Mietteitä elämästä keskellä metsää..

Välillä ylämäke, välillä alamäkeä...

Kesäloman loppumisesta on kulunut reilu kuukausi ja jo nyt olen luupaavasti hankkimassa itselleni burn outia. Koulun ja vuorotyön yhdistelmästä johtuen pääkoppa huusi ajoittain apua jo keväällä ja nyt syksyllä, jos mahdollista, tahti näyttää olevan vieläkin tiiviimpi. Viikko "normaalielämää" joka taas jatkuu uudella entistä pidemmällä rutistuksella. Eilen oli yhdentoista koulu-/työpäivän jälkeen yksi vapaa ja tänään alkaa yhdeksän päivän putki. Sen jälkeen seuraa taas yksi hieman normaalimpi viikko ja sama uudestaan. Liikunta antaa voimavaroja. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kokonaiskuormituksen kasvaessa muualla elämässä, on oltava varuillaan. Onneksi tiedä, sillä uskon osaavani huomioida merkkejä, joita ei vielä toistaiseksi ole ollut.

...Toisinaan kiviä ja mutaa...

Tosi asia on se, että henkiset voimavarat on ollut vähissä ja välillä on tuntunut todella yksinäiseltä. Olenkin tällä viikolla pohtinut paljon elämääni. Lopputulema on yksioikoisesti se, että mun on ruvettava ihan tosissaan suunnittelemaan opintovapaata. Se päätös on helpottanut huomattavasti mieltäni ja tätä orastavaa uupumustakin. Enää tämä tilanne ei tunnu niin toivottomalta, kuin alkuviikolla. Tänään laitan tulevaan työvuorolistaan lomapäivähakemusta, joka helpottaa vähän loppuvuotta. Keväällä sitten sitä opintovapaata. Tiedän, että se tuo enemmän tai vähemmän mukanaan taloudellista ahtautta. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että mun on parempi olla taloudellisesti ahtaalla kuin henkisesti ja/tai fyysisesti ahtaalla!

...Synkää metsää ja tyyntä lampea..

Tänään kävin hakemassa sitä kuuluisaa luonnonvoimaa sauvakävelyhölkän merkeissä Laajavuoren metsistä. En montaakaan kertaa ole tänä kesänä siellä käynyt, kun tuo jalka on ollut mikä on. Varmaan saman verran mitä viime vuonna kävin viikottain. Ajatukset harhaili kaikessa viime vuotisen vaarojen maratonin (joka muuten juostaan Kolilla kai tänään) ja tulevaisuuden välillä. Elämässä yleensäkin. Tulipa taas jälleen kerran todistettua, että väittämä metsän voimaannuttavasta vaikutuksesta ei ole paskapuhetta! Terve metsä, terve vuori, terve metsänruhtinas!

...Omia polkuja...

Metsän lisäksi kuuntelussa oli Cheekin uusin levy. Tykkään kuunnella liikkuessa musiikkia, mutta viime aikoina en taas kotona ole hirveästi sitä jaksanut kuunnella. Kaikenkaikkiaan mun kuuntelema musiikkiskaala on aika laaja, mainittakoon vielä se. Jaa mitä tykkäsin? No jokunen menevä biisi, ei yllätystä suuntaan taikka toiseen. Sinänsä en tuota Cheekin musiikkia nosta sen ylemmäksi, kun montaa muutakaan. Oon vähän sitä mieltä kuitenkin, että tyhmyyttä ei ole takoa täysillä silloin kun rauta on kuumana. Sen lyriikoita, asennetta, mediaesiintymistä ja uran käänteitä on kieltämättä mielenkiintoista analysoida, heh.

...Omin jaloin. Kauniissa maisemissa.
Sellaista on tämä elämä!