella sympaattisella pitää olla se kääntöpuoli?

Valon kaupunki 2014. Aika ja paikka: arki-ilta klo 20.00. 3km keskustasta, yksi kaupungin suosituimmista pururadoista/ulkoilureiteistä.

Sinänsä tuo valaistuksen puuttuminen ei mua haittaa. Omistan näet otsalampun, en arkaile pimeää ja onhan sitäpaitsi valosaasteesta tutkittu yhtä jos toista. No mitäpä sitten kitisen? No ihan sitä, että jos jotain jaksan kritisoida, niin tietynlaista imagohakuisuutta perusasioiden (kuten mun mielestä keskusta-alueen ulkopuolistenkin ulkoilualueiden valaistus on) kustannuksella. Vaikka noi lamput ei just mulle niin kamalan tärkeitä ole, niin uskon, että se lisäisi aika monen ihmisen kynnystä tai mielekkyyttä liikkua ja ulkoilla alueella.

No. Sitten kaupunkini iloisiin juttuihin. Nimittäin. Ensilumenlatu saatetaankin rakentaa tänä vuonna Laajavuoren hiihtokeskukselta kohti mun kotia, eikä sinne toiseen suuntaan. Tämä ilmeisesti siksi, että tuo aiempien vuosien latu on turhan monelle liian haastava. Tuolle uudelle suunnitellulle pätkälle saa myös samat kilometrit vähemmällä lumella taikka enemmän kilometrejä samalla lumella, miten vaan. Mähän ostin viime vuonna ne sukset, joita kerran kävin kyseisellä ensilumenladulla kokeilemassa, kunnes lumet suli pois. Ja voin kertoa, että tälläiselle viidentoista vuoden jälkeen hiihdon pariin palaavalle se latu tosiaan oli haastava. Eli olisin enemmän kuin tyytyväinen tuohon uuteen reittivalintaan, koska sinne pääsisi niiiiin kätevästi melkein pihasta loikkaamaan.

Olin tänään sauvomassa (ilman suksia) tuolla latupohjilla ja niin iloisena, että melkein teki mieli laulaa. Ehkä eka kerta jotain kymmeneen vuoteen, ainakin, kun mue ei suoraan sanoen v**uta talventulo. E-hei. olin ihan, että tulkoon lumi, tulkoon pakkanen! Järkeilin tän koko homman silleen, että oikeastaan ne sukset on maksanut itsensä takaisin jo sillä, että talventulo ja pimenevä syksy on pelastettu. On jotain mitä odottaa, jotain mitä kesällä ei voi tehdä. Ettei oikeastaan haittaa, vaikka itse hiihto olisikin sitten ihan paskaa ja enää ensi syksynä en tunne samoja fiiliksiä, koska inhoan myös hiihtoa. Mutta ainakin yksi mun elämän talventulo on tälläinen, niin jaksan sillä taas kymmenen seuraavaa. Silleen varalta ajattelin noin, koska tällä hetkellä uskon, että tulen niiiin rakastamaan (okei, saattaa olla liiottelua, pitämään) hiihdosta.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, oon nyt ihan tosi fiiliksissä hiihdosta, vielä :D. Jännä nähä miten käy.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3